Vaarallinen maailma?

Taas kerran on joutunut päivittelemään mikä hullu, kamala maailma tämä on. Ihan naapurissa, voisi olla meillä. Koska tahansa. Vaikka, tällaista sattuu harvoin eikä pidä alkaa pelätä, niin sairaita henkilöitä tuntuu tässä maailmassa riittävän joka kolkkaan. Sitten vain on huono tuuri, tai jotain, jos sattuu osumaan sellaisen tielle. Tai tässä tapauksessa, kuuluu väärään puolueeseen. Mikä painajainen, koko tapahtuma voisi olla suoraan kauhufilmistä.

Jotenkin miettii, mihin maailmaan sitä lapsiaan kasvattaa. Vaikka tietää, että miettiminen ja pelkääminen on ihan turhaa - suurin osa asioista menee niin kuin menee eikä niit voi välttää sulkeutumalla 4 seinän sisään. Mutta samalla kuitenkin tuntuu, ettei lapsia halua päästää mihinkään.

Siitä tuli mieleen jälleen mielenkiintoinen etelä-eurooppalainen ilmiö. Olimme eilen Nerjassa, joka on kerrassaa viehättävä vanha kalastajakylä Malagasta hiukan itään. Siellä oli upeat rannat - joista me tosin ei juuri nautittu, musta kun on tullut vanhemmiten allasihminen, ja 3-4 vuotiaan kanssa en juurikaan aaltoihin uskaltaisi. Hieno vanha kaupunki ja Balcon de Europa. Yövyttiin viehättävässä ja suht edullisessa hostellissa Hostel 3 Solissa Vanhassa kaupungissa.

Illalla nukutin lapset ja mies kävi ulkona sillä aikaa, minä kävin sitten drinksulla sen jälkeen. Meillä lapset menee nukkumaan 20-21 aikaan, Vidar joskus jo seiskalta, riippuen päiväunien ajankohdasta. Varsinkin nyt kun Vera on kotona päivät eikä nuku päiväunia, on tyttö ihan valmis petiin jo 19-20 aikaan.

Ulkona käydessäni huomasin jälleen kerran miten Etelä-Eurooppa on eri maata. Kymmenen aikaan illalla kaupunki oli täynnä väkeä, pääasiassa lapsiperheitä, hyvä kun eteenpäin kapeilla kujilla mahtui. Lapsiperheet olivat parhaillaan menossa syömään. Siis kello oli todella 22.15. Terassilla viereisessä pöydässä istui ranskalainen seurue, jotka jäivät sinne vielä n 2-10 vuotiaiden lasten kanssa (kaksi perhettä, 4 lasta, pienin heistä n 2v) kun itse lähdin nukkumaan n 23.15. 2vuotias juoksenteli vapaasti pitkin toria, ilman että kukaan juuri hänen menoaan seurasi. Kyllä, minä seurasin, ihan uteliaisuudesta.

Kävellessäni takaisin hotellille, vastaan tuli vaunujen kanssa väkeä kuin pipoa, osassa vauvat nukkuivat, osassa oltiin hereillä. Jotenkin on vaikeaa ymmärtää, että lasten annetaan hillua puoleen yöhön. Kai minusta on tullut tiukkapipo, minustakin lopulta... samaan aikaan ihanan vapaata meininkiä. Mitä olet mieltä? Ja kun näitä hulluja riehuu täällä yllinkyllin, eikö niitä vanhempia pelota antaa lasten kulkea miten sattuu keskellä yötä?

Espanjan terveisiä

Lomaillaan Espanjassa ja toukokuussa on ollut muutoinkin aika hulinaa. Oli jo yhdet häät Tukholmassa ja tietysti vappu ja äitienpäivä. Ei paljon ole siis kerennyt kirjoittelemaan. Reissuun lähdettiin jo 12. päivä ja tultiin Tukholman kautta tänne Espanjan aurinkorannikolle. Ekat päivät ei kyllä juuri Costa del Solilta tuntunut, kun oli pilvistä ja satoi ja ukostikin. Tänään on kuitenkin ollut ihana aurinkoinen päivä, joka on vietetty uima-altaalla.

Ennen lähtöä oli kuitenkin Vidarilla 8kk neuvola, jossa painoa mitattiin 8 ja puoli kiloa ja pituuttakin 74 senttiä. Vaatekoossa mennäänkin jo jonkin aikaa 80 sentissä. Vidar on edelleen tosi iloinen pikku-ukko, joka naureskelee siskolleen ja känisee ainoastaan nälissään tai väsyneenä. Viime viikolla opittiin ryömimään ja nyt sitten saakin seurata silmä kovana ettei tartuta mihinkään kiellettyyn. Kaikenmaailman roskat ja ruoanmurut on menneet suuhun kyllä... ruokailun suhteen ollaan vähän helpompia ja purkkiruoatkin menee, mutta parhainta on ehdottomasti sormiruokailu.

Leijonien voittaessa kultaa oltiin Tukholmassa, se oli aika hienoa :) Miehen ja appiukon seurassa sain kerrankin minä tuulettaa. Ja enhän siis edes välitä jääkiekosta... mutta MM-kulta on kyllä harvinaista herkkua. Vera hurrasi myös Suomelle, mutta totesi armollisesti, että Vidar kyllä voi hurrata Ruotsille :D Seuraavan päivän Tukholma-Malaga lennolla muutama vanhempi herrasmies onnittelikin minua kultamitalista. Juu, kiitos kiitos, minähän sen tosiaan voitin :) Matkustajajoukko oli aika eläkeläisvoittoista, lisäksi mukana oli muutamia lapsiperheitä. Saatiin ylimääräinen penkki ja siihen Vidar autonistuimessa, todella kätevää. Tämä siis mahdollista ainoastaan jos koneessa on tyhjiä penkkejä (jos ei ole varannut omaa maksullista penkkiä vauvalle). Matka meni muutenkin todella hienosti, Vidar nukkui ja naureskeli ja Vera lueskeli ja pelaili kännykällä sekä vähän käveli edestakaisin käytävää. Aivan uskomatonta. Kotimatka varmaan sitten tulee olemaan aika tuskallinen, varsinkin kun lento on perillä vasta puolen yön aikaan...

Nyt sitten nautitaan vielä joitakin päiviä toivottavasti auringosta, uimisetsa ja uima-allasleikeistä, hyvästä ruoasta, rose-viinistä lounaalla, mukavasta seurasta jota sitäkin täältä löytyy (kaveriperheitä samassa paikassa), ajasta perheen kanssa, hyvästä kirjasta, ja ihan vaan siitä, että ollaan kerrankin kaikki vapaalla.

Häät

Katsotteko muuten häitä? Juuri nyt näytetään Victoria Beckhamia, onpas kauhea hattu! Miksi sen pitää olla otsalla törössä? Vai mitä olet mieltä?

Minareetteja Helsinkiin

Hyvin on alkanut tämä uuden parlamentin kausi, ennen varsinaista aloitusta yksi on saanut jo Soinilta huomautuksen rasistisesta kielenkäytöstä ja toinen kutsuu mielenosoitusta mellakaksi. kyllä pistää miettimään, mitä vielä on edessä. Kohua herättänyt Teuvo "muslimit täällä hilluu" Hakkarainen perusti vaalikampanjansa EU- ja maahanmuuttovastaisuudelle, ja samanaikaisesti nosti yritykselleen yli 400 000 euroa EU-tukia. Kyllähän me voidaan nostaa tukia, mutta ei muut. Tämähän on selkeästi samaa linjaa sen kanssa, että kyllähän me saadaan lähteä paremman elintason perässä muualle mutta ei kyllä muut. Ainakaan "neekeriukot", Hakkaraisen sanoin. Siitä jopa Soini hermostui. Tyyppi mainitsee, että on käynyt 4 vuotta kansakoulua ja sitten luulee tietävänsä mihin meidän kehitysyhteistyörahat menee (poppaukkojen taskuihin). Sillä tietotaidolla meillä väännetään seuraavat neljä vuotta lakeja. Mahtaa tulla hyvää jälkeä.

Eilen telkkarissa toinen ps-edustaja kunnostautui kutsumalla vajaan 1000 hengen mielenosoitusta mellakaksi. Siihen vasemmistoliiton uusi kansanedustaja Anna Kontula hyvin vastasikin, että Ranskassa tapahtumaa olisi kutsuttu rauhalliseksi iltakävelyksi.

En kyllä muista, että kukaan olisi kutsunut ns pakkoruotsia vastustavaa mielenosoitusta mellakaksi, vaikka siellä päädyttiin ihan käsirysyyn asti. Mutta se sopiikin paremmin ko edustajien arvomaailmaan, eihän se silloin mellakka ole...

Kuinkakohan monta puhuttelua Timolla on vielä edessä tämän vaalikauden aikana? Lainaan suoraan erästäjä kommentoijaa:

No niin, ensimmäistä päivää istutaan, ja tirehtööri Soinin hulvaton sirkus on jo aloittanut jytkyt kommelluksensa koko kansan iloksi. Mahdollisesti jopa neljä vuotta "hupia" tiedossa. Varatkaa reilusti paukkumaissia ja virvokkeita, perheen pienimmille hattaraa, tällaista showta ei olekaan ennen nähty!

Eilen olin illalla ystävien kanssa syömässä Helsingissä (oli ihanaa!) ja siinä keskustassa kävellessäni katsoin ohikulkevaa massaa. Kyllä oli niin homogeenista porukkaa, muita kuin valkoisia naamoja ei juuri sitä 3% enempää näkynyt. Verrattuna Tukholmaan tai Kööpenhaminaan, ei voi kyllä kansainvälisyydestä puhua samana päivänä.

Siihen nähden huoli minareeteista Helsingissä tuntuu lievästi sanottuna hiukan ennenaikaiselta...

Puoluetuki

Ei ole kauaa siitä kun Persut vaativat puoluetuen poistoa. Entäs nyt, kun omaan kassaan on kilahtamassa jättipotti? No ei kun käyttöön vaan, isompi puoluetoimisto ja lisää työntekijöitä. En ole kuullut hisaustakaan rahojen jakamisesta köyhille.

Niin kääntyy takki ensimmäistä kertaa.

Vaalianalyysia

Nyt on palattu ns arkipäivään ja kyllä on joutunut miettimään joitakin kertoja tätä vaalitulosta. Kyllähän sitä persujen menestystä osasi odottaa, muttei ihan kuitenkaan tällaista. Surulliseksi se saa, monestakin syystä, vaikka jollakin tasolla voisin ymmärtääkin syitä miten tähän on jouduttu.

Moni äänestäjä on varmasti ollut pettynyt nykymenoon. Suomen kompromissi- ja konsensuspolitiikka on saanut aikaiseksi, ettei oikeastaan ole väliä kuka kolmesta suuresta on vaalivoittaja - oli hallituksessa kokoomus, keskusta tai sdp, politiikka on ihan samaa. Demarien hallituskaudella poistettiin varallisuusvero - vasemmistolaista politiikkaako? Keskustaa ja kokoomusta ei ole erottanut erkkikään, vaikka vaalikampanjan tiimellyksessä eroja yritettiin hakemalla hakea (no okei, kuntien määrässä on vähän eroja...). Kaikki isot puolueet ovat hallituksessa ollessaan toitottaneet, ettei ole vaihtoehtoja.

Tästä siis nähdäkseni lähti monen protesti - vaihtoehdottomuudesta, isojen puolueiden omahyväisyydestä. Vrt Ruotsiin, jossa onm blokkipolitiikka, kaksi vaihtoehtoa ennen vaaleja, joiden välillä valitessa tietää millainen hallitus siitä seuraa. Mitä Suomessa tietää? Ei mitään! Kaikki voivat olla hallituksessa kaikkien kanssa. Luulin aiemmin että tämä olisi hyvä asia, mutta olen kyllä muuttanut mieleni.

Persut siis koettiin vaihtoehdoksi. Sitten tullaankin jatkokysmykseen: mikä on tämä vaihtoehto? Ainakaan tuloeroihin ei näyttäisi olevan mitään yhtenäistä kantaa, nimittäin osa persuista kannattaa tulerojen säilyttämistä: esim. Halla-aho ja Packalen vastasivat HS:n vaalikoneessa, että heidän mielestään "tuloerot saavat edelleen kasvaa hillitysti" ja kommentoivat näin:

"En näe, että tuloerot sinänsä olisivat signaali epäoikeudenmukaisuudesta. Ongelma ei ole siinä, että jotkut tienaavat paljon, vaan se, että alemmissa tuloluokissa työnteko ei kannata yhtäältä työn verotuksen ja toisaalta veroilla rahoitettujen vastikkeettomien tulonsiirtojen vuoksi. Työn tekemisen pitäisi aina ja kaikissa olosuhteissa olla kannattavaa. Mielestäni on hyvä, että ihmisellä on ainakin teoriassa mahdollisuus vaurastua rehellisellä työllään. Tätä ei pidä estää suurituloisten kohtuuttoman ankaralla verottamisella."

Eli käytännössä kannattavat perustuloa, jossa jokaisesta ansaitusta eurosta jää jotain käteen? Tämäkö oli siis kansan tahto, vihreiden perustulo?

EU:lle sanoo suurin osa persuista ei, tai ainakin eurolle ja Portugalin apupaketille. Tästä ei vaan päästä yli eikä ympäri, että Kataisen hallituksessa on pakko löytyä asiaan joku kompromissi. Nähtäväksi jää, kuka joustaa ja kuinka paljon -ministeriauton penkki kyllä varmasti Soinia houkuttaa ja koukuttaa.

Ydinvoimaan porukalla ei ole mitään yhtenäistä kantaa. Soini itse vastustaa aborttia, tätä ei kai kuitenkaan loppujengi toivo? Subjektiivisen päivähoidon rajoittaminen jakaa myös porukkaa. Postmodernia taidettakaan ei ihan kaikki persut vastusta.

Maahanmuuttopolitiikkaa toisaalta haluavat kaikki persut tiukentaa. Tänne kun tukee ilmeisesti ihan liikaa väkeä (se 3-4 prosenttia Suomen kansasta jolla olemme Europpassa peränpitäjiä, kun on ilmeisesti sekin liikaa). Ja jotkut kehtaavat lähteä paremman elintason perässä muualle! Ei me vaan ikinä koskaan, eihän? Näin tuntuisi kuitenkin suuri osa suomalaisista ajattelevan. Pelottavaa onkin se hämmentävän laaja tuki mitä tämmöinne politiikka saa.

Project Maman blogissa pyrittiin ajattelemaan asiaa positiivisen kautta: tuleepahan muutos vanhaan. Sitähän tietysti äänestäjätkin toivoivat. Kirjoitin sinne ao kommentin:

"Mä olen kyllä myöskin samaa mieltä että persut hallitukseen. Ei ole oikein muuta keinoa saada heitä kokemaan, millaista on tehdä vaikeita päätöksia. Vaikka sitten hallitus kaatuisi ja tulisi ennenaikaiset vaalit, se voisi olla ihan terveellistä Suomen politiikalle. Ja vaikka kauhistuttaa tulevan hallituksen politiikka, kun myös kokoomus ja demarit on jo jonkin aikaa heittäneet hyvin maahanmuuttokriittisiä kommentteja, joten maahanmuuttopolitiikassa oletettavasti muutos tulee jotenkin näkymään. Suomen jo nyt tiukka linja tiukentuu lisää.

Ja siitä eteenpäin sitten allekirjoitankin yhden anonyymin ja pilamin pelot, sekä mitä pellon pientareella hyvin kirjoittaa: Äärikonservatiiviset menneen ajan sivistymättömät äijäarvot, nais-, naispappeus, feminismi-, ulkomaalais-, ympäristönsuojelu- ja homoviha eivät nyt ole kuitenkaan ihan mitättömiä asioita. Eikä politiikka ole mitään peliä, vaan kyllä siellä eduskunnassa ihan oikeasti neljässä vuodessa keretään lakeja säätää - jotka sitten oikeasti vaikuttaa meidän kaikkien elämään.

Vaikka maahanmuutto ei henkilökohtaisesti koskettaisikaan (ei minuakaan muutoin paitsi että olemme ns hyväksyttyjä maahanmuuttajia, mitä nyt ruotsinkielisiä), silti se on hyvä peili ihmisten asenteista ja ajatuksista: hyväksymmekö tänne toisenlaiset ihmiset? mitä vaadimme muilta? kun ns maahanmuuttokriittisyys on poliittisella tasolla hyväksyttyä, kaduilla ja toreilla on ok huudella erinäköisille ihmisille "menkää kotiinne rättipäät"?

Vihreistä, tottakai on syytä katsoa peiliin ja niin tulee varmasti (ja toivottavasti)myös tapahtumaan. Mutta ei Vihreiden perusarvot, liberaalius, ympäristöarvot, humaani maahanmuuttopolitiikka, tasa-arvo, tästä mihinkään muutu. Jos näille arvoille ei ole kannatusta muualla kuin Helsingissä ja vähän Uudellamaalla, niin ei Vihreät kyllä sen takia rupea ajamaan jotain muuta linjaa. Muut puolueethan ottivat hyvinkin persujen mielipiteitä omiin ohjelmiinsa."

Jos paljon pahaa niin myös jotain hyvääkin: vaalitappion jälkeen Vihreiden jäsenmäärä on hypähtänyt ylöspäin yli 10%.

ps. Voisi lisätä, että Suomessa on astuttu normaalia eurooppalaista käytäntöä kohti: iso populistinen puolue, pieni keskustapuolue. Toki erona se, että muualla populisteja ei yleensä haluta hallitukseen.

Mitä tästä vielä tulee?

Alkaa pikkuhiljaa ahdistaa tulevat vaalit. Harvoin olen samaa mieltä kuin besserwisser, yrmy Lipponen mutta nyt olen: maassa on henkinen ja älyllinen taantuma.

Allekirjoitan täysin Reetta Rätyn pääkirjoituksen. Voi ahdistus, mitä tästä vielä tulee.

Lehdenlukua

Suomalaiset kaverit puolivitsinä tilasi meille 3 kuukaudeksi HBL:n meidän muuttaessa Suomeen, kuulemma "jotta ruotsin kieli ei unohtuisi". Aluksi lähinnä huvitti koko juttu, mutta lopulta kaverit tekivät HBL:lle palveluksen, koska päädyimme jatkamaan tilausta melkeinpä koko vuoden.

Mutta nyt syksyllä alkoi lopullisesti tökkiä, kun olin kuukausitolkulla lukenut mitä kummempien pikkuisten ruotsinkielisten paikkakuntien asioista - lehti on ihan vastaava kuin paikallislehdet ikään, mutta keskittyy siis ruotsinkielisten asioihin ja alueeseen. Minua nyt vaan ei kiinnosta Loviisan tai Uusikaarlepyyn tai herra ties minkä asiat - en edes tiedä mitä paikkoja jutuissa kuvataan. En tosin edes tiedä suurimman osan Suomen paikkakuntien nimiä ruotsiksi...

Toisekseen, tänä syksynä lehdessä on kohistu ruotsinkielisten asemasta, ruotsin opiskelusta kouluissa ja kuinka nyt ollaan kerrassaan vainoamassa ruotsinkielisiä. Jostain hallinnollisesta kiistasta pohjanmaalla kirjoitettiin viikkotolkulla. Ankkalampi kuohui - olikohan suomenkielisessä mediassa juurikaan juttua tästä? Juttujen perusteellaruotsinkieliset ovat todella tunteneet olonsa uhanalaiseksi. Ehkä näin onkin, mutta kyllä suomenruotsalaiset ovat varmaan edelleen maailman parhaassa asemassa oleva vähemmistö. - Itse olen kyllä päässyt tutustumaan ihan uuteen Suomeen HBL:n kautta.

No, ymmärrän kyllä, että lehden pitää kirjoittaa kaikille ruotsinkielisille koko maassa, ja nimenomaan ruotsinkielen näkökulmasta. En vaan ole kohderyhmää ja tässä sen huomaa. Mielelläni tukisin jotain muuta kuin Hesaria, jolla on Suomessa mielestäni aivan liian monopoliasema, mutta siis en vaan enää jaksa. Tai ainakin ajattelin pitää tauon.

Tässä loppumetreillä tosin löysin Alfamamman blogin, jota ajattelin alkaa seurata. Ja jopas, hänellä on Vidar niminen poika! Hauskaa löytää Suomesta kaima :)

Mikä yhteiskunnassa mättää

Suomen viimeaikaiset tapahtumat pistää kyllä taas kerran miettimään, miten verovaroja kohdennetaan, mitä yhteiskunnassa pidetään tärkeänä, millaisia arvoja kannatetaan. Jo toinen kerta pienen ajan sisään, eikä siitä Myyrmannistakaan niin kovin kauaa ole. Ja mitä näiden aiempien tekojen jälkeen on tehty? Ainakin vaikuttaa siltä, että eipä juuri mitään. Mielenterveyspotilaille isketään edelleen pilleripurkki käteen ennemmin kuin tarjotaan hoitopaikkaa, kouluissa eikä muutenkaan edelleen ole tarpeeksi psykologisia palveluja nuorille ja lapsille, päiväkotien ryhmäkoot on edelleen aivan järkyttävän suuret - ja loppujen lopuksi se ehkä kaikkein tärkein, vanhemmilla ei edelleen ole aikaa omille lapsilleen. Kaikki nämä yhdistettynä, lopputulos näkyy tässä. Tottakai aselakeja pitää tiukentaa, tottakai pitää miettiä netin käyttöä - mutat ei se ihan oikeasti kuitenkaan netti tätä aiheuttanut, eikä se oikeasti riipu vain aseidensaanti mahdollisuuksista - onnistuihan Myyrmannikin aikanaan ihan kotikonstein.

Suomessa on vallalla ihan ihmeellinen lasten itsenäisyyden ihailu, joka muualla maailmassa olisi melkeinpä lasten heitteillejättöä ja rikollista. Kun kehuskellaan, että meidän Matti se vaan onkin jo iso poika ja selviää itsekseen 7-vuotiaana kotona - mitä helv??? Oikeesti, miksi 7,8,9 vuotiaan piätäsi selvitä itsekseen kotona? Jos joskus varhaisella liitukaudella tai maatalousyhteiskunnassa lapset pärjäsivät pienestä pitäen - kamoon, silloin oli ympärillä sisarukset, suku, kylä koko yhteisö. Nyt ei ole muuta kuin se paha paha netti. Tai no, voihan sitä olla pari kaveria jotka myös ovat 7-vuotiaana itsekseen kotona...

Aikuiset tekee ihan järkyttävän pitkiä päiviä, lapset viettää päiväkodissa 10 tuntia 20 lapsen ryhmissä - kuka aikuinen kestäisi sellaista?? Sehän olisi kaikkien työaika-ja suojelulakien vastaista! Mutta mitä siitä, nehän on vaan meidän lapsia!! Eihän me nyt voida tehdä osa-aikatyötä eikä vaan mitenkään laskea elintasoa. Ja kyllä tiedän, kaikilla ei ole varaa osa-aikatyöhän tai elintason laskuun, mutta oikeesti, aika monella olisi. Mutta kun ne kaksi autoa ja omakotitalo ja neljä kertaa vuodessa ulkomaille on niin tärkeitä... ja ei, en kannata äitien jäämistä kotiin siihen asti että lapsi menee yläasteelle. Tai edes siihen asti, että lapsi on 3-vuotias. Kuten Suomessa aina riittää näitä "äidit kotiin lasten parhaaksi" kannanottoja. Asian voi kyllä hoitaa muutenkin jos vain tahtoa riittää, ilman että äidit tippuvat ns kotiäiti-ansaan (ja kaikki kunnia heille jotka haluavat olla kotona, mutta sen ei pitäisi olla mikään normi).

Ja sitten, niin, itsekin tekee aika pitkää päivää. Niin kauan kun isä on kotona, on se ok, mutta kyllä oikeesti on syytä keväällä miettiä, miten tämä yhdistetään. Koska minä en halua, että me ei olla koskaan kotona. En halua että me ollaan aina vikana hakemassa. Enkä halua, että lapseni on jossain muualla 10 tuntia päivästä.

Saa tulla keväällä tökkimään, jos näyttää huonolta.

Tämän viikon synkät uutiset

Tällä viikolla onkin ollut harvinaisen paljon uutisia, ja ikäviä sellaisia. Eri tavoin ikäviä, eri mittakaavassa mutta ikäviä kaikki omalla tavallaan silti.

Alkuviikosta oli Engla-tytön murha täällä Ruotsissa. Murhaaja on nyt vangittuna. Paljastui myös, että poliisi oli jo ajat sitten saanut vihjeen ko miehestä liittyen miehen aiemmin tekemään murhaan, mutta jättänyt asian tarkistamatta. Jos poliisi olisi seurannut vihjettä, todennäköisesti tämä tragedia oltaisiin voitu välttää. Nyt siis jälleen keskustellaan Ruotsin poliisin tekemistä virheistä, pätevyydestä ja sen puutteesta.

Seuraavaksi tuli Tukholman kaupungin finansborgarrådetin (vastaa käsittääkseni kaupunginjohtajaa) Kristina Axén Olinin eroilmoitus. Hän on aiemmin ollut sairaslomalla stressin, uupumuksen ja liiallisen alkoholinkäytön vuoksi. Talvella hän ja hänen miehensä erosivat, ja Axén Olin jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Nyt hän totesi, että ei jaksa enää, että hänen yksityiselämänsä kärsii tehtävästä kohtuuttomasti ja että naimisissa ollessa tehtävän pystyi vielä hoitamaan, mutta yksinhuoltajana perheen ja ko tehtävän yhdistäminen on mahdotonta.

On tietenkin täysin kohtuutonta rinnastaa kahta edellistä uutista toisiinsa. Surullisen jälkimmäisestä kuitenkin mielestäni tekee se, että edelleenkään nainen ei voi yhdistää perhettä ja uraa samalla tavalla kuin mies. Ei edes Ruotsissa, tasa-arvon mallimaassa. Ja mihin ihmeeseen se isä hävisi eron tullen? Jos se mies olisi ollut kaupunginjohtaja, ero ei olisi hetkauttanut puoleen eikä toiseen.

Ja nyt viimeisenä Espanjan bussiturma, josta jo kirjoitinkin. Synkkä ja mieleenpainuva viikko.

Onneksi tänne on sentään tullut kevät.

Tutulla tiellä turistiturma

Tämän aamun DNää lukiessani melkein meni kahvi väärään kurkkuun. Ainakin 9 suomalaisturistia kuollut liikenneonnettomuudessa Espanjassa Marbellan ja Malagan välillä kun maastoauto törmäsi turisteja kuljettaneeseen bussiin. Maasturinkuljettaja puhalsi yli promillen eli oli selkeästi humalassa. Kaikkia vainajia ei ole vielä tunnistettu, monet bussin matkustajista ovat vakavasti loukkaantuneita eikä heidän henkilötietojaan ole vielä voitu vahvistaa.

Näen edessäni tuon kyseisen moottoritien, jota olemme monet kerrat Espanjan reissuillamme ajaneet. Harva ajaa siellä sallittua 120 km/tunnissa, me yleensä kuulumme hitaimpiin vaikka meilläkin on lasissa usein 130. Espanjassa on edelleenkin aika yleistä mennä autolla illalliselle, juoda vähän viiniä ja sitten ajaa kotiin. Siitä voi jo viisari nousta yhteen promilleen. Ihan järkyttävä tragedia, mutta ei kuitenkaan valitettavasti niin yllättävä kun asiaa enemmän miettii. Tähänkin mennessä olen pelännyt Espanjassa moottoriteillä ajaessamme. Uskaltaako siellä ajaa enää ollenkaan?

Päiväkotikierrokset jatkuu

Kolmas päiväkotivierailu takana. Tämä oli oikein kiva, kierrettiin tarhantädin kanssa ja hän kertoili päiväkodista. Rento tapahtuma, verrattuna edelliseen, jossa oli kalvosulkeiset alkuun. Toisaalta siellä oli väkeä kolme kertaa enempi kuin tänään. Mutta se päiväkoti tuntui vähän turhankin tavoitteelliselta ja päämäärähakuiselta. Tärkeämpää jotenkin että on symppis olo, kuin että on hienot päämäärät. Tässä tarhassa oli hirmu kivan oloinen piha. Mutta molemmissa on ollut aikamoinen määrä lapsia, pienten ryhmässä 14 ja 15. 15 on kyllä musta vähän liikaa... ja 3 tätiä näille. Suomenkielisessä oli pienten ryhmässä 8 lasta ja niille 3 hoitajaa (jälk huom. kaksi hoitajaa, mutta silti). Kuulostaa ihanalta, että on pieni ryhmä ja ehkä aina löytyy syli missä istua.
Vielä edessä on yksi päiväkoti torstaina ja yksi perjantaina. Sitten pitäisi pystyä vertailemaan suvereenisti; ei tämä kyllä helppoa ole kun kussakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Mutta toisaalta tämä useissa päiväkodeissa käyminen antaa perspektiiviä ja ehkä selkeyttää omia ajatuksia siitä, mikä oikeastaan onkaan tärkeää.

Siitä mikä onkaan oikeastaan tärkeää tulee mieleen kamala uutinen täällä Ruotsin maalla; 10- vuotias Engla-tyttö Taalainmaalla kerkesi olla kadoksissa viikon ja eilen 42-vuotias mies tunnusti tämän murhan. Mies on aiemmin kerennyt murhata ainakin yhden aikuisen naisen. Hirveää, miten maailmassa on niin sairaita ihmisiä. Kynttilät palaa tänä iltana monella ikkunalla Englan muistoksi.

Muistetaan pitää huolta tärkeimmistämme.