Hei vaan kaikki...Muutahan ei voi sanoa siihen, että edellisestä blogipostaukseksta on mennyt - 3 kuukautta?! Ei nyt ihan kerkeä tähän hommaan kaiken elämän kiireen keskellä. Ihmettelee hän, että ketkä kerkeää bloggailla? Vähän välillä miettii, josko tämän lopettaisi kokonaan. Tai alkaisikin kirjoittaa toista blogia, ihan salaa! Samalla pohtii, että kun elämä menee tällaista vauhtia, osaako siitä oikeasti nauttia ollenkaan? Huomaako yhtäkkiä, että mihin se 10 vuotta katosi?
Olimme oikeasti muutama viikko sitten elämän ekoilla (sitten lapsuuden, ja silloinkaan niitä nyt ei juuri juhlittu) 50v juhlilla! Härremun ja kaikkea. Toisaalta on iso onni, että kaveripiirissä on monen ikäisiä. Oma vanheneminenkaan ei tunnu niin hurjalta (=kurjalta?) kun on kavereita jotka on vielä PALJON vanhempia ... :) Toisaalta mukavaa, kun on myös kavereita jotka on paljon nuorempia. Eihän se ole se fyysinen ikä vaan se henkinen? Ei kyllä siitäkään ihan aina ole paljoa jäljellä. Se 18-vuotias hippi (silloin ei vielä ollut hipsterejä ..) on kyllä aika kaukana meikäläisestä nykyään...
Meillä oltiin matkalla joulun jälkeen, sitten pääasiassa kotosalla paitsi viime viikonloppuna oltiin laskettelemassa Rommessa kaveriperheen kanssa. Lunta ei juurikaan ollut, mutta meidän laskuihin kuitenkin riittävästi. Vera oppi viikonlopun aikana ihan huimasti. Ennen pois lähtöä meni jo isolla hissillä ylös ja laski isoimman mäen ihan itse alas. Tosi mahtavaa, ottaen huomioon että tämä oli rinteessä eka kerta tänä talvena ja viime vuonnakin käytiin vaan kerran.Tänä talvena ei ole juuri lunta ollutkaan. Ei minua kyllä suuremmin haittaa, fiilis on mitä mainioin kun töistä lähtiessä on valoisaa ja linnut laulaa! Kevät! :)
Vaalivuosi on pitkällä ja minua lähinnä ahdistaa. Täällä Ruotsissahan on oikea supervaalivuosi, ensin eurovaalit ja syksyllä niin eduskunta, landstinget kuin kunnallisvaalitkin. En vaan oikeasti pysty samaistumaan yhteenkään puolueeseen Ruotsissa. Yritys on kova, mutta ei kun ei. Ehkä pitäisi vain luovuttaa. Suomen puolella olisi niin kovin paljon helpompaa. Olenkin ilmoittanut tutun ehdokkaan Johanna Sumuvuoren eurovaalikampanjaan, tosin kampanjointi tulee olemaan minimaalista täältä lahden väärältä puolen. Hengessä mukana kuitenkin!
Jos sitä vaikka jaksaisi kirjoittaa vähän aktiivisemmin taas. Eipä täällä liene juuri ketään lukijaakaan enää kun olen elellyt hiljaiseloa niin kauan! Jos joku vielä roikkuu langoilla, laittakaahan elonmerkki!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ystävät. Näytä kaikki tekstit
perjantaina, maaliskuuta 07, 2014
sunnuntaina, elokuuta 18, 2013
6 v. Pyjamapartyt
Vera täytti heinäkuun lopussa kuusi vuotta. 6 vuotta, koululainen siis! Huhhei ja huraa! Tällainen kakku oli meillä juhlapäivänä, ihan itse väkerretty.
Tänä viikonloppuna vietettiin sitten kaverisynttäreitä. Meillä oli ensi kutsut, ruokaa ja juomaa ja ohjelmaa. Sitten saivat vieraat jäädä yöksi. Tämä on ollut tredinä täällä meillä, joten luvattiin sitten Veralle aikansa kyseltyään, kun yks parhaista kavereista pitää vastaavat viikon päästä.
Kolme tyttöä halusi jäädä, aluksi tyttöjä oli neljä mutta yksi tuli toisiin aatoksiin ja alkuillan aikana ja äitinsä kävi sitten hakemassa tytön kotiin yöksi. Katseltiin filmiä ja syötiin popcornia ja sen jälkeen syötiin iltapalat, pestiin hampaat, luettiin iltasatu ja kaikki sitten nukkumaan samaan huoneeseen. Kaksi kerrossängyssä, kaksi lattialla. Oli aikalailla supinaa ja sipinää, mutta lopulta 10.30 nukkui viimeinenkin. Vidar nukkui meidän kanssa.
Ajateltiin, että tämähän meni hienosti, odotettua ja pelättyä paremmin!
No, sitten yhdeltä yksi vieraista heräsi ja valitti korvakipua. Kysyä isää, sanoi että pitää soittaa isälle. Itsestä tuntui, ett katsotaan jonkin aikaa miten tilanne kehtittyy. Kun ei oikein tiennyt edes, onko kyseessä korvakipu vai yleinen koti-ikävä. Yritettiin silittää, nukkua vieressä, jutella, mutta mikään ei auttanut. Toisaalta lapsi ei valittanut kovaan ääneen, välillä luulin jo hänen nukahtaneen, ennen kuin kuului taas pieni nyyhkäys.
Lopulta, puolitoista tuntia ja meidän molempien yritettyä, totesimme että kyllä vanhemmat pitään vaan soittaa hakemaan lapsi kotiin. Eli puoli kolmelta soitimme sitten isänsä hakemaan. Arvatkaa, oliko aamulla puhki olo...! Ei ole enää tottunut yövalvomisiin!!
Muut tytöt heräsivät klo 5. Vera oli kuullut, miten kaksi jäljellä olevaa vierasta pohtivat, onko korvakipuinen ryövätty yön aikana. Ai kauhea. Varsin vilkas mielikuvitus sanoisin...
Me saatiin onneksi nukkua vielä jonkun aikaa, vaikka tytöt jo keikkuivat ylhäällä, vasta seiskan aikaan piti lähteä laittamaan aamupalaa.
Mutta kyllä totesin, että meidän yöpymiskekkerit on nyt pidetty vähäksi aikaa! Parin-kolmen vuoden kuluttua voidaan harkita uudestaan. Ehkä.
Tänä viikonloppuna vietettiin sitten kaverisynttäreitä. Meillä oli ensi kutsut, ruokaa ja juomaa ja ohjelmaa. Sitten saivat vieraat jäädä yöksi. Tämä on ollut tredinä täällä meillä, joten luvattiin sitten Veralle aikansa kyseltyään, kun yks parhaista kavereista pitää vastaavat viikon päästä.
Kolme tyttöä halusi jäädä, aluksi tyttöjä oli neljä mutta yksi tuli toisiin aatoksiin ja alkuillan aikana ja äitinsä kävi sitten hakemassa tytön kotiin yöksi. Katseltiin filmiä ja syötiin popcornia ja sen jälkeen syötiin iltapalat, pestiin hampaat, luettiin iltasatu ja kaikki sitten nukkumaan samaan huoneeseen. Kaksi kerrossängyssä, kaksi lattialla. Oli aikalailla supinaa ja sipinää, mutta lopulta 10.30 nukkui viimeinenkin. Vidar nukkui meidän kanssa.
Ajateltiin, että tämähän meni hienosti, odotettua ja pelättyä paremmin!
No, sitten yhdeltä yksi vieraista heräsi ja valitti korvakipua. Kysyä isää, sanoi että pitää soittaa isälle. Itsestä tuntui, ett katsotaan jonkin aikaa miten tilanne kehtittyy. Kun ei oikein tiennyt edes, onko kyseessä korvakipu vai yleinen koti-ikävä. Yritettiin silittää, nukkua vieressä, jutella, mutta mikään ei auttanut. Toisaalta lapsi ei valittanut kovaan ääneen, välillä luulin jo hänen nukahtaneen, ennen kuin kuului taas pieni nyyhkäys.
Lopulta, puolitoista tuntia ja meidän molempien yritettyä, totesimme että kyllä vanhemmat pitään vaan soittaa hakemaan lapsi kotiin. Eli puoli kolmelta soitimme sitten isänsä hakemaan. Arvatkaa, oliko aamulla puhki olo...! Ei ole enää tottunut yövalvomisiin!!
Muut tytöt heräsivät klo 5. Vera oli kuullut, miten kaksi jäljellä olevaa vierasta pohtivat, onko korvakipuinen ryövätty yön aikana. Ai kauhea. Varsin vilkas mielikuvitus sanoisin...
Me saatiin onneksi nukkua vielä jonkun aikaa, vaikka tytöt jo keikkuivat ylhäällä, vasta seiskan aikaan piti lähteä laittamaan aamupalaa.
Mutta kyllä totesin, että meidän yöpymiskekkerit on nyt pidetty vähäksi aikaa! Parin-kolmen vuoden kuluttua voidaan harkita uudestaan. Ehkä.
perjantaina, toukokuuta 10, 2013
Uutta oppimassa
Kaikkea mielenkiintoista sitä oppiikin joka päivä uusissa töissä. Se on muuten niin mahtavaa! Tällä viikolla opin, että minimipalkkaa ei Ruotsissa tosiaankaan ole. Jos sitä ei lue työehtosopimuksessa, sitä ei ole. Ja yhdessä meidän työehtosopimuksista lukee, että minimipalkka 20-vuotta täyttäneelle on 15 400kr kuussa. Mutta jos olet alle sen, ei ole mitään mainintaa. Eli 18-vuotiaalle saamme käytännössä maksaa mitä vain!!! Toki suurin osa työnantajista varmaankin maksaa tuon mainitun minimipalkan, mutta ei siis tarvitse. Lisäksi olemassa on myös "introduktionslön", joka on 75% minimipalkasta. Siis 11 550kr! Sillä ei kyllä Tukholmassa pitkälle pötki... Suomessa käsittääkseni on olemassa minimipalkka ihan laissa, vai onko? Muutoinkin on oppinut tässä menneiden 5kk aikana aikamoisen paljon ruotsalaisesta työelämästä, asioita joista ei ole ollut aiemmin aavistustakaan.
Meillä siis kaikki oppivat uutta koko ajan, niin lapset kuin vanhemmatkin. Katja mainitsi blogissaan ensimmäisestä kerrasta, kun peukalo osuu lapasessa oikeaan kohtaan. Sekin on meillä saavutettu. Hansikas ei vielä kyllä suju, eikä listalta voi poistaa vaippojakaan vielä. Kesällä meinataan harjoitella vihdoin, vaikkakaan potalla käynti ei ole mitenkään kovin pop.
Uimakoulussa on isompi harjoitellut uintia viimeiset viikot, ja alkaa tuntua siltä, että veteen vahingossa joutuessa pinnalla saatettaisiin peräti pysyä sen verran että apu saapuu. Muita harrasteita meillä ei keväällä olekaan ollut, koska ei olla jaksettu eikä haluttu stressata harrastusten kanssa. Kerkeää niitä ihan yllinkyllin myöhemminkin, ensi syksynä varmaankin alkaa tanssi yhdessä kaverien kanssa sekä ehkä joku maalaus- tai piirustusharrastus. Vidarillekin voisi sitten jo keksiä jotain. Mutta ei stressiä, hiki on tosiaan tullut vierestä seuratessa muutamien tuttujen ohjelmoitettua elämää.
Oppimisesta, ensi viikolla onkin sitten seuraava koulukäynti. Veralla oli viimeinen päiväkotiyöpyminenkin, kun ensi vuonna ei sitten enää tietenkään ole. Ensi vuonna ehkä uskalletaan jo kaverille yökylään, nyt ei vielä ole haluttu vaikka jotkut kaverit jo niin tekevätkin. Pari kaveria onkin jo jonossa yökyläilemään.
Nyt on vihdoinkin tullut kesä! Jopa tänne Suomeenkin, missä ollaan äitienpäivän vietossa. Tällä viikolla on ollut ensimmäiset todelliset hellepäivät, ja puihin tulleet lehdet. Ihanaa, tästä pitää nyt nauttia!
Meillä siis kaikki oppivat uutta koko ajan, niin lapset kuin vanhemmatkin. Katja mainitsi blogissaan ensimmäisestä kerrasta, kun peukalo osuu lapasessa oikeaan kohtaan. Sekin on meillä saavutettu. Hansikas ei vielä kyllä suju, eikä listalta voi poistaa vaippojakaan vielä. Kesällä meinataan harjoitella vihdoin, vaikkakaan potalla käynti ei ole mitenkään kovin pop.
Uimakoulussa on isompi harjoitellut uintia viimeiset viikot, ja alkaa tuntua siltä, että veteen vahingossa joutuessa pinnalla saatettaisiin peräti pysyä sen verran että apu saapuu. Muita harrasteita meillä ei keväällä olekaan ollut, koska ei olla jaksettu eikä haluttu stressata harrastusten kanssa. Kerkeää niitä ihan yllinkyllin myöhemminkin, ensi syksynä varmaankin alkaa tanssi yhdessä kaverien kanssa sekä ehkä joku maalaus- tai piirustusharrastus. Vidarillekin voisi sitten jo keksiä jotain. Mutta ei stressiä, hiki on tosiaan tullut vierestä seuratessa muutamien tuttujen ohjelmoitettua elämää.
Oppimisesta, ensi viikolla onkin sitten seuraava koulukäynti. Veralla oli viimeinen päiväkotiyöpyminenkin, kun ensi vuonna ei sitten enää tietenkään ole. Ensi vuonna ehkä uskalletaan jo kaverille yökylään, nyt ei vielä ole haluttu vaikka jotkut kaverit jo niin tekevätkin. Pari kaveria onkin jo jonossa yökyläilemään.
Nyt on vihdoinkin tullut kesä! Jopa tänne Suomeenkin, missä ollaan äitienpäivän vietossa. Tällä viikolla on ollut ensimmäiset todelliset hellepäivät, ja puihin tulleet lehdet. Ihanaa, tästä pitää nyt nauttia!
lauantaina, tammikuuta 26, 2013
Kaverikyläilyä
Meillä on vihdoinkin alkaneet kaverivierailut. Viime viikonloppuna oli Veralla kaveri kylässä ja tänään on Vera vuorostaa hänen luonaan. Tosi kivaa, kun ollaan jo niin itsenäisiä! Pari kertaa aiemminkin on tätä jo harrastettu, muttei mitenkään säännöllisesti.
Meillä se hankaluus, että kaverit asuvat vähän ympäriinsä, kun tosiaan käydään erikoispäväkotia, jonne tullaan pitkienkin matkojen päästä. Sitten pitää aina hakea ja viedä, ja meillä kun ei ole autoa, niin ei ihan hirmu kauas viitsi lähteä seikkailemaan. Suurin osa onneksi asuu tässä suunnilleen keskustan alueella. Koulussa asia ei ainakaan tule helpottumaan (jos siis päästään suomalaiseen kouluun), koska sinne käsittääkseni tullaa vieläkin pidempien matkojen takaa. Veralla on päiväkotikavereita mm. Sundbybergissa ja Täbyssä. Täbyyn on meiltä semmoinen matka, ettei ihan heti kyllä lähdetä. Viime keväänä kun siellä oli synttärijuhlat, kotimatkaan meni puolitoista tuntia. Tosin junilla oli jotain ongelmia, mutta silti.
Teillä joilla on lapsia suomalaisessa koulussa, miten olette hoitaneet kaverivierailut?
Meillä se hankaluus, että kaverit asuvat vähän ympäriinsä, kun tosiaan käydään erikoispäväkotia, jonne tullaan pitkienkin matkojen päästä. Sitten pitää aina hakea ja viedä, ja meillä kun ei ole autoa, niin ei ihan hirmu kauas viitsi lähteä seikkailemaan. Suurin osa onneksi asuu tässä suunnilleen keskustan alueella. Koulussa asia ei ainakaan tule helpottumaan (jos siis päästään suomalaiseen kouluun), koska sinne käsittääkseni tullaa vieläkin pidempien matkojen takaa. Veralla on päiväkotikavereita mm. Sundbybergissa ja Täbyssä. Täbyyn on meiltä semmoinen matka, ettei ihan heti kyllä lähdetä. Viime keväänä kun siellä oli synttärijuhlat, kotimatkaan meni puolitoista tuntia. Tosin junilla oli jotain ongelmia, mutta silti.
Teillä joilla on lapsia suomalaisessa koulussa, miten olette hoitaneet kaverivierailut?
perjantaina, syyskuuta 16, 2011
Jatkoa edelliseen
Edellinen postaus sai aikaan niin voimakkaita kommentteja, että itsekin rupesin pohtimaan tätä kysymystä vielä syvemmin.
Ensinnäkin täytyy sanoa, että pidin kyllä kovasti meidän päiväkodista Suomessa. Siellä oli todella kivoja opettajia ja ohjaajia ja lapsia sekä lasten vanhempia. Vera myös viihtyi siellä erinomaisesti, ja erityisesti pienet ryhmäkoot saavt minulta edelleen kiitosta. Vaikka päiväkoti oli yksityinen, kuului se ketjuun, jossa oli yhteiset pedagogiset tavoitteet.
En koskaan maininnut sukupuolisensitiivisyydestä siellä, joten siinä saan syyttää ihan itseäni. Lisäksi meillä toki oli kahdenkeskinen kehityskeskustelu lastentarhan opettajan kanssa, ja pedagogiset tavoitteet Veran osalta. Toki Suomessakin toteutetaan pedagogiikkaa, kuten ystäväni ansioikkaasti muistutti minua. Täällä vaan lasten päiväkodissa oloa paljolti perustellaan juuri sillä, kun taas Suomessa asiasta ollaan paljon enemmän erimielisiä. Suomessa puhutaan laajemmin, että "päiväkodit ovat säilytyspaikkoja" - oli siinä sitten perää tai ei.
Itseäkin ruotsalaisissa ärsyttää se, että monesti alunperin hyvä asia pilataan viemällä keskustelu äärimmäisyyksiin. Kuten nyt tämäkin, keskustelu jotenkin harhautui aika oudoksi. Eihän päiväkoti oikeasti voi eikä saa päättää onko lapsilla mekkoja vai ei. Mutta monessa asiassa puheen tasolla voidaan asenteisiin vaikuttaa päiväkodissa ja sehän koko homman peruspointti oli. Etenkin jos kotona ei ollenkaan ajatella ko asioita (tai jos ajatellaan "tytöt ovat tyttöja ja pojat pokia", päiväkodilla on sitäkin suurempi rooli
Ja jos ei tällaisiin asioihin puututa eikä keskustella, vaan ajatellaan että se on kotien asia päättää, käy helposti kuten vanhempainvapaiden kanssa. Eli kukin saa itse päättää - siis lopputulos on että naiset pitävät 95% vanhempainvapaista. Eikä se ikinä muutu, jos jonkinlaista pakkoa ei tuoda systeemiin mukaan. Myöskään tätä tyttö-poika jaosta keskustelua ei jotenkin oikein koskaan pidetä tärkeänä, ja niin tilanne pysyy hamaan tulevaisuuteen samana kuin ennenkin.
Samassa keskustelussa päädyin myös miettimään sitä, miten ruotsalaisen koulun taso on niin paljon heikompii kuin Suomessa (kuuluisat PISA-tulokset) ja miten itsekin olen monesti haukkunut ruotsalaista koulua. Mutta kuitenkin ruotsalaiset pärjäävät maailmalla hienosti, isoja tunnettuja yrityksiä, muotia ja musiikkia tulee täältä moninkertaisesti Suomeen verrattuna. Suomessa on Nokia ja paperi. Insinöörejä. Nyt Angry Birds. Ruotsalaisia merkkejä ei viitsi edes alkaa luetella, niitä on niin paljon... tukeeko ruotsalainen koulu kuitenkin paljon voimakkaammin luovuutta ja itsevarmuutta sekä yrittäjyyttä, vaikkei ehkä pärjää matematiikan tasossa suomalaiselle koululle?
Ensinnäkin täytyy sanoa, että pidin kyllä kovasti meidän päiväkodista Suomessa. Siellä oli todella kivoja opettajia ja ohjaajia ja lapsia sekä lasten vanhempia. Vera myös viihtyi siellä erinomaisesti, ja erityisesti pienet ryhmäkoot saavt minulta edelleen kiitosta. Vaikka päiväkoti oli yksityinen, kuului se ketjuun, jossa oli yhteiset pedagogiset tavoitteet.
En koskaan maininnut sukupuolisensitiivisyydestä siellä, joten siinä saan syyttää ihan itseäni. Lisäksi meillä toki oli kahdenkeskinen kehityskeskustelu lastentarhan opettajan kanssa, ja pedagogiset tavoitteet Veran osalta. Toki Suomessakin toteutetaan pedagogiikkaa, kuten ystäväni ansioikkaasti muistutti minua. Täällä vaan lasten päiväkodissa oloa paljolti perustellaan juuri sillä, kun taas Suomessa asiasta ollaan paljon enemmän erimielisiä. Suomessa puhutaan laajemmin, että "päiväkodit ovat säilytyspaikkoja" - oli siinä sitten perää tai ei.
Itseäkin ruotsalaisissa ärsyttää se, että monesti alunperin hyvä asia pilataan viemällä keskustelu äärimmäisyyksiin. Kuten nyt tämäkin, keskustelu jotenkin harhautui aika oudoksi. Eihän päiväkoti oikeasti voi eikä saa päättää onko lapsilla mekkoja vai ei. Mutta monessa asiassa puheen tasolla voidaan asenteisiin vaikuttaa päiväkodissa ja sehän koko homman peruspointti oli. Etenkin jos kotona ei ollenkaan ajatella ko asioita (tai jos ajatellaan "tytöt ovat tyttöja ja pojat pokia", päiväkodilla on sitäkin suurempi rooli
Ja jos ei tällaisiin asioihin puututa eikä keskustella, vaan ajatellaan että se on kotien asia päättää, käy helposti kuten vanhempainvapaiden kanssa. Eli kukin saa itse päättää - siis lopputulos on että naiset pitävät 95% vanhempainvapaista. Eikä se ikinä muutu, jos jonkinlaista pakkoa ei tuoda systeemiin mukaan. Myöskään tätä tyttö-poika jaosta keskustelua ei jotenkin oikein koskaan pidetä tärkeänä, ja niin tilanne pysyy hamaan tulevaisuuteen samana kuin ennenkin.
Samassa keskustelussa päädyin myös miettimään sitä, miten ruotsalaisen koulun taso on niin paljon heikompii kuin Suomessa (kuuluisat PISA-tulokset) ja miten itsekin olen monesti haukkunut ruotsalaista koulua. Mutta kuitenkin ruotsalaiset pärjäävät maailmalla hienosti, isoja tunnettuja yrityksiä, muotia ja musiikkia tulee täältä moninkertaisesti Suomeen verrattuna. Suomessa on Nokia ja paperi. Insinöörejä. Nyt Angry Birds. Ruotsalaisia merkkejä ei viitsi edes alkaa luetella, niitä on niin paljon... tukeeko ruotsalainen koulu kuitenkin paljon voimakkaammin luovuutta ja itsevarmuutta sekä yrittäjyyttä, vaikkei ehkä pärjää matematiikan tasossa suomalaiselle koululle?
tiistaina, huhtikuuta 05, 2011
Matkustusta ja univelkaa
Tukholmassa oli aivan mahtavaa. Todellakin tuli ikävä vanhaa asuntoa ja siellä asumista. Asuttiin siis "kotonamme" pe-su, ja kustannettiin siksi aikaa vuokralaiset (halpaan) hotelliin. - Vuokralaiset ovat siis ystäviämme, joten tämä järjestely sopi kaikille. - Sunnuntai ja maanantain välinen yö oltiin appiukon ja hänen naisystävänsä nurkissa. He olivat oikein sopeutuvaisia ja järjestivät meille asiat hyvin, mutta sohvalla nukkuminen on vaan aina yhtä kärsimystä.
Lisäksi järjestettiin yhteistuumin vuokralaistemme kanssa meillä illalliskutsut lauantaina, joten univelkaa kertyi siis yllinkyllin. Ihanaa oli kuitenkin tavata kavereita hyvän ruoan ja juoman parissa! Niitä iltoja kaipaa, kun Suomessa sama homma ei oikein tunnu onnistuvan. Koen kyllä, että ruotsalaiset ovat sosiaalisempaa jengiä kuin suomalaiset (yleistys - eihän se tietysti kaikkiin sovellu). No, ei se kyllä ole mikään uutinen. Ruotsalaisethan ovat sosiaalisempia kuin suomalaiset. Sitten taas tietysti, eipä sitä nyt jaksa illallisilla hillua pienten lasten kanssa läpeensä, mutta ehkä kuitenkin edes joskus...
Mietittiin kaverien kanssa, miten lapsiperheet Espanjassa onnistuu pitämään lapsensa hereillä illallisen loppuun asti. Se kun aloitetaan n 20-21 aikaan ja lopetetaan about klo 22-23. Ja lapset on koko ajan ihan mukana, ehkä pienimmät tosin nukahtaa vaunuihin. Lapet varmaan nukkuu aamulla pidempään ja kunnon siestan?
Toisenlainen ongelma on, että nämä meidän Tukholman reissut on niin täynnä ohjelmaa, että olen ihan puolikuollut matkan jälkeen. Joten vaikka onkin todella kivaa, toipumiseen menee aina monta päivää.
Muutoinkin unen kanssa saadaan taistella. En yhtään ihmettele, että unen puutetta käytetään kidutuskeinona! Meillä nämäkin tietysti menevät kausissa, mutta koska emme yleisesti ottaen mene kovin aikaisin nukkumaan ja lapset heräävät nyt jo n. kuuden aikaan, jää uni väkisinkin liian vähälle. Meillä on nykyään varsinainen ralli pitkin yötä. Muutenkin nukutaan miehen kanssa eri huoneissa, ja Vidar siis isänsä kanssa. Minä nukun alkuyön työhuoneessa, johon sitten Vera kömpii yleensä jossain vaiheessa viereen. Sitten Vidarin ensimmäisen ruokailun aikaan tehdään miehen kanssa vaihtokauppa, minä siirryn makuuhuoneeseen ja mies työhuoneen lattialle. Olen jonkin aikaa funtsinut josko Vidarin voisi pikkuhiljaa siirtää omaan sänkyynsä. Alunperinhän Vidar nukkui vieressä koska imettäminen oli siten paljon helpompaa. Mutta täytyy myöntää, että on siinä kyllä myös ns mys-faktor, eli on aika ihanaa nukkua vauvan vieressä... kun ei sitä sitten myöhemmin enää saa... Toisaalta Vidarin nukuttaminen on myös ollut helpompaa viereen. Saa nähdä, milloin saadaan sänky takaisin omaan käyttöön! Öinen rumba ja ruljanssi tuskin ihan heti loppuu joka tapauksessa.
Tänään nukuinkin sitten peräti kahdet päiväunet! Tämä onnistuu tietysti vain, koska Vera on päiväkodissa. Kaikki kunnia niille äideille ja isille, joilla on tenavia useampia kotihoidossa. Minä en selviäisi ilman päiväuniani (vähintään joka toinen päivä).
**ps. kuvia löytyy toisessa blogissa pitkästä aikaa!
Lisäksi järjestettiin yhteistuumin vuokralaistemme kanssa meillä illalliskutsut lauantaina, joten univelkaa kertyi siis yllinkyllin. Ihanaa oli kuitenkin tavata kavereita hyvän ruoan ja juoman parissa! Niitä iltoja kaipaa, kun Suomessa sama homma ei oikein tunnu onnistuvan. Koen kyllä, että ruotsalaiset ovat sosiaalisempaa jengiä kuin suomalaiset (yleistys - eihän se tietysti kaikkiin sovellu). No, ei se kyllä ole mikään uutinen. Ruotsalaisethan ovat sosiaalisempia kuin suomalaiset. Sitten taas tietysti, eipä sitä nyt jaksa illallisilla hillua pienten lasten kanssa läpeensä, mutta ehkä kuitenkin edes joskus...
Mietittiin kaverien kanssa, miten lapsiperheet Espanjassa onnistuu pitämään lapsensa hereillä illallisen loppuun asti. Se kun aloitetaan n 20-21 aikaan ja lopetetaan about klo 22-23. Ja lapset on koko ajan ihan mukana, ehkä pienimmät tosin nukahtaa vaunuihin. Lapet varmaan nukkuu aamulla pidempään ja kunnon siestan?
Toisenlainen ongelma on, että nämä meidän Tukholman reissut on niin täynnä ohjelmaa, että olen ihan puolikuollut matkan jälkeen. Joten vaikka onkin todella kivaa, toipumiseen menee aina monta päivää.
Muutoinkin unen kanssa saadaan taistella. En yhtään ihmettele, että unen puutetta käytetään kidutuskeinona! Meillä nämäkin tietysti menevät kausissa, mutta koska emme yleisesti ottaen mene kovin aikaisin nukkumaan ja lapset heräävät nyt jo n. kuuden aikaan, jää uni väkisinkin liian vähälle. Meillä on nykyään varsinainen ralli pitkin yötä. Muutenkin nukutaan miehen kanssa eri huoneissa, ja Vidar siis isänsä kanssa. Minä nukun alkuyön työhuoneessa, johon sitten Vera kömpii yleensä jossain vaiheessa viereen. Sitten Vidarin ensimmäisen ruokailun aikaan tehdään miehen kanssa vaihtokauppa, minä siirryn makuuhuoneeseen ja mies työhuoneen lattialle. Olen jonkin aikaa funtsinut josko Vidarin voisi pikkuhiljaa siirtää omaan sänkyynsä. Alunperinhän Vidar nukkui vieressä koska imettäminen oli siten paljon helpompaa. Mutta täytyy myöntää, että on siinä kyllä myös ns mys-faktor, eli on aika ihanaa nukkua vauvan vieressä... kun ei sitä sitten myöhemmin enää saa... Toisaalta Vidarin nukuttaminen on myös ollut helpompaa viereen. Saa nähdä, milloin saadaan sänky takaisin omaan käyttöön! Öinen rumba ja ruljanssi tuskin ihan heti loppuu joka tapauksessa.
Tänään nukuinkin sitten peräti kahdet päiväunet! Tämä onnistuu tietysti vain, koska Vera on päiväkodissa. Kaikki kunnia niille äideille ja isille, joilla on tenavia useampia kotihoidossa. Minä en selviäisi ilman päiväuniani (vähintään joka toinen päivä).
**ps. kuvia löytyy toisessa blogissa pitkästä aikaa!
keskiviikkona, joulukuuta 01, 2010
10 vuotta sitten...
Tämä on hyvälle ystävälleni, joka menehtyi 10 vuotta sitten.
Elämässä on 10 vuodessa tapahtunut paljon. Niin paljon, ettei aina ole muistanut, miten tärkeä tämä ystävä oli. Nyt halusin kuitenkin muistaa, ja myös kirjoittaa siitä, edes lyhyesti. Miten paljon ystävältäni jäi kokematta... miten tänään tuntuu ja tietää, että hänkin olisi voinut tulla onnelliseksi, olisi voinut... jos vaan olisi jaksanut.
Muistaa miten karmeaa se oli. Muistaa miten yritti auttaa, mutta yrittikö ja tajusiko siä kuitenkaan ihan todella? Miten paljon lopulta oli tukena sillä hetkellä kun oli vaikeinta? Ja sitten kuitenkin, olisiko sitä mitenkään näin maallikkona voinut estää?
Suomessa on paljon itsemurhan tehneitä - melkein jokainen meistä todennäköisesti tuntee jonkun, tai ainakin tietää jonkun tutun tutun. Suomi on valitettavasti edelleen erittäin korkealla itsemurhatilastoissa, emmekä ole juuri panostaneet mielenterveysongelmien hoitoon viime aikoina. Parannusta asiaan ei myöskään näytä olevan tulossa. Viimeisen 10 vuoden aikana ei ainakaan olla menty parempaan suuntaan. Avohoito voi olla hyvä asia, jos se toimii. Ei jos se tarkoittaa, että sairaat lähetetään kotiin pilleripurkki kädessään. Raitiovaunulla ajelevat potilaat ovat Helsingissä tuttu näky, ja lääkärit määräävät useimmiten vaan lisää lääkkeitä. Joilla sitten voi sen hengen ottaa pois jos niin tahtoo.
Kun voisimme pitää parempaa huolta. Kun osaisimme puuttua ajoissa.
Ikävä on, paljon jäi yhdessä elämättä.
Elämässä on 10 vuodessa tapahtunut paljon. Niin paljon, ettei aina ole muistanut, miten tärkeä tämä ystävä oli. Nyt halusin kuitenkin muistaa, ja myös kirjoittaa siitä, edes lyhyesti. Miten paljon ystävältäni jäi kokematta... miten tänään tuntuu ja tietää, että hänkin olisi voinut tulla onnelliseksi, olisi voinut... jos vaan olisi jaksanut.
Muistaa miten karmeaa se oli. Muistaa miten yritti auttaa, mutta yrittikö ja tajusiko siä kuitenkaan ihan todella? Miten paljon lopulta oli tukena sillä hetkellä kun oli vaikeinta? Ja sitten kuitenkin, olisiko sitä mitenkään näin maallikkona voinut estää?
Suomessa on paljon itsemurhan tehneitä - melkein jokainen meistä todennäköisesti tuntee jonkun, tai ainakin tietää jonkun tutun tutun. Suomi on valitettavasti edelleen erittäin korkealla itsemurhatilastoissa, emmekä ole juuri panostaneet mielenterveysongelmien hoitoon viime aikoina. Parannusta asiaan ei myöskään näytä olevan tulossa. Viimeisen 10 vuoden aikana ei ainakaan olla menty parempaan suuntaan. Avohoito voi olla hyvä asia, jos se toimii. Ei jos se tarkoittaa, että sairaat lähetetään kotiin pilleripurkki kädessään. Raitiovaunulla ajelevat potilaat ovat Helsingissä tuttu näky, ja lääkärit määräävät useimmiten vaan lisää lääkkeitä. Joilla sitten voi sen hengen ottaa pois jos niin tahtoo.
Kun voisimme pitää parempaa huolta. Kun osaisimme puuttua ajoissa.
Ikävä on, paljon jäi yhdessä elämättä.
lauantaina, kesäkuuta 27, 2009
Loma! Loma!
Espanjassa paistaa aurinko ja on lämpöä 33. Mutta on se lämmintä Ruotsissakin. Mikä siinäkin on, että aina lomat ulkomailla osuu niin, että kotonakin olisi juuri silloin tosi makee ilma?? Sitten ihan taatusti sataa loppukesän kun tullaan reissusta kotiin...
No, en kyllä valita. Täällä on tosiaan uskomattoman lämmintä ja poolilla on kiva maata. Verakin uskaltautui jo altaaseen ja saatiin lopulta raahata sieltä kiljuen kotiin.
J:n kaveripariskunta lähti tällä kertaa mukaan. Heillä on 3vuotias lapsi. Tosi mukavaa että lapsista on toisilleen seuraa, tosin tämä 3v on ujostellut aikalailla alkumatkan, vaikka Vera on yrittänyt kovasti hieroa tuttavuutta. Sinänsä mukavaa myös, että meillä aikuisilla on seuraa. Mutta mutta... vaikka kuinka tulisi ko ihmisten kanssa hyvin juttuun, huomaa jo yhden päivän saman katon alla asumisen jälkeen että tavat on erilaiset ja jotkut asiat vähän ärsyttää. Viikon päästä kun vieraat lähtevät on varmaan jo ihan kypsä..? Tai sitten ei, voihan se olla että asiat tasaantuvat hyvinkin.
Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa asua 60 neliön kämpässä kaksi perhettä viikon. Onneksi meillä on sentään omat huoneet ja omat kylppärit. Ja onneksi ollaan vielä kaverien lähdettyä oman perheen kesken vajaa viikko...
Onko teillä hyviä/huonoja kokemuksia kaverien kanssa matkustelusta?
No, en kyllä valita. Täällä on tosiaan uskomattoman lämmintä ja poolilla on kiva maata. Verakin uskaltautui jo altaaseen ja saatiin lopulta raahata sieltä kiljuen kotiin.
J:n kaveripariskunta lähti tällä kertaa mukaan. Heillä on 3vuotias lapsi. Tosi mukavaa että lapsista on toisilleen seuraa, tosin tämä 3v on ujostellut aikalailla alkumatkan, vaikka Vera on yrittänyt kovasti hieroa tuttavuutta. Sinänsä mukavaa myös, että meillä aikuisilla on seuraa. Mutta mutta... vaikka kuinka tulisi ko ihmisten kanssa hyvin juttuun, huomaa jo yhden päivän saman katon alla asumisen jälkeen että tavat on erilaiset ja jotkut asiat vähän ärsyttää. Viikon päästä kun vieraat lähtevät on varmaan jo ihan kypsä..? Tai sitten ei, voihan se olla että asiat tasaantuvat hyvinkin.
Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa asua 60 neliön kämpässä kaksi perhettä viikon. Onneksi meillä on sentään omat huoneet ja omat kylppärit. Ja onneksi ollaan vielä kaverien lähdettyä oman perheen kesken vajaa viikko...
Onko teillä hyviä/huonoja kokemuksia kaverien kanssa matkustelusta?
sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009
Viikonlopun aatoksia
Meillä on edelleenkin sairastettu, vaikkakin jo vähän paremmassa kunnossa. Jopa niin että uskallettiin kutsua vieraita eilen illalla, kun oltiin jo kaksi kertaa jouduttu siirtämään ko illallisia niin ajateltiin ottaa riski. Ja Verahan oli sitten mukana, simahti vasta puolen yön aikaan. Että näin meillä, rytmit on todellakin ihan sekaisin. Illallinen oli erinomaisen onnistunut ja vieraat jaksoivat jatkaa, vaikka emäntä simahtikin joskus yhden jälkeen... Onneksi Vera armahti vanhempiaan ja nukkui aamulla, kun oli mennyt nukkumaankin niin myöhään.
Mimmu kirjoittaa blogissaan suomalaisten ja ruotsalaisten vauvanruokien eroista. Miten samoissa ruoissa on Ruotsissa suositus 4kk ja Suomessa 5kk. Valikoimat ovat täällä paljon suppeammat kuin Suomessa, ja hinnat etenkin näissä ihan pienille tarkoitetuissa ruoissa huomattavasti korkeammat. Suomessa syötetäänkin enemmän purkkiruokaa kuin missään muualla.
Itsekin olen näistä aiemmin kirjoittanut. Kun siirryttiin vauvapuuroista pois "tavallisiin" puuroihin, tajusin, että täällä ei ollut lainkaan "lastenpuuroja" ja puurovalikoima muutenkin suppea. Ainakin meidän lähikaupassa, ja jostain isosta kauppaketjusta yritin myös hakea Nalle-puuroa vastaavaa, mutta ei sellaista ollut. Neljän viljan puuroa ei myöskään ole. Rasittavaa. Ja sellaisissa 2dl kertakäyttöpakkauksissa ei vauvanpuuroja myydä lainkaan. Suomessa makuja on näissäkin vaikka millä mitalla. Ja sitä marjasoseiden määrää, mitä Suomessa hyllyiltä löytyy! Ehkä Suomessa suositellaan vasta 5 kk lähtien, jotta vanhemmat eivät innostuisi aivan turhan aikaisin antamaan purkkiruokaa...?
Oltiin tänään Rautatie/raitovaunumuseossa (spårvägsmuseet). Se oli aivan huippu! Suosittelen lämpimästi lasten kanssa Tukholmassa kävijöille. Kuvia tullee hetken päästä.
Mimmu kirjoittaa blogissaan suomalaisten ja ruotsalaisten vauvanruokien eroista. Miten samoissa ruoissa on Ruotsissa suositus 4kk ja Suomessa 5kk. Valikoimat ovat täällä paljon suppeammat kuin Suomessa, ja hinnat etenkin näissä ihan pienille tarkoitetuissa ruoissa huomattavasti korkeammat. Suomessa syötetäänkin enemmän purkkiruokaa kuin missään muualla.
Itsekin olen näistä aiemmin kirjoittanut. Kun siirryttiin vauvapuuroista pois "tavallisiin" puuroihin, tajusin, että täällä ei ollut lainkaan "lastenpuuroja" ja puurovalikoima muutenkin suppea. Ainakin meidän lähikaupassa, ja jostain isosta kauppaketjusta yritin myös hakea Nalle-puuroa vastaavaa, mutta ei sellaista ollut. Neljän viljan puuroa ei myöskään ole. Rasittavaa. Ja sellaisissa 2dl kertakäyttöpakkauksissa ei vauvanpuuroja myydä lainkaan. Suomessa makuja on näissäkin vaikka millä mitalla. Ja sitä marjasoseiden määrää, mitä Suomessa hyllyiltä löytyy! Ehkä Suomessa suositellaan vasta 5 kk lähtien, jotta vanhemmat eivät innostuisi aivan turhan aikaisin antamaan purkkiruokaa...?
Oltiin tänään Rautatie/raitovaunumuseossa (spårvägsmuseet). Se oli aivan huippu! Suosittelen lämpimästi lasten kanssa Tukholmassa kävijöille. Kuvia tullee hetken päästä.
perjantaina, kesäkuuta 27, 2008
Hyvin nukuttaa
Nukkumaanmeno on onneksi rauhoittunut, ja olemme palanneet hyvässä järjestyksessä omaan sänkyyn nukuttamiseen. Ehkä aiemmat ongelmat johtuivat tosiaan kipeänä olosta ja sen sekoittamasta päivärytmistä. Päiväunille pääsee edelleen silloin tällöin äitin viereen, mutta yöunille mennään nyt omaan sänkyyn, ilman suurempia mukinoita. Aikaa hommaan suttaantuu noin 20 min - puoli tuntia. Kolmen iltaunille nukutuksen jälkeen voin kai huokaista helpotuksesta, että ehkä tämä tästä - ainakin seuraavaan sairastumiseen asti... J lähti vielä takaisin Tukholmaan töihin ja meikäläinen on viikon verran itsekseen hommissa. Todellakin, kun mummo ja ukki eivät saa edes vaippaa vaihtaa... :/
Eilen oltiin kummitädin luona yökylässä ja sielläkin nukkuminen onnistui mallikkaasti. Kummitäti sai kyllä juuri ja juuri katsoa, mutta syliin ei saanut ottaa. 5-vuotias perheen tytär oli aluksi innoissaan, mutta totesi aika pikaisesti, että eipä tuosta 11kuisesta ole juuri leikkiseuraa... aamulla kylläkin haettiin kaikki naapuruston lapset paikalle katsomaan ihmeellistä vauvaa. Tyypit seisoi ulko-ovella ja tuijotti lattialla istuvaa Veraa. Olisi vissiin pitänyt myydä lippuja :)
Mainitsin aiemmin ystävistä, joilla oli keskenmenoriski viikolla 23. Blogiin oli jokin aika sitten tullut päivitys, että vauva on vielä masussa ja viikolla 28 mennään eli aika hyvältä näyttää. Ihanaa, jos kaikki kääntyisi parhain päin.
Eilen oltiin kummitädin luona yökylässä ja sielläkin nukkuminen onnistui mallikkaasti. Kummitäti sai kyllä juuri ja juuri katsoa, mutta syliin ei saanut ottaa. 5-vuotias perheen tytär oli aluksi innoissaan, mutta totesi aika pikaisesti, että eipä tuosta 11kuisesta ole juuri leikkiseuraa... aamulla kylläkin haettiin kaikki naapuruston lapset paikalle katsomaan ihmeellistä vauvaa. Tyypit seisoi ulko-ovella ja tuijotti lattialla istuvaa Veraa. Olisi vissiin pitänyt myydä lippuja :)
Mainitsin aiemmin ystävistä, joilla oli keskenmenoriski viikolla 23. Blogiin oli jokin aika sitten tullut päivitys, että vauva on vielä masussa ja viikolla 28 mennään eli aika hyvältä näyttää. Ihanaa, jos kaikki kääntyisi parhain päin.
Tässäpä mestarin ruokailutaidonnäyte:
lauantaina, toukokuuta 10, 2008
Tasan ei käy jne
Tänään oli aivan ihana päivä, todella lämmin ja aurinkoinen. Kertakaikkiaan keskikesän ilma ja Tukholma kauneimmillaan. Oltiin ystäväporukan ja lapsien kera puistossa piknikillä.
Järkyttävänä kontrastina tähän kuulimme, että eräs ystävämme oli eilen joutunut sairaalaan raskausviikolla 23, kun oli alkanut vuotaa verta ja lapsivettä oli liian vähän. Verta meni ilmeisesti aikalailla. Nyt hän makaa sairaalassa ja hommassa voi käydä miten vain. Ennuste ei tosiaankaan ole kovin hyvä. Miehensä on kotona heidän 1½ vuotiaan lapsensa kanssa, mies on jokin aika sitten ollut selkäleikkauksessa eikä periaatteessa saisi kantaa raskaita taakkoja. Miten voit olla kantamatta puoltoistavuotiasta lasta? Kun äitikään ei periaatteessa raskaana ollessaan saanut kantaa. Ja nyt äiti on siis tipassa, syödä ei saa jos joutuu leikkaukseen (näin ymmärsin, liekö ymmärsin oikein). Vkolla 23 syntyvällä lapsella ei taida olla mitään mahdollisuuksia? Kamalaa on sekin, että lapsi on kuitenkin vkolla 23 jo ihan lapsi ja vain muutaman viikon päästä olisi ollut jo paljon paremmat mahdollisuudet selvitä.
Kyseisessä perheessä on jo aiemmin ollut paljon murhetta ja huolta. Miten toisten kohdalle voikin osua kaikki kamala.
Järkyttävänä kontrastina tähän kuulimme, että eräs ystävämme oli eilen joutunut sairaalaan raskausviikolla 23, kun oli alkanut vuotaa verta ja lapsivettä oli liian vähän. Verta meni ilmeisesti aikalailla. Nyt hän makaa sairaalassa ja hommassa voi käydä miten vain. Ennuste ei tosiaankaan ole kovin hyvä. Miehensä on kotona heidän 1½ vuotiaan lapsensa kanssa, mies on jokin aika sitten ollut selkäleikkauksessa eikä periaatteessa saisi kantaa raskaita taakkoja. Miten voit olla kantamatta puoltoistavuotiasta lasta? Kun äitikään ei periaatteessa raskaana ollessaan saanut kantaa. Ja nyt äiti on siis tipassa, syödä ei saa jos joutuu leikkaukseen (näin ymmärsin, liekö ymmärsin oikein). Vkolla 23 syntyvällä lapsella ei taida olla mitään mahdollisuuksia? Kamalaa on sekin, että lapsi on kuitenkin vkolla 23 jo ihan lapsi ja vain muutaman viikon päästä olisi ollut jo paljon paremmat mahdollisuudet selvitä.
Kyseisessä perheessä on jo aiemmin ollut paljon murhetta ja huolta. Miten toisten kohdalle voikin osua kaikki kamala.
sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008
Unta palloon läpi yön!
Meillä on tämä viikko harjoiteltu nukkumista ja jätetty yöruokinnat pois. Ja, ihmeellistä kyllä, hyvin on mennyt! En ole uskaltanut pihahtaakaan asiasta, kun tuntuu että sitten heti kuitenkin menee homma pipariksi, mutta nyt on pakko vähän hihkua kun jo monetta iltaa menee sen verran hienosti.
Ensin kokeiltiinn pari yötä vain yhdellä syötöllä klo 1 aikaan. Vera heräsi kuitenkin itkemään ruokaa viiden aikaan, vihdoin tunnin taputtelun ja hyssyttelyn jälkeen nukahti. Sitten kokeiltiin, että jätetäänpä se eka syöttö väliin ja ruokaa saisi sitten viiden aikaan, jos haluaa. Mutta neitipä, nukahdettuaan lyhyen taputtelun ja hyssyttelyn jälkeen yhden aikaan ilman ruokaa, onkin nukkunut siitä aamuun asti! Joka tosin on jo klo 6.15-6.45 mutta silti. Ja nyt on jo yhtenä yönä nukuttu ilmaan minkäänlaista heräämistä iltakasista aamukuuteen! Huraa! Tietty varmaan niitä huonojakin öitä on vielä edessä yllinkyllin, mutta nyt näyttäisi siltä, että yöt ilman ruokailua sujuu eikä aiheuta suurempia protesteja.
Eilen oltiin kavereilla iltakylässä ja olin ihan varma että nukkumiset menee ihan sekaisin, kun tyttö piti herättää kotiin lähdettäessä 23 aikaan vaunuihin, ja vaunuista killitti sitten kaksi hyvin pirteää silmää koko kävelymatkan. Mutta kotiin tultua ja päästyä omaan sänkyyn uni kuitenkin saapui ja nukuttiin aamuun puoli seiskaan vain parilla unisella pihahduksella. Joten jopa tällainen extravaganza kuin kyläluutailu onnistui ilman suurempaa draamaa.
Ensin kokeiltiinn pari yötä vain yhdellä syötöllä klo 1 aikaan. Vera heräsi kuitenkin itkemään ruokaa viiden aikaan, vihdoin tunnin taputtelun ja hyssyttelyn jälkeen nukahti. Sitten kokeiltiin, että jätetäänpä se eka syöttö väliin ja ruokaa saisi sitten viiden aikaan, jos haluaa. Mutta neitipä, nukahdettuaan lyhyen taputtelun ja hyssyttelyn jälkeen yhden aikaan ilman ruokaa, onkin nukkunut siitä aamuun asti! Joka tosin on jo klo 6.15-6.45 mutta silti. Ja nyt on jo yhtenä yönä nukuttu ilmaan minkäänlaista heräämistä iltakasista aamukuuteen! Huraa! Tietty varmaan niitä huonojakin öitä on vielä edessä yllinkyllin, mutta nyt näyttäisi siltä, että yöt ilman ruokailua sujuu eikä aiheuta suurempia protesteja.
Eilen oltiin kavereilla iltakylässä ja olin ihan varma että nukkumiset menee ihan sekaisin, kun tyttö piti herättää kotiin lähdettäessä 23 aikaan vaunuihin, ja vaunuista killitti sitten kaksi hyvin pirteää silmää koko kävelymatkan. Mutta kotiin tultua ja päästyä omaan sänkyyn uni kuitenkin saapui ja nukuttiin aamuun puoli seiskaan vain parilla unisella pihahduksella. Joten jopa tällainen extravaganza kuin kyläluutailu onnistui ilman suurempaa draamaa.
torstaina, lokakuuta 25, 2007
Ekat rokotukset
Pitkästä aikaa tiistaina oli neuvolakäynti. Tällä kertaa oli normaalien mittausten lisäksi luvassa ensimmäiset rokotukset: difteri, stelkramp (tetanus), kikhosta (pertussis), polio, hemofilus sekä erillinen, uusi rokote pheumonia eli lunginflammation. Tyttö sai siis kaksi pistosta ja äidillä meni sydän ihan sykkyrään kun semmoisia kamalia piikkejä pistettiin ja rassukka itki sydäntäsärkevästi. Mutta tietysti sen eteen, että nämä hirmutaudit pysyvät nyt poissa kestää pienet piikitykset.
Paino on nyt 3kk lähestyttäessä5820 ja pituus 61,5 cm. Käyrällä mennään.
Neuvolassa oli täti, joka ulkonäöstä päätellen kuuluisi jo vähintään 10 vuotta sitten eläkkeelle, sekä englantia puhuva sairaanhoitajaharjoittelija Ugandasta. Kyseinen täti ei ollut siis sama kuin meidän neuvolantätimme yleensä, mutta muistan kyllä hänetkin joskus tavanneeni neuvolan tiloissa. Mutta hän on tosiaankin kovasti iäkkään oloinen. Neuvolasta poistuessa mieleeni tuli kamalia ajatuksia, että itse asiassa aikamoinen usko on järjestelmään, kun antaa jonkun täysin tuntemattoman parivaljakon (noitatohtori + ugandalainen apulainen ????) pistää lapseensa jotakin mistä ei voi tietää onko se sitä mitä sanotaan. No, ihan turhaa tämmöisiä tietysti mietin. Kaikkea kamalaa sitä todella edes miettiikin... Kaikki meni oikein hyvin. Tosin Vera oli vähän kuumeisen oloinen samana iltana sekä nukkui hurjat päivä- ja iltaunet - ja valvoi sitten puoli yötä, mitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Selvästikin rokotus oli syynä tähän poikkeukselliseen unirytmiin, seuraavana päivänä kun palattiin taas vanhaan totuttuun ja onneksi viime yönä jo nukuttiin ihan normaalisti. En kyllä tajua miten ne vanhemmat jaksaa joiden lapset nukkuu kaikki yöt rikkonaisesti, kun itse olin jo ihan hajalla yhden yön jälkeen...
Meillä oli samaan aikaan myös vieraita Suomesta, hyvä ystävä 10kk vanhan lapsensa kanssa. Tässä kaksikko tutustuu toisiinsa. Ollaan kälätetty niin että sylki suuhun tuli ja ääni melkein meni ja kävelty pitkin poikin Tukholmaa. Käytiin Robert Capan valokuvanäyttelyssä Nobel-museossa, mutta se kaverin toive tutustumisesta kuninkaanlinnaan ei onnistunut vaikka pyörittiin linnan pihalla pariinkin otteeseen. Ekalla kertaa ei ollut vauvan rintareppuja mukana - linnaan ei saa viedä vaunuja - ja tokalla kertaa ajateltiin, että osallistutaan kierrokseen ja tullaan uudelleen, kun on kierroksen aika, mutta sitten ei kerettykään ja lopulta koko linna oli mennyt kiinni siinä vaiheessa kun kerettiin takaisin kulmille... no, onpahan tekemistä seuraavaksi kertaa :)
Huonosti nukutun yön jäljiltä olin aika sippi mutta aika hyvin jaksoin kuitenkin menossa mukana.
tiistaina, syyskuuta 25, 2007
8 viikkoisen eka lääkäri sekä passikuvaus
Vähän elonmerkkejä täältä pitkästä aikaa. Vera täyttää tänään 8 viikkoa! Hui, miten aika menee! Viikonloppuna tulee täyteen jo kaksi kuukautta...
Flunssa on iskenyt äitiin ja viime yö meni siitä kärsiessä. Tyttö nukkui hyvin, äiti ei. Nenä oli niin tukossa, että nukahtaminen oli vaikeaa. Toivottavasti ei nuha tartu Veraan, tässä kun ei oikein voi välttää lähikontaktia!
Viikonloppuna J oli työmatkalla Islannissa ja mulla oli Suomesta vieraina äitinsä kanssa pieni Ellen tyttö, 1½ vuotta. Ellen oli vauvasta ihastuksissaan. Kulki perässä ja toisteli "vauva! vauva!" välillä tosin muodossa hauva... huomaa muuten, että itse on innostunut muistakin lapsista paljon enemmän nyt oman saatuaan. Minä kun en aiemmin ole ollut mitenkään erityisen vauvakuumeinen tai lapsiorientoitunut. Viikonloppu meni mukavasti, mutta oli kyllä todella ihanaa, kun J tuli kotiin. Miten ihmeessä yksinhuoltajat oikein jaksaa??
Eilen Veralla oli eka lääkärikäynti. Kaikki oli kunnossa, kaikki arvot oli normaalisti käyrällä, pituus oli 58 cm paino oli 5090. Siitä ei onneksi siis tarvitse huolehtia enää. Vera jokelteli ja hymyili lääkärille niin että äiti oli pakahtua ylpeydestä! Kotonakin on nykyään pitkiä keskustelutuokiota. Ihan ihmeellistä seurata miten vauva kehittyy!
Lisäksi eilen haettiin Veralle Ruotsin passi. Ruotsissa passiin tuleva kuva otetaan poliisilaitoksella. Kätevää! Äitiä ja isää vähän jännitti, miten kuvaus onnistuisi. Hienosti meni! Vera istui isän sylissä, isän ja vauvan väliin työnnettiin valkoinen taustapahvi ja sitten hymyiltiin kameralle. Ensimmäinen kuva oli muuten loistava, mutta tyttö pulautti kunnon puklakokkareen leualleen juuri kuvattaessa. Poliisitädille olisi kelvannut, mutta äiti ja isi olivat kranttuja. Eihän nyt ole kiva matkustaa puklaisella kuvalla seuraavat viisi vuotta! Sitten yritettiin uudelleen, tässä välissä tytön mielenkiinto olikin siirtynyt muualle eli pää sojotti täysin väärään suuntaan. Äiti sitten heilutteli muumilelua pään yläpuolella, jotta saatiin katse kohdistettua suunnilleen kameran suuntaan. Meidän 2kk vanhan neidin passi on valmis ensi viikolla. Pituudeksi passiin merkittiin 58 cm. Söpöä!
Flunssa on iskenyt äitiin ja viime yö meni siitä kärsiessä. Tyttö nukkui hyvin, äiti ei. Nenä oli niin tukossa, että nukahtaminen oli vaikeaa. Toivottavasti ei nuha tartu Veraan, tässä kun ei oikein voi välttää lähikontaktia!
Viikonloppuna J oli työmatkalla Islannissa ja mulla oli Suomesta vieraina äitinsä kanssa pieni Ellen tyttö, 1½ vuotta. Ellen oli vauvasta ihastuksissaan. Kulki perässä ja toisteli "vauva! vauva!" välillä tosin muodossa hauva... huomaa muuten, että itse on innostunut muistakin lapsista paljon enemmän nyt oman saatuaan. Minä kun en aiemmin ole ollut mitenkään erityisen vauvakuumeinen tai lapsiorientoitunut. Viikonloppu meni mukavasti, mutta oli kyllä todella ihanaa, kun J tuli kotiin. Miten ihmeessä yksinhuoltajat oikein jaksaa??
Eilen Veralla oli eka lääkärikäynti. Kaikki oli kunnossa, kaikki arvot oli normaalisti käyrällä, pituus oli 58 cm paino oli 5090. Siitä ei onneksi siis tarvitse huolehtia enää. Vera jokelteli ja hymyili lääkärille niin että äiti oli pakahtua ylpeydestä! Kotonakin on nykyään pitkiä keskustelutuokiota. Ihan ihmeellistä seurata miten vauva kehittyy!
Lisäksi eilen haettiin Veralle Ruotsin passi. Ruotsissa passiin tuleva kuva otetaan poliisilaitoksella. Kätevää! Äitiä ja isää vähän jännitti, miten kuvaus onnistuisi. Hienosti meni! Vera istui isän sylissä, isän ja vauvan väliin työnnettiin valkoinen taustapahvi ja sitten hymyiltiin kameralle. Ensimmäinen kuva oli muuten loistava, mutta tyttö pulautti kunnon puklakokkareen leualleen juuri kuvattaessa. Poliisitädille olisi kelvannut, mutta äiti ja isi olivat kranttuja. Eihän nyt ole kiva matkustaa puklaisella kuvalla seuraavat viisi vuotta! Sitten yritettiin uudelleen, tässä välissä tytön mielenkiinto olikin siirtynyt muualle eli pää sojotti täysin väärään suuntaan. Äiti sitten heilutteli muumilelua pään yläpuolella, jotta saatiin katse kohdistettua suunnilleen kameran suuntaan. Meidän 2kk vanhan neidin passi on valmis ensi viikolla. Pituudeksi passiin merkittiin 58 cm. Söpöä!
sunnuntaina, syyskuuta 09, 2007
Minimi 56
Iiiih, ekat vaatteet on nyt menny pieniksi! Joko se tapahtui? Toisaalta luulin ennen Veran syntymää, että 56 kokoa pienempää ei ainkaan kantsi hommaa ollenkaan, siis eihän sellaisiin 50 kokoisiin kuteisiin voi ikuna mahtua mikään suomalainen vauva.. mutta sitten kun tyttö tuli niin sehän oli siis niin mini - vaikka oikeesti ihan iso vauvaksi - että 50 oli ihan sopiva ja 56 vähän iso ja varsinkin 62 ihan teltta! Mutta nyt siis ne 50 kokoiset ei vaan enää mee.. voi hurrrja. Ekat vaatekappaleet siirtyy komeroon. Ja tiistaina Vera onkin siis jo 6 viikkoa! Iiiiik.
Ja eilen saatiin mekin äitiyspakkaus! Siellä on kaikkea ihanaa tavaraa, ja värit on tosi kivat! Kiitos rakkaat ystävät! Voi niin kivaa, että mekin saatiin se. Ei ne vaan tajuu Ruotsissa, miten mahtava jutska äitiyspakkaus oikeesti on. Ja me siis myös päästiin kummiksi eilen. Niistä kekkereistä laitan vielä kuvan kunhan kerkeän.
Ja eilen saatiin mekin äitiyspakkaus! Siellä on kaikkea ihanaa tavaraa, ja värit on tosi kivat! Kiitos rakkaat ystävät! Voi niin kivaa, että mekin saatiin se. Ei ne vaan tajuu Ruotsissa, miten mahtava jutska äitiyspakkaus oikeesti on. Ja me siis myös päästiin kummiksi eilen. Niistä kekkereistä laitan vielä kuvan kunhan kerkeän.
sunnuntaina, elokuuta 12, 2007
Rockin` girls
Pupu antoi minulle kivan kunniamerkin, olen otettu! Kiitos! Merkki lähtee minulta tällä kertaa vain Mintulle - monet suosikkini kun ovat jo kunniamerkkinsä saaneet. Ja tietysti tyttärelleni, jonka ansiosta blogini nykyään rokkaa, jos rokkaa :)
Perjantaina oli taas neuvola, ja taas kuumetta, mutta tällä kertaa roikuin mukana vaikka vähän kuumeessa. Neuvolan täti antoi ohjeita imetykseen ja syöttämiseen viikonlopulle ja uuden ajan maanantaille. Imetyksen lisäksi annamme nyt myös korviketta, jotta ruoka varmasti riittäisi ja paino nousisi. Saa nähdä, huomenna taas punnitaan. Minäkin sain oman osani käynnistä; lääkäri kävi tutkimassa ja sain 10 päivän penisilliinikuurin tulehdukseen. Toivottavasti auttaa; kuumetta ei ainakaan sittemmin ole ollut. Olen saanut Suomesta neuvoja mm kaalinlehdistä apuna rintakipuihin. Täytynee kokeilla vanhan kansan konsteja myös...
Ollaan oltu puistossa eilen ja tänään. Tänään nähtiin siellä kavereita ja vuoden vanhaa Rebeccaa. Kyllä oli yhtäkkiä vuoden vanha ISO tyttö. Kyllä kai kun tähän meidän sittiäiseen vertaa :) Ja jengiä (J:n kavereita pääasiassa) olis nyt tulossa kylään ja onnittelemaan - ihan ihanaa, mutta come on, yritän pitää niitä vähän loitolla kun ei jaksaisi olla niin sosiaalinen joka toinen päivä sentään. Tiistaina J menee töihin, vähän jännittää että miten me pärjäillään keskenämme. Me ei ainakaan stressata minnekään vaan olla möllötetään tyttöjen kesken!
maanantaina, heinäkuuta 23, 2007
40s
Vika viikko. Sunnuntaina laskettu aika. Täällä vielä sinnitellään.
Gordon och pappa Henrik.
Bastuvagnen.
Tänään kylässä maalla saaristossa 9 kk Gordonin luona. Satoi ihan pirusti, saunassa oli kiva käydä ja meressä kastautumassa. Gordon sai ekan hampaansa meidän kyläillessämme! Tässäpä joitain otoksia.
Gordon och pappa Henrik.
Gordon kävelee.
Bastuvagnen.
torstaina, heinäkuuta 12, 2007
Hoitopöytä
Hoitopöytä saatiin kasattua vihdoin tänään. Piti tietysti heti myös asetella vaatteita valmiiksi hyllylle. Tässäpä se. Kuvassa myös lainattu turvaistuin ja sitteri, joka on vielä paketissa.
Meitä pyydettiin myös tänään kummeiksi; ystäville syntyi toinen lapsi kesäkuussa. Suostuttiin tietysti, kivaa! Vielä ei ole tytölle nimeä tiedossa, on kuulemma keskustelun aiheena edelleen. Ristiäiset on sovittu syyskuulle, toivottavasti päästään silloin siis ekaa kertaa vauvan kanssa Suomeen .
keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2007
Barnmorska
Tänään oli neuvola, taisi olla kahdeksas laatuaan. Vähän oli jännittänyt tässä välissä, kun viimeksi ei ollut sf-mitta noussut yhtään edellisestä kerrasta. Mutta tällä kertaa olikin sitten taas käyrillä (sf-mitta 34), eli edellinen poikkeama lienee johtunut vauvan laskeutumisesta ja asettautumisesta synnytysasentoon.
Neuvolan täti mittasi verenpaineen, joka oli edelleen alhainen mutta riittävän hyvä 100/60, mutta ei ollut kiinnostunut veriarvoista muuten eikä myöskään painokontrollista. Tuntuu jotenkin hassulta, että niin vähän mitään mittaillaan - mutta kai se on sitten ihan normaalia jos on normaalisti edennyt raskaus...? Mittasin painon sitten omasta kiinnostuksestani, lisää raskauden alusta tullut 12 kiloa. Lienee normaalin rajoissa sekin. Vauvan syke 140.
Seuraavan ajan sain vasta 2 viikon päähän 27.7. Laskettu aika on 29.7. joten elän toivossa, että tämänpäiväinen ehkä olisi jopa viimeinen barnmorska. Joka tapauksessa "loppuvaiheessa neuvolassa käydään kerran viikossa" -ohje ei tunnu kohdallani pätevän. Hyvä kun kerran kahteen viikkoon on näitä ollut. Mutta mikäs siinä, niin kauan kuin kaikki on kunnossa ei mulla ole mitään erityistä hinkua ravata siellä.
Vauvan peffa painaa välillä niin kovasti kylkiluita että hyvä ettei rutina kuulu!
Tapasin myös ruotsalaista kaveria ja hänen 6kk taaperoaan lounaalla vanhassa kaupungissa (mukava kahvila-ravintola Tabac muuten), on se niin kiehtovaa miten nuo kasvavat tuossa alkuvaiheessa. Neito oli jo niin iso että. Kaikilla mun kavereilla on kovin helppoja vauvoja, olenkohan minä sitten se jolle osuu itkua ja hampaiden kiristystä...?
Neuvolan täti mittasi verenpaineen, joka oli edelleen alhainen mutta riittävän hyvä 100/60, mutta ei ollut kiinnostunut veriarvoista muuten eikä myöskään painokontrollista. Tuntuu jotenkin hassulta, että niin vähän mitään mittaillaan - mutta kai se on sitten ihan normaalia jos on normaalisti edennyt raskaus...? Mittasin painon sitten omasta kiinnostuksestani, lisää raskauden alusta tullut 12 kiloa. Lienee normaalin rajoissa sekin. Vauvan syke 140.
Seuraavan ajan sain vasta 2 viikon päähän 27.7. Laskettu aika on 29.7. joten elän toivossa, että tämänpäiväinen ehkä olisi jopa viimeinen barnmorska. Joka tapauksessa "loppuvaiheessa neuvolassa käydään kerran viikossa" -ohje ei tunnu kohdallani pätevän. Hyvä kun kerran kahteen viikkoon on näitä ollut. Mutta mikäs siinä, niin kauan kuin kaikki on kunnossa ei mulla ole mitään erityistä hinkua ravata siellä.
Vauvan peffa painaa välillä niin kovasti kylkiluita että hyvä ettei rutina kuulu!
Tapasin myös ruotsalaista kaveria ja hänen 6kk taaperoaan lounaalla vanhassa kaupungissa (mukava kahvila-ravintola Tabac muuten), on se niin kiehtovaa miten nuo kasvavat tuossa alkuvaiheessa. Neito oli jo niin iso että. Kaikilla mun kavereilla on kovin helppoja vauvoja, olenkohan minä sitten se jolle osuu itkua ja hampaiden kiristystä...?
tiistaina, heinäkuuta 03, 2007
Vauvauutisia ja lomamatkasuunnitelmia
Olin tänään ulkoilupuistossa Hellasgårdenissa yhden suomalaisen kaverini kanssa, jolta sain tietää, että hänkin on raskaana. Laskettu aika joulukuun alussa, joten olemme yhtä aikaa äitiyslomalla ainakin sitten ensi kevään ja kesän. Hänellä ikä lähenee neljääkymmentä, joten uutiset olivat enemmän kuin ihania! Nimittäin tuttavapiirissä on eräskin pariskunta, jossa molemmat osapuolet jo neljänkympin yli, ja he ovat saaneet tiedon, etteivät voi saada "omaa" lasta. Muita tuttuja en tiedä, mutta paljonhan näitä nykyään on, ja lapsettomuusriski kasvaa vuosi vuodelta n 34-35 ikävuoden jälkeen (ja varmaan jo sitä ennenkin). Joten oli aivan superkivaa kuulla kaverin vauvauutiset!
Toinen mukava juttu Hellasgårdenissa oli kun tajusin, että siellähän on sauna :) Maattiin tällä kertaa vaan kallioilla ja otettiin aurinkoa, sää oli aika tuulinen eikä edes tehnyt mieli mennä uimaan. En ole tänä kesänä edes käynyt vielä uimassa ja on jo heinäkuu! Kerrassaan surkea suoritus. Päätinkin että Göteborgin reissun jälkeen vien Jn sinne saunaan ja uimaan. Jos siis vauveli on vielä mahassa!
Huomenna siis suuntaamme Göteborgiin. Mennään sinne junalla. Junamatkat maksaa yhtä paljon kuin työkaverini lomamatka Milanoon... no, työkaveri oli varauksineen ajoissa ja totuushan on, että lentäminen on nykyään halvempaa kuin junamatkailu. Ympäristön kannalta kyllä ihan järjetöntä. Ykkösluokka maksoi junassa saman verran kuin 2. luokka, joten ainakin mennään reteesti paremman väen vaunussa :) hih.
Ollaan Göteborgissa perjantaihin, ja sitten on vuokrattu auto ja ajellaan jossakin ympäristössä pe-ma, jolloin palataan Tukholmaan. J on vähän houkutellut Osloon menoa - Göteborgista Osloon on vain 300km - mutta en oikein tiedä onko järkeä kun aikaa on kuitenkin vaan pari päivää. Enkä ole myöskään innostunut ajatuksesta synnyttää Oslossa - norjaksi ;) Mutta saa nähdä, mihin päädytään. Tarkoituksena on ajella max 150-200km päivässä, toivottavasti autossa istumisen kestää vielä jotenkuten tässä vaiheessa?
Toinen mukava juttu Hellasgårdenissa oli kun tajusin, että siellähän on sauna :) Maattiin tällä kertaa vaan kallioilla ja otettiin aurinkoa, sää oli aika tuulinen eikä edes tehnyt mieli mennä uimaan. En ole tänä kesänä edes käynyt vielä uimassa ja on jo heinäkuu! Kerrassaan surkea suoritus. Päätinkin että Göteborgin reissun jälkeen vien Jn sinne saunaan ja uimaan. Jos siis vauveli on vielä mahassa!
Huomenna siis suuntaamme Göteborgiin. Mennään sinne junalla. Junamatkat maksaa yhtä paljon kuin työkaverini lomamatka Milanoon... no, työkaveri oli varauksineen ajoissa ja totuushan on, että lentäminen on nykyään halvempaa kuin junamatkailu. Ympäristön kannalta kyllä ihan järjetöntä. Ykkösluokka maksoi junassa saman verran kuin 2. luokka, joten ainakin mennään reteesti paremman väen vaunussa :) hih.
Ollaan Göteborgissa perjantaihin, ja sitten on vuokrattu auto ja ajellaan jossakin ympäristössä pe-ma, jolloin palataan Tukholmaan. J on vähän houkutellut Osloon menoa - Göteborgista Osloon on vain 300km - mutta en oikein tiedä onko järkeä kun aikaa on kuitenkin vaan pari päivää. Enkä ole myöskään innostunut ajatuksesta synnyttää Oslossa - norjaksi ;) Mutta saa nähdä, mihin päädytään. Tarkoituksena on ajella max 150-200km päivässä, toivottavasti autossa istumisen kestää vielä jotenkuten tässä vaiheessa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)