7 kuukautta ja muutamia huomioita :D

Ostin tänään tohvelit. Viikon on jalkoja palellut, nyt löysin halppistossut. Espanjassa on niin kylmät lattiat (niin kun Italiassakin). Ja lämmintä vettä pitää odottaa ikuisuus, ennen kuin se tulee kraanasta. Hih, kylläpä sitä keksiikin negatiivisia juttuja!

Oikeasti tänään on ollut lämmin ja ihana päivä ja Vera täyttää 7kk! Huomenna tulee kuva.

Karkauspäivä. Ajattele millaista olisi olla syntynyt karkauspäivänä? Synttärit vain joka neljäs vuosi. Lapselle varmana ihan kamalaa!

Huomioita 3 - Etelä-Euroopan televisio

Espanjan televisio jaksaa aina vaan huvittaa ja raivostuttaa, aiheuttaa päivittelyä ja feminististä puoliraivoa. Kuka näitä oikeasti katsoo? Minimittaiseen (isäni sanoisi roiskeläppään), avokaulaiseen mekkoon pukeutuneet nuoret naiset pyörivät tunti toisensa jälkeen jossain mitäänsanomattomassa visailussa pääkanavalla. Italiassa paljon matkanneena olen päivitellyt Raiunon pimu-meininkiä jo ajan sivu. Täällä on ihan sama juttu. Kai näitä oikeasti joku katsoo, ei kai tätä muuten lähetettäisi parhaaseen tv:n katseluaikaan? Tunnustaako näissä maissa joku oikeasti seuraavansa tämmöistä? Ja toisella kanavalla pyörii härkätaistelua. Huhhuh.

Suomessakin tosin järjestetään edelleen missikisoja, joita jopa aika moni suomalainen katsoo. Kyseenalaistetaanko niitä edes? Nuoret naiset pyörimässä uimapuvussa kaiken kansan arvosteltavana. Ja sitten pikkutyttöjen ammattihaave on tulla missiksi. Itku. Koko touhu pitäisi lopettaa aikansa eläneenä. Ruotsissahan ei tietenkään missikisoja ole aikoihin ollut, sehän on täysin naisia halventavaa touhua. Sitä en tosin tiedä, minkä tittelin se Jani Sievisen pimu - tai poliittisesti korrektisti, tyttöystävä - on itselleen napannut kun häntä tituleerataan ruotsalaiseksi missiksi.

ps. olin ajatellut, etten niin kirjoittele täältä lomalta, mutta hitsi kun on niin paljon sanottavaa! Goddammit, tämä nainen ei näköjään osaa olla hiljaa!!!

Lomailua

Tänään on aurinko paistanut ja me on istuttu bikineissä parvekkeella! Vera ja minä ollaan nukuttu, syöty, nukuttu, syöty, leikitty, taas vähän nukuttu ja syöty :D Kunnon lomailua siis. Käytiin me puolen tunnin kävelyllä tämän golf-keitaan ympäri. Tosi luksusta, että on mahdollisuus tällaiseen loma-asuntoon (vaikka olisikin kiva, jos ilman autoa pääsisi edes johonkin). Tämä on muuten melkein kuin kotona olisi, mutta parvekkeelle paistaa aurinko, lämpöä on parikymmentä astetta ja palmut huojuvat. J tekee siis töitä täältä tämän viikon ja lomailee vasta viikonloppuna ja ensi viikon. Silloin suuntaamme mm Sevillaan yhden yön reissulle.

Unia

No niin. Eipäs olisi pitänyt kehua. Nyt sitten on yritystä palata vanhaan rytmiin. Kahdelta ruokaa, viideltä yritys. En kuitenkaan taipunut ennen puoli seiskaa. Ja nukuttiiin puoli ysiin. Tänään kasataan lainaan saatu matkavuode ja katsotaan miten tyttö tyytyy omaan sänkyyn, vai tyytyykö enää ollenkaan.

Onneksi aurinko paistaa ja näyttäisi tulevan ihana päivä.

Elokuvailta kotisohvalla

Katsottiin leffa, nimeltään Rendition, ruotsiksi filmin nimi on Utlämnad. Leffa kertoo terroristiksi epäillystä, USA:ssa jo 20 vuotta asuneesta, syntyään egyptiläisestä miehestä, jonka USA:n terrorismin vastainen yksikkö nappaa lentokentällä hänen palatessaan työmatkalta takaisin jenkkeihin. Hänelle heitetään huppu päähän ja kuljetetaan tuntemattomaan afrikkalaiseen maahan, jossa häntä kidutetaan sumeilematta tunnustuksen saamiseksi. Kotona odottaa viimeisillään raskaana oleva amerikkalainen vaimo ja 6-vuotias poika. Rinnakkain tämän tarinan kanssa kulkee tarina pommi-iskusta, ja itsemurhapommittajista.

Enempää paljastamatta, elokuva oli erittäin hyvä, tarina järkyttää ja suututtaa. Vaikka tietäähän sitä, että tämmöistä tapahtuu, koko ajan. Koska tietää, että tämmöistä tapahtuu, että tämä tarina ehkä on fiktiota, mutta vastaavia tosia löytyy samaan aikaan kymmen-, satakertainen määrä. Riittää, että näytät väärältä, että sinulla on väärä nimi, väärä ihonväri, väärä sukulainen. Olet ollut väärässä paikassa väärään aikaan. Tai jotain muuta.

J sai aiemmin kutsun Ruotsin Amnestyn erityisnäytökseen ko leffaan muttei päässyt. Onneksi nähtiin elokuva nyt. Kannattaa katsoa. Ja liittyä Amnestyyn.

Unirytmit muuttuneet parempaan

Me on nukuttu täällä ihan sikahyvin! Ihan ihmeellistä olla kunnolla levännyt... Illalla puuroa reilusti napaan ja sen jälkeen unille oikeasti pimeään huoneeseen (kotona on vaan hämärä). Puoli kahdentoista aikaan kun herätään muka ekalla ruoalle, tarjotaan vaan vettä ja silitystä ja mama on mennyt viereen nukkumaan (joo, meillä nukkuu äiti ja tytär tällä hetkellä samassa sängyssä, kaikkien ohjeiden vastaisesti). Ja siihen on tähän mennessä kolmena yönä tyydytty. Ekan kerran on sitten herätty oikeasti syömään 2-3 aikaan ja sitten vasta aamulla 6.30-7 aikaan. Ja sitten vielä porskutettu unta pimeässä huoneessa yhdeksään asti! Aika huippua. Ihan luksusta.

Tämähän voi tietysti muuttua koska tahansa, mutta tällä hetkellä ollaan onnellisia tästä.

Huomioita 2

Veraa on luultu usein pojaksi, vaikka päällä olisi vaaleanpunaisia vaatteita. Tänään ymmärsin miksi. Veralla ei ole korvakoruja.

Tänään kurkkasin samassa hississä olevaan vaunuun, jossa nukkui noin kuukauden ikäinen vauva. Napit korvissaan. Sairasta, jos minulta kysytään. Tosin minultahan ei kysytä. Kai ne sitten korvikset tekevät tytön. Kivusta niin väliä, sehän menee ohi sitäpaitsi.

Huomioita

Kaikissa lastenruoissa on suolaa. Con poca sal lukee purkissa. Eli vain vähän suolaa. Vähin mitä löytyi oli 0,065 g sataa grammaa kohti, eli kolme kertaa enempi kuin ruotsalaisessa lastenruoassa. Nestlen ruoissa oli suunnilleen tämän verraan 0,065-0,08. Espanjalaisten omassa merkissä oli keskimäärin 1,15. Eli kuusi kertaa enemmän kuin Ruotsissa. Eipä ole samat ohjeet täällä näemmä.

Först kränkt vinner

Tällä viikolla (su, ma ja ke) on DN:ssä ollut erittäin mielenkiintoinen ja aikamoisen hiuksia nostattava juttusarja, jonka ensimmäinen osan otsikko oli "Först kränkt vinner" (kränkt= loukattu, häpäisty). Juttusarja kertoo lärarhögskolanista (opettajankoulutuslaitos) ja heidän viimeaikaisesta kantelukierteestään. Tässä tulee todella lyhyeen puserrettu tiivistys.

Alunperin homma lähti liikkeelle, kun joku sekopää opiskelija valitti opettajastaan eri instansseihin (mm. tasa-arvovaltuutettu, seksuaalivähemmistövaltuutettu), koska tämä oli loukannut hänen oikeuksiaan. Lain mukaan sillä, joka on syytettynä tällaisissa kränkt-tapauksissa, on velvollisuus todistaa että näin ei ole, tai mitä asian eteen on tehty. Opiskelija ei ollut selviytynyt työharjoittelusta koulussa, vaan luokassa vallitsi täysi kaaos. Opiskelijan mukaan hän oli tehnyt parhaansa ja tullut loukatuksi, kun ko opettaja ei hyväksynyt hänen harjoitteluaan. Koska tämä ei aiheuttanut mitään muutosta asiaan (=hyväksyttyä harjoittelua), opiskelija kertoo, että hän on handikappad - hänellä on mm. jonkinlainen käsityshäiriö. Lisäksi hän kertoi olevansa lesbo. Koska opettaja ei edelleenkään muuttanut arvioitaan, opiskelija syytti koulua ja ko opettajaa, että se ei ollut huomioinut hänen seksuaalista suuntaustaan. Opiskelijalla siis ei ollut mitään casea, mutta seksuaalivähemmistövaltuutettu (tai mikä suomeksi lieneekään) ottaa kantelun käsittelyyn, ja loppujen lopuksi koulu paniikissa suostuu vahingonkorvaukseen.

Siis oikeasti. Tajusiko ne mitä ne teki?

Sen jälkeen valitusten määrä on karannut käsistä. Maahanmuuttajataustaiset opiskelijat tulevat loukatuiksi, kun opettaja arvostelee heidän ruotsin kielen taitoaan. Yksi opettajaharjoittelija puhui työharjoittelussa huonompaa ruotsia kuin oppilaat - vaikka opetti siis ruotsia. Oppilaat eivät ymmärtäneet häntä. Hän ei ymmärtänyt heitä. Hän haastoi koulun oikeuteen, koska häntä oli loukattu. Toinen oppilas loukkaantui kommentista "fortsätt att arbeta med språket". Häntä oli siis diskriminoitu ja hän haastoi opettajansa, ei tosin osannut tehdä sitä ruotsiksi vaan valitus oli kirjoitettu espanjaksi!!

Ja näitä tapauksia löytyy kasapäin lisää. Ylioppilaskunta on kaiken lisäksi tässä mukana ja tukee opiskelijoita valituksissa. Jotka ovat siis aivan kertakaikkiaan järjettömiä. Ja koulu taipuu, koska ei halua joutua vaikeuksiin. Koko juttu löytyy siis täältä.

Ja sitten vielä ihmetellään, miksi ruotsalainen koulu on ihan ahterista. Kas kun opettajatkaan ei osaa ruotsia! Tämmöisiä katastrofeja päästetään tenteistä läpi ja kouluihin opettamaan. Pelottavaa.

Toivottavasti tämä juttusarja edes saa jonkin muutoksen aikaiseksi.

Lisää ruokaa ja unikin maistuu?

Ihania vinkkejä ja neuvoja sain tähän unidilemmaan! Tällä viikolla on tosiaankin oltu aiempaa enemmän helisemässä. Viime yönä sentään meni suht hyvin, mutta kyllä kaksi herätystä on per yö silti vakio. Lisänä soppaan on sekin probleema, että usein vaikka vauva nukkuisi, on äidillä nukahtamisongelmia. Revi siitä sitten, kun on jo valmiiksi ihan kuutamolla mutta uni ei vaan tule vaikka kuinka nukkumattia huhuilisi ja lampaita laskisi.

Olen päättänyt ensimmäisenä kokeiluna lisätä ruoan määrää. Lounaan ja iltapuuron lisäksi on alettu tarjoilemaan aamupuuroa (ensimmäistä kertaa tänään) sekä pientä illallista (ekaa kertaa eilen). Suu on molemmilla kerroilla ammottanut apposellaan, joten jos siitä jotain voi päätellä, niin jonkun asteen nälkä on kai ollut? Ja aamupuuro meni heti imetyksen jälkeen, eli ehkä tosiaankin neiti tarvitsee jo reilusti ruokaa äidinmaidon päälle. Vaikka kaikissa ohjeissa vastaan väitetäänkin...

Lisäksi vähän venytetään nukkumaanmenoa myöhemmäksi. Jos nämä konstit eivät vaikuta, siirrytään seuraaviin toimenpiteisiin: vettä yöllä maidon sijaan (joku ohjeistanut J:n töissä), isän hellä hoito äidin sijaan ja äiti toiseen huoneeseen, ja lopulta unikoulu eli ruokaa ei tipu ja sillä siisti ja sitten valvotaan. Katsotaan tarvitseeko siihen asti mennä...

Joka tapauksessa, tämä revohka lähtee huomenna Espanjan aurinkoon (toivottavasti siellä on aurinkoa!!), ja toivottavasti loma ja lämpö rentouttavat maman unenlahjat niin että takaisin palaa hyvin nukkunut, hyvin syönyt ja ehkä vähän ruskettunut (tuskinpa :) mama. Sekä enintään yhteen yösyöttöön tottunut pikkuneiti.

Yöheräämiset hajottaa mun pään

Mä en tajuu. En vaan ta-juuu miksi vauvan pitää herätä 3-4 tunnin välein syömään yölläkin. Me päästiin jo jotenkin järkevään 5 tunnin rytmiin (23-24, 4-5 ja aamulla) mutta nyt tää on levähtänyt ihan käsiin ja mun pää hajoo, herättyäni jälleen kerran yhden aikaan, puol neljästä puol viiteen ja aamulla ylös 6.45. Olen koko ajan sanonut, että jaksan yöheräämiset jos saan aamulla nukkua mutta nyt kun sekin on viety niin tätä ei vaan jaksa.

Ja joo tiedän, että huonomminkin voisi olla ja vauva herätä joka hiivatun tunti, mutta ei se paljoa lohduta kello puoli viisi yöllä kun hereillä on oltu jo tunti ja tietää, että lopullinen herätys on parin tunnin päästä.

Annetaanko me päivällä liian vähän ruokaa? Pitäiskö Veran mennä myöhemmin nukkumaan (nyt 19-20) ja syödä myöhemmin iltapuuro (nyt 18.30)? Pitäiskö meidän(kin) kokeilla unikoulua? Mitkään tassuttelut ja taputtelut ei auta keskellä yötä, ja antaahan sitä ruokaa kun tietää että se saa vauvan nukkumaan.

Naisen ja miehen paikka

Olen aiemmissa postauksissa huhuillut demarien puheenjohtajakisassa erityisesti nuorten naisehdokkaiden perään. Nyt näitä on ilmaantunut oikein kaksin kappalein. Huraa! Ensin Jutta Urpilainen, Kokkolalainen toisen kauden kansanedustaja ilmoittautui kisaan. Sitten ilmoittautui Miapetra Kumpula-Natri, ja kertoi samalla uutisen: hän odottaa lasta ja laskettu aika on kesällä.

Katsoin itse sen päivän uutiset, ja ensimmäinen ajatukseni oli, kuinkas muutenkaan, hui kuinka hän voittaessaan meinaisi hoitaa vauvan ja puhenjohtajuuden. Tietysti tätä häneltä myös kysyttiin, hiukan eri sanoilla tosin. Osa hänen vastaustaan oli: "tuskin kukaan kysyisi, jos olisin mies". Niin. Näinhän se on. Ei kukaan kyseenalaistaisi miehen oikeutta asettua ehdolle vaikka mihin tehtävään, oli lapsia sitten yksi kaksi tai viisi ja kaksoset tulossa.

Ystäväni kysyi, saako feministi ihmetellä, miksi joku joka saa vauvan kesällä haluaa ko tehtävään, eikö nuoret naiset halua olla lapsensa kanssa. Kyse nimenomaan niin, että ihan ok muuten, mutta miksi ei halua olla kotona lapsen kanssa? Niin. Missä vedetään raja, mitä sallitaan miehelle ja mitä naiselle? Pitääkö äidin haluta olla lapsensa kanssa? Kysymys kuulostaakin jo ihan kornilta, mutta vastaavasti: moni mies ei halua, suurin osa miehistä ei käytä edes sitä isyyskuukautta minkä saisi. Onko edelleenkin ehdottoman tärkeää, että se on juuri äiti joka jää kotiin? Onko se paheksuttavaa, että raskaana oleva nainen asettuu ehdolle tällaiseen tehtävään? Saako myös naiselle ura tai mielenkiintoiset tehtävät olla niin tärkeitä, että ne menevät vauvan kanssa kotona olemisen edelle?

Ei minulla ole tähän mitään valmiita vastauksia. Tai oikeastaan, itse olen sitä mieltä, että kyllä naiselle mielenkiintoiset tehtävät voivat ja saavat olla niin tärkeitä, että hän hakeutuu niihin vaikka olisi raskaana, jos muuten saa vauvanhoidon toimimaan. Mutta, en kyllä itse olisi pystynyt olla erossa vauvasta, ja tätähän ystävänikin tarkoitti. Erityisesti pidän Kumpula-Natrin päätöstä todella rohkeana asenneilmastossa, jossa taatusti saa vastaansa kaikenlaista perinteistä itsekkyys-shittiä.

Ekoa

Meille on nyt tullut kaksi kertaa Ekolåda. Valitettavasti molemmilla kerroilla mukana on ollut pilaantuneita tuotteita, tällä kertaa huonoa rucolaa. Ymmärrän kyllä, että ekotuotteet pilaantuvat nopeammin kuin "tavalliset", mutta on se vähän turhan tyyristä tilata kamaa kalliilla, jos taso on tätä. Olisi hirmu kivaa ostaa ekotuotteita, mutta ei nyt sentään sen kustannuksella, että salaatit on jo tullessaan vanhentuneita... sääli.

Muuta ekorintamalta: olen vihdoinkin saanut tilattua yhden kestovaipan kokeiltavaksi. Kerran kokeiltuani voin todeta, että hyvin toimi. Mutta isompaa hätää ei ole vielä koettu, joten saa nähdä mitkä fiilikset on sen jälkeen. On muuten jännää, että Suomessa mulla on useita tuttuja, jotka käyttää ainakin ajoittain kestovaippoja ja etenkin täällä blogistanissa se tuntuu olevan aika pop, Ruotsissa en tunne ketään, joka olisi edes kokeillut kestovaippoja. Ne joiden kanssa olen puhunut, ovat lähinnä pyöritelleet silmiään. Ehkä en ole tavannut oikeita ihmisiä...? Yleisesti ottaen ruotsalaiset kun ovat suomalaisia huomattavasti ekotietoisempia. Outoa.

Isien tekosia

Vauva-lehdestä luettua:

"Mikä on älyttömintä mitä tuleva isä on sanounut tai tehnyt synnytyssalissa?
Äiti oli ollut sairaalassa yön, isä kotona. Kätilö soitti aamulla miehelle, että synnytys on käynnistynyt, käy rauhassa suihkussa ja aja vaikka parta, ja tulet sitten hissuksiin tänne. Kun mies tuli synnytyssaliin, vaimo oli ihmeissään. Hän ei ollut koskaan nähnyt miestään ilman partaa. Oli ajanut parran, kun kerran kätilö oli käskenyt."

Mua ainakin nauratti tämä :)

Vielä ruotsalaisista

Tuohon aiempaan postaukseen liittyen vielä hieman ruotsalaisista. Useimpien ruotsalaisten tietotaso Suomeen liittyen on aika surkea (tietysti poikkeuksiakin on). Tämä pätee toki ruotsalaisten tietämykseen kaikista naapurimaista. Norjalaiset puhuu vähän hassusti ja viettää kansallispäiväänsä toukokuussa ja heiluttaa lippujaan ja on iloisia. Suomalaiset ei puhu mitään tai jos ne puhuu niin sitten ne ökeltää puistopenkillä. Ne on rakennusmiehiä ja siivoojia. Ai niillä on joku kansallispäiväkin... öööö, ai se on itsenäisyyspäivä. Ja jos ne puhuu ruotsia, ne ei osaa sanoa språk vaan ne sanoo pråk, eikä bröd vaan ne sanoo pröt. Ja siksipä suomenruotsi ei ole kieli, eikä ruotsin murre, vaan vain huonoa ruotsia. Ja ruotsia ne opiskelee koulussa, jotta ne voi puhua ruotsalaisten kanssa. Nolottaa, ja rasittaa, kun ihmisillä on ihan kummallisia käsityksiä.

Törmään jatkuvasti kommentteihin, ai puhutko lapsesi kanssa suomea! Tämä kommentti tulee hämmentävän usein ystäviltäni ja tutuiltani, ei vain tuikituntemattomilta. En vain tajua logiikkaa tämän takana. Miksi puhuisin lapseni kanssa jotain muuta kuin äidinkieltäni? Jos ruotsalainen asuu Meksikossa, kai hän silti puhuu lapsensa kanssa ruotsia eikä espanjaa? Kai hän erityisesti silloin puhuu lapsensa kanssa ruotsia, opettaa äidinkieltään?? J:n mielestä puhun niin hyvää ruotsia, että ruotsalaiset unohtavat, ettei se ole äidinkieleni ja siksipä hämmästelevät kun puhun Veralle suomea. No, kiitos vaan kohteliaisuudesta, mutta en mä kyllä ihan niin hyvää ruotsia puhu sentään :D

Ruotsalaisia ei yksinkertaisesti kiinnosta naapurien asiat. Toisaalta suomalaisia kiinnostaa Ruotsin asiat vähän liiankin kanssa. Ruotsin mediassa on todella harvoin uutisia Suomesta. Viime aikoina Suomen koulun korkea taso on herättänyt keskustelua, mutta yleisesti ottaen täytyy tapahtua jotain todella merkittävää, vrt Jokela, jotta ruotsalaiset lehdet kirjoittavat uutisen Suomesta. Suomen uutisia seuratessani tuntuukin hieman surkuhupaisalta, että lähes joka päivä uutisissa on jotain Ruotsista. Hesarin nettisivulla pääuutinen tällä hetkellä on: Ruotsin puolustuministeri: Nato-jäsenyys olisi luonnollinen asia. Nettisivulla on pelkästään tänään kaksi muutakin "uutista" Ruotsista: Lampenius jatkoon tanssikisassa sekä ruotsalaiset listasivat lemmikkiensä suosikkinimet - siis anteeks?!!

Hampaidenpesun harjoittelua

Miksi kukaan ei ole kertonut, että hampaidenpesu tulee aloittaa heti kun ensimmäiset hampaantyngät ilmestyvät, ja ilmeisesti mielellään jopa ennen?? Kukaan ei ylipäänsä ole täällä Ruotsissa puhunut hampaidenpesusta ja hampaista yhtään mitään. Onkohan meille tulossa jossain vaiheessa hammaslääkärikäynti kuitenkin...?

No me on nyt parina päivänä harjoiteltu hammasharjan käyttöä. Hammasharja menee hienosti suuhun, ja pysyykin siellä. Hampaita ei sillä kyllä kauheasti harjata, vaan testataan lähinnä miltä harja maistuu ... no, tästä se varmaan lähtee.

"Mutsin safkat on siis iha yäk"

Äitin rakkaudella tekemä ruoka on siis ilmeisesti ihan plääh. Ensimmäisen peruna- ja porkkanakokeilun epäonnistuttua luovutin ja olen antanut purkkiruokaa. Suurin osa purkkiruoista maistuu Veralle niin, että suu vain ammottaa lisää. Tänään otin itseäni niskasta ja valmistin kalasosetta, seitä, perunaa, porkkanaa ja persiljaa mössöksi. Ja siis sehän oli ihan kaameeta. Tyttö söi pari lusikallista ja sen jälkeen oli naama rutussa ja suu supussa. Lopulta luovutin ja tarjosin kaupan porkkanaa. Ah, miten katse kirkastui ja kitinä loppui.

Huoh. Olenhan toki tiennyt että olen onneton keittiössä, mutta nyt sen minulle kertoi selvin sanoin puolivuotias tyttäreni. Tosin enpä olisi syönyt sitä sörsseliä itsekään. Sehän ei siis maistunut miltään, kun suolaa ei saa laittaa. Pitää varmaan vaan yrittää jatkaa kokeiluja ja kehitellä muita mausteita suolan tilalle.

Onneksi äitin maito on sentään edelleen pop :)

Alla hjärtans dag

Ihan lyhyesti vain tänään: hyvää ystävänpäivää, ruotsalaisittain alla hjärtans dag! Minä sain ruusuja, ihanaa! Vaikka tätä amerikkalaishumpuukia en nyt ihan täysin sulatakaan, niin kyllä ruusut on silti tervetulleita :D

Ruotsin kielestä

Luin tässä yhden saamani kommentin ruotsin kieleen liittyen, ja se sai muistelemaan alkuaikojani Tukholmassa. Ihan ensimmäinen asumiseni täällä oli Pohjoismaisen virkamiesvaihdon puitteissa, ja silloin viivyin 3 kuukautta. Olin siis "harjoittelijana" tuon ajan, ja silloin puhuin ensimmäistä kertaa ruotsia. Aikaisemmin olin aina jyrkästi kieltäytynyt, mutta tuolloin totesin, että jos täällä kerran meinaa töitä tehdä, on se tehtävä ruotsiksi. Osittain harjoittelun kautta sain sitten pysyvän paikan, kun muutin Ruotsiin vuoden 2004 alussa. Harjoittelun aikana ei ollut niin haitannut, että puolet jutuista meni vähän ohi. Mutta kun sitten olin oikeasti töissä, tuli paineet ymmärtää, mitä ihmiset sanoivat ja kyetä myös vastaamaan. Yksi koomisimpia tilanteita oli kun tuijotin työpaikalla pirisevää puhelintani ja mietin onko minun pakko vastata. Siellähän voi olla vaikka joku Skånesta! Ja niistähän ei siis tosiaankaan tajua mitään! Ja täytyy myöntää, että kyllä muutamankin kerran vastatessa taisi jäädä vähän epäselväksi mistä oli kyse...

Tästä siis pääsen suomalaisille ah niin rakkaaseen aiheeseen: pakkoruotsi. Olin aina varma, että en tule koskaan tarvitsemaan ruotsin kieltä mihinkään. Inhosin ruotsia koulussa, veihän se tilan niin paljon kivemmilta kieliltä. Olisin nauranut kuollakseni, jos joku olisi joskus kertonut, että muutan Ruotsiin ja kaiken huipuksi: tulen saamaan ruotsinkielisen lapsen!!!! Are you kiddin me????

Olin siis intohimoinen pakkoruotsin vastustaja. Kun itse kuitenkin päädyin tilanteeseen, jossa tarvitsinkin ruotsia, voin todeta, että ruotsin opiskelusta koulusta on ollut minulle aivan hillittömästi hyötyä. Vaikka en ollut missään ikinä käyttänyt ruotsia kirjoitusten jälkeen, siellä se oli, odottamassa, takaraivossa. Ruotsin kielioppi, jota en tietenkään osannut alkuun ollenkaan käyttää, etenkään puheessa, siellä se on odotellut käyttöönottoa! Hillitöntä! Ja sieltä sen sitten pystyi pikkuhiljaa kaivamaan. Ja nykyään kuulee jopa, kun joku tekee kieliopillisen virheen (no, ei ihan kaikkia virheitä kuitenkaan ;) mutta ne yleisimmät suomalaiset virheet ainakin!).

Verrattuna kehen muuhun tahansa ulkomaalaiseen (norjalaisia ja tanskalaisia ei lasketa!), suomalaisella on täällä siis aikamoinen etu puolellaan - kielen oppii hetkessä, kunhan sitä vaan alkaa käyttää. Tosin odotuksetkin on meitä kohtaan tietysti korkeammalla, varsinkin kun osa aina luulee, että on suomenruotsalainen - ja arvatkaa onko siinä sitten selittämistä. Se on vaan niin vaikeeta välillä ruotsalaisille ymmärtää, että osa suomalaisista puhuu ruotsia äidinkielenään ja siksi osaavat sitä erinomaisesti, ja osa puhuu sitä vieraana kielenä, ja siksi tekevät virheitä... ja "siis ei, minä en ole suomenruotsalainen, en tee virheitä äidinkielelläni!"

Ruotsalaiset ovat kerrassaan hämmästyneitä kertoessani, että kyllä, pakkoruotsi elää ja voi edelleen hyvin Suomessa. Ruotsalaiset tietysti sotkevat sen itseensä, ennen kuin tähdentää, että ei emme opiskele sitä ruotsalaisten takia, vaan koska Suomi on kaksikielinen maa ja meidän tulee osata molempia kotimaisia kieliä.

Huolimatta siitä, että ruotsin kielen opiskelusta on ollut minulle suuresti hyötyä, olen edelleenkin sitä mieltä, että ruotsin opetusta voisi vähentää. Muutama vuosi ruotsin opetusta riittäisi, sen jälkeen voisi vapaasti valita ottaako sen vai ei. Jos ruotsin oppii kuten minä, ei sillä tasolla joka tapauksessa pitkälle pötki. En minäkään sitä suostunut käyttämään, vaikka kirjoitin siitä muistaakseni M:n. Paperilla hyvä, käytännössä täysi nolla. Se suht hyvä ruotsi, jota puhun nyt, on ollut täällä asumisen tulos.

Mitä mieltä sinä olet ruotsin opetuksesta Suomessa? Onko sinulle ollut pakkoruotsista hyötyä? Puhutko Ruotsissa matkustaessasi ruotsia vai englantia?

Nukkumisista

Joo-o, meillä on tosiaankin nukkumiset menneet ihan harakoille. Nukkuminen onnistuu nyt yhtäkkiä ainoastaan äidin vieressä. Öisin tämä vielä toimii, mutta kun päiväunillekin täytyy äidin lähteä mukaan, on se hieman hankalaa. No hyvä puoli siinä on, että tulee meikäläisenkin todella levättyä! Ja tärkeintä silti on, että nukutaan edes jotenkin...

Yöunet sekaisin

Vera kukkuu ylhäällä, yöunet on sekaisin. Normaalisti neiti menee nukkumaan noin klo 19-20, niin nytkin. Mutta tunnin nukuttuaan tyttö alkoi kitistä ja vaikka mitä yritettiin, uni ei enää tullut silmään. Niinpä siis ollaan oltu hereillä tässä jo kohta pari tuntia. Johtuukohan hampaista, vaiko uusista ruokatottumuksista??

Matkan suhteen päädyttiin taas kerran lentämiseen. Loppuhinta SAS:lla 2 aikuista ja vauva vajaa 2500 kruunua. Veran osuus oli 85 kruunua :) Hassua todella, että lentäminen on laivaa halvempaa, ainakin ne vaihtoehdot mitä itse löysin.

Matkasuunnitelmia

Suunnitellaan pääsiäisen Suomen matkaa, ja tällä kertaa on harkittu myös vaihtoehtoa autonvuokraus Ruotsista ja laivalla Tukholma-Helsinki tai Tukholma-Turku. Mutta mutta, laivamatka maksaa ihan karmeasti. Hytti maksaa siis melkein 2000 kruunua - YKSI SUUNTA!!Jos siis ei lähde risteilylle. Ja sehän ei meille käy. Ja jos ei halua kökkiä C-hytissä autokannen alla, ja sitä en todellakaan halua vauvan kanssa. Jopa Turun matka maksaa yli tuhat SEK suunta. Lentäen päästään 1000 kruunulla nuppi edestakas. Jaajaa. Onneksi tässä ei tartte pähkäillä ympäristöseikkoja, kun molemmat vaihtoehdot on yhtä huonoja...

Koska harkitsemme reissua sukulaisiin Keski-Suomeen (huom! sukulaiset, vielä ei saa kertoa isomummolle!), pähkäilemme siis auton vuokraamisen kanssa. Ja tässä taas, äärimmäisen mielenkiintoista on, että Suomesta auton vuokraaminen kahdeksi päiväksi on kalliimpaa kun Ruotsissa peräti kuudeksi päiväksi!! Nämä siis Aviksen hintoja, mutta muilla vuokraamoilla näyttäisi olevan suunnilleen samaa luokkaa. Onneksi Suomessa näyttäisi olevan viikonlopputarjouksia, jos sitten tartumme sellaiseen jollemme saa autoa peräti lainaksi. Mutta jotakin kertonee, että tosiaankin hinnat ovat valovuoden päässä toisistaan naapurimaissa. Kai se on sitten vaan niin paljon suositumpaa vuokrata auto Ruotsissa kuin Suomessa ja kilpailua löytyy...?

ps. niin, ja kahden viikon päästä lähdetään taas Espanjaan! Jee! Tällä hetkellä Malagassa näyttäisi olevan +13, toivottavasti tuosta hiukan nousee helmikuun loppuun mennessä

Eeroksi Eeron paikalle?

Johan Eero pommin nakkas! Nyt onkin demarien puheenjohtajakuviot yhtäkkiä ihan auki. Vau, rohkea veto äijältä. Olisi kuitenkin ollut (melkein) 100% varma jatko tiedossa. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, kuka ja ketkä asettuvat ehdolle kisaan. Nuorten ja naisehdokkaiden perään olen jo aiemminkin huhuillut.

Ulkona illallisella

Eilen oltiin kivassa uudessa italialaisessa kortteliravintolassa illallisella, syötiin oikein alkupalat, pääruoat ja kahvit ja kaikki. Vera istui syöttötuolissa ja viihtyi. Pari tuntia vierähti iloisesti ja takaisin kotona oltiin yhdeksän jälkeen; tyttö meni suoraan nukkumaan ja vanhemmat oli tyytyväisiä. Ihanaa, että ulkona syöminen onnistuu myös vauvan kanssa ja on aika hauskaakin, kun vauva voi olla pöydässä mukana!

Ruosublogeja

Oi! Retour kirjoittaa blogissaan, että SVT:n suomenkielisten uutisten nettisivuilla on mainittu ruotsinsuomalaisia blogeja (= ruosublogeja), ja oli pakko mennä heti katsomaan. Ja olenhan siellä minäkin! Juttu on julkaistu jo tammikuussa, mutta olipas hauskaa löytää itsensä vaikkakin näin hiukka myöhässä.

Finland har världens bästa elever

...kuuluttaa koko aukeaman juttu päivän DN:ssä teeman Special Europa alla. Toimittaja Stefan Lundberg on haastatellut niin kouluhallituksen edustajaa kuin oppilaita, opettajia, rehtoria ja virkamiehiä Lojon kunnassa (tiesitkö muuten että Lohja on ruotsiksi Lojo? minä en tiennyt). Ja kysymys kuuluu jälleen kerran, miksi suomalaiset pärjäävät niin hyvin Pisa-tutkimuksissa. Miksi Suomessa on parhaat oppilaat? Yhtenä syynä mainitaan jälleen opettajien koulutus, sen korkea taso sekä opettajankoulutuksen arvostus. Toisena, että Suomessa koulu on kunskapsorienterade ja resultatinriktade eli vapaasti käännettynä tulosorientoitunut ja taitoihin ja tietoihin keskittyvä. Viihtyminen ja oppilaiden hyvinvointi tulevat vasta toisella sijalla. Ja sitten tietysti jutussa kyseenalaistetaan, onko tämä nyt ihan oikein.

Niin siis ihan oikeasti.. Koulu ei ole tarha. Se ei ole leikkikoulu. Tärkeintä ei pitäisi kai olla että koulussa on kivaa, vaan että siellä oikeasti opitaan jotain. Hyvä tietysti, jos siellä lisäksi on mukavaa, mutta ei se nyt kuitenkaan voi olla pääasia. Ja kun suomalaiset uskaltavat antaa numeroita tuloksista, ruotsalaiset pelkäävät, että jollekulle voi tulla siitä paha mieli. On parempi, että kaikki ovat huonoja yhdessä, kuin että joku olisi toista parempi.

Huomannette, että tämä aihe ei jätä mua rauhaan. Syystä.

Hammas!!!

Ensimmäinen hammas! Ja toinenkin vähän pilkottaa ikenessä! Voi HURRRRJAAAA!!!!

Koulujärjestelmän viimeisin uudistus

Retour kirjoittaa blogissaan Ruotsin katastrofaalisesta koulusysteemistä ja sen viimeisimmästä uudistuksesta. I sou agree! Uusi arvosteluasteikko tulee olemaan A-F, joista F on hylätty. Hylättyä ei ole ennen saanut peruskoulussa antaa ollenkaan. Parempaan päin siis mennään. Mutta mutta... uudistus on suunniteltu alkavan vuonna 2010. Eli vasta ensi hallituskaudella eli vain siinä tapauksessa, että porvarit pysyvät vallassa. Anna mun kaikki kestää. Vaikea uskoa, että demarit ottaisivat porvarien suunnitelman käyttöön, ja vaikea uskoa etteikö demarit voittaisi - ruotsalaisethan ei siis kestä porvarien valtaa neljää vuotta kauempaa, se pitää vaan tunnustaa. Ja jos vaikka demarit kannattaisivatkin numeroiden (tai kirjainten) jakoa peruskoulussa, viimeistään vasemmistoliiton ja vihreiden mukaan saaminen romuttaa tämän - vasemmistohan vastustaa kaikkia arvosanoja peruskoulussa. Aaaaaaargh. Ja mun lapseni ehkä menee tässä maassa joskus kouluun...!?! Aaaaaargh, tulee nyt jo päänsärky.

Käsialanäyte

Noniin. Mut haastettiin taas jo viikko sitten ja lupasin silloin vastata viimeistään viikon sisällä... ja nyt on siis tuo viikko mennyt. Uhhuh, mihin aika katoaa.. Bisquitsilta tuli tämmöinen käsialahaaste. Minut haastettiin siis paljastamaan käsialani, eli tässä tulee:




Juuri ei tule nykyään kirjoiteltua käsin, kokouksissa taidan vielä poikkeuksellisesti tehdä muistiinpanot käsin, monethan on siirtyneet siinäkin koneella kirjoitettuihin muistiinpanoihin. Tämä teksti on joidenkin vuosien takaa ja ruotsin kurssilta, kuten näkyy.

Nyt ei vaan kykene haastamaan ketään yksittäisesti, vaan haastan kaikki jotka lukevat tätä blogia ja innostuvat vastaamaan haasteeseen!

Uimapeto

Toinen uintikerta oli ja meni ja sekin vallan hienosti. Neiti oli jo tottunut uimapeto ja nyt pääsi äitikin altaaseen. Kummallista mielestäni on, että vanhemmilla pitää olla hygieenisyyssyistä uimamyssy päässä, mutta kukaan ei välitä, onko vanhemmilla esim flunssaa vai ei. Kysyin nimittäin sitä perjantain uintikäynnillä, vastaanottajatyttö vaan kohautteli olkiaan ja sanoi tyyliin "tee miten parhaaksi näet". Olisi luullut että hän olisi ainakin vihjannut, että ehkä ei kannata jos tuntee itsensä kipeäksi tai vilustuneeksi.

Tällä kerralla kaadettiin pienestä saavista vettä päähän, niin että vauvat saivat ensi kosketuksen vedestä kasvoillaan. Vera oli kovasti hämmästyneen näköinen saavituksen jälkeen, mutta ei muuten moksiskaan.

Mielestäni hommassa on kyllä vähän rahastuksen makua. No, varsinainen uinti sujui ihan hienosti, vaikka altaassa olikin 8 vauvaa sekä heidän vanhempansa - pienessä altaassa siis yhteensä 16 aikuista + ohjaaja sekä 8 vauvaa. Kun sen lisäksi ennen meidän kurssia tulee pois altaasta 16+8 ja meidän jälkeemme siirtyy altaaseen n. 16+8, on paikassa sanoisinko hieman ahdasta. Uimaan siirtyminen ja sieltä poistuminen ovat stressaavia tapahtumia, ja sitä kai sen ei pitäisi olla? Pukuhuoneita ei myöskään pystytä pitämään kauhean siisteinä, kun trafiikki on valtava. Eli antaisin kyllä järjestäjille aikalailla miinusta näistä. Ongelma lienee, että Aquababy on about suurin vauvauintifirma, eli siksipä käytäjiäkin on niin paljon. Olisi ehkä sittenkin pitänyt valita joku pienempi vauvauintiyrittäjä. No, jos jatketaan 2-kurssilla niin mietitään sitä sitten.

Vielä vaaleista

Niinhän siinä kävi, ettei hommaan tullut juuri enempää selkoa. Hillary taisi voittaa, mutta kuitenkin aika niukasti. Jännitys siis sen kun tiivistyy. Itse kyllä kallistun aikalailla selkeästi Hillaryn puolelle, naiselle ja hyvälle sellaiselle ei kovin pian taida tulla uudelleen tilaisuutta päästä USA:n pressaksi. Obama voi kuitenkin yrittää uudelleen neljän vuoden päästä. Rebuplikaaneilla McCain johtaa, ja Huckabee jota en edes viime postauksessa huomannut mainita, on tippunut pois kisasta. Äärikristitty (Wikipedian mukaan Huckabee on an ordained Southern Baptist minister, anna mun kaikki kestää) on siis ulkona, mormoni Romney vielä sinnittelee. Mikä siinä onkin, että rebuplikaaniehdokkaat aina profiloituvat uskonnon kautta.

Ja asiasta sadanteen, Hesarin nettisivuilla tiedetään kertoa, että Mika ja Erja Häkkinen ovat eronneet. Jaajaa, ei siitä nyt kovin kauaa ole kun sai ylistäviä haastatteluja lukea heidän avioliitostaan. Totuus oli sitten tässä.

Super Tuesday

Tänään ehkä jo tiedetään, ketkä kaksi kamppailevat USA:n presidentin vaaleissa ensi syksynä. Tai sitten ei; sen verran tiukaksi kisa näyttää menneen, että ehkä ehdokkaiden ero ei tänään kovin suureksi kasvakaan. Sekä Obamassa että Hillaryssa on puolensa, mutta olisihan se vaan hienoa ja todellakin aika saada Ameriikkaan ensimmäinen naispresidentti. Tai värillinen. Kamalan vaikea kysymys - miksi niiden pitää asettaa kaksi hyvää ehdokasta vastakkain? Miksi niillä joskus on vaan ihan mälsiä keski-ikäisiä valkoisia miehiä (toisaalta Al Gore on kyllä kaikkea muuta kuin mälsä nykyään) ja sitten välillä liikaakin kiinnostavia saman puolueen ehdokkaita, jotka tappelevat sitten toisiaan vastaan.

Mutta kaikkein tärkeintähän on siis, että demokraatit voittavat loppupeleissä ja a) päästään vihdoin eroon Bushista ja b) ylipäänsä rebuplikaanisesta presidentistä. Eli olisi kai myös mietittävä kumpi demokraattiehdokkaista olisi parempi kokoamaan äänet taakseen varsinaisissa vaaleissa? Rebuplikaanipuolella valittavana taas on John McCain ja Mitt Romney, joista sympatiat ehdottomasti McCainille - toisaalta, McCainilla lienee paremmat mahdollisuudet voittaa demokraattiehdokas, eli olisiko Mitt Romney kuitenkin parempi ehdokas lopputaistoon ja varmistaisi demokraattien voiton?? Kauhuskenaario kuitenkin tässä tapauksessa on, että äärikonservatiivi ja mormoni (!!!) Romney menisi ja voittaisi, ja saataisiin vielä pahempi heebo kuin nykyään ja vähintään yhtä karseeta politiikkaa kuin on tähänkin asti ollut. Ei ole helppoa. Eipä silti että itse näissä vaaleissa saisin vaikuttaakaan, mutta ainahan sitä voi spekuloida :D

Me saatiin kutsu Ameriikkaan häihin kesällä, vähän tekisi mieli lähteä, mutta mitenhän tuo tytsy matkan jaksaisi? Ja ne aikaerot... toisaalta häät on kuitenkin itärannikolla, ja jos siellä olisi samantien pari viikkoa lomailemassa niin kyllähän siinä jo uuteen aikavyöhykkeeseenkin kai tottuisi, eikö?

Uimassa

Perjantaina oli ensimmäinen vauva-uinti. Neiti kellotti vedessä kuin kotonaan, oli kuin olisi aina uiskennellut, vaikka olikin yksi isoimmista vauvoista altaassa. Ensi kokemuksen perusteella siis jatkamme harrastusta, ja seuraava kerta onkin jo huomenna. Kunhan tällä kertaa kukaan edellisryhmän vauva ei kaki altaaseen.. Huomenna toivottavasti itsekin pääsen uimaan, perjantaina en flunssan takia uskaltanut. Hoitelin sen sijaan valokuvaajan tehtäviä. Flunssa ei tosin vieläkään ole ohitse, mutta huomattavasti parempaan päin kuitenkin joten suunnitelmissa olisi päästä altaaseen koko perhe.

Blogikunnossa

Aikani edestakas sekoiltuani ja kokeiltuani blogiin uutta ulkonäköä ja uutta nimeä ym, olen vihdoin saanut tämän itseäni tyydyttävään olotilaan; sekä blogin nimi että kirjoittajan nimi ovat vihdoin niin kuin mielestäni pitääkin ja otsikon taustalla on aivan mahtava Tukholma-kuva. Erityiskiitokset kuva-avusta kuuluu Kimmolle :D

Nostalgiaa

En sitten eilen kerennytkään... mutta tässä siis hyvin subjektiivisia muistoja ekoilta kuudelta kuukaudelta.

Heinäkuun 31. illalla 16 tunnin synnytyksen jälkeen sylissäni oli ihana tyttövauva. Mitat 3780 ja 51. Ensimmäiset päivät menivät vauvantuoksussa ihmetellessä, levätessä ja harjoitellessa. Vauva pääasiassa nukkui. Ei oikein syönyt, maitoa piti pumpata ja vauvaa syöttää lusikalla. Maitoa tuli ja imemisrefleksi oli voimakas, mutta vauvaa huvitti enemmän nukkua kuin syödä. Saimmekin henkilökunnan avustuksella herätellä vauvaa syömään mm. kylmin käsin. Vietimme 3 yötä sairaalassa imetystä harjoitellen. Alku oli ihanaa, vaikeaa, outoa ja ihmeellistä.

Ensimmäinen kuukausi meni uutta elämää ihaillessa ja vähän huolestuneenakin, paino kun ei oikein ensin lähtenyt nousuun. Ravattiin neuvolassa parin päivän välein ja sain kahteen otteeseen penisiliinikuurin rintatulehduksiin. Imetys oli vaikeaa ja käytettiinkin apuna rintakumia. Tytön paino kuitenkin onneksi lähti lopulta nousuun imetyksen ja korvikemaidon yhdistelmällä. Äitikin pääsi jo korvikemaidon tuella ekan kerran joogaan. Rintatulehduksia lukuunottamatta toipuminen synnytyksestä sujui nopeasti ja hyvin. Isällä loppui 2 viikon päästä isyysloma, ja äiti pärjäsikin vauvan kanssa ihan hyvin yksin! Mummo ja ukki tulivat viikonloppukylään Helsingistä ja sisko-kummitäti kokonaiseksi kahdeksi viikoksi "aupairiksi". Esiteltiin sekä tutti että tuttipullo ja molemmat menivät kaupaksi kuin häkä. Haettiin isyyttä ja saatiinkin se, tosin vasta syyskuun puolella.

Syyskuussa sitten matkustettiin ekaa kertaa lentokoneella Helsinkiin. Lentokone tuli ennen metro- ja bussimatkailua.... Helsingissä tavattiin myös eno ensimmäistä kertaa. Ensimmäiset 56 vaatteet menivät pieniksi. Neuvolan mammaryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa. Yritettiin totuttaa Veraa pinnasänkyyn, mutta äitille tuli eroahdistus ja Vera siirtyi takaisin sänkyyn äidin viereen. Syyskuussa tyttö sai myös uuden, hienon, kiiltävän Ruotsin kansalaisen passin. Vera oppii jokeltelemaan ja seurailee tarkkailevasti katseellaan maailman menoa. Pään kannattalu on vielä kovin hataraa. Imetysongelmat hävisivät ikään kuin yhtäkkiä ja rintakumista päästiin eroon.

Lokakuussa pidettiin ristiäiset Helsingissä ja tavattiin melkein koko äidin puoleinen suku. Tukholmassa juhlittiin nimiäisiä, vieraita oli paljon. Päiviteltiin ajan kulumista. Suomesta kävi vieraita sekä syys- että lokakuussa. Vera löysi kätensä ja oppi tarttumaan sekä käsistä nostaen ponnistamaan pystyyn. Vera sai ensimmäiset rokotuksensa, matkusti ekaa kertaa metrolla ja kävi ekaa kertaa babyjumpassa. 3kk tuli täyteen.

Marraskuussa oltiin lomalla Espanjan aurinkorannikolla. Oli ihan mahtava loma. Vera oli jo kokenut lentomatkustaja. Muutoin marraskuu meni tavallisessa marraskuun tylsyydessä vähän kuin ohi... Loman jälkeen alettiin odottaa joulua, Tukholmassa vaan satoi. Yritettiin nukuttaa Veraa omaan sänkyyn, ei tullut mitään. Äidillä oli nukkumisongelmia ja eroahdistusta jälleen. Vera nukkui edelleenkin äidin vieressä. Vatsallaan olo ja pään kannattelu sujui jo ihan mallikkaasti.

Joulukuussa kokeiltiin ekaa kertaa ”oikeaa ruokaa”. Omatekoinen peruna ja porkkana eivät menneet kaupaksi, kaupan maissi ja porkkana sitä vastoin oikein hyvin. Ryhdyttiin ruokailemaan kiinteitä kerran päivässä. 5kk neuvolassa mitat oli 6735 ja 65. Vieraita kävi niin marras- kuin joulukuussakin. Käytiin laulamassa joululauluja Tukholman suomalaisessa kirkossa ja vietettiin joulua Suomessa. Veran neljäs lentomatka. Vera löysi jalkansa/varpaansa ja niistä on riittänyt iloa siitä lähtien. Kääntymisyrityksiä oli niin vatsalta kuin selältäkin. Totutettiin Vera vihdoin omaan pinnasänkyyn ja se onnistui vihdoin 5kk täytettäessä.

Tammikuussa jatkettiin ruokakokeiluja ja siirryttiin kokeilemaan myös kanaa sekä jälkiruokia. Hyvin maistuivat nekin. Nukkumisrytmit ovat suht säännöllistyneet, mutta öisin herätään edelleen syömään 1-2 kertaa yössä. Käytiin taas Helsingissä mummolassa. Veran ensimmäinen elokuvakäynti. 6kk neuvolassa mitat 7330 ja 70. Kääntyminen sujuu satunnaisesti vatsalta selälle ja toisinpäin. Rotaatio itsensä ympäri sujuu sitäkin paremmin. Ekaa kertaa kokeiltiin syöttötuolia, sujui erinomaisesti. Istumiseen tarvitaan vielä vähän tukea. Vietettiin puolivuotispäiviä!

Vaikka on yritetty pitää tarkasti kirjaa kaikista etapeista, niin mm ensi hymy on mennyt ohi. Ja varmasti moni muukin pikkujuttu. No, täytyy lohduttautua, että suurin osa tapahtumista on tullut tunnollisesti kirjattua tänne blogiin kumminkin