Mello

Melodifestivalen, tuttavallisesti Mello menee juuri täyttä päätä televisiossa. Me ei olla oikeastaan ruotsalainen perhe, koska ei katsota sitä. Perusruotsalainen lapsiperhe ei voi välttää katsomasta Melloa. Ei ainakaan tätä finaalia, jota on siis edeltänyt usea osa-kilpailu. Näistä osa-kilpailuista eteenpäin on mennyt 2 kpl per kisa ja sitten "andra chans"iin muutama kappale per kilpailu, ja sieltä eteenpäin pääsi kai sitten pari. Joten tänään siis kilpailee 10 kappaleita pääsystä Eurovision laulukilpailuihin Köpikseen toukokuussa.

Tämä finaali on Ruotsissa oikeastaan suurempi tapahtuma kuin euroviisut, tässä kisassa kun syntyy ruotsalaisia tähtiä. Kuten Loreen. Tuttavapiirissä näyttää olevan useita, jotka ovat PAIKAN PÄÄLLÄ katsomassa. Vieläpä aika pienten lasten kanssa, n 6 v ja siitä ylöspäin. Kisa alkaa klo 20 ja jatkuu pitkälle yöhön.

Meillä ei ole koko kisasta mitään tietoa, eikä selvästikään myöskään koulussa ole asiasta juurikaan keskusteltu, koska meillä ei laisinkaan ole kysytty sen perään että saisi kisaa katsella. Olenkin  miettinyt, onko tässä kyseessä ero suomalaisen ja ruotsalaisen koulun välillä. Ruotsinkielisessä koulussa kun ei ilmeisesti voi välttyä mello-hysterialta vaikka olisi 6v. Itse olen vain kovin onnellinen, ettei ihan vielä tarvitse tätä kisaa alkaa katsella - ehkä sitten muutaman vuoden kuluttua lapsetkin jaksavat iltavalvomisen paremmin?

Sisko ja sen veli

Veralla oli eilen päiväkotiyö, järjestetään puolen vuoden välein. Päiväkotiin siis jäädään yöksi, tällä kertaa yöksi jäi 11 lasta, ja hyvin oli mennyt.

Kun lähdettiin eilen päiväkodilta, Vidarilta tuli lohduton itku - sisko ei tullutkaan mukaan! Itkua kesti jonkin aikaa ja se oli ihan aidosti surkeaa, ei mitään kiukku-itkua. Aivan superhienoa ja vähän hämmentävää, miten veli jo nyt kokee siskon läsnäolon ja tärkeyden.

Tänään illalla katsottiin Ruotsin Melodifestivalenia, eli euroviisukarsintoja. Tätä iltaa on edeltänyt neljä karsintaa, ja tänään siis valittiin euroviisuedustaja Globenissa. Valituksi tuli Loreen, mutta illan paras esitys tuli kyllä Veralta, joka tanssi ohjelman ajan tv:n edessä. Jonkun vuoden päästä on ehkä pakko lähteä neidin kanssa ihan Globeniin katsomaan suorana... (toinen vielä hälyttävämpi mielikuva, klipklip, 10 vuoden kuluttua, "äiti mähän v***u menen sinne discoon, mamma jag går ju fan på den discon, oioi uuuh ehkä ihan ihanaa että ne on vielä niin pieniä!)

Norjalaisten juhlaa

Norja sitten todellakin vei koko potin, ja ylikin. Lisäksi norjalaiset juhlivat tänään kansallispäiväänsä - myös täällä Tukholmassa, marssimalla läpi kaupungin Skansenille, joten tämä viikonloppu on ollut yhtä kansallisjuhlaa.

Meidän kisakatsomossamme istui viisi ruotsalaista, kaksi suomalaista, kaksi amerikkalaista ja yksi norjalainen. Lisäksi mukana alkuillasta oli vielä yksi suomalainen ja kanadalainen, kaikki osallistuivat myös kilpailuun: arvaa voittaja sekä 4 finalistia. Ja kuka voittikaan? Se, joka arvasi ennen kuin koko laulanta edes oli alkanut, ilman että oli nähnyt esiintyjistä yhtäkään!! Ihan vaan lehdestä lukemansa perusteella.

No, eipä se arvailu ihan helppoa ollutkaan. Suomi oli aika selvästi loppupään biisejä, Ruotsiakaan en itse uskonut parhaimmistoon. Mutta että iso-Britannia viiden parhaan joukossa! Itse arvelin Kreikkaa (mies oli itse ällötys mutta perinteisesti tämmöiset menestyy), sekä Bosniaa - se oli perinteinen balkanin balladi. Positiivista oli, että Norjan ja Islannin menstys osoitti, että pohjoismaat voivat siis pärjätä jatkossakin jos vain on oikeanlaiset kappaleet tarjolla. Viron kappaleesta pidin, harmi ettei se noussut viiden parhaan joukkoon. Portugalin kappale taas oli todella kiva, mutta arvasinkin, ettei sellainen euroviisuissa pärjää.

Meidän juhlat oli kuitenkin mahtavat. Norjalaisella vieraalla oli makoisat oltavat. Amerikkalaiset olivat perehtyneet aiheeseen etukäteen, mutta silti hiukan shokissa, mitkä laulut lopulta pärjäsivät. Ja aina mukaan mahtui myös pari täydellisen pettynyttä, joiden suosikit ei päässeet edes 10 parhaan joukkoon. Lehdissä ei ole tänään ollenkaan perinteiseen tapaan valitettu ja kitisty Ruotsin huonosta menestyksestä - nyt kun ei voi vedota siihen, että Itä-Euroopan maat vain äänestävät toisiaan

Tukholmassa on muuten ollut aivan mielettömän upea viikonloppu.

Ao kuvista selviää myös, että meillä leikattiin viikonloppuna etutukka. Hiukka vinoon ja kuoppia matkalla...

Gröna Lundissa ja ekaa kertaa karusellissa, vähän jännittää?

Frisbeeproffs?

Hienoja maisemia

Schlagervoitto

Ja kukas se sitten voittikaan... Oopperalaulaja, oijoi. Saas nähdä miten Moskovassa käy.

Schlagerkväll

Tänään koko Ruotsi jännittää. Tänään on Schlagerkrig! Eli valitaan Ruotsin Euroviisuesiintyjä. Tätä iltaa on edeltänyt neljä viikkoa karsintoja ympäri Ruotsia, sekä viime viikon andra chans kisa - jossa siis osa karsinnoista ei läpi menneistä (about 8 kappaletta) kisasivat keskenään toisesta mahdollisuudesta päästä mukaan finaaliin.

About kaikki seuraavat tätä suurta kamppailua - paitsi me ei-svennet maahanmuuttajat. Tosin täytyy myöntää, että moni maahanmuuttaja on ihan yhtä innoissaan kuin periruotsalaisetkin.

Tänään yöelämässä on monta schlagerbilettä, tsekkaa mm tämä.

Kutsu

Taas olisi niin kauheesti sanottavaa ettei tiedä mistä päästä aloittaisi! (ja nukkuakin pitäis...) Mistäköhän se johtuu? Vaikka ei edes ole kummempaa tapahtunut! Ollaan vaan oltu (ehkä) vähän kipeinä, J tänään sairaslomalla (mahtoiko tuo olla edes kipeä vaan vain lusmu), Vera jo päiväkodissa ja minä normaalisti töissä.

Tänään pamahti sähköpostiin kutsu kemuihin - katsomaan Ruotsin Euroviisujen finaalia yhden ystävän ja sen muiden naispuolisten ystävien luoksen popcornin ja siiderin kera! Musta tämä on ihan huippua. Me on kerran järkätty bileet & kisakatsomo Euroviisujen kunniaksi, mutta se oli sentään tämä koko Euroopan laajuinen mittelö. Tämän kertainen kutsu on maaliskuulle, joten kyseessä ei voi olla muu kuin Ruotsin finaali. Iso juttu siis, du vet väl!! En kyllä ehkä pääse, kun saatetaan olla Suomessa, mutta jo kutsun saaminen oli mainio juttu. Ruotsalaiset on aivan ihanan pähkähulluja euroviisu-fanittajia!

Viime postaukseen oli tullut parikin kommenttia liittyen meidän Etelä-Afrikan matkaan - siitähän ei siis ole aiemmin ollut blogissa mitään, kun silloin elelin vielä tosi hiljaista blogielämää. Blogi oli olemassa, mutta aloin aktiivisesti kirjoittaa vasta kevään 2007 aikana. Ja matka tehtiin siis uuden vuoden aikaan 2006-2007. Taidanpa laittaa siitä ihan oman postauksen kuvineen!

Sain vihdoin myös luettua kirjan! Siitäkin lisää seuraavassa postauksessa :)

Taudista toiseen

Torstaiyönä iski Veralle kauhea oksennustauti, tavaraa tuli niin että sänky lainehti. Huhhuh, sellaista sotkua ei ole ennen nähty. Siinä tuli puurot ja marjat ja maidot ja kaikki päivän aikana syödyt pöperöt. Johan tässä reilu viikko kerettiinkin olla terveinä... Tämä on nyt sitten sitä päiväkotielämää varmaankin! Hämmästyttävän hyvin meillä toisaalta oli syksy sujunutkin ilman mitään tauteja. Nyt sitten kuukauden sisään kaksikin pöpöä.

Ja perjantaille oli lennot Helsinkiin, siinähän sitten perjantaiaamuna mietittiin, että mitä tehdään. Päätettiin kuitenkin lähteä; muuten viikonloppusuunnitelmat menivät sitten hiukan uusiksi. Vera lensi J:n kanssa kaksistaan päivällä ja itse tulin illalla töiden jälkeen. Taksiin oli oksennettu myös, kyllä siinä mietti että kaikkeen sitä lapsensa rassun laittaa... Vera ei tosin kuulemma ollut ollut asiasta moksiskaan, mutta ei ollut isällä kovin kiva matka. No, Helsingissä on vietetty rauhaisaa eloa mummolassa ja tautikin on jo talttunut. Vielä ei me vanhemmat olla sitä saatu, sitä odotellessa.

Eilen illalla katseltiin euroviisufinaalin loppua, kyllä täällä ollaan valintojen suhteen ajoissa. Ruotsissa ei ole homma edes alkanut, ja siellähän se on todellakin monien viikkojen spektaakkeli. Eipä taida voittoa tulla Suomeen tänä vuonna, sano mun sanoneen...

(vihreää) politiikkaa lahden molemmin puolin

Viimeisimmässä Annassa oli kiva juttu Ville Niinistön ja Maria Wetterstrandin yhteiselosta lahden molemmin puolin. Molemmat ovat kansanedustajia omissa maissaan ja Maria lisäksi puolueensa toinen puheenjohtaja, tai äänitorvi kuten Ruotsin vihreät puheenjohtajiaan huvittavasti kutsuvat. Heillä on parivuotias Elias-poika, joka pääosin asuu Tukholmassa mutta välillä myös isän luona Turussa/Helsingissä. Täytyy sanoa, että ovat kyllä aika sissejä kun onnistuvat hoitamaan kansanedustajan pestinsä, puolue-edustukset, perheen ja parisuhteen kahdessa maassa. Mutta ainakin jutun perusteella hyvin tuntuu homma toimivan, vaikka matkustaminen välillä rasittaakin. Itse kyllä hyytyisin moiseen! Jo seurustelu Helsinki-Tukholma akselilla oli välillä aika rasittavaa, tosin silloin vielä oli minun Helsingin koti ja J:n Tukholman koti - kun molemmat on "omia" koteja, toimii ehkä paremmin? Luulisi tosin että kamat on aina väärässä paikassa...

Vanhana vihreänä aktiivina olen tietysti seurannut mielenkiinnolla Miljöpartietin kannanottoja, ja pohtinut ajoittain liittymistä puolueeseen - mutta ei, en vaan voi käsittää miten joku ns järkevä puolue voi vaatia Ruotsia pois EU:sta. Suomessa tällaisiin jengeihin kuuluvat vain hörhöt ja jonkin sortin hullut ja rasistit. Itse ainakin suhteellisen EU-myönteisenä en vaan voisi puolustaa sisäänpäinkääntyvää ja hyvin ruotsalaista näkemystä siitä, että EU:n ulkopuolella olisi jotenkin parempi vaikuttaaa kuin sen sisällä. Tämä on yleisestikin aika tavallinen ero suomalaisen ja ruotsalaisen välillä. Vaikkei suomalaisetkaan nyt ehkä itseään varsinaisina EU-kansalaisina pidä, on kuitenkin EU-jäsenyyden kannatus käsittääkseni aika yleistä. Ruotsissa ollaan paljon skeptisempiä. Euroakaan ei sitten niin millään hyväksytä, vaan mieluummin hampaat irvessä jonotetaan valuutanvaihdossa joka hemmetin kerta kun ollaan matkalle menossa - mentiin sitten Espanjaan, Amerikkaan, Malesiaan tai Suomeen. Ja ruotsalaisethan matkustavat! Ei löydy sellaista maailmankolkkaa, jossa et ruotsalaiseen törmäisi. Kävimme itse pari vuotta sitten Tyynellä valtamerellä Cook-saarilla, jossa pienen pienelle Aitutakin saarella (joo, oli ihanaa) - ja eiköhän vaan sielläkin törmätty pariin ruotsalaiseen, as usual.

Mutta siis takaisin aiheeseen, en usean vuoden Ruotsissa asumisen jälkeenkään ole voinut taipua Miljöpartietin puoleen, vaikka perusnäkemykset suurimmasta osasta asoista kuinka olisivat yhteneväiset. Miljöpartietin itsestäänselvä asema demarien kyljessä ja apupuolueena ärsyttää, samoin kuin heidän eieiei-asenteensa. Suomessa oli vihreissä samantyyppistä touhua joskus 80-luvulla, vastutettiin kaikkea ja se oli tärkeintä (kuulopuhetta, silloin en sentään ollut vielä mukana). Nykyään Suomessa vihreät ovat paljon pragmaattisempia ja ottavat kantaa myös muihin kuin ympäristöasioihin, mikä on mielestäni mukavaa. Toki Miljöpartiet myös näin tekee silloin tällöin. Mutta on todellakin avartavaa, että voidaan olla hallituksessa myös ns porvaripuolueiden kanssa, eikä hirttäydytä vain yhden puolueen pirtaan. Eikä nämä täällä edes saa ministerinpaikkoja ja pääse hallitukseen, demarit vaan jyrää minivihreät alleen. Kyllä taidan olla uudessa kotimaassani poliittisesti koditon vielä pitkän aikaa...

Kyllä on niin katkeraa, niin katkeraa. Iltapäivälehtien kommentointi on kerrassaan niin katkeraa, että se menee jo koomisuuden puolelle. Ollaan jo laskemassa rautaesirippua takaisin, jotta saadaan "ei-vakavasti otettavat maat" pois kisasta. Ei-vakavasti otettavat maat? Ainahan ruotsalaiset on katsoneet alaspäin suurinta osaa muita kansoja, mutta tämä on sentään jo vähän liikaa...

Suomessa on ehkä vaikeaa tajuta, miten vakava asia Ruotsissa schlagerfestival on. Ruotsi taitaakin nykyään olla ainoita maita, joissa euroviisut otetaan todella sydänverellä.

Mutta itsekritiikkiäkin löytyy: oikeasti, pitääkö se joulupukki raahata joka paikkaan? Mitä sillä oli tekemistä euroviisulavalla??? Pliis.

Lupaan, tämä on vika kommentti viisuista :) Ruotsalaisista ja heidän kansallispiirteistään kirjoitan kyllä varmaan jatkossakin.

Suomi on 0-2 alakynnessä Kanadaa vastaan. Vielä on toivoa kuitenkin...

Viisuviikko onnellisesti ohi

Onpas hyvä että viisut on onnellisesti ohi. Viisubileissä oli hauskaa ja tunnelma katossa. Voittajaa ei tainnut arvata kukaan oikein, viiden parhaan joukkoon kylläkin useampi. Vaatimattoman näköinen, jumppatossuissa esiintyvä Serbian edustaja vei lopulta koko potin. Olin kyllä iloinen, ettei Ukrainan kappale voittanut, vaikka aavistelinkin sen hyvää menestystä. Turkin ja Venäjän pääsyn parhaimmistoon arvasin myös oikein.

Suomikin pärjäsi odotettua paremmin - voitti jopa Ruotsin, Hanna päihitti the Arkin. Samana päivää kuin Suomi päihitti Ruotsin lätkässä. Sehän se on tärkeintä, väliä lopputuloksesta muuten... :) Kyllä ruotsalaisilla on kestämistä. Eilen näkyi ainakin yksi kerrassaan pöyristynyt ruotsalaisilme katsojajoukossa. Mua nauratti. Ruotsalaiset tajuaa nyt vasta olla käärmeissään, kun naapurit äänestävät toisiaan. Itse ovat harrastaneet kyseistä toimintaa koko viisuhistorian, mutta nyt kun se osuu omaan nilkkaan ei se olekaan enää yhtään kivaa. "Mä en leiki sun kanssa" olisi sopinut hyvin suuhun. Ruotsalaiset on äärimmäisen huonoja häviäjiä. Suomihan on siihen jo niin tottunut, että itsesarkasmia riittää... Kuka on edes väittänyt, että näissä kisoissa on kyse MUSIIKISTA??? ;)

Euroviisusemifinaali

Mahtavaa! Euroviisut menee ihan putkeen! Jaana ja Mikko rules! Andorran pojat oli söpöjä! Suomikuvaa: suojalkapalloa, tangoa ja mäkihyppyä kesällä... hmmm.

Urho jammaa vatsassa (joo, työnimi tuli ilmi samalla :). Tuleekohan siitä schlager-fani? Isänsä ei kyllä tykkää...

Elonmerkkejä äidissä ja vauvassa

Tänään olin sitten töissä kuin nukkuneen rukous. Onneksi työaika joustaa, ettei tarvitse olla pilkulleen johonkin tiettyyn aikaan paikalla. Nukuinkin sitten pikkaisen pitempään aamusta. Tänään on kyllä suunnitelmissa mennä aikaisin petiin, jos huomenna olisi vähän pirteämpi. Kun on se mammajoogakin, muuten pian nukahdan sinne!

Viikonloppuna vauveliini oli kovin hiljainen niin, että melkein huolestuin. Tänään onkin sitten meuhkattu senkin edestä. Yleensä yleinen älämölö alkaa vasta iltasella, mutta tänään tyyppi pisti polkaksi jo keskellä työpäivää. Eipähän ole huolestuttanut enää. Perjantaina onkin neljäs barnmorska eli neuvola-aika. Pitäisi muistaa kysyä niistä perhe/synnytysvalmennus-kursseista, jos sellaisia olisi jossain vaiheessa luvassa. Hna :lta tuli kävelyn lisäksi vinkki helppoon synnytykseen: kyykistely. Viimeiselle 3 kuukaudelle on luvassa siis kävelyä, kyykistelyä ja raskausjoogaa!

Olen aina ollut ihan pikkuisen euroviisufani, ainakin salaa, ja nyt kun kisat pidetään omalla maalla (vaikken itse siellä olekaan) on pakko sallia itselle hiukan euroviisuhulinaa. Ruotsissa schlagerin (=euroviisut) diggaaminen on aina ollut hyväksytympää kuin Suomessa ja täällä kisoihin suhtaudutaankin suurella vakavuudella ja hartaudella. Hommahan on iso biznez ja Ruotsi on tietty menestynytkin historiallisesti sen verran hyvin, että sallittakoon tämä vakavuus heille. Mutta ihan huippua kun Suomi on nyt ihan hurahtanut viisuihin!

Me siis kuitenkin on päätetty pitää meillä Euroviisu-kekkerit lauantai-iltana. Ollaan kutsuttu vajaa 10 tyyppiä katsomaan kemuja meille, sekä suomalaisia että ruotsalaisia. Tästä tulee mahti Suomi-Ruotsi maaottelu :) Tehdään jotain pientä syötävää ja muut saa lipittää viiniä ja minä mehua. Kehitellään vielä kilpailusääntöjä, jotka tulee olemaan äärimmäisen monimutkaiset... Viikon aikana meinaan olla Helsingin euroviisuhulinassa mukana Elinan blogin kautta.

Kun ei väsytä niin sitten ei

Kello on yksi yöllä ja en saa unta. Meillä oli eilen illalla vieraita ja ne lähti puol kahden aikaan yöllä. Mun sisäinen kello meni ilmeisesti siitä sekaisin, ja nyt sittei väsytä yhtään ja kaiken maailman ajatukset pyörii päässä. Raskaana ollessahan pitäisi olla väsynyt? Voisi nukkua päiväunet plus kunnon yöunet ja aamulla ja illalla jne? Ei näytä toimivan mun kohdalla. Mä olen vaan ihan pirteä ja ajatukset pomppii edestakaisin ilman mitään logiikkaa.

Tapasin duunissa perjantaina työkaverin ja sen vauvan, joka syntyi 2kk sitten. Synnytys oli ollut helppo, työkaveri oli kävellyt noin 7 kerrosta rappuja (!!) ja vetänyt hirmuja kävelylenkkejä siihen asti, että lapsivedet meni. Hän kommentoikin, että mitä enemmän kävelee viimeisten raskauskuukausien aikana sen helpompi synnytys. Meikäläinen siis yrittää kävellä niin paljon kuin mahdollista. Muuten en juuri ole vielä halunnut edes alkaa ajatella koko synnytystä. Mutta mitä helpommaksi sen vain voi saada sen parempi... Kai siitä selviää kun (melkein) kaikki naiset ennen mua on selvinneet??

Raskausjooga alkaa tiistaina. Kivaa! Kuntoilu on jäänyt kävelyä lukuunottamatta vähiin ja sekin vähän potuttaa. Tänään oli pihan siivoustalkoot ja naapuri asensi samalla meidän rapun portaisiin rampit vauvanvaunuille. Mukavia puolia ruotsalaisessa kerrostaloasumisessa on, että naapurit oikeasti juttelee keskenään ja auttaa toisiaan. Meidän talossa Tukholman keskustassa asuu muitakin lapsia, hyvin on onnistunut lapsiperheiltä keskustassa asuminen. Ei siis todellakaan mitään hinkua lähiöön ainakaan vielä. Tosin yläkerran naapuri on niin seniili, että pelkään että se polttaa ennen pitkää koko talon.

Ja ensi lauantaina on euroviisut. Päätettiin järjestää meillä kisakatsomo. Siitä lisää seuraavassa. Nyt yritän jos vaikka nukuttaisi enemmän - ylös pitäisi kuitenkin nousta jo 6½ tunnin päästä.