Leikkiä keskiyöhön?

Lähellämme on kiva lasten leikkipaikka, jossa ei koskaan tunnu olevan ketään.

Siis, ei koskaan kun me olemme siellä. Koska, mehän olemme siellä iltaisin n 18-19 aikaan. Toissailtana kun olimme lähdössä puoli kahdeksan aikaan, paikalle ilmestyi useita espanjalaislapsia. Vera hinkuaa lapsiseuraa joten seuraavana iltana siis menimme paikalle myöhempään, vasta n 19.30. Ekat lapset tulivat 20.15 kun lähdin Vidaria nukuttamaan. Isi sitten jäi Veran kanssa ja lapsiryntäys oli ollut klo 21. Eilen kun J lenkkeili paikan ohi 21.30, oli leikkipaikalla kauhea tungos. Oi aikoja oi tapoja. Meille eitosiaan taida löytyä täältä seuraa, kun liikutaan ihan eri kellonajoissa...

Toisaalta, kuten edellisen postauksen kommentoijakin totesi, täällä on päivisin niin järkyttävän kuuma, että kaikki vetävät siestaa ja sitten voimia riittää illalla riekkumiseen. Itsekin varmaan nukkuisin päiväunet aina jos täällä asuisin. Varsinkin kun lounaat on kolmen ruokalajin lounaita viinillä höystettynä, useimmiten sitä on aika voimaton sellaisen ponnistuksen jälkeen...

Lisäksi, edelliseen postaukseen liittyen, onhan kivaa että lapset saavat olla mukana sosiaalisessa elämässä- pohjoismaissa on vähän tapana, että kun lapset laitetaan petiin klo 20, sitten alkaa vanhempien oma aika. Täällä sitä omaa aikaa ei taida juuri olla?

Leikkipaikalla avattiin myös jokin aikaa sitten kahvila /pikaruokapaikka, jossa myydään tietysti myös olutta ja viiniä. Alla on kuva kahvilasta:



Baarin aukioloajat ovat seuraavat: tiistaista sunnuntaihin klo 17-24. Siis olutta ja viiniä illalla klo 24 asti auki, lasten leikkipaikalla. Voisitko kuvitella tätä Suomeen? Buaahaaa. Lastensuojeluunhan sellainen yritys päätyisi.



Toisaalla tosin ohjeistuksessa tosin lukee, ettei leikkipaikalla saa käyttää alkoholia :)

Vaarallinen maailma?

Taas kerran on joutunut päivittelemään mikä hullu, kamala maailma tämä on. Ihan naapurissa, voisi olla meillä. Koska tahansa. Vaikka, tällaista sattuu harvoin eikä pidä alkaa pelätä, niin sairaita henkilöitä tuntuu tässä maailmassa riittävän joka kolkkaan. Sitten vain on huono tuuri, tai jotain, jos sattuu osumaan sellaisen tielle. Tai tässä tapauksessa, kuuluu väärään puolueeseen. Mikä painajainen, koko tapahtuma voisi olla suoraan kauhufilmistä.

Jotenkin miettii, mihin maailmaan sitä lapsiaan kasvattaa. Vaikka tietää, että miettiminen ja pelkääminen on ihan turhaa - suurin osa asioista menee niin kuin menee eikä niit voi välttää sulkeutumalla 4 seinän sisään. Mutta samalla kuitenkin tuntuu, ettei lapsia halua päästää mihinkään.

Siitä tuli mieleen jälleen mielenkiintoinen etelä-eurooppalainen ilmiö. Olimme eilen Nerjassa, joka on kerrassaa viehättävä vanha kalastajakylä Malagasta hiukan itään. Siellä oli upeat rannat - joista me tosin ei juuri nautittu, musta kun on tullut vanhemmiten allasihminen, ja 3-4 vuotiaan kanssa en juurikaan aaltoihin uskaltaisi. Hieno vanha kaupunki ja Balcon de Europa. Yövyttiin viehättävässä ja suht edullisessa hostellissa Hostel 3 Solissa Vanhassa kaupungissa.

Illalla nukutin lapset ja mies kävi ulkona sillä aikaa, minä kävin sitten drinksulla sen jälkeen. Meillä lapset menee nukkumaan 20-21 aikaan, Vidar joskus jo seiskalta, riippuen päiväunien ajankohdasta. Varsinkin nyt kun Vera on kotona päivät eikä nuku päiväunia, on tyttö ihan valmis petiin jo 19-20 aikaan.

Ulkona käydessäni huomasin jälleen kerran miten Etelä-Eurooppa on eri maata. Kymmenen aikaan illalla kaupunki oli täynnä väkeä, pääasiassa lapsiperheitä, hyvä kun eteenpäin kapeilla kujilla mahtui. Lapsiperheet olivat parhaillaan menossa syömään. Siis kello oli todella 22.15. Terassilla viereisessä pöydässä istui ranskalainen seurue, jotka jäivät sinne vielä n 2-10 vuotiaiden lasten kanssa (kaksi perhettä, 4 lasta, pienin heistä n 2v) kun itse lähdin nukkumaan n 23.15. 2vuotias juoksenteli vapaasti pitkin toria, ilman että kukaan juuri hänen menoaan seurasi. Kyllä, minä seurasin, ihan uteliaisuudesta.

Kävellessäni takaisin hotellille, vastaan tuli vaunujen kanssa väkeä kuin pipoa, osassa vauvat nukkuivat, osassa oltiin hereillä. Jotenkin on vaikeaa ymmärtää, että lasten annetaan hillua puoleen yöhön. Kai minusta on tullut tiukkapipo, minustakin lopulta... samaan aikaan ihanan vapaata meininkiä. Mitä olet mieltä? Ja kun näitä hulluja riehuu täällä yllinkyllin, eikö niitä vanhempia pelota antaa lasten kulkea miten sattuu keskellä yötä?

Lomailu jatkuu

Vähän on tämä kirjoittelu hiipunut, eikä muita blogeja kerkeä lukemaan enää yhtään... Saa nähdä miten totaalisesti lopahtaa kunhan työelämä taas alkaa. Syyskuussa olisi tarkoitus mennä takaisin töihin 50%. Mies jää kotiin myös 50%, joten Vidar voi olla kotona vielä syksyn. Itseä tosin hiukan epäilyttää, saadaanko oikeasti työt tehtyä 50% työajalla. Koska sehän se huonoin ratkaisu on että palkaa tulee puolet mutta töitä on 100%. Veran kanssa aikanaan aloitin 80% ja se toimi hyvin. Onneksi sekin vaihtoehto on olemassa, että työaikaa voi syksyn aikana lisätä, mikäli töitä olisikin huomattavasti 50% enemmän. Myös oma sijaiseni saa jatkaa, vaikka itse tulen takaisin, joten aika hyvältä kuitenkin näyttää. Mies yksityisyrittäjänä varmaan joutuu tekemään paljon enemmän kuin se sovittu 50%, mutta tekee sitten töitä iltaisin. Mikäli tarvetta kuitenkin on, Vidarillekin osa-aikainen paikka päiväkodissa järjestynee jo syksyllä - näin sanoivat päiväkodista.

Vera menee siis takaisin vanhaan tarhaansa Tukholmassa elokuun lopussa. Siellä on sitten luvassa 30 tuntia viikossa - Tukholmassa tämä on maksimimäärä, jos vanhempi on kotona toisen lapsen kanssa. Joissain kunnissa maksimi on 15 tuntia. Aika hullua, miten eriarvoisessa asemassa vanhemmat ovat riippuen missä asuvat.

Olemme taas lomailemassa Espanjassa, Vera ja isi uima-altaalla, Vidar nukkuu ekoja päiväuniaan. Verasta on edellisen reissun jälkeen kehkeytynyt varsinainen vesipeto, kellukkeilla mennään jo ihan itsekseen pitkiä matkoja. Vidarhan on vesieläin ollut koko ajan. Vidar oppi viime mökkireissulla konttaamaan ja nyt seisominen on myös jo aika tukevaa. Eli ei tarvinnut ostaa pannumyssyä pään suojaksi tänne Espanjaan :D

Matka alkoi vähän kurjasti, kun Norwegian lähetti meidän matkarattaat sekä autonistuimen Malagan sijasta Alicanteen. Kentällä sitten ihmeteltiin, että miten päästään kämpille ilman istuinta... onneksi saatiin tilattua taksi, jossa oli lastenistuin. Norwegian ei ole paljon perään soitellut, kamat on nyt toista päivää hukassa ja tänään mennään ostamaan uudet matkarattaat. Vauvan kanssa liikkuminen kun on aika mahdotonta ilman rattaita (ja sitä Manducaa ei tietysti nyt ole mukana kun sitä ekaa kertaa oikeasti tarvittaisiin....). Onneksi meidän autossa oli valmiina Veran istuin, joten sentään on päästy lähimpään kaupunkiin Puerto Banukseen kauppaan ja syömään - Vidar Veran istuimessa ja Vera ilman istuinta, turvavöissä takapenkillä.

Nyt pikku-ukko heräsi ja lähdemme mekin altaalle.

Mökillä

Touhu on mennyt ihan mahdottomaksi. Oltiin pitkä viikonloppu mökillä ja äiti kyllä sai hermoraunion ukkelin kanssa, kun paikallaan ei viihdytä yhtään, sylissä ei jaksa olla, tuolissa ei ole kivaa, vaan eteenpäin pitäisi päästä ja laittaa suuhun kaikki, ihan kaikki siis mitä edestä löytää. Multa ja hiekka ja ruoho ja kaikenmaailman ötökät. Lisäksi paidat oli ihan mustana kun piti hinata itseään pitkin likaista kuistin lattiaa ja meinasi tippua kuistilta nenälleen kun sitä yhtäkään porrasta ei ymmärretä ihan vielä... en muista että Veran kanssa olisi ollut vastaavaa, vaikka samaisella mökillä oleiltiin noin samassa ikävaiheessa. Vera oli vaan vissiin niin paljon enemmän paikallaan pysyvää sorttia, sylissä viihtyvää ainakin. Myös se fakta, että yhden lapsen perässä jaksaa paremmin kuin kahden mahtoi vaikuttaa asiaan.

Muuten mökillä oli oikein kivaa, paitsi paarmoja oli ihan hirveästi ja koko ajan joku ötökkä surisi pään ympärillä - hirvittävän rasittavaa. Kädessä on ihan karseat puremat ja Veralla myös jaloissaan. Vidar selvisi tällä kertaa vähällä, liekö siitä syystä että ukkoa oli pakko pitää paljon sisällä (em syistä).

Lämpöä piisasi, yli 30 astetta, ja järvivesi oli peräti 26 asteista. Vera oppi uimaan lyhyitä matkoja uimarenkaan avulla. Vera on aiemmin ollut vähän vesipelkoinen (kuten äitinsä), mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Järvestä ei olisi haluttu ollenkaan pois, kun tämä uusi taito oli opittu. Hieno juttu! Vidar puolestaan on ihan mahdoton vesipeto - ainoa paikka, missä tyyppi pysyy mielellään paikallaan on amme sekä kahluuallas. Oi sitä räiskettä!

On tullut mieleen myös, että Vidar ehkä kuitenkin pitäisi syksyllä Tukholmassa laittaa babysimiin. En edes miettinyt asiaa aiemmin, kun aikanaan Vera ei ollut vauvauinnista kovin innoissaan. Mutta Vidarhan onkin ihan toista maata!

Vidar tosiaan on nyt myös oppinut nousemaan sängyssään seisomaan - ensi kertaa matkasängyssä mökillä, ja tänään palattuamme myös kotona pinnasängyssä. Silmät loistaen pikkumies seisoi sängyssään ja hihkui, vaikka oli nukkumaanmenoaika... Aamulla varmaankin sitten seisotaan sängyssä ja hihkutaan. Ja tätä riemua varmaan kestää jonkin aikaa...

Nyt sitten mennään jo heinäkuussa... Veralla oli vika päivä päiväkodissa viikolla, nostalgista sanoa heiheit, ei sitten enää nähdä. Meidän muutto tosiaan lähestyy hurjaa vauhtia. Elokuun puolessa välissä sitten lähdetään, ja mieli on jo jonkin verran Tukholmassa ja syksyssä, vaikka yrittääkin nauttia täysillä tästä kesästä-.