keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007

Vera 3 kk

Vera täyttää tänään 3kk! Tässä päivänsankarin taidonnäyte :D


Ja äiti lähtee illanviettoon työkaverien kanssa. Isä on buukattu lapsenhoitoon jopa 5 tunniksi. Hui, kun äitiä jännittää!

tiistaina, lokakuuta 30, 2007

Baby-jumppaa

Tänään oltiin ekaa kertaa SatsBabyssa, äiti-lapsi jumpassa. Äitiä vähän jännitti, mutta hyvinhän se taas meni. Vera ei nukkunut aamulla ollenkaan (vaikka äiti kuinka yritti silitellä uneen) ja siten olikin niin uupunut tunnin alkaessa, että nukahti juuri ennen tuntia ja nukkui puolet jumpasta. Hyvät on unenlahjat joo kun pystyi nukkumaan steppilaudan vieressä kirkkaissa valoissa ja musiikin soidessa. Sali oli täynnä äitejä vauvoineen, suurin osa vauvoista noin 3-6 kuukautisia. Mennään uudelleenkin!

Huomenna tapahtuu: Vera täyttää 3kk! Jo 3 kuukautta...

Ensi viikolla tapahtuu: koko perhe matkustaa lomareissulle Espanjaan. Maltan tuskin odottaa, marraskuisessa pimeydessä ja sateessa.

Ja kohta on jo joulu.

sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007

Gamla Stan viikko




Ollaan käyty Gamla Stanissa peräti 4 kertaa viikon aikana! Yleensä tulee mentyä sinne ehkä kerran kuussa. Ensin oli nämä yritykset vierailla kuninkaanlinnaan sekä vierailu Nobel museoon, joka siis myös on Gamla Stanissa. Barnmorska vastaanottoni on myös Gamla Stanissa eli siellä siis jälkitarkastuksessa perjantaina. Ja eilen kävimme kävelyllä koko perheen voimin - Gamla Stanissa! Siellä turistien seassa tuntee myös itsensä aina vähän turistiksi omassa kaupungissaan. Pienet kujat Stortorgetin ympärillä ovat vallan ihastuttavia. Suomalaisen kirkon takapihalta löytyi muistomerkki talvi-ja jatkosodissa kaatuneille. Suomalainen kirkko on muuten todella viehättävä, ja sinne ei monenkaan suomalaisen turistin tie lie vienyt, valitettavasti. Muutoinkin valitettavaa on, miten suomalaiset turistit vaeltavat nimenomaan Västerlånggatanilla, joka on se pahin turistirysä täynnä karmeita krääsäkauppoja, eivätkä uskaltaudu sisarkadulle Österlånggatanille tai jopa syvemmälle vanhaan kaupunkiin.

Jatkoimme matkaa Slussenin ohi Södermalmille, ylös Götgatania jossa väkeä tungeksi valmistautumassa yöelämään. Itselle tuli aikamoisen outo ja nostalginen olo siinä vaunuja työnnellessä, ihan kuin olisi tirkistelemässä entistä elämäänsä. Ei siitä kauaa ole kun itsekin olisi ollut menossa baariin kaikkien näiden hip ihmisten seassa.. ja sitten me tultiin miehen ja lapsen kanssa kotiin viettämään lauantai-iltaa. Ihanaa niin.

Vera myös matkusti ensimmäistä kertaa metrossa! Nyt on sekin kokeiltu :) Tukholmassa muuten ilmaiseksi vaunujen kanssa pääsee vain busseihin, metroon ja junaan joutuu maksamaan. Risuja SL, eläköön HKL :)

perjantaina, lokakuuta 26, 2007

Jälkitarkastus

Tänään oli vihdoin ja viimein synnytyksen jälkitarkastus. Mun mielestä kummallisen myöhään, kun vasta 3kk synnytyksen jälkeen... tärkeintä kuitenkin oli, että kaikki oli kunnossa ja hyvin. Nyt voi mm aloittaa kunnolla jumpan (kai olisi aiemminkin voinut jos vaan oisi jaksanut...). Barnmorska kehoitti oikein tosissaan att knipa, eli näihin puristusharjoituksiin ettei joutuisi kärsimään pissankarkailuista. Karseeta, että tämmöiseen(kin) mummo-ongelmaan pitää tutustua jo kolmekymppisenä, aaaargh. Ens viikolla on onneksi hieroja, meinaan sekä selkä että käsivarret on aika koomassa kaikesta kanniskelusta ja imettämisestä.

Täällä todella suuri osa sairaanhoitohenkilökunnasta on suomensukuista; tämä(kin) barnmorska oli alunperin Suomesta (mutta puhuttiin silti ruotsia). Kertoi että he eivät olleet onnistuneet opettamaan lapsiaan kaksikielisiksi, vaan lapsensa siis osaavat vain ruotsia. Sen verran on nyt näitä varoittavia esimerkkejä kuullut, että on ymmärtänyt ettei se todellakaan ole niin yksinkertaista kuin on luullut. Tuleekohan siitä kaksikielisyyteen opettamisesta aika taistelu...

Haaste

Vihdoinkin saan vastattua nelikkohaasteeseen, joka tuli Johannalta:

Neljä työtä, joita elämäni aikana olen tehnyt:
1. au pair
2. lähetti
3. puhelinhaastattelija
4. projektipäällikkö

Neljä paikkaa, joissa olen elämäni aikana asunut:
1. Helsinki
2. Crawley, Englanti
3. Liège, Belgia
4. Tukholma

Neljä TV-ohjelmaa, joita tykkään katsella (juuri nyt):
1. Desperate Housewifes
2. Labyrint (ruotsalainen sarja)
3. Studio 60 on Sunset Strip
4. Big Love

Neljä paikkaa, joissa olen lomaillut:.
1. Australia
2. Vietnam
3. Cook-saaret (Rarotonga ja Aitutaki)
4. Italia

Neljä Internetsivua, jossa käyn päivittäin:
1. Yahoo sähköposti
2. Blogilista.fi
3. Oma blogi
4. Facebook

Neljä lempiruokaani:
1. J:n tekemät kunnon pihvi ja perunagratiini
2. sushi
3. lasagne
4. tacos

Missä haluaisin olla juuri nyt?:
Kotona on aika hyvä... mutta myös
1. lomalla jossain ihanan lämpimässä
2. Suomessa käymässä
3. nukkumassa
4. viettämässä pohjoismaista ihanaa aurinkoista kesäiltaa

Haastan edelleen:
1. Minttu
2. Kukannuppu
3. Pupu
4. Norppa

torstaina, lokakuuta 25, 2007

Ekat rokotukset


Pitkästä aikaa tiistaina oli neuvolakäynti. Tällä kertaa oli normaalien mittausten lisäksi luvassa ensimmäiset rokotukset: difteri, stelkramp (tetanus), kikhosta (pertussis), polio, hemofilus sekä erillinen, uusi rokote pheumonia eli lunginflammation. Tyttö sai siis kaksi pistosta ja äidillä meni sydän ihan sykkyrään kun semmoisia kamalia piikkejä pistettiin ja rassukka itki sydäntäsärkevästi. Mutta tietysti sen eteen, että nämä hirmutaudit pysyvät nyt poissa kestää pienet piikitykset.

Paino on nyt 3kk lähestyttäessä5820 ja pituus 61,5 cm. Käyrällä mennään.

Neuvolassa oli täti, joka ulkonäöstä päätellen kuuluisi jo vähintään 10 vuotta sitten eläkkeelle, sekä englantia puhuva sairaanhoitajaharjoittelija Ugandasta. Kyseinen täti ei ollut siis sama kuin meidän neuvolantätimme yleensä, mutta muistan kyllä hänetkin joskus tavanneeni neuvolan tiloissa. Mutta hän on tosiaankin kovasti iäkkään oloinen. Neuvolasta poistuessa mieleeni tuli kamalia ajatuksia, että itse asiassa aikamoinen usko on järjestelmään, kun antaa jonkun täysin tuntemattoman parivaljakon (noitatohtori + ugandalainen apulainen ????) pistää lapseensa jotakin mistä ei voi tietää onko se sitä mitä sanotaan. No, ihan turhaa tämmöisiä tietysti mietin. Kaikkea kamalaa sitä todella edes miettiikin... Kaikki meni oikein hyvin. Tosin Vera oli vähän kuumeisen oloinen samana iltana sekä nukkui hurjat päivä- ja iltaunet - ja valvoi sitten puoli yötä, mitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Selvästikin rokotus oli syynä tähän poikkeukselliseen unirytmiin, seuraavana päivänä kun palattiin taas vanhaan totuttuun ja onneksi viime yönä jo nukuttiin ihan normaalisti. En kyllä tajua miten ne vanhemmat jaksaa joiden lapset nukkuu kaikki yöt rikkonaisesti, kun itse olin jo ihan hajalla yhden yön jälkeen...

Meillä oli samaan aikaan myös vieraita Suomesta, hyvä ystävä 10kk vanhan lapsensa kanssa. Tässä kaksikko tutustuu toisiinsa. Ollaan kälätetty niin että sylki suuhun tuli ja ääni melkein meni ja kävelty pitkin poikin Tukholmaa. Käytiin Robert Capan valokuvanäyttelyssä Nobel-museossa, mutta se kaverin toive tutustumisesta kuninkaanlinnaan ei onnistunut vaikka pyörittiin linnan pihalla pariinkin otteeseen. Ekalla kertaa ei ollut vauvan rintareppuja mukana - linnaan ei saa viedä vaunuja - ja tokalla kertaa ajateltiin, että osallistutaan kierrokseen ja tullaan uudelleen, kun on kierroksen aika, mutta sitten ei kerettykään ja lopulta koko linna oli mennyt kiinni siinä vaiheessa kun kerettiin takaisin kulmille... no, onpahan tekemistä seuraavaksi kertaa :)
Huonosti nukutun yön jäljiltä olin aika sippi mutta aika hyvin jaksoin kuitenkin menossa mukana.




maanantaina, lokakuuta 22, 2007

Uusia temppuja

Viimeisen reilun viikon aikana opittua:


Tuijotus ja ymmärrys, että näillä heiluvilla systeemeillä (kuuluuko nämä ulokkeet muhun??)
voi yrittää tarttua:


Tiukka tarttumaote:

Kädet hakee, ja löytää...

...ja vie suuhun:



Ja lisäksi käsistä nostaen ponnistetaan pystyyn! Kohtahan me jo seistään!

sunnuntaina, lokakuuta 21, 2007

Tukholman kekkerit

Eilen oli sitten Veran tokat bileet, nimijuhlat, tällä kertaa Ruotsin kavereille. Avoimet ovet alkoivat kahdelta ja jatkuivat seiskaan, tosin vikat vieraat lähti vasta puol kymmenen aikaan ja silloinkin vain emännän ystävällisellä kehoituksella "nyt voisitte itse asiassa jatkaa turinaa baarin puolella" :) Isäntä lähti vieraiden seuraksi yhdelle, mutta sitten oli kuulemma iskenyt ikävä perhettä ja mies palaili kotiin vaikka oli ihan saanut luvan olla pidempäänkin! Hyvin on kasvatettu :D Emäntä oli aika kanttuvei illalla ja tytär vähän ylikierroksilla, nukahti vasta puolenyön tienoilla vaikka viime aikoina on otettu tavaksi nukuttaa 21-22 aikaan. Toisaalta tytön piti varmaan prosessoida kaikkea päivän aikana koettua kukkumalla pikkaisen pitempään.

Vieraita tuli sitten runsaasti, mutta onneksi aika tasaisesti pitkin päivää. Isoisä ja isoisän naisystävä veivät Veran päivällä pitkälle kävelylle, jotta isä ja äiti saivat leipoa ja tehdä pientä purtavaa (snittar på svenska) ja siivota ja laittaa itsensä valmiiksi. Takaisin tullessaan neiti nukkui sikeästi ja veteli hirsiä ensimmäiset 2½ tuntia juhlista! Keskellä mekkalaa ja ihailevia katseita neiti vaan kuorsasi vaunussaan! Todella hyvät unenlahjat, ihanaa että Vera nukkuu ihan kunnon metelissä, niin toivottavasti ei tule olemaan jatkossakaan nukkumisen suhteen pumpulista tehty. Tiedä sitä sitten; monet sanoo, että sekin voi muuttua moneen kertaan vielä... Osa vieraista ei siis kerennyt tavata päivänsankaria ollenkaan hereillä! Herättyään Vera kiersi sitten sylistä syliin, silmät ymmyrkäisenä ihmetteli, että mitä kumman tyyppejä nämä nyt oikein ovat??

Viiden aikaan paikka kuhisi lapsia, ainakin 7kpl kuukauden ja 1½ vuoden välillä olevaa ryömi ja taapersi ympäri kämppää aikuisten jaloissa. Nuorin oli tosiaan vasta kuukauden vanha turvakaukalossaan (kiva kun pääsitte Anu :), ja hitsi kun Vera olikin jo tosi iso tyttö tähän juhlan nuorimpaan verrattuna. Muutama vuosi sitten kun järkättiin tupareita, paikalla ei ollut yhtään lasta. Tietysti juhlan luonnekin oli eri, mutta silti tyypillistä että nyt reilusti 30+ ikäisessä kaveripiirissä kaikki ovat samaan aikaan innostuneet saamaan lapsia.

Kansallisuuksiakin oli peräti 6:sta eri maasta.

Ja lahjoja tuli ihan mieletön määrä! Eilen aloitettiin lahjojen avaaminen ja olo oli kuin lapsena jouluna konsanaan! Tälle illalle on varattu puolet avaamisen ilosta. Aivan ihania lahjoja tähän mennessä, vanhemmat tosin on paljon enempi innoissaan kuin varsinainen lahjojen saaja...

Nyt J istuu sohvalla ja tuijottaa formulaa, jossa ilmeisti Räikkösellä on mahdollisuudet voittaa. Hihkui juuri että "du måste titta sista 10 varv". Kumpikohan meidän perheessä on enemmän suomalainen???

perjantaina, lokakuuta 19, 2007

Bloggausnäkymä



Haaste: Ota kuva lähimmästä ikkunasta avautuvasta maisemasta, tai jos olet ulkona, kuvaa bloggausympäristösi. Liitä kuva blogiisi ja kerro, missä yleensä bloggaat (kotona, töissä, kirjastossa, kahvilassa) ja onko kuvassa kyseessä normaali bloggausympäristösi. Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia ilmoittamalla haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa.

Vihdoinkin sain tartuttua tähän haasteeseen. Mari-Johanna bloggaa lähes aina kotona olohuoneen ruokapöydän ääressä. Ikkunasta näkyy meidän parveke, takapiha, ja syksyinen Tukholma. Sataa. Naapuritalossa tehdään remonttia. Ikkunasta näkyy myös talon aivan ihanan sympaattinen pesutupa.

En taida enää haastaa ketään, koska kaikki lienee jo haastettu :D

keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007

Just ja just hengissä selvitty ristiäishulinasta

Ristiäiset on juhlittu ja Helsingistä palattu takaisin kotiin Tukholmaan. Kyllä oli hienot kemut ja juhlan keskipiste otti kaiken huomion ja hulinan tyynen arvokkaasti! Alun pientä riemunkiljahdusta lukuunottamatta tyttö tarkkaili pappia ja kummejaan hiljaa eikä hiiskunut edes saadessaan vettä päähänsä. Mun 10-vuotias kummipoikani oli papin apurina päätä pyyhkimässä kasteen päätteeksi ja kuulemma oli pyyhkinyt niin voimallisesti että melkein loppukin tukka lähti Veralta päästä :D

Onneksi päätettiin pitää nämä varsinaiset juhlat Suomessa, jotta 91-vuotias isoisoäiti pääsi myös mukaan ja tapaamaan tyttärentyttärensä ensimmäistä kertaa. Vera ja isomummo tosin taisivat olla kaiken hälinän ja hulinan jälkeen yhtä uuvuksissa ja levon tarpeessa. Vielä sunnuntainakin käytiin koko jengi vähän ylikierroksilla. Lisäksi hilluttiin koko maanantai kaupungilla tapaamassa ystäviä ja eilenkin oli kavereita kylässä, on rassukka kyllä mennyt sellaisen mankelin läpi että pulinat pois. Mummo ja ukki on tietysti hyörineet tytön ympärillä myös ahkeraan. Ja lauantaina on siis toiset kemut täällä Tukholman päässä, ja sinne tulee vielä enempi väkeä. On se hyvä että parin viikon päästä lähdetään Espanjaan lomalle, rauhoittumaan 10 päiväksi.

Mutta ei voi ainakaan sanoa etteikö olisi juhlittu!!!

On hurjaa tajuta, miten Vera on jo niin tosi iso tyttö. 2½ kuukautta. Samalla tajuaa, miten sitä, että on ensi kertaa äiti, ja on se pienenpieni nyytti sylissä ja tosi avuton olo, mutta kuitenkin tuntuu että just näin sen pitää olla - sitä ei voi enää koskaan kokea. Jos joskus tulee toinen lapsi, se on ihan eri juttu. Silloin tietää, mitä tekee ja miten, eikä todennäköisesti tunnu avuttomalta vaan kaikki on itsestäänselvää. Eikä hätäänny enää kaikesta eikä stressaannu asioista ja imetyskin varmaan sujuu kuin itsestään... Ja se on varmaan ihanaa sekin, ja varmaan ihanan helpottavaa olla äiti ilman että tarttee olla ihan paniikissa koko ajan; mutta on se kuitenkin been there, done that, ja tämä ainutlaatuinen tunne vanhemmuudesta, ja miten koko maailma mullistuu kertaheitolla, sen kokee vain kerran. Melkein on jo ikävä sitä ihan ensimmäistä vauva-aikaa, vaikka siitä ei ole kuin muutama kuukausi! Vaikkei se todellakaan edes ollut mitään erityisen ruusuilla tanssimista. Miten ne imetysogelmat tuntui silloin valtavilta, ja nyt ne on oikeastaan unohtanut... se tuntuu kaikki kamalan kaukaiselta. Koska siis Verahan on ollut meillä aina, eikä osaa ajatellakaan elämää ilman. Samaan aikaan toivoo, että voi kun aika pysähtyisi ja saisi pitää tuon pienen sittiäisen tuossa vieressä, ja kuitenkin miten ihanaa kun aika menee ja lapsi kehittyy ja kasvaa silmissä. Kohtahan se on jo 3kk...

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2007

Jumppaa

Käskettiin harjoittelemaan vatsallaan pään kannattelua...


...pää pysyy pystyssä....



... hyvin menee! Kukkuu!

perjantaina, lokakuuta 05, 2007

Ristiäisvalmisteluja

Tänään haettiin Veran passi, hieno tuli. Meikäläisen tytär sai siis Ruotsin passin - kuka olisi uskonut joskus hamassa menneisyydessä, kun inhosin ruotsinkieltä kouluaineena ;) No, nyt kelpaa tytön matkustaa ensi viikolla Helsinkiin ristiäisiin ja marraskuussa Espanjaan lomalle. Passissa lukee pituus 58 cm ja holder's signature: not able to sign. Hih, allekirjoitusta voisi ollakin 2 kuukautiselta vaikeaa saada :D

Ristiäiset on nyt siis Helsingissä perhepiirissä; lisäksi järjestetään avoimet ovet kotona Tukholmassa viikon päästä varsinaisista ristiäisistä. Juhlitaan nyt sitten oikein kunnolla kun juhlitaan. Avoimiin oviin on kutsuttu populaa niin että jos kaikki tulee, meillä tullee hikiset oltavat. Toivottavasti tulee hyvät bileet!

tiistaina, lokakuuta 02, 2007

Kerta vs kestovaippailua ja muuta hyvän vs pahantekoa

Välillä tunnen angstia kun pitäisi käyttää kestovaippoja (infoahan löytyisi vaikka kuinka). Ja minähän en käytä. Ja omaantuntoon koskee ja pistää ja tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi. Miksi emme käytä? Omasta mukavuudenhalusta ja jaksamisestahan se johtuu. Kun ei vaan jaksa kun siitä tulee sottaa ja vielä enemmän pyykkiä ja en mä nyt vielä jaksa ajatella koko asiaa... ja alitajunnassa kuitenkin pieni asia sanoo, että olisi nyt kuitenkin syytä. Mutta me siis edelleen käytetään kertavaippoja ja varmaan hamaan tappiin asti, loppujen lopuksi.

Ja me edelleenkin lennetään paljon lentokoneella. Ja siitäkin on huono omatunto, kun se nyt on ympäristön kannalta se kaikkein vihoviimeisin teko. Mutta eihän sitä oikeasti pääse mihinkään ilman lentokonetta. Tai siis mihinkään, pääsee kai, Göteborgiinkin mentiin junalla, ja maksoi enemmän kuin lentäminen olisi maksanut. Ja Suomeenkin pääsisi laivalla, just joo, ja menisi koko yö ja sekin on kalliimpaa itse asiassa kuin lentäminen. Eikä se edes ole siitä rahasta, vaan aivan järjettömästä ajan tuhlauksesta, kun senkin laivalla kököttämisen sijaan voisi istua mummolan lihapatojen ääressä - tai vaikkapa saunassa! Niinpä me siis lennetään, sinne tänne. Ensi kuussa Espanjaan lomalle. Mutta olen mä maksanut näistä Climate Carelle ja yrittänyt ostaa sillä puhtaamman omatunnon. Ja meillähän ei ole autoa, eikö siitä saa pisteitä ja vähän lentämistä anteeksi? Me kierrätetään kaikki mitä voidaan. Täällähän ei tosin kompostoida eikä kierrätetä maatuvia lainkaan - mitä en edelleenkään oikein ymmärrä, miten se voi kannattaa Suomessa mutta ei Ruotsissa. Näin kuitenkin tuntuu olevan. Kaikki muu me kuitenkin kierrätetään. Ja annetaan rahaa hyväntekeväisyyteen, ollaan jopa ympäristökummeja Ruotsin luonnonsuojeluliitossa. Siis eikö olla ihan hyviä, eikö, ja saada vähän anteeksi kertavaippailua?

Elämä on sellaista taiteilua hyvän tekemisen ja oman laiskuuden välillä. Kauanko tämä maailma pysyy pystyssä tällä menolla? Millaisen maailman jätämme lapsillemme?

2 kk

Vera täytti 2 kuukautta. Iso tyttö siis jo! Tuntuukin sekä pituudessa - 56 koko on jo liian pieni tai aika tiukka ja useat vaatteet ovatkin menneet pieniksi - että painossa, tässä nimenomaan nostellessa ja imettäessä kädellä kannatellessa. Pakko alkaa vähän seurata miten nostaa ja lasta pitelee, ettei selkä mene ihan jumiin. Pieni kätönen ei enää ole ihan niin pieni kätönen. Innolla odottaa, että tyttö alkaisi kunnolla kannattelemaan päätään - samalla tuntuu aika haikealta kun lapsi kasvaa. Tätä aikaa kun elää vain tämän kerran ja tajuaako sitä oikeasti nauttia tästä nyt tarpeeksi? Kaipaako tätä sitten joskus? (Niin, mitä sitä täällä netissä oikein pyörii kaiket ajat...)

Pitäisi ilmoitttautua vauvauintiin. Mutta onko sopiva aika aloitaa 3 kuukatisena vaiko 5 kuukautisena? Odotetaanko joulun yli, onko 3kk liian pieni?

ps. Vera kääntyi selältään mahalle eilen ihan yllättäen! Huimaa!