Lasermannen

Katsottiin tänään TV:stä Lasermannen sarjan toinen osa. Tarina on tosi; 1990-luvun alkupuolella (1991-92) Tukholmassa riehui sarjamurhaaja, joka ampui maahanmuuttajamiehiä ensin laseraseella, myöhemmin revolverilla. Kahden osan jälkeen sekopää on saanut hengiltä yhden ja sairaalakuntoon 10 ihmistä. Poliisi sen kun pohdiskelee onkohan lasermies ja revolverimies sama tyyppi eikä edelleenkään ole hajuakaan kuka ko tappaja on.

Voiko tämä oikeasti olla tapahtunut vain vajaa 10 vuotta sitten.. tarina on aivan uskomaton. Mies todetaan skitsofreniseksi moneen otteeseen, joutuu mielisairaalaan useita kertoja, istuu vankilassa kerran - silti pääsee sisään armeijaan sen jälkeen kun on jo todettu mieleltään sairaaksi, ja sekä itselleen että ympäristölleen vaaralliseksi. Armeijasta ei kuitenkaan tule mitään, kun tyyppi määrää pahemmin kuin ne jotka siinä hommassa ovat. (Sivuhuomautus: huomaa että a) en ole käynyt armeijaa, kuka se on joka määrää ?? b) hiukan lepsua on meininki kyllä suomen inttiin verrattuna, kessu sanoo "tjäna grabbar ja toivottavasti tullaan toimeen". )

No joka tapauksessa tämä erittäin epävakaa henkilö oppii sekä kasaamaan aseen että ampumaan erinomaisesti armeijassa ja on jopa alkuaikoina loistoyksilö nopeilla aseenkäsittelytaidoillaan. Vain muutama vuosi tämän jälkeen hän kylvää kuolemaa pitkin Tukholmaa. Ja kukaan ei ole tajunnut aiemmin, että kyseessä on räjähtävä aikapommi, kukaan ei ole pakottanut pysyvään hoitoon. Jätkä on ihan omissa maailmoissaan, ilman perhettä, yhtä ainutta kaveria tai edes tuttua, opiskelee DI:ksi mutta saa kasaan 3 vuodessa vain 2,5 opintoviikkoa plus nukkuu luentosalissa ja käy käsiksi siivoojiin.

Miten on mahdollista, että joku voi kävellä useisiin nakki- ja kebabkioskeihin ja vaan ampua tummaihoista myyjää päähän, tehdä sen yhä uudelleen ja uudelleen uusissa kioskeissa ilman että henkilö saadaan kiinni? Saman aikaisesti hän vielä ryösti pankkeja sen minkä tappamisilta kerkesi.

Ja oikeasti, kuinka paljon tällaisia tapauksia tänäkin päivänä kulkee vapaana pitkin Tukholman, tai Helsingin katuja?

Aika loppuu kesken

Kun huomaa yhtäkkiä olevansa aivan liian paljon tekemisen keskellä, miten siitä pääsee ulos? Pitääkö vaan valita, päättää että joku tekeminen on vähempiarvoisempaa kuin joku muu. Kaiken lisäksi kun flunssaa jatkuu toista viikkoa ja on kuitenkin pakko käydä töissä, niin miten rationaalisesti osaa edes päättää...

Itse joka tapauksessa päätin olla menemättä ruotsin tunnille. Jo toista kertaa, ja nyt varmaan ope heittää ryhmästä. Viime meiliin se ei edes enää vastannut. Sinnikkäästi lähetin vielä tänään pahoittelumeilin, etten taaskaan pääse tunnille sitkeän flunssan takia - erityisesti koska ääni meni on vaikeaa pitää esitelmää - saa nähdä tuleeko tällä kertaa vastausta. Pari viikkoa sitten se vielä lupasi, että saan tehdä kokeen keväällä, kun missaan sekä joulukuun että tammikuun tentin.

No tulee mitä tulee, päätin että on joka tapauksessa tärkeintä edes yrittää saada itsensä kuntoon ennen matkaa. Perjantaina joka tapauksessa lähdetään reissuun, ensimmäisenä kohteena on Singapore, jonne saavutaan lauantai-iltapäivällä ja ollaan ensi viikon torstaihin asti. Toivottavasti saan kirjoiteltua jostakin nettikahvilasta jossain välissä matkaa jotain, edes. Ennenkin on tosin tullut luultua suuria omista yhteydenpitokyvyistä, joten en panisi päätäni pantiksi tästä asiasta.

Ja sitten ollaan reissussa 7 viikkoa. Takaisin tullaan tammikuun loppupuolella, ja siitä 2 viikkoa töitä ja sitten uuteen työpaikkaan. Välillä elämässä tapahtuu jotenkin ihan kamalan paljon.

Sain sen työn!!!

Aivan käsittämätöntä!!! Olen ihan sekaisin... tänään sain työtarjouksen ja allekirjoitin sen, työt alkaa helmikuussa. Ja luulin etteivät ota minua edes haastatteluun...
Voi hyvä ihme, millaisia ihania ihmeitä maailmassa tapahtuu.

I did it!

Selvisin siitä! Olen sukeltaja!! ...hieman liioitellen ehkä. Kurssi on kuitenkin läpikäyty, olin luokan surkein oppilas, mutta päästivätpä viimeisenkin kurssista läpi :) Nyt on siis sekä teoria- että allasosuudet suoritettu. Vielä puuttuu avomeriosuus, jonka me siis suoritamme Australiassa. Muut kurssin jäsenet sukeltavat ensi viikolla Björkvikissä Tukholman lähellä, pimeässä ja kylmässä Itämeressä, hrrrrrr... aika sissitouhua. On heillä tosin kuivapuvut päällä, mutta silti. Olen onnellinen, ettei tarvitse siihen osallistua. Mutta jos se nyt saa ausseissa suoritettua, niin sitten on valtuutettu Open water diver - avomerisukeltaja!! Meikäläinen, joka suunnilleen on pelännyt vettä, ainakn syvää vettä...

Mutta oli aika huima tunne, kun pinnan alla hengittäminen onnistui ihan ongelmitta jopa pitkiä aikoja. Ja ettei tullut paniikkia altaan pohjalla istuessa. Mutta vaikeata se kyllä muuten oli! Lilluin painottomana suurimman osan aikaa jossakin puolivälissä, kurssin vetäjä joutui jalasta kiskomaan että sai minut pohjalle! Ja minä kun olin luullut, että pintaan pääsy on vaikeaa ja paniikin aihe, niin siellä sitten kiroilin regulaattoriini (hengityslaite) etten onnistunut vajoamaan. Onneksi kurssilla oli kaksi ohjaajaa, joista toisella oli tarpeeksi pitkä pinna näyttää kerta toisensa jälkeen, kuinka sen tippuneen maskin saa vedes alla takaisin päälle ja vedet hengittämällä ulos maskista... toinen ohjaajista menettikin silmin nähden hermonsa meikäläisen hitauteen.

Lisäksi fysiikan lakien ymmärtäminen ruotsiksi oli yllättävän vaikeaa. Jo pari viikkoa ennen kurssia menetin hermoni siihen touhuun, ja edelleen teoriatentissä piti oikein rautalangasta itselle vääntää, että tiheyshän se tosiaan kasvaa ja paine lisääntyy kun mennään syvemmälle... (eikös se nyt niin ollut??) mutta sitten käytännössä kun paine kerääntyi korviin 2-3 metrin välisessä syvyydessä, sai aidon esimerkin siitä miten paine on korvien sisällä suurempi kuin vedessä.

Helppoa vai mitä? Ha! Mutta se on tehty nyt ja nyt sitten varaillaan sukellusreissua Cairnista Great Barrier Reefille. ENää 2½ viikkoa reissuun!

Sukellusmaskissa

Käytiin tänään ostamassa sukellusmaskit ja snorkkelit. Maski tuntui hassulta, saa nähdä miten siihen muka tottuu. Sukelluskirjasta on luettu reilu puolet (huom. melkein 150 sivua ruotsiksi sukellussanastoa, jhuaa) ja filmistä katsottu suurin osa. Huh, aikalailla saa nähdä vaivaa homman eteen kyllä. Viikonloppuna on sitten kurssi, perjantaina klo 17-22, la 11-18 ja su 10-18. Miten yhteen vedessä lillimiseen voidaankin käyttää niin paljon aikaa ... ;) ei no, oikeasti tuntuu kyllä ihan hyvältä, että jos kerran mereen pitää mennä niin on ainakin kunnolla opittuna miten siellä pitää toimia. Epäilen kyllä, uskallanko sittenkään.

Ollaan nimittäin joulukuussa mm. Australiassa Great Barrier Reefillä! Siellä pitäisi olla maailman yksi parhaista sukellusmestoista. Joulu vietetään Sydneyssä ja uudeksi vuodeksi matkataan Uuteen-Seelantiin. Sielläkin ehkä pääsee sukeltamaan :) tai ainakin snorklaamaan, jos ei sukeltamiseen pystykään. Tämän pimeydenkin (ja sukelluskurssin) kestää sitä odotellessa...

idolit finlandsfärjalla

En ole aiemmin juuri seuraanut Idolsia (paitsi ekan kierroksen Suomessa, joo myönnän) mutta eilen tuli katsottua lähes koko show. Ruotsin idolsissa on mukana vielä 6 kilpailijaa, Agnes, Jens, Sebastian, Elina, Sibel ja Måns. Idolit olivat jaksojen välissä olleet finlandsfärjalla. Niin, tietysti ruotsinlaiva on täällä finlandsfärjan. Ekaa kertaa kun kuulin nimityksen, kuulosti se tosi oudolta, mutta kaikkeen näköjään tottuu. Kaikenlaisiin suomennoksiin, ja hassuihin sanoihin. Työkaveri osaa sanoi "Moi moi mukulat", koska katseli pienenä suomalaista lastenohjelmaa jolla oli ko nimi!

Idolseista Elina kuulostaa kovasti suomalaiselta, mutta ei ole sitä, toisin kuin Jens melkein on, kotoisin lähes Suomen rajalta Piteåsta ja sukunimeltään Pääjärvi. Suomalaisperäisiin sukunimiin törmää aika usein, harvoin ko henkilö kuitenkaan puhuu tai ymmärtää suomea. Elina on aika harvinainen nimi, luulinkin ensin että hän on Lina. Varmaan Elinankin nimi tavataan aina väärin, samoin kuin Mari, joka on aina joko Maria tai Marie. Ja ääntämykseltään Maari tai Marii. Olen jopa itse alkanut käyttää vaihtelevasti näitä versioita!! Työpaikan lehden haastattelussa olin Marit. Totesin, että jos kerran olen useampi Mari, niin palkkaakin voisi tulla tuplasti...

Suomen idolseihin verrattuna Ruotsin jengi on huomattavasti monikulttuurisempaa. Suomalaiset idolsit ovat nimeltään Ilkka Jääskeläinen, Katri Ylander, Agnes Pihlava sekä Henna Heikkinen, ja nyt uusi Pauliina Kumpulainen. Aika supisuomalaista porukkaa. Ylander tosin voisi olla suomenruotsalainen ja ehkä Agnes jostain muualta myös. Täällä taas mm. Sibel Redzep, Maria Albayrak, Marieme Niang ja Jens Pääjärvi - ei ihan periruotsalaisia nimiä: löytyy niitäkin tosin, Carlssoneita ja Svenssoneita. Silti huomaa miten paljon pidemmällä Ruotsissa ollaan monikulttuurisuudessa ja kuinka nimenomaan nämä ovat toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajia. Kyllähän kai tätä alkaa näkyä jo Suomessakin. Luin eilen artikkelin, ettei Tukholmassa ole enää koulua ja luokkaa, jossa ei olisi maahanmuuttajataustaista oppilasta. Toisaalta miksi helkkarissa pitää aina kiinnittää huomiota siihen, että jonkun vanhemmat tai isovanhemmat ovat jostain mualta. Milloin sitä oikein saa olla yhtä suomalainen tai ruotsalainen kuin muutkin? Onko sitä vielä 100 vuodne kuluttua neljännen tai viidennen polven maahanmuuttaja?

No anyway, eilen ulos idolseista äänestettiin Jonah, ja tuomarit ovat kerrassaan pöyristyneitä. Kansa äänestää väärin. Suomessa varmaan on sama juttu, vastaava skandaali ja myrsky vesilasissa. Lööpeissä tosin oli isoin uutinen kuinka Anna Lindhiä seurattiin. Ursäkta mig, mutta eikö se nyt ole vähän vanha juttu???

Idols-koukku kuitenkin heilahti. Nyt varmaan täytyy katsoa seuraavakin Idols-osa että kuinka tässä käykään.

natkutusta säästä ja vähän muustakin

Kylmää ja pimeetä. Sataa päin naamaa ja aamulla ei millään jaksaisi nousta. Vielä olen sinnitellyt pyörällä töihin, matkaa ei tosin ole kuin 10 minuuttia, mutta kohta alkaa olla sekin liikaa. Viikonloppuna siirretään kelloja, saapahan edes yhden tunnin lisänukkumisaikaa, vaikkakin sitten on aina vaan pimeämpää iltaisin. Mutta toisaalta kyllä taas riittää smalltalkin aiheita hississä, kun voi taivastella kamalaa säätä :)

Tänään olin töissä melkein iltakahdeksaan asti valmistelemassa huomista asiakastilaisuutta. Huomiset kekkerit kestääkin ainakin 23 asti. Ylettömän työnteon päälle tämä sade & synkkyys niin kyllä tekee mieli vaan vetää peitto korville. No, viikonloppuun on enää lyhyt aika. Ja kohta on joulu... vai mitä. Kaveri stressaa ja ostaa joululahjoja Suomessa, että kyllä jotkut siis ihan tosi ajattelee niin. En kyllä tajua, miten joku oikeasti voi ostaa joululahjat lokakuussa??

duunihaastattelua

Aivan mieletöntä! Olin työhaastattelussa ja pääsin jatkoon! Eka kierros oli viime viikolla, siinä oli mukana vielä 13 hakijaa. Siitä valitsivat 4-5 jatkoon ja olen siis yksi niistä. Jihaa! Oma tavoitteeni oli päästä haastatteluun asti, se on nyt saavutettu moninkertaisesti. Seuraava kierros on ensi viikolla, ja kävi siinä miten kävi, niin joka tapauksessa toivoa on! Kuulemma toinen haastattelijoista seuraavassa vaiheessa on norjalainen... joten pidetään peukkuja, että ymmärrän kysymykset oikein. Norjankielen taitoni kun on hiukan ruosteessa (lue:olematon).

Tänään töissä duunikaveri totesi, että kylläpäs olet väsyneen näköinen, sinäkin. Itse en ollut mitään niin vakavaa huomannut, mutta ilmeisesti näin on. Lohduttavaa sinänsä, että viittaus minuun"kin" sisälsi ajatuksen siitä, että ko työkaveri itse nimenomaisesti on väsynyt. Mutta kyllä tämä pimeys syö naista on se vaan niin.

yökukkujia ja sukellusta

Mikä siinä oikein on, ettei osaa mennä aikaisin nukkumaan. Vaikka tietää että pitäisi, ja väsyttää ja on univelkaa, niin silti kukkuu aina puolen yötä. Taaskin kello lähenee yhtätoista ja J on nukkunut jo tunnin mutta niin tässä muka vaan riittää kaikkea niin mielenkiintoista tekemistä että kuka sitä nyt nukkua kerkeisi... aamulla sitten taas ei mitenkään saa raijattua itseään järkevään aikaan ylös. Yhtenäkään aamuna en ole tällä viikolla päässyt töihin ennen kymmentä vaille yhdeksää (se on tosi tarkka, minuutitkin lasketaan :)

Esimerkikis blogiviidakossa seikkailemiseen on taas tuhraantunut ihan liikaa aikaa. Konetta i pitäisi edes avata kun ei siitä kuitenkaan sitten pääse ihmisten aikoihin irti.

J kävi tänään sukelluskeskuksessa hakemassa materiaalia kurssia varten. Kurssiin on enää vajaa kuukausi. Sieltä saatiin 150 sivuinen opus ruotsiksi, joka pitää lukea ennen kurssia ja tehtäviäkin pitää tehdä. hmph. Ihan kuin tässä ei olisi tekemistä ilmankin...

tietulleja tukholmaan

Ensi vuoden alusta tulee voimaan tietullit. Tukholman keskustaan ajo pahimpaan ruuhka-aikaan tulee maksamaan 15-30 kruunua, riippuen kellonajasta. Kokeilua jatketaan syksyyn saakka.

Moni on sitä mieltä, että kokeilu on liian lyhyt jotta sinä aikana saataisiin positiivisia tuloksia. Sosiaalidemokraatit vastustivat hanketta, mutta hyväksyivät sen jotta saivan Miljöpartietin tuen. Nyt sitten sossut vesittävät hankkeen lyhyellä kokeiluajalla. Kokeilun jälkeen äänestetään, ja kuka nyt äänestäisi tietullien jatkon puolesta, jos asiaan on keretty ärsyyntyä, muttei tottua eikä ainakaan nähdä tuloksia? No, toivottavasti olen väärässä ja tukholmalaiset tykkäävätkin että tämähän toimii hyvin.

Ainakin ruotsintunnilla asiasta keskusteltaessa äänessä oli kovaääninen vastustajajoukko. Vastustuksen syyt olivat mitä kummallisempia - firmat menee nurin kun ihmiset ei pääse töihin, paikallisjunat ovat likaisia ja siksi tietullit ovat väärin, nyt jo maksetaan paljon veroa eikä veroja saa enää ottaa lisää. No jaa, viimeinen puoltaa paikkaansa, mikäli tulleista tulee veroluonteisia maksuja. Verojahan täällä tunnetusti maksetaan jopa enemmän kuin Suomessa. Tällä erää voi kuitenkin valita, millä tavoin itsensä kaupunkiin raijaa - auton sijasta voi todellakin valita bussin, metron tai paikallisjunan. Missään en ole kokenut yhtä hyvää julkista liikennettä kuin täällä.

Mielenkiintoista joka tapauksessa nähdä miten käy. Jos tietullit äänestetään aikanaan nurin, kokeilusta tulee aivan järjettömän kallis. Mutta jospa kävisi niin kuin Lontoossa ja kokeilu onnistuisi - näin on käynyt kuulemma myös Sao Paolossa Brasiliassa. ...voiko tosiaan olla totta että brassit ovat näin edistyksellisiä? Taas kumoutui yksi ennakkoluulo :)

Harmittaa

Kaveri oli ollut Maija Vilkkumaan keikalla. Tuli ihan kademieli. Niihin ei täällä Tukholmassa pääse. Eikä katsomaan Komin näytelmiä. Sellaiset pikkujutut välillä harmittavat vietävästi. Hitsi.

Eilen oli suomityttöilta U:n luona. Siellä oli kivaa, syötiin ja juotiin paljon viiniä. Keskusteltiin mm. omakotitalojen hinnoista Tukholmassa, matkustamisesta, lasten saamisesta ja lasten hoitamisesta, politiikasta, ruotsin tavutussäännöistä, urakehityksestä ja työnhausta ja yritysten henkilöstöpolitiikasta, omista 80-luvun teinimuistoista, todettiin taas kerran että toivottavasti meidän lapset eivät ainakaan käyttäydy yhtä huonostsi kuin me silloin joskus.

Tänään on ihan mahtava syysilma muttei jaksaisi tehdä mitään. Syötiin poikaystävän kanssa isot kasat pitsaa ja olla möllötetään.

koukussa testeihin

Jäin koukkuun testaukseen. Suomen testissä sain tuloksen: Sinulla on imagokriisi. Päätä kumpaa olet: jokaisen miehen unelma, se täydellinen nainen vai massaan hukkuva mitättömyys. Huh.

Olen törmännyt mahdottomin hyvännäköisiin ja monipuolisiin blogeihin tässä surffaillessani. Pitäisiköhän itsekin vaihtaa johokin parempaan blogimalliin.

telkkarin töllöttelyä

Ei se Susan sitten edes avannut sitä kirjettä vaan palautti sen avaamattomana, argh. Mutta webbisivuilta löytyi testi, kuka olet - siis kuka Wisteria Lanen vaimoista olet. Samaa sarjaa kuin Sinkkuelämässä siis. Itse olin Susan Mayer, olikohan se nyt hyvä vai huono...? No parempi kai kuitenkin kuin Edie.

Tänään meillä katsotaankin vaan futista Ruotsi-Islanti. Ruotsi on kuitenkin jo selvittänyt tiensä jatkoon, joten jännityksen ja kiroilun taso vaikuttaa olevan suht alhaalla :)

Ruotsintunnilla eilen piti valita kenestä tunnetusta ruotsalaisesta tekee esitelmän. Valitsin Ingrid Bergmanin. Koko ajan pohdituttaa olenko unohtanut jonkun joka olisi ollut TOSI hyvä esitelmän aihe. Sitä voinee vielä muuttaa, jos saan joltakulta hyvän vinkin...? Miten angsista lienee esitelmän kirjoittaminen, kun jo pelkän aiheen valitseminen on näin vaikeaa!!

Niin ja piti vielä sanoa, kun tehtiin tavutustehtäviä, että mitä kamalaa sitä näkeekään -oikea tavutus meni aivan kummallisesti!! Oikein pahalta tuntui, kyllä Suomen tavutussäänöt on sen verran tiukassa. Esimerkiksi sana Leendet tavutetaan: Lee-ndet. Ja sana Finskor tavutetaan Finsk-or. Apua! Toivottavasti tämä ei tartu!!

epätoivoiset amerikan vaimot

Tänään oli desperate housewifes ilta. Televisiosta tulee tasan kaksi ohjelmaa joita katson, ja ne tulevat tietysti samaan aikaan. Ensin siis katson ruotsalaisen sarjan Komissionen, joka kertoo kuvitellusta terrori-iskusta Tukholmaan. Tekstiteevee on siitä ihana vehje, että saan siihen ruotsinkieliset tekstitymmärtämisen tueksi. Kommission jälkeen voin sitten siirtyä amerikkalaisen satiirin pariin - mitä olikaan ennen Desperate Housewifeja, tai täydellisiä naisia kuten niitä Suomessa ilmeisesti kutsutaan? Ekasta jaksosta en jaksanut innostua ja tokakin meni vielä vähän ihmetellessä, mutta nyt olen ihan täysin koukussa. Lähdenkin tästä katsomaan sarjan loppuun, avaako Susan sen kirjeen Mikelta ja mitä sieltä paljastuu...

money money money

Hammaslääkärin lasku ei ollut kuin vajaa 1200 kruunua. Jipii, jäi siis paljon alle luullun. Varsin hassua on se, miten voi yllättyä positiivisesti n 130 euron hammaslääkärilaskusta :) Suomessa vielä olisin ollut ko summasta kerrassaan järkyttynyt.

Keväällä päivittelemäni verolaskukin päätyi huomattavasti pienempiin lukemiin valituksen jälkeen. Kannatti siis valittaa! Sain loppujen lopuksi vähentää Suomen matkojani Ruotsin verotuksessa. Useita tonneja sekin räkning silti, mutta ei sentään ehdotettua reilua kymmentä tuhatta. Suomen verokarhu oli onneksi kunnon kaveri ja antoi takaisin lähes sen minkä ruotsalainen karhu vei. Hiphei, rahaa siis saattaa jäädä vielä käteenkin kaikesta huolimatta!

hammaslääkärissä

Kävin eilen hammaslääkärissä. Luulin että hampaassani oli reikä, muttei ilmeisesti ollutkaan. Tosin lääkäri kyseli niin hirveästi että mihin hampaaseen sattuu, minkälaista kipua missä kohtaa, olenko varma että kyseessä on reikä, että mietin onko tosiaankin minun tehtäväni määritellä mikä on vikana? Jo varatessani aikaa hammaslääkärin apulainen tiukkasi puhelimessa moneen kertaan, mihin kohtaan sattuu ja onko se nyt varmasti reikä. Mistä helvatusti minä sen tietäisin,??? Eikö se nyt kuitenkin ole heidän duuninsa selvittää se??

En kai minä nyt huvikseen hammaslääkäriin viitsi tunkea. Sen lisäksi, että se voi tehdä kipeää fyysisesti tekee se myös erinomaisen kipeää kukkarossa. Ruotsissa hammaslääkärit ovat yksityisiä eikä olemassa ole minkäänlaista korvaussysteemiä. Pelkkä tarkastus siis todennäköisesti maksanee n 1000 kr eli 100 euroa. Siis lääkärin arvailu missä vika. Seuraavaksi tulee korjaus, todnäk pari tonnia. Huomenna jatkuu tutkinta ja jonkun paikan korjailu, aikaa varattu tunti, toivon että kokonaislasku jäisi alle kolmen tonnin. Viime vuonna lasku oli 1600 kr ilman reikiä tai mitään suurempia korjailuja, lähinnä hommaan kuului tarkastus, puhdistus ja kiilloitus.

On todella vaikea ymmärtää, miten niinkin keskeinen osa perusterveydenhuoltoa kuin hammashoito voidaan jättää kaiken korvauksen ulkopuolelle. Olen duunissa kysellyt mitä sitten jos ei tosiaankaan ole varaa, on kuulemma 2 vaihtoehtoa: a) ottaa lainaa tai b)ei tehdä mitään, ts. antaa hampaiden mädäntyä suuhun. Köyhät kyykkyyn siis. Ursäkta mig, oliko tämä joku hyvinvointivaltio Ruotsi??

itku pitkästä ilosta jne

Perjantaisesta ylilyönnistä johtuen oli vielä tänäänkin krapula!! Eilinen oli normaalia kärsimystä, mutta että vielä tänäänkin? Jotenkin en vain suostunut hyväksymään aamuista jomotusta päässä ja menin silti stepaerobiciin. Lisäksi vatsa oli jotenkin sekaisin. Suurin osa jumpasta oli otettava jotenkin kakkosvaihteella. Voiko olla, että yleenmääräisestä viininjuonnista voi joutua kärsimään 2 päivää? Epäreilua.

Lisäksi taisin harjoittaa (nykyisin onneksi todella harvinaista) luurijuopottelua. Paino sanalla taisin, sillä muistikuvani loppuillasta ovat hiukan hämäriä. Aina välillä sitä näköjään taantuu 10 vuotta taaksepäin. Olen kuitenkin erityisen katkera kännykälleni, joka ei jostain käsittämättömästä syystä ole tallentanut lähettämiäni viestejä lähetettyihin. Olen tästä varma, kuulin nimittäin varmasta lähteestä että olin lähettänyt saman viestin kahteen kertaan, mutta yhtään lähetettyä ei ole tallentunut puhelimeni muistiin. Aaargh. Toisaalta on ehkä vain parempi olla tietämättä??

Olin lohdutuksekseni tänään elokuvissa katsomassa Kalle och chokladfabriken ja söin vähän suklaata ja muuten karamelliä.

sairaslomaa

Pomomme kertoi torstaina, että hän joutuu kuukauden sairaslomalle. Lääkäri oli määrännyt kuukaudeksi ehdotonta lepoa ja lääkintävoimistelua. Pomomme oli silminnähden järkyttynyt, "miten tässä voi käydä näin, eihän hän voi niin sairas olla". Samaan syssyyn hän kertoi että niskat ja selkä olivat oireilleet jo pitkään niin pahasti, että koko ajan sattui, eikä töitä pystynyt kunnolla tekemään. Hän oli kyllä viitannut kipuihin joitakin kertoja, mutta vähän vähätellen, ohimennen, en ollut tajunnut miten vakavasta asiasta oli kyse. Missä vaiheessa ihmiset oikein ymmärtävät, että kaikki ei ole hyvin, että itsestä pitää huolehtia, ei sitä kukaan muu tee itsen puolesta?

Pomo vaikutti olevan hirveän huolissaan siitä,miten hommat hoituvat työpaikalla, miten selviämme - kuukauden päästä on tulossa vuoden isoin tapahtuma jonka järjestelyssä riittää tekemistä. Hassua on kuitenkin se kuvitelma että ikäänkuin koko lafka kaatuisi hänen 1kk poissaolonsa aikana! Yleensäkin ko ajattelu on aikalailla yleistä kun joku on jäämässä pitkälle sairaslomalle tai vaikka vain ihan tavalliselle lomalle - hommat eivät tule hoidetuiksi, kaikki menee mullinmallin. Toivovatko ihmiset samalla että näin käy, muutenhan sitä ei olekaan korvaamaton? Joku muu voikin tehdä hommani yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin minä - ehkä olenkin huomenna työtön... siksipä ei voi jäädä pois kuukaudeksi, ehkä ne tajuavat että hommat hoituvatkin itse asiassa paremmin ilman minua...

Toinen kysymys on tietysti, mistä sairastuminen johtuu - Ruotsissa sairaspoissaolot ovat Suomen työttömyyteen verrattavissa oleva ongelma. Eivätkö ihmiset tajua huolehtia itsestään ennen kuin on liian myöhäistä? Pomoni tapauksessa yksi syy on varmasti hänen suuri empatiakykynsä, halunsa olla läsnä joka paikassa ja koko ajan, pyrkimyksensä auttaa ja osallistua ihan joka asiaan, huolehtia että asiat hoituvat, tulla töihin kesken loman katsomaan että kaikki on hyvin. Tietysti siitä syntyy stressiä kun eihän kukaan sellaiseen pysty. Ja sitten stressaa eikä pysty nukkumaan ja niskat jännittyy ja stressaa vähän lisää ja niin kierre on valmis. Me päätimme, että jos pomo yrittääkin tulla duunin lähelle tulevan kuukauden aikana (mikä on enemmän kuin todennäköistä) me yksissätuumin ajamme hänet ulos :) lafka ei taatusti kaadu ja työpaikka odottaa vielä kuukauden kuluttua.

Outoa yksinoloa

Edessä ensimmäinen itsenäinen viikoloppu piiiitkään aikaan. Mies meni työmatkalle ja palailee sieltä sunnuntaina. Aiemmin tällaisen tapahtuessa on joko tullut joku kaveri kylään tai olen itse lähtenyt Suomeen. Nyt siis ihan itsekseni monta päivää :) Jotenkin näin vierailla mailla ollessa sellaiseen liittyy ihan eri juttuja kuin aikanaan Helsingissä. Ja itse asiassa Helsingissähän sitä oli koko ajan viikonloppuja yksin!

Miten muuten se tapahtuukaan salakavalasti, että tottuu yhdessäoloon, siihen sellaiseen että toinen on olemassa vaikka olisi suurimman osan aikaa eri huoneessa? Viikolla yksinolo on vielä jokseenkin normaalia etenkin toisen tehdessä sikana töitä, mutta yhtäkkiä kun onkin yksinään kotona viikonlopun niin se tuntuu melkein jännittävältä?! Ja takana on kuitenkin puoli elämää sinkkuna... onkohan sitä jotenkin taantunut?? Joka tapauksessa olen tarkoituksella suunnitellut rauhallista viikonloppua, enkä sopinut juuri mitään menoja. Ajattelin testata, miltä yksinolo tuntuu :)

Vieläkään ei muuten ole tullut vastausta Punaiselta ristiltä. Ihme touhua.

kielioppi poskessa

Miksi ruotsin kielen prepositiot on niin vaikeita? Tarvitseeko ruotsia osata täydellisesti? Voiko ruotsista saada töitä kielipuolena?

Viimeisen kysymyksen esitti svenska som främmande språk, skriftlig kunskap -kurssille kanssani osallistuva venäläinen tyttö. Jos minun esimerkkiäni katsoo, vastaus on kyllä, järkeviä töitä voi saada jopa kielipuoli. Mutta lähinnä tuttujen kautta - Ruotsi toimii suhteilla, ilman niitä useimmiten ei toimi ei. En minäkään ilman aiempaa kollegaani olisi työtäni saanut. Ko. tyyppi kurssillani on lukenut tekniikkaa ensin Venäjällä ja sitten Ruotsissa. Ja silti vastaus on usein ei. Kyllä maailma on epäoikeudenmukainen paikka. Vaikka olisit miten hyvä asiantuntija tahansa, ei se vaan riitä jos kuulostat väärältä. Tosin se että näytät suht oikealta auttaa, mutta ensin täytyy päästä näkymään asti (lue: työhaastatteluun). Kurssituttavastani en tosin tiedä miten hyvä hän on työssään, mutta näin homma useimmiten menee.

Kurssilla on kaksi venäläistä ja yksi ukrainalainen tyttö. Heidän aksenttinsa on suunnilleen samanlaiset. On itse asiassa aika hauskaa kuunnella ihmisten erilaisia aksentteja. Kolme espanjan/portugalinkielisistä maista tulevaa murtavat hauskasti, ihan erilailla kuin saksalaiset tai jenkit. Espanjalaiset eivät saa sanottua sanaa text ks:lla, vertaa sanaan test, molemmat tulevat puhtaana ässänä. Kurssilla käyvät jenkit ovat itse asiassa tosi hyviä ääntäjiä verrattuna erääseen tuttuun amerikkalaiseen ja etenkin työpaikkani englantilaisiin. Ja sitten tietysti me suomalaiet ollaan ihan oma lajimme. Kiinalaisista taas on vaikea saada selvää. Yksikin tyyppi soitti tänään työasiaa ja vielä englanniksi, enkä silti tajunnut mitään. Miten toisille voi olla tietyt äänteet niin vaikeita? Toisaalta kun meikäläinen yrittää sanoa sjuttisju sjuksköterskor sjunger (tai jotain sinnepäin tämä vesihiisi sihisi hississä ruotsalaisittain) niin ei sekään kyllä hyvin suju...
kävi kieliopin kanssa miten tahansa, ehkä kuitenkin saan elämäni ensimmäinen venäläisen tutun kurssin kautta.

En käsitä

En käsitä. No on tietty paljon asioita mitä en käsitä, mutta tällä kertaa tätä. Lähetin viime viikon alkupuolella kyselyn Ruotsin Punaiselle Ristille heidän www-sivujensa kyselylomakkeen kautta. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Kysyin, miten osallistuminen Punaisen Ristin toimintaan onnistuisi parhaiten, olisiko syytä ensin käydä kurssilla vai voiko auttamiseen osallistua suoraan ilman kurssitusta. Ei minkäänlaista vastausta tänä mennessä, vajaaseen viikkoon. Okei, siellä voi olla ruuhkaa. Voi olla että heillä paljon tekemistä eikä aikaa vastata typeriin kyselyihin. Ja eihän viikko ole vielä aika eikä mikään.

Mutta, en voi sille mitään että alan suuresti epäillä ruotsalaisten avustusjärjestöjen toimintatapaa uusien kiinnostuneiden mukaanottamisessa. varmaan ovat muuten erinomaisen tehokkaita. On minulla pahoille sanoilleni vastinettakin. Liityin Ruotsin Amnestyyn samantien tänne muutettuani. Viime keväänä sain vihdoin aikaiseksi ottaa yhteyttä Amnestyyn sähköpostitse. Kyselin sieltäkin, miten voisin osallistua. En edelleenkään ole saanut vastausta kahteen erilliseen tiedusteluun. Ei siellä ilmeisesti olla kiinnostuneista uusista aktiiveista. Olen kyllä käsittänyt, että vapaaehtoishommiin riittää täällä huomattavasti enemmän porukkaa kuin Suomessa. Enpä kuitenkaan olisi voinut uskoa, että tulijoita on ilmeisesti niin paljon, etteivät edes kyselyihin jaksa vastata.

Voisin tietysti yrittää soittaakin, mutta mielestäni asiat on helpompi hoitaa sähköpostitse -varsinkin tällaiselle kielipuolelle se on helpompaa, luulisi etenkin SPR:n tajuavan kun on tekemisissä sen verran paljon maahanmuuttajien kanssa. Lisäksi alkaa oikesti ottaa kupoliin, ettei apu ilmeisesti kelpaa.

Asiasta kymmenenteen, lupasin tarkistaa kuminatilanteen rapujuhlissa. Ja unohdin tietysti kysyä. Mutta löysin meiltäkin kuminaa. Ehkä se tosiaan on ruotsalaisten mielimauste.. Aalborgin jubileumsakvaviitti oli kuitenkin hyvää. :o)

Rapujuhlia ja tuttavuuksia

Eilen oli rapujuhlat lähellä Täbyä, n 20 minuutin ajomatkan päässä Tukholman keskustasta, mutta ihan maalla. Uskomatonta, miten lyhyen matkan päässä Tukholmasta päätyy keskelle maaseutua. Sama asia tietysti Helsingissä, mutta Tukholma on kuitenkin kaksi kertaa Helsingin kokoinen. Rapujuhlat pidettiin ladossa, jossa ei ollut lämmitystä. Mielenkiintoista, mutta kylmää... Vaikken yleensä ole mikään tanssihirmu bileissä (ennemmin se joka istuu lasi kourassa keskustelemassa syntyjä syviä) niin tällä kertaa oli tanssiminen aika pop - tuli edes vähän lämpimämpi. Kotiin ajaessamme ulkona oli 4astetta lämmintä. Hrrr! Ihmekös jos ladossa paleli. Syksy on todellakin tullut.

Rapujuhlat ovat kyllä niin ruotsalainen traditio. Juttelin pitkään erään ruotsalaisen kanssa, joka on asunut Kööpenhaminassa 10 vuotta. Kuulemma Tanskassa ei ymmärretä rapujen päälle. Suomessakin enemmän, mutta kyllä silti Ruotsi on ihan ykkönen rapujuhlalistalla. Omasta mielestäni rapujen syönti on ihan yliarvostettua. Niitä on helkkarin hankala syödä. Niissä on todella vähän syömistä. Hirveä vaiva häviävän pienestä määrästä ruokaa. Tsemppasin kuitenkin ankarasti ja sain kiskottua joitakin lihanpalasia rapujen sisuksista; mitä pidemmälle ilta meni, sen paremmin se sujui. Ehkä paljolla harjoittellulla voisin jopa saada itseni kylläiseksi rapuillallisilla... rapujen seuraan kuuluvat tietysti snapsit ja snapsilaulut. Nekin alkavat sujua jo aika mallikkaasti.

Eilen päivällä oli 3 kaveria käymässä päiväristeilyllä Helsingistä. Juostiin läpi hirveä määrä sisustusliikkeitä Östermalmilla. Opin aika monta uutta sisustusliikettä sillä reissulla... hauskaa kun tulee tuttuja käymään ja itse oppii uutta omasta kaupungistaan! Samalla mietin, miten paljon ihmisiä sitä tunteekaan eri ympyröistä, eri tuttujen kautta.. On oikeastaan aika mielenkiintoista miettiä, mistä eri ihmisiä tunteekaan. Työnhakijallehan suositellaan, että pitäisi tehdä mindmap kaikista ihmisistä joita tuntee. Nimenomaan kun joku esittää kysymyksen "mistä te tunnette toisenne?" tulee monesti hämmentävä olo: niin mistä itse asiassa?? Jonkun tutun tutun kautta, jonka kanssa ei itse asiassa enää ole tekemisissäkään. Oma joukkonsa on tietysti lapsuus- ja koulukaverit, sekä opiskelukaveri ja työtutut. Mutta entä ne kaikki muut?

Blogista blogissa blogiin

Olen eilen ja tänään lueskellut erinäisiä blogeja ja surffaillut edestakaisin blogisivustoilla. Oikeastaan kaikki alkoi siitä, kun Hesarin etusivulla viitattiin toimittajaan, joka kirjoittaa juttuja blogeista blogissaan. Tämä on herättänyt, ei nyt maailmanlaajuista (vai?), mutta hyvinkin Suomen laajuista keskustelua blogeissa blogeista blogeihin. Hmm, herättihän se jollain tavalla minutkin. Oikeastaan olen tähän mennessä kirjoittanut aikalailla eri tavalla kuin monet muut blogittajat. Surffaillessa eri blogeissa olen tavannut mielenkiintoisia juttuja ja tyyppejä, mutta eritoten hämmentynyt siitä miten jengi todella kirjoittaa päivittäin, ja kaikesta mahdollisesta. Uusi blogiavaruus on avautunut. Ehkä en kuitenkaan edelleenkään aio viettää siellä suurinta osaa päivästäni... ja ehkä edelleenkin harkitsen blogini henkilökohtaisuuden astetta.

Päädyin esimerkiksi blogiin, jossa Tira&Misu ihmettelee, miksi ruotsalaiset laittavat joka paikkaan kuminaa. Huomenna on rapujuhlat joissa juodaan todennäköisesti snapseja. Ehkä voisin yrittää muistaa kysyä asiaa.

Henkilökohtaisuuteen liittyen, pakko toisaalta mainita, että olin tänään työhaastattelussa. Se oli mielettömän jännää, ja oikeastaan aika kivaa, koska minulla ei ole minkäänlaista painetta saada ko duunia. Nykyinenkin on ihan ok. Mutta olisihan se mahtavaa! Sitäpaitsi homma vaikuttaa aika hienolta. Ialla fall, jotenkin henkilökohtaisesti hienointa kuitenkin on, että ruotsinkielisen työhaastattelun jälkeen on voittajafiilis! Huisaa. Ja että ne haastattelijat oikeasti näyttää hämmentyneiltä ja epäuskoisilta, kun kerron että 2 vuotta siten vielä kieltäydyin puhumasta ruotsia. Ha! Olen ylpeä itsestäni, kävi miten kävi.

onko äidin elämä helpompaa nyt kuin 20 vuotta sitten?

Mietimme yhtenä menneenä päivänä töissä, tarvitaako perheen pyörittämiseen isoäitejä tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Sujuuko elämä ilman kulman takana valmiina odottavaa isoäitiä? Samalla sivusimme aihetta, onko töissäkäyvän naisen asema tänä päivänä huonompi kuin 20, tai 30 vuotta sitten. Kollegani on sitä mieltä, että koskaan aiemmin ei ole ollut yhtä hankalaa olla pienten lasten äiti ja käydä töissä ja yrittää yhdistää tämä kaikki. Hän on vajaa 4kymppinen nainen ja kahden lapsen äiti. Lapset ovat suunnilleen 6 ja 10 vuotiaat. Samassa kahvipöydässä istui isoäiti, joka mietti omaa aikaansa pienten lasten töissäkäyvänä äitinä. Ei silloin ollut taattuja hoitopaikkoja, itsestäänoikeutta tarhaan. Jotenkin mietin, eikö nyt kuitenkin ole vähän liioiteltua sanoa, että tänä päivänä äitinä on vaikeampaa kuin 20 vuotta sitten?

Pitääkö sitä sitten tehdä kaikki itse. Huono omatunto kolkuttaa ruotsalaisäidin olkapäätä, jos koti ei ole putsattuna ja piltit pitseissä ja siivoissa vaatteissa. Piikakeskustelussa ei ole päästy alkua pidemmälle siinä vaiheessa kun se on Suomessa ollut jo ajat sitten ohi. Verotuksessa voi vähentää remottimiehen kulut, muttei siivoojaa. Omat sotkuthan kuuluvat naisen hoidettavaksi.
Toisaalta kun ei ole lapsia, ei ole myöskään sananvaltaa ko. asioihin. Eräs tuttuni totesi, että onhan se mahdotonta hoitaa kahta lasta samanaikaisesti kotona. Anteeks?? Kautta aikain on hoidettu lauma lapsia kotona ilman mitään ongelmia. Onko menty vähän turhan pitkälle, kun toinen lapsi pitää saada hoitoon siksi aikaa kun itse hoitaa toista kotona? Tähänkään aiheeseen ei tosin saisi kommentoida, kun ei kerran ole omakohtaista kokemusta.

Suomessa kyllä suhtaudutaan tähänki asiaan virtaviivaisemmin. Lapsi viedään tarhaan ja sillä siisti. Jos lapsi viedään ensimmäisenä ja haetaan viimeisenä, ei siinä mitään, sehän vaan karaisee. Ruotsissa ollaan huolissaan, jos tarhalla ei olla ennen neljään pilttiä hakemassa, johan siitä tulee traumoja. 8-vuotiastakin kaitsetaan perään siinä missä suomalaiskakaralle isketään 6-vuotiaana kännykkä käteen ja sanotaan että katso sitten molempiin suuntiin tietä ylittäessä. Kumpi sitten lienee parempi? Keskustelu jatkukoon.

Pyöräilyä ja katumarkkinoita

Tällä rintamalla on ollut viime aikoina hiljaista. Töiden määrä on uuvuttanut niin, ettei iltaisin kotiin palattua 20-21 aikaan juuri muuta ole jaksanut kuin lueskella päivän lehteä tai kirjaa. TV:n tuijotteluun en ole onneksi juurikaan sortunut. Syksy on siis tullut tännekin, ei voi mitään. Onneksi sentään tähän mennessä aika ihana sellainen, tänäänkin oli asteita enemmän kuin monena päivänä mennä heinäkuussa.

Kävimme pyöräilemässä Södermalmille Hornstullin rantaan kesällä avatussa Street - kirpputori-kahvila- ravintolaryppäässä. Käsittämättömän hienoa - aurinko paistoi, tuuli ei juuri ulottunut sille kadun pätkälle, ihmiset maleksivat pitkin kävelukatua ja istuskelivat rannalla ja ravintolan ja kahvilan penkeillä ja nojatuoleilla kahvia, tai olutta siemaillen. Kukaan ei ollut häiritsevässä kunnossa, vaan nauttivat vähän hippimäisesti mutta silti sivistyneesti juomistaan. Street mainostaa olevansa Tukholman vastine Lontoon Camden Townille, missä kulttuurit kohtaavat, taiteilijat myyvät tuotteitaan, kohtaavat toisiaan ja mahdollisia asiakkaitaan. Street on myös tapahtumapaikka teatterille, musiikille, erilaisille teemapäiville jne. Ensi viikonloppuna on luvassa luomumessut. Street on selävästikin taiteilijoiden oma luova tila ja omat markkinat.

Mahtavaa oli myös pyöräily auringonpaisteisessa Tukholmassa. Rakastan Tukholmassa pyöräilyä! Erityisesti pyörän selässä tajuaa kaupungin kauneuden, veden, sillat, saaret, rannat, kauniit rakennukset. Lisäksi Tukholma on vallan loistava pyöräilykaupunki, jopa autojen seassa tuntee olevansa turvassa; autoilijat käyttäytyvät esimerkillisesti, pyörätiet ovat selkeästi merkitty, hyvin hoidettu ja niitä on joka paikassa. Ainoa harmittava seikka ovat miten kuten tahansa loikkivat jalankulkijat. Yleinen jalankulkijamyönteinen asenne on mennyt niin pitkälle, ettei oikeastaan punaisella värillä ole niin väliä, "kyllä se auto pysähtyy". Ja tielle voi loikata mistä välistä vaan - pariin kertaan olen meinannut hurauttaa kävelijän päälle kun joku poukkoaa täysin varoittamatta pysäköidyn auton takaa pyörän eteen. Aivan päinvastaista siis Helsingin liikennekulttuuriin! Autoilijat olisikin syytä lähettää tänne oppimaan, ja kävelijät vastavuoroisesti Helsinkiin!

hulppeita huviloita ja feminismiä

Viimeinen kesälomapäivä ja päätimme lähteä pitkälle pyöräilyretkelle Vaxholmiin. Vajaan 40 km matkalla kohti saaristopitäjää riittää hulppeita huviloita. Ei Vaxholmikaan tietysti hullumpi ole, mutta se on jo vähän Tukholman ulkokantilla. Siellä tosin on aivan omaa saaristolaisidylliään.

No joka tapauksessa, kyllä siinä matkalla näki, että Ruotsissa on rahaa. Uskomattoman kauniita huviloita etenkin Djursholmissa, kerrassaan käsittämättömän kokoisia mahtavine piha-alueineen. Etenkin vanhat, vuosisadan alusta olevat, erinomaisessa kuosissa pidetyt vanhat villat ovat kyllä kertakaikkiaan upeita. Djursholm on toki Tukholman arvostetuin ja niin myös kallein kulmakunta. Mutta toisaalta sellainen määrä mökkejä siellä kuitenkin oli, että jonkun verran rikkaitakin tai suhteellisen hyvätuloisia ainakin täytyy riittää niiden asukkaiksi. Itse olin aika sanaton. Yksi toisensa perään kauniita huviloita suoraan Carl Larssonin piirustuksista.

En kyllä keksi yhtäkään vastaavaa aluetta Helsingissä. Edes rikkaimmat ja hienoimmat alueet eivät siellä jotenkin kykene tähän - eihän samaa vuosisadan vaihteen charmia Helsingissä toki olekaan.

Olen toki käynyt myös siinä toisessa todellisuudessa, Tukholman kaupunginosissa joihin rakennettiin asuntoja 60-70-luvuilla etenkin majoittamaan maahanmuuttajamassoja. Siinä tehtävässä nämä usein toimivat edelleenkin. Kyllä erot ovat täälläkin aivan päätähuimaavat, vaikka Ruotsia pidetäänkin erityisen tasa-arvoisena maana.

Tasa-arvosta puheenollen, Gudrun Schyman, Feministiskt initiativ-liikkeen yksi perustajista ja vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja, toi tänään julki liikkeen ohjelmasta joitakin ehdotuksia. Näihin kuuluivat, 1)Ruotsissa tulisi sallia tyttöjen ottaa pojan nimi, 2) armeija lakkautetaan ja 3) kaikkien tulisi suorittaa vuosi yhdyskuntapalvelua (samhällstjänst). Vaikea uskoa että nuo ehdotukset läpi menisivät, toisaalta radikaalit ajatukset herättänevät ainakin kiivasta poliittista keskustelua.

jo elokuu...

Jotenkin tämä kolmen viikon loma ei kyllä ole tuntunut oikein edes lomalta. Mistä ihmeestä se johtuu, onhan ihmisillä ihan onnistuneita kahden tai jopa pelkästään viikon lomiakin? Onko se jokin oletus, että kesäloman pitäisi olla vähintään 4 viikkoa ollakseen kunnon loma? Ensi viikolla siis karu todellisuus paljastuu ja töihin on mentävä.

No joka tapauksessa, lomailin reilut pari viikkoa suloisessa Suomen suvessa, ja viihdyin erinomaisesti. Ihanaa puhua suomea! Ihanaa ymmärtää kaikki mitä ihmiset puhuvat :) Mutta olisiko "oikea loma" vaatinut kuitenkin ulkomaan matkan? Vaikka itse asiassa Suomen matkahan on ulkomaanmatka meikäläiselle.

Ensimmäinen viikko meni suhatessa Suomenniemeä ristiin rastiin, Hämeestä Jyväskylään ja Lappeenrantaan ja Imatralle asti. Helsingissä sitten loput puolitoista viikkoa. Viimeinen viikonloppu meni Lammilla Afrikkajuhlissa. Ystäväni järjestää joka kesä puutarhajuhlat, joissa teemat vaihtuvat. Aiemmin on juhlittu mm. roomalaiseen sekä gallialaiseen tapaan. Tänä vuonna oli metsästäjiä ja metsästettäviä. Valkoinen otti mustasta mittaa, hauskaa oli. Kuvat päivittynevät sivuille jossain vaiheesssa. Lammin sahti meni myös hyvin kaupaksi.

Hetkittäin Helsingissä oli varsinaista hulabaloota, kun oli tapaamisia useita samalle päivää. Onnistuin kuin onnistuinkin kuitenkin tapaamaan lähes kaikki ystäväni, perheeni lisäksi. Ehkä tätä voi pitää kesäloman merkkinä ja todeta, että lomaahan se on ja varsinaista juhlaa nykyään kun pääsee kavereita tapaamaan yllinkyllin.

Palasin Tukholmaan eilen ja tänään olen aloittanut terveellisen elämän käymällä joogassa ja syömällä sushia. Olo on kovin itämainen, vaikka länsirintamalle saavuinkin.

Päättämättömyytta

Olen tänään päätynyt aivan epätoivoiseksi johtuen pomoni oudosta käyttäymisestä. Osittain olen epätoivoinen, koska en tiedä, olenko minä outo vai onko hän. Käyttäydynkö poikkeavasti ruotsalaisessa työkulttuurissa? Enkö vain ymmärrä? Vai käyttäytyykö pomoni muidenkin mielestä välillä kummallisesti?

Olen kyllä todennut tämän puolentoista vuoden aikana, että olen aika suorapuheinen. En siis ollut sitä Suomessa, mutta täällä olen. Osittain se johtunee kielitaidosta - nyanssit kun ovat minulle edelleen mahdottomia, joten menen yleensä suoraan asiaan - mutta osittain varmasti myös suomalaisesta suoruudesta. Olen pomoni kanssa niin hyvissä väleissä, että jos olen jotain mieltä, niin yleensä myös sanon sen. Tänään ilmeisesti olisi ollut parempi olla hiljaa.

Ylipäänsä hermostuin kun pomoni tuli kesken lomansa duuniin pyörimään hermostuneena, olemaan negatiivinen kesällä saavutettua asioita kohtaan (mitä kesällä ylipäänsä voidaan saavuttaa??) ja kaiken kaikkiaan ihan turhan takia ihmettelemään. Miksi ihmiset eivät pysyttele lomalla kun heillä loma on?? Huomautin pahaa aavistamatta syksyn tapahtumista, joista emme edelleenkään olleet päättäneet kuka niissä on paikalla. Mielestäni on ärsyttävää, että asiat roikkuvat ilmassa. Ja vaikka päättäisimme jotain, silti ilmassa tuntuu olevan epämääräinen "jos", siis "jos tulee paljon väkeä, niin muiden pitää olla paikalla". Miten silloin voi sopia muita menoja?? Olen tottunut siihen, että kun päätetään niin se on sitten joko tai! Mutta pomoni koki kommenttini kamalaksi kritiikiksi. Ei se kyllä ollut sitä...

Muutenkin koko meininki on ajoittain aika sekavaa. Ei osata tai haluta päättää ajoissa, kuka on vastuussa mistäkin, mitä kukakin tekee milloin. Ja kun keitossa on monta lusikkaa niin sitten välillä kaikki tekevät kaikkea ja välillä kukaan ei tee mitään.

Lisäksi pomoni mielestä minun pitäisi olla lomalla kun muutkin ovat, ei joskus muulloin. Vielä 3 viikkoa sitten hän totesi, että on sitten parempi että otan lomaa vain 3 viikkoa kun olen pitkään lomalla talvella. Viikko ennen sitä hänen mielestään minun olisi hyvä olla lomalla 4 viikkoa kuten muutkin. Nyt hän olikin palannut tähän mielipiteeseensä.

Toisaalta ehkä se on enemmän luonne- kuin kansallisuuskysymys. Vai olenko vain outo suomalainen joka tarvitsee selkeitä ohjeita - tai ei sitten ohjeita ollenkaan? Onneksi jään lomalle huomenna. Ja sitten pääsen Suomeen muiden outojen suomalaisten pariin :)

Kurinpalautusta kouluihin?

Tämänpäiväisessä Dagens Nyheterissä oli iso juttu, kuinka suuri osa ruotsalaisista kannattaa kouluihin suurempaa kuria. Lehdessä mainittiin, että yhdeksän kymmenestä ruotsalaisista olisi valmis antamaan opettajille luvan takavarikoida oppilaan opetusta häiritsevää omaisuutta, kuten esim. oppilaan kännykän. Sama määrä ruotsalaisia hyväksyisi oppilaan osoittamisen ulos luokasta häirintätapauksessa. Yli 70% kannattaa jälki-istuntoa. Tutkimusten mukaan ongelmat koulurauhan ylläpidossa koetaan Ruotsissa suurempina kuin muissa OECD-maissa.

Jos luokasta poistamista ei sallita ja jälki-istunto on pannassa, niin ihmettelen kyllä että millä keinoin sitä nykyään voidaan oppilasta "rangaista"? Suomessahan käsittääkseni vähän aikaa sitten tuli voimaan laki (vai oliko se laki?), että opettajalla on oikeus puuttua opetuksen häirintään mm. poistamalla oppilas luokasta väkisin, eli ei pelkästään osoittamalla. Entä jos oppilas toictuvasti kieltäytyy? Ruotsissa ei nähtävästi saa edes osoittaa oppilasta ulos. Jengi hilluu pitkin seiniä ja opettajako ei siis saa tehdä mitään?

Enpä juuri ihmettele, että Ruotsissa koetaan koulurauhan häirintä suuremmaksi ongelmaksi kuin muissa OECD-maissa. Täällähän mm. annetaan ensimmäisen kerran numeroita todistukseen 8. luokalla. Siis aivan totta, 8. luokalla! Sen lisäksi että opettajalla ei ilmeisesti ole juuri oikeuksia luokassa, oppilasta ei toden totta saa myöskään arvostella. Siitähän voisi tulla jollekulle vaikka paha mieli! Olisihan kertakaikkiaan väärin asettaa oppilaita järjestykseen!

Kyllä on aikoihin eletty. Suomessakin on ihan kyllin hankaluuksia ylläpitää jonkinlaista järjestystä kouluissa, ilmeisesti täällä temmelletään miten sattuu. Tästä karmaiseva esimerkki oli koulukiusaamistapaus, josta kerrottiin DN:ssä muutama viikko sitten. 13-vuotias tyttö teki itsemurhan vakavan ja kauan jatkuneen koulukiusaamisen jälkeen. Vanhemmat sekä paras ystävä kertoivat tapauksesta lehdessä. Rehtori totesi haastattelussa, kuinka koulussa ei ole mitään ongelmia, joitakin pienehköjä jengejä saattaa ilmeentyä, muttei mitään vakavaa. Jos 13-vuotias tekee itsemurhan, kuinka joku voi kommentoida, ettei ole olemassa vakavaa ongelmaa?? Ulkonäköpaineet ja mm. meikkauksen ja vaatetuksen takia kiusaamisen rehtori ohitti toteamalla, että onhan muodinmukaisia vaatteita ja sen perusteella oppilaita rankataan, muttei hän voi sellaiseen puuttua. Rehtori painotti kodin vastuuta.

Ei koulu kaikesta tiestysti voi olla vastuussa, mutta kyllä nyt koulussa kiusaamiseen pitäisi nimenomaan koulun yrittää puuttua. Ja kuinka paljon tällaisia tarinoita onkaan?

Möhippa - polttarit ruotsalaisittain

Olen tänä viikonloppuna viettänyt elämäni ensimmäisiä ruotsalaisia polttareita. Ystäväni Jenny menee naimisiin elokuun alussa Taalainmaalla ja polttarit järjestettiin siis nyt perjantaina. Polttariporukkaan kuului 17 tyttöä, ja kesäkuun aikana oli järjestetty useita asiaan liittyviä suunnittelutapaamisia. Viimeisin oli tiistaina ja sen verran oli suunnittelu sekavaa, että jos olisin tuntenut jengiä paremmin olisin varmasti jossain vaiheessa hermostunut, iskenyt nyrkin pöytään ja käskenyt ihmisten päättää mitä tässä nyt ollaan tekemässä.

Vielä polttariaamuna meilitse tulvi viestejä mitä sitten tehdään jos sataa, kun sitä plan B:tä ei sitten tullutkaan suunniteltua niin tarkkaan. Uskomattominta tässä on, että polttareihin sisältynyt pienkoneella lentäminen on niin sääaltista puuhaa, että olimme tienneet jo monta viikkoa, ettei se onnistu huonolla säällä. Miten ihmeessä siis onnistuimme silti olemaan ilman takuuvarmaa B-suunnitelmaa polttariaamuna?? Huh miten sekavaa toimintaa!

Perjantaiaamupäivä meni jännittäessä voiko koneella lentää vai ei, pilvet kun aurinkoisesta ilmasta huolimatta olivat hälyttävän alhaalla. Juhlakalun töistä kidnappauksen oli määrä tapahtua yhden aikaan ja lentämisen noin kahdelta. Kidnappaus onnistui loistavasti ja agentti Jenny Bond saatiin matkaan. Itselleni selvisi vasta liittyessäni seuraan puoli neljän aikaan, että sää oli lopulta sallinut lentämisen ja kokemus oli ollu huimaava. Kyllä ruotsalaiset ovat niin hannuhanhia, että sään kanssa on aina lopulta tuuria! Viime kesänä eräissä ruotsalaisissa häissä ei ollut minkäänlaista sateensuojausta suunniteltuna ruokailun ja illanvieton ajalle sateen varalta. Eikä sitten tietysti satanutkaan - hannuhanhia ovat, totesin jo silloin!

No,seuraava ohjlema oli piknikkiä ja vatsatanssia puistossa. Sitä olen harrastanut myös suomalaisissa polttareissa ja se oli edelleen hauskaa. Morsio eläytyi kiitettävästi ja saatiin hyviä kuvia. Pari kuohuviinipulloa 15 hengelle oltiin avattu siihen mennessä, juhlakalulle lisäksi yksi olut. Seuraavan kerran polttariporukka joikin sitten viiniä kahdeksan aikaan illallista valmistettaessa. Suomalainen ystäväni sattui samanaikaisesti soittamaan, ja nauroinkin, että eipä ole näin vähäviinaisissa polttareissa tullut kuunaan oltua. Jenny Bond onneksi sai kasinolla joitakin drinkkejä sillä välin kun me muut valmistimme ruokaa ja valmistauduimme illalliseen.

Hauskaa oli joka tapauksessa, ja suurin ero suomalaisiin polttareihin lienee se, että puolen yön aikaan kukaan ei ollut vielä sammunut tai liian kännissä, ensimmäinen osallistuja väsyi keskiyön aikaan johtuen ihan pelkästään valveillaolosta ja paljosta toiminnasta! Suurin osa porukkaa oli lähtenyt puoli kolmen aikaan, lopulta paikalla olimme enää polttarisankari, sankarin siskot (jotka olivat menossa samalla kyydillä sankarin kanssa) suomensukuinen sukulainen ja minä. Niin se vain on että kyllä suomitytöt kestää ja päihittää ruotsisiskot mennen tullen!

Taloyhtiön grillibileet

Taloyhtiön grillijuhlien jälkeen takaraivossa jomottaa. Istuimme viimeisten sinnikkäiden kanssa aamun jo sarastaessa takapihalla punkkulasi kourassa ja nostimme ensimmäisen kerroksen asukkaiden musiikin volyymia, joka raikasi parvekkeen kautta takapihallemme. Taloyhtiöömme on lisäkseni asuttautunut toinenkin suomalainen, tai suomenruotsalainen ehkä selvennyksen vuoksi, sen lisäksi joukossa on ainakin yksi japanilainen sekä naapurimme luultavasti jostain entisestä Itä-Euroopan maasta. Kovasti kansainvälistä jengiä siis!

Alakerran sushiravintolamme oli tehnyt meille satsin erilaisia sushi-kääröjä, sen lisäksi tarjolla oli erilaisia lihoja ja makkaroita, lohta, perunasalaattia, patonkia, juustoa, mansikoita, jäätelöä ja paljon punaviiniä ja olutta. Ja kaiken tämän hyvän lisäksi, talossamme asuu vallan hauskaa porukkaa!

Olin aikanani taloyhtiön hallituksessa Helsingin Sörnäisissä ja siinä talossa meno yltyi välillä aika villiksi. Erotuksena täkäläiseen meininkiin oli se, että täällä asukkaat juhlivat yhdessä, Helsingin talossani taloyhtiön hallitus sai korjailla juhlivien asukkaiden jälkiä. Rehellisyyden nimissä toki itsellänikin välillä oli bileitä, mutta kun naapurirappuun soitettiin poliisia kolme kertaa kuussa erinäisistä syistä (mm. yksi syistä oli "eteisessäni makaa kuollut mies"), totesimme ettei meininki enää oikein liikkunut normaalin bileilyn rajoissa. Kun sitten selvisi, että asunnon omistaja itse asiassa on kuollut, ja asunto siirtynyt jälkeläisille, joita jäljitettiin hallituksen voimin, mietin että järkee vai ei Suomen asuntosysteemissä. Miksi ihmeessä taloyhtiöllä ei ole oikeutta tietää keitä talossa asuu?

Toisaalta Ruotsin bostadsrätt-systeemi taas antaa taloyhtiölle hillittömän vapaat kädet -taloyhtiö voi mm päättää, saako asukas vuokrata "oman" asuntonsa ja jos niin kenelle. Siispä jos päättäisimme muutta pariksi vuodeksi ulkomaille, ja haluaisimme vuokrata kämppämme siksi aikaa, meidän pitäisi saada siihen taloyhtiöltämme lupa. Bostadsrätt oikeastaan tarkoittaakin oikeutta asua, emme siis omista asuntoamme.

kesä, meri, huvipuistot ja terassit..!

Vihdoinkin on tullut kesä! Tähän saakka onkin tuntunut siltä, ettei se ehkä tule lainkaan. Käsittämättömän kauan siinä meni, mutta nyt se on täällä! Viime viikonloppuna ostin kesän kunniaksi uudet sandaalit, muuten en sortunut suomalaisten ystävieni vanavedessä hurjaan shoppailuun. En edes vaikka he esittelivät minut Massimo Duttille - joka siis ei ole italialainen herrasmies eikä myöskään pyöreähkö punaviini - vaan kauppaketju, jota ei löydy Helsingistä mutta jopa kaksin kappalein Tukholmasta. En kuitenkaan sortunut suurempaan shoppailuun, ja sandaalitkin sain heti tällä viikolla käyttöön lämpötilan kohotessa yli 20 asteen!

Siispä kesä on tosiaan tullut. Tukholmaa ristiin rastiin pyöräilessä tajuan melkein päivittäin, miten kaunis kaupunki tämä onkaan! Eilen fillaroimme Stureplanilta Djurgårdenille ja löysimme mäeltä Gröna Lundin vierestä Hasselbackenin terassin, jossa oli yllättävän paljon tilaa. Harhaluulo paikan kalleudesta saattaa ehkäistä enempää massaa ihmisiä, hintataso ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen korkea (jos vertaa siis Tukholman yleiseen hintatasoon). Aivan häkellyttävän hienoa, aurinko paistoi, kaukana siinsi meri ja laivat, alla velloi huvipuistoon matkalla tai sieltä tulossa oleva massa... ja jo pelkkä Hasselbackenin rakennus ja pihamaa ovat viehättävä näky sinänsä.

Aikeenamme oli mennä Gröna Lundiin, mutta koska en antanut takeita pyöriä laitteissa pää alaspäin vähintään jonkin aikaa, totesi poikaystäväni, ettei huvipuiston sisäänpääsymaksu ole sitten sen väärtti. Sillä hetkellä kaipasin Linnanmäen avarakatseista maksupolitiikkaa. Miten fiksuja siellä ollaankaan verrattuna täkäläisiin! Jos olisimme päässeet sisään maksutta, olisimme käyneet ainakin yhdessä laitteessa, ostaneet jäätelön, ehkä oluen, ehkä pelanneet vähän. Taatusti olisimme käyttäneet rahaa vähintään 60 kruunun sisäänpääsymaksun verran. Mutta nyt emme siis menneet lainkaan. Lintsi voittaa Gröna Lundin maksupolitiikallaan siis mennen tullen, ja uskon että pärjännee taloudellisesti silti oikein hyvin ellei paremminkin kuin Tukholman versio.

Tänä iltana on taloyhtiön grillijuhlat, joihin olen juuri lähdössä takapihallemme. Yhtiökokous istunee vielä jonkin aikaa, siihen en jaksanut osallistua, ja nyt koen huonoa omaatuntoa. Kaikkien pitäisi olla mukana ruotsalaiseen malliin! Huh. Kerron myöhemmin, miten grillailut naapurien kesken sujuivat.

euroviisuja ja politiikkaa

Niin on taas euroviisut tältä vuodelta ohi. Olen nyt kahtena peräkkäisenä vuotena äänestänyt Suomea puhelimitse, kun kerran olen Ruotsista käsin voinut, huolimatta siitä että laulut ovat olleet jokseenkin kökköjä. Etenkin viimevuotinen Jari Sillnpään tangokappale oli aika hirvitys. Tämän vuotinenkaan nyt kovin kummoinen ollut, mutta pärjäsi kuitenkin mielestäni siinä karsintajoukossa. Antamani ääni ei kuitenkaan siivittänyt Geir Rönningiä loppukilpailuun. Lauantaina mukana oli siis muut pohjoismaat, Suomea lukuunottamatta, sekä suuri joukkueellinen entisiä Jugoslavian ja Itä-blokin maita. Onneksi Ruotsia "edusti" myös Kreikan tyttö Helena Örgrytestä, joka vei koko kisapotin kotiin Ateenaan, tai Örgryteen, vai minne se sitten menikään. Ruotsi oma Martin ei pärjännyt lainkaan, mutta katastrofia lievitti hieman se, että voittaja kuitenkin puhui ruotsia. Ja oli oikeastaan ruotsalainen. Ja siis Ruotsihan oikeastaan voitti, eikö niin ;) Katastrofista oli kuitenkin kirjaimellisesti kyse haastateltujen mukaan, joutuuhan Ruotsi nyt ensimmäistä kertaa karsimaan muiden mukana jatkoon pääsystä. Asenteissa on kieltämättä eroja. Suomalaisethan ovat tähän jo tottuneet, lienee aika harva kutsunut lopputulosta katastrofiksi?

Ja taas päästiin puhumaan, kuinka naapurit äänestävät toisiaan. Näinhän on tehty ajan sivu. Kun entiset jugoslavialaiset äänestävät ristiin rastiin toisiaan turhautuu muu Eurooppa. Ehkä meidän pitäisi yrittää saada Ahvenanmaalle, Gotlannille sekä mm. Färsaarille oma äänestysoikeus euroviisujen ajaksi? Tällä kertaa politiikka pääsi oikein lavalle asti, kun Ukrainan presidentti kävi halaamassa voittajan ja antamassa jonkun pystin Ukrainan kunniaksi. Tuntui kyllä hieman keinotekoiselta.

Politiikasta puheenollen, Vihreä liitto sai sitten uuden puheenjohtajan. Itse kärvistelin tietopaitsioissa jonkin aikaa sunnuntaina, ja maanantaihin asti meni ennen kuin vihreiden www-sivuille päivitettiin tiedot uudetsa puheenjohtajasta sekä puoluesihteerin valinnasta. Huomasi kyllä, ettei puoluesihteerin valinta kiinnostanut julkisuudessa ketään - kaikissa löytämissäni uutisissa kerrottiin ainoastaan uudesta puheenjohtajasta. Lopputulos 128-118, Cronberg 128 Sinnemäki 118, sai kyllä varmasti jännityksen nousemaan kattoon ääntenlaskun aikana. Puoli ysin uutisten perusteella tuntui, että valinnan selvittyä lentää katto ilmaan, niin suuri oli joidenkin kokousedustajien voitonriemu. Toivottavasti uusi puheenjohtaja Tarja Cronberg siivittää puolueen vaalivoittoon ja lunastaa kaikki toiveet! Onnea vaan täältä lahden takaakin!

Puoluekokousmaininkeja

Kevät on jo pitkällä! Vappu oli ja meni, ja kivat säät tulivatkin sen jälkeen. Tai ainakin kivemmat. Viikko sitten Helsingistä tullessani takaisin Tukholmaan oikein riemastuin vihreydestä joka lahden tällä puolen tulee ainakin viikon etuajassa Helsinkiin.

Vaikka vihreys puissa pidemmällä täällä onkin, niin tällä hetkellä tosin vietävästi harmittaa se poliittisen vihreyden puute, josta täällä kärsin. Suomessa puoluekokous lähestyy ja päivä päivältä hinguttaa enemmän olla perjantaina puoluekokousbussin matkassa kohti Kokkolaa. Nyt on mones vuosi kun en pääse messiin, ja etenkin tänä vuonna on jännittävät paikat edessä puheenjohtajavalintoineen.

Mielenkiinnolla viime viikonloppuna Suomessa ollessa sekä myöskin satunnaisesti Suomen TV:stä täältä nähtynä olen hämmästellyt puoluekokousedustajista noussutta hälyä. Itse monesti mukana olleena tuntuu perin oudolta, että tällaisten rivijäsenten (aktiivien sellaisten tosin) henkilöllisyyden paljastamisesta saadaan aikaiseksi suurikin kohu. Ketä oikeasti kiinnostaa? Mutta paikan päällä viikonloppuna varmasti on aika säpinää ja ihan jokainen puoluekokousedustaja joutunee median kiinnostuksen keskiöön. Eipä ole aiemmin tällaista Vihreiden pouluekokouksessa nähty! Minun lienee luotettava, että hyvän varmasti valitsevat, kuka se sitten onkaan. Toisaalta helpompaakin, ettei tarvitse muodostaa omaa kantaa.

Tukholman päässä puolestaan viimeiset gallupit osoittavat, että vihreät ovat hilkulla tippua eduskunnasta kokonaan. 4% ääniraja on lähellä, Dagens Nyheterin eilisen uutisen mukaan Miljöpartietin kannatusluku olisi 4,2%. Sillä ei kyllä kovin juhli, puolueen onneksi vaaleihin on tosin vielä reilusti yli vuosi. Vielä en ainakaan ole ryhtynyt Miljöpartietin jäseneksi, eikä viime aikaiset puoleen toimet ole juuri vakuuttaneet. Katsotaan nyt sitten, miten tässä ruotsalaistuu, ja jotakuta sitä kuitenkin tulee äänestää. Seuraavia eduskuntavaaleja ei kuitenkaan onneksi tarvitse stressata, siihen mennessä kun en joka tapauksessa ole saavuttanut edes
äänioikeutta.

vappupiknikkiä

Hurraa! Vappupiknikkimme kävi toteen, pilvisestä säästä huolimatta! Yksi ilmoittautuneista tosin peruutti aamusella vedoten raikkaan ilman shokkiin, joka oli iskenyt aiemmin viikolla. Suomessa tätä olisi voinut epäillä joksikin alkoholiin liittyväksi, muttei täällä.

Piknikin keskeinen sisältö oli syöminen ja Suomen vappuun haikailu. Joimme skumppaa, söimme kertakäyttögrillissä paistettua lihaa sekä bulgur- ja pastasalaattia, sekä erinomaista mustikkapiirakkaa ja minun tekemiäni, loistavat arvostelut saaneita vappumunkkeja. Vain simaa jäimme kaipaamaan, sekä ilmapalloja ja niitä tuhansia muita vapunviettäjiä. Puistossa oli paljon perheitä tosin. Ei kuitenkaan vapunviettäjiä, paitsi eräs suomalainen tyttöjoukko jonkun aikaa mutta meille ei selvinnyt olivatko he erityisesti vapunvietossa. vai paikalla muuten vaan.

Pohdimme myös sosiaalidemokraattien mielenosoituksen tarkoitusta. Mitä järkeä sossujen on osoittaa mieltä paremman Ruotsin ja yhteiskunnan puolesta, kun heillä on ollut valta viimeiset 40 vuotta (muutaman vuoden poikkeusta lukuunottamatta) itse asiassa TEHDÄ asialle jotain. He siis marssivat itseään vastaan?!

veroilmoituksen täyttöä vapunaattona

Deadline veroilmoituksen jättämiseen on maanantaina 2 toukokuuta. Veroviraston laskujen mukaan minun tulee maksaa takaisin yli 10 000 kruunua. Aarrrgh.

Olin ensimmäisen puoli vuotta tammikuusta kesäkuuhun 2004 töissä ulkomaalaiselle annettavalla alemmalla veroprosentilla. Maksoin "vain" 25% verrattuna normaaliin 30%:iin veroja kuussa. 30% on kunnallisvero ja kaikille sama riippumatta tulotasosta, tiettyyn palkkaluokkaan asti, jolloin veroprosentti luonnollisesti nousee. No, minä siis sain alemman veroprosentin koska a) olin kirjoilla ulkomailla b) työsopimukseni kesto oli alle puoli vuotta. Kun tämä puoli vuotta tuli täyteen, työsopimustani kuitenkin jatkettiin ja aloin siis maksaa normaalia 30% veroa. Tällöin tarkastin verotoimistosta, että veroni olivat kunnossa. Kyllä, kunnossa ovat, minulle sanottiin.

Mutta eipäs, hähhähhää, ilmeisesti ollutkaan. Minun olisikin pitänyt maksaa takautuvasti takaisin tuo puolen vuoden aikana saamani veroetuus. Mitäs kehtasinkin jäädä tänne töihin! Jos olisin keskeyttänyt työni viikoksi, ja jatkanut sitten, tai jäänyt työttömäksi tai alkanut opiskelemaan, olisikohan asia ollut sillä ok?

Lisäksi samanaikaisesti verovähennystäni pienentää se, etten ollut kirjoilla Ruotsissa. Minun olisi siis pitänyt jo vuoden alussa tietää, että työnantajani aikoo palkata minut jatkossakin ja on parempi olla kirjoilla Ruotsissa samantien, jotta en saisi mätkyjä ja lisäksi saisin normaalit vähennykset. Lisäksi ruotsalainen verokarhu haluaa verottaa niin suomalaiset tuloni, säästöni, kesämökkini, lainani kuin kaiken muunkin mistä ikinä mitään rahaa saattaa irrota.

Olenkin tässä nyt ratkiriemukkaana vapunaattona 2 päivää ennen deadlinea lukenut veroilmoituksen täyttöohjeita suurennuslasilla. Ja hyvä kun luin: ulkomaan kansalainen, joka on väliaikaisesti töissä Ruotsissa ja joutuu sen vuoksi matkustamaan, voi vähentää kulujaan verotuksessa. Haa! Katsotaan nyt sitten mitä verokarhu sanoo. Sujautin joka tapauksessa korjatun ehdotukseni skatteverketin luukkuun tänään, kaksi päivää etuajassa.

Kerron lopullisen verotuksen selvittyä sainko vähentää matkojani verotuksessa. Nyt sitten odottamaan kirjettä Suomen verokarhulta! Ehkä kuitenkin otan tässä välissä vapun kunniaksi lasin kuohuviiniä. Skål!

Vapunodotusta

Vapun alla miettii taas kerran suomalaisten ja ruotsalaisten eroja. Tuttuni blogista Suomessa on voinut jo joitakin viikkoja lukea viitteitä vapun - ja kevään - tuloon. Maininta vapusta ei herätä täällä minkäänlaisia reaktioita. Paitsi ehkä kummeksuvia " valborg firas ju bara i uppsala". Haluan suomalaisen vapun! Ja angsti herää tietysti juuri päivää ennen vappua, kun ei enää kerkeä tehdä asialle mitään. Kuvittelin koko viikon, ettei tässä mitään, johan sitä on omat opiskelijavaput ja muutenkin kerennyt juhlia moneen kertaan.. mutta se iskee sittenkin! Simaa! Munkkeja! Ilmapalloja! Kuohuviiniä. En halua mitään vappukokkoja, haluan kuohuviiniä ja Ulliksen.

Noh, nyt on myöhäistä. Onneksi olemme sopineet vapunpäivän piknikin Hagaparkeniin, joku lohtu sentään siitä! Suomiseuramme kokoontuu lisänä muutama raukka ruotsalaisjäsen (ts. poikaystävät). Ja piknik on sovittu tietysti nimenomaan vapunpäiväksi, ei aatoksi kuten tekee muu kansa, siis ne jotka ylipäänsä tekevät jotain muuta kuin katselevat vappukokkoa ja kuuntelevat poliittisia puheita. Viime vappuaattona (vai onko siitä jo 2 vuotta?) seisoin
hämmentyneenä Vasaparkenissa katsomassa kokkoa ja kuuntelemassa kristillisen puolueen puheenjohtajan puhetta. Revi siitä!

Nyt siis toivomme vain hyvää säätä sunnuntain piknikille, ainakin siihen on ehkä vähän suurempi todennäköisuus Hagaparkenissa kuin Ulliksella. Ja ehkä seuraavana vappuna tajuan muutama päivä etukäteen, että tulee se angsti kuitenkin, parempi suosiolla lähteä Suomeen..