Häät

Katsotteko muuten häitä? Juuri nyt näytetään Victoria Beckhamia, onpas kauhea hattu! Miksi sen pitää olla otsalla törössä? Vai mitä olet mieltä?

Häämainingeissa

Meinasin että tänään aamulla olisi voitu katsoa vähän lastenohjelmia, samalla kun tehdään aamupalaa. Mutta ei telkkarista tullut!! Ei miltään kanavalta, ja kello oli jo 7.45. Ihmeissäni kaivelin ylen nettisivut esiin (meille ei tule juuri nyt lehteä)että what the... ja siellähän se selvästi luki, että lastenohjelmat alkavat klo 8.20

Siis mitä keeveliä... Ruotsissa tottui että lastenohjelmaa tulee melkeinpä kellon ympäri - jota todellakaan ei sentään ihan tarvittaisi - mutta että siis kuvitellaanko Suomessa että lapset heräävät viikonlopun kunniaksi vasta kahdeksan jälkeen? Siis jos lastenohjelmia nyt ylipäänsä lähetetään, niin sopiva aika olisi n. 6.30 eteenpäin...

Iltapäivälläkään niitä ei tule silloin kun luulisi, eli kun tullaan päiväkodista ja yritetään tehdä ruokaa jolloin vanhemmalle olisi mukavaa että lapselle on muutakin tekemistä kuin roikkua lahkeessa. Sitten niitä tulee joskus kasilta, kun ollaan menossa nukkumaan. No, meillä ei todellakaan tule juuri katseltua telkkaria kun eipä sieltä koskaan tule mitään silloin kun toivoisi, vaikka se tv monien kuukausien ilman olon jälkeen päätettiinkin hankkia. Vahvasti harkitsen, että josko siitä sitten luovuttaisiin kuitenkin.

Eilne tosin katseltiin prinsessahäitä, mutta niitäkin kaverien luona. Itse tulin puolenpäivän aikaan Tukholmasta, aamulla tunsin itseni aika oudoksi lähtiessäni kaupungista muiden rynniessä sinne tunnelmoimaan. Häät todellakin huomasi siellä katukuvasta, ja jopa Taxi Stockholmin puhelinviestissä sanottiin että klo 10 eteenpäin he eivät ota vastaan ennakkotilauksia häiden takia. Mahtavasti porukkaa näytti olevan paikalla, mutta mitäänhän siellä ei varmaan ole nähnyt. Ainakin kenraaliharjoituksen perusteella cortège meni sellaista vauhtia että Vickanin
kruunu vaan vilahti. Enpä olisi halunnut siellä tungoksessa olla pienen lapsen ja mahani kanssa... Mutta näyttihan se ihanalta, ja ainoastaan hannuhanhi-maassa on tietstsi niin upea ilmakin prinsessahäissä. Niin sai maalaispoika prinsessansa ... :)

Kylpylässä

Viimeinenkin häälahjaksi saatu lahjakortti on viimein käytetty. Toivoimme häälahjaksi viime joulukuussa elämyksiä, ravintolaillallisia, kylpyläreissuja ja hyviä viinejä. Saimme kaikkia niitä, kiitos ihanille sukulaisille ja ystävillemme. Tosin saimme niitä jopa niin runsaassa määrin, että lahjakorttien käyttämisestä tuli jo pienoinen stressi! Viimeksi Helsingissä ollessa kävimme Dayspassa hoidoissa, ja nyt siis olimme la-su Nynäs havsbadissa kylpyläreissulla. Vera pääsi ensimmäistä kertaa farfarin ja isoisän naisystävän hoitoon kokonaiseksi yöksi (oli jo aikakin, voisi todeta..).

Todella rentouttavaa, Nynäs havsbad on kauniilla paikalla meren äärellä, rakennus on viehättävä ja eilen oli kaikenlisäksi aivan ihana kuulas syksyilma. Istuimme puulämmitteisessä saunassa ja kävimme meressä pulahtamassa. Hrrr. Myös lämminvesitynnyreissä tuli istuttua. Illalla söimme hyvän kolmen lajin illallisen ja aamulla vielä saunaan ja mereen. Kaiken tämän päälle tarjottiin mahtava brunssi.

Tänään naureskelin, miten ruotsalaiset vaan ovat niin ruotsalaisia - aina pitää olla niiiin sosiaalista, saunassakin pitää jutella naapurille. Suomalainen istuisi hiljaa tai maksimissaan puhuisi oman seurueensa kanssa. Mutta ei, ruotsalaisten pitää saunassakin vetää ainaista small talkia. Suomalaisena saa tietysti ikuiset saunakommentit, "tämähän ei sinulla tunnu missään", tyyliin olet suomalaisena varmaan syntynytkin saunassa... porukka oli lähinnä pariskuntia, mutta oli paikalla myös jokunen seurue.

Mutta täytyy sanoa, että osaavat ne rahastaa. Vaikka paikka oli hieno, ei hotellihuone ollut keskivertoa kummempi, illallinen oli toki hyvä, mutta ottaen huomioon että hinta kahdelle olisi ilman lahjakorttia ollut 5100 kruunua!! ei ehkä ihan sen arvoinen. Siis todella, yli 5000 kruunua johon siis sisältyi hotelliyö, illallinen ilman juomia, brunssi, saunan ja uima-altaan käyttö-oikeus. Ai niin, aamutakit ja tohvelit tuli kaupan päälle. Siis tuolla 5000:lla matkaisi jos Roomaan! Ja silti paikassa oli tupa täynnä jonoiksi asti. Eikä oikeasti vieraat olleet mitään yläluokkaa (sen huomaa). Täällä kyllä on rahaa millä mällätä...

Veralla oli mennyt farfarin kanssa hienosti. Mutta on se vaan ihanaa tulla kotiin ja saada lahjaksi oman pikkutytön halaus :)

Palattu kulmille

Olemme tänään palanneet Tukholmaan joululomalta, eilen palasimme häämatkan vietosta Helsinkiin. Kyllä, sellaisenkin kerkesimme tässä hässäkässä viettämään - olimme perjantaista maanantaihin luksus-minilomalla Prahassa. Vera oli erinomaisessa hoidossa mummon ja ukin luona eikä ikävöinyt laisinkaan. Ohi on siis ne kauheat itkuikävät ja kohtaukset, ainakin tällä erää. Me nautimme siis ensimmäistä kertaa neljän päivän lomailusta ihan keskenämme, ja oli kyllä aika eksoottista ja todella superihanaa :) ! Vaikka loppua kohden iskikin jo vähän ikävä....

Olimme aivan mahtavassa Golden Well hotellissa, josta olimme varanneet hääpaketin. Varsinainen helmi, palvelu oli todella hienoa, ruusut ja samppanjat huoneessa, pakettiin kuului myös mm. lentokenttäkuljetukset, illallinen hotellin ravintolassa, deluxe huone mistä oli upeat näkymät yli Prahan. Oli se tyyristäkin, mutta kerranhan sitä vaan avioon mennään!

En ollut aiemmin käynyt Prahassa, todella kaunis kaupunki, jossa on paljon nähtävää. Lento Helsingistä ei kestänyt kuin kaksi tuntia. Siellä oli tosin kylmä, mutta sellaisia ihania aurinkoisia pakkaspäiviä, n. 5-8 astetta pakkasta. Turisteja oli paljon, ja etenkin etelä-eurooppalaiset turistit olivat varustatunee kuin Etelämantereelle. Syötiin hyvin, juotiin niin tsekki-olutta kuin shamppanjaakin, nukuttiin pitkään aamuisin ja syötiin iltaisin pitkiä ravintola-illallisia, joihin ei ole viime aikoina ollut juuri mahdollisuuksia. Ihanaa!

Joulukin meni mukavasti, pukki kävi ja Vera oli innoissaan - lahjoista, ei niinkään joulupukista. Me aikuiset kyettiin todella 1 lahja per pää tavoitteeseen. Muutenkin joulu oli ihanan perinteinen kuusineen, kirkkoineen ja ruokineen, Vera tietysti niin paljon enemmän mukana kuin vuosi sitten.

Muihin aiheisiin palattaneen kunhan joskus keretään. Huomenna juhlitaan taas, kylään on tulossa väkeä juhlistamaan uutta vuotta 2009. Mihin nämä vuodet katoaa...

Häämuisteloa

No niin.. Lupasinhan näitä tänne laittaa, eli tässäpä muutama hääkuva. Vieläkin hymyilyttää, niin ihana ja hauska päivä oli!

Pieni tyttö isossa kirkossa

Naimisissa!

Toinen kaaso ja bestmanit



Kulkupeli oli aika makee





Kakunleikkuuta


... ja loppuillan maajoukkueottelu - morsiamen käsistä näkee miten jännittää, vai selitetääkö tässä strategiaa millä Suomi voittaa ??

Juhlat on juhlittu ja vieläkin väsyttää ja onnesta sekaisin!!

Täällä ollaan ihan sanatonna. Oli niin ihana hääpäivä. Ihana, täydellisen onnistunut! Ihana kirkkoseremonia ja juhlat, ystävät ja sukulaiset, kirkko ja pappi ja Veran tanssi kirkossa, hääpuku, kampaus ja helmet hiuksissa, kukat, saippuakuplat ja onnittelut ja valkoinen Rolls Royce, samppanjat autossa ja prinsessamaiset vilkutukset autosta ohikulkijoille, ruoka ja juomat ja juhlapaikka, ohjelma, puheet, seremoniamestari, kaasot ja bestmanit, isän puhe ja kaasojen puhe ja kaikkien muidenkin puheet, meille tehty häävalssi, Ruotsi-Suomi maaottelu ja palohälytin, serkut ja enot lauloivat suomalaisia kansanviisuja keittiössä, joku romanssikin taisi poikia, yläkerrassa tanssittiin, juteltiin, tutustuttiin... ja tietysti ihana sulhanen - nyt jo aviomies! Aivan kertakaikkisen täydellisen onnistuneet juhlat! Kiitos kaikille, että teitte meidän suuresta päivästä täydellisen!

Joitakin kuvia on tulossa (kunhan saan niitä edes itse nähtäväksi) ja ehkä hiukan muutenkin selvitystä tapahtumien kulusta. Kuten toinen kaaso on jo kerennyt selventää, juhlathan kestivät tosiaan kolme päivää - alkoivat perjantain drinksuilla, ja loppuivat sunnuntain brunssiin ja lahjojen avaamiseen. Kaason blogista löytyykin näköjään kuva hääkampauksesta, ja mun upeat kynnetkin näkyvät siellä :)

Uuhpuuh. 3 days to go.

Tähänkö on menty. Nukkua ei voi. Asiat pyörii päässä (lue = häät). Onneksi ei tarvitse tehdä töitä tällä viikolla. Tai ehkä pitäisi, niin ei miettisi? Njaa. Ja onneksi huomenna tulee se Suomen kaaso rauhoittamaan. Toivottavasti se vaan ei ole yhtä hermostunut, mutta ei se varmaan ole?

Huomenna on Veran päiväkodin yhdistetty Lucia- ja joulujuhla. Veran ensimmäinen päiväkotijuhla! Nämä pienetkin ilmeisesti osallistuvat Lucia-kulkueeseen. Voi ihkua...

6 days to go...

Jännitys alkaa tiivistyä. Ei oikein tajua edes. Mietin jossain vaiheessa, että olisin tehnyt jonkin hääsivuston, nyt olen tyytyväinen ettei sellaista tullut tehtyä. Eipä siihen olisi ollut aikaakaan. Moni suunnittelee häitään vuoden ja ylikin, meillä kaikki tapahtui muutamassa kuukaudessa. Elokuussa varattiin juhlapaikka ja loput perustuivat siihen, kirkon varauksessa oli yllättäen ongelmansa koska päiväksi osui Lucian päivä joka on Ruotsissa suuri juhla. Samoin joulunalusaika on tietysti kirkon busy season. Kaikki on kuitenkin lopulta saatu hoidettua neljässä kuukaudessa. Juhliin on kutsuttu lähes 100 henkeä, joten ihan pikku kemuista ei ole kyse, mutta paniikkihetkiä ei ole ollut kuin muutama. Ehkä niitä sitten kasaantuu tälle vikalle viikolle??

Veran nukuttamisessa on ollut tällä viikolla hankaluuksia. Isänsä onnistuu 5-10 minuutissa, minulta menee tunti!! Tajuaakohan tyttö, että äitinsä on hiukan hermostunut ;)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Nyt on taas the hands shaking ceremony (kuten kanadalainen naapurimme linnan juhlia tänään kutsui) katsottu ja juhlat linnassa jatkuvat. Pukuja oli taas sekä hienoja että aika kaameita. Tuttuja piisasi ja erityisesti siksi juhlia jaksaa mielenkiinnolla seurata, mutta kyllä niitä varmaan katsoisi muutenkin. Etenkin kun se on suht helppoa täällä Tukholmassa, TV Finland kanava kun näyttää niitä koko illan. Kukaan ulkomaalainen ei tosin tajua tätä perversion muotoa - tuijottaa satapäin ihmisiä kättelemässä presidenttiä! Hands shaking ceremony, indeed!! Kun sitä miettii niin onhan tuo aika outoa, miljoonat suomalaiset tuijottaa tätä kättelyä... Meidän oli tarkoitus viettää iltaa naapurissa, kanadalaisen isän ja suomalaisen äidin (siksi linnan juhlat siellä tuttu kuvio) + kahden lapsen perheessä , mutta ikävä vatsatauti/influenssa on vieraillut heillä tällä viikolla, ja me emme halua ottaa mitään riskejä.

Enää viikko! Ensi lauantaina tähän aikaan olen siviilisäädyltäni rouva... huhhuh, alkaa kyllä aikalailla jännittämään. Mekko on haettu liikkestä ja roikkuu tuossa naulassa. Kukat on tilattu, tarjoilut samoin, painotuotteet tosin on vielä osin tekemättä. Ja ensi viikolla riittää muutenkin vielä tehtävää.

Nimenmuutos

Tänään sitten vihdoin sain lähetettyä nimenmuutos-paperin verovirastoon (täällä kaikki viralliset ilmoitukset tehdään verovirastoon - kertonee verotuksen keskeisestä asemasta tässä maassa...). Tuntui aika hurjalta. Yhtäkkiä nimeni onkin pian jotain muuta kuin kaikki nämä vuodet... mitenköhän siihen tottuu? Minulle tulee jatkossa kaksoisnimi ilman viivaa, kuten Ruotsissa on tapana. Erinomainen puoli asiassa on, että sitten minulla on sama nimi kuin tyttärelläni. Kyllä se silti vähän kirpaisee, vaikka pidänkin vanhan nimeni välinimenä (mellannamn).

Mielenkiintoinen seikka tosiaan on, että Ruotsissa saa ottaa välinimen, mutta ei kaksoisnimeä viivalla. Suomessa taas ei saa välinimeä, vaan nimenomaan pitää olla viiva. Ja lapsille pitää käsittääkseni Suomessa valita toisen nimi. Ruotsissa on ihan ok myös lapsella olla kaksi nimeä, mellannamn ja etfernamn. Tykkään kyllä enemmän ruotsalaisesta käytännöstä. Se on aika lähellä Tanskan ja Norjan käytäntöä, joissa käsittääkseni yleensä kaikilla on kaksi sukunimeä, sekä äidin että isän tai toinen oma, toinen aviopuolison (korjatkaa jos olen väärässä). Musta se on aika mukava tapa.

Tänään oli hääpuvun sovitus sekä kokeilukampaus - mikä hitto se on suomeksi??? Kyllä siitä tulee ihana. Nyt alkaa jo olla perhosia vatsanpohjassa, enää puolitoista viikkoa aikaa!

Pappeja ja terapiaa

Maailma on niin pieni. Ja ihmeellinen. Oltiin tänään tapaamassa vihkipappia, joka löytyi viereisen kunnan seurakunnasta. Ystäväni oli vinkannut tuskaillessani, etten ole löytänyt suomenkielistä pappia, että vanha luokkakaveri on pappina jossain Tukholmassa. Ja niin siis vihkipapiksi löytyi lukion luokkakaveri, jota en ole tavannut yli 15 vuoteen... että aika outoa oli, mutta tosi hauskaa. Ja oikeasti on aika ihanaa, että vihkipappi on edes jotenkin tuttu. Mutta kukapa olisi uskonut, että meikäläinen voi löytää tutun vihkipapin täältä lahden takaa???

Maanantaina käytiin testaamassa hääpukua ja tilpehöörejä, pientä korjailua tarvitaan, mutta kyllä siitä hyvä tulee. Ja sitten istuttiin toisen kaason kanssa hyvän ruoan ja juoman ääressä Söderissä uudessa tuttavuudessa Judith & Bertilissä (me like!), horistiin ja terapoitiin. Vaikka en itseäni tosiaankaan kovin nuoreksi morsioksi tunne, niin eikö sellaista tarvitsekin jännityksen alkaessa tiivistyä ja h-hetken lähestyä. Kunnon tyttöjen välistä ystävyyttä ja romanttista höpinää?

Häätohinaa

Häihin on enää kuukausi. Hui ihan hurjaa. Hiukka alkaa hirvittää, että tuleekohan vikalla viikolla sitten kuitenkin paniikki... Aika lungisti me on kyllä otettu, henganahdistusta ei ole tullut kuin pari kertaa. Nyt on viimein ruoatkin tilattu, joten sapuskapuoli alkaa olla kunnossa ja juomaakin pitäisi piisata.

Mekkoa mennään kokeilemaan ekaa kertaa maanantaina, tänään ostin siihen (ehkä) sopivan "stoolan" tai whatever sen nimi onkaan, tällä viikolla on hommattu myös alusvaatteet. Korutkin on jo suht selvillä. Kampaaja on sovittu, koekampauksineen, meikkaus samoin; kasvohoito ym on varattu nyt myös.

Sormukset haettiin tänään. On se vaan aikasen ihana.

Papin kanssa on tapaaminen ensi viikolla, samoin kanttorin, erilliset treffit kun tulevat eri seurakunnista - pappi on vanha lukiokaveri, joka on pappina Tukholmassa ja jonka kanssa en ole ollut tekemisissä lukion jälkeen, voiko maailma todella olla näin pieni???

Kukat on vielä täysin hoitamatta, koristelut sekä kaikki painotuotteet (nimilaput, menukortit jne). Mutta ehkä se tästä?

Polttarit juhlittu

Suomen polttarit sujuivat mallikkaasti svengaten Dancing Queenin tahdissa, sain olla Abba Agneta ja pukeutua vaaleanpunaiseen velouriin. Mutta hauskaa oli eikä onneksi mitään suurempaa nolausta, nokkahuilun soittokin jäi melkein lähipiirin päänsäryksi ja kaiken lisäksi sain aivan ihanan jalkahoidon. Illalla mentiin vielä kapakkaan tanssimaan pöydillä. Paikalla oli peräti 13 ystävää, kiitos kaikille mukana olleille aivan ihanasta päivästä!

Yöllä pääsimme taksilla kotiin suht lyhyen jonottaminen jälkeen. Sulhaselle kävi huonommin - hänkin kun oli Helsingin yössä suhaamassa - ja päätyi jonottamaan taksia yli 3 tuntia. Siis oikeasti, miksi tälle asialle ei tehdä mitään? Miten voi olla, että ainakin viimeiset 15 vuotta ollaan kärvistelty saman ongelman kanssa? En käsitä, miten tämä tilanne voisi oikeasti olla kenenkään intresseissä. Ongelma ei ole ainostaan se, että kolmen tunnin odottaminen on aivan järkyttävää. Seisoessaan pakkasessa on lisäksi suuri riski tulla kipeäksi. On myös suuri riski, että porukat lähtevät harhailemaan kotiinsa kävellen - kävely sinänsä on toki kannattavaa, mutta ei liene kovin turvallista kävellä kotiinsa pitkiä matkoja yksin keskellä yötä autioilla kaduilla?

Tuntuu, että tähän asiaan ei haluta muutosta - muutoin se olisi kyllä jo tapahtunut. Voisiko joku kertoa, miksi ei? Onko ajattelutapa, että ihan oikein niille jotka käyvät ulkona juhlimassa että saavat kärsiä siitä? Ovatko suomalaiset todella sellaisia moralisteja...?

Flunssaisen aatoksia

Onpas tänne taas moni jättänyt mukavia kommentteja! Meillä on sairastettu flunssaa, itsekin olin jopa poissa töistä eilen. Rajut polttarit ja vanhuus ottavat veronsa :) Ehkä se, että seisoskeltiin puistossa kylmässä ja viimassa maanantaina tunnin verran muiden mammojen kanssa ei hirveästi myöskään auttanut asiaa. Kaiken huipuksi ovelle kolkuttaa the polttarit, nro 2, Helsingissä lauantaina. Tässä on sitten nautittu yksi jos toinenkin kuppi kuumaa, jotta oltaisiin kaikissa sielun ja hengen voimissa viikonloppuna. Matkaan pitää varata mm. karvanopat ja nokkahuilu. Jos siis näette jonkun oudon tyypin soittavan torilla nokkahuilua lauantaina, that is me!!!

Oli muuten jälleen mielenkiintoinen keskustelu maanantaina puistossa ruotsalaisen äidin kanssa, joka siis on samassa mammaryhmässä ja vielä poikansa kanssa kotona. Hän oli menossa töihin vuoden alusta, mutta voivotteli kuinka vaikeaa on saada päiväkotipaikkaa ja miten hän tykkää kotonaolosta ja ikäänkuin voisi sitä jatkaakin. Minä siihen, että eikös täällä Ruotsissakin ole otettu nyt käyttöön hoitovapaajärjestelmä joissakin kunnissa. Kaveri katsoi minua kuin mielenvikaista, ja totesi että "sehän nyt on jotain naurettavat 3000 kruunua, samahan se on kuin ei mitään saisi". Ja siihen perään, että kyllä sitä on muutenkin töihin mentävä, lapselle hyväksi mennä tarhaan. Että niin sitä vaan on erilaiset filosofiat lahden eri puolin. Suomessa on ihan yleistä jäädä vastaavansuuruiselle hoitovapaalle vuodeksikin (korjatkaa jos olen väärässä ja hoitovapaa on summana huomattavasti suurempi). Eikä kai kovin yleistä ole ajattelu, että lapsen pitää mennä tarhaan 18 kk ikäisenä koska se on lapselle hyväksi?

Sitten taas toisaalta tiistaina huomattiin, kun Veraa haettiin päiväkodista klo 16.15 että Vera oli siellä viimeinen. Tapahtuisiko ehkä never Helsingissä? Viimeiset vanhemmat tulee kipinkopin hakemaan jälkikasvuaan puoli kuuden aikaan päiväkodin jo sulkiessa oviaan. Että siinäkin on sitten kyllä eroja, jos päiväkotiin viedäänkin niin ei siellä tosiaankaan vietetä yli 8 tuntisia päiviä.

Niin ja ihan pikku juttu vielä loppuun, soittivat pukuliikkeestä tänään ja kertoivat että tilaamani hääpuku on tullut! IIIK :)

Sairasvuoteen äärellä kerkee miettiä syntyjä syviä

Jo kesäkuun puoliväli! Hui, miten aika juoksee, ensi viikolla on jo juhannus. Ja kunnon suomalaisena pessimistinä voisi myös todeta, että siitä alkaa sitten päivät taas lyhetä kohti syksyä ja - työelämää... yritän kuitenkin olla ajattelematta niin.

Tänään on toisaalta päässä pyörinyt taas niin sataa ajatusta, ettei kesän kulumiselle juuri niin montaa riitäkään. Vera on edelleenkin kovasti kipeä, ja nukkuu lähes koko päivän. Yö meni jotenkuten, kuulemma J oli saanut eilen alkaneen ripulin vuoksi vaihtaa vaippaa poikkeuksellisti yölläkin; onneksi aamusta nukuttiinkin sitten kymppiin asti. Valveilla ollessakin silmät roikkuu puolitangossa ja nestettä saa väkisin pakottaa alas kurkusta.

Aamiaspöydässä hermostuin, kun luin aamun lehdestä että irlantilaiset olivat menneet ja äänestäneet Lissabonin sopimusta vastaan. Eilisestä lehdestä olin lukenut haastattelun kahdesta iäkkäästä irlantilaisrouvasta, jotka totesivat että ei heillä ole hajuakaan mitä koko sopimus tarkoittaa mutta kun heistä nyt vaan tuntuu siltä niin he äänestävät ei. Aaaargh.

Joskus olin vielä 100% kansanäänestysten takana. Nykyään en suhtaudu kovinkaan positiivisesti kansanäänestyksiin, kun tuloksena on useimmiten tällaista potaskaa. En itsekään ole erityisen perillä sopimuksen sisällöstä enkä automaattisesti sitä kannata, mutta on se nyt aika syvältä, että koko Euroopan laajuinen, pitkään neuvoteltu sopimus heitetään romukoppaan tältä pohjalta (jo toistamiseen). Miksei tätä olisi voinut jättää kansanedustajien päätettäväksi, onhan heidät valittu päättämään asioistamme? Varsinkin tällaisissa kompleksisissa kysymyksissä on aivan turhaa olettaa, että ns tavallinen tallaaja jaksaisi ottaa tarpeeksi selvää kyetäkseen muodostamaan mielipidettään. Sitten on tietysti toisenlaisia kysymyksiä - kuten ruuhkamaksut -joista oikeasti on ihan fiksua järjestää kansanäänestys.

Päivällä sitten J lähti ystävänsä häihin, joihin meidät vanhemmat oli toki molemmat kutsuttu. Mutta ei lapsia. Olimme harkinneet lapsenvahdin hankkimista, mutta kun J:n isä taas tavalliseen tapaansa on reissussa eikä muita luontevia oikein ole tarjolla, niin emme sitten jaksaneet vaivautua sen suurempaan etsintään. Kyseessä on ystävä, jonka olen tavannut kerran (ja sitäkään en muista, juhlissa oli silloin niin runsaasti uutta porukkaa) ja tulevaa vaimoa en ole tavannut koskaan. Minua ei siis suuremmin harmittanut, että kemut menivät sivu suun. Tarkoitus kuitenkin oli, että olisimme menneet koko perheen voimin kirkkoon ja minä ja Vera lähteneet sieltä sitten kotiin. No, nyt voi todeta että onni onnettumuudessa oli, ettemme olleet lapsenvahtia hommanneet kun emmehän olisi kuitenkaan päässeet.

Tästä pääsen seuraavaan tänään pohdittaneeseen aiheeseen, josta myös Äitiyspakkaus-blogissa käytiin eilen kiivasta keskustelua, itsekin aika aktiivisesti. Onko hyväksyttävää kutsua häihin tai muihinkaan kekkereihin periaatteella "ei lapsia"?

Itse olen sitä mieltä, että monestakin syystä ymmärrän jos hääpari ei halua lapsia juhliinsa (esim. lapset vievät kaiken huomion, osa vieraista keskittyy vain lapsiinsa, suurelle lapsilaumalle pitää myös olla tilaa ja ruokaa, joka ehkä rajoittaa muuten kutsuttujen määrää...). Onhan jokaisella kutsutulla vapaus valita, haluaako juhliin osallistua vai ei. En loukkaannu siitä, että meidät kutsutaan mutta tytärtämme ei. Kesähäihin USA:ssa Vera tulee mukaan, ja tiedän jo etukäteen että aikani tulee menemään pääasiassa Verasta huolehtimiseen ja perässä juoksemiseen.

Ymmärrän myös ihan hyvin, jos esim tupareihin kutsutaan periaatteella lapset tervetulleita ennen klo 18, sen jälkeen K-18. Toisaalta tietysti sääli, jos ei koskaan enää ole sellaisia juhlia kuin 70-luvulla, että lapset olivat mukana kaikkialla ja sitten vain nukahtivat sohvan nurkkaan. Mutta kuinka moni vanhempi nykyään enää edes jaksaa sellaista? Ehkä parikymppiset vanhemmat paremmin kuin me 30+? En tiedä. Minua ei kuitenkaan häiritse, etten saa viedä Veraani koko illaksi riekkumaan jonkun tupareihin tai muihin kemuihin.

Mm tällaisia olen tänään pohtinut Veran unta valvoessani. Analysoimatta jäi vielä Rosa Meriläisen ja Simo Frangénin vauvakirja Nollasta ykköseksi, jota aloin eilen lukea. Sanonpa vaan lyhyesti tässä, että voi hyvä ihme onko tämä muka feministi-Rosa??? Simo vaan juoksee lätkamatseissa ja baarissa vaikka kotona on parikuinen vauva. Tästä riittänee muutama kommentti seuraavaankin postaukseen, jollei sitä ennen löydy sata tähdellisempää aihetta :)

Nyt taidan siirtyä katsomaan jalkapalloa. Jos Verakin jaksaisi sinnitellä hetken pystyssä.