Ai miten hieno kortti...
kumpi on isompi lahja vai tyttö?
Mansikkakakkua
..olikohan se vähän kirpeää?
sunnuntaina, heinäkuuta 13, 2008
perjantaina, heinäkuuta 11, 2008
Mökkielämää
Tänään on palattu Tukholmaan kolmen viikon Suomen reissulta, ja ensi tiistaina suunnataankin taas ulkomaille, nyt kohti Yhdysvaltoja pariksi viikkoa. Eipähän paljon pääse paikalleen juurtumaan... kotona on aika ihanaa ja melkeinpä outoa olla. Tosin täällä sataa, kun Helsinkiin tuli juuri hienot säät (ainakin aamulla oli upeaa). No eipähän tartte edes ulos mennä!!
Oltiin viikko omalla ja kaverien mökeillä täysin kaiken sivistyksen ulkopuolella, ilman nettiä ja muitakaaan ylellisyyksiä. Tosin se se vasta ylellistä olikin olla kaiken huuhaan tavoittamattomissa (no kännykkä siellä nyt kyllä toimi, ja tvkin oli mutta siihen ei saatu edes johtoa seinään :). Mistään ei tarttenut stressata kun ei kertakaikkiaan mistään mitään tiennyt!
Mökillä oli ihanaa. Vera viihtyi erinomaisesti ja tykkäsi metsämansikoista kuin hullu puurosta; saunassa paljussa istuminen oli myös huippua. Hyttyset oli vähän ikäviä ja talon alle juossut hiiri hiukan ällö, etenkin äidin ja mummon mielestä. Asuukohan se siellä..?
Vierastaminenkin helpottui loppua kohti ja oli jo ihan järkevissä rajoissa tällä viikolla. Mummo ja ukki kelpasivat jo leikittäjiksi ja enollekin jo uskallettiin vähän hymyillä. Eilen juhlittiin ennenaikaisesti 1v synttäreitä kun neiti on sitten juhlapäivänä matkoilla. Eno ja kummitäti kysyivätkin tuleeko Hesariin ilmoitus, Vera 1v, matkoilla, ei vastaanottoa. Mansikkakakkua syötiin, sitä oli koko naamalla ja hiuksilla ja mekolla ja lattialla, ja kuvia päivitetään tänne toivottavasti piakkoin.
Ps. Olimme ostaneet häälahjaksi hienosti pakatun saunakauhan ja kaksi pientä purkkia saunatuoksuja, ja pakanneet ne käsimatkatavaroihin.. arvaattekin jo varmaan - big mistake. Tuoksut hälyttivät ja siihen jäätiin, ne oltaisiin lopulta saatu mukaan mutta ei löylykauhaa. Haluaisinpa nähdä sen terroorin, joka kaappaa koneen lapsi mukanaan ja käyttäen aseenaan saunakauhaa!!!
Oltiin viikko omalla ja kaverien mökeillä täysin kaiken sivistyksen ulkopuolella, ilman nettiä ja muitakaaan ylellisyyksiä. Tosin se se vasta ylellistä olikin olla kaiken huuhaan tavoittamattomissa (no kännykkä siellä nyt kyllä toimi, ja tvkin oli mutta siihen ei saatu edes johtoa seinään :). Mistään ei tarttenut stressata kun ei kertakaikkiaan mistään mitään tiennyt!
Mökillä oli ihanaa. Vera viihtyi erinomaisesti ja tykkäsi metsämansikoista kuin hullu puurosta; saunassa paljussa istuminen oli myös huippua. Hyttyset oli vähän ikäviä ja talon alle juossut hiiri hiukan ällö, etenkin äidin ja mummon mielestä. Asuukohan se siellä..?
Vierastaminenkin helpottui loppua kohti ja oli jo ihan järkevissä rajoissa tällä viikolla. Mummo ja ukki kelpasivat jo leikittäjiksi ja enollekin jo uskallettiin vähän hymyillä. Eilen juhlittiin ennenaikaisesti 1v synttäreitä kun neiti on sitten juhlapäivänä matkoilla. Eno ja kummitäti kysyivätkin tuleeko Hesariin ilmoitus, Vera 1v, matkoilla, ei vastaanottoa. Mansikkakakkua syötiin, sitä oli koko naamalla ja hiuksilla ja mekolla ja lattialla, ja kuvia päivitetään tänne toivottavasti piakkoin.
Ps. Olimme ostaneet häälahjaksi hienosti pakatun saunakauhan ja kaksi pientä purkkia saunatuoksuja, ja pakanneet ne käsimatkatavaroihin.. arvaattekin jo varmaan - big mistake. Tuoksut hälyttivät ja siihen jäätiin, ne oltaisiin lopulta saatu mukaan mutta ei löylykauhaa. Haluaisinpa nähdä sen terroorin, joka kaappaa koneen lapsi mukanaan ja käyttäen aseenaan saunakauhaa!!!
perjantaina, heinäkuuta 04, 2008
Ensimmäinen sana!
Ooo! Vera osaa sanoa äiti. Niin monta kertaa ja monen todistajan läsnäollessa, että tämä on oikeasti kirjattava ensimmäiseksi sanaksi. Todistettavasti on myös sanottu auto, uusi pikkuauto kädessä. Tässähän menee ihan pyörälle päästään huimasta kehityksestä :)
tiistaina, heinäkuuta 01, 2008
Vera 11 kuukautta
Vera täytti sitten 11 kuukautta. Onnea! Viimeiset kuukausisynttärit, ja vain kuukausi suuren päivään. Sen kunniaksi, ja suvun yllytyksestä, maistettiin niin jäätelöä, karjalanpiirakkaa kuin pillimehuakin.
Hiekkalaatikolla Keski-Suomen turneella..
..varpaissa hiekkaa. Miten lapsen jalat voikin olla niin suloiset :)
perjantaina, kesäkuuta 27, 2008
Hyvin nukuttaa
Nukkumaanmeno on onneksi rauhoittunut, ja olemme palanneet hyvässä järjestyksessä omaan sänkyyn nukuttamiseen. Ehkä aiemmat ongelmat johtuivat tosiaan kipeänä olosta ja sen sekoittamasta päivärytmistä. Päiväunille pääsee edelleen silloin tällöin äitin viereen, mutta yöunille mennään nyt omaan sänkyyn, ilman suurempia mukinoita. Aikaa hommaan suttaantuu noin 20 min - puoli tuntia. Kolmen iltaunille nukutuksen jälkeen voin kai huokaista helpotuksesta, että ehkä tämä tästä - ainakin seuraavaan sairastumiseen asti... J lähti vielä takaisin Tukholmaan töihin ja meikäläinen on viikon verran itsekseen hommissa. Todellakin, kun mummo ja ukki eivät saa edes vaippaa vaihtaa... :/
Eilen oltiin kummitädin luona yökylässä ja sielläkin nukkuminen onnistui mallikkaasti. Kummitäti sai kyllä juuri ja juuri katsoa, mutta syliin ei saanut ottaa. 5-vuotias perheen tytär oli aluksi innoissaan, mutta totesi aika pikaisesti, että eipä tuosta 11kuisesta ole juuri leikkiseuraa... aamulla kylläkin haettiin kaikki naapuruston lapset paikalle katsomaan ihmeellistä vauvaa. Tyypit seisoi ulko-ovella ja tuijotti lattialla istuvaa Veraa. Olisi vissiin pitänyt myydä lippuja :)
Mainitsin aiemmin ystävistä, joilla oli keskenmenoriski viikolla 23. Blogiin oli jokin aika sitten tullut päivitys, että vauva on vielä masussa ja viikolla 28 mennään eli aika hyvältä näyttää. Ihanaa, jos kaikki kääntyisi parhain päin.
Eilen oltiin kummitädin luona yökylässä ja sielläkin nukkuminen onnistui mallikkaasti. Kummitäti sai kyllä juuri ja juuri katsoa, mutta syliin ei saanut ottaa. 5-vuotias perheen tytär oli aluksi innoissaan, mutta totesi aika pikaisesti, että eipä tuosta 11kuisesta ole juuri leikkiseuraa... aamulla kylläkin haettiin kaikki naapuruston lapset paikalle katsomaan ihmeellistä vauvaa. Tyypit seisoi ulko-ovella ja tuijotti lattialla istuvaa Veraa. Olisi vissiin pitänyt myydä lippuja :)
Mainitsin aiemmin ystävistä, joilla oli keskenmenoriski viikolla 23. Blogiin oli jokin aika sitten tullut päivitys, että vauva on vielä masussa ja viikolla 28 mennään eli aika hyvältä näyttää. Ihanaa, jos kaikki kääntyisi parhain päin.
Tässäpä mestarin ruokailutaidonnäyte:
keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008
Uusia temppuja
Suhteellisen kurjasta kesäsäästä huolimatta (Tukholmassa muuten tietysti paistaa aurinko, argh) olemme olleet ahkeria ja käyneet kaupungilla treffaamassa tuttuja joka päivä, ja tänään pääsimme ystävän ja hänen kolmen lapsensa kanssa jopa Korkeasaareen. Vera ei juuri perustanut eläimistä, mutta muutoin oli ihan hauska reissu.
Vierastaminen jatkuu ihan sata lasissa, mummo ei saa edes katsoa päin kun jo alkaa huuto... vessaan ei saisi äiti mennä tai ainakaan missään nimessä sulkea ovea perässään. Neito istuu oven takana ja parkuu sydäntäsärkevästi naama läikillä ja kyynelet raitoina pitkin poskia. Tämä homma tuli kyllä ihan puskasta, juurihan hämmästelin, että ei meidän tyttö taida olla riippuvaista sorttia lainkaan...
Viime aikoina on opittu uutta:
Palloa osataan ottaa ja antaa, heittää ja hakea. Ja sana pallo on tuttu, meillä pallo tulee ennen yleisesti lapsiperheissä ensimmäisenä opittua lamppua. Tuleva futaaja?
Juhannuksena maisteltiin ensimmäistä kertaa kermavaahtoa
Ja eilen syötiin ekaa kertaa lusikalla itse! Ruokaa meni suuhun asti ja lusikka pysyi pääasiassa oikein päin kädessä. Tuttipulloakin osataan välillä kallistaa ja juoda itse.
Vierastaminen jatkuu ihan sata lasissa, mummo ei saa edes katsoa päin kun jo alkaa huuto... vessaan ei saisi äiti mennä tai ainakaan missään nimessä sulkea ovea perässään. Neito istuu oven takana ja parkuu sydäntäsärkevästi naama läikillä ja kyynelet raitoina pitkin poskia. Tämä homma tuli kyllä ihan puskasta, juurihan hämmästelin, että ei meidän tyttö taida olla riippuvaista sorttia lainkaan...
Viime aikoina on opittu uutta:
Palloa osataan ottaa ja antaa, heittää ja hakea. Ja sana pallo on tuttu, meillä pallo tulee ennen yleisesti lapsiperheissä ensimmäisenä opittua lamppua. Tuleva futaaja?
Juhannuksena maisteltiin ensimmäistä kertaa kermavaahtoa
Ja eilen syötiin ekaa kertaa lusikalla itse! Ruokaa meni suuhun asti ja lusikka pysyi pääasiassa oikein päin kädessä. Tuttipulloakin osataan välillä kallistaa ja juoda itse.
Kävely sujuu edelleen hienosti tukea pitäen, kättä vaihtaen, siirtyen sohvan reunalta pöydän reunalle ja takaisin - välillä tosin muksahduksia sattuu. Jännityksellä odotamme, josko ensiaskelet otetaan ennen ensimmäistä syntymäpäivää heinäkuun lopussa.
sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2008
Draamaa
Juhannukset on juhlittu rauhallisesti Suomen mökillä mummon ja ukin seurassa. Säät nyt oli mitä oli, mutta niinhän aina Suomen suvessa. On saunottu, uitu, syöty ja katseltu jalkapalloa. Verakin kävi saunassa, ensimmäistä kertaa ihan oikeasti kun se jouluinen oli lähinnä vaan yritelmä. Nyt istuttiin paljussa saunan lattialla ja vähän aikaa äitin sylissä saunan lauteilla. Hyvin sujui.
Muuten onkin viikko ollut varsinaista vuoristomäkeä. Ensimmäinen varsinainen terve päivä oli torstaina kun lennettiin Suomeen. Keskiviikkona nukuttiin vielä pitkiä päiväunia ja iltaunille meno menikin sitten ihan harakoille. Nukuttaminen kesti ja kesti, niin että itkua väänsi sekä äiti että lapsi. Yhtä hankalaa oli touhu myös torstaina. Siis ensin kyllä nukahdettiin, mutta tunnin päästä herättiin ihan virkeinä. Vuorotellen yritettiin sitten tainnuttaa tyttöä huonolla menestyksellä. J teki töitä tietokoneellaan yömyöhään ja sai lopulta tytön nukkumaan kello puoli kaksi yöllä. Siis oikeasti... ja sama meno jatkuu. Mutta nyt on alettu samaan katastrofiin nukuttaa suoraan omaan sänkyyn, koska jossain vaiheessahan se on joka tapauksessa tehtävä. Annetaan neidin touhuta sängyssään samalla kun itse lukee vieressä kirjaa tai surffaa koneella, ja sitten lopulta (noin tunnin jälkeen) tyttö on pienellä taputuksella uuvahtanut petiinsä. Mutta kyllä tässä aika epätoivoisia hetkiä on eletty...
Ja samaan syssyyn on sitten iskenyt ihan hirmuisa vierastaminen. Välillä huudetaan naama punaisena, kun äiti menee eri huoneeseen. Eikä silloin kelpaa mummo ei ukki, hyvä kun isäkään. Ja minä kun olin suunnitellut kaverien kanssa iltatapaamisia Helsingin reissulle, alkaa epätoivo vallata tässä alaa... että mitenkä tässä nyt mihinkään pääsee, kun tytsä on ihan epätoivon partaalla jo siitä, että menee vessaan??? Neuvoja anyone?
No, helppoahan tämä on tähän asti pääasiassa ollutkin. Nyt yhtäkkiä ollaan saatu myös se känkkäränkkä kylään.
Sain Rosan ja Simon kirjan luettua loppuun. Homma muuttuikin ihan totaalisti vauvan päästyä 8 kuukauden ikään, kun Rosa lähti töihin ja hoitovastuu siirtyi pääasiassa Simolle. Samalla käytettiin kyllä myös hoitajaa apuna, mutta kirjan mukaan Simo hoiteli lasta vuoden vanhaksi aika säännöllisesti. Rosan feministipointsit siis lisääntyivät, ja hyvin ymmärrän myös huonon omantunnon tehdessään eduskunnassa pitkää päivää. Ei olisi minusta ollut siihen. Ensimmäinen puoli vuotta menee helposti vauvahuumassa, joten jos siinä feministiys hiukan vähenee niin semmoista sattuu. Simon baarissajuoksemista en kyllä edelleenkään oikein tajua. Ehkä sitä hiukan liioiteltiin? Ja kirja oli kyllä itse asiassa aika höttöä, mutta näin samaa vaihetta elävälle ihan sopivan kevyttä luettavaa.
Muuten onkin viikko ollut varsinaista vuoristomäkeä. Ensimmäinen varsinainen terve päivä oli torstaina kun lennettiin Suomeen. Keskiviikkona nukuttiin vielä pitkiä päiväunia ja iltaunille meno menikin sitten ihan harakoille. Nukuttaminen kesti ja kesti, niin että itkua väänsi sekä äiti että lapsi. Yhtä hankalaa oli touhu myös torstaina. Siis ensin kyllä nukahdettiin, mutta tunnin päästä herättiin ihan virkeinä. Vuorotellen yritettiin sitten tainnuttaa tyttöä huonolla menestyksellä. J teki töitä tietokoneellaan yömyöhään ja sai lopulta tytön nukkumaan kello puoli kaksi yöllä. Siis oikeasti... ja sama meno jatkuu. Mutta nyt on alettu samaan katastrofiin nukuttaa suoraan omaan sänkyyn, koska jossain vaiheessahan se on joka tapauksessa tehtävä. Annetaan neidin touhuta sängyssään samalla kun itse lukee vieressä kirjaa tai surffaa koneella, ja sitten lopulta (noin tunnin jälkeen) tyttö on pienellä taputuksella uuvahtanut petiinsä. Mutta kyllä tässä aika epätoivoisia hetkiä on eletty...
Ja samaan syssyyn on sitten iskenyt ihan hirmuisa vierastaminen. Välillä huudetaan naama punaisena, kun äiti menee eri huoneeseen. Eikä silloin kelpaa mummo ei ukki, hyvä kun isäkään. Ja minä kun olin suunnitellut kaverien kanssa iltatapaamisia Helsingin reissulle, alkaa epätoivo vallata tässä alaa... että mitenkä tässä nyt mihinkään pääsee, kun tytsä on ihan epätoivon partaalla jo siitä, että menee vessaan??? Neuvoja anyone?
No, helppoahan tämä on tähän asti pääasiassa ollutkin. Nyt yhtäkkiä ollaan saatu myös se känkkäränkkä kylään.
Sain Rosan ja Simon kirjan luettua loppuun. Homma muuttuikin ihan totaalisti vauvan päästyä 8 kuukauden ikään, kun Rosa lähti töihin ja hoitovastuu siirtyi pääasiassa Simolle. Samalla käytettiin kyllä myös hoitajaa apuna, mutta kirjan mukaan Simo hoiteli lasta vuoden vanhaksi aika säännöllisesti. Rosan feministipointsit siis lisääntyivät, ja hyvin ymmärrän myös huonon omantunnon tehdessään eduskunnassa pitkää päivää. Ei olisi minusta ollut siihen. Ensimmäinen puoli vuotta menee helposti vauvahuumassa, joten jos siinä feministiys hiukan vähenee niin semmoista sattuu. Simon baarissajuoksemista en kyllä edelleenkään oikein tajua. Ehkä sitä hiukan liioiteltiin? Ja kirja oli kyllä itse asiassa aika höttöä, mutta näin samaa vaihetta elävälle ihan sopivan kevyttä luettavaa.
tiistaina, kesäkuuta 17, 2008
Alennusmyynnit
Olipas tuossa edellisessä postauksessa kommenttia kulutuskritiikistä, jota tässä perheessä ei siis tosiaan ole juurikaan viime aikoina harrastettu ja tässäpä siitä viimeisin todistus - viime viikolla alkoi Polarn och Pyretin ale ja matkaan tarttui tämmöinen ihana mekko:
Löysin myös Söderistä ihanan lastenvaateputiikin, jossa 30% alet. Sieltä löytyi tämä Småfolkin söpö kura-asu syksyksi:
Ja nämä retro-potkuhousut ja oloasu/yöpuku:
Tästä vielä näkee retrohousujen varsinaisen värin, kankaana pehmeä sametti
maanantaina, kesäkuuta 16, 2008
Äidin tyttö
Kyllä on sitkeä tauti. Tänään on jaksettu jo vähän pidempään pystyssä, eikä kuumetta enää ole, mutta eilen vielä oksennettiin ja myös kiusallinen ripuli vaivaa. Verasta on myös tullut ihan mammis tämän taudin aikana, äiti ei saisi metriä kauemmas mennä kun jo alkaa itku ja hampaiden kiristys. Tämä on niin outoa, tyttö kun ei koskaan aiemmin ole osoittanut ko piirteitä. Ei edes niissä kehitysvaiheissa kun niitä olisi ikäänkuin kuulunut olla. Ei, hän vaan tykkäs, että EVVK vaikka äiti häippäsi kuvioista. Mutta ei nyt, nyt tuntuu että koko ajan pitää kyhnätä kyljessä kiinni.
Tämä läheisyyden kaipuu on aika hellyyttävää; mikä sitä vastoin on aiheuttanut harmaita hiuksia ja turhautumia, on että nukkua ei siis kertakaikkiaan voi muutoin kuin joko äitin tai isän vieressä. Ei siis todellakaan kuuloakaan, että voisi nukuttaa omaan sänkyyn (tätä ei ole juuri tapahtunut sitten Espanjan), ei edes nukahdettuaan voida nostaa omaan sänkyyn. Ja nyt on menty niin pitkälle, ettei edes vanhempien sängyssä voi nukkua ilman jompaakumpaa vanhempaa. Argh. Tämä aiheuttaa sen iloisen tosiasian, että jompikumpi meistä menee TOSI aikaisin nukkumaan. Ja nukkuu päivällä. Päivällä sentään vielä voi lukea sängyssä samalla, mutta yöllä ei tosiaankaan näe. Eli siinähän sitten makoilet, ilman että väsyttää yhtään.
No, toivottavasti tämä on ohimenevää. Kunhan tästä toivottavasti suht pian tervehdytään, pitää palata kyllä ripeästi normaaliin, muutoin touhusta ei tule kuin vihaiseksi.
Tähänhän voisi tietysti joku todeta, että kyllä hyvä äiti menee nukkumaan vauvansa kanssa. Ja nauttii siitä. Tästä pääsenkin takaisin Rosan ja Simon kirjaan, niin näköjään jotkut tekevätkin. Kyllähän äitiys on ihanaa ja vauvassa on tosi kiinni, mutta siis oikeesti. Imettäminen on niin ihanaa, että eihän haittaa vaikka vauva syö 20 tuntia päivässä vielä viisikuisena. No, kai noinkin voi ajatella. Että on ihan ok, että herätään öisin kerran tunnissa imettämään. Että on ihan ok jos vauva ei viihdy vaunuissa vaan sitä joutuu kantamaan rinterepussa kolmen tunnin kävelyillä.
Ja sitterihän olisi ihan turha kapistus. Kulutuskritiikki on munkin mielestä erinomaisen hyvästä, (vaikkakaan en ole siihen juuri henkilökohtaisessa elämässä sortunut viime aikoina, hmph), mutta ehkä elämää voisi oikeasti vähän helpottaa kuitenkin?
Niin ja kyllä, se voi olla ok, että äiti on se joka on kotona ja isällä on lakisääteinen baaripäivä vähintään kerran viikossa. Että isä käy urheilemassa usean kerran viikossa, mutta kun äiti käy harrastamassa pilatesta, pitää paikalle kutsua hoitaja. Ja samanaikaisesti Rosa ihmettelee, miten onnistutaan perheissä joissa isä ei osallistu. Get real. Jos tämä ei ole sitä niin mikä.
Ehkä antavat kirjassaan liioitellun kuva, mutta tällaisen kuvan siitä kyllä saa. Kyllä ollaan ainakin meikäläisen feminismistä aikamoisen kaukana.
Nyt voisi tietysti todeta, että ei kukaan pakota lukemaan. Pakko mun on nyt kuitenkin selvittää, että tuleeko asiaan muutosta vuoden aikana :/
Arvaatte varmaan, että täällä on isän vuoro maata neidin vieressä. Lähdenpä tsekkaamaan, joko on vaihtovuoro.
Tämä läheisyyden kaipuu on aika hellyyttävää; mikä sitä vastoin on aiheuttanut harmaita hiuksia ja turhautumia, on että nukkua ei siis kertakaikkiaan voi muutoin kuin joko äitin tai isän vieressä. Ei siis todellakaan kuuloakaan, että voisi nukuttaa omaan sänkyyn (tätä ei ole juuri tapahtunut sitten Espanjan), ei edes nukahdettuaan voida nostaa omaan sänkyyn. Ja nyt on menty niin pitkälle, ettei edes vanhempien sängyssä voi nukkua ilman jompaakumpaa vanhempaa. Argh. Tämä aiheuttaa sen iloisen tosiasian, että jompikumpi meistä menee TOSI aikaisin nukkumaan. Ja nukkuu päivällä. Päivällä sentään vielä voi lukea sängyssä samalla, mutta yöllä ei tosiaankaan näe. Eli siinähän sitten makoilet, ilman että väsyttää yhtään.
No, toivottavasti tämä on ohimenevää. Kunhan tästä toivottavasti suht pian tervehdytään, pitää palata kyllä ripeästi normaaliin, muutoin touhusta ei tule kuin vihaiseksi.
Tähänhän voisi tietysti joku todeta, että kyllä hyvä äiti menee nukkumaan vauvansa kanssa. Ja nauttii siitä. Tästä pääsenkin takaisin Rosan ja Simon kirjaan, niin näköjään jotkut tekevätkin. Kyllähän äitiys on ihanaa ja vauvassa on tosi kiinni, mutta siis oikeesti. Imettäminen on niin ihanaa, että eihän haittaa vaikka vauva syö 20 tuntia päivässä vielä viisikuisena. No, kai noinkin voi ajatella. Että on ihan ok, että herätään öisin kerran tunnissa imettämään. Että on ihan ok jos vauva ei viihdy vaunuissa vaan sitä joutuu kantamaan rinterepussa kolmen tunnin kävelyillä.
Ja sitterihän olisi ihan turha kapistus. Kulutuskritiikki on munkin mielestä erinomaisen hyvästä, (vaikkakaan en ole siihen juuri henkilökohtaisessa elämässä sortunut viime aikoina, hmph), mutta ehkä elämää voisi oikeasti vähän helpottaa kuitenkin?
Niin ja kyllä, se voi olla ok, että äiti on se joka on kotona ja isällä on lakisääteinen baaripäivä vähintään kerran viikossa. Että isä käy urheilemassa usean kerran viikossa, mutta kun äiti käy harrastamassa pilatesta, pitää paikalle kutsua hoitaja. Ja samanaikaisesti Rosa ihmettelee, miten onnistutaan perheissä joissa isä ei osallistu. Get real. Jos tämä ei ole sitä niin mikä.
Ehkä antavat kirjassaan liioitellun kuva, mutta tällaisen kuvan siitä kyllä saa. Kyllä ollaan ainakin meikäläisen feminismistä aikamoisen kaukana.
Nyt voisi tietysti todeta, että ei kukaan pakota lukemaan. Pakko mun on nyt kuitenkin selvittää, että tuleeko asiaan muutosta vuoden aikana :/
Arvaatte varmaan, että täällä on isän vuoro maata neidin vieressä. Lähdenpä tsekkaamaan, joko on vaihtovuoro.
sunnuntaina, kesäkuuta 15, 2008
Pipinäkin jaksaa välilllä jotain
Vaikka ollaankin oltu sairaita, on silti jaksettu katsoa vähän jalkapalloa...
...lukea vähän kirjaa...
...katsoa vähän bebis-cdtä...
...sitten kyllä meni vähän totiseksi...
...ja vähän on kiukuttukin:
lauantaina, kesäkuuta 14, 2008
Sairasvuoteen äärellä kerkee miettiä syntyjä syviä
Jo kesäkuun puoliväli! Hui, miten aika juoksee, ensi viikolla on jo juhannus. Ja kunnon suomalaisena pessimistinä voisi myös todeta, että siitä alkaa sitten päivät taas lyhetä kohti syksyä ja - työelämää... yritän kuitenkin olla ajattelematta niin.
Tänään on toisaalta päässä pyörinyt taas niin sataa ajatusta, ettei kesän kulumiselle juuri niin montaa riitäkään. Vera on edelleenkin kovasti kipeä, ja nukkuu lähes koko päivän. Yö meni jotenkuten, kuulemma J oli saanut eilen alkaneen ripulin vuoksi vaihtaa vaippaa poikkeuksellisti yölläkin; onneksi aamusta nukuttiinkin sitten kymppiin asti. Valveilla ollessakin silmät roikkuu puolitangossa ja nestettä saa väkisin pakottaa alas kurkusta.
Aamiaspöydässä hermostuin, kun luin aamun lehdestä että irlantilaiset olivat menneet ja äänestäneet Lissabonin sopimusta vastaan. Eilisestä lehdestä olin lukenut haastattelun kahdesta iäkkäästä irlantilaisrouvasta, jotka totesivat että ei heillä ole hajuakaan mitä koko sopimus tarkoittaa mutta kun heistä nyt vaan tuntuu siltä niin he äänestävät ei. Aaaargh.
Joskus olin vielä 100% kansanäänestysten takana. Nykyään en suhtaudu kovinkaan positiivisesti kansanäänestyksiin, kun tuloksena on useimmiten tällaista potaskaa. En itsekään ole erityisen perillä sopimuksen sisällöstä enkä automaattisesti sitä kannata, mutta on se nyt aika syvältä, että koko Euroopan laajuinen, pitkään neuvoteltu sopimus heitetään romukoppaan tältä pohjalta (jo toistamiseen). Miksei tätä olisi voinut jättää kansanedustajien päätettäväksi, onhan heidät valittu päättämään asioistamme? Varsinkin tällaisissa kompleksisissa kysymyksissä on aivan turhaa olettaa, että ns tavallinen tallaaja jaksaisi ottaa tarpeeksi selvää kyetäkseen muodostamaan mielipidettään. Sitten on tietysti toisenlaisia kysymyksiä - kuten ruuhkamaksut -joista oikeasti on ihan fiksua järjestää kansanäänestys.
Päivällä sitten J lähti ystävänsä häihin, joihin meidät vanhemmat oli toki molemmat kutsuttu. Mutta ei lapsia. Olimme harkinneet lapsenvahdin hankkimista, mutta kun J:n isä taas tavalliseen tapaansa on reissussa eikä muita luontevia oikein ole tarjolla, niin emme sitten jaksaneet vaivautua sen suurempaan etsintään. Kyseessä on ystävä, jonka olen tavannut kerran (ja sitäkään en muista, juhlissa oli silloin niin runsaasti uutta porukkaa) ja tulevaa vaimoa en ole tavannut koskaan. Minua ei siis suuremmin harmittanut, että kemut menivät sivu suun. Tarkoitus kuitenkin oli, että olisimme menneet koko perheen voimin kirkkoon ja minä ja Vera lähteneet sieltä sitten kotiin. No, nyt voi todeta että onni onnettumuudessa oli, ettemme olleet lapsenvahtia hommanneet kun emmehän olisi kuitenkaan päässeet.
Tästä pääsen seuraavaan tänään pohdittaneeseen aiheeseen, josta myös Äitiyspakkaus-blogissa käytiin eilen kiivasta keskustelua, itsekin aika aktiivisesti. Onko hyväksyttävää kutsua häihin tai muihinkaan kekkereihin periaatteella "ei lapsia"?
Itse olen sitä mieltä, että monestakin syystä ymmärrän jos hääpari ei halua lapsia juhliinsa (esim. lapset vievät kaiken huomion, osa vieraista keskittyy vain lapsiinsa, suurelle lapsilaumalle pitää myös olla tilaa ja ruokaa, joka ehkä rajoittaa muuten kutsuttujen määrää...). Onhan jokaisella kutsutulla vapaus valita, haluaako juhliin osallistua vai ei. En loukkaannu siitä, että meidät kutsutaan mutta tytärtämme ei. Kesähäihin USA:ssa Vera tulee mukaan, ja tiedän jo etukäteen että aikani tulee menemään pääasiassa Verasta huolehtimiseen ja perässä juoksemiseen.
Ymmärrän myös ihan hyvin, jos esim tupareihin kutsutaan periaatteella lapset tervetulleita ennen klo 18, sen jälkeen K-18. Toisaalta tietysti sääli, jos ei koskaan enää ole sellaisia juhlia kuin 70-luvulla, että lapset olivat mukana kaikkialla ja sitten vain nukahtivat sohvan nurkkaan. Mutta kuinka moni vanhempi nykyään enää edes jaksaa sellaista? Ehkä parikymppiset vanhemmat paremmin kuin me 30+? En tiedä. Minua ei kuitenkaan häiritse, etten saa viedä Veraani koko illaksi riekkumaan jonkun tupareihin tai muihin kemuihin.
Mm tällaisia olen tänään pohtinut Veran unta valvoessani. Analysoimatta jäi vielä Rosa Meriläisen ja Simo Frangénin vauvakirja Nollasta ykköseksi, jota aloin eilen lukea. Sanonpa vaan lyhyesti tässä, että voi hyvä ihme onko tämä muka feministi-Rosa??? Simo vaan juoksee lätkamatseissa ja baarissa vaikka kotona on parikuinen vauva. Tästä riittänee muutama kommentti seuraavaankin postaukseen, jollei sitä ennen löydy sata tähdellisempää aihetta :)
Nyt taidan siirtyä katsomaan jalkapalloa. Jos Verakin jaksaisi sinnitellä hetken pystyssä.
Tänään on toisaalta päässä pyörinyt taas niin sataa ajatusta, ettei kesän kulumiselle juuri niin montaa riitäkään. Vera on edelleenkin kovasti kipeä, ja nukkuu lähes koko päivän. Yö meni jotenkuten, kuulemma J oli saanut eilen alkaneen ripulin vuoksi vaihtaa vaippaa poikkeuksellisti yölläkin; onneksi aamusta nukuttiinkin sitten kymppiin asti. Valveilla ollessakin silmät roikkuu puolitangossa ja nestettä saa väkisin pakottaa alas kurkusta.
Aamiaspöydässä hermostuin, kun luin aamun lehdestä että irlantilaiset olivat menneet ja äänestäneet Lissabonin sopimusta vastaan. Eilisestä lehdestä olin lukenut haastattelun kahdesta iäkkäästä irlantilaisrouvasta, jotka totesivat että ei heillä ole hajuakaan mitä koko sopimus tarkoittaa mutta kun heistä nyt vaan tuntuu siltä niin he äänestävät ei. Aaaargh.
Joskus olin vielä 100% kansanäänestysten takana. Nykyään en suhtaudu kovinkaan positiivisesti kansanäänestyksiin, kun tuloksena on useimmiten tällaista potaskaa. En itsekään ole erityisen perillä sopimuksen sisällöstä enkä automaattisesti sitä kannata, mutta on se nyt aika syvältä, että koko Euroopan laajuinen, pitkään neuvoteltu sopimus heitetään romukoppaan tältä pohjalta (jo toistamiseen). Miksei tätä olisi voinut jättää kansanedustajien päätettäväksi, onhan heidät valittu päättämään asioistamme? Varsinkin tällaisissa kompleksisissa kysymyksissä on aivan turhaa olettaa, että ns tavallinen tallaaja jaksaisi ottaa tarpeeksi selvää kyetäkseen muodostamaan mielipidettään. Sitten on tietysti toisenlaisia kysymyksiä - kuten ruuhkamaksut -joista oikeasti on ihan fiksua järjestää kansanäänestys.
Päivällä sitten J lähti ystävänsä häihin, joihin meidät vanhemmat oli toki molemmat kutsuttu. Mutta ei lapsia. Olimme harkinneet lapsenvahdin hankkimista, mutta kun J:n isä taas tavalliseen tapaansa on reissussa eikä muita luontevia oikein ole tarjolla, niin emme sitten jaksaneet vaivautua sen suurempaan etsintään. Kyseessä on ystävä, jonka olen tavannut kerran (ja sitäkään en muista, juhlissa oli silloin niin runsaasti uutta porukkaa) ja tulevaa vaimoa en ole tavannut koskaan. Minua ei siis suuremmin harmittanut, että kemut menivät sivu suun. Tarkoitus kuitenkin oli, että olisimme menneet koko perheen voimin kirkkoon ja minä ja Vera lähteneet sieltä sitten kotiin. No, nyt voi todeta että onni onnettumuudessa oli, ettemme olleet lapsenvahtia hommanneet kun emmehän olisi kuitenkaan päässeet.
Tästä pääsen seuraavaan tänään pohdittaneeseen aiheeseen, josta myös Äitiyspakkaus-blogissa käytiin eilen kiivasta keskustelua, itsekin aika aktiivisesti. Onko hyväksyttävää kutsua häihin tai muihinkaan kekkereihin periaatteella "ei lapsia"?
Itse olen sitä mieltä, että monestakin syystä ymmärrän jos hääpari ei halua lapsia juhliinsa (esim. lapset vievät kaiken huomion, osa vieraista keskittyy vain lapsiinsa, suurelle lapsilaumalle pitää myös olla tilaa ja ruokaa, joka ehkä rajoittaa muuten kutsuttujen määrää...). Onhan jokaisella kutsutulla vapaus valita, haluaako juhliin osallistua vai ei. En loukkaannu siitä, että meidät kutsutaan mutta tytärtämme ei. Kesähäihin USA:ssa Vera tulee mukaan, ja tiedän jo etukäteen että aikani tulee menemään pääasiassa Verasta huolehtimiseen ja perässä juoksemiseen.
Ymmärrän myös ihan hyvin, jos esim tupareihin kutsutaan periaatteella lapset tervetulleita ennen klo 18, sen jälkeen K-18. Toisaalta tietysti sääli, jos ei koskaan enää ole sellaisia juhlia kuin 70-luvulla, että lapset olivat mukana kaikkialla ja sitten vain nukahtivat sohvan nurkkaan. Mutta kuinka moni vanhempi nykyään enää edes jaksaa sellaista? Ehkä parikymppiset vanhemmat paremmin kuin me 30+? En tiedä. Minua ei kuitenkaan häiritse, etten saa viedä Veraani koko illaksi riekkumaan jonkun tupareihin tai muihin kemuihin.
Mm tällaisia olen tänään pohtinut Veran unta valvoessani. Analysoimatta jäi vielä Rosa Meriläisen ja Simo Frangénin vauvakirja Nollasta ykköseksi, jota aloin eilen lukea. Sanonpa vaan lyhyesti tässä, että voi hyvä ihme onko tämä muka feministi-Rosa??? Simo vaan juoksee lätkamatseissa ja baarissa vaikka kotona on parikuinen vauva. Tästä riittänee muutama kommentti seuraavaankin postaukseen, jollei sitä ennen löydy sata tähdellisempää aihetta :)
Nyt taidan siirtyä katsomaan jalkapalloa. Jos Verakin jaksaisi sinnitellä hetken pystyssä.
perjantaina, kesäkuuta 13, 2008
Karhunpoika sairastaa
Mun pikku tyttö on ihan hirmu kipeä. Oksentaminen alkoi eilen illalla, jatkui yöllä ja aamulla. Päivän aikan nousi kova kuume ja tyttö on ihan kanttuvei. Nukkunut ja torkkunut koko päivän. Ihan kamalaa katseltavaa. Ei ole ollenkaan tottunut tämmöiseen, Vera kun on ollut kovasti terve tähän mennessä, sitä pääsiäisenä saatua mahatautia lukuunottamatta.
Käytiin lääkärissä, kun pelättiin sitä aivotärähdystä; lääkäri kuitenkin vakuutteli, ettei ole syytä huoleen vaan kyseessä on todennäköisesti ihan tavallinen vatsatauti. Nyt sitten vaan kestetään ja toivotaan, että pian olo olisi jo parempi. Illan työpaikan kesäjuhliin menokin on jo peruttu.
Nyt vieressä makaa tulikuuma pieni kekäle.
tiistaina, kesäkuuta 10, 2008
Jalkapalloa ja maksamakkaravoileipiä
Täällä katsotaan futista. Katsomossa istuu viisi äijää ja hihkuu ja kiroilee. Tasapeli edelleen. Seuraavat viikot tää on nyt tätä.
Oltiin pitkästä aikaa tänään ruotsalaisen mammaryhmän kanssa, sää oli vähän epävakaa mutta päädyttiin silti piknikille. Tajusin vasta eilen, että viime ajat ollaan tosiaankin pyöritty suomalaisen mammojen ja lasten kanssa. Tälle viikolle kaikille päiville on sovittu treffit ruotsalaisten kavereitten kanssa, joten Veralle tuleekin oikein poikkeuksellinen annostus isänkieltä.
No mammaryhmä yhteen ääneen suositteli leverpastej-voileipiä. Kun mielipide kerta oli näin yhtenäinen, kokeilimme siis maksamakkaravoileipää illallisella. Tytön naama oli aika rutussa ja kitinää kuului sen jälkeen loppuilta. Kävin illalla jumpassa (body pump, huomenna tulee olemaan kaikki paikat kipeinä..), ja kuulin sitten, että sillä aikaa oli a) kaaduttu pöydän kulmaan ja b) oksennettu. Oksennuksen jälkeen oltiin kuitenkin iloisia ja normaaleja. Nyt sitten ihmettelen, johtuiko oksentaminen pöydän kulmaan kaatumisesta vai maksamakkarasta? Mutta eikö oksentaminen joka tapauksessa ole hyvä asia?
Maali! Huhhuh täällä huudetaan. Zlatan. Minunkin varmaan pitää siirtyä tv:n ääreen.
... jo toinen maali. voi härreguud. Mun veikkaus 2-1 Ruotsille näyttää jo mahdolliselta, koko muu jengi uskoi Kreikkaan (siis mitä ruotsalaisia sellaiset edes on??).
Oltiin pitkästä aikaa tänään ruotsalaisen mammaryhmän kanssa, sää oli vähän epävakaa mutta päädyttiin silti piknikille. Tajusin vasta eilen, että viime ajat ollaan tosiaankin pyöritty suomalaisen mammojen ja lasten kanssa. Tälle viikolle kaikille päiville on sovittu treffit ruotsalaisten kavereitten kanssa, joten Veralle tuleekin oikein poikkeuksellinen annostus isänkieltä.
No mammaryhmä yhteen ääneen suositteli leverpastej-voileipiä. Kun mielipide kerta oli näin yhtenäinen, kokeilimme siis maksamakkaravoileipää illallisella. Tytön naama oli aika rutussa ja kitinää kuului sen jälkeen loppuilta. Kävin illalla jumpassa (body pump, huomenna tulee olemaan kaikki paikat kipeinä..), ja kuulin sitten, että sillä aikaa oli a) kaaduttu pöydän kulmaan ja b) oksennettu. Oksennuksen jälkeen oltiin kuitenkin iloisia ja normaaleja. Nyt sitten ihmettelen, johtuiko oksentaminen pöydän kulmaan kaatumisesta vai maksamakkarasta? Mutta eikö oksentaminen joka tapauksessa ole hyvä asia?
Maali! Huhhuh täällä huudetaan. Zlatan. Minunkin varmaan pitää siirtyä tv:n ääreen.
... jo toinen maali. voi härreguud. Mun veikkaus 2-1 Ruotsille näyttää jo mahdolliselta, koko muu jengi uskoi Kreikkaan (siis mitä ruotsalaisia sellaiset edes on??).
lauantaina, kesäkuuta 07, 2008
Vauhti kiihtyy
Meillä kontataan hirmuista vauhtia ja seistään jo hetki ilman tukea. Missä vaiheessa tuo konttaaminen edes oikein alkoi?? Tässähän alkaa ihan huolestua, kun ei oikein pysy enää kehityksen perässä.. Ja mieltä on opittu näyttämään olan takaa. Kaarelle heittäytyminen tapahtuu useimmiten hoitopöydälle tai vaunuihin joutuessa, kun se vaan ei olisi yhtään kivaa.
Eilen oli Ruotsin kansallispäivä ja Gamla Stanin Skeppsbrolla kuninkaanlinnan ulkopuolella ilmaan päästettiin yli 50 000 ilmapalloa. Jotenkin kätevää viettää kansallispäivää kesäkuussa, ruotsalaisethan valitsivat kansallispäivänsä vasta muutama vuosi sitten. Kesällä on helpompi juhlia kuin talvella... Sama koskee ylioppilasjuhlia, penkkareitahan täällä ei ole (eikä kirjoituksia) vaan juhlivat ylioppilaat ajelevat kuorma-autoilla touko-kesäkuussa kun ovat päässeet ylioppilaaksi. Niin, ja kaikkihan tosiaan pääsevät ylioppilaaksi, olisihan se kerrassaan epädemokraattista reputtaa joku rassukka...
Pieni juhlija ja 6 juni pallo. Vähän vakava; pohtinee onko hänen syytä tällaista ruotsalaista hapatusta juhlia ;)
keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008
Kielikukkasia
Viime viikolla oli viimeiset suomalaisen kirkon avoimet lapsikerhot. Kerho alkaa taas syyskuun alussa - mutta silloin minä olen jo takaisin töissä! Aika hurjaa oli sanoa heiheit tietäen, että syksyllä me ei sitten enää tulla...
Viimeisessä kerhossa juttelin yhden äidin kanssa, joka kertoi, että ovat saaneet lapselleen päivähoitopaikan vasta ensi keväälle. He eivät tosin vie päiväkotiin vaan päivä-äidille. Anteeksi kelle? -Päivä-äidille. Vielä hetken raksutti tyhjää ennen kuin tajusin: dagmamma eli päivä-äiti! Siis perhepäivähoitajahan on ruotsiksi dagmamma. Tämä päivä-äiti oli kyllä ehkä yksi hauskimmista kuulemistani vapaista käännöksistä ruotsista suomeen. Kyseessä on koko ikänsä Ruotsissa asunut äiti. Itse asiassa päivä-äiti sanana kuvastaa paremmin hommaa, mistä ihmeestä tämä perhepäivähoitaja edes tulee? Päivähoitaja, joka on perheessä? Toisaalta äiti on niin latautunut sana, etten ehkä haluaisi kutsua lastenhoitajaa äidiksi, vaikkakin vain päivä-äidiksi...?
Tällaisiin käännöksiin en onneksi ole vielä itse sortunut enkä sorrukaan ihan hevillä... Mutta nykyään minäkin usein otan bussin, vaikka suomeksihan se on tietysti mennä bussilla. Onko teille muille ulkomailla asuville tullut kieleen tällaisia käännöksiä muista kielistä?
Tukholmassa superihanat säät jatkuu. Me on nautittu kesästä muiden mammojen ja lasten kanssa ah niin ihanalla Djurgårdenilla. Jos suuntaat risteilylle Tukholmaan, suosittelen visiittiä Djurgårdeniin!
Viimeisessä kerhossa juttelin yhden äidin kanssa, joka kertoi, että ovat saaneet lapselleen päivähoitopaikan vasta ensi keväälle. He eivät tosin vie päiväkotiin vaan päivä-äidille. Anteeksi kelle? -Päivä-äidille. Vielä hetken raksutti tyhjää ennen kuin tajusin: dagmamma eli päivä-äiti! Siis perhepäivähoitajahan on ruotsiksi dagmamma. Tämä päivä-äiti oli kyllä ehkä yksi hauskimmista kuulemistani vapaista käännöksistä ruotsista suomeen. Kyseessä on koko ikänsä Ruotsissa asunut äiti. Itse asiassa päivä-äiti sanana kuvastaa paremmin hommaa, mistä ihmeestä tämä perhepäivähoitaja edes tulee? Päivähoitaja, joka on perheessä? Toisaalta äiti on niin latautunut sana, etten ehkä haluaisi kutsua lastenhoitajaa äidiksi, vaikkakin vain päivä-äidiksi...?
Tällaisiin käännöksiin en onneksi ole vielä itse sortunut enkä sorrukaan ihan hevillä... Mutta nykyään minäkin usein otan bussin, vaikka suomeksihan se on tietysti mennä bussilla. Onko teille muille ulkomailla asuville tullut kieleen tällaisia käännöksiä muista kielistä?
Tukholmassa superihanat säät jatkuu. Me on nautittu kesästä muiden mammojen ja lasten kanssa ah niin ihanalla Djurgårdenilla. Jos suuntaat risteilylle Tukholmaan, suosittelen visiittiä Djurgårdeniin!
sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2008
Aurinkoinen ja tapahtumarikas sunnuntai
Tänäänkin on Tukholmassa ollut aivan mahtavan ihana päivä. Vietimme aikaa Djurgårdenilla, jossa väkeä ja tapahtumia riitti, mm. Götheborg-laiva oli näytillä, vanhoja autoja ajelulla sekä saaristolaismessut. Suomi oli erinomaisen paljon esillä ko messuilla, joissa mm Pietarsaari esitteli itseään hyvänä asuinpaikkana. Saaristolaismessut?
Muuta Jakobstadiin!
Vieraile Suomessa!
Suomesta oli esillä myös mobile sauna...
Hämmennystä herätti myös tämä Fritidstoa (vapaa-ajan vessa??)
Hienoja vanhoja autoja ajeluttamassa - tässä oli jouduttu hankkimaan työntöjoukot apuun
Götheborg näkyy taustalla, seuraavana kohteena Helsinki.
lauantaina, toukokuuta 31, 2008
Maratoonia
Verahan on siis tietysti tänään 10 kuukautta, eikä eilen kuten virheellisesti väitin (luulin nimittäin, että tässä kuussa on vain 30 päivää, hohhoh). Tyhjää pää täynnä. Onnea siis satelee yhä useampana päivänä...
Kuljimme tänään kotikulmilla Odenplanilla ja Odengatanilla, ja siis miten mielettömän ihanaa ja rauhallista kaupungissa onkaan ilman autoja!!! Ihan nautti täysin rinnoin tästä harvinaisesta olotilasta. Tänäänhän oli siis Stockholm marathon ja siksi suuri osa keskustaa suljettuna jo muutama tunti ennen maratonin alkua. Kävelymme aikana ei vielä juoksijoita näkynyt, marathon ei ollut vielä alkanut, oli vain paljon kansaa liikkeellä muuten ja pari hassua autoa. Ihanaa!
Maratonin aikana oltiin farfarin kanssa piknikillä Vasaparkenissa ja katselimme samalla kärsiviä juoksijoita. Olihan se nyt paljon mukavampaa syödä juustoa, patonkia, salaattia ja juoda viiniä puistossa kuin hikoilla juoksuradalla :)
Kuljimme tänään kotikulmilla Odenplanilla ja Odengatanilla, ja siis miten mielettömän ihanaa ja rauhallista kaupungissa onkaan ilman autoja!!! Ihan nautti täysin rinnoin tästä harvinaisesta olotilasta. Tänäänhän oli siis Stockholm marathon ja siksi suuri osa keskustaa suljettuna jo muutama tunti ennen maratonin alkua. Kävelymme aikana ei vielä juoksijoita näkynyt, marathon ei ollut vielä alkanut, oli vain paljon kansaa liikkeellä muuten ja pari hassua autoa. Ihanaa!
Maratonin aikana oltiin farfarin kanssa piknikillä Vasaparkenissa ja katselimme samalla kärsiviä juoksijoita. Olihan se nyt paljon mukavampaa syödä juustoa, patonkia, salaattia ja juoda viiniä puistossa kuin hikoilla juoksuradalla :)
perjantaina, toukokuuta 30, 2008
10 kk
Vera on tänään 10 kuukautta vanha. Tänään on myös Ruotsissa Veran nimipäivä. Tuplaonnittelut siis!
Espanjan kuvia:
Pystyyn yritetään ahkerasti
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita :)
torstaina, toukokuuta 29, 2008
Leffailta
Olinpa muuten elokuvissa tänään. Yksin! Aikasen ihanaa. Vaikka olisihan se ollut mukava olla kaveri mukana, mutta näistä mun Tukholman kavereista nyt ei vaan kukaan päässyt, kun yksi oli kipeä ja lähes kaikilla muilla miehet, jotka ei kuunaan ole kotona töistä vielä kuuden aikaan (kaikilla siis on pieniä lapsia).. Taisin mä olla vähän myöhään liikkeelläkin, nykyään kaikki atrvitsee vähintään 2 viikon varoitusajan. Mutta vähän on mulla kyllä ikävä kavereita Suomessa, sniif.
Anyhow, Zitassa on mennyt kevään ajan sarja suomalaisia elokuvia ja tänään oli vuorossa Suden vuosi, jonka olen halunnut ihan simona nähdä jo vaikka kuinka kauan. Siis Suomessa se meni jo yli vuosi sitten, mutta täällähän ei suomalaisia elokuvia näytetä kuin poikkeustapauksissa. Ja nyt se siis näytettiin vaan tänään tuon yhden kerran. Katsomo oli yllättäen ihan täyteen ammuttu, hienoa että suomalainen elokuva vetää, vaikka varmaankin about 80% katsojista oli suomalaisia. Olen lukenut ko kirjan ja tykkäsin siitä hurjasti. Leffa oli ihan ok, mutta kyllä kirja oli parempi. Mukava sinänsä nähdä uusia kasvoja suomalaisessa elokuvassa, samat naamat on pyörineet kuvioissa aika kauan. Olihan tässäkin tietty samoja (miksi siitä yhdestä muuten tuleekin aina vaan mieleen se kotikadun yks tyyppi). Kiva joka tapauksessa oli leffa nähdä ja aika luksusta olla itsekseen elokuvissa!
Anyhow, Zitassa on mennyt kevään ajan sarja suomalaisia elokuvia ja tänään oli vuorossa Suden vuosi, jonka olen halunnut ihan simona nähdä jo vaikka kuinka kauan. Siis Suomessa se meni jo yli vuosi sitten, mutta täällähän ei suomalaisia elokuvia näytetä kuin poikkeustapauksissa. Ja nyt se siis näytettiin vaan tänään tuon yhden kerran. Katsomo oli yllättäen ihan täyteen ammuttu, hienoa että suomalainen elokuva vetää, vaikka varmaankin about 80% katsojista oli suomalaisia. Olen lukenut ko kirjan ja tykkäsin siitä hurjasti. Leffa oli ihan ok, mutta kyllä kirja oli parempi. Mukava sinänsä nähdä uusia kasvoja suomalaisessa elokuvassa, samat naamat on pyörineet kuvioissa aika kauan. Olihan tässäkin tietty samoja (miksi siitä yhdestä muuten tuleekin aina vaan mieleen se kotikadun yks tyyppi). Kiva joka tapauksessa oli leffa nähdä ja aika luksusta olla itsekseen elokuvissa!
Päiväkotiuutisia
Tänään varmistui, että saamme päiväkotipaikan suomalaisesta Kaksi Kieltä-päiväkodista! Huraa! Hieman mutkiakin tässä matkassa oli; soittivat sieltä eilen ja tarjosivat paikkaa elokuusta lähtien. Minähän ilostuin ja kauhistuin samanaikaisesti - olimme nimittäin varsinaisesti hakeneet paikkaa alkaen tammikuusta. Hui, ajattelin, eihän me vielä elokuussa voida viedä Veraa tarhaan... sitäpaitsi olenhan silloin vielä kokopäiväisesti äitiyslomalla (eikä todellakaan ole vielä silloin kiire töihin, kun syyskuussakin hyvin vielä kerkiää sateiden saavuttua ;)
Mutta sitten mukavan päiväkotitädin kanssa juteltuani löysimme onneksi kompromissin, eli Vera aloittaa todennäköisesti tutustumisen päiväkotielämään syyskuun lopussa, menee osa-aikaisesti hoitoon lokakuusta joulukuuhun ja kokopäiväisesti sitten ensi vuoden alusta. Tämä sopii hyvin myös J:lle, joka on siis syksyllä osa-aikaisesti isyylomalla. Minä puolestani aion tehdä 80% työviikkoa. Jo nyt mietityttää, millaisia palasia näistä kursitaan kokoon, että saadaan 40 tunnin järkevä kokonaisuus..?
Hurjaa! Nyt siis oikeasti pikku tyttömme on menossa päiväkotiin. Vasta syksyllä, kyllä niin, mutta kyllä tuo asia kummasti konkretisoitui paikan varmistumisen myötä. Mutta hurjan kivaa, että saimme paikan päiväkotiin, minne ensisijaisesti myös halusimme!
Mutta sitten mukavan päiväkotitädin kanssa juteltuani löysimme onneksi kompromissin, eli Vera aloittaa todennäköisesti tutustumisen päiväkotielämään syyskuun lopussa, menee osa-aikaisesti hoitoon lokakuusta joulukuuhun ja kokopäiväisesti sitten ensi vuoden alusta. Tämä sopii hyvin myös J:lle, joka on siis syksyllä osa-aikaisesti isyylomalla. Minä puolestani aion tehdä 80% työviikkoa. Jo nyt mietityttää, millaisia palasia näistä kursitaan kokoon, että saadaan 40 tunnin järkevä kokonaisuus..?
Hurjaa! Nyt siis oikeasti pikku tyttömme on menossa päiväkotiin. Vasta syksyllä, kyllä niin, mutta kyllä tuo asia kummasti konkretisoitui paikan varmistumisen myötä. Mutta hurjan kivaa, että saimme paikan päiväkotiin, minne ensisijaisesti myös halusimme!
keskiviikkona, toukokuuta 28, 2008
Takaisin aurinkoisessa Tukholmassa
Takaisin valkeassa pohjoisessa. Loppumatka meni mallikkaasti, ystävät toipuivat taudistaan ja vietettiinkin aika sosiaalista lomailua loppuviikko. Kotimatka lentoineen sujui myös hienosti, neiti on jo aika tottunut lentomatkustaja eikä ole nousuista ja laskuista moksiskaan. Istumalihaksia ja kärsivällisyyttä tuollainen reilun neljän tunnin rupeama tietysti vaatii. Onneksi saatiin paluumatkalle tytölle oma tuoli ja lastenistuin siihen köytettyä, siinä matka sujui kivasti.
Olin tehnyt etukäteen päätöksen, että jätän sekä bloggailun että muunkin netissä roikkumisen minimiin matkan aikana ja onnistuin siinä mielestäni hienosti - vain kolme kirjoitusta ja monta päivää, jolloin en käynyt netissä lainkaan. Eikä edes suuremmin tullut vieroitusoireita :)
Onneksi Tukholmassa oli hienot säät odottamassa, ja nyt onkin jo nautittu piknikkiä puistossa ja muutenkin aurinkoisia kävelyitä kaupungilla. Ihanaa kun taas pääsee joka paikkaan ilman autoa! Minusta ei tosiaankaan olisi kotirouvaksi Espanjaan...
Veran 10 kuukauden rajapyykki lähenee, tuntuu melkein haikealta katsella tuota isoa tyttöä. Päiväkoti-iässä jo. Ja mullakin alkaa jo 3 kuukauden päästä työt... Niin se vaan on pian kokonainen vuosi mennyt. Ruokailut aiheuttaa mulle stressiä, kun yhtäkkiä saakin kai antaa kaikkea mahdollista ja voidaan siirtyä aika normaaleihin ruokiin. Mutta kun mä en tee ruokaa!! Kai mun pitää nyt opetella... Ja Espanjassa oli luomuruokaa vaan 6 ja 12 kuukautiselle, eli viimeiset viikot on syöty sitä mössöä missä ei ole mitään paloja ja nyt ei sitten muut kuin mössöt enää kelpaisikaan. Ja olen ollut aika hysteerinen, ettei vaan tartu mitään kurkkuun niin en ole uskaltanut juuri mitään tytölle antaa. Mutta pakkohan sen kai on joskus oppia syömään muutakin kuin mössättyä purkkiruokaa!? Tänään kokeiltiin vihdoin ekan kerran kurkkua, ja ajattelin testata maustamatonta luomujugurttia myös tällä viikolla. Vaikka hillon kanssa, tai marjojen (ei kyllä ole tuoreita)?
Muutoin seisomaan nouseminen on tällä hetkellä huippu juttu ja maailman parasta, seisominen vain yhdellä kädellä tukea pitäen on tosi pop ja vähän on uskallettu kokeilla myös seisomista ilman tukea. Siitä seuraa kyllä pyllähdys saman tien. Kohta kai tuo osaa jo seistä... ja sitten se osaa kävellä, ja juosta, ja menee päiväkotiin, ja kouluun, ja tuo ensimmäisen poikaystävän kotiin, ja muuttaa pois kotoa... no, nyt taisin mennä hiukan asioiden edelle :)
Olin tehnyt etukäteen päätöksen, että jätän sekä bloggailun että muunkin netissä roikkumisen minimiin matkan aikana ja onnistuin siinä mielestäni hienosti - vain kolme kirjoitusta ja monta päivää, jolloin en käynyt netissä lainkaan. Eikä edes suuremmin tullut vieroitusoireita :)
Onneksi Tukholmassa oli hienot säät odottamassa, ja nyt onkin jo nautittu piknikkiä puistossa ja muutenkin aurinkoisia kävelyitä kaupungilla. Ihanaa kun taas pääsee joka paikkaan ilman autoa! Minusta ei tosiaankaan olisi kotirouvaksi Espanjaan...
Veran 10 kuukauden rajapyykki lähenee, tuntuu melkein haikealta katsella tuota isoa tyttöä. Päiväkoti-iässä jo. Ja mullakin alkaa jo 3 kuukauden päästä työt... Niin se vaan on pian kokonainen vuosi mennyt. Ruokailut aiheuttaa mulle stressiä, kun yhtäkkiä saakin kai antaa kaikkea mahdollista ja voidaan siirtyä aika normaaleihin ruokiin. Mutta kun mä en tee ruokaa!! Kai mun pitää nyt opetella... Ja Espanjassa oli luomuruokaa vaan 6 ja 12 kuukautiselle, eli viimeiset viikot on syöty sitä mössöä missä ei ole mitään paloja ja nyt ei sitten muut kuin mössöt enää kelpaisikaan. Ja olen ollut aika hysteerinen, ettei vaan tartu mitään kurkkuun niin en ole uskaltanut juuri mitään tytölle antaa. Mutta pakkohan sen kai on joskus oppia syömään muutakin kuin mössättyä purkkiruokaa!? Tänään kokeiltiin vihdoin ekan kerran kurkkua, ja ajattelin testata maustamatonta luomujugurttia myös tällä viikolla. Vaikka hillon kanssa, tai marjojen (ei kyllä ole tuoreita)?
Muutoin seisomaan nouseminen on tällä hetkellä huippu juttu ja maailman parasta, seisominen vain yhdellä kädellä tukea pitäen on tosi pop ja vähän on uskallettu kokeilla myös seisomista ilman tukea. Siitä seuraa kyllä pyllähdys saman tien. Kohta kai tuo osaa jo seistä... ja sitten se osaa kävellä, ja juosta, ja menee päiväkotiin, ja kouluun, ja tuo ensimmäisen poikaystävän kotiin, ja muuttaa pois kotoa... no, nyt taisin mennä hiukan asioiden edelle :)
keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008
Jerezin ja Cadizin reissusta
Ihan pakko käydä heti täällä kehumassa miten hienosti meidän reissu (tällä kertaa) menikään!
Parin tunnin ajomatkan ja yhden kahvitauon jälkeen oltiin Jerez de la Fronterassa. Jerezin päivän ohjelmaan kuului tapas-lounas, tutustuminen sherrynvalmistukseen Tio Pepe -nimisellä viinitilalla (Jerez on nimenomaan kuulu sherrystään, englantilaiset eivät aikanaan osanneet lausua espanjalaisittain Jerez vaan sanoivat sherry...), sekä myöhäinen tapas-illallinen ulkona terassilla. Sää oli pilvinen ja viileä, ja jopa sadetta ilmassa, mikä harmitti vähän - mutta muutoin kaikki sujui loistavasti. Jopa puolentoista tunnin kierros viinitilalla meni mallikkaasti, Vera istui tyytyväisenä kärryissä tai sylissä eikä ollut moksiskaan! Illalla neiti nukahti vaunuihin, välillä vähän venytteli illallisen aikana, mutta vaunujen edestakaisin työntelyllä jatkoi uniaan. Yön nukkui hienosti hotellin pinnasängyssä, kunnes kuuden aikaan siirtyi äitin viereen josta heräsi klo 7.40.
Hotellimme Jerezissa, Casa Grande oli todella viehättävä, erinomainen palvelu ja aivan vanhan kaupungin keskustassa. Ainoa ikävä puoli, ja se todellakin erittäin ikävä, oli juuri vierailuumme osunut viemäriongelma hajuhaittoineen! Uskomatonta. Haisut tulivat ja menivät, mutta välillä ei oikein viitsinyt vessaan mennä... saatiin sitten onneksi alennusta hotelliyön hintaan.
Tänään vielä kotimatkalla vierailtiin Cadizissa, Atlantin rannalla sijaitsevassa satamakaupungissa, käveltiin vanhassa kaupungissa ja syötiin lounasta. Loppumatkalla tuli vähän uskonpuute ja alkoi väsyttämään, mutta siis kerrassaan loistoreissu. Edelliseen Sevillan matkaan verrattuna meillä taisi olla mukana eri tyttö...?
Parin tunnin ajomatkan ja yhden kahvitauon jälkeen oltiin Jerez de la Fronterassa. Jerezin päivän ohjelmaan kuului tapas-lounas, tutustuminen sherrynvalmistukseen Tio Pepe -nimisellä viinitilalla (Jerez on nimenomaan kuulu sherrystään, englantilaiset eivät aikanaan osanneet lausua espanjalaisittain Jerez vaan sanoivat sherry...), sekä myöhäinen tapas-illallinen ulkona terassilla. Sää oli pilvinen ja viileä, ja jopa sadetta ilmassa, mikä harmitti vähän - mutta muutoin kaikki sujui loistavasti. Jopa puolentoista tunnin kierros viinitilalla meni mallikkaasti, Vera istui tyytyväisenä kärryissä tai sylissä eikä ollut moksiskaan! Illalla neiti nukahti vaunuihin, välillä vähän venytteli illallisen aikana, mutta vaunujen edestakaisin työntelyllä jatkoi uniaan. Yön nukkui hienosti hotellin pinnasängyssä, kunnes kuuden aikaan siirtyi äitin viereen josta heräsi klo 7.40.
Hotellimme Jerezissa, Casa Grande oli todella viehättävä, erinomainen palvelu ja aivan vanhan kaupungin keskustassa. Ainoa ikävä puoli, ja se todellakin erittäin ikävä, oli juuri vierailuumme osunut viemäriongelma hajuhaittoineen! Uskomatonta. Haisut tulivat ja menivät, mutta välillä ei oikein viitsinyt vessaan mennä... saatiin sitten onneksi alennusta hotelliyön hintaan.
Tänään vielä kotimatkalla vierailtiin Cadizissa, Atlantin rannalla sijaitsevassa satamakaupungissa, käveltiin vanhassa kaupungissa ja syötiin lounasta. Loppumatkalla tuli vähän uskonpuute ja alkoi väsyttämään, mutta siis kerrassaan loistoreissu. Edelliseen Sevillan matkaan verrattuna meillä taisi olla mukana eri tyttö...?
tiistaina, toukokuuta 20, 2008
Kuulumisia
Viime viikolla eleltiin todella luksuselämää nukkuen aamuisin seitsemään, kerran jopa puoli kahdeksaan asti. Kuvittelin tämän johtuvan Espanjan aamupimeydestä, ennen seiskaa kun ei näy valonsädettäkään ja siihen lisäksi vielä pimennysverhot pitävät valon visusti ulkopuolella. Mutta eilen ja tänään onkin sitten palattu normaaliin ja herätys on ollut taas kuuden aikaan. Siinäpä tulee sitten esiin aamupimeyden negatiivinen puoli - on kuin olisi palattu Ruotsin maaliskuulle kun aamukuudelta ei näe nenäänsä pidemmälle...
Tänään lähdetään yhden yön reissuun Jerez de la Fronteraan. Jännittää, miten matka ja yö tällä kertaa sujuvat. Onnistuuko illalla ulkona syöminen vai ei, Vera kun pitäisi nukuttaa rattaisiin... entä miten uni tulee yöllä hotellin vauvansängyssä? No, vierihoito jatkuu joten jos uni ei maita vauvasängyssä niin äidin vieressähän on aina tilaa :)
Säät ovat suosineet meitä ja erityisesti se ilahduttaa kun pohjolassa on ollut varsin kurjaa viime viikon. Muutoin täällä on tullut vähän tekemisen puutetta, kun J on tehnyt töitä ja me Veran kanssa on yritetty viihdyttää itseämme. Niitä normaaleja viikkomenoja kun ei tietenkään täällä ole, ja kaveritkin jotka täällä ovat olleet samaan aikaan, ovat raukat sairastuneet.
Lisäksi on pakko valittaa, muutamia päiviä eri kaupungeissa ja kauppakeskuksissa pyörineenä - missään ei ole vauvan hoitopöytiä. Ei siis edes massiivisessa La Cañadan ostoskeskuksessa, jossa kauppoja riittää silmän kantamattomiin ja lapsia vilisee silmissä. Missä nämä vaihtavat vauvojensa vaipat? Ilmassa? Vaunuissa? Autossa? Vai eivätkö vaihda edes? Karmeaa taiteilla jollain pikkuruisella pöydällä vessan kulmassa tai puiston kivipenkillä. Ärsyttää!!!
Tänään lähdetään yhden yön reissuun Jerez de la Fronteraan. Jännittää, miten matka ja yö tällä kertaa sujuvat. Onnistuuko illalla ulkona syöminen vai ei, Vera kun pitäisi nukuttaa rattaisiin... entä miten uni tulee yöllä hotellin vauvansängyssä? No, vierihoito jatkuu joten jos uni ei maita vauvasängyssä niin äidin vieressähän on aina tilaa :)
Säät ovat suosineet meitä ja erityisesti se ilahduttaa kun pohjolassa on ollut varsin kurjaa viime viikon. Muutoin täällä on tullut vähän tekemisen puutetta, kun J on tehnyt töitä ja me Veran kanssa on yritetty viihdyttää itseämme. Niitä normaaleja viikkomenoja kun ei tietenkään täällä ole, ja kaveritkin jotka täällä ovat olleet samaan aikaan, ovat raukat sairastuneet.
Lisäksi on pakko valittaa, muutamia päiviä eri kaupungeissa ja kauppakeskuksissa pyörineenä - missään ei ole vauvan hoitopöytiä. Ei siis edes massiivisessa La Cañadan ostoskeskuksessa, jossa kauppoja riittää silmän kantamattomiin ja lapsia vilisee silmissä. Missä nämä vaihtavat vauvojensa vaipat? Ilmassa? Vaunuissa? Autossa? Vai eivätkö vaihda edes? Karmeaa taiteilla jollain pikkuruisella pöydällä vessan kulmassa tai puiston kivipenkillä. Ärsyttää!!!
torstaina, toukokuuta 15, 2008
Espanjan auringon alla
Terveisiä Espanjasta! Täällä on oltu maanantaista lähtien. Lento meni kuin tanssi, Vera nukkui päiväunet ja muuten viihtyi ja viihdytti muita. Mutta kun tultiin kämpille, ei asuntoon tullut vettä. Jossain systeemissä oli vikaa ja jouduttiin elelemään ensimmäinen ilta ja yö ilman juoksevaa vettä, ja kyllä oli muuten outoa! Sitäkin ihanampaa oli päästä suihkuun korjaajan käytyä seuraavana aamuna. Kyllä näihin pieniin (vai suuriin tässä tapauksessa?) itsestäänselvyyksiin on niin tottunut, että ei osaa ajatellakaan elämää ilman.
Tämä reissu on taas ihan erilainen kuin edellinen. Nyt liikutaan, ja täällä kaikki lattiat ovat kovaa kiveä. Mihinkään ei oikein uskalla päästää murua ryömimään ja kiipeämään, kun kaatumisen riski on hyvin korkea. Vähäksi aikaa välillä, tarkan valvonnan alla. Lattialla on myös tosi kylmää, peppu jäätyy. Täällä ei varmaankaan lapset vietä aikaansa lattialla... Auringossa ei tietenkään voi olla; liikkuvaisen ja paljon hereillä olevan lapsen kanssa auringonotto on siksipä poissuljettua.
Ostettiin myös matkasänky, sellainen värejä tursuava muovinen hökötys. Ei todellakaan tietoa pohjoismaisesta pelkistetystä tyylistä ;) Vera tuskin huomaa eroa, mutta sateenkaaren värien kirjo otti etenkin alkuun isän ja äidin silmään.
Ja nukuttamisessa on palattu vierihoitoon. Koska se matkasänky on vähän outo ja paikka vieras, ja se nukuttaminen vaan sujuu niin paljon nopeammin. Ja lisäksi se on aivan ihanaa, siis äidin mielestä... Itselläni ei ollut mitään melankolisia fiiliksiä lopettaa imetystä. Enemmän saan kiksejä vieressä nukkumisesta, vauvan pienestä lämpimästä vartalosta omaa vasten, tukkaan hengittämisestä. Ihanaa. Mitenköhän tästä vaan taas pääsee kotiuduttuamme eroon??
Muuten, tasan 300 blogitekstiä kirjoitettu. Juhlan aiheensa sekin :)
Tämä reissu on taas ihan erilainen kuin edellinen. Nyt liikutaan, ja täällä kaikki lattiat ovat kovaa kiveä. Mihinkään ei oikein uskalla päästää murua ryömimään ja kiipeämään, kun kaatumisen riski on hyvin korkea. Vähäksi aikaa välillä, tarkan valvonnan alla. Lattialla on myös tosi kylmää, peppu jäätyy. Täällä ei varmaankaan lapset vietä aikaansa lattialla... Auringossa ei tietenkään voi olla; liikkuvaisen ja paljon hereillä olevan lapsen kanssa auringonotto on siksipä poissuljettua.
Ostettiin myös matkasänky, sellainen värejä tursuava muovinen hökötys. Ei todellakaan tietoa pohjoismaisesta pelkistetystä tyylistä ;) Vera tuskin huomaa eroa, mutta sateenkaaren värien kirjo otti etenkin alkuun isän ja äidin silmään.
Ja nukuttamisessa on palattu vierihoitoon. Koska se matkasänky on vähän outo ja paikka vieras, ja se nukuttaminen vaan sujuu niin paljon nopeammin. Ja lisäksi se on aivan ihanaa, siis äidin mielestä... Itselläni ei ollut mitään melankolisia fiiliksiä lopettaa imetystä. Enemmän saan kiksejä vieressä nukkumisesta, vauvan pienestä lämpimästä vartalosta omaa vasten, tukkaan hengittämisestä. Ihanaa. Mitenköhän tästä vaan taas pääsee kotiuduttuamme eroon??
Muuten, tasan 300 blogitekstiä kirjoitettu. Juhlan aiheensa sekin :)
sunnuntaina, toukokuuta 11, 2008
Hyvää äitienpäivää
Ruotsissa ei vietetty tänään äitienpäivää, vaan vasta kahden viikon päästä. Meidän äitienpäivän viettokin oli aikamoisen pienimuotoista, aamiaisen sain sentään aamulla sänkyyn. En oikein malttaisi odottaa niitä äitienpäiviä, kun saa itse tehdyn kortin pienistä kätösistä... Mutta tämäkin kelpaa, tyttären hymy pinnasängyn reunan yli klo 5.30 aamulla :)
Tänään havaittiin lisäksi hammas ylhäällä ikenessä. Kolmas hammas siis on tuloillaan, voi ihku.
Huomenna lähdetään Espanjaan ja tänä iltana on ollut kerrassaan hysteerinen pakkaus päällä. Me kun aina ollaan viime tipassa. Kone lähtee yhdentoista aikaan, joten aamulla kerkeää vielä viimeiset - meillä tosiaan herätään nykyään klo 5.30. Mulle osuu huomiseksi tosin aamun univuoro, eli saanen nukkua ehkä jopa seiskaan asti.
Toivottavasti teillä kaikille niin ensikertalaisilla kuin kokeneillakin äideillä on ollut ihana äitienpäivä!
Tänään havaittiin lisäksi hammas ylhäällä ikenessä. Kolmas hammas siis on tuloillaan, voi ihku.
Huomenna lähdetään Espanjaan ja tänä iltana on ollut kerrassaan hysteerinen pakkaus päällä. Me kun aina ollaan viime tipassa. Kone lähtee yhdentoista aikaan, joten aamulla kerkeää vielä viimeiset - meillä tosiaan herätään nykyään klo 5.30. Mulle osuu huomiseksi tosin aamun univuoro, eli saanen nukkua ehkä jopa seiskaan asti.
Toivottavasti teillä kaikille niin ensikertalaisilla kuin kokeneillakin äideillä on ollut ihana äitienpäivä!
lauantaina, toukokuuta 10, 2008
Tasan ei käy jne
Tänään oli aivan ihana päivä, todella lämmin ja aurinkoinen. Kertakaikkiaan keskikesän ilma ja Tukholma kauneimmillaan. Oltiin ystäväporukan ja lapsien kera puistossa piknikillä.
Järkyttävänä kontrastina tähän kuulimme, että eräs ystävämme oli eilen joutunut sairaalaan raskausviikolla 23, kun oli alkanut vuotaa verta ja lapsivettä oli liian vähän. Verta meni ilmeisesti aikalailla. Nyt hän makaa sairaalassa ja hommassa voi käydä miten vain. Ennuste ei tosiaankaan ole kovin hyvä. Miehensä on kotona heidän 1½ vuotiaan lapsensa kanssa, mies on jokin aika sitten ollut selkäleikkauksessa eikä periaatteessa saisi kantaa raskaita taakkoja. Miten voit olla kantamatta puoltoistavuotiasta lasta? Kun äitikään ei periaatteessa raskaana ollessaan saanut kantaa. Ja nyt äiti on siis tipassa, syödä ei saa jos joutuu leikkaukseen (näin ymmärsin, liekö ymmärsin oikein). Vkolla 23 syntyvällä lapsella ei taida olla mitään mahdollisuuksia? Kamalaa on sekin, että lapsi on kuitenkin vkolla 23 jo ihan lapsi ja vain muutaman viikon päästä olisi ollut jo paljon paremmat mahdollisuudet selvitä.
Kyseisessä perheessä on jo aiemmin ollut paljon murhetta ja huolta. Miten toisten kohdalle voikin osua kaikki kamala.
Järkyttävänä kontrastina tähän kuulimme, että eräs ystävämme oli eilen joutunut sairaalaan raskausviikolla 23, kun oli alkanut vuotaa verta ja lapsivettä oli liian vähän. Verta meni ilmeisesti aikalailla. Nyt hän makaa sairaalassa ja hommassa voi käydä miten vain. Ennuste ei tosiaankaan ole kovin hyvä. Miehensä on kotona heidän 1½ vuotiaan lapsensa kanssa, mies on jokin aika sitten ollut selkäleikkauksessa eikä periaatteessa saisi kantaa raskaita taakkoja. Miten voit olla kantamatta puoltoistavuotiasta lasta? Kun äitikään ei periaatteessa raskaana ollessaan saanut kantaa. Ja nyt äiti on siis tipassa, syödä ei saa jos joutuu leikkaukseen (näin ymmärsin, liekö ymmärsin oikein). Vkolla 23 syntyvällä lapsella ei taida olla mitään mahdollisuuksia? Kamalaa on sekin, että lapsi on kuitenkin vkolla 23 jo ihan lapsi ja vain muutaman viikon päästä olisi ollut jo paljon paremmat mahdollisuudet selvitä.
Kyseisessä perheessä on jo aiemmin ollut paljon murhetta ja huolta. Miten toisten kohdalle voikin osua kaikki kamala.
perjantaina, toukokuuta 09, 2008
Itse seisomaan!
Meillä noustaan seisomaan! Ja aikamoisella voimalla... pinnasängyn reunoja vasten noustessa ja seistessä oli superhauskaa.
torstaina, toukokuuta 08, 2008
Äidin "työpäivä" onnellisesti ohi
No hyvinhän se tietty meni. Aamulla herätys oli klo 7, sitten vähän leikkiä Veran kanssa, aamupalaksi leipäpala ja teetä, suihkuun, meikkiä naamaan, jakkupuku päälle, korolliset kävelykengät jalkaan (hurjaa! joutui/sai pukeutua!!) ja sitten ulos, täpötäyteen aamuruuhkaiseen metroon ja seminaariin. Kaikki tuntui tosi eksoottiselta. Kyllä on 10 kuukauden aikana etääntynyt aika kauas tästä todellisuudesta...
Seminaari oli ihan mielenkiintoinen, joskin aiheeltaan aika vaikea etenkin ruotsiksi. Aiheena oli Arbetsrätt i Norden ja puhumassa juristit kaikista pohjoismaista. Tulkkaus oli, luojan kiitos, järjestetty norjalaisen ja tanskalaisen osalta. Muutenhan homma olisi mennytkin meikäläisen osalta ihan keturalleen. Mutta nyt siis ymmärtäminen sen puoleen sujui, välillä lakiteksti ja termistö oli vaan vähän hakusessa, itse kun en ihan suoraan ko. asioiden kanssa ole tekemisissä (enkä siis tosiaankaan ole juristi). No, iltapäivään asti jaksoin ihan messissä ja innostuneenakin, ja mukana olleita työkavereita oli myös kivaa nähdä, mutta viimeisen kahvitauon jälkeinen puolitoista tuntia oli aika tuskaista. Väsymys oli kaamea ja keskittymiskyky nolla. Onneksi saatiin erinomaiset materiaalit, joten ohi menneet asiat voinee kerrata sieltä.
Ja miten ihanaa oli tulla kotiin! Vera oli ollut ensin isän kanssa suurimman osan päivää ja sitten isoisän kanssa kävelyllä. Kun tulivat kävelyltä, tyttö vaan tuijotti ihan myrtyneenä äitiään. Ajattelin, että onko se nyt ihan loukkaantunut, kun äiti on ollut koko päivän poissa ;) Mutta kyllä se siitä sitten ilostui ja ilta meni leikkiessä. Mitä en tosiaankaan jaksa tehdä kaiken päivää.. ehkäpä siis työssäkäynnissä on se hyvä puoli, että kotonaollessa keskittyy oikeasti lapseen enemmän...?
Joka tapauksessa, "työelämää" oli kiva kokeilla mutta ei mulla kyllä vielä ole mikään kiire takaisin. Ihanaa oli taas tänään, kun sai jäädä aamulla kotiin, ja mennä ekoille päikkäreille Veran kanssa jo 8 aikaan... sitten taas toisaalta syksyllä on varmaan oikeasti aika lagom mennä takaisin duuniin.
Tästä pääsenkin, jälleen kerran, lempiaiheeseeni kansallisuuseroihin. Seminaarissa kanssani oli kaksi hollantilaista 30-40v kollegaa. Molemmilla on yksi lapsi, toisella n 5 vuotias ja toisella 1v 4kk. Molemmat päivittelivät, kuinka järjetöntä on, ettei lasta käytännössä SAA viedä hoitoon ennen kuin lapsi on täyttänyt vuoden. Hollannissa lapsi viedään hoitoon 4kk vanhana. Toinen totesi, kuinka se on parempi systeemi, koska äiti pääsee nopeasti takaisin töihin mutta samanaikaisesti voi olla lapsen kanssa "pidempään" kotona, koska lähes kaikki tekevät osa-aikatöitä lapsen ensimmäiset vuodet (useimmiten 60% työviikkoa). Toinen kollega kirosi, miten voi olla niin yksisilmäistä, ettei vanhempien anneta valita - joko olla kotona tai mennä töihin. Molempien mielestä sopiva aika mennä töihin olisi lapsen ollessa n 7-8 kk. Tällainen ajatteluhan on täällä meillä lähinnä merkki huonosta äitiydestä.
Kaikki on niin suhteellista. Me pohjoismaalaiset pidämme, että meidän mallimme on ehdottomasi paras ja oikeastaan Se Ainoa Oikea. Muut saattavat nähdä asian toisin. Onko meillä oikeus väittää, että kaikki muut ovat väärässä? Vai mahtuuko maailmaan useampia mielipiteitä?
Seminaari oli ihan mielenkiintoinen, joskin aiheeltaan aika vaikea etenkin ruotsiksi. Aiheena oli Arbetsrätt i Norden ja puhumassa juristit kaikista pohjoismaista. Tulkkaus oli, luojan kiitos, järjestetty norjalaisen ja tanskalaisen osalta. Muutenhan homma olisi mennytkin meikäläisen osalta ihan keturalleen. Mutta nyt siis ymmärtäminen sen puoleen sujui, välillä lakiteksti ja termistö oli vaan vähän hakusessa, itse kun en ihan suoraan ko. asioiden kanssa ole tekemisissä (enkä siis tosiaankaan ole juristi). No, iltapäivään asti jaksoin ihan messissä ja innostuneenakin, ja mukana olleita työkavereita oli myös kivaa nähdä, mutta viimeisen kahvitauon jälkeinen puolitoista tuntia oli aika tuskaista. Väsymys oli kaamea ja keskittymiskyky nolla. Onneksi saatiin erinomaiset materiaalit, joten ohi menneet asiat voinee kerrata sieltä.
Ja miten ihanaa oli tulla kotiin! Vera oli ollut ensin isän kanssa suurimman osan päivää ja sitten isoisän kanssa kävelyllä. Kun tulivat kävelyltä, tyttö vaan tuijotti ihan myrtyneenä äitiään. Ajattelin, että onko se nyt ihan loukkaantunut, kun äiti on ollut koko päivän poissa ;) Mutta kyllä se siitä sitten ilostui ja ilta meni leikkiessä. Mitä en tosiaankaan jaksa tehdä kaiken päivää.. ehkäpä siis työssäkäynnissä on se hyvä puoli, että kotonaollessa keskittyy oikeasti lapseen enemmän...?
Joka tapauksessa, "työelämää" oli kiva kokeilla mutta ei mulla kyllä vielä ole mikään kiire takaisin. Ihanaa oli taas tänään, kun sai jäädä aamulla kotiin, ja mennä ekoille päikkäreille Veran kanssa jo 8 aikaan... sitten taas toisaalta syksyllä on varmaan oikeasti aika lagom mennä takaisin duuniin.
Tästä pääsenkin, jälleen kerran, lempiaiheeseeni kansallisuuseroihin. Seminaarissa kanssani oli kaksi hollantilaista 30-40v kollegaa. Molemmilla on yksi lapsi, toisella n 5 vuotias ja toisella 1v 4kk. Molemmat päivittelivät, kuinka järjetöntä on, ettei lasta käytännössä SAA viedä hoitoon ennen kuin lapsi on täyttänyt vuoden. Hollannissa lapsi viedään hoitoon 4kk vanhana. Toinen totesi, kuinka se on parempi systeemi, koska äiti pääsee nopeasti takaisin töihin mutta samanaikaisesti voi olla lapsen kanssa "pidempään" kotona, koska lähes kaikki tekevät osa-aikatöitä lapsen ensimmäiset vuodet (useimmiten 60% työviikkoa). Toinen kollega kirosi, miten voi olla niin yksisilmäistä, ettei vanhempien anneta valita - joko olla kotona tai mennä töihin. Molempien mielestä sopiva aika mennä töihin olisi lapsen ollessa n 7-8 kk. Tällainen ajatteluhan on täällä meillä lähinnä merkki huonosta äitiydestä.
Kaikki on niin suhteellista. Me pohjoismaalaiset pidämme, että meidän mallimme on ehdottomasi paras ja oikeastaan Se Ainoa Oikea. Muut saattavat nähdä asian toisin. Onko meillä oikeus väittää, että kaikki muut ovat väärässä? Vai mahtuuko maailmaan useampia mielipiteitä?
tiistaina, toukokuuta 06, 2008
Huomenna on jännittävä päivä
Huomenna äiti-ihminen on ensimmäistä kertaa koko päivän poissa, työhön liittyvässä seminaarissa, aiheena Arbetsrätt i Norden. Jännittää sekä se, miten tytöllä ja isällä sujuu, sekä se miten äitillä sujuu erossa murusta. Niin kun myös se, onkohan aivoista mitään jäljellä 10 kk kotona olon jälkeen. Ehkä päässä ei pysykään enää mikään? Ymmärränkö enää muuta kuin jokellusta?
maanantaina, toukokuuta 05, 2008
Vaatteista ja shoppailusta
Olin muuten huhtikuun vauvanvaateostolakossa. Siis aivan käsittämättömän vaikeaa - ja järkyttävää todeta, että se oli niin vaikeaa! Itse en mielestäni edes ole ollut mikään hurja törsäri, mutta koska en ole juurikaan harrastanut tähän mennessä kirppareita, on noihin ihanuuksiin kuitenkin uponnut kuukausittain jokunen kruunu.
Toukokuussa saan taas ostaa vauvanvaatteita... Pakkokin on meinaan saada Veralle lyhythihaisia kesäpaitoja. Se(kin) hyvä puoli tästä ostoboikotista oli, että löysin second hand -kaupat, joissa lastenvaatteista ei tarvitse maksaa ollenkaan samoja summia ja voi toteuttaa tätä ostoshysteeristä luonteenpiirrettä hiukan luontoa säästävämmällä tavalla.
Eli päätimme yhteistuumin, että koska Vera ei juuri tarvinnut uusia vaatteita, niitä ei kuukauteen myös hankittaisi. Huhhuh täytyy sanoa. En ollut käsittänytkään, miten sitä on todellakin ehdollistunut shoppailuun... selvisin kuin selvisinkin kunnialla, mutta vain koska siirsin kaiken shoppailutarmoni omien vaatteiden hankintaan. Siinä mielessä hyvä, etten aikoihin ollutkaan ostanut itselleni paljon mitään, ja kesävaatteita oli ihan mukavaa saada. Tosin tuli sitten ostettua vähän muutakin kuin kesävaatteita... Mutta tässä nyt siis omaa vaatesatoani huhtikuulta - ja se ei siis ole vähäistä.
Uusi mekko Sistersiltä:
Kahdet kesähousut French Connection:
Ja sandaalit, mitkä myös aiemmissa kuvissa, Skofabriken:
Toukokuussa saan taas ostaa vauvanvaatteita... Pakkokin on meinaan saada Veralle lyhythihaisia kesäpaitoja. Se(kin) hyvä puoli tästä ostoboikotista oli, että löysin second hand -kaupat, joissa lastenvaatteista ei tarvitse maksaa ollenkaan samoja summia ja voi toteuttaa tätä ostoshysteeristä luonteenpiirrettä hiukan luontoa säästävämmällä tavalla.
9kk lääkärintarkastus
Veralla oli 9kk neuvolan lääkärintarkastus. Tai sen olisi kuulunut olla 10kk tarkastus, mutta kun ollaan reissussa niin ei päästä kuun puolivälissä ja se aikaistui siitä parilla viikolla. Ilmeisesti tarkastuksia ei varata ollenkaan kesälle, kun meidät käskettiin vuositarkastukseen avoimelle vastaanotolle elokuun alussa.
No, joka tapauksessa. Koko hommaan meni 10 minuuttia. Aika täpäkkää tahtia vetävät liukuhihnatyyliin vauva sisään - vauva ulos - uusi sisään. Onkohan niillä varattuna 6 vauvaa per tunti? Ei siinä varmaan lääkärille jää paljon mieleen kuka oli kenenkin taapero...
Veralle oli tullut lisää painoa edellisestä tarkastuksesta n 800g, nyt siis paino 8910g ja pituutta 74cm. Ekaa kertaa painoa ja pituutta mitatessa ei ollutkaan niin kivaa vaan alkoi ihan harmittamaan. Lääkärin puupalikat vei onneksi sitten huomion sen verran että harmitus meni ohi.
No, joka tapauksessa. Koko hommaan meni 10 minuuttia. Aika täpäkkää tahtia vetävät liukuhihnatyyliin vauva sisään - vauva ulos - uusi sisään. Onkohan niillä varattuna 6 vauvaa per tunti? Ei siinä varmaan lääkärille jää paljon mieleen kuka oli kenenkin taapero...
Veralle oli tullut lisää painoa edellisestä tarkastuksesta n 800g, nyt siis paino 8910g ja pituutta 74cm. Ekaa kertaa painoa ja pituutta mitatessa ei ollutkaan niin kivaa vaan alkoi ihan harmittamaan. Lääkärin puupalikat vei onneksi sitten huomion sen verran että harmitus meni ohi.
Meillä on myös aloitettu jooga:
sunnuntaina, toukokuuta 04, 2008
Toukokuu, ah ihana toukokuu
Ajjai kun olikin mukava Helsingin reissu. Aika rankka sellainen, piti juhlia niin penteleesti, ensin vappua ja sitten vielä serkun 30-v synttäreitä. Onnea vielä serkulle! Mutta kerrankos sitä, onneksi tänään päästiin takaisin Tukholmaan lepäämään :) Ei vanha oikein enää jaksa... Mutta kyllä ensi vuonna toivottavasti tullaan taas vapuksi Suomeen.
Ja nyt onkin jo toukokuu. Toukokuu! Ihmeellistä. Ihana toukokuun valo, ihanaa vihreys puissa ja nurmikoilla. Veran ensimmäinen kesä edessä, ja ihanaa olla äitiyslomalla koko pitkä kesä...
Reilun viikon päästä lähdetään taas Espanjaan kahdeksi viikoksi. Vähän ahdistaa ajatus bussiturmasta, mutta samaan aikaan tolkuttaa itselleen, että mihinkäänhän ei uskalla mennä jos semmoisia alkaa pelkäämään. Nyt matkustellaan kun sitten töihin mentyä ei semmoiseen enää ole mahdollisuutta. J kun voi ainakin osittain tehdä töitä sieltäkin käsin, minä en.
Sisäinen kello on edelleen Suomen ajassa ja kilkuttaa jo kovasti nukkumaan.
Ja nyt onkin jo toukokuu. Toukokuu! Ihmeellistä. Ihana toukokuun valo, ihanaa vihreys puissa ja nurmikoilla. Veran ensimmäinen kesä edessä, ja ihanaa olla äitiyslomalla koko pitkä kesä...
Reilun viikon päästä lähdetään taas Espanjaan kahdeksi viikoksi. Vähän ahdistaa ajatus bussiturmasta, mutta samaan aikaan tolkuttaa itselleen, että mihinkäänhän ei uskalla mennä jos semmoisia alkaa pelkäämään. Nyt matkustellaan kun sitten töihin mentyä ei semmoiseen enää ole mahdollisuutta. J kun voi ainakin osittain tehdä töitä sieltäkin käsin, minä en.
Sisäinen kello on edelleen Suomen ajassa ja kilkuttaa jo kovasti nukkumaan.
perjantaina, toukokuuta 02, 2008
Tyttö ja vappupallo
Vappua on nyt juhlittu, pitkään ja hartaasti. J huokailee, että kummaa kansaa, jaksavat juhlia päivät pääksytysten.. Nyt vasta oikeasti tajusi, mistä olen jorissut vuositolkulla.
Keskiviikkona juhlittiin kaverien luona ja eilen Ulliksella. Kaivarissa riitti porukkaa ja ilmakin oli suht kaunis. Käytiin myös ei-niin-perinteisellä vappulounaalla nepalilaisessa.
Verakin täytti jo 9kk ja sai mummolta tosi upean Hello Kitty pallon:
Keskiviikkona juhlittiin kaverien luona ja eilen Ulliksella. Kaivarissa riitti porukkaa ja ilmakin oli suht kaunis. Käytiin myös ei-niin-perinteisellä vappulounaalla nepalilaisessa.
Verakin täytti jo 9kk ja sai mummolta tosi upean Hello Kitty pallon:
Tyttö ja pallo
Juhlatamineissa. Voi mikä ihme pallo!
maanantaina, huhtikuuta 28, 2008
Vappu tulee, taas kerran
Vappu lähestyy. Jo muutama vuosi sitten totesin, että vappu on vappu vain Suomessa. Olen viettänyt joitakin vappuja Ruotsissa, ja täällähän ei siis tapahdu ei niin mitään, nada, niente. Jos vappumarsseja ei lasketa siis. Joitakin vuosia sitten siis totesin, että jos vain mahdollista, olen vappuna Suomessa. Ruotsissa vappua vietettyinä vuosina olin ajatellut, että eihän sillä niin väliä, olenhan jo vappuja juhlinut ihan yllinkyllin. Mutta sitten kun se vappu kolkuttaa ovella ja on liian myöhäistä enää matkustaa Suomeen, alkaa aina kuitenkin ottaa aivoon. Ilmapalloja! Simaa! Munkkeja! Skumppaa! Ullis! Ei mitään vappukokkoja (!!) ja vasemmiston palopuheita, vaan puheita keväälle, opiskelijahaalareita ja piknikkiä Ulliksella.
Vuonna 2006 vietin erinomaisen, monipäiväisen ja perinteisen vapun Helsingissä. Ei siitä sen enempää, kiitokset vain mukanaolleille... Viime vuonna kuitenkin harhauduin jälleen ajattelemaan ,että eihän sillä väliä. Enkä oikeastaan jaksanut matkustaa. Joten vietimme vapun täällä Ruotsissa. Valitettavasti. Tein munkkeja ja maistoin skumppaa. Olin aika pitkällä raskaana. Joten lohduttauduin, että eihän se ihan sama asia olisi ollutkaan (no jaa, eihän vappu ole kuitenkaan vain alkoholin määrästä riippuvainen).
Nyt siis tulemme vapuksi Suomeen. Ensimmäinen perheellinen vappu! Tekisi melkein mieli ostaa vappupallo, vaikkei tuo taapero taida sen päälle juuri vielä ymmärtää. Vappuaattona on tiedossa vappubileet - johon lapset ovat tervetulleita - ja vappupäivänä tähtäämme Kaivariin, jos vain sää sallii. Tavataan siis siellä :D
Mitä vappu sinulle merkitsee? Jos olet ulkomailla, kaipaatko vappuna Suomeen?
Vuonna 2006 vietin erinomaisen, monipäiväisen ja perinteisen vapun Helsingissä. Ei siitä sen enempää, kiitokset vain mukanaolleille... Viime vuonna kuitenkin harhauduin jälleen ajattelemaan ,että eihän sillä väliä. Enkä oikeastaan jaksanut matkustaa. Joten vietimme vapun täällä Ruotsissa. Valitettavasti. Tein munkkeja ja maistoin skumppaa. Olin aika pitkällä raskaana. Joten lohduttauduin, että eihän se ihan sama asia olisi ollutkaan (no jaa, eihän vappu ole kuitenkaan vain alkoholin määrästä riippuvainen).
Nyt siis tulemme vapuksi Suomeen. Ensimmäinen perheellinen vappu! Tekisi melkein mieli ostaa vappupallo, vaikkei tuo taapero taida sen päälle juuri vielä ymmärtää. Vappuaattona on tiedossa vappubileet - johon lapset ovat tervetulleita - ja vappupäivänä tähtäämme Kaivariin, jos vain sää sallii. Tavataan siis siellä :D
Mitä vappu sinulle merkitsee? Jos olet ulkomailla, kaipaatko vappuna Suomeen?
sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2008
Sukulaisvierailu
Kummitäti ja eno olivat Tukholman vierailulla, ja kaupunki näytti parhaita puoliaan säteilevässä auringonpaisteessa. Myös Vera nautti vierailusta.
Vaunuajaelulla Drottninggatanilla
Hmm, tuolla on tuo mielenkiintoinen lampunkatkaisin.. pääsisiköhän sinne konttaamalla vai ryömimällä paremmin?
Terassilla Söderissä
Vaunuajaelulla Drottninggatanilla
Hmm, tuolla on tuo mielenkiintoinen lampunkatkaisin.. pääsisiköhän sinne konttaamalla vai ryömimällä paremmin?
Lujaa karkuun...
.. tuleehan se perässä?
Ja viimeinkin enolta saatu Suomi-paita päällä! Suomi rules!
keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008
Liikuntaa
Meillä mennään nykyään aika vauhdilla. Ryömimällä lähinnä, konttausasennossa huojutaan. Ja käveleminen tuen varassa on ihan parasta.
Sitten välillä huilataan, sillee vähän blasé...
..ja sitten taas mennään.
sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2008
Tämän viikon synkät uutiset
Tällä viikolla onkin ollut harvinaisen paljon uutisia, ja ikäviä sellaisia. Eri tavoin ikäviä, eri mittakaavassa mutta ikäviä kaikki omalla tavallaan silti.
Alkuviikosta oli Engla-tytön murha täällä Ruotsissa. Murhaaja on nyt vangittuna. Paljastui myös, että poliisi oli jo ajat sitten saanut vihjeen ko miehestä liittyen miehen aiemmin tekemään murhaan, mutta jättänyt asian tarkistamatta. Jos poliisi olisi seurannut vihjettä, todennäköisesti tämä tragedia oltaisiin voitu välttää. Nyt siis jälleen keskustellaan Ruotsin poliisin tekemistä virheistä, pätevyydestä ja sen puutteesta.
Seuraavaksi tuli Tukholman kaupungin finansborgarrådetin (vastaa käsittääkseni kaupunginjohtajaa) Kristina Axén Olinin eroilmoitus. Hän on aiemmin ollut sairaslomalla stressin, uupumuksen ja liiallisen alkoholinkäytön vuoksi. Talvella hän ja hänen miehensä erosivat, ja Axén Olin jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Nyt hän totesi, että ei jaksa enää, että hänen yksityiselämänsä kärsii tehtävästä kohtuuttomasti ja että naimisissa ollessa tehtävän pystyi vielä hoitamaan, mutta yksinhuoltajana perheen ja ko tehtävän yhdistäminen on mahdotonta.
On tietenkin täysin kohtuutonta rinnastaa kahta edellistä uutista toisiinsa. Surullisen jälkimmäisestä kuitenkin mielestäni tekee se, että edelleenkään nainen ei voi yhdistää perhettä ja uraa samalla tavalla kuin mies. Ei edes Ruotsissa, tasa-arvon mallimaassa. Ja mihin ihmeeseen se isä hävisi eron tullen? Jos se mies olisi ollut kaupunginjohtaja, ero ei olisi hetkauttanut puoleen eikä toiseen.
Ja nyt viimeisenä Espanjan bussiturma, josta jo kirjoitinkin. Synkkä ja mieleenpainuva viikko.
Onneksi tänne on sentään tullut kevät.
Alkuviikosta oli Engla-tytön murha täällä Ruotsissa. Murhaaja on nyt vangittuna. Paljastui myös, että poliisi oli jo ajat sitten saanut vihjeen ko miehestä liittyen miehen aiemmin tekemään murhaan, mutta jättänyt asian tarkistamatta. Jos poliisi olisi seurannut vihjettä, todennäköisesti tämä tragedia oltaisiin voitu välttää. Nyt siis jälleen keskustellaan Ruotsin poliisin tekemistä virheistä, pätevyydestä ja sen puutteesta.
Seuraavaksi tuli Tukholman kaupungin finansborgarrådetin (vastaa käsittääkseni kaupunginjohtajaa) Kristina Axén Olinin eroilmoitus. Hän on aiemmin ollut sairaslomalla stressin, uupumuksen ja liiallisen alkoholinkäytön vuoksi. Talvella hän ja hänen miehensä erosivat, ja Axén Olin jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Nyt hän totesi, että ei jaksa enää, että hänen yksityiselämänsä kärsii tehtävästä kohtuuttomasti ja että naimisissa ollessa tehtävän pystyi vielä hoitamaan, mutta yksinhuoltajana perheen ja ko tehtävän yhdistäminen on mahdotonta.
On tietenkin täysin kohtuutonta rinnastaa kahta edellistä uutista toisiinsa. Surullisen jälkimmäisestä kuitenkin mielestäni tekee se, että edelleenkään nainen ei voi yhdistää perhettä ja uraa samalla tavalla kuin mies. Ei edes Ruotsissa, tasa-arvon mallimaassa. Ja mihin ihmeeseen se isä hävisi eron tullen? Jos se mies olisi ollut kaupunginjohtaja, ero ei olisi hetkauttanut puoleen eikä toiseen.
Ja nyt viimeisenä Espanjan bussiturma, josta jo kirjoitinkin. Synkkä ja mieleenpainuva viikko.
Onneksi tänne on sentään tullut kevät.
Tutulla tiellä turistiturma
Tämän aamun DNää lukiessani melkein meni kahvi väärään kurkkuun. Ainakin 9 suomalaisturistia kuollut liikenneonnettomuudessa Espanjassa Marbellan ja Malagan välillä kun maastoauto törmäsi turisteja kuljettaneeseen bussiin. Maasturinkuljettaja puhalsi yli promillen eli oli selkeästi humalassa. Kaikkia vainajia ei ole vielä tunnistettu, monet bussin matkustajista ovat vakavasti loukkaantuneita eikä heidän henkilötietojaan ole vielä voitu vahvistaa.
Näen edessäni tuon kyseisen moottoritien, jota olemme monet kerrat Espanjan reissuillamme ajaneet. Harva ajaa siellä sallittua 120 km/tunnissa, me yleensä kuulumme hitaimpiin vaikka meilläkin on lasissa usein 130. Espanjassa on edelleenkin aika yleistä mennä autolla illalliselle, juoda vähän viiniä ja sitten ajaa kotiin. Siitä voi jo viisari nousta yhteen promilleen. Ihan järkyttävä tragedia, mutta ei kuitenkaan valitettavasti niin yllättävä kun asiaa enemmän miettii. Tähänkin mennessä olen pelännyt Espanjassa moottoriteillä ajaessamme. Uskaltaako siellä ajaa enää ollenkaan?
Näen edessäni tuon kyseisen moottoritien, jota olemme monet kerrat Espanjan reissuillamme ajaneet. Harva ajaa siellä sallittua 120 km/tunnissa, me yleensä kuulumme hitaimpiin vaikka meilläkin on lasissa usein 130. Espanjassa on edelleenkin aika yleistä mennä autolla illalliselle, juoda vähän viiniä ja sitten ajaa kotiin. Siitä voi jo viisari nousta yhteen promilleen. Ihan järkyttävä tragedia, mutta ei kuitenkaan valitettavasti niin yllättävä kun asiaa enemmän miettii. Tähänkin mennessä olen pelännyt Espanjassa moottoriteillä ajaessamme. Uskaltaako siellä ajaa enää ollenkaan?
lauantaina, huhtikuuta 19, 2008
Ruokaa ja unta
Täällä taas vedellään sikeitä ihan outoon aikaan. Päikkärit klo 17-19 ei oikein oo optimaalinen. Tosin tänään lähdetään ulos illalliselle, joten jospa neiti jaksaisi hillua mukana kun vetää nyt oikein kunnon unet alle. Mutta oudot on kyllä rytmit.
Leivänpaloja on sitten kokeiltu eilen ekaa kertaa. Hienosti meni. Äitiinsä selvästi tulee, kun leipä maistuu... Pinsettiote oli pikkasen hakusessa, mutta kyllä se sieltä selvästi on tulossa. Osa paloista meni suuhun asti.
Leivänpaloja on sitten kokeiltu eilen ekaa kertaa. Hienosti meni. Äitiinsä selvästi tulee, kun leipä maistuu... Pinsettiote oli pikkasen hakusessa, mutta kyllä se sieltä selvästi on tulossa. Osa paloista meni suuhun asti.
Raihnainen kroppa
Thaihieronnassa oli ihanaa. Siis aivan taivaallisen kiduttavan ihanaa suorastaan. En ollut tajunnutkaan kuinka jumissa kaikki lihakset oikeasti ovat. Hieroja huokaili ja puisteli päätään ja päivitteli rutistaessaan raihnaista ruumistani ja minä ähkyin välillä kivusta mutta myös autuudesta. Lisää venyttelyä, jumppaa sekä hierontaa tähän kroppaan on selvästi enemmän kuin tarpeen. Suunnittelenkin jo seuraavaa hieronta-aikaa. Ja vauvan vieressä nukkumiset vähennetään minimiin. Olisi muuten ihanaa päästä myös kasvohoitoon, mutta ehkä ensisijaisesti pitää nyt saada tämä rähjääntynyt keho kuntoon.
Hierojan jutuista en kyllä tajunnut puoliakaan, miten thaimaalaisille voikin olla niin kovin vaikeaa ääntää englantia. En minäkään mikään täysi ääntäjä-ässä ole, mutta hierojan jutut olivat kyllä erinomaisen epäselviä. Tyttäreni nimeä kysyttyään hieroja totesi, ooh Veela! Niin-pä. Ärrää ei tosiaan thain kielessä ole. Toisaalta, hieronnastahan maksankin, en jutuista, joten väliäkö tuolla.
perjantaina, huhtikuuta 18, 2008
Blogging with a Purpose
Appelsiinin tuoksua -blogista sain huomionosoituksen eli “Blogging with a Purpose”-merkin - jo taas jokin aikaa sitten, olen toivottoman hidas reagoimaan näihin upeisiin kunnianosoituksiin... Kiitos! Olen todella imarreltu, että blogistani löytyy (ainakin jonkun mielestä) tarkoitusta! Tämä sopii sikälikin hienosti, että tässä 13.4. tuli täyteen vuosi siitä, kun aloin bloggaamaan aktiivisesti. Olin tosin bloggaillut jo vuodesta 2005, mutta ennen viime huhtikuuta kirjoittaminen oli aika satunnaista (etenkin vuosi 2006 - todellakin yksi aikaansaatu kirjoitus ;). Vasta raskausaika sai aikaan varsinaisen blogiaddiktion.
Tehtävänannon mukaan tämä pitää antaa eteenpäin viidelle blogille, joilla tunnustusta ei vielä ole.
1. Sinun tulee jakaa tämä tunnustus 5 blogille, joilla sitä ei vielä ole.
2. Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus!
3. Tunnustuksen saaneiden blogien tulee linkittää takaisin tälle sivulle!
4. Tunnustuksen logon täytyy näkyä blogissa ja logosta on oltava linkki takaisin tähän blogiin.
Annan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille, joissa on mielestäni erinomaisesti tarkoitusta (enkä ainakaan muista näissä nähneeni ko kunniamerkkiä):
1. Hymy
torstaina, huhtikuuta 17, 2008
Nukkuminen vie voiton
Ei sitten jaksettukaan sinne päiväkotiesittelyyn tänään. Se olisi ollut klo 9, takana aika hankala yö ja käsi ihan julmetun puuduksissa edelleen. Valitsin nukkumisen... Vera heräsi taas kuuden aikaan, onneksi tavaksi on tullut että J hoitaa aamulla tunnin verran ennen töihin lähtöään, eli sain jatkaa nukkumista ja sitten Verakin jo meni ekoille unille. Unta on siis saatu määrällisesti ihan tarpeeksi, mutta yöherätykset silti rassaa. Joten aamu-unet voitti päiväkotivierailun. Johan noita on nähty... ja kun me on jo oikeastaan valittukin. Sitä paitsi huomenna on vielä yksi esittely, klo 13, joka onkin paljon järjellisempi aika meille. Miksi ihmeessä vierailut onkin yhdeksältä aamulla?? Luuleeko ne, että kaikki vanhemmat on täysin up and going jo seiskalta? Vai yritetäänkö vanhempia totuttaa ajatteluun, että kohta ne aamuherätykset alkaa kun töissä pitää olla puoli ysiltä ja sitä ennen lapsi vietynä tarhaan... saa nähdä mitä siitäkin tulee. Onneksi siihen on vielä aikaa.
Käsi on tosiaan puutunut ja jumissa, kun aamuyöt ja usein päiväunet tulee nukuttua Vera vieressä. Neiti meinaan yleensä herää kolmen-neljän aikaan ja punnertaa itsensä mahalleen sängyssään siihen tahtiin, että luovutan yleensä jo kättelyssä (kun tiedän että siinä muuten menee tunti) ja nostan viereeni, jossa voin väkisin pakottaa pysymään aloillaan. Vauvassa roikkuen siis yritetään nukkua... Ja olkavarsi on sitten vääntyneenä miten sattuu. Huomenna on onneksi varattuna thai-hieronta, ekaa kertaa kokeilen sellaista täällä. Paikka on sekä spa että ravintola, myös kauneudenhoitoa löytyy sekä thai-ruokaa. Thaimaassa olen kyllä kokeillut thaihierontaa ja se oli ihanaa. Hassua muuten että Suomessa thaihierontapaikoista tulee mieleen kaikkea muuta kuin tavallinen hieronta, ei kyllä täällä.
Käsi on tosiaan puutunut ja jumissa, kun aamuyöt ja usein päiväunet tulee nukuttua Vera vieressä. Neiti meinaan yleensä herää kolmen-neljän aikaan ja punnertaa itsensä mahalleen sängyssään siihen tahtiin, että luovutan yleensä jo kättelyssä (kun tiedän että siinä muuten menee tunti) ja nostan viereeni, jossa voin väkisin pakottaa pysymään aloillaan. Vauvassa roikkuen siis yritetään nukkua... Ja olkavarsi on sitten vääntyneenä miten sattuu. Huomenna on onneksi varattuna thai-hieronta, ekaa kertaa kokeilen sellaista täällä. Paikka on sekä spa että ravintola, myös kauneudenhoitoa löytyy sekä thai-ruokaa. Thaimaassa olen kyllä kokeillut thaihierontaa ja se oli ihanaa. Hassua muuten että Suomessa thaihierontapaikoista tulee mieleen kaikkea muuta kuin tavallinen hieronta, ei kyllä täällä.
maanantaina, huhtikuuta 14, 2008
Päiväkotikierrokset jatkuu
Kolmas päiväkotivierailu takana. Tämä oli oikein kiva, kierrettiin tarhantädin kanssa ja hän kertoili päiväkodista. Rento tapahtuma, verrattuna edelliseen, jossa oli kalvosulkeiset alkuun. Toisaalta siellä oli väkeä kolme kertaa enempi kuin tänään. Mutta se päiväkoti tuntui vähän turhankin tavoitteelliselta ja päämäärähakuiselta. Tärkeämpää jotenkin että on symppis olo, kuin että on hienot päämäärät. Tässä tarhassa oli hirmu kivan oloinen piha. Mutta molemmissa on ollut aikamoinen määrä lapsia, pienten ryhmässä 14 ja 15. 15 on kyllä musta vähän liikaa... ja 3 tätiä näille. Suomenkielisessä oli pienten ryhmässä 8 lasta ja niille 3 hoitajaa (jälk huom. kaksi hoitajaa, mutta silti). Kuulostaa ihanalta, että on pieni ryhmä ja ehkä aina löytyy syli missä istua.
Vielä edessä on yksi päiväkoti torstaina ja yksi perjantaina. Sitten pitäisi pystyä vertailemaan suvereenisti; ei tämä kyllä helppoa ole kun kussakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Mutta toisaalta tämä useissa päiväkodeissa käyminen antaa perspektiiviä ja ehkä selkeyttää omia ajatuksia siitä, mikä oikeastaan onkaan tärkeää.
Siitä mikä onkaan oikeastaan tärkeää tulee mieleen kamala uutinen täällä Ruotsin maalla; 10- vuotias Engla-tyttö Taalainmaalla kerkesi olla kadoksissa viikon ja eilen 42-vuotias mies tunnusti tämän murhan. Mies on aiemmin kerennyt murhata ainakin yhden aikuisen naisen. Hirveää, miten maailmassa on niin sairaita ihmisiä. Kynttilät palaa tänä iltana monella ikkunalla Englan muistoksi.
Muistetaan pitää huolta tärkeimmistämme.
Vielä edessä on yksi päiväkoti torstaina ja yksi perjantaina. Sitten pitäisi pystyä vertailemaan suvereenisti; ei tämä kyllä helppoa ole kun kussakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Mutta toisaalta tämä useissa päiväkodeissa käyminen antaa perspektiiviä ja ehkä selkeyttää omia ajatuksia siitä, mikä oikeastaan onkaan tärkeää.
Siitä mikä onkaan oikeastaan tärkeää tulee mieleen kamala uutinen täällä Ruotsin maalla; 10- vuotias Engla-tyttö Taalainmaalla kerkesi olla kadoksissa viikon ja eilen 42-vuotias mies tunnusti tämän murhan. Mies on aiemmin kerennyt murhata ainakin yhden aikuisen naisen. Hirveää, miten maailmassa on niin sairaita ihmisiä. Kynttilät palaa tänä iltana monella ikkunalla Englan muistoksi.
Muistetaan pitää huolta tärkeimmistämme.
sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008
Yksin kotona
Yksin kotona. Järisyttävää. Tämä on todella harvinaista herkkua. Ja mitä tekee äiti kun jää yksin? Laittaa pesukoneellisen pyykkiä pyörimään. Argh. Olenko ehdollistanut itseni pyykinpesuun... mutta seuraavaksi aion siirtyä sohvalle ja lukea kirjaa. Tai katsoa viimeiset osat Damages sarjaa, jotka jäi Espanjan reissun aikan näkemättä. Hmm, vaikea valinta... Täällä on ihan karsea sää. Kar-see. Kylmä ja räntää. Ei tämä ole mikään kevät, tämä on marraskuu. Tai no, vähän enempi on valoa sentään. J lähti kuitenkin Veran kanssa kävelylle kun futisliput piti hakea huomiseen matsiin. Ja itse olen käynyt jo tänään body balancessa ja eilenkin pääsin jumppaan, joten nyt voin hyvällä omallatunnolla maata sohvalla ja syödä sunnuntaikarkkia. Yksin!!!
Onneksi eilen oli hieno sää ja oltiinkin ulkona kävelyllä, käytiin ihanalla pitkällä brunssilla ja keilaamassa! Se oli kivaa, kun oltiin aika tasaisen hyviä (tai huonoja, riippuu katsantokannasta) eikä kumpikaan joutunut suuttumaan liikaa häviämisestä.. Pitää mennä pian uudelleen, kunhan oikea olkapää ja käsivarsi on saatu takaisin sijoilleen (nukkuminen vauvan vieressä + keilaaminen on huono yhdistelmä).
Onneksi eilen oli hieno sää ja oltiinkin ulkona kävelyllä, käytiin ihanalla pitkällä brunssilla ja keilaamassa! Se oli kivaa, kun oltiin aika tasaisen hyviä (tai huonoja, riippuu katsantokannasta) eikä kumpikaan joutunut suuttumaan liikaa häviämisestä.. Pitää mennä pian uudelleen, kunhan oikea olkapää ja käsivarsi on saatu takaisin sijoilleen (nukkuminen vauvan vieressä + keilaaminen on huono yhdistelmä).
lauantaina, huhtikuuta 12, 2008
Ihania lastenvaatteita
Mummo ja ukki olivat tällä viikolla vierailulla ja löydettiin Söderistä aivan superihania lastenvaateputiikkeja. Äiti on joutunut ostokieltoon mutta onneksi mummo oli mukana, ostokielto kun ei koskenut mummoa :D Tässä mekko ja sukkahousut Juliet-putiikista. Netin kautta tilaaminen onnistuu myös.
On muuten aikamoinen ero ottaako kuvan salamalla vai ei. Väreiltään todentuntuisempi mutta valitettavasti suttuisempi on tuo ylempi.
Lisäksi on ihan pakko päästä vielä ostoksille UNI-lastenvaatekauppaan. Siellä myydään unisex-lastenvaatteita ja sekin löytyy siis Söderistä. Nettikauppakin löytyy. Mutta sinne tähdätään ehkä vasta ensi kuussa, kun ostokielto hellittää ja ehkä jopa vaatetarvekin on taas suurempi.
maanantaina, huhtikuuta 07, 2008
Päiväkotivierailuja
Nyt on vierailtu kahdessa tarhassa. Ens viikolla olisi vielä 4 tarhavierailua edessä. Aika souvi siis. Viime viikolla käytiin siellä paljon mainostetussa suomalaisessa tarhassa ja tänään yhdessä toisessa, mihin ollaan jonossa, todnäk sijalla sata tai jotain (kunnalliset tarhat). No houp siis todellakaan. Mutta mehän siis edelleen haluttaisiin sinne suomalaiseen ensisijaisesti, joten en ota mitään kauheaa kyttyrää näistä muista.
Suomalaisessa tarhassa sai puhua suomea (yllättävää eikö totta :) mikä oli tietty kivaa. Tilat oli kyllä vähän kulahtaneet ja piha suoraan sanottuna aika ankea, mutta tädit oli mukavia ja lapset näytti viihtyvän. Huomaako lapset edes, onko tilat uutuuttaan kiiltävät vai jo käytössä vähän tuhruun menneet? Onko semmosella oikeesti väliä? Millä perusteilla te muut olette valinneet ykkösvaihtoehdon päiväkodiksi lapsillenne? Ja tarhantäti (siis varmana mua nuorempi, mutta jostain syystä tarhantädit on aina tätejä - miltä se nyt kuulostaisi sanoa tarhan tyttö?) kertoi, että lapset tekevät paljon retkiä ympäröiviin puistoihin ja metsään.
Tämän päiväinen tarha olikin sitten uutuuttaan kiiltävä, avattu vasta tammikuussa. Kiva piha, kivat tilat, aika rauhallisella alueella - mutta siis ihan umpiruotsalainen, tietty. Kuulemma kotikielen opetusta kaksikielisille lapsille on 2 tuntia viikossa. Siis haloo, eihän se ole mitään. Hyttysen ininää lapsen lähes 40 tuntisessa päiväkotiviikossa. Sellainen viikko kai siitä melkein väkisin tulee, hui kamalaa. Eli on sillä vähän väliä missä sen viettää.
Tänne tarhaan nyt vaan oli muitakin hakijoita. Järjestivät visningin (suomalaiseen tarhaan sai vain mennä kunhan soitti pari päivää ennakkoon ja sai henkkoht palvelua) ja tupa oli ihan täynnä. Me kun haetaan paikkaa vasta tammikuulle niin silloin kuulemma ei paikkoja juuri tule auki, ellei joku lapsi siis muuta ja lopeta siellä. Siis turhaa edes kauheasti pohtia ko vaihtoehtoa, kun meillä on tosiaan todennäköisesti täysin toivoton jonotusnumero.
Ehkä meidän ei tartte valita. Ehkä me saadaan vaan joku paikka ja that's it. Ja jos mun on valittava/ saan valita, kyllä se kielivalinta painaa vaakakupissa kuitenkin aika paljo
Suomalaisessa tarhassa sai puhua suomea (yllättävää eikö totta :) mikä oli tietty kivaa. Tilat oli kyllä vähän kulahtaneet ja piha suoraan sanottuna aika ankea, mutta tädit oli mukavia ja lapset näytti viihtyvän. Huomaako lapset edes, onko tilat uutuuttaan kiiltävät vai jo käytössä vähän tuhruun menneet? Onko semmosella oikeesti väliä? Millä perusteilla te muut olette valinneet ykkösvaihtoehdon päiväkodiksi lapsillenne? Ja tarhantäti (siis varmana mua nuorempi, mutta jostain syystä tarhantädit on aina tätejä - miltä se nyt kuulostaisi sanoa tarhan tyttö?) kertoi, että lapset tekevät paljon retkiä ympäröiviin puistoihin ja metsään.
Tämän päiväinen tarha olikin sitten uutuuttaan kiiltävä, avattu vasta tammikuussa. Kiva piha, kivat tilat, aika rauhallisella alueella - mutta siis ihan umpiruotsalainen, tietty. Kuulemma kotikielen opetusta kaksikielisille lapsille on 2 tuntia viikossa. Siis haloo, eihän se ole mitään. Hyttysen ininää lapsen lähes 40 tuntisessa päiväkotiviikossa. Sellainen viikko kai siitä melkein väkisin tulee, hui kamalaa. Eli on sillä vähän väliä missä sen viettää.
Tänne tarhaan nyt vaan oli muitakin hakijoita. Järjestivät visningin (suomalaiseen tarhaan sai vain mennä kunhan soitti pari päivää ennakkoon ja sai henkkoht palvelua) ja tupa oli ihan täynnä. Me kun haetaan paikkaa vasta tammikuulle niin silloin kuulemma ei paikkoja juuri tule auki, ellei joku lapsi siis muuta ja lopeta siellä. Siis turhaa edes kauheasti pohtia ko vaihtoehtoa, kun meillä on tosiaan todennäköisesti täysin toivoton jonotusnumero.
Ehkä meidän ei tartte valita. Ehkä me saadaan vaan joku paikka ja that's it. Ja jos mun on valittava/ saan valita, kyllä se kielivalinta painaa vaakakupissa kuitenkin aika paljo
lauantaina, huhtikuuta 05, 2008
Uhpuh
Äiti oli eilen ulkona, syömässä pitkän kaavan mukaan. Nyt sattuu vähän päähän ja väsyttää. Mutta oli tosi mukavaa! Ja kotona oli ilmeisesti mennyt hienosti. Enpä tosin yhtään epäillytkään.
perjantaina, huhtikuuta 04, 2008
Kunpa pääsisi Suomessa teatteriin
Teatterissakäynnistä tuli jälleen kerran mieleen harmistus siitä, kun ei pääse suomalaiseen teatteriin. Se ei vaan ole sama ruotsiksi, vieraalla kielellä joutuu liian paljon keskittymään itse kieleen eikä voi vaan rentoutua ja nauttia näytelmästä.
Nyt erityisesti harmittaa Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Kirjaan perustuvan näytelmän ensi-ilta oli Helsingin kaupunginteatterissa torstaina. Ilmeisesti näytelmä on loppuunmyyty jo pitkälle tulevaisuuteen. Ei ole siis toivoakaan saada lippuja, kun peruutuspaikka-vaihtoehtoa ei ole enkä osaa suunnitella teatterikäyntejä ja Suomen reissuja yli puoli vuotta etukäteen. Teatterit ovat sitä paitsi aina suljettuina pyhien ja lomien aikaan, kun minulle sopisi. Kesäteatteria voisi ehkä taas ensi kesänä yrittää.
Luin jokin aikaa sitten Westön kirjan, täältä löytyy aika hyvä arvostelu. Erityisesti pidin Helsinki-kuvauksesta, varsinkin nyt muilla mailla asuessa tulee ihan nostalginen olo, vaikka kaupunki on tietysti kirjassa ihan eri kuin mitä se on omana aikana ollut. Pakko oli välillä ihan tarkistaa, että mikäs se Vladimirinkatu olikaan, entä Itäinen Heikinkatu. Myös ajankuva, yhteiskunnallinen ilmapiiri, sisällissota sekä sen seuraukset oli havainnoitu hienosti. Suomen kansalaissota on mielestäni muutenkin tosi mielenkiintoinen aihe, on vaikea käsittää, että siitä on niin lyhyt aika kun suomalaiset sotivat toisiaan vastaan, tappoivat silmittömästi naapureitaan. Välillä kirjassa tosin häiritsi Westön tyyli antaa tapahtumien soljua, jolloin oikein mikään tietty tapahtuma ei nouse toisen yli eikä dramaattisia huipennuksia juuri synny. Ikäänkuin asiat vain tapahtuisivat ilman että niihin voi mitenkään vaikuttaa.
Haluaisin myös päästä Studio Pasilaan katsomaan stand uppia, mutta sinnekään en ole onnistunut muutamista yrityksistä huolimatta saamaan lippuja. Ja edelleenkin harmittaa se, että missasin Suomenhevosen Komissa.
Nyt erityisesti harmittaa Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Kirjaan perustuvan näytelmän ensi-ilta oli Helsingin kaupunginteatterissa torstaina. Ilmeisesti näytelmä on loppuunmyyty jo pitkälle tulevaisuuteen. Ei ole siis toivoakaan saada lippuja, kun peruutuspaikka-vaihtoehtoa ei ole enkä osaa suunnitella teatterikäyntejä ja Suomen reissuja yli puoli vuotta etukäteen. Teatterit ovat sitä paitsi aina suljettuina pyhien ja lomien aikaan, kun minulle sopisi. Kesäteatteria voisi ehkä taas ensi kesänä yrittää.
Luin jokin aikaa sitten Westön kirjan, täältä löytyy aika hyvä arvostelu. Erityisesti pidin Helsinki-kuvauksesta, varsinkin nyt muilla mailla asuessa tulee ihan nostalginen olo, vaikka kaupunki on tietysti kirjassa ihan eri kuin mitä se on omana aikana ollut. Pakko oli välillä ihan tarkistaa, että mikäs se Vladimirinkatu olikaan, entä Itäinen Heikinkatu. Myös ajankuva, yhteiskunnallinen ilmapiiri, sisällissota sekä sen seuraukset oli havainnoitu hienosti. Suomen kansalaissota on mielestäni muutenkin tosi mielenkiintoinen aihe, on vaikea käsittää, että siitä on niin lyhyt aika kun suomalaiset sotivat toisiaan vastaan, tappoivat silmittömästi naapureitaan. Välillä kirjassa tosin häiritsi Westön tyyli antaa tapahtumien soljua, jolloin oikein mikään tietty tapahtuma ei nouse toisen yli eikä dramaattisia huipennuksia juuri synny. Ikäänkuin asiat vain tapahtuisivat ilman että niihin voi mitenkään vaikuttaa.
Haluaisin myös päästä Studio Pasilaan katsomaan stand uppia, mutta sinnekään en ole onnistunut muutamista yrityksistä huolimatta saamaan lippuja. Ja edelleenkin harmittaa se, että missasin Suomenhevosen Komissa.
keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2008
Teatterissa
Vera oli tänään elämänsä ekaa kertaa teatterissa! Stockholms stadsteater järjestää silloin tällöin barnvagnssoppa -näytöksen, johon saa tuoda max 9kk vanhan vauvan mukanaan. Meillä alkoi siis olla rajoilla ja tämä olikin viimeinen mahdollisuus, kun seuraava barnvagnssoppa on vasta syksyllä. Oltiin yhdessä mammaryhmän muiden mammojen ja vauvojen kanssa - Vera ja neljä poikaa, Henrik, Clint, William ja Vincent. Esityksen nimi oli Lite fantasi - musikmosaik ja se oli kerrassaan hurmaava. Vera tuijotti tapahtumia silmä kovana melkein koko ajan. Tuleva teatterissakävijä siis... 160 kruunulla sai näytöksen, lounassoppaa sekä kahvin ja leivoksen. Näytöksen ajan istuttiin pöydissä vauvat sylissä. onneksi soppa oli kylmää, oli nimittäin vaaravyöhykkeellä päätyä syliin hetkenä minä hyvänsä. Kaiken kaikkiaan tosi hauska kokemus!
tiistaina, huhtikuuta 01, 2008
Kevät, ah ihana kevät
Kevät, neiti kevät on tullut kaupunkiin! Ihanaa! Eilen, tullessamme puoli kuuden aikaan viimeiseltä babysim-tunnilta, oli valoisaa, jopa aurinkoista!! Kaksi viikkoa sitten tullessamme kurssilta, oli pimeää ja satoi eikä nähnyt mitään. Joka vuosi sitä hämmentyy ihan yhtä paljon, kun tämä valtaisa muutos tapahtuu. Se on kuin lumen tulo - tietää että lumi tulee joku päivä, mutta silti joka vuosi ollaan avuttomana kädet ylhäällä ja liikenne tukkoontuu totaalisesti.
Hämmentyy, innostuu, ilostuu, herää kerrassaan. Kevät on vihdoin täällä. Olemme ottaneet matkarattaat vakikäyttöön, talvipuku joutaa pian nurkkaan. Kun edelliseen postaukseen tuli siteerattua, niin jatketaan samalla linjalla:
Hän taas tanssii tahtiin valssin
lehmus tuulessa huokailee
vanhan talon puuseinää
aurinko salaa suutelee
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin
Murtuu huulet kylmän talven
kaiken alkaa hän uudelleen
jostain kuulen tutun laulun
hänen tiedän taas palanneen
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin
Lapset laulaa suvivirren
kuin vanhus maa huokailee
ensimmäisen leskenlehden
hauraat silmät hän aukaisee
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin
/Sir Elwoodin hiljaiset värit -Neiti Kevät
Hämmentyy, innostuu, ilostuu, herää kerrassaan. Kevät on vihdoin täällä. Olemme ottaneet matkarattaat vakikäyttöön, talvipuku joutaa pian nurkkaan. Kun edelliseen postaukseen tuli siteerattua, niin jatketaan samalla linjalla:
Hän taas tanssii tahtiin valssin
lehmus tuulessa huokailee
vanhan talon puuseinää
aurinko salaa suutelee
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin
Murtuu huulet kylmän talven
kaiken alkaa hän uudelleen
jostain kuulen tutun laulun
hänen tiedän taas palanneen
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin
Lapset laulaa suvivirren
kuin vanhus maa huokailee
ensimmäisen leskenlehden
hauraat silmät hän aukaisee
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin
/Sir Elwoodin hiljaiset värit -Neiti Kevät
Lähtöviisu
Niin se Kanerva sitten sai mennä. Uutinen jopa myös meillä. Joutaakin, iso mies ei opi virheistään. Tähän voisin siteerata yhdeltä listalta lukemaani, Sinatran sanoin:
And now, the end is near;
And so I face the final curtain.
My friend, Ill say it clear,
I'll state my case, of which I'm certain.
Ive lived a life thats full.
Ive traveled each and evry highway;
And more, much more than this,
I did it my way.
Regrets, I've had a few;
But then again, too few to mention.
I did what I had to do
And saw it through without exemption.
I planned each charted course;
Each careful step along the byway,
But more, much more than this,
I did it my way.
Yes, there were times, I'm sure you knew
When I bit off more than I could chew.
But through it all, when there was doubt,
I ate it up and spit it out.
I faced it all and I stood tall;
And did it my way.
I've loved, I've laughed and cried.
I've had my fill; my share of losing.
And now, as tears subside,
I find it all so amusing.
To think I did all that;
And may I say - not in a shy way,
No, oh no not me,
I did it my way.
For what is a man, what has he got?
If not himself, then he has naught.
To say the things he truly feels;
And not the words of one who kneels.
The record shows I took the blows -
And did it my way!
Niin-pä.
And now, the end is near;
And so I face the final curtain.
My friend, Ill say it clear,
I'll state my case, of which I'm certain.
Ive lived a life thats full.
Ive traveled each and evry highway;
And more, much more than this,
I did it my way.
Regrets, I've had a few;
But then again, too few to mention.
I did what I had to do
And saw it through without exemption.
I planned each charted course;
Each careful step along the byway,
But more, much more than this,
I did it my way.
Yes, there were times, I'm sure you knew
When I bit off more than I could chew.
But through it all, when there was doubt,
I ate it up and spit it out.
I faced it all and I stood tall;
And did it my way.
I've loved, I've laughed and cried.
I've had my fill; my share of losing.
And now, as tears subside,
I find it all so amusing.
To think I did all that;
And may I say - not in a shy way,
No, oh no not me,
I did it my way.
For what is a man, what has he got?
If not himself, then he has naught.
To say the things he truly feels;
And not the words of one who kneels.
The record shows I took the blows -
And did it my way!
Niin-pä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)