perjantaina, maaliskuuta 07, 2014

Huhuu? Onkohan täällä enää ketään...

Hei vaan kaikki...Muutahan ei voi sanoa siihen, että edellisestä blogipostaukseksta on mennyt - 3 kuukautta?! Ei nyt ihan kerkeä tähän hommaan kaiken elämän kiireen keskellä. Ihmettelee hän, että ketkä kerkeää bloggailla? Vähän välillä miettii, josko tämän lopettaisi kokonaan. Tai alkaisikin kirjoittaa toista blogia, ihan salaa! Samalla pohtii, että kun elämä menee tällaista vauhtia, osaako siitä oikeasti nauttia ollenkaan? Huomaako yhtäkkiä, että mihin se 10 vuotta katosi?

Olimme oikeasti muutama viikko sitten elämän ekoilla (sitten lapsuuden, ja silloinkaan niitä nyt ei juuri juhlittu) 50v juhlilla! Härremun ja kaikkea. Toisaalta on iso onni, että kaveripiirissä on monen ikäisiä. Oma vanheneminenkaan ei tunnu niin hurjalta (=kurjalta?) kun on kavereita jotka on vielä PALJON vanhempia ... :) Toisaalta mukavaa, kun on myös kavereita jotka on paljon nuorempia. Eihän se ole se fyysinen ikä vaan se henkinen? Ei kyllä siitäkään ihan aina ole paljoa jäljellä. Se 18-vuotias hippi (silloin ei vielä ollut hipsterejä ..) on kyllä aika kaukana meikäläisestä nykyään...

Meillä oltiin matkalla joulun jälkeen, sitten pääasiassa kotosalla paitsi viime viikonloppuna oltiin laskettelemassa Rommessa kaveriperheen kanssa. Lunta ei juurikaan ollut, mutta meidän laskuihin kuitenkin riittävästi. Vera oppi viikonlopun aikana ihan huimasti. Ennen pois lähtöä meni jo isolla hissillä ylös ja laski isoimman mäen ihan itse alas. Tosi mahtavaa, ottaen huomioon että tämä oli rinteessä eka kerta tänä talvena ja viime vuonnakin käytiin vaan kerran.Tänä talvena ei ole juuri lunta ollutkaan. Ei minua kyllä suuremmin haittaa, fiilis on mitä mainioin kun töistä lähtiessä on valoisaa ja linnut laulaa! Kevät! :)

Vaalivuosi on pitkällä ja minua lähinnä ahdistaa. Täällä Ruotsissahan on oikea supervaalivuosi, ensin eurovaalit ja syksyllä niin eduskunta, landstinget kuin kunnallisvaalitkin. En vaan oikeasti pysty samaistumaan yhteenkään puolueeseen Ruotsissa. Yritys on kova, mutta ei kun ei. Ehkä pitäisi vain luovuttaa. Suomen puolella olisi niin kovin paljon helpompaa. Olenkin ilmoittanut tutun ehdokkaan Johanna Sumuvuoren eurovaalikampanjaan, tosin kampanjointi tulee olemaan minimaalista täältä lahden väärältä puolen. Hengessä mukana kuitenkin!

Jos sitä vaikka jaksaisi kirjoittaa vähän aktiivisemmin taas. Eipä täällä liene juuri ketään lukijaakaan enää kun olen elellyt hiljaiseloa niin kauan! Jos joku vielä roikkuu langoilla, laittakaahan elonmerkki!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tässä tulee elonmerkki! Itsekkin asun täällä Ruotsin puolella ja ei voi kun ihmetellä miten elämä voikaan olla erilaista lahden tällä puolen..kiva lukea sinun ajatuksia samoista asioista..mm koulumaailma on aivan erilainen ja sairaanhoito. Huomattu on että täytyy liioitella ja kovasti jos haluaa ja tarvitsee jonkunnäköistä sairaala-apua..

Tukholman tyttö kirjoitti...

Kiitos elonmerkistä anonyymi! Aina se piristää ja vähän innostaa kirjoittamaan kun tietää että joku näitä lukeekin :)
Joo täällähän ei saa suunnilleen mitään lääkitystä mihinkään. Ihan käsittämätöntä välillä, ohjeet on yleisesti ottaen "odota ja katsele viikko". Ja kun ei ole sitä yksityistä puolta jonne mennä jos julkisella ei homma toimi... isot on erot tosiaan, vaikkakaan ei täydellistä kummallakaan puolella lahtea!

Outi kirjoitti...

Harvoin jos koskaan kommentoinut mutta sun blogia on tullut seurattua jo Veran vauva-ajoista kun oma lapsi oli myös vauva... Eli langoilla roikun sinnikkäästi :)
Hauskaa lukea sun blogia. Mäkin asun Ruotsissa, nyt jo niin monta vuotta vierähtänyt täällä etten Suomen menossa ja varsinkaan eroissa enää pysy kärryillä. Sun blogista löytyy aina hyviä Suomen ja Ruotsin eroavaisuuksien analyysejä. Älä vain lopeta blogaamista! :)

Tukholman tyttö kirjoitti...

Hei tosi kiva Outi kun kävit kommentoimassa! Ehkä sitä taas jaksaa positiivisten kommenttien voimin :) ja johan sitä on aktivoitunutkin taas tässä kuussa :)

Kyllähän ne erot kans vähän unohtuu kun on pitkään ollut Ruotsissa, tai niitä ei niin huomaa. Mutta sitten Suomessa käydessä aina vähän herää tajuamaan että niin juu aika erilaisia ollaan kyllä ...