Lehdenlukua

Suomalaiset kaverit puolivitsinä tilasi meille 3 kuukaudeksi HBL:n meidän muuttaessa Suomeen, kuulemma "jotta ruotsin kieli ei unohtuisi". Aluksi lähinnä huvitti koko juttu, mutta lopulta kaverit tekivät HBL:lle palveluksen, koska päädyimme jatkamaan tilausta melkeinpä koko vuoden.

Mutta nyt syksyllä alkoi lopullisesti tökkiä, kun olin kuukausitolkulla lukenut mitä kummempien pikkuisten ruotsinkielisten paikkakuntien asioista - lehti on ihan vastaava kuin paikallislehdet ikään, mutta keskittyy siis ruotsinkielisten asioihin ja alueeseen. Minua nyt vaan ei kiinnosta Loviisan tai Uusikaarlepyyn tai herra ties minkä asiat - en edes tiedä mitä paikkoja jutuissa kuvataan. En tosin edes tiedä suurimman osan Suomen paikkakuntien nimiä ruotsiksi...

Toisekseen, tänä syksynä lehdessä on kohistu ruotsinkielisten asemasta, ruotsin opiskelusta kouluissa ja kuinka nyt ollaan kerrassaan vainoamassa ruotsinkielisiä. Jostain hallinnollisesta kiistasta pohjanmaalla kirjoitettiin viikkotolkulla. Ankkalampi kuohui - olikohan suomenkielisessä mediassa juurikaan juttua tästä? Juttujen perusteellaruotsinkieliset ovat todella tunteneet olonsa uhanalaiseksi. Ehkä näin onkin, mutta kyllä suomenruotsalaiset ovat varmaan edelleen maailman parhaassa asemassa oleva vähemmistö. - Itse olen kyllä päässyt tutustumaan ihan uuteen Suomeen HBL:n kautta.

No, ymmärrän kyllä, että lehden pitää kirjoittaa kaikille ruotsinkielisille koko maassa, ja nimenomaan ruotsinkielen näkökulmasta. En vaan ole kohderyhmää ja tässä sen huomaa. Mielelläni tukisin jotain muuta kuin Hesaria, jolla on Suomessa mielestäni aivan liian monopoliasema, mutta siis en vaan enää jaksa. Tai ainakin ajattelin pitää tauon.

Tässä loppumetreillä tosin löysin Alfamamman blogin, jota ajattelin alkaa seurata. Ja jopas, hänellä on Vidar niminen poika! Hauskaa löytää Suomesta kaima :)

Vidar, krigaren från skogen

Veli on viimein saanut nimenkin, ja paperit on tällä viikolla toimitettu maistraattiin. Ristiäiset järjestetään vasta joulukuussa ja haluamme hommata passin jo ennen sitä, joten rekisteröinti maistraattiin pitää siis tehdä erikseen. Ja onhan se hyvä saada nimi papereihin mahdollisimman pian!

Tyypin nimi on Vidar, isänsä äidinisän mukaan. Toisena nimenä äitinsä äidinisä Otto. Otto kun lausutaan ruotsiksi "uttu" ei se kelvannut ekaksi nimeksi. Vidar on pohjoismaisen mytologian mukaan yksi jumalista, Odinin poika, myös vapaasti käännettynä "metsän mies" tai "metsän sotilas". Vidaria kuvaillaan myös hiljaiseksi (=tystlåten), ja hyvin vahvaksi. Sopii hyvin suomalaiselle miehelle siis :)

Storhandla

Tänään on ostettu ihan TÖRKEESTI ruokaa. Meillä on auto lainassa - J:n isän cabriolet, tosi kätevä laina-auto lapsiperheelle, eikö... - ja päätettiin oikein STORHANDLA isosta kaupasta. Meidän oma kauppa kotia vastapäätä kun on suht tyyris. Meni tietty ihan sikana rahaa, mut kai me jotain säästettiin kun ostettiin moneks viikkoa :) Ja sit on tehty lasagnea & jauhelihakastiketta 20 annosta. Lasagne oli sanonko miten hyvää! Ja huomenna tehdään pizzaa ja kinkkukasvispiirakkaa ja mitä vielä pakkaseen. Että on sit mistä ottaa kun silmät ristissä vauvan kanssa kulkee ympäri kämppää eikä jaksa todellakaan miettiä mitään ruoanlaittoa... ostettiin myös vaippoja, jotta on sit niitäkin vähän edes valmiina.

Kaverit on nyt alkanu kysellä että joko joko ja onko jo uutisia. No eipä ole ei, eikä kai vähään aikaan tulekaan jos näin jatkuu... Seuraava neuvola on torstaina. Mä kun toivoin sillon viimeksi, ettei enää tarvitsisi neuvolaan mennä, nyt näyttää kyllä siltä, että neuvolakäynti toteutuu. No, kunhan kaikki on mahassa kunnossa niin sehän se on tärkeintä.

Nimiä on kans kaikki kyselleet ja onhan niitä tietty mietitty. Tällä hetkellä Ruotsissa suosituimmat nimet on Emma ja Lukas. Niitä ei siis kannata ainakaan odottaa :) Tyttönimistä perässä tulee Maja, Julia, Agnes, Alva ja pojista Oskar, William, Elias ja Filip. On muuten jonkin verran erilainen lista kun Suomen suosituimmat nimet, luulisin. Vaikka Emma taitaa olla suosittu nyt joka puolella maailmaa. Meillä nimen täytyy tietty sopia sekä Suomessa että Ruotsissa, ja mielellään myös pohjoismaiden ulkopuolella. Ja olla sekä mun että J:n mieleen, mikä on johtanut itse asiassa aika monen nimen poistoon potentiaalilistalta. Ei siis ole ollut ihan yksinkertaista tämä. Nyt on "todnäk-lista" olemassa, mutta täytyy vielä katsoa näyttääkö lopulta maha-asukki yhtään siltä miltä nimi tuntuu.

Tyttö vai poika?

Olen kymmeniä kertoja päässyt vastaamaan kysymykseen, tiedämmekö onko tulossa tyttö vai poika. Tänään viimeksi kahteenkin otteeseen. Tällä kertaa molemmat kysyjistä olivat tanskalaisia. Emme ole ottaneet asiasta selvää, emmekä myöskään ajatelleet sitä tehdä etukäteen. Nyt ei enää taida tulla tilaisuuksiakaan, kun rakenneultra oli ja meni eikä käsittääkseni luvassa ole enää uusia ultrakertoja. Itselläni ei ollut mitenkään fanaattista suhtautumista asiaan, joten kun J toivoi, että odottaisimme emmekä selvittäisi tulevan vauvamme sukupuolta, minulle se sopi oikein hyvin.

Hauskaa on sitten ollut seurata ihmisten reaktioita tähän päätökseemme. Töissäni on 17 eri kansalaisuutta ja on ollut mielenkiintoista, miten todellakin erilailla tähän kysymykseen eri maissa suhtaudutaan. Suomi ja Ruotsi selvästi kuuluvat suunnilleen samaan kategoriaan: pääosa vanhemmista ei halua tietää lapsensa sukupuolta etukäteen. Ruotsalaisten mielestä on ollut ihan loogista, ettemme ota selvää asiasta etukäteen.

Tanskaan mennessä ero on jo aika suuri. Lähes kaikki tanskalaiset ovat todenneet, että toki lapsen sukupuoli tulee tietää, jos se vain on mahdollista. Ja mitä etelämmäksi Eurooppaa mennään, sitä suurempi ero on. Ranskalaisille ja espanjalaisille työkavereille on itsestäänselvyys kysyä sukupuolta heti alussa, ja suomalaiset ja ruotsalaiset on ihan omituisia kun eivät halua tätä tietää. Vaatteiden värit ja lastenhuoneen kalustus ilmeisesti suunnitellaan sen mukaan, ja helpottaahan se tietysti nimen miettimistä. Espanjassa ollessani olenkin kiinnittänyt huomiota, kuinka jo parikuukautisilla tyttövauvoilla on korvakorut ja rimpsut ja röyhelöt. Aika hurjaa touhua. Jenkeistä ja australialaisista en itse asiassa tiedä, miten ko asiaan suhtautuvat. Nimen päättämisen suhteen olisi tietty helpompaa jos olisi vain yhden sukupuolen nimien pohdinnan vaikeus. Emme ole vielä osanneet päättää nimittäin, etenkin pojan nimet on tosi vaikeita. Nimen pitäisi vielä sopia sekä suomalaiseen että ruotsalaiseen suuhun.