Huhuu? Onkohan täällä enää ketään...

Hei vaan kaikki...Muutahan ei voi sanoa siihen, että edellisestä blogipostaukseksta on mennyt - 3 kuukautta?! Ei nyt ihan kerkeä tähän hommaan kaiken elämän kiireen keskellä. Ihmettelee hän, että ketkä kerkeää bloggailla? Vähän välillä miettii, josko tämän lopettaisi kokonaan. Tai alkaisikin kirjoittaa toista blogia, ihan salaa! Samalla pohtii, että kun elämä menee tällaista vauhtia, osaako siitä oikeasti nauttia ollenkaan? Huomaako yhtäkkiä, että mihin se 10 vuotta katosi?

Olimme oikeasti muutama viikko sitten elämän ekoilla (sitten lapsuuden, ja silloinkaan niitä nyt ei juuri juhlittu) 50v juhlilla! Härremun ja kaikkea. Toisaalta on iso onni, että kaveripiirissä on monen ikäisiä. Oma vanheneminenkaan ei tunnu niin hurjalta (=kurjalta?) kun on kavereita jotka on vielä PALJON vanhempia ... :) Toisaalta mukavaa, kun on myös kavereita jotka on paljon nuorempia. Eihän se ole se fyysinen ikä vaan se henkinen? Ei kyllä siitäkään ihan aina ole paljoa jäljellä. Se 18-vuotias hippi (silloin ei vielä ollut hipsterejä ..) on kyllä aika kaukana meikäläisestä nykyään...

Meillä oltiin matkalla joulun jälkeen, sitten pääasiassa kotosalla paitsi viime viikonloppuna oltiin laskettelemassa Rommessa kaveriperheen kanssa. Lunta ei juurikaan ollut, mutta meidän laskuihin kuitenkin riittävästi. Vera oppi viikonlopun aikana ihan huimasti. Ennen pois lähtöä meni jo isolla hissillä ylös ja laski isoimman mäen ihan itse alas. Tosi mahtavaa, ottaen huomioon että tämä oli rinteessä eka kerta tänä talvena ja viime vuonnakin käytiin vaan kerran.Tänä talvena ei ole juuri lunta ollutkaan. Ei minua kyllä suuremmin haittaa, fiilis on mitä mainioin kun töistä lähtiessä on valoisaa ja linnut laulaa! Kevät! :)

Vaalivuosi on pitkällä ja minua lähinnä ahdistaa. Täällä Ruotsissahan on oikea supervaalivuosi, ensin eurovaalit ja syksyllä niin eduskunta, landstinget kuin kunnallisvaalitkin. En vaan oikeasti pysty samaistumaan yhteenkään puolueeseen Ruotsissa. Yritys on kova, mutta ei kun ei. Ehkä pitäisi vain luovuttaa. Suomen puolella olisi niin kovin paljon helpompaa. Olenkin ilmoittanut tutun ehdokkaan Johanna Sumuvuoren eurovaalikampanjaan, tosin kampanjointi tulee olemaan minimaalista täältä lahden väärältä puolen. Hengessä mukana kuitenkin!

Jos sitä vaikka jaksaisi kirjoittaa vähän aktiivisemmin taas. Eipä täällä liene juuri ketään lukijaakaan enää kun olen elellyt hiljaiseloa niin kauan! Jos joku vielä roikkuu langoilla, laittakaahan elonmerkki!

Kipuilua

Tämä viikko on ollut aika takkuamista.

Vidar sai höstblåsor, enteroviruksen aiheuttaman taudin, joka suomeksi olisi suu-ja sorkkatauti (?!). Tai ainakin luulemme, että kyseessä oli tämä tauti, joka aiheuttaa rakkuloita tai haavoja suuhun. Tauti on täällä erittäin yleinen erityisesti päiväkotilasten keskuudessa. Hassua sinäsnä, että Vera ei ole tätä tautia kuitenkaan saanut, vaan Vidar. Voihan tietysti olla, että Veralla tauti olisi ollut oireettomana...

Vidarin oireet tuntuvat täsmäävän juuri tähän tautiin, vaikka emme varsinaisesti rakkoja paikantaneetkaan. Tuttia ei haluttu pitää suussa ja maitokaan ei maistunut. Etenkin öisin. Yöt olivatkin todella rankkoja. Tautia kesti 5 päivää ja eilen vihdoin tuntui, että tauti olisi ohi. Aika prässi, ja kauheaa katsoa pikkumiestä, johon sattui niin kovasti. Sitten kun piti jaksaa vielä töissäkin samaan aikaan, niin eipä tuntunut kenestäkään kivalta.

Vera puolestaan on tänään ollut ensimmäistä kertaa futismatsissa katsomassa AIKn peliä. Isänsä on vannoutunut fani jo äidinmaidosta, ja nyt sitten tyttö on hyvin ylipuhuttu. Aivan käsittämätöntä, että 4vuotias jaksoi istua koko pelin. Huhhuh. Varmaan popcorn ja makkara auttoivat asiaa, mutta silti. Homma kestää kuitenkin kaikkineen kaksi tuntia... Ensi kesänä pelataankin varmaan jo itse...

Espanjan terveisiä

Lomaillaan Espanjassa ja toukokuussa on ollut muutoinkin aika hulinaa. Oli jo yhdet häät Tukholmassa ja tietysti vappu ja äitienpäivä. Ei paljon ole siis kerennyt kirjoittelemaan. Reissuun lähdettiin jo 12. päivä ja tultiin Tukholman kautta tänne Espanjan aurinkorannikolle. Ekat päivät ei kyllä juuri Costa del Solilta tuntunut, kun oli pilvistä ja satoi ja ukostikin. Tänään on kuitenkin ollut ihana aurinkoinen päivä, joka on vietetty uima-altaalla.

Ennen lähtöä oli kuitenkin Vidarilla 8kk neuvola, jossa painoa mitattiin 8 ja puoli kiloa ja pituuttakin 74 senttiä. Vaatekoossa mennäänkin jo jonkin aikaa 80 sentissä. Vidar on edelleen tosi iloinen pikku-ukko, joka naureskelee siskolleen ja känisee ainoastaan nälissään tai väsyneenä. Viime viikolla opittiin ryömimään ja nyt sitten saakin seurata silmä kovana ettei tartuta mihinkään kiellettyyn. Kaikenmaailman roskat ja ruoanmurut on menneet suuhun kyllä... ruokailun suhteen ollaan vähän helpompia ja purkkiruoatkin menee, mutta parhainta on ehdottomasti sormiruokailu.

Leijonien voittaessa kultaa oltiin Tukholmassa, se oli aika hienoa :) Miehen ja appiukon seurassa sain kerrankin minä tuulettaa. Ja enhän siis edes välitä jääkiekosta... mutta MM-kulta on kyllä harvinaista herkkua. Vera hurrasi myös Suomelle, mutta totesi armollisesti, että Vidar kyllä voi hurrata Ruotsille :D Seuraavan päivän Tukholma-Malaga lennolla muutama vanhempi herrasmies onnittelikin minua kultamitalista. Juu, kiitos kiitos, minähän sen tosiaan voitin :) Matkustajajoukko oli aika eläkeläisvoittoista, lisäksi mukana oli muutamia lapsiperheitä. Saatiin ylimääräinen penkki ja siihen Vidar autonistuimessa, todella kätevää. Tämä siis mahdollista ainoastaan jos koneessa on tyhjiä penkkejä (jos ei ole varannut omaa maksullista penkkiä vauvalle). Matka meni muutenkin todella hienosti, Vidar nukkui ja naureskeli ja Vera lueskeli ja pelaili kännykällä sekä vähän käveli edestakaisin käytävää. Aivan uskomatonta. Kotimatka varmaan sitten tulee olemaan aika tuskallinen, varsinkin kun lento on perillä vasta puolen yön aikaan...

Nyt sitten nautitaan vielä joitakin päiviä toivottavasti auringosta, uimisetsa ja uima-allasleikeistä, hyvästä ruoasta, rose-viinistä lounaalla, mukavasta seurasta jota sitäkin täältä löytyy (kaveriperheitä samassa paikassa), ajasta perheen kanssa, hyvästä kirjasta, ja ihan vaan siitä, että ollaan kerrankin kaikki vapaalla.

Vidar 8 viikkoa

Vidar täyttää tänään 8 viikkoa. On aivan uskomatonta miten seurallinen tyyppi vauvasta on tullut viimeisen parin viikon aikana. Sen ajan kun ollaan hereillä, katsekontaktia haetaan ja isoja hymyjä ja jokellusta tulee urakalla. Aivan ihanaa, todella häkellyttävää ja hauskaa! En muista tällaista ollenkaan ekalta kertaa :) Kaiken sitä unohtaa näköjään...! Nyt myös ehkä ottaa rennommin ja nauttii kaikesta kun ei tarvitse stressata vauvan suhteen?

Mulla alkaa olla selkä ihan hajalla kaikesta nostelemisesta ja kun meillä ei ole kunnon hoitopöytää (se jäi Tukholmaan). Viime viikolla olin tosiaan selkäjumpassa, ja ylihuomenna olisi niska-pää hieronta. Mutta alkaa tuntua, että kohta pitää alkaa selkäjumppaamaan päivittäin. Muutenkin kaikki jäsenet on ihan jumissa. Veran kanssa jumppa oli kulman takana, nyt sinne pitää joko lähteä autolla (en tykkää), julkisilla (ensin kävelyä 10 min, kokonaisuudessaan kestää), kävellen (30 min) tai pyöräillen (pimeässä ei houkuta). Kahden lapsen äitinä ei vaan ole mahdollista laittaa yli 2 tuntia yhdessä jumpassa käymiseen. Kurjaa. Lenkkeily ei ole oikein mun juttu, mutta nyt lienee pakko turvautua siihen...

Tänään seurataan yleisurheilua

Suomi voitti keihäskultaa! Hyvä Tero Pitkämäki, hyvä Suomi! Verakin juhlii, kuten kuvasta näkyy. Isänsä vastustuksesta huolimatta :) Ei silti, juhli Vera myös Carolina Klüftia - tasapuolisesti molempia maita. Hyvä kun voi juhlia useampaan otteeseen kun on kaksi kotimaata. Jee!