Hurja viikko

Tämän viikon aikana on:
- vietetty työpaikan oman osaston jouluillasta
- vietetty hääillallista miehen kanssa
- mies on viettänyt työpaikan joulujuhlia
- vietetty Suomityttö-porukan pikkujouluja
- vietetty työpaikalla lasten joulujuhlia
- myyty auto
- vietetty syntymäpäiviä
- kutsuttu farfar lastenhoitoapuun joka toinen päivä
- sairastettu perheessä
- ostettu joululahjoja
- käyty kampaajalla
- herätty öisin minimi 4 kertaa per yö

Voitte kuvitella että ollaan aika vetämättömissä. Onneksi, onneksi ensi viikolla on joulu ja joululoma ja sen perää heti Dubain lomareissu. Toki suurin osa asioista on ollut kivoja juttuja, muttei saman viikon aikana vaan kertakaikkiaan kykene ihan mihin tahansa. Nytkin mies meni töihin, Vera sairastaa ja itse pohdin pitäisikö olla fiksu ja mennä nukkumaan jo 21 aikaan...

Linnan juhlat

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Olen keskustellut Veran kanssan tänään aiheesta, että kuka meistä on suomalainen ja ruotsalainen. Minulla, Veralla, Vidarilla on Suomen kansalaisuus; Veralla, Vidarilla sekä isällään Ruotsin. Koska Vera asui jo aiemmin Ruotsissa, on hän kuulemma ruotsalainen. Mutta toisaalta ei, koska ei juuri puhu ruotsia. Ja minä taas olen kuulemma ruotsalainen, koska puhun ruotsia. Hauska perustelu. Loppujen lopuksi, onko sillä niin väliäkään?

Siihen liittyen selitin sitten, että äiti oli kauan kauan aikaa sitten Suomessa mummon masussa. Siihen Vera totesi:
- nyt mummon masu on pienentynyt. Sieltä on tullut ilmaa pois.

Öh?

Linnan juhlien helmiä:

- Onpas sillä iso kyttyrä päässä (semmoisessa punaisessa mekossa nainen, iso nuttura päässä)

- Se oli vähän kuin laatikko (Aleksi Neuvosen seuralaisen mekko).

Juontajat olivat kyllä niin ulapalla välillä, että itsekin olisin onnistunut paremmin. Eva Biaudet oli pitkään Leena Harkimo (onhan niillä ehkä vähän samanlainen tukka, tai ei  kyllä oikeastaan...), Paavo Haavio, (Haavisto siis, korjasi kaveri), Riitta Korholalla oli upea asu (Eija-Riitta, myös kaverin korjaamana), joitakin tyyppejä tuli sisään moneen otteeseen... ei nämä kyllä ennen ole näin pihalla olleet. Ihan tolkuttoman monesta ei myöskään ollut tietoakaan. Hohhoh.

Ja ihan hirveitä sinivalkoisia kolttuja oli persuvaimoilla päällä. Olikohan niillä joku yhteinen sopimus, että jokainen vetää päälleen Suomen lipun?

Saako sitä joskus elämässä vielä nukkua?

Nämä meidän yöt on sitten vaan ihan uskomattomia. Tuntuu että vuodesta toiseen juostaan piktin yötä kun vuorotellen joku huutaa. Just kun toisen saa nukkumaan niin toinen herää. Viime yönä mies sai olla hereillä Vidarin kanssa klo 2-3. Tosi kivaa. En mä tiedä mitä tässä voisi tehdä asiaa auttaakseen, kestää vaan. Mennä aiemmin nukkumaan että edes jostain päästä saa nukkua. Ts siis samaan aikaan nukkumaan kun lapsetkin,kun ainakin toisen kanssa saa tapella joka ilta tunnin vaikka ovat ihan poikki.

Jos joskus tässä elämässä saa vielä nukkua koko yön läpeensä osaa siitä ainakin olla onnellinen. Pienten lasten äidin ja joskus isänkin tunnistaakin siitä, että silmien alla olevat rypyt on vanhentaneet kahdessa vuodessa 10 vuotta.

Marraskuun loppu onneksi häämöttää

Kylläpäs edelliseen postaukseen tulikin paljon ihania ja kannustavia vastauksia! Tämä näyttääkin olevan aika yleinen ongelma monella. Meillä ei ole sittemmin ollut onneksi, eli ei ihan hirveän usein näitä öitä tule, mutta tiedänpähän mitä sitten seuraavaksi kokeilen - lämpimiä sukkia ainakin.

Marraskuu lähenee loppuaan ja iltapäivällä alkaa olla kolmen neljän aikaan pimeää. Aika pitkään täällä Tukholmassa riittikin ihania aurinkoisia päiviä, mutta nyt ne tuntuvat loppuneen ja ollaan siirrytty tyypilliseen marraskuun säähän. Neljän jälkeen ei viitsisi enää lähteä ulos, kun on säkkipimeää. Pilvisenä päivänä säkkipimeää on ekan kerroksen asunnossa heti aamusta lähtien ja koko päivän ajan...

Tämä onkin aika masentavaa aikaa, ehkä sitten muutenkin masentuu, töissäkään ei oikein huvittaisi. Olen nyt tehnyt samoja hommia aika kauan ja kaipaisin hiukan enemmän haastetta. Ja vaikka tiedostankin että vanhempainvapaalta on hyvä palata tuttuun työhön ja että diili on vieläpä aika hyvä (Suomessa en hevin saisi tehdä 60% työaikaa niin että töitäkin olisi suunnilleen se 60%) ja työpaikka vallan mainio monella tapaa, ei työtehtävät oikein usean vuoden jälkeen jaksa innostaa.

Olenkin alkanut pohtia vuoden alusta myös sitä vaihtoehtoa, että jatkaisinkin 90% työajalla (siis alunperin aiotun 100% sijaan) kun ei nyt hirveästi nappaa eikä ylennystäkään ole tulossa vaikka se jo aiemmin vähän kuin luvattiin. Siitä tulisi tunti lyhyempi päivä viikossa, mikä olisi lasten päiväkotipäivien kannalta aika mukavaa. Vidar tosiaan aloittaa päiväkodissa tammikuun puolessavälissä.

No, pohdinta jatkukoon, hyviäkin päiviä on joten mielialakin vaihtelee - tämä nyt voi olla vain tätä syksyn kaamostautia... joulukuussa on sitten jo joulun tunnelmaa, Lucia-juhlia, joulujuhlia ja pikkujouluja, ja sitten tammikuussa lähdetäänkin reilun viikon lomalle Dubaihin. Yippii, aurinkoa :) Jos joku on ollut Dubaissa ja haluaa suositella jotain tekemistä, paikkoja, hotellia ym niin kertokaa ihmeessä- ollaan kyllä hotelli jo varattu mutta sen voi vielä vaihtaa.

Kasvukipuja

Meidän Vera herää välillä öisin siihen, että jalkoihin sattuu tosi kovasti. Ollaan päätelty, että kyseessä on kasvukivut. Vaiva tulee aina öisin ja välillä tosi voimakkaana. Pää ihan hiessä raukalla, kun sattuu niin. Onko kellään ollut vastaavaa ongelmaa? Mitä asialle voisi tehdä, vai voiko mitään?

Särkylääkettä yritin jo antaa, mutta eihän sellainen 4-vuotiaalle kipeälle mennyt alas. Suppoja en jaksa ruveta taistelemaan, kun toinen  on ihan puhki. Nyt kylläkin nukahti. Mutta mieskin on  kolmen päivän työreissulla, saas nähdä mitä tästä yöstä tulee...

Päivähoitopolitiikkaa

Olinpa tässä juuri maksamassa Veran päiväkotilaskua. 840 kruunua osa-aikapaikasta, 30h viikossa. Tämä on siis n. 90 euroa. Suomessa maksoimme samasta 300 euroa, tosin yksityisellä hinta oli kunnallista paljon isompi eikä meillä osa-aika ja kokopäiväpaikoilla ollut juurikaan hintaeroa. Kokoaikapaikka käsittääkseni täällä Tukholmassa maksaa n 1200 kruunua eli n 130 euroa. Kyllä on eroa, ei voi muuta sanoa...


Kansainvälisesti toki Suomessakin päivähoito on halpaa (päiväkotipaikan oikeat kustannuksethan lienevät n 1000 euroa) mutta kyllä Ruotsi on tässä kysymyksessä aivan omaa luokkaansa. Jos siis joskus ihmettelee, mihin ne verorahat menee niin tässä on aika hyvä vastaus. Tietysti monen muun asian lisäksi.

Ruotsissahan ollaan hyvin päiväkotimyönteisiä, joka myös näkyy näissä maksuissa - oletusarvona on, että lapset menevät päiväkotiin n 1½ vuoden ikäisenä. Varsinaista kotihoidontukea ei ole (tai se on ainakin hyvin harvinainen, kunnasta riippuen), vaan kotona ollaan tuohon n puolitoistavuotiaaksi asti vanhempainrahan turvin. Kotihoidontukea vastustavat kaikki muut puolueet paitsi Kristillisdemokraatit, koska se käytännössä ajaa naiset kotiin. Näinhän on Suomessa, 99% kotihoidon tuen käyttäjistä on naisia. Toisaalta koska vanhempairaha on sen verran parempi, voidaan yleensä kotona olla ainakin 1v 2kk asti - alle vuoden vanhoja ei päiväkoteihin usein edes oteta.

Mutta kyllähän tässä rahaa jää kuukausittain käteen aikalailla enemmän, Suomessa kahdesta lapsesta kulut n 600 ja täällä n 250... toisesta taitaa vielä saada alennusta täällä.

Päiväkotiyö edessä

Meidän päiväkodilla on erikoisuus: siellä lapsi saa viettää yhden yön per lukukausi. Eli siis päiväkoti tarjoaa 3v täyttäneille lapsille jännittävän kokemuksen ja vanhemmille mahdollisuuden vapaailtaan. Tätä perinnettä on jatkettu jo vuosikausia, kymmeniäkin. Yhdellä Veran päiväkotikaverilla on ollut kolme vanhempaa sisarusta ko päiväkodissa ja he kaikki muistelevat lämmöllä tätä päiväkotikokemusta - se on siis erityisenä jäänyt mieleen. Vanhin lapsista on jo teini-ikäinen, eli jokseenkin kauan on tätä toteutettu.

No, huomenna koittaa nyt sitten tämä jännä yö. Kuulemma vähintään 5 halukasta lasta pitää löytyä jotta juttu järjestetään. Ilmoittautuneita on tullut ainakin 7 - pääosin tyttöjä. Huomenna sitten Vera viedään sinne viiden aikaan (Veralla on perjantai muuten kotipäivä) ja sitten haetaan pois la-aamuna klo 9.45.

Jos kovasti tulee ikävä yöllä, ollaan toki passissa valmiina hakemaan kotiin. Näin hyvinkin saattaa käydä, ainakin itse epäilyttää etteikö pupu menisi pöksyyn illalla :) Mutta mistäs sitä tietää, siellä on parhaat ystävät myös, eli voihan se mennä hyvinkin! Ainakin kovasti tänään oltiin asiasta innoissaan. Jännittävää joka tapauksessa meille kaikille!

Eilen muuten Veran päiväkoti oli päässyt Suomen uutisiin! Peräti ihan otsikoksi puoli ysin uutisissa. Jutussa käsiteltiin suomenkielisen päivähoidon saamisen hankaluutta Ruotsissa. Haastatteluun oli päässyt päiväkodin johtaja, sekä muutama lapsi, Veran hyviä  leikkikavereita. Veraa ei jutussa ollut, lienee osunut sellainen päivä kun Vera oli kotona.

London calling

Äiti pääsi viime viikonlopuksi Lontooseen tyttöjen reissulle. Aivan superhyper-ihanaa! Yksi ystävistä on asunut pitkään Lontoossa ja tuntee paikat, joten hän oli sitten varannut etukäteen taksin lentokentältä, hotellin, illalliset molemmiksi illoiksi, sekä bussimatkan ostosparatiisi Bicester Villageen Lontoon ulkopuolelle lauantaiksi.

No, jos olisin itse suunnitellut viikonlopun aikataulun, en ehkä olisi lähtenyt koko päiväksi outlettiin, mutta kyllä siellä meikäläisenkin Amex vinkui niin että oksat pois. Jopa niin, että Amexilta otettiin eilen yhteyttä, että "voisitko soitta bedrägeri (petos) osastolle, haluaisimme tarkistaa kortin tilanteen"..!! Asiakaspalvelija selitti sitten, että jos korttia käytetään paljon (käytti sanaa frenetiskt = vimmatusti) ja vielä lisäksi ulkomailla, he haluavat tarkistaa, että kortin omistaja ja laskutukset ovat samassa paikassa ja kaikki kunnossa. Hehhehee! Ihan hyvä, että tarkistavat. Ja positiivista tietysti, etten normaalisti käytä korttia niin raivoisasti....

Olimme yötä Sloan Square hotellissa, jota voin todella lämpimästi suositella. Ensimmäistä kertaa Lontoossa kunnon hotellissa eikä niissä kamalissa bed&brekfast paikoissa, joissa kokolattiamatto haisee ja suihkusta ei tule kuin kylmää vettä. Mitä luksusta!

Matkahan tietysti aloitettiin jo perjantai-aamuna shamppanjalla lentokoneessa, ja sitten nautittiin rauhaisia lounaita ja pitkiä illallisia tyttöjen kanssa. Kukaan ei kiskonut hihasta, juossut ympäri pöytää, kiskonut pöytäliinaa kamoineen alas, roikkunut pää alaspäin tuolilla, heitellyt leivänpaloja ja pastaa pitkin ravintolaa. Ah! Todella melkeinpä syntisen ihanaa :)

Ja sitten oli niin ihanaa tulla myös kotiin sunnuntaina. Juuri sopivan mittainen kolmen päivän reissu. Ehdottomasti uudelleen taas ensi vuonna! Ensin tosin täytynee päästää mies vastaavalle poikien reissulle...

Kipuilua

Tämä viikko on ollut aika takkuamista.

Vidar sai höstblåsor, enteroviruksen aiheuttaman taudin, joka suomeksi olisi suu-ja sorkkatauti (?!). Tai ainakin luulemme, että kyseessä oli tämä tauti, joka aiheuttaa rakkuloita tai haavoja suuhun. Tauti on täällä erittäin yleinen erityisesti päiväkotilasten keskuudessa. Hassua sinäsnä, että Vera ei ole tätä tautia kuitenkaan saanut, vaan Vidar. Voihan tietysti olla, että Veralla tauti olisi ollut oireettomana...

Vidarin oireet tuntuvat täsmäävän juuri tähän tautiin, vaikka emme varsinaisesti rakkoja paikantaneetkaan. Tuttia ei haluttu pitää suussa ja maitokaan ei maistunut. Etenkin öisin. Yöt olivatkin todella rankkoja. Tautia kesti 5 päivää ja eilen vihdoin tuntui, että tauti olisi ohi. Aika prässi, ja kauheaa katsoa pikkumiestä, johon sattui niin kovasti. Sitten kun piti jaksaa vielä töissäkin samaan aikaan, niin eipä tuntunut kenestäkään kivalta.

Vera puolestaan on tänään ollut ensimmäistä kertaa futismatsissa katsomassa AIKn peliä. Isänsä on vannoutunut fani jo äidinmaidosta, ja nyt sitten tyttö on hyvin ylipuhuttu. Aivan käsittämätöntä, että 4vuotias jaksoi istua koko pelin. Huhhuh. Varmaan popcorn ja makkara auttoivat asiaa, mutta silti. Homma kestää kuitenkin kaikkineen kaksi tuntia... Ensi kesänä pelataankin varmaan jo itse...

Hyvin on alkanut

No niin, viikko töitä takana. Hyvin on mennyt ja ihan mukavaa ollut. Kunhan saa nyt hommat pidettyä 60% niin tämä on aivan ideaali kombinaatio kotia ja töitä. Kertakaikkiaan luksusta oli lähteä hyvin nukutun yön jälkeen töihin, suihkunraikkaana ja meikattuna ja siisteissä vaatteissa, kun mies jäi kotiin hoitamaan lapsi-vaate-aamupala-päiväkotiin karusellia. Sitten jaksaa taas karusellin seuraavana aamuna :D Suosittelen lämpimästi jaettua vanhempainvapaata!

Muutenkin huomaa, että asenne isää kohtaa on tällä viikolla ollut ihan eri kuin ennen. Aiemmin ei oikein haluttu jäädä isän kanssa, tällä viikolla ei ole ollut mitään ongelmaa. Ihanaa, tasa-arvoinen vanhemmuus tervetuloa!! :)

Yöt ollaan jaettu niin, että se joka lähtee töihin seuraavana päivänä, saa nukkua yön rauhassa mutta herää aamulla lasten kanssa. Toinen saa sitten nukkua aamulla/päivällä Vidarin kanssa.

Asiasta kukkaruukkuun.

Katsoinpas televisiosta poliittisen keskustelun, johon sosiaalidemokraatit ja vasemmistopuolue eivät suostuneet mukaan, koska heidät oli asetettu opposition edustajana samalle puolelle Svenskademokraattien kanssa. Toisella puolella ohjelman vetäjää olivat siis hallituksen edustajat Moderaterna (Kok), Folkpartiet, Centern sekä Kristdemokraterna. Aika selkeä jako siis - hallitus & oppositio. Mutta ei, tämä ei sopinut vasemmistolle. Miljöpartietin Åsa Romson oli paikalla, mutta veti selkeästi linjan Sverigedemokraatteja vastaan. Tietysti! Ei kai se, että seisoo samalla puolella pöytää, tarkoita että ollaan asioista automaattisesti samaa mieltä... siis luuleeko ne että ihmiset on ihan daijuja?! Vai onko ihmiset tosiaan niin tyhmiä, että jos opposition puolella on demarit ja maahanmuuttovastainen puolue niin sitten ne on samaa varmaan mieltä? Aika vähän kredittiä kyllä kansaa kohtaan... No, Åsa Romson sai todella hyvin tilaa ainoana järkevänä opposition edustajana kun muut loistivat poissaolollaan...

Voisitko kuvitella, että demarit ja vasurit kieltäytyisivät tulemasta Ylen ohjelmaan, koska joutuisivat siellä seisomaan Soinin vieressä? Buaahaa, vähänkö on mailla eroa.

Inför imorgon...

Huomenna se alkaa. Duuni. Jännittävää. Ja kivaa. Ja kivaa saada nähdä miten täällä kotona pärjäillään ilman minua. Että mieskin vihdoin jää kotiin lasten kanssa. Mutta kohta pitää mennä nukkumaan jo että jaksaa... kestääkö sitä ilman päiväunia?

Tapasin muuten kirkonkerholla perjantaina suomalaisen äidin, joka oli ollut sairaanhoitajana hommissa Suomessa 3kk. Hän kertoi että se riitti - kuulemma Suomessa sairaalassa on puolet vähemmän henkilökuntaa kuin Ruotsissa ja tästä syystä hän joutui tekemään epäeettisiä valintoja sekä hommia, joihin hän koulutettuna sairaanhoitajana ei Ruotsissa olisi joutunut.

Miten tämä voi olla mahdollista?! Toki tämä oli vain yhden henkilön näkemys perustuen muutamaan eri työpaikkaan, mutta toisaalta eipä kaikki jutut suomalaisesta sairaanhoidosta ihan tuulesta temmattujakaan voi olla. Voiko Ruotsissa olla varaa niin paljon parempaan tasoon?

Äitiysloman loppu häämöttää

Viimeinen äitiyslomaviikko alkoi eilen. Ensi maanantaina takaisin töihin, loppusyksyn 60% + 40%, kolme päivää töissä ja kaksi kotona per viikko. Mies sitten toisinpäin, 3 päivää kotona ja 2 töissä. Jännityksellä odotetaan miten tämä toimii. Joka tapauksessa ihan mukavaa mennä töihin varsinkin kun saa aloittaa näin kevytversiolla.

Vika äitiyslomaviikko vietetään pääasiassa Suomessa, takaisin Tukholmaan tullaan torstaina. Mies tuli jo sunnuntaina, joten nyt sitten ekaa kertaa edessä lento yksinään kahden tättähäärän kanssa... Toivottavasti Vera käyttäytyy reippaan isosiskon tavoin ja on enemmän avuksi kuin vaivaksi. Onneksi Vidar on sentään tervehtynyt että toivon mukaan ei tarvitse matkustaa sairaan lapsen kanssa.

Pikkumies sairastaa

Meillä sairastetaan, pitkästä aikaa, ja tietysti tämä osui juuri odotetun Suomen reissun kohdalle. Pitkään ollaankin oltu terveitä, mutta nyt köhää ollut jo viikon verran ja keskiviikkona nousi kuume. Sain sitten listattua meidät lääkärille Ruotsissa ja saatiin varattua aikakin Vidarille saman tien. Lääkäri tykkäs, ettei mitään vakavampaa ole, vaikkei korviin mitään nähnytkään. Ja Ruotsissahan ei ilmeisesti antibiootteja annettaisi vaikka olisikin korvatulehdus, oletetaan että se menee ohi itsestään. Viime vuonna kun Veralla oli silmätulehdus Ruotsin lomalla, todettiin, että tulkaa viikon päästä uudestaan jos jatkuu. Suomessa saatiin heti lääkkeet.

No, nyt stten ollaan kuitenkin Suomessa ja vähän rasittaa, kun ei tietty enää olla täällä sairausvakuutuksen piirissä eikä siis oikein kuuluta mihinkään. Kai me voitaisiin julkiselle terveyskeskukseen mennä, mutteihän me kuuluta enää minkään terveyskeskuksen piiriin. Lastenklinikalle sitten, ja siellä lienee pitkät jonot. Ja yksityisestä ei siis kukaan korvaa mitään. Mutta jos joudutaan lääkäriin, niin kyllä me sitten yksityiselle mennään. Niin tehtiin myös aikanaan Veran sairastaessa, on se niin paljon yksinkertaisempaa ulkosuomalaisena.

Vidarilla oli siis kova kuume ja nyt sitten ei millään haluaisi nukkua pitkällään, vaunuihin sain nukutettua. Korvia epäillään kuitenkin.

Kieliongelmaa

Mua alkaa pikkusen ketuttaan tämä meidän perheen kieliongelma, Vera kun ei nyt enää haluaisi jäädä isän kanssa eikä päästäisi äitiä mihinkään, kun isi ei kuulemma puhu samaa kieltä. Onhan se välillä imartelevaa olla korvaamaton, mutta pliis oikeesti kyllä isänkin pitää kelvata... eikö se ruotsi nyt vois jo pikkuhiljaa alkaa sujua edes vähän...?! Mä sitten vaan menen ja jätän toisen parkumaan perään, järkyttävää ja naurettavaa kun ei saisi edes lenkille lähteä. Kuulemma tilanne korjaantuu parin minuutin sisään eikä sitten ole mitään ongelmaa. Lähdön hetket vaan on todella rasittavia kun toinen roikkuu lahkeessa. Ja kun pappa on kuitenkin aina ennen kelvannut enemmän kuin hvyin...

Kaipa tämäkin on vaan tähän muuttoon liittyvää dramatiikkaa, mutta välillä ei vaan jaksaisi. Kun olen kotona kumminkin koko ajan... ja sehän se tietty on osa ongelmaa, kun olen kotona koko ajan olen minä selkeästi se lähivanhempi. Eli - 2 viikon kuluttua menen kyllä ihan mielelläni takaisin töihin!! Varsinkin kun työaikaa on vain se 60% ekat 3kk.

Päiväkotiin meno ja sinne jääminen puolestaan sujuvat nyt hyvin. Kotiin ei tultaisi millään päiväkodin jälkeen, hurraa! Siellä on siis vihdoin kivaa ja kavereita. Eilen oli jo ekat kaverisynttäritkin. Vaikka kyllä sinne vanhaankin on vielä vähän kaipuuta, ja kun nyt mennään Suomeen niin on tosi kivaa ja tärkeää nähdä parasta Suomen päiväkotikaveria.

Tyypit myös nukkuu nyt samassa huoneessa. Todella hienosti kaiken lisäksi. Vidar nukkuu nyt paremmin kuin mun kanssa ollessaan, eikä heräile vaikka Vera möykkää usein öisin. Vidar herää 2-4 kertaa yössä juomaan, mutta me sitten vaan mennään sinne huoneeseen. Ja viikonloppuaamuina oli ihan maailman söpöintä kuunnella, kun Vera viihdytti Vidaria pinniksen ulkopuolella. Luki ja lauloi. Vidar nauraa rätkätti sängyssään. Ihan mahtavaa! Ja me vanhemmat saatiin nukkua omassa huoneessamme 15 minuuttia pidempään :D

Onkohan tämä huolien ja ärsytysten määrä vain aina vakio ;)

Hyvä koulu, paha koulu

Sopivasti aivan kuin liittyen eiliseen teemaani kirjoittaa Svenska Dagbladet tänään, että Alliansen (=hallitus) pohtii ylioppilaskirjoitusten tuomista takaisin ruotsalaiseen koulujärjestelmään. Niin, täällähän tosiaan ei ole ylioppilaskirjoituksia, vaan pelkästään päästötodistus. Kaikki käytännössä pääsevät ylioppilaiksi ; yo-kirjoitukset poistettiin jo v 1968.  Toisaalta täällä on kyllä nationella prov, joka testaa oppilaiden osaamista kansallisesti vertailukelpoisesti. Lukion päästötodistus on kuitenkin se varsinainen paperi, jolla sitten eteenpäin lukion jälkeen pyritään. Ja siinähän opettajan näkemyksellä voi olla hyvin suuri vaikutus.

SvD kirjoittaa ehdotuksesta positiivisesti sikäli, että yo-kirjoitukset voisivat olla lääke ns.todistusinflaatiota vastaan. Tällä hetkellä kovin moni opiskelija saa täydet 20 pistettä, todistus ei siis erottele oppilaita tarpeeksi, eikä ole varsinaisesti edes vertailukelpoinen. SvD oli peräti vieraillut Suomessa Matinkylässä (ruotsinkielisessä) lukiossa ja haastatellut siellä kolmea abia. Kaikki kolme pitivät yo-kirjoituksia hyvänä asiana.

Enpä usko, että kovin moni Suomessa toivoisi yo-kirjoitusten poistamista. Kehittää systeemiä, kyllä, mutta poistaa? Ruotsissahan on tämä kummallinen (demarien luoma) käsitys siitä, että vertailu on jotenkin pahasta ja parempi, ettei kellekään tule paha mieli. Siksi on parempi että kaikki pääsevät läpi, kun eihän se nyt muuten olisi reilua....

Ja kuten oli helppo arvata, oppositiossa olevat Ruotsin demarit ovat ehdotusta vastaan. Demarithan aikanaan ovat uudistuksen läpivieneet, eli poistaneet yo-kirjoitukset ja vähentäneet radikaalista koulussa annettavien arvosanojen määrää. Ennen porvarihallitustahan ensimmäiset kerran ruotsalaisessa peruskoulussa annettiin arvosanoja 8. luokalla. Siis todella, kasilla. Nyt voidaan numeroita antaa jo aiemmin, en ihan tarkkaan tiedä missä vaiheessa ekat numerot tulee (tiedättekö te? kuudennella vai aiemmin?).  Opettajien ammattijärjestö oli varovaisen positiivinen ehdotukselle, samoin kuin yllättäen Miljöpartiet. Mikäli Miljöpartiet asettuisi ehdotuksen taakse, sehän menisi läpikin! Saa nähdä miten käy. Aiemmin Miljöpartiet on ollut kovasti arvosanoja vastaan.

Jatkoa edelliseen

Edellinen postaus sai aikaan niin voimakkaita kommentteja, että itsekin rupesin pohtimaan tätä kysymystä vielä syvemmin.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että pidin kyllä kovasti meidän päiväkodista Suomessa. Siellä oli todella kivoja opettajia ja ohjaajia ja lapsia sekä lasten vanhempia. Vera myös viihtyi siellä erinomaisesti, ja erityisesti pienet ryhmäkoot saavt minulta edelleen kiitosta. Vaikka päiväkoti oli yksityinen, kuului se ketjuun, jossa oli yhteiset pedagogiset tavoitteet.

En koskaan maininnut sukupuolisensitiivisyydestä siellä, joten siinä saan syyttää ihan itseäni. Lisäksi meillä toki oli kahdenkeskinen kehityskeskustelu lastentarhan opettajan kanssa, ja pedagogiset tavoitteet Veran osalta. Toki Suomessakin toteutetaan pedagogiikkaa, kuten ystäväni ansioikkaasti muistutti minua. Täällä vaan lasten päiväkodissa oloa paljolti perustellaan juuri sillä, kun taas Suomessa asiasta ollaan paljon enemmän erimielisiä. Suomessa puhutaan laajemmin, että "päiväkodit ovat säilytyspaikkoja" - oli siinä sitten perää tai ei.

Itseäkin ruotsalaisissa ärsyttää se, että monesti alunperin hyvä asia pilataan viemällä keskustelu äärimmäisyyksiin. Kuten nyt tämäkin, keskustelu jotenkin harhautui aika oudoksi. Eihän päiväkoti oikeasti voi eikä saa päättää onko lapsilla mekkoja vai ei. Mutta monessa asiassa puheen tasolla voidaan asenteisiin  vaikuttaa päiväkodissa ja sehän koko homman peruspointti oli. Etenkin jos kotona ei ollenkaan ajatella ko asioita (tai jos ajatellaan "tytöt ovat tyttöja ja pojat pokia", päiväkodilla on sitäkin suurempi rooli

Ja jos ei tällaisiin asioihin puututa eikä keskustella, vaan ajatellaan että se on kotien asia päättää, käy helposti kuten vanhempainvapaiden kanssa. Eli kukin saa itse päättää - siis lopputulos on että naiset pitävät 95% vanhempainvapaista. Eikä se ikinä muutu, jos jonkinlaista pakkoa ei tuoda systeemiin mukaan. Myöskään tätä tyttö-poika jaosta keskustelua ei jotenkin oikein koskaan pidetä tärkeänä, ja niin tilanne pysyy hamaan tulevaisuuteen samana kuin ennenkin.

Samassa keskustelussa päädyin myös miettimään sitä, miten ruotsalaisen koulun taso on niin paljon heikompii kuin Suomessa (kuuluisat PISA-tulokset) ja miten itsekin olen monesti haukkunut ruotsalaista koulua. Mutta kuitenkin ruotsalaiset pärjäävät maailmalla hienosti, isoja tunnettuja yrityksiä, muotia ja musiikkia tulee täältä moninkertaisesti Suomeen verrattuna. Suomessa on Nokia ja paperi. Insinöörejä. Nyt Angry Birds. Ruotsalaisia merkkejä ei viitsi edes alkaa luetella, niitä on niin paljon... tukeeko ruotsalainen koulu kuitenkin paljon voimakkaammin luovuutta ja itsevarmuutta sekä yrittäjyyttä, vaikkei ehkä pärjää matematiikan tasossa suomalaiselle koululle?

Päiväkodin vanhempainkokous

Tänään oli eka vanhempainkokous takas täällä Ruotsissa. Ei voi muuta kuin vähän hihitellä naapurimaiden eroille. Olin jo kerennyt autuaasti unohtaa.


Pitkään keskusteltiin miten suhtaudutaan siihen, että 3-4 vuotiaat tytöt haluavat käyttää mekkoa ja koruja. Onko se sallittua? Mitä asialle voidaan tehdä? Miten hoitajat suhtautuvat asiaan? Voidaanko kieltää mekkojen ja korujen käyttö dagiksessa. Tai ainakin määritellä, ettei tytöt vaan puhkeudu mekkoihin. Ja ettei vaan pidetä vaaleanpunaista.


Suomessa ei tällaisesta keskustelusta ollut tietoakaan. Päiväkodin tytöt kilpailivat, kuka on eniten prinsessa, mekot päällä, vaaleanpunaista, meikkiä, koruja, kenkiä. Ei kukaan mitenkään reagoinut, oliko se hyvä vai ei. Itse ehkä vähän salaa välillä, kun homma meni ajoittain aika äärimmäisyyksiin. Mutta koska se tuntui olevan yleinen tapa, en jotenkin jaksanut siihen sitten oikeasti alkaa puuttumaan.


Nyt sitten tapasin vanhempia, jotka olivat todella huolissaan, miten saada lapsille neutraali tila jossa ei tarvitse vastata jo 3-4vuotiaana tyttö/poika odotuksiin. Erinomaista, olen samaa mieltä. Mutta jos aletaan keskustella, saako nyt ottaa ponnarinipsuja ja pinnejä mukaan dagikseen, mennään kyllä vähän hakoteille.


Mielestäni keskeisempi kysymys on, miten rohkaistaan sukupuolineutraaliin käyttäytymiseen, kommentoidaan tyttöjen ja poikien väreihin tai leikkeihin ja tuetaan monipuolisuutta ja -arvoisuutta. Onneksi tämmöisiä mietitään täällä enemmän! Itse asiassa Veran mekko ja hamefiksaatio sekä "vain vaaleanpunainen kelpaa" ajattelu on jo huomattavasti vähentynyt muuton jälkeen. Olen saanut pukea farkkujakin ihan ilman ongelmaa, tai ruskeita sammareita.


Myös opetussuunnitelmasta keskusteltiin ihan eri tasolla kuin Suomessa. Suomessa ei tietääkseni keskusteltu opetussuunnitelmasta. En kyllä muista edes käyneeni vanhempainkokouksessa Suomessa... Tosin kyllähän sielläkin sitä toteutettiin, muttei sitten ehkä otettu niin selkeästi esille? Muutenkin juuri se ajattelu, että päiväkodissa toteutetaan pedagogista suunnitelmaa, painottuu Suomessa vähemmän. Juuri siitä ehkä kumpuaa ajatus täällä, että lasten on hyvä olla dagiksessa, kun taas Suomessa ajatellaan lähtökohtaisesti, että lapsen paikka on kotona.


Pedagogiikkaan liittyi myös toinen keskustelu siitä, saako päiväkotiin ottaa mukaan leluja. Aiemmin tällä päiväkodilla on ollut lelupäivä kerran kuussa. Nyt jotkut vanhemmat (erityisesti ne täysin ruotsalaiset vanhemmat) totesivat, ettei lelujen mukaan ottamiselle ole mitään pedagogista perustetta. Hehhee! Näin varmaan onkin, mutta tämä oli mulle ihan uusi ajattelutapa leluihin.


Suomen päiväkodissamme mukaan sai ottaa lelun vaikka joka päivä (se ehkä oli jopa Suomessa poikkeuksellista). Ja melkein joka päivä jotain olikin mukana. Jollakulla oli mukanaan joskus peräti vauvanrattaat(!!), mikä oli aika uskomatonta ja itse moisesta kieltäydyin, mutta toisaalta en nyt kokenut sitä mitenkään kamalaksikaan, jos joku vanhempi jaksoi rattaat raahata päiväkotiin. Siellä tosin lähes kaikki toivat lapsensa autolla, nyt tuovat kaikki kävellen tai pyörällä. Mutten usko tämän seikan varsinaisesti liittyvän lelu-keskusteluun, vaan nimenomaan nyt koettiin, ettei lelupäivälle ole mitään pedagogista perustetta.


Päätimme siis lopettaa lelupäivän.


Sitten toisaalta, Xylitol-pastilleista nämä eivät olleet kuulletkaan. Vasta Suomesta muuttanut äiti otti asian puheeksi ja se aiheutti hämmennystä. Nyt sitten meillä kokeillaan tätä uutta juttua ;)


***
PS. Pakko täydentää kun ystäväni tuohtuneena kirjoitti aiheesta näin:

Myös Suomessa joka paiväkodilla on pedagoginen opetussuunnitelma, sillä kuuluvat osaksi varhaiskasvatusta. Suurin osa on yleistä, opetusministeriön ja sitä kautta kuntien opetuslautakuntien sanelemaa, mutta jokainen päiväkoti asettaa omat painotuksensa. Tämä käydään hyvin tarkastikin läpi sekä vanhempainilloissa, että keskinäisissä keskusteluissa, joissa myös käydään läpi miten toteutetaan yksittäisen lapsen kohdalla.

Mietinkin itse asiassa, miksen ole käynyt Suomessa vanhempainillassa. Eikö niitä ollut, vai enkö saanut kutsua, en ainakaan muista saaneeni kutsua. Outoa. Oltiin kuitenkin siellä puolitoista vuotta.


Muuten olen kyllä sitä mieltä oikeasti, että vähän lisää sukupuolisensitiivisyyttä olisi Suomessakin hyvä, eihän sitä tarvitse silti mihinkään äärimmäisyyksiin mennä. Ainakaan meillä ei tosiaan päiväkodissa ollut asiasta tietoakaan., ja Suomessaa on hyvin vahvasti voimassa ajttelua "pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä". Ei päiväkodin tarvitse sitä ainakaan yhtään vahvistaa. Kyllä tämmöisessä prinsessa-ilmapiirissä vähemmänkin prinsessa väkisin taipuu ryhmäpaineen alla hörhelömeininkiin. 

Elämme jännittäviä aikoja...

Ystävän suosituksesta päätimme ottaa härkää sarvista ja laittaa lapset ekaa kertaa samaan huoneeseen nukkumaan yöksi. Pinnis siirrettiin päivällä Veran huoneeseen ja huone jaettiin kaapilla kahteen vähän erilliseen osaan.

Vidar nukutettiin eka ja sitten Vera. Tällä hetkellä molemmat nukkuu.

Huhhuh, mitähän tästä tulee?! Ystävä siis tosiaan sanoi, että molemmat lapset heillä alkoivat nukkua paremmin kun nukkuivat samassa huoneessa. Heillä tämä siirto tapahtui jo nuoremman ollessa 8kk ja vanhemmat n 2½v, lapsilla on pienemmät ikäerot. Heillä myös pienempi joi paljon öisin, eikä silti häirinnyt isompaa.

Joten nyt siis kokeillaan. Raportoidaan sitten miten on mennyt :)

Tänään tavattiin myös ekaa kertaa potentiaalinen lastenhoitaja. Suomalainen tyttö, joka opiskelee Tukholman yliopistossa ja tienaa vähän ylimääräistä. Hän oli oikein mukavan, fiksun ja vastuuntuntoisen oloinen ja tuli Veran kanssa hyvin juttuun. Eka hoitokerta olisi noin viikon päästä, testikerta, jolloin mies on töissä ja itse ajattelin mennä jumppaan, ja katsotaan miten sillä aikaa sujuu... jännittävää!

Ei hyvää päivää...

...sanon vaan. Pesukone reistailee, samoin pakastin. Kohta ei pestä vaatteita eikä pakasteta ruokaa. Molemmat on hommattu neljä vuotta sitten, kun uusittiin keittö. Miksi mikään ei nykyään kestä mitään? Kaukana on ne ajat, kun kodinkonetta käytettiin 20 vuotta. Nykyään se pari vuotta mitä takuuta riittää on about maksimi.

Päiväkodin inskolning tökkii myös. Jo toista viikkoa on Vera jäänyt surkean näköisenä pihalle nököttämään, kun olen Vidarin kanssa mennessäni heiluttanut heiheit. Tuntuu ihan kauhealt. Tänään en vaan jaksanut, vaan kun tiedossa oli avoin perhekerho suomalaisella kirkolla, annoin periksi viime hetkellä jo bussia päiväkotiin odottaessamme, ja hypättiinkin vastakkaiseen suuntaan menevään bussiin ja Vera tuli mukaan kerholle päiväkodin sijaan. Olin sitä vaihtoehtoa pohtinut jo etukäteenkin.

Mutta mietityttää vaan. Miten kauan tähän päiväkotiin totutteluun taas menee? Kun siellä on jo kavereitakin, ja muut tytöt tulee vastaan portille ja pyytää leikkimään. Ei ne tietysti entisen päiväkodin parasta kaveria vastaa, mutta kuitenkin. Ja ainakaan tällainen poukkoilu ei ole kovin hedelmällistä, vaan lapsi kai pitäisi opettaa että kun on päätetty että päiväkotiin mennään, niin sitten mennään. Eikä ainakaan jäädä pois siksi, että lapsi kinuaa...

Toisaalta sitten miettii, olenko vain kauhean itsekäs kun haluan rauhallista aikaa Vidarin kanssa ja mahdollisuuden nukkua päivisin. Koska Veran kanssahan sitä ei voi tehdä, kun taas Vidar nukkuu kahdet unet päivän aikana. Lisäksi on mukavaa välillä lounastaa muiden mammojen ja vauvojen kanssa ilman, että koko ajan keskeytetään ja hosutaan ja häslätään. Ja mitä enemmän kotipäiviä vietetään, sitä vaikeampaa se takaisin päiväkotiin meneminen on... ja meillähän joka tapauksessa perjantait on kotipäiviä, mikä on todella harvinaista Tukholmassa. Täällähän ei näe klo 9-15 yli 2-vuotiaita lapsia muualla kuin suomalaisen kirkon kerhossa. Kaikki ovat päivähoidossa.

No, pian ei näitä enää tarvitse pohtia. Lokakuun alusta alkaa duuni 60% ja silloin siirtyy isä päävastuuseen lastenhoidosta. Toki mullekin osuu vielä 2 kotipäivää viikossa, joista toisena varmaan Verakin on kotona. Mutta muuten alkaa ihan eri arki...

Suomalaisen kirkon kerhossa oli joka tapauksessa todella mukavaa ja Vidar oikein innostui - kävelemään! Ukko paineli pitkät pätkät muiden perässä. Tästä se lähtee! Eli seuran kaipuuta selvästi, kun ollaan homehduttu keskenämme kotona kaikki ajat ;)

On muuten myös seurapiireilty - oltiin sushilounaalla tässä yhtenä päivänä toisen mamman kanssa, kuninkaallisessa seurassa. Prinssi Carl Philip istui viereisessä pöydässä... Aiemmin en olekaan törmännyt kuninkaallisiin, vaikka olen täällä jo vuosikausia asunut. Olen aina ajatellut että niillä varmaan on ihan omat erilliset looshit lounasteluilleen. Tuntui kyllä hassulta!

Vidar 1

Vidar syntyi vuosi sitten Suomen aikaa klo 23.15.
Pian siis tasan vuosi.
Onnea Vidar!

Pikkujuhlija

Vidar juhli 1vuotisiaan lauantaina, varsinainen synttäri on keskiviikkona. Varsin iloinen juhlija vai mitä!

Asiakaspalvelu = asiakashalveksunta?

Tiedoksi: suomalainen numeroni poistuu käytöstä. Olen nyt koko aamupäivän yrittänyt siirtää numeroani niin Elisa/Saunalahdelle puhelimitse kuin oma saunalahti-palvelun kautta siinä onnistumatta, yrittänyt siirtää sitä DNA:lle puhelimitse - ei voi siirtää ulkomaille, pitää puhua Elisan kanssa, juu "asiakaspalvelussamme on ruukaa" -Elisa vastaa, että jonotusaika on alle 8 minuuttia - jippii sehän vasta lyhyt aika soitella vilkkaan vauvan kanssa ulkomailta.

Soittelin jo aiemmin laajakaistan lopettamiseen liittyen Saunalahdelle, sama juttu, jonotusaika 11 minuuttia, luvattua irtisanomisvahvistusta ei koskaan tullut meilitse, kirjautuminen oma-palveluun tökki. Silloin jo päätin, että siirrän kännykkäni pois, menkööt muille, mutta eipä se nyt onnistunut DNAlla sen paremmin.
Voidaanko tällaista bullshittiä TODELLA kutsua asiakaspalveluksi? Asiakashalveksuntaa tämä mielestäni on. Menkööt koko numero sitten.

Jonotusta päivästä toiseen

Pitää vielä tästäkin kirjoittaa tänään. Tämä maahan kirjautumishomma ei mene ihan putkeen. Viime viikolla jonotettiin siis 1½ tuntia Skatteverketissä, jotta päästäisiin Ruotsiin kirjoille. Mieskin oli mukana, jotta asia hoituisi kivuttomasti (meinaan jos tulisi jotain ongelmaa saada meitä maahan :). No, luulin homman olevan selvä. Eilen tuli sitten postitse kirje, jossa todettiin että jotta lapset saadaan kirjattua Ruotsiin, pitää myös miehen se allekirjoittaa (=molempien huoltajien). No, ihan makes sense sinänsä, mutta eikö sitä olisi voinut kertoa siellä toimistossa viime perjantaina, kun se mieskin kerta oli paikalla!?! I do not believe this bullshit.Voisko ne virkailijat oikeasti opetella hommansa? Ennen kuin niitä päästää sinne konttoriin sässimään???

Lisäksi paperin tekstista päättelin, että mun folkbokföring olisi kuitenkin selvä, että voisin hakea itselleni ID-korttia (vanha on mennyt yllättäen vanhaksi 2010). Siis että miehen allekirjoitus tarvitaan lasten muuttoilmoitukseen, mutta omani olisi jo hoidettu. Menin sitten Skatteverketin toiseen toimistoon (kun näitä ei hoideta siis samassa toimistossa...) toisen ruotsinmamman kanssa tänään, ja siellä sitten selvisi että ei, minunkaan ei ole selvä, eli minunkin hakemukseni ilmeisesti odottaa siellä tätä mieheni allekirjoitusta. Ihan turha reissu tänään siis.

No onneksi olen vielä syyskuun äitiyslomalla, kun näköjään tätä toimistoissa juoksemista tulee nyt sitten moneen otteeseen. Äidillähän on aikaa... Ensi kerralla lienee parasta soittaa etukäteen ja tarkistaa, että folkbokföring on hoidettu.

Niin ja tosiaan, Ruotsissa nämä kirjoillaoloasiat, jotka meillä hoitaa maistraatti, hoitaa siis Skatteverket. Verot ovat yhteiskunnan ydin, nääs.

Ekat askeleet

Vidar otti juuri ekat askeleet!!! Pitää tänne kertoa, kun ei ole ketään muuta paikalla... aikalailla samaan tahtiin mennään kuin aikanaan siskonsakin. Hurray! Ensi viikolla siis tulee 1v täyteen.

Asuntokauppaa

Meillähän on käynyt uuden tulokkaan myötä asunto vähän pieneksi. Etenkin jos ajattelee, että olisi kivaa joskus majoittaa myös vieraita. Suomessa meillä oli 110m2, täällä siis 81m2. Itse pidän sekä meidän kämpästä että taloyhtiöstä niin paljon ettei minua juuri haittaa, enkä jaksaisi ruveta ravaamaan asuntonäyttöja tai johonkin remonttiprojektiin kaiken muun keskellä. Olisin siis tässä tyytyväisenä jonkin aikaa, mutta mies harhailee ahdistuneena.

Oli sitten ottanut selvää millaisen asuntolainan saisimme. Kuulemma - 10 miljoonan kruunun asuntoon!! Härreguud. No, tämän asunnon hinta on noussut 7 vuodessa rutkasti, joten alkupääoma olisi sen verran, että se vaadittava 15% varmaan täyttyisi. Sen jälkeenhän käytännössä lainoja ei Ruotsissa tarvitse maksaa takaisin. Mutta siis 10 miljoonan kämppään... ja jos ruotsalainen saa ison lainan, ruotsalainenhn sen ottaa. Taitaa olla ollut näin Suomessakin jonkin aikaa - mutta suomalainenhan maksaa lainansa takaisin vaikka itkien ja selkä ruvella. Ruotsalainen hummailee ja elelee leveästi. Suomessa olisin saanut lainan muistaakseni n 200 000 euroa ja sen 20-25 vuoden takaisinmaksuajalla. On pikkaisen eroa, sanonko! (ehkä lieventävä asianhaara on että suomessa olisin ottanut lainan yksin, täällä se on laskettu meille molemmille. mutta silti)

No, ei nyt vielä olla kuitenkaan tuota kivaa 7-10 miljuunan lainaa otettu...

Väsynyt äiti

Meillä ei nukuta kovin hyvin. Erityisesti meillä ei nukuta hyvin niinä öinä, kun isi on työmatkalla. En kyllä kerta kaikkiaan ymmärrä pienten lasten yksinhuoltajia, miten ne oikein jaksaa? Ehkä niiden lapset on sisäistäneet homman ja nukkuvat yönsä hyvin ;) haha. Vidar ei nuku. Jossain vaiheessa oli muistaakseni (jos nyt mitään muistan tässä univajeen tilassa) vielä paremmin, mutta nyt jo jonkin aikaa nestekulutus öisin on ollut nousevalla käyrällä, vähintään tuttipullollinen, jos ei kaksi velliä/maito/vettä kuluu yössä. Muuten ei nukahdeta uudestaan. Viime yönä ensin heräsi Vidar 23.30 aikaan, sitten Vera joskus 00-01 välillä vaelsi meidän makuuhuoneeseen, sitten tas Vidar oli hereillä 3 ja 4 välillä useaan otteeseen, jonka jälkeen nukuttiin kaikki samassa sängyssä jossa Vidar vielä heräsi kerran juomaan, ennen lopullista herätystä klo 6.30. Vera heräsi myös jossain vaiheessa ja haki itselleen peiton ja tyynyn, sekä tietysti nukkui ajoittain levottomasti pikkuveljen heräillessä. Tässä vaiheessa en siis voisi kuvitellakaan laittavani lapsia samaan huoneeseen nukkumaan kuin käytännön pakosta.

Isi on siis todella tervetullut kotiin ottamaan toisen lapsen yöhoidon harteilleen. Ja äidille tulee Veran tarhapäivä tarpeeseen, jotta edes päivällä saa ottaa nokoset.

Onkohan tämä yöheräily ja nesteenkulutus ihan normaalia...?

Hauskaa muuten, miten jo vajaan 2 viikon sisään on ilmaantunut paljon kirjoituksen aiheita tällaiselle uus-maahanmuuttajalle. Nämä erot taas korostuvat kun on ollut pari vuotta poissa. Niistä ehkä lisää kunhan kerkeän.

Underbara Stockholm

No niin, tasan viikko ollaan oltu takaisin Tukholmassa. Viikon aikana on

- seilattu muumilaivalla ja tanssittu muumidiskossa
- esitelty Tukholman koti Veran parhaalle Suomen päiväkotikaverille
- viety muutossa avustaneet sukulaiset kivalle lounaalle lähiravintolaan
- purettu kymmeniä muuttolaatikoita
- myyty Blockettissa vanha hoitopöytä
- syöty sushia alakerran sushipaikasta monta kertaa
- aloitettu päiväkodissa inskolning (hyvin on mennyt!)
- tavattu farfaria monta kertaa
- tavattu naapureita ja niiden lapsia melkein päivittäin
- jonotettu puolitoista tuntia skatteverketissä, jotta päästäisiin kirjoille Ruotsiin
- taisteltu byrokratian kourissa
- lenkkeilty Vasastanissa ja Kungsholmenilla ja ihmetelty onnea olla keskellä keskustaa -lenkkeillä Tukholman keksustassa!
- istuttu viinilasillisella Vasaparkenin kulmilla ja ihmetelty onnea oll keskellä keskustaa!
- leikitty kymmeniä kertoja Vasaparkenissa satojen muiden lasten kanssa
- hihitelty Tukholman trendikkäille vanhemmille, jotka vievät lapsiaan tarhaan aamuruuhkassa puku päällä, tukka ojennuksessa, kuulokkeet korvilla jo työpuhelua hoitaen
- nautittu piknikkiä kaverien kanssa auringossa Vasaparkenissa
- grillattu sisäpihalla ihanien naapurien kanssa
- yritetty saada koti johonkin ojennukseen

4 days to go

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Muuttoviikko, perjantaina lähtee muuttoauto lahden yli. Päätimme lopulta hoitaa muuton itse, kun firman palkkaaminen pelkän irtaimiston viemiseen olisi maksanut 2700 euroa + alv. Ja siis meillä ei lähde huonekaluja muuta mukaan kuin Veran sänky ja parvekekalusteet (jos nekään). Mun mielestä kerrassaan törkeä hinta, mutta ottaahan ne kun yritykset maksaa. Suurin osa maasta muutoista kun lienee ex pat tyyppisiä, joissa työntekijän yritys kustantaa lystin. Meillähän ei näin ole, joten laskettiin että jonkun verran voi jo itse pakata, että säästää tuon 3500 euroa... kaverit ja sukulaiset lähtee vielä avuksi ja seuraksi, joten toivottavasti homma sujuu suht vähällä päänsäryllä.

Mutta tämä pakkaaminen... ei herranen aika miten tavaraa voikin olla PALJON. Kun vielä Suomen tuliaisena on yksi vauva! :) Ja siitä huolimatta, että olen jo antanut lähes kaikki Vidarille pieneksi käyneet vaatteet ja tavarat pois, ja aika paljon myös Veran vaatteita. Saa nähdä miten selvitään...

Kommenttilaatikkoon: keskustelimme yhtenä päivänä edesmenneistä ihmisistä. Kerroin että isänäiti on taivaassa, samoin kuin vaarin äiti. Vera selvästi fundeerasi asiaa, ennen kuin kysyi ryppy silmien välissä: "miten ne pysyy siellä taivaassa?"
Voi pientä!

Suomenlinnan Ronja ja liian pienet katsojat?

Oltiin viime viikolla Suomenlinnassa katsomassa Ryhmäteatterin Ronja Ryövärintytär. Oli todella hyvä esitys, jokseenkin pitkä tosin. Olisi voinut hyvin olla 15-30 min lyhyempi ilman että sisällöstä olisi menetetty. Pääosanäyttelijä Kreeta Salminen on ilmeisesti sairastunut ja hänen tilallaan oli Rosanna Kemppi. Vaikka aluksi hieman harmitti, ettei Salminen esiintynyt, Kemppi suoriutui tehtävästään erinomaisesti. Mikä unelmarooli back up näyttelijälle!

Katsomossa oli aika monta lasta, onhan Ronja ikäänkuin lastennäytelmä. Hesarissa sattumoisin viime viikolla kultturitoimittaja kirjoitti ko ilmiöstä, miten juuri samaista näytelmää katsomassa olleet pari pikkupoikaa eivät olleet puolenvälin jälkeen pysyneet paikallaan, ja suoranaisesti häirinneet näytelmää metelöimällä, kiemurtelemalla tuolissaan ja peräti hyppimällä lavalle (istuivat vielä eturivissä). Vanhemmat olivt vain hyssytelleet, sanoen että "kohta tämä loppuu", eikä tällä tietenkään ollut mitään vaikutusta lapsiin. Toimittajaa rasitti enimmäkseen vanhempien täydellinen avuttomuus tilanteessa, ei niinkään poikien käytös sinänsä.

Meillä ei tällaista onneksi sattunut, mutta vieressä istui aika pieni poika, joka kyllä katseli välillä silmät ymmyrkäisenä ja kuiskutteli kovasti isoisälleen (oletan). Mm. kysymykset "är det riktigt blod?" ja "varför gråter han?" panivat minut miettimään, olikohan poika kuitenkaan ihan tarpeeksi vanha katsomaan ko. näytelmää. Ryhmäteatteri suosittaa sitä yli 7-vuotiaille ja sitä tämä poika ei taatusti ollut. Vaikka poika ei ainakaan meille ollut häiriöksi, mietin vain mitä hän siitä irti sai, ja pelottiko sitten jälkeenpäin - lavalla oli aika hurjiakin olioita ja tarina ei oikeastaan ole mikään lastensatu. Kun isä on ensin vihastuksissaan kieltänyt lapsensa ja ajanut hänet pois, ja itkee sitten ikäväänsä, miten selität 5-vuotiaalle koko problematiikan?

Tajusin itse, että suosituksia pitäisi kuitenkin hiukan seurata - kyllä ne on yleensä ihan perusteltuja. Meidän Vera ainakaan ei millään jaksaisi keskittyä 3 tunnin esitykseen - eikä kyllä tarvitsekaan. Mitä olet mieltä, onko vastaavia kokemuksia, oletko ollut lasten kanssa ns aikuisten esityksissä?

Vera 4 vuotta

Vera täytti sunnuntaina 4v. Ei olla vaan saatu postailtua. Onnea Vera! On se kyllä jo iso tyttö...



Ja Vidar täyttää sunnuntaina 11kk. Kohta vuoden! Huhhuh.

Leikkiä keskiyöhön?

Lähellämme on kiva lasten leikkipaikka, jossa ei koskaan tunnu olevan ketään.

Siis, ei koskaan kun me olemme siellä. Koska, mehän olemme siellä iltaisin n 18-19 aikaan. Toissailtana kun olimme lähdössä puoli kahdeksan aikaan, paikalle ilmestyi useita espanjalaislapsia. Vera hinkuaa lapsiseuraa joten seuraavana iltana siis menimme paikalle myöhempään, vasta n 19.30. Ekat lapset tulivat 20.15 kun lähdin Vidaria nukuttamaan. Isi sitten jäi Veran kanssa ja lapsiryntäys oli ollut klo 21. Eilen kun J lenkkeili paikan ohi 21.30, oli leikkipaikalla kauhea tungos. Oi aikoja oi tapoja. Meille eitosiaan taida löytyä täältä seuraa, kun liikutaan ihan eri kellonajoissa...

Toisaalta, kuten edellisen postauksen kommentoijakin totesi, täällä on päivisin niin järkyttävän kuuma, että kaikki vetävät siestaa ja sitten voimia riittää illalla riekkumiseen. Itsekin varmaan nukkuisin päiväunet aina jos täällä asuisin. Varsinkin kun lounaat on kolmen ruokalajin lounaita viinillä höystettynä, useimmiten sitä on aika voimaton sellaisen ponnistuksen jälkeen...

Lisäksi, edelliseen postaukseen liittyen, onhan kivaa että lapset saavat olla mukana sosiaalisessa elämässä- pohjoismaissa on vähän tapana, että kun lapset laitetaan petiin klo 20, sitten alkaa vanhempien oma aika. Täällä sitä omaa aikaa ei taida juuri olla?

Leikkipaikalla avattiin myös jokin aikaa sitten kahvila /pikaruokapaikka, jossa myydään tietysti myös olutta ja viiniä. Alla on kuva kahvilasta:



Baarin aukioloajat ovat seuraavat: tiistaista sunnuntaihin klo 17-24. Siis olutta ja viiniä illalla klo 24 asti auki, lasten leikkipaikalla. Voisitko kuvitella tätä Suomeen? Buaahaaa. Lastensuojeluunhan sellainen yritys päätyisi.



Toisaalla tosin ohjeistuksessa tosin lukee, ettei leikkipaikalla saa käyttää alkoholia :)

Vaarallinen maailma?

Taas kerran on joutunut päivittelemään mikä hullu, kamala maailma tämä on. Ihan naapurissa, voisi olla meillä. Koska tahansa. Vaikka, tällaista sattuu harvoin eikä pidä alkaa pelätä, niin sairaita henkilöitä tuntuu tässä maailmassa riittävän joka kolkkaan. Sitten vain on huono tuuri, tai jotain, jos sattuu osumaan sellaisen tielle. Tai tässä tapauksessa, kuuluu väärään puolueeseen. Mikä painajainen, koko tapahtuma voisi olla suoraan kauhufilmistä.

Jotenkin miettii, mihin maailmaan sitä lapsiaan kasvattaa. Vaikka tietää, että miettiminen ja pelkääminen on ihan turhaa - suurin osa asioista menee niin kuin menee eikä niit voi välttää sulkeutumalla 4 seinän sisään. Mutta samalla kuitenkin tuntuu, ettei lapsia halua päästää mihinkään.

Siitä tuli mieleen jälleen mielenkiintoinen etelä-eurooppalainen ilmiö. Olimme eilen Nerjassa, joka on kerrassaa viehättävä vanha kalastajakylä Malagasta hiukan itään. Siellä oli upeat rannat - joista me tosin ei juuri nautittu, musta kun on tullut vanhemmiten allasihminen, ja 3-4 vuotiaan kanssa en juurikaan aaltoihin uskaltaisi. Hieno vanha kaupunki ja Balcon de Europa. Yövyttiin viehättävässä ja suht edullisessa hostellissa Hostel 3 Solissa Vanhassa kaupungissa.

Illalla nukutin lapset ja mies kävi ulkona sillä aikaa, minä kävin sitten drinksulla sen jälkeen. Meillä lapset menee nukkumaan 20-21 aikaan, Vidar joskus jo seiskalta, riippuen päiväunien ajankohdasta. Varsinkin nyt kun Vera on kotona päivät eikä nuku päiväunia, on tyttö ihan valmis petiin jo 19-20 aikaan.

Ulkona käydessäni huomasin jälleen kerran miten Etelä-Eurooppa on eri maata. Kymmenen aikaan illalla kaupunki oli täynnä väkeä, pääasiassa lapsiperheitä, hyvä kun eteenpäin kapeilla kujilla mahtui. Lapsiperheet olivat parhaillaan menossa syömään. Siis kello oli todella 22.15. Terassilla viereisessä pöydässä istui ranskalainen seurue, jotka jäivät sinne vielä n 2-10 vuotiaiden lasten kanssa (kaksi perhettä, 4 lasta, pienin heistä n 2v) kun itse lähdin nukkumaan n 23.15. 2vuotias juoksenteli vapaasti pitkin toria, ilman että kukaan juuri hänen menoaan seurasi. Kyllä, minä seurasin, ihan uteliaisuudesta.

Kävellessäni takaisin hotellille, vastaan tuli vaunujen kanssa väkeä kuin pipoa, osassa vauvat nukkuivat, osassa oltiin hereillä. Jotenkin on vaikeaa ymmärtää, että lasten annetaan hillua puoleen yöhön. Kai minusta on tullut tiukkapipo, minustakin lopulta... samaan aikaan ihanan vapaata meininkiä. Mitä olet mieltä? Ja kun näitä hulluja riehuu täällä yllinkyllin, eikö niitä vanhempia pelota antaa lasten kulkea miten sattuu keskellä yötä?

Lomailu jatkuu

Vähän on tämä kirjoittelu hiipunut, eikä muita blogeja kerkeä lukemaan enää yhtään... Saa nähdä miten totaalisesti lopahtaa kunhan työelämä taas alkaa. Syyskuussa olisi tarkoitus mennä takaisin töihin 50%. Mies jää kotiin myös 50%, joten Vidar voi olla kotona vielä syksyn. Itseä tosin hiukan epäilyttää, saadaanko oikeasti työt tehtyä 50% työajalla. Koska sehän se huonoin ratkaisu on että palkaa tulee puolet mutta töitä on 100%. Veran kanssa aikanaan aloitin 80% ja se toimi hyvin. Onneksi sekin vaihtoehto on olemassa, että työaikaa voi syksyn aikana lisätä, mikäli töitä olisikin huomattavasti 50% enemmän. Myös oma sijaiseni saa jatkaa, vaikka itse tulen takaisin, joten aika hyvältä kuitenkin näyttää. Mies yksityisyrittäjänä varmaan joutuu tekemään paljon enemmän kuin se sovittu 50%, mutta tekee sitten töitä iltaisin. Mikäli tarvetta kuitenkin on, Vidarillekin osa-aikainen paikka päiväkodissa järjestynee jo syksyllä - näin sanoivat päiväkodista.

Vera menee siis takaisin vanhaan tarhaansa Tukholmassa elokuun lopussa. Siellä on sitten luvassa 30 tuntia viikossa - Tukholmassa tämä on maksimimäärä, jos vanhempi on kotona toisen lapsen kanssa. Joissain kunnissa maksimi on 15 tuntia. Aika hullua, miten eriarvoisessa asemassa vanhemmat ovat riippuen missä asuvat.

Olemme taas lomailemassa Espanjassa, Vera ja isi uima-altaalla, Vidar nukkuu ekoja päiväuniaan. Verasta on edellisen reissun jälkeen kehkeytynyt varsinainen vesipeto, kellukkeilla mennään jo ihan itsekseen pitkiä matkoja. Vidarhan on vesieläin ollut koko ajan. Vidar oppi viime mökkireissulla konttaamaan ja nyt seisominen on myös jo aika tukevaa. Eli ei tarvinnut ostaa pannumyssyä pään suojaksi tänne Espanjaan :D

Matka alkoi vähän kurjasti, kun Norwegian lähetti meidän matkarattaat sekä autonistuimen Malagan sijasta Alicanteen. Kentällä sitten ihmeteltiin, että miten päästään kämpille ilman istuinta... onneksi saatiin tilattua taksi, jossa oli lastenistuin. Norwegian ei ole paljon perään soitellut, kamat on nyt toista päivää hukassa ja tänään mennään ostamaan uudet matkarattaat. Vauvan kanssa liikkuminen kun on aika mahdotonta ilman rattaita (ja sitä Manducaa ei tietysti nyt ole mukana kun sitä ekaa kertaa oikeasti tarvittaisiin....). Onneksi meidän autossa oli valmiina Veran istuin, joten sentään on päästy lähimpään kaupunkiin Puerto Banukseen kauppaan ja syömään - Vidar Veran istuimessa ja Vera ilman istuinta, turvavöissä takapenkillä.

Nyt pikku-ukko heräsi ja lähdemme mekin altaalle.

Mökillä

Touhu on mennyt ihan mahdottomaksi. Oltiin pitkä viikonloppu mökillä ja äiti kyllä sai hermoraunion ukkelin kanssa, kun paikallaan ei viihdytä yhtään, sylissä ei jaksa olla, tuolissa ei ole kivaa, vaan eteenpäin pitäisi päästä ja laittaa suuhun kaikki, ihan kaikki siis mitä edestä löytää. Multa ja hiekka ja ruoho ja kaikenmaailman ötökät. Lisäksi paidat oli ihan mustana kun piti hinata itseään pitkin likaista kuistin lattiaa ja meinasi tippua kuistilta nenälleen kun sitä yhtäkään porrasta ei ymmärretä ihan vielä... en muista että Veran kanssa olisi ollut vastaavaa, vaikka samaisella mökillä oleiltiin noin samassa ikävaiheessa. Vera oli vaan vissiin niin paljon enemmän paikallaan pysyvää sorttia, sylissä viihtyvää ainakin. Myös se fakta, että yhden lapsen perässä jaksaa paremmin kuin kahden mahtoi vaikuttaa asiaan.

Muuten mökillä oli oikein kivaa, paitsi paarmoja oli ihan hirveästi ja koko ajan joku ötökkä surisi pään ympärillä - hirvittävän rasittavaa. Kädessä on ihan karseat puremat ja Veralla myös jaloissaan. Vidar selvisi tällä kertaa vähällä, liekö siitä syystä että ukkoa oli pakko pitää paljon sisällä (em syistä).

Lämpöä piisasi, yli 30 astetta, ja järvivesi oli peräti 26 asteista. Vera oppi uimaan lyhyitä matkoja uimarenkaan avulla. Vera on aiemmin ollut vähän vesipelkoinen (kuten äitinsä), mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Järvestä ei olisi haluttu ollenkaan pois, kun tämä uusi taito oli opittu. Hieno juttu! Vidar puolestaan on ihan mahdoton vesipeto - ainoa paikka, missä tyyppi pysyy mielellään paikallaan on amme sekä kahluuallas. Oi sitä räiskettä!

On tullut mieleen myös, että Vidar ehkä kuitenkin pitäisi syksyllä Tukholmassa laittaa babysimiin. En edes miettinyt asiaa aiemmin, kun aikanaan Vera ei ollut vauvauinnista kovin innoissaan. Mutta Vidarhan onkin ihan toista maata!

Vidar tosiaan on nyt myös oppinut nousemaan sängyssään seisomaan - ensi kertaa matkasängyssä mökillä, ja tänään palattuamme myös kotona pinnasängyssä. Silmät loistaen pikkumies seisoi sängyssään ja hihkui, vaikka oli nukkumaanmenoaika... Aamulla varmaankin sitten seisotaan sängyssä ja hihkutaan. Ja tätä riemua varmaan kestää jonkin aikaa...

Nyt sitten mennään jo heinäkuussa... Veralla oli vika päivä päiväkodissa viikolla, nostalgista sanoa heiheit, ei sitten enää nähdä. Meidän muutto tosiaan lähestyy hurjaa vauhtia. Elokuun puolessa välissä sitten lähdetään, ja mieli on jo jonkin verran Tukholmassa ja syksyssä, vaikka yrittääkin nauttia täysillä tästä kesästä-.

Vidar seisoo

Meillä on nyt vihdoin noustu seisomaan! Juhannusaattona ekaa kertaa. Tässä vielä harjoitellaan rappusia vasten - nyt on jo noustu muutama askelma. Muutoinkin liikkuvuus on parantunut huomattavasti, kun istumasta siirrytään jouhevasti mahalleen ja polvillaan on mukava keinua.

Sisaruksilla on muuten aika samanlainen tukkatyyli:



Vera helmikuu 2008



Vidar huhtikuu 2011

Ps. Manducallekin tuli ekaa kertaa ihka oikeaa käyttöä kun olimme Villa Elfvikin ötökkäretkellä viime sunnuntaina. Metsään kun ei olisi päässyt ilman kantoreppua. Hyvin toimi, tosin mun onneton selkäni ei meinannut kestää edes manducaa. Babybjörnillä ei olisi hommasta tullut yhtään mitään.

Sekalaista

Meillä ei ole lopulta ollut ollenkaan käyttöä manducalle. Olisi ehkä pitänyt arvata, ettei minusta ole kantajaksi. Tosin suurin syy ja hyvin positiivinen sellainen lienee se, että Vera on kävellyt todella reippaasti suht pitkiäkin matkoja. Kantoreppua ei siis juurikaan ole tarvittu. Ja koska sitä tarvitaan niin harvoin, edes niillä kerroilla kun sillä oikeasti olisi käyttöä, ei sitä tule käytettyä (esim lentokentällä). Olen myös miettinyt, eikö manducassa voi kantaa edessä lapsen kasvot menosuuntaan? Ohjekirjassa ei tämmöistä vaihtoehtoa ole lainkaan mainittu, enkä ole myöskään moista nähnyt. Ilmeisesti tarkoitus olisi kantaa isompaa vauvaa selässä?

Positiivista tosiaan on, että meidän 3vuotias on mielettömän reipas kävelijä, etenkin nyt kesäisellä säällä ja kunhan ei ole kiire. Päiväkotimatkat menee ihanan leppoisasti, Vidar vaunuissa ja Vera jalan. Matkalla toki tutkitaan kaikki puskat ja kukat ja mainostaulut, mutta talvella nähtyihin "en jaksa" makaamisiin pitkin penkkoja ei ole jouduttu viime aikoina lainkaan.

Olen myös pohtinut, missä vaiheessa vauvaa voi alkaa ajeluttaa pyörän tarakalla istuimessa? Kun vauva istuu omin avuin?

Meillä noustaan pystyyn tukea vasten ja kupsahdetaan pitkin menemään. Pää vaan kolisee. Mutta ei hommata kävelykypärää... :)

Talossa kävi vähän aikaa sitten nuohooja. Tyyppi totesi, että savupiippu on hengenvaarallinen, kuulemma tiiliä irti ja koko piippu pitäisi uusia. Kiva kiva. Ollaan talven aikana poltettu kakluunissa tulta monena päivänä viikossa. Onneksi ei posahtanut koko höskä ilmaan. Omistaja vain totesi, että ei he tiedä milloin on viimeksi nuohottu. Ikäänkuin se ei jotenkin kuuluisi omistajan velvollisuuksiin pitää kiinteistöstä huolta... todella huoletonta meininkiä. Ikkunoita ei ole uusittu, vaikka niistä huomautimme jo yli vuosi sitten. Ränni roikkuu viime talevn jäljiltä.

Toivoisin niin, että talon ostaisi joku, joka jaksaisi kunnostaa sen ja pitää siitä huolta. Talohan on aivan ihana, mutta vaatisi aikaa sekä osaavaa huolenpitoa. Naapurin insinööri kun omien puheidensa mukaan olisi valmis "repimään koko roskan". Ja ilmeisesti rakentamaan jonkun 2000-luvun sieluttoman omakotitalon tilalle.

Meillä oli myös vaatekoita. Ei olla edelleen löydetty alkuperäistä lähdettä. Myrkytettiin toki ne mitä löytyi. Seuraavat asukkaat saa sitten yllätyksen ensi keväällä.

Joten kyllä on aika valmis muuttamaan tästä pois. Liian moni asia kaatuu niskaan. Jos olisi oma (onneksi ei ole, kun ollaan peukalo keskellä kämmentä), niin viitsisi jotain uudistuksia tehdäkin, muttei vuokrataloon.

Vidar 9kk

Onnea Vidar!

Kesäkuu, ihana kesä!

Blogirintamalla on hiljaista... kesäkuu jo ja vihdoinkin ihanat lämpimät ilmat. Pitkät valoisat illat, joista edes joskus yritetään nauttia. Tänään grillataan vielä iltamyöhään ulkona. Ah ihanuutta!

Meillä ensi viikolla tulee jo 9kk täyteen ja ryömitty on tosiaan jo muutama viikko. Ryömiminen opittiin siisTukholman reissulla ja nyt mennään jo aika lujaa. Istuminen on aika tukevaa, tosin Espanjassa marmorilattioilla en uskaltanut juuri Vidaria istuttaa. Marmorilattiat kun ovat kovaakin kovemmat. Ruotsalainen tuttavaperhe oli hankkinut 11 kk vanhalle tyttärelleen "suojamyssyn" jota voi pitää sisällä ja joka estää pään kolhimisen. Espanjassa tämän vielä ymmärrän tosiaan marmorilattioiden takia, mutta kun myssy kuitenkin oli ostettu Ruotsista, oletettavasti markkinaa on myös kotimaassa. Hiukan turvallisuusfobiaa ilmassa, sanoisinko...

Pystyyn meillä ei vielä nousta, vaikkakin noustaan etukenoon tukea vasten. Joten aika pian sekin varmaan.

Ja sitten se huono puoli valoisissa öissä: aamuisin herätään AIKAISIN, eli siis n 5-6.30 ekan kerran, ja sitten mennäänkin jo ekoille päiväunille klo 8-9... Espanjan pimennysverhot olivat kyllä sellainen siunaus, jonka perään haikaillaan täälläkin. Meillä vaan ikkunat ovat sen verran erikoisen malliset, ettei niihin käy mikään verho. Espanjassa nukuttiin aamuisin 7-8 asti, parhaillaan peräti yhdeksään.

Ja sitten ihan näitä ajankohtaisia suomirintamalla. Kyllä on suomalainen politiikka muuttunut todella uskomattomaksi, niin että heikompaa ihan hirvittää. Mitä ihmettä! Ei tällaista ole mun aikana tapahtunut, voi huhhuh. Nyt kyllä meni usko demareihin lopullisesti, sääli. Kataisellakin uutisissa alkoi muuten olla aika hiki.

Esikoinen ja kuopus

Juuri tässä tänään mietin, kun katselin esikoista uima-altaalla, miten erilaiset vauva-ajat ja lapsuudet kahdelle lapsellemme tulee... esikoinen sai olla rauhassa ja matkustella vanhempiensa kanssa monta kertaa vanhempainloman aikana. Jos olisi vain esikoinen, äiti jaksaisi ja kerkeisi keskittyä vesileikkeihin eri tavalla ja esikoinen tuntuisi vielä ah, niin pieneltä. Nyt esikoinen on hirmu iso tyttö ja saa välillä selvitä ihan itsekseenkin. Hyvä niin.

Kuopus saa usein odottaa kun on kaikkea muutakin meneillään. Eikä reissuunkaan ole päästy ollenkaan yhtä ahkerasti kuin esikoisen kanssa. Mutta ai sitä riemua, kun kuopus seuraa esikoisen touhuja! Kaikkea sitä huomiota, mitä esikoinen pienelle antaa ja sitä naurua ja iloa! Ai sitä paijaamisen ja huolehtimisen määrää minkä vauva esikoiselta saa. Ja miten esikoinen kilpailee äidin kanssa, kenelle vauva eniten nauraa!

Ne on ihania yhdessä, ei voi muuta sanoa.

Ja sitten tietysti välillä, esikoinen jyrää kuopuksen, ja vauvaa itkettää kun tuli pallista sormille. Mutta pian se on unohtunut, ja oppiipahan tuo varmaan pikkuhiljaa pitämään puolensa. Vielä pikku-ukko ei tajua muuta kuin että tuo iso tyyppi on tosi iso ja hallitsee kaiken, mutta varmasti edessä on monet tappelut.

Miten tylsää olisikaan jos olisi ainokainen! Toisaalta, jos olisi ainokainen, ei muusta tietäisi, eikä sekään varmaan hullumpaa olisi :)

Espanjan terveisiä

Lomaillaan Espanjassa ja toukokuussa on ollut muutoinkin aika hulinaa. Oli jo yhdet häät Tukholmassa ja tietysti vappu ja äitienpäivä. Ei paljon ole siis kerennyt kirjoittelemaan. Reissuun lähdettiin jo 12. päivä ja tultiin Tukholman kautta tänne Espanjan aurinkorannikolle. Ekat päivät ei kyllä juuri Costa del Solilta tuntunut, kun oli pilvistä ja satoi ja ukostikin. Tänään on kuitenkin ollut ihana aurinkoinen päivä, joka on vietetty uima-altaalla.

Ennen lähtöä oli kuitenkin Vidarilla 8kk neuvola, jossa painoa mitattiin 8 ja puoli kiloa ja pituuttakin 74 senttiä. Vaatekoossa mennäänkin jo jonkin aikaa 80 sentissä. Vidar on edelleen tosi iloinen pikku-ukko, joka naureskelee siskolleen ja känisee ainoastaan nälissään tai väsyneenä. Viime viikolla opittiin ryömimään ja nyt sitten saakin seurata silmä kovana ettei tartuta mihinkään kiellettyyn. Kaikenmaailman roskat ja ruoanmurut on menneet suuhun kyllä... ruokailun suhteen ollaan vähän helpompia ja purkkiruoatkin menee, mutta parhainta on ehdottomasti sormiruokailu.

Leijonien voittaessa kultaa oltiin Tukholmassa, se oli aika hienoa :) Miehen ja appiukon seurassa sain kerrankin minä tuulettaa. Ja enhän siis edes välitä jääkiekosta... mutta MM-kulta on kyllä harvinaista herkkua. Vera hurrasi myös Suomelle, mutta totesi armollisesti, että Vidar kyllä voi hurrata Ruotsille :D Seuraavan päivän Tukholma-Malaga lennolla muutama vanhempi herrasmies onnittelikin minua kultamitalista. Juu, kiitos kiitos, minähän sen tosiaan voitin :) Matkustajajoukko oli aika eläkeläisvoittoista, lisäksi mukana oli muutamia lapsiperheitä. Saatiin ylimääräinen penkki ja siihen Vidar autonistuimessa, todella kätevää. Tämä siis mahdollista ainoastaan jos koneessa on tyhjiä penkkejä (jos ei ole varannut omaa maksullista penkkiä vauvalle). Matka meni muutenkin todella hienosti, Vidar nukkui ja naureskeli ja Vera lueskeli ja pelaili kännykällä sekä vähän käveli edestakaisin käytävää. Aivan uskomatonta. Kotimatka varmaan sitten tulee olemaan aika tuskallinen, varsinkin kun lento on perillä vasta puolen yön aikaan...

Nyt sitten nautitaan vielä joitakin päiviä toivottavasti auringosta, uimisetsa ja uima-allasleikeistä, hyvästä ruoasta, rose-viinistä lounaalla, mukavasta seurasta jota sitäkin täältä löytyy (kaveriperheitä samassa paikassa), ajasta perheen kanssa, hyvästä kirjasta, ja ihan vaan siitä, että ollaan kerrankin kaikki vapaalla.

Häät

Katsotteko muuten häitä? Juuri nyt näytetään Victoria Beckhamia, onpas kauhea hattu! Miksi sen pitää olla otsalla törössä? Vai mitä olet mieltä?

Minareetteja Helsinkiin

Hyvin on alkanut tämä uuden parlamentin kausi, ennen varsinaista aloitusta yksi on saanut jo Soinilta huomautuksen rasistisesta kielenkäytöstä ja toinen kutsuu mielenosoitusta mellakaksi. kyllä pistää miettimään, mitä vielä on edessä. Kohua herättänyt Teuvo "muslimit täällä hilluu" Hakkarainen perusti vaalikampanjansa EU- ja maahanmuuttovastaisuudelle, ja samanaikaisesti nosti yritykselleen yli 400 000 euroa EU-tukia. Kyllähän me voidaan nostaa tukia, mutta ei muut. Tämähän on selkeästi samaa linjaa sen kanssa, että kyllähän me saadaan lähteä paremman elintason perässä muualle mutta ei kyllä muut. Ainakaan "neekeriukot", Hakkaraisen sanoin. Siitä jopa Soini hermostui. Tyyppi mainitsee, että on käynyt 4 vuotta kansakoulua ja sitten luulee tietävänsä mihin meidän kehitysyhteistyörahat menee (poppaukkojen taskuihin). Sillä tietotaidolla meillä väännetään seuraavat neljä vuotta lakeja. Mahtaa tulla hyvää jälkeä.

Eilen telkkarissa toinen ps-edustaja kunnostautui kutsumalla vajaan 1000 hengen mielenosoitusta mellakaksi. Siihen vasemmistoliiton uusi kansanedustaja Anna Kontula hyvin vastasikin, että Ranskassa tapahtumaa olisi kutsuttu rauhalliseksi iltakävelyksi.

En kyllä muista, että kukaan olisi kutsunut ns pakkoruotsia vastustavaa mielenosoitusta mellakaksi, vaikka siellä päädyttiin ihan käsirysyyn asti. Mutta se sopiikin paremmin ko edustajien arvomaailmaan, eihän se silloin mellakka ole...

Kuinkakohan monta puhuttelua Timolla on vielä edessä tämän vaalikauden aikana? Lainaan suoraan erästäjä kommentoijaa:

No niin, ensimmäistä päivää istutaan, ja tirehtööri Soinin hulvaton sirkus on jo aloittanut jytkyt kommelluksensa koko kansan iloksi. Mahdollisesti jopa neljä vuotta "hupia" tiedossa. Varatkaa reilusti paukkumaissia ja virvokkeita, perheen pienimmille hattaraa, tällaista showta ei olekaan ennen nähty!

Eilen olin illalla ystävien kanssa syömässä Helsingissä (oli ihanaa!) ja siinä keskustassa kävellessäni katsoin ohikulkevaa massaa. Kyllä oli niin homogeenista porukkaa, muita kuin valkoisia naamoja ei juuri sitä 3% enempää näkynyt. Verrattuna Tukholmaan tai Kööpenhaminaan, ei voi kyllä kansainvälisyydestä puhua samana päivänä.

Siihen nähden huoli minareeteista Helsingissä tuntuu lievästi sanottuna hiukan ennenaikaiselta...

Vidar istuu!!

Vidar oppi istumaan eilen! Jee! Ja samaan syssyyn puhkesi myös ensimmäinen hammas. Tänään tuli 7½ kk täyteen. Mahtavaa Viltsu!

Puoluetuki

Ei ole kauaa siitä kun Persut vaativat puoluetuen poistoa. Entäs nyt, kun omaan kassaan on kilahtamassa jättipotti? No ei kun käyttöön vaan, isompi puoluetoimisto ja lisää työntekijöitä. En ole kuullut hisaustakaan rahojen jakamisesta köyhille.

Niin kääntyy takki ensimmäistä kertaa.

Vaalianalyysia

Nyt on palattu ns arkipäivään ja kyllä on joutunut miettimään joitakin kertoja tätä vaalitulosta. Kyllähän sitä persujen menestystä osasi odottaa, muttei ihan kuitenkaan tällaista. Surulliseksi se saa, monestakin syystä, vaikka jollakin tasolla voisin ymmärtääkin syitä miten tähän on jouduttu.

Moni äänestäjä on varmasti ollut pettynyt nykymenoon. Suomen kompromissi- ja konsensuspolitiikka on saanut aikaiseksi, ettei oikeastaan ole väliä kuka kolmesta suuresta on vaalivoittaja - oli hallituksessa kokoomus, keskusta tai sdp, politiikka on ihan samaa. Demarien hallituskaudella poistettiin varallisuusvero - vasemmistolaista politiikkaako? Keskustaa ja kokoomusta ei ole erottanut erkkikään, vaikka vaalikampanjan tiimellyksessä eroja yritettiin hakemalla hakea (no okei, kuntien määrässä on vähän eroja...). Kaikki isot puolueet ovat hallituksessa ollessaan toitottaneet, ettei ole vaihtoehtoja.

Tästä siis nähdäkseni lähti monen protesti - vaihtoehdottomuudesta, isojen puolueiden omahyväisyydestä. Vrt Ruotsiin, jossa onm blokkipolitiikka, kaksi vaihtoehtoa ennen vaaleja, joiden välillä valitessa tietää millainen hallitus siitä seuraa. Mitä Suomessa tietää? Ei mitään! Kaikki voivat olla hallituksessa kaikkien kanssa. Luulin aiemmin että tämä olisi hyvä asia, mutta olen kyllä muuttanut mieleni.

Persut siis koettiin vaihtoehdoksi. Sitten tullaankin jatkokysmykseen: mikä on tämä vaihtoehto? Ainakaan tuloeroihin ei näyttäisi olevan mitään yhtenäistä kantaa, nimittäin osa persuista kannattaa tulerojen säilyttämistä: esim. Halla-aho ja Packalen vastasivat HS:n vaalikoneessa, että heidän mielestään "tuloerot saavat edelleen kasvaa hillitysti" ja kommentoivat näin:

"En näe, että tuloerot sinänsä olisivat signaali epäoikeudenmukaisuudesta. Ongelma ei ole siinä, että jotkut tienaavat paljon, vaan se, että alemmissa tuloluokissa työnteko ei kannata yhtäältä työn verotuksen ja toisaalta veroilla rahoitettujen vastikkeettomien tulonsiirtojen vuoksi. Työn tekemisen pitäisi aina ja kaikissa olosuhteissa olla kannattavaa. Mielestäni on hyvä, että ihmisellä on ainakin teoriassa mahdollisuus vaurastua rehellisellä työllään. Tätä ei pidä estää suurituloisten kohtuuttoman ankaralla verottamisella."

Eli käytännössä kannattavat perustuloa, jossa jokaisesta ansaitusta eurosta jää jotain käteen? Tämäkö oli siis kansan tahto, vihreiden perustulo?

EU:lle sanoo suurin osa persuista ei, tai ainakin eurolle ja Portugalin apupaketille. Tästä ei vaan päästä yli eikä ympäri, että Kataisen hallituksessa on pakko löytyä asiaan joku kompromissi. Nähtäväksi jää, kuka joustaa ja kuinka paljon -ministeriauton penkki kyllä varmasti Soinia houkuttaa ja koukuttaa.

Ydinvoimaan porukalla ei ole mitään yhtenäistä kantaa. Soini itse vastustaa aborttia, tätä ei kai kuitenkaan loppujengi toivo? Subjektiivisen päivähoidon rajoittaminen jakaa myös porukkaa. Postmodernia taidettakaan ei ihan kaikki persut vastusta.

Maahanmuuttopolitiikkaa toisaalta haluavat kaikki persut tiukentaa. Tänne kun tukee ilmeisesti ihan liikaa väkeä (se 3-4 prosenttia Suomen kansasta jolla olemme Europpassa peränpitäjiä, kun on ilmeisesti sekin liikaa). Ja jotkut kehtaavat lähteä paremman elintason perässä muualle! Ei me vaan ikinä koskaan, eihän? Näin tuntuisi kuitenkin suuri osa suomalaisista ajattelevan. Pelottavaa onkin se hämmentävän laaja tuki mitä tämmöinne politiikka saa.

Project Maman blogissa pyrittiin ajattelemaan asiaa positiivisen kautta: tuleepahan muutos vanhaan. Sitähän tietysti äänestäjätkin toivoivat. Kirjoitin sinne ao kommentin:

"Mä olen kyllä myöskin samaa mieltä että persut hallitukseen. Ei ole oikein muuta keinoa saada heitä kokemaan, millaista on tehdä vaikeita päätöksia. Vaikka sitten hallitus kaatuisi ja tulisi ennenaikaiset vaalit, se voisi olla ihan terveellistä Suomen politiikalle. Ja vaikka kauhistuttaa tulevan hallituksen politiikka, kun myös kokoomus ja demarit on jo jonkin aikaa heittäneet hyvin maahanmuuttokriittisiä kommentteja, joten maahanmuuttopolitiikassa oletettavasti muutos tulee jotenkin näkymään. Suomen jo nyt tiukka linja tiukentuu lisää.

Ja siitä eteenpäin sitten allekirjoitankin yhden anonyymin ja pilamin pelot, sekä mitä pellon pientareella hyvin kirjoittaa: Äärikonservatiiviset menneen ajan sivistymättömät äijäarvot, nais-, naispappeus, feminismi-, ulkomaalais-, ympäristönsuojelu- ja homoviha eivät nyt ole kuitenkaan ihan mitättömiä asioita. Eikä politiikka ole mitään peliä, vaan kyllä siellä eduskunnassa ihan oikeasti neljässä vuodessa keretään lakeja säätää - jotka sitten oikeasti vaikuttaa meidän kaikkien elämään.

Vaikka maahanmuutto ei henkilökohtaisesti koskettaisikaan (ei minuakaan muutoin paitsi että olemme ns hyväksyttyjä maahanmuuttajia, mitä nyt ruotsinkielisiä), silti se on hyvä peili ihmisten asenteista ja ajatuksista: hyväksymmekö tänne toisenlaiset ihmiset? mitä vaadimme muilta? kun ns maahanmuuttokriittisyys on poliittisella tasolla hyväksyttyä, kaduilla ja toreilla on ok huudella erinäköisille ihmisille "menkää kotiinne rättipäät"?

Vihreistä, tottakai on syytä katsoa peiliin ja niin tulee varmasti (ja toivottavasti)myös tapahtumaan. Mutta ei Vihreiden perusarvot, liberaalius, ympäristöarvot, humaani maahanmuuttopolitiikka, tasa-arvo, tästä mihinkään muutu. Jos näille arvoille ei ole kannatusta muualla kuin Helsingissä ja vähän Uudellamaalla, niin ei Vihreät kyllä sen takia rupea ajamaan jotain muuta linjaa. Muut puolueethan ottivat hyvinkin persujen mielipiteitä omiin ohjelmiinsa."

Jos paljon pahaa niin myös jotain hyvääkin: vaalitappion jälkeen Vihreiden jäsenmäärä on hypähtänyt ylöspäin yli 10%.

ps. Voisi lisätä, että Suomessa on astuttu normaalia eurooppalaista käytäntöä kohti: iso populistinen puolue, pieni keskustapuolue. Toki erona se, että muualla populisteja ei yleensä haluta hallitukseen.

Vaalipäivä

Tunnelmat voi tiivistää näin: sairaan jännittävää. Ei melkein kestä. Oonkohan mä vähän outo, kun saan tämmöiset kicksit vaaleista?

On niin monta hyvää ehdokastakin joiden läpimenoa toivoisi! Jos saisin äänestää useampaan otteeseen, valitsisin Helsingissä numerot 20 ja 14. Myös maahanmuuttaja olisi kiva saada läpi, ja silloin äänestäisin numeroa 13 (vaikken periaatteesta äänestäkään miestä). Ja niin moni muukin vihreällä listalla olisi hyvä!!Uudellamaalla olisin halunnut antaa ääneni numeroille 2,3,10 ja 16. Myös 35 olisi hyvä ehdokas. Voivoi, kaikki eivät kyllä varmaan mene läpi :/

Vauvanruokia?

Meillä mentiin Veran kanssa aikalailla purkkiruoalla, mutta Vidar ei ole tästä järin innostunut. Ainoa, mikä on tähän mennessä (hedelmäsoseiden lisäksi) mennyt kaupaksi on ollut Hippin luomu-pasta-tomaatti-kesäkurpitsa-sose. Tosin voin todeta, että suurin osa 5-6kk lastenruoista on aika karsean makuisia, suorastaan ällöttäviä, joten ukkeli on ihan oikeassa - en minäkään niitä söisi! Veran kanssa oltiin niin kovasti liikkeellä, että purkkiruoka oli useimmiten tarpeen. Vidarin kanssa taas elellään pitkälti kotielämää, joten ruoanvalmistukseenkin liikenee enemmän aikaa.

Nyt on siis pohdinnassa, mitä ruokia vauvalle voisi tarjota? Tänään kaivoin Helistimen sivuilta bolognese-ohjeen, ja se maistuikin pikku-ukolle. Sitä siis lisää. Sivuilta löytyi muitakin lukijavinkkejä. Mutta olisiko teillä ihanat lukijat myös jotain hyväksi testattuja ruokavinkkejä?

Me olemme Vidarin kanssa elelleet eilisestä asti kahdestaan, kun mies ja Vera ovat olleet laivareissulla Tukholmassa. Miten kummallista - rauhallista!! En muista että yhden lapsen kanssa olisi ollut näin helppoa, ei kai sitä vaan Veran kanssa aikanaan tajunnut...

Siis lisää lunta?!

Tukholmassa kukkii krookukset ja on kevät. Espoossa satoi viime yönä lunta!? Anna mun kaikki kestää. Kevät ei tunnu tulevan tänne arktisille leveyspiireille IKINÄ.

Vidar nyt kuitenkin täytti 7kk eilen. Kohta kyllä jo liikutaan muutenkin kuin sivusuunnassa ja itsensä ympäri, sellaista punnerrusta on touhu ollut viime aikoina.

Matkustusta ja univelkaa

Tukholmassa oli aivan mahtavaa. Todellakin tuli ikävä vanhaa asuntoa ja siellä asumista. Asuttiin siis "kotonamme" pe-su, ja kustannettiin siksi aikaa vuokralaiset (halpaan) hotelliin. - Vuokralaiset ovat siis ystäviämme, joten tämä järjestely sopi kaikille. - Sunnuntai ja maanantain välinen yö oltiin appiukon ja hänen naisystävänsä nurkissa. He olivat oikein sopeutuvaisia ja järjestivät meille asiat hyvin, mutta sohvalla nukkuminen on vaan aina yhtä kärsimystä.

Lisäksi järjestettiin yhteistuumin vuokralaistemme kanssa meillä illalliskutsut lauantaina, joten univelkaa kertyi siis yllinkyllin. Ihanaa oli kuitenkin tavata kavereita hyvän ruoan ja juoman parissa! Niitä iltoja kaipaa, kun Suomessa sama homma ei oikein tunnu onnistuvan. Koen kyllä, että ruotsalaiset ovat sosiaalisempaa jengiä kuin suomalaiset (yleistys - eihän se tietysti kaikkiin sovellu). No, ei se kyllä ole mikään uutinen. Ruotsalaisethan ovat sosiaalisempia kuin suomalaiset. Sitten taas tietysti, eipä sitä nyt jaksa illallisilla hillua pienten lasten kanssa läpeensä, mutta ehkä kuitenkin edes joskus...

Mietittiin kaverien kanssa, miten lapsiperheet Espanjassa onnistuu pitämään lapsensa hereillä illallisen loppuun asti. Se kun aloitetaan n 20-21 aikaan ja lopetetaan about klo 22-23. Ja lapset on koko ajan ihan mukana, ehkä pienimmät tosin nukahtaa vaunuihin. Lapet varmaan nukkuu aamulla pidempään ja kunnon siestan?

Toisenlainen ongelma on, että nämä meidän Tukholman reissut on niin täynnä ohjelmaa, että olen ihan puolikuollut matkan jälkeen. Joten vaikka onkin todella kivaa, toipumiseen menee aina monta päivää.

Muutoinkin unen kanssa saadaan taistella. En yhtään ihmettele, että unen puutetta käytetään kidutuskeinona! Meillä nämäkin tietysti menevät kausissa, mutta koska emme yleisesti ottaen mene kovin aikaisin nukkumaan ja lapset heräävät nyt jo n. kuuden aikaan, jää uni väkisinkin liian vähälle. Meillä on nykyään varsinainen ralli pitkin yötä. Muutenkin nukutaan miehen kanssa eri huoneissa, ja Vidar siis isänsä kanssa. Minä nukun alkuyön työhuoneessa, johon sitten Vera kömpii yleensä jossain vaiheessa viereen. Sitten Vidarin ensimmäisen ruokailun aikaan tehdään miehen kanssa vaihtokauppa, minä siirryn makuuhuoneeseen ja mies työhuoneen lattialle. Olen jonkin aikaa funtsinut josko Vidarin voisi pikkuhiljaa siirtää omaan sänkyynsä. Alunperinhän Vidar nukkui vieressä koska imettäminen oli siten paljon helpompaa. Mutta täytyy myöntää, että on siinä kyllä myös ns mys-faktor, eli on aika ihanaa nukkua vauvan vieressä... kun ei sitä sitten myöhemmin enää saa... Toisaalta Vidarin nukuttaminen on myös ollut helpompaa viereen. Saa nähdä, milloin saadaan sänky takaisin omaan käyttöön! Öinen rumba ja ruljanssi tuskin ihan heti loppuu joka tapauksessa.

Tänään nukuinkin sitten peräti kahdet päiväunet! Tämä onnistuu tietysti vain, koska Vera on päiväkodissa. Kaikki kunnia niille äideille ja isille, joilla on tenavia useampia kotihoidossa. Minä en selviäisi ilman päiväuniani (vähintään joka toinen päivä).

**ps. kuvia löytyy toisessa blogissa pitkästä aikaa!

Huomioita

On ihanaa kun
-katua voi lähteä ylittämään rauhassa eikä tarvitse pelätä että auto ajaa päälle
-etukäteen tilatussa taksissa oli yllättäen sisäänrakennettu lastenistuin!!
-oven avattua voi valita kymmenestä take away ruokapaikasta
-sushi on halpaa
-missään ei ole enää lunta
-joka paikassa keskustassa on ihan älyttömästi lapsia!

On ärsyttävää kun
-...joka paikassa kaupungissa on ihan älyttömästi lapsia!!
-äidinmaidonkorvike maksaa kaksi kertaa totuttua enemmän...
-ruotsalaiset on vaan niin besserwissereitä..!

Ei enää yösyöttöjä!

Tässä on ollut vähän hiljaista. Hiukan aneemista eloa, kun tuntuu että kaikilla kavereilla on kovasti kiire ja mulla onkin yhtäkkiä sen verran iso vauva että sen kanssa ei pelkkä kotona oleskelu enää riitä vaan sen kanssa pitää alkaa hommailemaan juttuja! Näinhän tämä menee, sitä tottuu johonkin ja sitten onkin seuraava vaihe edessä. Oltiin jo kerran kirkonkerhossa, jossa oli ihan mukavaa, ja ehkä päästään vihdoin myös neuvolan kerhoon.

Meillä sitten otettiin yökoulu käyttöön pari viikkoa sitten. Kun yhtenä yönä heräilin parin tunnin välein syöttämään, ja samaan syssyyn osui neuvola ,jossa kerrottiin että kyllä se 6-kuinen oikeasti pärjää ilman ruokaa 6-8 tuntia, niin totesin että mulle riitti. Isi siirtyi nukkumaan vauvan kanssa ja minä toiseen huoneeseen. Koska kun se tissi on siinä vieressä, onhan se vaikeaa keskittyä uneen. Ja hallelujaa, hommahan toimi. Vidar on sen jälkeen nukkunut n 8-9 tuntia ilman ruokailua. Useimmiten unille mennään jo 8 aikaan illalla, joten ruokailu osuu sitten aamuyöhön. Mutta saanpahan nukkua ainakin 6 tuntia putkeen, ja välillä poika tahtoo maitoa vasta 6 aikaan aamulla eli silloin tulee äidillekin todella ruhtinaalliset unet. (- Tosin tuo isompi lapsi sitten yleensä herättää vähintään kerran yössä, joten ei tässä ihan putkeen edelleenkään nukuta...)

Meillä on myös imetys vähän hiipunut, toiselta puolelta ei tule enää mitään joten epäsuhta on varsinkin aamuisin aikamoinen - toisella puolella kun ei yön aikana tapahdu mitään, mutta toisella puolella rintaan pakkaa maitoa 9 tuntia... voitte vaan kuvitella, että tällaiseen epäsuhtaan ei löytyisi sopivia rintaliivejä :) Onneksi kyseessä on kuitenkin (toivottavasti) ohimenevä ilmiö.

Vidar on myös oppinut isojen ihmisten tavoille ja tahtoo mielellään seurustella syödessään ja juodessaan, joka ei ole kovin kivaa imettäessä. Ollaankin siis siirrytty aikalailla pullomaitoon muutoin kuin aamuisin ja iltaisin. Toisaalta se pullojen ja maitojen mukanan rahtaaminen on aika rasittavaa verrattuna siihen, että ruoka on aina mukana. Puolensa ja puolensa siis.

Ensi viikonlopuksi mennään pitkästä aikaa Tukholmaan. Pääsee fiilistelemään ja ehkä vähän funtsimaan tulevaakin. Kovasti on mieli jo tulevassa. Veralle ei kyllä muutosta olla vielä sanottu mitään, turhaa on 3 vuotiaan miettiä ja stressata liian aikaisin niin isoja kysymyksiä ja elämänmuutoksia.

Vanhempainvapaiden uudistus tyssäsi - jälleen

Voi voi, ilmeisesti ei ole Suomessa juuri tulossa muutoksia vanhempainvapaasysteemiin. Vanhempainvapaita pohtinut työryhmä ei päässyt yksimielisyyteen siitä, miten vapaat tulisi järjestää. Kustannusten jakamiseen ei myöskään löydetty ratkaisua. Yksinkertaista: kukaan ei halua maksaa, keneltäkään ei saa ottaa pois, vääränlainen malli - ei siis tehdä mitään. Masentavaa. Vaikka asiaa pohditaan ja ollaan muka samaa mieltä, mitään ei saada oikeasti aikaiseksi.

Käsittämättömintä oli demarien kanta: se ei hyväksy kiinntiöitä molemmille vanhemmille, vaan haluaa, että vanhemmat voivat itse sopia miten vapaat pidetään. What the f...! Siis ei mitään muutosta nykyiseen. Juuri sen vuoksihan isät eivät jää kotiin, kun "vanhemmat saavat itse päättää miten vapaat jaetaan". Eli äiti ottaa / saa vapaat, isä menee töihin kuten ennenkin. Jo nyt on nähty, ettei pelkkä vapaaehtoisuus riitä muuttamaan nykytilannetta, jossa alle seitsemän prosenttia isistä käyttää oikeuttaan vanhempainvapaaseen.

Kiesus että ottaa aivoon. Kummallista on tässäkin miten kaukana naapurimaiden demarit ovat toisistaan, Ruotsissahan on peräti ollut esillä kantaa, että vapaat pitäisi jakaa 50-50. Tätä tosin eivät kaikki demarit sielläkään kannata, mutta perinteisesti demarit ovat Ruotsissa ajaneet tasa-arvoa. Eivät siis näköjään Suomessa, meidän betoni-ay-demarimme kun haluavat pitää naisen kotona.

Hyvä kolumni aiheesta täällä

Että hyvää naistenpäivää vaan, tämähän olikin oiva lahja meille juuri tänään.

Vidar 6kk

Toden totta miten aika rientää. Tänään on kokeiltu ekaa kertaa pasta-tomaatti-kesäkurpitsa mössöä ja hyvin meni kuten alta näkyy (en vaan malta olla laittamatta kuvia ihan "poikkeustapauksissa" :)

Mitä tästä vielä tulee?

Alkaa pikkuhiljaa ahdistaa tulevat vaalit. Harvoin olen samaa mieltä kuin besserwisser, yrmy Lipponen mutta nyt olen: maassa on henkinen ja älyllinen taantuma.

Allekirjoitan täysin Reetta Rätyn pääkirjoituksen. Voi ahdistus, mitä tästä vielä tulee.

Missä syntyisit?

Täällä voit testata, missä syntyisit jos syntyisit uudestaan. Et varmana ainakaan Suomeen! Minä syntyisin Filippiineille.

Pariisin taivaan alla

Vidar nukkui Riemukaaren ohi

Mehän oltiin tosiaan viikko sitten viikonloppu Pariisissa siskon ja Vidarin kanssa ja olipas ihanaa päästä vähän pois pakkasista! Matkat meni Vidarin kanssa hienosti, tosin Vera oli aikanaan hiukan helpompi matkustuskumppani, kun nukahti tyytyväisenä syliin - mitä Vidar ei todellakaan tee. Vidarhan ei tosiaan ole mikään sylivauva, vaan punkeaa pystyy hiki päässä jos yrittääkään. Vielä ei liikuta, mutta pyöritään kovasti ympäri ja sylissä siis seistään, ei istuta. Ja imettäminenkin on aika rasittavaa, kun keskittyminen on aina jossain ihan muualla - pää kääntyy väkkäränä. Imettäminen kahviloissa alkaa olla siis aika mahdotonta.

Yleisesti ottaen vauvan kanssa on kuitenkin helppoa matkustaa; ruoka on lähellä, vauva ei juuri karkaile ja nukkuu paljon. Joka ilta päästiin kunnon illalliselle Vidarin vetäessä sikeitä vaunuissaan.

Montmartre oli erinomainen paikka asustella, meillä oli hienot näköalat kukkulalle, hotelli siisti ja hintakin kohtuullinen.



Näkymät ikkunasta



Musisointia Rue Abbessessilla

Montmartrella oli ihania pikkukauppoja, terassit auki (tosin lämpölamppuineen) iltamyöhään, ei lainkaan lunta. Vaunujen kanssa oli suht helppo liikkua, vaikka taidettiin olla ainoat isojen vaunujen kanssa liikkeellä.

Mutta sitten se iso mutta. Lentokentältä matkattiin keskustaan junalla + metrolla. Ja metrossa ei tietenkään ole hissejä, ei liukuportaita. Portaita sitäkin enemmän. Otin siis tyynenä asenteen "seisoskelen tässä portaiden yläpäässä avuttomana vaunuineni", ja sitten vaan nyin ohikulkevia miehiä hihasta "pardon pardon vous pouvez m'aider..." Jonkinlaisesta ranskantaidosta oli myös hyötyä. Pukumiehet sitten kantoivat vaunuja apunani, ja sisko kiroili molempien matkalaukkujen kanssa (siihen ei apuja juuri liiennyt).

Takaisin kentälle matkatessa meille avattiin portit eikä siis leimattu lippuja ... arvaat varmaan loput. Metroissa oli sellaiset pyörivät systeemit joissa lippu leimautui. Sellaiseenhan ei tosiaankaan voi mennä vaunujen kanssa. Päästiin lentokenttäjunaan asti, hiki päässä kaikkein rappujen ja porttien jälkeen, kun tuli tarkastaja/lipunmyyjä. Ja siinä ei auttanut mikään, sakot rapsahti!! Koska ei oltu leimattu lippuja siis, liputhan meillä oli... yritettiin niin englanniksi kuin ranskaksikin selittää, että vauvan kanssa, vaunut ja laukut ja kukaan ei sanonut että liput pitää leimata erikseen... mutta mikään ei auttanut, sympatiaa ei saatu pisaraakaan. 2x25 euroa rapsahti. Äijä alkoi jo uhkailla poliisilla niin sitten kyllä maksettiin. Jälkeenpäin ajateltuna, tottahan lippu pitää leimata, mutta olisiko ehkä voitu tehdä poikkeus tässä tapauksessa, lienee aika selvää ettei yritetty huijata!? Varsinaiset roistot, lapsen kanssa liikkeellä vielä! :)
...mutta jäipähän muistot!

Kantorepun avulla tietysti välttäisi tämän vaunun kuljettamisen, mutta ilman vaunuja emme olisi nauttineet kolmen lajin illallista vauvan nukkuessa. Pian onneksi Vidar menee jo matkarattaisiin.

Mutta lopulta voi vaan todeta, että kyllä siis niin Helsinki kuin Tukholmakin on ihania, lapsiystävällisiä kaupunkeja...!

Terveydenhuollosta

Hesarissa oli mielenkiintoinen ja aika hälyyttäväkin artikkeli Sitran tutkimuksesta, jonka mukaan pääkapunkiseudulla jo peräti 60% alle 20-vuotiasta on yksityinen sairausvakuutus. Tänään entinen sekä nykyine peruspalveluministeri toppuutti kuntia parantamaan perusterveydenhoitoa, jotta luottamus terveyskeskuksiin ei täysin rapautuisi. Nykyinen ministeri itsekin oli tosin ottanut lapselleen yksityisen vakuutuksen. Vaikea siinä onkaan moittia muita vanhempia samasta.

Meillähän ei ole vakuutusta kummallekaan lapselle. Olemme käyttäneet paikallista terveysasemaa suht ahkerasti, ja olleet siihen erinomaisen tyytyväisiä. Uskonkin, että ns. luottamus terveysasemiin on aikamoisen epämääräinen juttu - moni vanhempi ei itse ole kokeillut edes julkista hoitoa, vaan ottaa suoraan yksityisen vakuutuksen, koska on kuullut että julkinen hoito ei toimi/ on huonoa. "Kyllähän sitä lapselleen haluaa parasta" (ja näin muuten toitottavat myös vakuutusmyyjät, ikäänkuin olisin huono äiti jos en vakuutusta ota).

Tämä alkaa oikeasti olla Suomessa ongelma. Jos "kaikki" (ts. kaikki joilla on varaa) ottavat vakuutuksen, ensinnäkin niiden hinnat nousevat, toisekseen julkista käyttää yhä enemmän vain ns huono-osaiset, julkisen terveydenhuollon taso laskee aivan varmasti ja lopulta me maksamme terveydenhuollosta moneen otteeseen - sekä verovarojen että vakuutuksen kautta. Tätäkö me haluamme? Yksityistä terveydenhuoltoa? Eikö suomalaiset perinteisesti ole olleethyvän julkisen terveydenhuollon ja hyvinvointivaltion puolella?
Mitä olet mieltä?