Oi ja voi, ei mene Ruotsilla hyvin. Taas mennään Pisa-vertailussa alaspäin, eikä loppua alamäelle näy... uudistusehdotuksista ei ole viime aikoina ollut pulaa, tuntuu että puolueet kilpailevat siitä kuka ehdottaa eniten. Koulu ja opettajat tarvitsisivat lähinnä työrauhaa, jota heillä ei ole ollut 20 vuoteen. joten ei hyvältä näytä, kävi ensi vuoden vaaleissa miten tahansa.
Suomenkin tulokset olivat näköjään matikassa laskeneet. Sijoitus oli heikompi kuin koskaan aiemmin. Silti Suomen matematiikan keskiarvo, 519 pistettä, oli OECD-maiden ryhmässä kuudenneksi korkein, ja reippaasti enemmän kuin muilla Pohjoismailla.
Päivän Hesarin mukaan Suomi sijoittuu myös terveydenhuollossa Ruotsia paremmin. Mielenkiintoista, sitä en olisi uskonut, vaikka ongelmansa on täälläkin todellakin. Näköjään Suomi kirittää monessa asiassa ohi, vaikka Ruotsilla menee taloudellisesti aikalailla paremmin...
tiistaina, joulukuuta 03, 2013
keskiviikkona, marraskuuta 06, 2013
Vuoden isiä
Facebookissa kaverin päivityksessä silmääni osui uutinen Suomesta: vuoden isiä valittu. Vuoden isiksi oli valittu perheen ja työn yhdistäneitä miehiä. Wohoo! Kunniaa ja kumarrus! Voiko niinkin tehkä, mies yhdistää perheen ja uran. Lisää lukiessa paljastui: " Espoolainen xx taas on hoitanut lapsiaan kotona vuorotellen puolisonsa kanssa, välillä koti-isänäkin."
Peräti koti-isänä! Siitähän ainakin kannattaa antaa mitali! (lue: ironiaa)
Voisitko kuvitella, että vuoden äidiksi valittaisiin äiti, joka on hoitanut lapsiaan kotona? Peräti kotiäitinä? Riittäisikö perusteeksi että "Riitta taas on hoitanut lapsiaan kotona vuorotellen puolisonsa kanssa, välillä koti-äitinäkin."
Ja lahtelainen isä "on käyttänyt perhevapaista isyysvapaata, isäkuukautta ja ollut vielä vanhempainvapaalla. " Mikä kertakaikkiaan upea suoritus! Ollut kerrasssan vanhempainvapaalla!
Kaikella kunniotuksella kyseisiä herroja kohtaan, tekevät varmastikin ihan hyvää työtä ja tosi upeaa että ovat valinneet kuten ovat, mutta siis anteeksi kyllä tämä nyt on 2000-luvun Suomessa aikamoisen käsittämätöntä. Tämän pidemmällekö ei olla tasa-arvossa päästy?!
Minäkin taidan valita nyt itseni vuoden äidiksi koska hoidan omia lapsiani, Olen ollut äityslomalla ja aina välillä nykyäänkin otan peräti vanhempainvapaata. Saanko nyt mitalin?
***
PS. Luin Sheryl Sandbergin kirjan Lean in. Sheryl Sandberg on COO (chief operating officer) Facebookilla, ja kirjoittanut kirjan siitä miten saisimme lisää naisia johtaviin asemiin (muun muassa), pidettyään ainakin Amerikassa ilmeisen tunnetun puheensa: why we have too few women leaders.
Kirja oli ajoittain ärsyttävän amerikkalainen, mutta siitä huolimatta välillä inspiroiva. Amerikkalaisuudessaan se myös hyvin avaa eroja ns pohjoismaisen ja anglosaksisen ajattelutavan välille. Kaikki kunniotus hänelle, ja voi vaan todeta että onneksi ei tarvitse tehdä töitä Amerikassa! Monessa asiassa voi kuitenkin olla täysin samaa mieltä, kuten siinä että kotihommat tulisi jakaa tasaisemmin, että tasa-arvoon on vielä matkaa ja että naisten tulisi kunnioittaa toistensa valintoja - niin kauan kun ne valinnat on naistensa itse tekemiä.
Peräti koti-isänä! Siitähän ainakin kannattaa antaa mitali! (lue: ironiaa)
Voisitko kuvitella, että vuoden äidiksi valittaisiin äiti, joka on hoitanut lapsiaan kotona? Peräti kotiäitinä? Riittäisikö perusteeksi että "Riitta taas on hoitanut lapsiaan kotona vuorotellen puolisonsa kanssa, välillä koti-äitinäkin."
Ja lahtelainen isä "on käyttänyt perhevapaista isyysvapaata, isäkuukautta ja ollut vielä vanhempainvapaalla. " Mikä kertakaikkiaan upea suoritus! Ollut kerrasssan vanhempainvapaalla!
Kaikella kunniotuksella kyseisiä herroja kohtaan, tekevät varmastikin ihan hyvää työtä ja tosi upeaa että ovat valinneet kuten ovat, mutta siis anteeksi kyllä tämä nyt on 2000-luvun Suomessa aikamoisen käsittämätöntä. Tämän pidemmällekö ei olla tasa-arvossa päästy?!
Minäkin taidan valita nyt itseni vuoden äidiksi koska hoidan omia lapsiani, Olen ollut äityslomalla ja aina välillä nykyäänkin otan peräti vanhempainvapaata. Saanko nyt mitalin?
***
PS. Luin Sheryl Sandbergin kirjan Lean in. Sheryl Sandberg on COO (chief operating officer) Facebookilla, ja kirjoittanut kirjan siitä miten saisimme lisää naisia johtaviin asemiin (muun muassa), pidettyään ainakin Amerikassa ilmeisen tunnetun puheensa: why we have too few women leaders.
Kirja oli ajoittain ärsyttävän amerikkalainen, mutta siitä huolimatta välillä inspiroiva. Amerikkalaisuudessaan se myös hyvin avaa eroja ns pohjoismaisen ja anglosaksisen ajattelutavan välille. Kaikki kunniotus hänelle, ja voi vaan todeta että onneksi ei tarvitse tehdä töitä Amerikassa! Monessa asiassa voi kuitenkin olla täysin samaa mieltä, kuten siinä että kotihommat tulisi jakaa tasaisemmin, että tasa-arvoon on vielä matkaa ja että naisten tulisi kunnioittaa toistensa valintoja - niin kauan kun ne valinnat on naistensa itse tekemiä.
lauantaina, lokakuuta 26, 2013
Aamun nukkuja ja kukkujat
Mikä ihmeen kumma siinä on, että viikolla lapset saa repiä sängystä väkisin puoli kahdeksan aikaan jotta edes jotenkuten kerettäisiin ajoissa kouluun, mutta viikonloppuna tyypit tököttää ylhäällä jo klo 7? Kun siis kerrankin saisi nukkua ihan luvalla.
Onneksi meillä nuo antavat vanhempien jatkaa unia vaikka ovatkin itse jo hereillä, mutta ihna hyvää se extrauni tekisi heillekin. Tuntuu, että illat menee sellaisessa rallissa, että pakko olla univelkaa molemmilla... ei ymmärrä.
Onneksi meillä nuo antavat vanhempien jatkaa unia vaikka ovatkin itse jo hereillä, mutta ihna hyvää se extrauni tekisi heillekin. Tuntuu, että illat menee sellaisessa rallissa, että pakko olla univelkaa molemmilla... ei ymmärrä.
maanantaina, lokakuuta 21, 2013
Kipsikätinen ja nukuttamisen ikuiset ongelmat
Sitten edellisen kirjoituksen on tapahtunut mm aika dramaattisia, Vera tippui kiipeilytelineestä missä roikutaan pää alaspäin, rojahti kätensä päälle ja käsi murtui. Oikea käsi vielä. Sjukvårdsupplysningista neuvottiin samantien päivystykseen, missä on röntgen, ei siis muu auttanut kun lähteä Astrid Lindgrenin lastensairaalaan. Siellä röngattiin ja murtumahan siinä oli, eli kipsi on nyt sitten ollut reilut kaksi viikkoa. Vielä puoltoista edessä ennen kuin kipsi lähtee, toivottavasti.
Aikamoinen säikähdys, mutta onneksi päästiin näinkin vähällä. Pää alaspäin roikkuessa kun voi tapahtua oikeastaan mitä tahansa.. samalla ei voi kuitenkaan kieltääkään, pakkohan sitä on kokeilla ja ainoastaa kokeilemalla oppii. Hyödyllinen kokemus lienee pitkällä tähtäimellä myös se, että temppuillessa voi ihan OIKEASTI myös sattua.
Nyt sitten on harjoiteltu piirtämään, maalaamaan, syömään jne vasemmalla kädellä. Apuja tarvitaan tietysti niin pukemisessa kuin muissakin askareissa. Mutta aika mahtavaa, miten hyvin homma sujuu ja alkoi itse asiassa sujumaan melkoisen nopeasti onnettomuuden jälkeen.
Koulussa on kaikki kaverit piirtäneet kipsiin ja homma on ollut lopulta ihan ok myös tytölle, vaikka aluksi harmittikin kovasti. Hän on myös saanut kovasti kannustusta sekä ihailua mikä lienee auttanut asiaa. Lähinnä tyttöä haittaa kutiaminen kipsin alta, ja tietysti se tosiasia, ettei nyt voi roikkua eikä käydä jumpassa eikä voimistelussa, joka juuri kerettiin aloittaa :/
Nukkumajärjestelyt, joissa oli juuri päästy jonkinlaiseen kuosiin, menivätkin sitten kertaheitolla ihan sekaisin.. Tyttö kun ei oikein voi nukkua kätensä kanssa kerrossängyn yläpedillä. Joten olemme päätyneet patjamajoituksen lattialle, mikä on lopulta ollut niin suosittua, että molemmat lapset olisivat tunkemassa patjalle. Ja sehän ei onnistu, koska tyypit eivät kertakaikkiaan kykene nukahtamaan vierekkäin. Ja meillä juostaan taas pitkin iltaa ja koko nukuttamistouhu on yhtä hampaiden kiristelyä.
Milloin tästä oikein päästään? Lehdessä joku kutsui "helvetestimme"ksi tuntia päiväkodin ja ruoan välissä (klo 16.30-17.30, joka meillä kyllä on lähinnä 17-18). Meillä se ei suinkaan ole helvetestimme, vaan meidän tuskantuntimme on klo 20-21.
Aikamoinen säikähdys, mutta onneksi päästiin näinkin vähällä. Pää alaspäin roikkuessa kun voi tapahtua oikeastaan mitä tahansa.. samalla ei voi kuitenkaan kieltääkään, pakkohan sitä on kokeilla ja ainoastaa kokeilemalla oppii. Hyödyllinen kokemus lienee pitkällä tähtäimellä myös se, että temppuillessa voi ihan OIKEASTI myös sattua.
Nyt sitten on harjoiteltu piirtämään, maalaamaan, syömään jne vasemmalla kädellä. Apuja tarvitaan tietysti niin pukemisessa kuin muissakin askareissa. Mutta aika mahtavaa, miten hyvin homma sujuu ja alkoi itse asiassa sujumaan melkoisen nopeasti onnettomuuden jälkeen.
Koulussa on kaikki kaverit piirtäneet kipsiin ja homma on ollut lopulta ihan ok myös tytölle, vaikka aluksi harmittikin kovasti. Hän on myös saanut kovasti kannustusta sekä ihailua mikä lienee auttanut asiaa. Lähinnä tyttöä haittaa kutiaminen kipsin alta, ja tietysti se tosiasia, ettei nyt voi roikkua eikä käydä jumpassa eikä voimistelussa, joka juuri kerettiin aloittaa :/
Nukkumajärjestelyt, joissa oli juuri päästy jonkinlaiseen kuosiin, menivätkin sitten kertaheitolla ihan sekaisin.. Tyttö kun ei oikein voi nukkua kätensä kanssa kerrossängyn yläpedillä. Joten olemme päätyneet patjamajoituksen lattialle, mikä on lopulta ollut niin suosittua, että molemmat lapset olisivat tunkemassa patjalle. Ja sehän ei onnistu, koska tyypit eivät kertakaikkiaan kykene nukahtamaan vierekkäin. Ja meillä juostaan taas pitkin iltaa ja koko nukuttamistouhu on yhtä hampaiden kiristelyä.
Milloin tästä oikein päästään? Lehdessä joku kutsui "helvetestimme"ksi tuntia päiväkodin ja ruoan välissä (klo 16.30-17.30, joka meillä kyllä on lähinnä 17-18). Meillä se ei suinkaan ole helvetestimme, vaan meidän tuskantuntimme on klo 20-21.
sunnuntaina, syyskuuta 22, 2013
Koulu- ja päiväkotipäivitys
Koulua on nyt mennyt kuukauden verran, samoin uutta päiväkotia. Ollaan oltu supertyytyväisiä, etenkin esikouluun, jossa on kerrassaan aivan ihanat opettajat ja hyvä meininki. Tällä viikolla pidettiin vanhempainilta, jossa opettajat esittelivät esikoululuokan toimintaa, päivien ohjelmaa, toimintasuunnitelmia, pedagogiikkaa. Tosi hienolta kuulosti, etenkin tässä ruotsalaisessa kehyksessä jossa koko koulujärjestelmä tuntuu luisuvan syvemmälle ja syvemmälle kaaokseen ja epätoivoon. Meillä on sentään toivoa!
Lapset on jaettu kahteen ryhmään, joissa molemmissa n 20 lasta. Näitä ryhmiä vielä jaetaan tarpeen mukaan. Molemmissa ryhmissä on 2 opettajaa, lisäksi toisessa vielä eritysopettaja kahta erityislasta varten. On hienoa, että luokalla on myös erityislapsia - opettaa suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden ymmärtämistä, sekä todella hienoa että lapsilla on taustoja yli 10 eri maassa. Sysksyn aikana tehdään ryhmätöitä näistä maista ja vanhemmat pääsevät, koululle kertomaan omasta lapsuudestaan/kokemuksistaan ko. maista. Erityisesti tutustutaan tietysti Ruotsiin ja Suomeen, Kuulemma viime vuonna luokalla oli lapsia, jotka eivät koskaan ole käyneet Suomessa. Aika hassua! Automaattisesti olettaa, että suomenkielisessä koulussa kaikki ovat käyneet Suomessa, mutta näin siis ei ole. Suomalaisuus ja suomen kieli voi näkyä niin kovin monella tapaa.
Samalla kun koulu on iso ja siellä kuljetaan isojen joukossa, on toiminnassa kuitenkin paljon leikkiä ja päiväkotimaisuutta. Läksyjä ei ole. Onko Suomessa? Meillä ei ole kyllä kaivattukaan, mutta olen muutamalta vanhemmalta kuullut, että lapset ovat olleet pettyneitä koska läksyjä ei ole eikä homma ole niin koulumaista kuin on kuviteltu. Meillä ollaan oltu hirmu tyytyväisiä kyllä lähes kaikkeen.
Päiväkodissakaan ei ole valittamista, tosin pikkupiha on aivan surkea. Onneksi käytössä on myös isompi piha, mutta pienelle pihalle jättäminen tuntuu kuin vankilaan veisi (verkkoaidan taakse). Lisäksi aiempi päiväkoti oli superihana, joten tottakai sen kanssa on vaieka kilpailla. Mutta siitä huolimatta kaikki on myös Vidarilla mennyt superhyvin, etenkin kun yksi hyvä kaveri seurasi edellisestä päiväkodista mukana.
Joten ei voi muuta sanoa kuin että pidetään peukut pystyssä että jatkuu samaan malliin!
Lapset on jaettu kahteen ryhmään, joissa molemmissa n 20 lasta. Näitä ryhmiä vielä jaetaan tarpeen mukaan. Molemmissa ryhmissä on 2 opettajaa, lisäksi toisessa vielä eritysopettaja kahta erityislasta varten. On hienoa, että luokalla on myös erityislapsia - opettaa suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden ymmärtämistä, sekä todella hienoa että lapsilla on taustoja yli 10 eri maassa. Sysksyn aikana tehdään ryhmätöitä näistä maista ja vanhemmat pääsevät, koululle kertomaan omasta lapsuudestaan/kokemuksistaan ko. maista. Erityisesti tutustutaan tietysti Ruotsiin ja Suomeen, Kuulemma viime vuonna luokalla oli lapsia, jotka eivät koskaan ole käyneet Suomessa. Aika hassua! Automaattisesti olettaa, että suomenkielisessä koulussa kaikki ovat käyneet Suomessa, mutta näin siis ei ole. Suomalaisuus ja suomen kieli voi näkyä niin kovin monella tapaa.
Samalla kun koulu on iso ja siellä kuljetaan isojen joukossa, on toiminnassa kuitenkin paljon leikkiä ja päiväkotimaisuutta. Läksyjä ei ole. Onko Suomessa? Meillä ei ole kyllä kaivattukaan, mutta olen muutamalta vanhemmalta kuullut, että lapset ovat olleet pettyneitä koska läksyjä ei ole eikä homma ole niin koulumaista kuin on kuviteltu. Meillä ollaan oltu hirmu tyytyväisiä kyllä lähes kaikkeen.
Päiväkodissakaan ei ole valittamista, tosin pikkupiha on aivan surkea. Onneksi käytössä on myös isompi piha, mutta pienelle pihalle jättäminen tuntuu kuin vankilaan veisi (verkkoaidan taakse). Lisäksi aiempi päiväkoti oli superihana, joten tottakai sen kanssa on vaieka kilpailla. Mutta siitä huolimatta kaikki on myös Vidarilla mennyt superhyvin, etenkin kun yksi hyvä kaveri seurasi edellisestä päiväkodista mukana.
Joten ei voi muuta sanoa kuin että pidetään peukut pystyssä että jatkuu samaan malliin!
maanantaina, elokuuta 19, 2013
Esikoululuokalle
Huomenna alkaa meillä förskoleklass. Kyllä jännittää! Se on isossa koulussa, ja vaikkei vielä varsinaisesti koulua olekaan, tuntuu kuitenkin jo ihan koululta. Uskoisin itse asiassa, että koulun aloitus ja siihen liittyvä jännitys on valunut tähän 6v toimintaan, koska melkeinpä kaikki käyvät esikoululuokan ja täällä Ruotsissa se on aina koulun yhteydessä. Meillä mennään siis Sverigefinska-skolaniin, jossa käydään sitten 9. luokkaan asti.
Onhan se valtava muutos, kun ryhmän isoimmasta yhtäkkiä tulee suuren koulun pienin. Ja samalal suuri muutos vanhemmillekin, kun entinen turvallinen päiväkoti muuttuu isoksi kouluksi, jossa pitää jopa mennä tietyn aikataulun mukaan!
Porukassa on onneksi viisi lasta, jotka tuntevat toisensa jo päiväkodista. Vanhempanakin mukavaa, että on jo valmiiksi tuttu viiteryhmä :) Meillä on ollut paljon keskustelua informoinnista, koulu tuntuu muuten hyvältä mutta informointi mättää pahemman kerran. esim. keväällä kun oli tutustumiskäynnit, vanhempien ei tarvinnut olla mukana. Siitä ei ilmoitettu mitään etukäteen. Moni vanhempi seisoi hölmistyneenä, kun meidät lähetettiin luokasta ulos. Nyt sitten, ei jälleen mitään informointia, oletetaankin että olemme mukana tiistain ja keskiviikon tuntien ajan, mutta ei torstaina Miten tällaista voi tietää, jos kukaan ei kerro?
Miten se kommunikointi ja viestintä voikin sitten olla niin kovin vaikeaa? Ehkä ja toivottavasti se paranee, kun on valmiiksi koulun piirissä ...
Onhan se valtava muutos, kun ryhmän isoimmasta yhtäkkiä tulee suuren koulun pienin. Ja samalal suuri muutos vanhemmillekin, kun entinen turvallinen päiväkoti muuttuu isoksi kouluksi, jossa pitää jopa mennä tietyn aikataulun mukaan!
Porukassa on onneksi viisi lasta, jotka tuntevat toisensa jo päiväkodista. Vanhempanakin mukavaa, että on jo valmiiksi tuttu viiteryhmä :) Meillä on ollut paljon keskustelua informoinnista, koulu tuntuu muuten hyvältä mutta informointi mättää pahemman kerran. esim. keväällä kun oli tutustumiskäynnit, vanhempien ei tarvinnut olla mukana. Siitä ei ilmoitettu mitään etukäteen. Moni vanhempi seisoi hölmistyneenä, kun meidät lähetettiin luokasta ulos. Nyt sitten, ei jälleen mitään informointia, oletetaankin että olemme mukana tiistain ja keskiviikon tuntien ajan, mutta ei torstaina Miten tällaista voi tietää, jos kukaan ei kerro?
Miten se kommunikointi ja viestintä voikin sitten olla niin kovin vaikeaa? Ehkä ja toivottavasti se paranee, kun on valmiiksi koulun piirissä ...
sunnuntaina, elokuuta 18, 2013
6 v. Pyjamapartyt
Vera täytti heinäkuun lopussa kuusi vuotta. 6 vuotta, koululainen siis! Huhhei ja huraa! Tällainen kakku oli meillä juhlapäivänä, ihan itse väkerretty.
Tänä viikonloppuna vietettiin sitten kaverisynttäreitä. Meillä oli ensi kutsut, ruokaa ja juomaa ja ohjelmaa. Sitten saivat vieraat jäädä yöksi. Tämä on ollut tredinä täällä meillä, joten luvattiin sitten Veralle aikansa kyseltyään, kun yks parhaista kavereista pitää vastaavat viikon päästä.
Kolme tyttöä halusi jäädä, aluksi tyttöjä oli neljä mutta yksi tuli toisiin aatoksiin ja alkuillan aikana ja äitinsä kävi sitten hakemassa tytön kotiin yöksi. Katseltiin filmiä ja syötiin popcornia ja sen jälkeen syötiin iltapalat, pestiin hampaat, luettiin iltasatu ja kaikki sitten nukkumaan samaan huoneeseen. Kaksi kerrossängyssä, kaksi lattialla. Oli aikalailla supinaa ja sipinää, mutta lopulta 10.30 nukkui viimeinenkin. Vidar nukkui meidän kanssa.
Ajateltiin, että tämähän meni hienosti, odotettua ja pelättyä paremmin!
No, sitten yhdeltä yksi vieraista heräsi ja valitti korvakipua. Kysyä isää, sanoi että pitää soittaa isälle. Itsestä tuntui, ett katsotaan jonkin aikaa miten tilanne kehtittyy. Kun ei oikein tiennyt edes, onko kyseessä korvakipu vai yleinen koti-ikävä. Yritettiin silittää, nukkua vieressä, jutella, mutta mikään ei auttanut. Toisaalta lapsi ei valittanut kovaan ääneen, välillä luulin jo hänen nukahtaneen, ennen kuin kuului taas pieni nyyhkäys.
Lopulta, puolitoista tuntia ja meidän molempien yritettyä, totesimme että kyllä vanhemmat pitään vaan soittaa hakemaan lapsi kotiin. Eli puoli kolmelta soitimme sitten isänsä hakemaan. Arvatkaa, oliko aamulla puhki olo...! Ei ole enää tottunut yövalvomisiin!!
Muut tytöt heräsivät klo 5. Vera oli kuullut, miten kaksi jäljellä olevaa vierasta pohtivat, onko korvakipuinen ryövätty yön aikana. Ai kauhea. Varsin vilkas mielikuvitus sanoisin...
Me saatiin onneksi nukkua vielä jonkun aikaa, vaikka tytöt jo keikkuivat ylhäällä, vasta seiskan aikaan piti lähteä laittamaan aamupalaa.
Mutta kyllä totesin, että meidän yöpymiskekkerit on nyt pidetty vähäksi aikaa! Parin-kolmen vuoden kuluttua voidaan harkita uudestaan. Ehkä.
Tänä viikonloppuna vietettiin sitten kaverisynttäreitä. Meillä oli ensi kutsut, ruokaa ja juomaa ja ohjelmaa. Sitten saivat vieraat jäädä yöksi. Tämä on ollut tredinä täällä meillä, joten luvattiin sitten Veralle aikansa kyseltyään, kun yks parhaista kavereista pitää vastaavat viikon päästä.
Kolme tyttöä halusi jäädä, aluksi tyttöjä oli neljä mutta yksi tuli toisiin aatoksiin ja alkuillan aikana ja äitinsä kävi sitten hakemassa tytön kotiin yöksi. Katseltiin filmiä ja syötiin popcornia ja sen jälkeen syötiin iltapalat, pestiin hampaat, luettiin iltasatu ja kaikki sitten nukkumaan samaan huoneeseen. Kaksi kerrossängyssä, kaksi lattialla. Oli aikalailla supinaa ja sipinää, mutta lopulta 10.30 nukkui viimeinenkin. Vidar nukkui meidän kanssa.
Ajateltiin, että tämähän meni hienosti, odotettua ja pelättyä paremmin!
No, sitten yhdeltä yksi vieraista heräsi ja valitti korvakipua. Kysyä isää, sanoi että pitää soittaa isälle. Itsestä tuntui, ett katsotaan jonkin aikaa miten tilanne kehtittyy. Kun ei oikein tiennyt edes, onko kyseessä korvakipu vai yleinen koti-ikävä. Yritettiin silittää, nukkua vieressä, jutella, mutta mikään ei auttanut. Toisaalta lapsi ei valittanut kovaan ääneen, välillä luulin jo hänen nukahtaneen, ennen kuin kuului taas pieni nyyhkäys.
Lopulta, puolitoista tuntia ja meidän molempien yritettyä, totesimme että kyllä vanhemmat pitään vaan soittaa hakemaan lapsi kotiin. Eli puoli kolmelta soitimme sitten isänsä hakemaan. Arvatkaa, oliko aamulla puhki olo...! Ei ole enää tottunut yövalvomisiin!!
Muut tytöt heräsivät klo 5. Vera oli kuullut, miten kaksi jäljellä olevaa vierasta pohtivat, onko korvakipuinen ryövätty yön aikana. Ai kauhea. Varsin vilkas mielikuvitus sanoisin...
Me saatiin onneksi nukkua vielä jonkun aikaa, vaikka tytöt jo keikkuivat ylhäällä, vasta seiskan aikaan piti lähteä laittamaan aamupalaa.
Mutta kyllä totesin, että meidän yöpymiskekkerit on nyt pidetty vähäksi aikaa! Parin-kolmen vuoden kuluttua voidaan harkita uudestaan. Ehkä.
keskiviikkona, heinäkuuta 17, 2013
Pyöräilyä ja lomailua
Näin meillä mennään! Nyt on jo uskaltauduttu liikenteen sekaan, ja ajeltu pitkät pätkät Tukholman keskustan pyöräteitä. Tosi mahtavaa. Huomaa, että vaikka jotkut taidot antavatkin odottaa itseään, on tärkeintä että aika on otollinen. Silloin se onnistuu lähes huomaamatta!
Suomen matkalla tytöltä lähti myös ensimmäinen hammas. Aika myöhässä verrattuna päiväkotikavereihin, mutta toisaalta niin on kuulemma ollut aikanaan äidilläänkin. Ja väliäkö tuolla milloin lähtevät, kunhan jossain vaiheessa lähtevät. Suomessa nautittiin mökkeilystä:
Ja palattuamme Tukholmaan mm Drottningholmista ja laivamatkasta:
Tässä muuten vinkki Tukholman matkailijoille: hyvän sään sattuessa maisemat ovat upeat laivamatkan aikana, ja kohdekin on mitä mainioin. Matka kestää tunnin suuntaansa, ja laivalla saa myös purtavaa jos nälkä yllättää. Laiva lähtee kaupungintalon kulmalta.
Hyvää kesää ja aurinkoa!
sunnuntaina, kesäkuuta 30, 2013
Heihei tutti
Joopa, joo, kesäkuu vaan hurahti ohitse. Tapahtui meillä myös isoja: Vera oppi pyräilemään, ihan tuosta noin yllättäen. Aiemmin on harjoiteltu apupyörillä ja tänä kesänä pari kertaa ilman, mutta yleisesti asia ei oikein ole innostanut. Nyt tuo arvokas taito vain yhtäkkiä ilmaantui, parin kerran kokeilulla. Ja nyt pitäisi päästä pyöräilemään joka päivä!
Lisäksi Vidar luopui tutistaan viikko sitten, käyntiin viemässä tutit Skansenin kissoille. Kyllähän tuo aika vanhaksi jo kerkesikin, ainakin suomalaisittain. Ruotsissahan tutteja näkee ihan yleisesti vielä 3-4 vuotiailla, joskus jopa vanhemmillakin. Skansenilla siis on paikka, minne yleisesti viedään tutit ja luovutetaan kissanpennuille.
Jos nukuttaminen ennen sitä oli haasteellista, on sen jälkeen hommassa mennyt aikalailla ikä ja terveys ja hermot moneen otteeseen. Tällä hetkellä toimiva keino on yhtäkkiä vaunuun nukuttaminen (tämähän oli meillä käytössä joskus kauan sitten, kun Vidar ei vielä osannut nousta vaunusta itse, mutta sittemmin poistui käytöstä kun tyyppi alkoi venkoilla itsensä irti ja kaatuikin vaunuissa jonkun kerran). Nyt siis olemme palanneet alkuun. Ehkä nämä joskus 5 vuoden säteellä alkavat nukkua, ennen kuin tulee teini-ikä ja alkaa muut huolet...
Lomia odotellessa. Ensi viikko vielä töitä, mies meni vielä työmatkalle keskiviikkoon asti ja nyt kärvistelen lapsia nukkumaan itsekseni. Pakko vaan kasvattaa pinnaa, kyllähän siihen on tarvettakin...
Lisäksi Vidar luopui tutistaan viikko sitten, käyntiin viemässä tutit Skansenin kissoille. Kyllähän tuo aika vanhaksi jo kerkesikin, ainakin suomalaisittain. Ruotsissahan tutteja näkee ihan yleisesti vielä 3-4 vuotiailla, joskus jopa vanhemmillakin. Skansenilla siis on paikka, minne yleisesti viedään tutit ja luovutetaan kissanpennuille.
Jos nukuttaminen ennen sitä oli haasteellista, on sen jälkeen hommassa mennyt aikalailla ikä ja terveys ja hermot moneen otteeseen. Tällä hetkellä toimiva keino on yhtäkkiä vaunuun nukuttaminen (tämähän oli meillä käytössä joskus kauan sitten, kun Vidar ei vielä osannut nousta vaunusta itse, mutta sittemmin poistui käytöstä kun tyyppi alkoi venkoilla itsensä irti ja kaatuikin vaunuissa jonkun kerran). Nyt siis olemme palanneet alkuun. Ehkä nämä joskus 5 vuoden säteellä alkavat nukkua, ennen kuin tulee teini-ikä ja alkaa muut huolet...
Lomia odotellessa. Ensi viikko vielä töitä, mies meni vielä työmatkalle keskiviikkoon asti ja nyt kärvistelen lapsia nukkumaan itsekseni. Pakko vaan kasvattaa pinnaa, kyllähän siihen on tarvettakin...
perjantaina, toukokuuta 24, 2013
Nukahtamisesta
Onko teillä muilla nukahtamisen kanssa hankaluuksia? Meillä on ihan karmeaa... Välillä on parempiakin iltoja, mutta usein on ihan mahdotonta. Ostettiin kerrossänky lapsille noin kuukausi sitten ja sen jälkeen homma on mennyt ihan ketuille. On meillä ollut kyllä hankalaa aiemminkin, nukahtaminen on tässä perheessä aina ollut SE murheenkryyni, syystä tai toisesta. Pinnasängyn kanssa Vidarin vielä saattoi ainakin joskus jättää nukkumaan itsekseen, mutta nyt on sekin ilo poissa. Yhdessä nukkumaan meno ei tule kuulonkaan. Homma menee ihan riehumiseksi.
Yhdessä nukuttaminen saattaa sujua, jos on itse huoneessa ja on hyvä ilta. Tänään ei ollut. Lopulta kaikki huusivat.
Unelma olisi se, että lapsille voisi lukea iltasadun, ja laittaa heidät nukkumaan, jonne he itsekseen nukahtaisivat. Meillä riehutaan ja pelleillään. Vaikka itse olisi paikalla, niin Vera valittaa että pitäisi tulla viereen, ja Vidar valittaa, että pitäisi mennä pois huoneesta...
Toimiiko teillä nukuttaminen? Olisiko mitään vinkkejä mitä voisi tehdä??? Me aletaan olla aika epätoivoisia---- rutiinit pitäisi saada kohdalleen, se voisi kyllä auttaa. Mutta muuten?
Yhdessä nukuttaminen saattaa sujua, jos on itse huoneessa ja on hyvä ilta. Tänään ei ollut. Lopulta kaikki huusivat.
Unelma olisi se, että lapsille voisi lukea iltasadun, ja laittaa heidät nukkumaan, jonne he itsekseen nukahtaisivat. Meillä riehutaan ja pelleillään. Vaikka itse olisi paikalla, niin Vera valittaa että pitäisi tulla viereen, ja Vidar valittaa, että pitäisi mennä pois huoneesta...
Toimiiko teillä nukuttaminen? Olisiko mitään vinkkejä mitä voisi tehdä??? Me aletaan olla aika epätoivoisia---- rutiinit pitäisi saada kohdalleen, se voisi kyllä auttaa. Mutta muuten?
perjantaina, toukokuuta 10, 2013
Uutta oppimassa
Kaikkea mielenkiintoista sitä oppiikin joka päivä uusissa töissä. Se on muuten niin mahtavaa! Tällä viikolla opin, että minimipalkkaa ei Ruotsissa tosiaankaan ole. Jos sitä ei lue työehtosopimuksessa, sitä ei ole. Ja yhdessä meidän työehtosopimuksista lukee, että minimipalkka 20-vuotta täyttäneelle on 15 400kr kuussa. Mutta jos olet alle sen, ei ole mitään mainintaa. Eli 18-vuotiaalle saamme käytännössä maksaa mitä vain!!! Toki suurin osa työnantajista varmaankin maksaa tuon mainitun minimipalkan, mutta ei siis tarvitse. Lisäksi olemassa on myös "introduktionslön", joka on 75% minimipalkasta. Siis 11 550kr! Sillä ei kyllä Tukholmassa pitkälle pötki... Suomessa käsittääkseni on olemassa minimipalkka ihan laissa, vai onko? Muutoinkin on oppinut tässä menneiden 5kk aikana aikamoisen paljon ruotsalaisesta työelämästä, asioita joista ei ole ollut aiemmin aavistustakaan.
Meillä siis kaikki oppivat uutta koko ajan, niin lapset kuin vanhemmatkin. Katja mainitsi blogissaan ensimmäisestä kerrasta, kun peukalo osuu lapasessa oikeaan kohtaan. Sekin on meillä saavutettu. Hansikas ei vielä kyllä suju, eikä listalta voi poistaa vaippojakaan vielä. Kesällä meinataan harjoitella vihdoin, vaikkakaan potalla käynti ei ole mitenkään kovin pop.
Uimakoulussa on isompi harjoitellut uintia viimeiset viikot, ja alkaa tuntua siltä, että veteen vahingossa joutuessa pinnalla saatettaisiin peräti pysyä sen verran että apu saapuu. Muita harrasteita meillä ei keväällä olekaan ollut, koska ei olla jaksettu eikä haluttu stressata harrastusten kanssa. Kerkeää niitä ihan yllinkyllin myöhemminkin, ensi syksynä varmaankin alkaa tanssi yhdessä kaverien kanssa sekä ehkä joku maalaus- tai piirustusharrastus. Vidarillekin voisi sitten jo keksiä jotain. Mutta ei stressiä, hiki on tosiaan tullut vierestä seuratessa muutamien tuttujen ohjelmoitettua elämää.
Oppimisesta, ensi viikolla onkin sitten seuraava koulukäynti. Veralla oli viimeinen päiväkotiyöpyminenkin, kun ensi vuonna ei sitten enää tietenkään ole. Ensi vuonna ehkä uskalletaan jo kaverille yökylään, nyt ei vielä ole haluttu vaikka jotkut kaverit jo niin tekevätkin. Pari kaveria onkin jo jonossa yökyläilemään.
Nyt on vihdoinkin tullut kesä! Jopa tänne Suomeenkin, missä ollaan äitienpäivän vietossa. Tällä viikolla on ollut ensimmäiset todelliset hellepäivät, ja puihin tulleet lehdet. Ihanaa, tästä pitää nyt nauttia!
Meillä siis kaikki oppivat uutta koko ajan, niin lapset kuin vanhemmatkin. Katja mainitsi blogissaan ensimmäisestä kerrasta, kun peukalo osuu lapasessa oikeaan kohtaan. Sekin on meillä saavutettu. Hansikas ei vielä kyllä suju, eikä listalta voi poistaa vaippojakaan vielä. Kesällä meinataan harjoitella vihdoin, vaikkakaan potalla käynti ei ole mitenkään kovin pop.
Uimakoulussa on isompi harjoitellut uintia viimeiset viikot, ja alkaa tuntua siltä, että veteen vahingossa joutuessa pinnalla saatettaisiin peräti pysyä sen verran että apu saapuu. Muita harrasteita meillä ei keväällä olekaan ollut, koska ei olla jaksettu eikä haluttu stressata harrastusten kanssa. Kerkeää niitä ihan yllinkyllin myöhemminkin, ensi syksynä varmaankin alkaa tanssi yhdessä kaverien kanssa sekä ehkä joku maalaus- tai piirustusharrastus. Vidarillekin voisi sitten jo keksiä jotain. Mutta ei stressiä, hiki on tosiaan tullut vierestä seuratessa muutamien tuttujen ohjelmoitettua elämää.
Oppimisesta, ensi viikolla onkin sitten seuraava koulukäynti. Veralla oli viimeinen päiväkotiyöpyminenkin, kun ensi vuonna ei sitten enää tietenkään ole. Ensi vuonna ehkä uskalletaan jo kaverille yökylään, nyt ei vielä ole haluttu vaikka jotkut kaverit jo niin tekevätkin. Pari kaveria onkin jo jonossa yökyläilemään.
Nyt on vihdoinkin tullut kesä! Jopa tänne Suomeenkin, missä ollaan äitienpäivän vietossa. Tällä viikolla on ollut ensimmäiset todelliset hellepäivät, ja puihin tulleet lehdet. Ihanaa, tästä pitää nyt nauttia!
sunnuntaina, toukokuuta 05, 2013
Koulutielle
Tällä viikolla oli eka tutustuminen uuteen kouluun. Lasten kanssa mentiin, ja yllättäen vanhemmat eivät saaneetkaan olla paikalla. Lapset jäivät opettajien kanssa huoneeseen ja meidät vanhemmat passitettiin tunniksi kahville. Hyvin siellä oli sujunut, jopa nokun tehtävän olivat tehneet. Meitä äitejä ja vähän isiäkin jännitti kyllä ihan yhtä paljon kuin lapsiakin... toinen koulukäynti on sitten 2 viikon päästä, ja koulu (esikoululuokka) alkaa 20.8. Opettajat tuntuivat tos mukavilta, ja kaikki meidän päivkodista tulevat lapset olivat ainakin tässä vaiheessa vielä samassa ryhmässä.
Ruotsissahan esikoulu on aina koulun yhteydessä ja lasketaan jo koulutoiminnaksi, vaikkei kuulukaan oppivelvollisuuden piiriin eikä siten ole "pakollista". Läksyjä ei myöskään tule tämän vuoden aikana käsittääkseni.
Tänne on vihdoin tullut kauankaivattu kevät, ja kesäkin kolkuttelee jo ovella. Tänään oli upea auringonpaiste ja ensimmäistä kertaa puissa lehdet. Ihanaa! Lenkkeillessä aurinkoista Norr Mälästrandia pitkin sitä usein miettii, miten upea Tukholma onkaan. Onni asua täällä! Vaikka Helsinki onkin myös lähellä sydäntä... ensi viikolla tullaankin suomalaisen äitienpäivän viettoon Suomeen, Ruotsissa äitienpäivää vietetään kuun lopussa.
Ollaan myös päästy pyöräilyn makuun pitkästä aikaa, ostettiin aikuisen pyörään liitettävä erillinen lastenpyörä ns. påhängscykel ja se toimii tosi hienosti! Vera istuu tällaisen lisäpyörän päällä ja Vidar lastenistuimessa. Näin koko porukka voi lähteä pyöräretkelle. Meillähän ei itse vielä oikein osata pyöräillä. Pikkuhiljaa, ja tästä on syntynyt ekaa kertaa oikeaa pyöräilemisen iloa!
Ruotsissahan esikoulu on aina koulun yhteydessä ja lasketaan jo koulutoiminnaksi, vaikkei kuulukaan oppivelvollisuuden piiriin eikä siten ole "pakollista". Läksyjä ei myöskään tule tämän vuoden aikana käsittääkseni.
Tänne on vihdoin tullut kauankaivattu kevät, ja kesäkin kolkuttelee jo ovella. Tänään oli upea auringonpaiste ja ensimmäistä kertaa puissa lehdet. Ihanaa! Lenkkeillessä aurinkoista Norr Mälästrandia pitkin sitä usein miettii, miten upea Tukholma onkaan. Onni asua täällä! Vaikka Helsinki onkin myös lähellä sydäntä... ensi viikolla tullaankin suomalaisen äitienpäivän viettoon Suomeen, Ruotsissa äitienpäivää vietetään kuun lopussa.
Ollaan myös päästy pyöräilyn makuun pitkästä aikaa, ostettiin aikuisen pyörään liitettävä erillinen lastenpyörä ns. påhängscykel ja se toimii tosi hienosti! Vera istuu tällaisen lisäpyörän päällä ja Vidar lastenistuimessa. Näin koko porukka voi lähteä pyöräretkelle. Meillähän ei itse vielä oikein osata pyöräillä. Pikkuhiljaa, ja tästä on syntynyt ekaa kertaa oikeaa pyöräilemisen iloa!
tiistaina, huhtikuuta 23, 2013
Pikapäivitys: huraa!
Ihan pikaisesti hyviä uutisia: eilen tuli koululta/päiväkodista meiliä, että päiväkotipaikka irtosi sittenkin! Nyt voidaan olla huojentunein mielin. Vaikkakin ikävä tulee meidän ihanaa nykyistä päiväkotia, ollaan heidän kanssaa kuitenkin kuljettu pitkä matka siitä kun Vera aloitti hoidossa 1v 2 kk vanhana---- jotenkin hiukan nostalgista. Mutta oikeasti vaihtoehtoja ei ollut, koska kuljettaminen ei olisi onnistunut ellei sitten olisi siirtynyt osa-aikahommiin..
maanantaina, huhtikuuta 15, 2013
Ahdistus
Voihan ahdistus, ei sitten saatu paikkaa Vidarille päiväkotiin. Ollaan varasijalla 2, joka on sinänsä tosi hyvä, ottaen huomioon että väittävät jonossa olevan 100 lasta...! Ihan käsittämätöntä. Mutta kuten olen aiemmin maininnut, touhu on niin epäorganisoitua, etten ihmettelisi jos lapset olisi vahingossa laskettu kahteen otteeseen... ;)
No, nyt sitten ollaan menossa tutustumisiltaan keskiviikkona, ja toivotaan että meidän edellä olevat perheet peruisivat/eivät ottaisi paikkaa vastaan. Mutta jos näin ei käy, niin sitten pitää alkaa miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Pidemmän päälle on logistisesti mahdotonta, että Vidar jatkaa nykyisessä päiväkodissa. Lisäksi on kamalan kurjaa, kun päiväkotiin menee nyt ainakin 3 sisarusta nykyisestä tarhasta, ja oltiin laskettu että Vidar pääsee samaan porukkaan. Ei olisi niin vaikeaa vaihtaakaan. Siellä kun olisi sitten vielä sen lisäksi jo valmiiksi muutama muukin tuttu lapsi.
Yksi vaihtoehto on toivoa kädet ristissä kesään asti, mutta ehkä tässä pitää alkaa katsella myös muita paikkoja. Tosin yhdet kaverit saivat paikan kesäkuun lopussa, ja päiväkoti alkoi elokuun alussa. Eli siis kaikki on mahdollista, mutta vaikeaa sen varaan on kuitenkaan laskea...
Aargh. Kunhan nuo joskus ovat molemmat siellä koulussa niin sitten voi ainakin tästä jonotus-helvetistä hellittää. Kunnes sitten pitää alkaa katsella asuntoa - vuokra-asuntomahdollisuus Tukholmassa tosin siis meni jo, siinä jonossa olisi pitänyt olla jo ennen syntymää.
Kouluista on DN:ssä kirjoitettu iso artikkelisarja viime aikoina, ihan on itkettänyt sitä lukiessa. Kyllä ovat ruotsalaiset onnistuneet totaalisesti pilaamaan koululaitoksensa. Opettajankoulutukseen on vähemmän hakijoita kuin paikkoja, kuka tahansa pääsee siis sisään. Ehkä ne kaikkein surkeimmat tapaukset eivät koskaan valmistu... ja segregaatio on valtava, onhan täällä hyviäkin kouluja. Mutta sitten on TODELLA huonoja kouluja. Tosi surullista, kun se millaiseen perheeseen syntyy määrittää pitkälti millaisen koulutuksen saa. Verrattiin peräti Amerikkaan, ja silloin menee kyllä todella huonosti.
Ja kaikki vaan syyttelevät toisiaan. Tässä on kyllä blokkipolitiikasta ollut vain haittaa, joka neljäs vuosi värin vaihtuessa punaisesta siniseksi tai päinvastoin, on koululaitos laitettu uusiksi. Uudistuksia on ollut niin paljon viimeisen 20 vuoden aikana, että opettajat ja rehtorit eivät pysy perässä. Demarithan tämän sopan aikanaan aloittivat, mutta kova on ollut uudistusinto Allianssillakin.
Joskus pohdin sitä, että ruotsalaiset on kuitenkin pärjänneet niin hyvin, ettei tämä koulutuksen rappio voi olla niin vakavaa. Mutta siinähän oli ihan selvä ajatusvirhe - ne ikäluokat, jotka kärsivät koulutuksen rappiosta ovat vasta tulossa työmarkkinoille ja jatkokoulutuksen pariin. Eli vasta kohta nähdään mitä tämä alamäki tekee ruotsalaisten pärjäämiselle. Kyllähän nämä silti vielä osaavat laulaa, joten musiikkibisnes ehkä jatkaa porskuttamista ;)
Suomessa on kuulkaas ihan ruhtinaallinen tilanne, vaikka sielläkin omat ongelmansa on!
No, nyt sitten ollaan menossa tutustumisiltaan keskiviikkona, ja toivotaan että meidän edellä olevat perheet peruisivat/eivät ottaisi paikkaa vastaan. Mutta jos näin ei käy, niin sitten pitää alkaa miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Pidemmän päälle on logistisesti mahdotonta, että Vidar jatkaa nykyisessä päiväkodissa. Lisäksi on kamalan kurjaa, kun päiväkotiin menee nyt ainakin 3 sisarusta nykyisestä tarhasta, ja oltiin laskettu että Vidar pääsee samaan porukkaan. Ei olisi niin vaikeaa vaihtaakaan. Siellä kun olisi sitten vielä sen lisäksi jo valmiiksi muutama muukin tuttu lapsi.
Yksi vaihtoehto on toivoa kädet ristissä kesään asti, mutta ehkä tässä pitää alkaa katsella myös muita paikkoja. Tosin yhdet kaverit saivat paikan kesäkuun lopussa, ja päiväkoti alkoi elokuun alussa. Eli siis kaikki on mahdollista, mutta vaikeaa sen varaan on kuitenkaan laskea...
Aargh. Kunhan nuo joskus ovat molemmat siellä koulussa niin sitten voi ainakin tästä jonotus-helvetistä hellittää. Kunnes sitten pitää alkaa katsella asuntoa - vuokra-asuntomahdollisuus Tukholmassa tosin siis meni jo, siinä jonossa olisi pitänyt olla jo ennen syntymää.
Kouluista on DN:ssä kirjoitettu iso artikkelisarja viime aikoina, ihan on itkettänyt sitä lukiessa. Kyllä ovat ruotsalaiset onnistuneet totaalisesti pilaamaan koululaitoksensa. Opettajankoulutukseen on vähemmän hakijoita kuin paikkoja, kuka tahansa pääsee siis sisään. Ehkä ne kaikkein surkeimmat tapaukset eivät koskaan valmistu... ja segregaatio on valtava, onhan täällä hyviäkin kouluja. Mutta sitten on TODELLA huonoja kouluja. Tosi surullista, kun se millaiseen perheeseen syntyy määrittää pitkälti millaisen koulutuksen saa. Verrattiin peräti Amerikkaan, ja silloin menee kyllä todella huonosti.
Ja kaikki vaan syyttelevät toisiaan. Tässä on kyllä blokkipolitiikasta ollut vain haittaa, joka neljäs vuosi värin vaihtuessa punaisesta siniseksi tai päinvastoin, on koululaitos laitettu uusiksi. Uudistuksia on ollut niin paljon viimeisen 20 vuoden aikana, että opettajat ja rehtorit eivät pysy perässä. Demarithan tämän sopan aikanaan aloittivat, mutta kova on ollut uudistusinto Allianssillakin.
Joskus pohdin sitä, että ruotsalaiset on kuitenkin pärjänneet niin hyvin, ettei tämä koulutuksen rappio voi olla niin vakavaa. Mutta siinähän oli ihan selvä ajatusvirhe - ne ikäluokat, jotka kärsivät koulutuksen rappiosta ovat vasta tulossa työmarkkinoille ja jatkokoulutuksen pariin. Eli vasta kohta nähdään mitä tämä alamäki tekee ruotsalaisten pärjäämiselle. Kyllähän nämä silti vielä osaavat laulaa, joten musiikkibisnes ehkä jatkaa porskuttamista ;)
Suomessa on kuulkaas ihan ruhtinaallinen tilanne, vaikka sielläkin omat ongelmansa on!
perjantaina, huhtikuuta 05, 2013
Huhtikuu ja aurinko
Täällä on taas viime aikoina ollut kovin hiljaista. Pohdinnoissa on ollut josko blogi jatkuu vai ei, mitä tästä itse saa vai saako mitään, ja saako tästä joku muu irti jotain. Moni muukin lienee miettin samaa, kun on kasvanut niistä pikkuvauva-ajoista eroon. Tuntuu, ettei aika riitä oikein mihinkään, eikä ainakaan kirjoittamkseen, eikä sitä ole juuri mitään sanottavaakaan.
En nyt ihan vielä osaa kuitenkaan lopettaakaan. Asia on mietintämyssyssä.
Viime blogipläjäykseen sain kommentin matkustamisesta. Ihan aiheesta, onhan se käyny itselläkin mielessä, ettei tää kovin kestävän kehityksen mukaista ole. Matkoja tulee tehtyä töissä, mutta erityisen paljon lomilla. Kun rakastaa matkustamista, on siitä kovin vaikeaa luopua. Pitkät matkat eivät oikein myöskään ole ratkaisu, kun töissä käydään. Siinä tapauksessa ainoa matka-aika olisi kesälomalla. Olen ajatellut, että koska meillä ei ole autoa, sillä kompensoi jonkin verran, olenhan erittäin aktiivinen julkisen liikenteen käyttäjä. Tukholmassa se onkin ihan helppoa ja mukavaa, kun joka paikkaan pääsee julkisilla ja ne kulkevat oikeastaan aina. Metro on aivan ihana! Ja se kulkee oven ulkopuolelta, joka paikkaan ja lähes milloin avain!
Mutta kompensoiko tämä kaikkea lentokoneella lentämistä? Mitä muuta Sinä tekisit? Lentämisestä en kyllä luovu, ennemmin vaikka lihansyönnistä. Poliittisesti aktiivinen en ole kerennyt olla lainkaan Ruotsi-aikana. Se vähän harmittaa ja onkin jatkuvasti to do-listalla. En ymmärrä miten jorkut kerkeävät kaikkeen, töihin, perhe-elämään, poliittiseen toimintaan ja vielä urheilemaankin. Ei vaan repeä! Mutta kyllä vielä jossain vaiheessa... :)
Mutta nyt on joka tapauksessa vihdoin huhtikuu, mikä ihanuus, aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta yli viikon! Ja kotoa lähtiessä ja kotiin palatessa on valoisaa. Kevät on kertakaikkiaan yhtä riemastuttavaa joka vuosi!
En nyt ihan vielä osaa kuitenkaan lopettaakaan. Asia on mietintämyssyssä.
Viime blogipläjäykseen sain kommentin matkustamisesta. Ihan aiheesta, onhan se käyny itselläkin mielessä, ettei tää kovin kestävän kehityksen mukaista ole. Matkoja tulee tehtyä töissä, mutta erityisen paljon lomilla. Kun rakastaa matkustamista, on siitä kovin vaikeaa luopua. Pitkät matkat eivät oikein myöskään ole ratkaisu, kun töissä käydään. Siinä tapauksessa ainoa matka-aika olisi kesälomalla. Olen ajatellut, että koska meillä ei ole autoa, sillä kompensoi jonkin verran, olenhan erittäin aktiivinen julkisen liikenteen käyttäjä. Tukholmassa se onkin ihan helppoa ja mukavaa, kun joka paikkaan pääsee julkisilla ja ne kulkevat oikeastaan aina. Metro on aivan ihana! Ja se kulkee oven ulkopuolelta, joka paikkaan ja lähes milloin avain!
Mutta kompensoiko tämä kaikkea lentokoneella lentämistä? Mitä muuta Sinä tekisit? Lentämisestä en kyllä luovu, ennemmin vaikka lihansyönnistä. Poliittisesti aktiivinen en ole kerennyt olla lainkaan Ruotsi-aikana. Se vähän harmittaa ja onkin jatkuvasti to do-listalla. En ymmärrä miten jorkut kerkeävät kaikkeen, töihin, perhe-elämään, poliittiseen toimintaan ja vielä urheilemaankin. Ei vaan repeä! Mutta kyllä vielä jossain vaiheessa... :)
Mutta nyt on joka tapauksessa vihdoin huhtikuu, mikä ihanuus, aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta yli viikon! Ja kotoa lähtiessä ja kotiin palatessa on valoisaa. Kevät on kertakaikkiaan yhtä riemastuttavaa joka vuosi!
torstaina, maaliskuuta 07, 2013
Vihdoin kuvia
Tässä siis edes joitakin matkakuvia
Lentoa odotellessa
Valkoinen talo
Pressa asuu tässä osoitteessa:
Matkalla
Savannah
St Augustine
Universal, Orlando
Disneyworld, Orlando
American Diner
Miami Beach
Ballet house
Lisko puussa!!
Taidetta - Miffy & Hello Kitty
Post office
Yliopistojen väliset American fotboll kisat
Meidän hotelli
Key West - meidän hotelli
Ernestin asuinsija
Vain vähän matkaa Kuubaan - ihmiset jonottaa kuvattavaksi
Kotiinpaluu - lukuhetkeen lainattiin pyörätuolia
Ja lopulta: amerikkalaisten kulkuneuvo huvipuistossa. Olisihan se liikaa vaadittu, että sitä oikein käveltäisiin?!! Vain drinkki puuttuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)