Jeesus elää?

Vera oli päiväkotiryhmän kanssa suomalaisella kirkolla laulamassa joululauluja viime viikolla. Siitä seurasi seuraavanlainen keskustelu. Vera ja Vidar tänä aamun joulukuusen edessä, kuuntelin keskustelua kauempaa, se meni jokseenkin näin:

Vera: Jeesus on kuollut. Uskotko että Jeesus on kuollut?
Vidar: A-a (myöntämisen äännähdys ruotsiksi)
Vera: Mutta se ei ehkä olekaan kuollut enää. Toiset uskoo että se on ehkä herännyt eloon. Vidar uskotko että Jeesus on herännyt eloon.
Vidar: A-a. (tosissaan: kyllä, kyllä!)

Anna mun kaikki kestää. Mutta uskonasiat on aika vaikeita selittää, sen verran olen tässä kirkkovierailun jälkeen joutunut toteamaan. Me kun ei olla mitenkään ahkeria kirkossa kävijöitä muuten.

Pullot tontuille

Joulukuusi hommattu! Koristelutkin jo tehty suurelta osin, kun Vera ei millään malttanut odottaa. Kuusi maksoi 600 kruunua, aika hurja hinta mun mielestä. Toisaalta kun sen sai kulmilta, ei tarvinnut miettiä kuljettamista, kunhan kantoi kotiin. Jos jostain muualta olisikin saanut halvemmalla, olisi autonvuokraan saanut kulutettua hintaeron verran taatusti. Tänä viikonloppuna saatiin tehtyä myös lumiukko, sekä lumilinnan meidän pihaan, tosin ukko suli jo ja linnakin varmaan yön aikana. Nollakelillä lumen sulaa huisaa vauhtia ja kadut on jo täynnään ikävää loskaa. Kirkkoon ei jaksettu vauvautua laulamaan kauneimpia joululauluja, vaikka alunperin oli ollut tarkoitus. Ehkä sitten kun Vera oppii lukemaan, pysyy lauluissa mukana paremmin.

Tentti oli sitten, kyllä juridiikka on aikamoista. Vaikka luulee tietävänsä, voi silti mennä ihan metsään. Vastaukset saatiin lähtiessä, enkä siitäkään osa päätellä menikö hyvin vai huonosti, vai tosi huonosti! Kaikki kysymykset ei ainakaan menneet väärin. Joten toivossa eletään, että päästäisiin läpi...

Eilen myös vietettiin meidän 4v hääpäivää, sain yllätysillallisen Mathias Dahlgrenin kuulussa ravintolassa. 8 ruokalajin illallinen oli varsinanen kokemus ja elämys (ja hintakin lienee elämys...). Lapset olivat kotona farfarin kanssa ja oli mennyt ihan hyvin, tosin siinä vaiheessa kun Vera nukahti heräsi Vidar. Vidarhan nukahtaa nykyään vaunuun, ei sänkyynsä. Vaunuissa on valjaat kiinni. Siitä huolimatta Vidar oli tullut kävelleen farfarin luokse herättyään. En mielestäni ollut unohtanut valjaita, mutta voiko 2v selviytyä niistä ulos?!

Meillä luovuttiin viimeinkin tuttipulloista tällä viikolla. Meillähän on juotu pullomaitoa vielä nukkumaan mennessä sekä aamuyöstä herätessä. Tonttu kävi hakemassa pullot tonttuvauvoille. Sama homma oli aikanaan Veran kanssa. Kolmas yö menossa, nukkumaan meno sujuu ongelmitta mutta aamusta herätään aikaisin, kun ei enää maidon voimin nukahdeta uudestaan. Haluttiin kuitenkin päästä pullosta vihdoin, vaikkei täällä Ruotsissa varsinaisesti mitään aikarajoituksia olekaan. Neljävuotiaita näkee vaunuissa tuttipullon ja tutin kanssa, hiukan hämärää. tuttihan meillä vielä onkin, mutta siihen taisteluun ei jakseta ihan vielä. Yksi asia kerrallaan - ja nyt ei ulkomaan reissulle tarvitse raahata pulloja mukana.

Joulua kohti!

Ensimmäinen viikko uudessa työssä onnellisesti ohi. Hyvin vai huonosti, vaikea sanoa, kun on pihalla kuin lumiukko, mutta oli miten oli - hengissä!! Aloitin maanantaina HR-hommissa eräässä ruotsalaisessa firmassa. Ihan superhypermahtavaa kaiken angstin jälkeen :) Työnhaussa kävi siis lopulta hyvin - ja työpaikka löytyi tutun kautta.

Siitä syystä ei ole täältä juurikaan viime aikoina kuulunut mitään. Samaan syssyyn kun osui viime viikolla edellisen työn lopetus + joulujuhlat, eilen päiväkodin Lucia ja joulujuhlat, omat isot synttärijuhlat pari viikkoa sitten, sekä tentti huomenna. Tentti mennee kyllä ihan penkin alle, koska en ole ehtinyt/jaksanut yhtään lukea. Mutta toisaalta tavoite on jo saavutettu - uusi työpaikka - joten eipä tuo niin haittaa vaikkei tentistä selvittäisikään. Joka tapauksessa kurssilla opitut asiat tulevat todellakin uudess työpaikassa tarpeeseen, joten kurssi on ollut kaiken ajan arvoinen. Jatkossa saan taistella työoikeudellisten asioiden kanssa varmasti väsymiseen asti...! Kerkesin tällä viikolla jo 2 päiväksi Jönköpingiin, jossa en ollut koskaan aiemmin käynytkään (mahdollisesti pienenä, mutta siitä ei ole muistijälkiä). Enpä nähnyt Jönköpingistä muuta kuin hotellin ja kaupungin läpi junalle kävellessä. Konttoreita on ympäri Ruotsia, joten tässähän pääsee turneelle vielä kevään aikana. Tulee Ruotsi tutuksi (tai ainakin tutummaksi ...)!

Viikko jouluun, tänä vuonna ollaan kotona Tukholmassa ja saadaan vieraita Suomesta. Todella ihanaa viettää joulua uudessa kodissa. Tämän viikonlopun aikana kun saisi hommattua joulukuusen vielä. Ja lahjat... ne ehkä jää ensi viikonloppuun kyllä, koska silloin saapuu apujoukot Helsingistä. Ja joulun jälkeen on luvassa 2 viikon loma. Lähdetään matkalle Ameriikkaan. Hurraa :)

Mites teillä, onko jo joulufiilistä?

Älämölöä Suomesta

Suomessa on jälleen räjähtänyt kotiäidit vastaan "ura-äidit" keskustelu totaalisesti silmille. Kotihoidontuen puolustajat ovat barrikadeilla heti, kun vähänkin kyseenalaistaa oikeutuksen olla kotona kolme vuotta lapsen kanssa. Tämä oikeushan on suorastaan perustuslakiin kivetty ja lapsen paikka on kotona vähintään 3 vuotiaaksi asti, hallelujaa ja aamen. tämän keskustelun keskipisteessä on aina lapsen oikeus ja etu, joka todellakin vaatii yhteiskunnan tukevan naisten jäämistä kotiin siihen asti, kunnes perheen pienimmäinenkin täyttää 3 vuotta. Tällä logiikalla nainen on siis kotona vähintäänkin neljä vuotta, useimmissa tapauksissa ainakin 5. Joku saattaa tietysti pyörähtää töissä hetkisen välissä, mikäli lasten syntymien välillä menee enempi kuin 3 vuotta.

Isä on kotona sen kuukauden ensimmäisen kanssa, ehkä pari viikkoa päälle, mutta nekin mielellään samanaikaisesti äidin kanssa - jolloin voi vaikka vähän kalastaa siinä sivussa. Ja sitten kakkosen kanssa sen kuukauden myös, ja sitten voidaan vaikka kaikki lähteä lomalle yhdessä. Tai jotain muuta kivaa tekemistä, jossa isä sitten voi olla äidin APUNA lastenhoidossa (näinhän se usein kuvataan).

Harvemmin siis niin, että isä jää lapsen kanssa keskenään kotiin useaksi kuukaudeksi, kun äiti menee töihin. Tai peräti kuten Islannissa - kuukaudet jaetaan 3+3+3 jolloin isä tosiaankin on vauvan kanssa kotona yksin  6-9kk ajan. Ja tämä malli on Islannissa todettu oikein toimivaksi. Sitten lapset viedään hoitoon, mitä nyt en ehkä kannata 9kk iässä, en myöskään Belgian tai Ranskan mallia viedä vauva hoitoon 3-4 kk vanhana. Mutta eipä ne lapset sielläkään aivan psykopaateiksi nähdäkseni tule, kuten kai suomalaisen keskustelun mukaan olettaisi.

No, hiukkasen kärjistän, kuten Virpi Salmikin tässä aivan loistavassa kolumnissa Äidin paikka on töissä. Tämähän on sen älämöölön aiheuttanut yhdessä Kataisen kommentoinnin kanssa siitä, miten Suomessa tulisi ottaa Ruotsista mallia ja kannustaa äitejä aikaisemmin takaisin työelämään - ja myös parantaa mahdollisuuksia osa-aikaiseen työntekoon.

Olen varmastikin monen mielestä ihan kamalan kotihoidon vastainen - haluan kuitenkin painottaa että en vastusta sinällään kotihoitoa, vastustan sitä, että NAINEN on lähestulkoon AINA se joka jää kotiin (n. 97% kotihoidontuen nostajista on Suomessa naisia). Kuten eräskin tuttu kirjoitti aiheeseen liittyen:

"...mutta en myöskään pidä monien vuosien kotiäitydestä sen takia, mitä vaikutuksia sillä on 1. naisten urakehitykseen, 2. naisten palkan kehitykseen, 3. tasa-arvoon yhteiskunnassa, ja 4. naisten tuleviin eläkkeisiin. Kotiäidin on myös paha lähteä eroamaan jos ei ole työpaikkaa, jos sattuisi niin huono tilanne käymään, eli kotiäideistä tulee täysin miehestään riippuvaisia."

Tasa-arvoisempaa kotihoitoa lapsille ja korkealaatuista päivähoitoa, sitä minä toivoisin kaikille perheille. Yhteiskunnan ei kuulu tukea epätasa-arvoistavia käytäntöjä, vaan tukea tasa-arvoista vanhemmuutta.

Isänpäivää!

Hyvää isänpäivää kaikille niin Suomessa kuin Ruotsissakin! Tätä päivää vietetään molemminpuolin lahtea, äitienpäivähän meillä naapureilla on eri aikaan. Äiti saa meidän perheessä siis 2 päivää, isä vain yhden. Lisäksi meidän perheessä osuu isin synttäritkin vielä samaan syssyyn, joten isäparka ei juuri moneen otteeseen vuodessa juhli. Äidillä taas kemuja riittää :)

Me vietämme isänpäivää tällä kertaa vaarinpäivänä Helsingissä. Suomessa ollaan surullisesta syystä, oma rakas isoäiti kun nukkui pois reilu kaksi viikkoa sitten. Hän kerkesi huimaan 96 vuoden ikään ja oli loppuvaiheessa kovasti huonokuntoinen, joten tämä oli hänelle itselleen kyllä odotettu ja helpotuskin. Mutta tietysti meille läheisille silti surullista ja etenkin hautajaiset ovat kovasti itkettävät. Itselläni on miljoonia ihania, hauskoja, rakkaita yhteisiä muistoja mummosta ja hänen kanssaan vietetyistä ajoista ja nehän tietysti säilyvät sydämessä aina. Mummo sai myös elää pitkän, aktiivisen ja tapahtumarikkaan elämän, josta voi myös itse iloita. Kun muistaisi pitää huolta lähimmäisistä heidän vielä täällä ollessaan. Siinä ohjetta meille kaikille!

Meidän natiaiset on olleet sorsia syöttämässä oman mummonsa ja vaarinsa kanssa ja palailevat juuri mummolaan. Täällä ollaan huomiseen asti, isi onkin Saksassa työmatkalla joten juhlimmekin isänpäivänä vaaria.

Isänpäivän kunniaksi kaupat ovatkin täällä Suomessa kiinni - maitoa saatiin onneksi kioskilta sentään... Ruotsissahan kaupat eivät käytännössä ole koskaan kiinni, vain juhannuksena ja joulupäivänä. Lie kumpi sitten parempi?

Puherintamalla uutta

Tämän kuukauden aikana meidän neiti on oppinut sanomaan ärrän! Tämähän on saavutus, jota kaikki ruotsalaisetkaan eivät osaa. Muistan ikuisesti, miten alkuaikoinani tässä maassa katselin telkkarista Tinaa keittiössä; jonkin aikaa katsottuani totesin miehelleni, että tuon naisen pitäisi mennä puheterapiaan. Mies katsoi minua oudoksuen ja totesi: "men hon är ju från Skåne". Eli sehän selitti kaiken. Opin, etten kommentoi skånelaista ärrää, joka muistuttaa enempi ranskalaista kuin meidän kotoista puhetapaamme.

Samalla kun Vera on oppinut  ärrän, alkaa Vidarilta tulla sanoja toisensa perään. Etenkin "kaikki" (=karkki) sekä "gois" (=godis) näin varhaisessa vaiheessa ovat hymyilyttäneet. Verahan ei edes tiennyt mitä karkki on tässä ikävaiheessa, Vidarin kanssa asiaa ei ole todellakaan voinut välttää.

Olimme tänään ensimmäistä kertaa koko perheella elokuvissa. Kyseessä oli Lilla Anna ja Långa Farbron, eli Laban sarjaa. Hyvin meni ja Vidar jaksoi koko 45 minuuttia, vaikka lopussa piti alkaa vähän hyppiä penkillä. Tosi hauskaa!

Pihalla vaaleista

Ihan pihalla vaaleista. Kaverit facebuukkaa kilpaa vaalistatuksia, ja mulla ei ole osaa ja arpaa. Vähän kyllä harmittaa välillä, mutta toisaalta enpä haluaisi kyllä Espoossa äänestääkään. Kunnallisääneni (ja sydämeni :D ) kuuluu Helsingille :) Tuttuja on taas monta ehdolla, eli olisi varaa mistä valita. Mutta nou can do, pitää vaan seurata vierestä ja tsempata - ehkä itsekin voi vielä jonkin tsemppistatuksen postittaa kuitenkin. Sattumalta olen vieläpä vaaliviikonloppuna Helsingissä, vähän varmaan kyllä ottaa päähän kun muut menee uurnille ja itse en pääse. En ymmärrä miten jotkut voi ihan vapaaehtoisesti jättää äänestämättä!! Itse saan parhaita kicksejä vaaliuurnille. Olenhan hiukan outo ehkä, mutta moni tässä maailmassa oikeasti maksaisi maltaita äänestysoikeudesta!

Ruotsin vaaleihin on vielä aikaa, täällä kunnallisvaalit pidetään samaan aikaan kuin valtakunnalliset. Eduskuntavaaleissahan en saakaan äänestää, koska en ole Ruotsin kansalainen. Kunta- sekä landstingetin vaaleissa saan toki, mutta täällä äänestäminen on aiheuttanut blokkipolitiikan takia aina ahdistusta. Jos hyaluaa antaa äänensä vihreille muttei demareille, mitä teet kun tyypit on samassa blokissa? Ärsyttävää. Suomessa taas ärsyttää etenkin valtakunnan politiikassa, että kuka tahansa leikkii kenen kanssa tahansa joten hallituksen politiikka on väistämättä aina kompromissia ja vähän pullamössöä. Etenkin tällä vaalikaudella, kun sekä vasemmisto että oikeisto ovat samassa hallituksessa - varsinainen sekasotku... Eli kumpikaan systeemi ei tosiaankaan ole täydellinen.

***

ps. ihan pakko todeta kuitenkin vielä, että onhan mulla toki tuttuja Espoon puolellakin - heistä äänestäisin numeroa 354, jos saisin. Voin suositella myös numeroa 368, sekä bloginsa vanhana lukijana numeroa 394. Ja kun nyt mainostamaan ruvettiin, Helsingissä valitsisin 1021, 951 tai 998. Ihan vain vinkiksi :)

Päiväkotikuulumisia

Vidar aiotaan upgreidata ylempään ryhmään seuraavaan kuukauden sisällä. Meidän 2 vuotias on päiväkodissa iso! Aika koomista, kun päiväkodin johtaja kommentoi, että Vidar turhautuu pienten ryhmässä, kun pyörii siellä niiden päälle vuoden vanhojen kanssa. Ehehhee. Itse koen, että Vidar turhautuu, kun ei saa pelata iPadilla, tai ei saa lisää karkkia, tai ei saa juosta kakat vaipassa vaan vaippa pitää vaihtaa. Mutta päiväkodissa siis ollaan sitä mieltä, että Vidar 2v turhautuu koska ei saa tarpeeksi stimulanssia ryhmässä pienempien kanssa. Hymyilyttää.

Toisaalta Vidar varmaankin on ihan valmis keskiryhmään - seuratessaan sisartaan kehitys on todennäköisesti nopempaa kuin monella samanikäisellä esikoisella, ja ryhmässään hän tosiaan on yksi vanhimmista. Paras kaveri Teddy ei valitettavasti tule samaan aikaan uuteen ryhmään, vaan vasta vähän myöhemmin. Mutta päiväkodissa lupasivat lainata tätä Theodoraa (lempinimi Teddy) keskiryhmään silloin tällöin, jotta bestikset saavat ainakin välillä jatkossakin toisistaan seuraa. Ihan mainiota. Teddy & Vidar. Kun Vidarilta kysyy, ketä päiväkodissa on leikkikaverina, vastaus on "Tetti". Ja kuulemma Teddy oli kesällä puhunut mammasta, papasta sekä Viasta. Että sellaista se ensiystävyys :)

Teddy ja Vidar olivat olleet koko päivän keskiryhmässä perjantaina, ja kuulemma kävelleet retkellä tosi reippaasti ja muutenkin mennyt hienosti. Voi meidän pientä miestä... ja kyllä niitä sanojakin nyt yhtäkkiä tulee, viime päiviänä on lisääntynyt huimasti - mummo, pupu, kukko, äiti... Varmaan kohta alkaa tulla puhetta oikein urakalla.

Veraa taas on kehuttu päiväkodista ihan ylenmäärin. Vera usein menee pienten puolelle päiväkotipäivän alkuun, ja välillä myös päivän aikana. Kuulemma Vera ja kaverinsa Ella ovat sellaisia pikkuapulaisia, että yhdessä menevät yhdestä aikuisesta... joka on tietysti positiivista niin kauan kun heillä ei korvata aikuista :) Mutta siis he kuulemma auttavat niin hienosti, etteivät muut lapset jotka myös välillä ovat pienillä lainassa, siihen pysty. Vera onkin usein lukemassa satua pienemmille lapsille, kun käydään hakemassa päiväkodissa. Tosi upeaa. Vastaavaa osallistumista on ajoittain ilmassa myös kotona, mutta useimmiten se päätyy kyllä huutoon ja hammastenkiristykseen ...

Sisarukset, Ulriksdahls slott

Neuvolakuulumisia

Meillä oli muuten toissapäivänä molempien lasten neuvola. Pitkästä aikaa. Saatiin uusi neuvolapaikka, kun ollaan tässä välissä muutettu.

Siellä selvisi että Vera painaa 18.3 kiloa ja on 109 cm pitkä. Vidar painaa 12.3 kiloa (jos muistan oikein, en saanut niitä mihinkään paperille muuten!) ja on 89 cm pitkä.

Muuten meni ihan mallikkaasti. Molemmat piirsivät innokkaasti, Vera kieltäytyi puhumasta muuta kuin suomea äitinsä kanssa. Vidar ei edelleen juuri puhu, vaikka suurta meteliä pitääkin itsestään muuten. Sanavarastoon kuuluu mamma, pappa, kakka, bajs (kakka ruotsiksi), majs, Teddy (paras kaveri päiväkodissa), katten ja bil. Ehkä vielä joku muukin mikä nyt unohtui. Oltiin Verankin kanssa vähän hitaita tässä puhumaan opettelussa.

Vera taas osaa jo oikeastaan kaikki kirjaimet. Ja kesän jälkeen on vihdoin opittu ottamaan keinussa itse vauhtia. Se on tosi tärkeä taito, kun ollaan puistossa kolmistaan!

Vidarista on tullut viime aikoina halipoika, mitä ei olla oltu juuri aiemmin. Lisäksi kun yönukkumiset on alkaneet sujua, on nukuttaminen mennyt ihan keturalleen. Nykyään nukahdetaan ainoastaan vaunuihin, kun aiemmin ei ollut mitään ongelmaa nukahtaa omaan sänkyyn ja nopeastikin vielä. Aina jotain.

Tänään sain käytyä kysymässä videokameran korjausta (ei kannata, uuden hommaaminen maksaaa saman verran, että sitten inhoan tätä kertakäyttöyhteiskuntaa), lähetettyä yhden työhakemuksen, käytyä kysymässä kurssikirjaa jota ei ollut kaupassa. Huomenna sitten toivottavasti listalta pari juttua lisää ruksittavaksi.

To do list

Tää on niin tätä. Aika menee ihan liian vauhdikkaasti. Nyt on yhtäkkiä jo lokakuu, ja mitään ei kerkeä. To do listalla on mm.

1. osta kirjoja kurssille
2. korjaa videokamera
3. ota yhteyttä verovirastoon
4. tsekkaa opintotuki
5. tsekkaa työttömyyskassa
6. maksa laskut (ei onnistu, kun työpaikka vaihtoi Windowsin ja siinä meni sisäänloggaustiedot, nyt odotellaan uusia postitse)
7. osta silmälasit
8. osta uusi puhelin
9. peruuta Amexin luottokortti
10. soita työnhakuun liittyen haettuihin työpaikkoihin
11. lähetä muutama työhakemus
12. ota yhteyttä tuttuihin ja kerro, että haet töitä
13. ala sumplia juhlia, jotka järjestetään joulukuun alussa
14. lue kurssille
15. varaa hammaslääkäri

Että silleen. Töitä on niin että tulee ovista ja ikkunoista, ja jotenkin pitäisi handlata se fakta, että tässä kuussa työaika on 70% mutta työt ei juuri vähentyneet...osa-aikasijainen on kyllä, ja toiveissa että hän voisi ottaa vähän hommia ensi viikosta lähtien, tällä viikolla hän kun sijaistaa kollegaa joka on lomalla sekä toista joka on kokouksessa Barcelonassa. Ja lapsiakin olisi kiva joskus nähdä. Että ei hyvin mene.

Lasten kanssa olisi kyllä ihanaa olla vähän enemmän aikaa. Mutta se vaatisi melkein työpaikan vaihdon, joka ei onnistu, koska olen siihen liian vanha. Oletko muuten koskaan törmännyt siihen, että kun lähestyy 40 vuotta on liian vanha työnhakuun? No, onhan se kyllä ihan ikäloppu...

Vera pohti tänään sukulaissuhteita, ja kysyi J:n isän naisystävästä: " Onko Ulla papan mummo?" Tämä oli aika mielenkiintoinen konstellaatio... pappa siis tarkoittaa isää meillä, sehän sekoittaa pakkaa suomenkielessä vielä entisestään. Hiukkasen nauratti vaikka pidinkin pokkaa.

No niin. Jospa sitten ryhtyisin taas kirjoittelemaan hakemuksia ja printtaamaan lukemista torstain kurssille.

Ps. Oli aivan mahtava tyttöjen reissu Dubliniin viime viikonloppuna. Siihenkin olen ehtinyt! :)

Onnea Vidar 2

Meidän pikku Vidar täytti perjantaina 2 vuotta. Ja sai lahjaksi mm punaisen paloauton, jolla voi ruiskuttaa oikeasti vettä. Isosisko halusi väkisin avata kaikki lahjat. Onneksi Vidaria ei juuri haitannut, vaan mm paloauto ja pehmoeläimet sekä eläinpalapeli oli kaikki mieleisiä - vaikkei ilmeestä oikein voi sitä päätelläkään...

(Farfar antoi sekä Vidarille että Veralle AIK:n treeniasut, tässä päällä)

Onnea Vidar!

Nyheter

Vidar täyttää tällä viikolla 2 vuotta. Pieni poika ja jo 2-vuotias! Mummo ja vaari tulevat juhlistamaan tätä suurta päivää ensi viikonloppuna - sekä meille seuraksi, kun J on lisäksi lähdössä työmatkalle. Mukavaa, ensimmäiset yövieraat saavat testata meidän uuden vuodesohvan!

J oli myös melkein koko viime viikon poissa (ti-pe) työmatkalla ja totesin, että nyt on ohitettu joku raja siinä, että lasten kanssa keskenään menee oikeastaan ihan hyvin. Vidar vihdoinkin nukkuu jokseenkin ok (koputan puuta) ja heräilee useimmiten ekaa kertaa vasta aamuyöstä viiden aikaan. Siten unta saa myös äiti vähän pitempiä jaksoja kerrallaan. Hallelujaa, vihdoin!

Myös muutoin lasten kanssa koordinoitu sujuu aika hyvin, ja päivät tietty menevätkin päiväkodissa joten ei siihen niin kovin edes aikaa ennen nukkumaanmenoa jää. Muutenkin 2-vuotias alkaa olla jo vähän hallittavissa, kuuntelee ja ymmärtää ainakin välillä, syö itse eikä istu enää syöttötuolissa, auttaa kun pyydetään, ei juo enää tuttipullosta kuin nukkumaan mennessä ja öisin, ei käytä enää bodyja (se vaihe loppui yhtäkkiä kesällä!), leikkii omia leikkejään ja siskonsa kanssa, aamuisin jopa viihtyy jonkun aikaa itsekseen leikkien ja telkkaria (tai iPadia) katsellen kun äiti vielä nukkuu. Meillä on kyllä turvattu näihin kyseenalaisiin keinoihin... välillä taas tyyppi on ihan mahdoton, juoksee karkuun ja rätkättää mennessää, sotkee ruokaa eikä haluaisi millään pukea päälleen. Mutta aika vähän meillä mitään kiukkukohtauksia on ollut.

5-vuotias taas osaa olla halutessaan hyvinkin avulias, mutta kieltämättä myös välillä kaikkea muuta ;) mielialat vaihtelee, ja etenkin taipumuksena on vetkuttaa ja unohtua tekemään asioita. Toisaalta äiit on edelleen ihana ja paras, joten siitä yritetään nauttia niin kauan kuin tätä riemua kestää.

Kouluunkin tuli soitettua ja tarkistettua, että kaikki on kunnossa ja jonossa ollaan. Syksyn aikana tulee kutsu info-ja tutustumistilaisuuteen.

Syksy, niin. Pimeät illat hämmentävät. Mihin se kesä katosi? Varsinkin tämän kesän kohdalla tosiaan tuntuu niin käyneen, kun sadetta piisasi niin että kesä tuntui kovin lyhyeltä. Ei jotenkin yhtään jaksaisi kurahousuja ja talvipukuja. Kauhistuttaa, että ensi kesään on tosiaan vuosi... vaikka joskus pimeät syysillat voivatkin olla ihan mysigt, niin tänä vuonna ei kyllä yhtään nappaa.

Toisaalta on tällä kertaa syksyssä positiivinen puolensa - sain viime viikolla tietää pääseväni keväällä hakemaani koulutukseen. Kyseessä on erityiskurssi pääasiassa iltaisin työlakia (arbetslivets juridik) Tukholman yliopistolla. Kurssi alkaa huomenna ja on varmaankin aika vaativa, koska en ole koskaan lukenut lakia aiemmin ja nyt vielä ruotsiksi. Toisaalta olen alaa sivuavia hommia tehnyt jo jonkin aikaa, joten ainakin asioita pitäisi pystyä soveltamaan käytännössä. Duunia ei kylläkään voi 100% kurssin aikana tehdä, joten katsotaan miten tässä käy....

Matka-angstia

Nyt on kuljettu bussilla edes takaisin päiväkotiin joitain kertoja, ja voi härreguud että menee hermot. Kuljettiin ennenkin samalla bussilla, vaan lyhyempi matka, nyt ollaan täysin riippuvaisia siitä. Aiemmein se kulki mun mielestä suht hyvin, mutta muuton jälkeen on ollut ihan ihme meininkiä.

Bussin pitäisi tulla 10 minuutin välein, eilen se meni juuri nenän edestä ja seuraava olisi tullut 15 min kuluttua, siitä seuraava 16 min. Kiitos vaan. Kävelin koko matkan ja olin nopeammin perillä! Sitä ei vaan voi Veran kanssa tehdä, koska matka on aika pitkä - Vidar oli itsekseen päiväkodissa eilen. Tänään aamulla liikenne oli ihan kaaoksessa, aamun päiväkoti-vientimatka kesti tunnin ovelta töihin. Illalla hakiessa oli 3 bussia jäänyt välistä!! Niille jotka tuntevat seutuja - matka Odenplanin läheltä Kungsholmenille kesti tunnin. Revi siitä. Onneksi oli banaania ja pillimehua eväänä, ja oltiin vieläpä tajuttu ostaa kaupasta Bamse-lehti, kun satoikin niin penteleesti ja äiti paikkasi huonoa omaatuntoa ollessaan kovin myöhään hakemassa päiväkodilla...

Joten nyt on kyllä pakko keksiä joku vaihtoehtoinenkin reitti, vaikka kuviteltiin että tämähän on kätevää kun päästään suoraan ovelta ovelle. Onhan se kätevää, jos bussi vaan kulkisi... ylipäänsä outoa, että bussi menee niin harvoin, se on usein ihan ammutta täyteen väkeä. No, tavattiin mukava täti bussipysäkillä ja juteltiin  hänen kanssaan sitten puolet matkasta, asui vieläpä aika lähellä meitä. Ei siis onneksi tarvinnut kenenkään mököttää! :)

Kuvia kyseltiin - tässä keittiö juuri ennen muuttoa. Muuton jälkeen ei kuvia ole otettukaan, kaaosta ei jaksa kuvata...

e

Päiväkotijuhlat

Viikonloppuna juhlittiin viimeinkin Veran ja kahden päiväkotikaverin yhteisiä synttäreitä, 5+5+5. Kyllä niitä oli jo odotettukin! Saatiin päiväkodin tilat lainaksi ihan ilmaiseksi. Yhden juhlijoista äiti on ammattimainen nukketeatterin vetäjä, joten vieraaksi saatiin Cirkus Strada:

Esitys oli menestys ja lapsilla oli huippuhauskaa. Cirkus Strada esiintyy tällä viikolla Suomessa, jossakin festareilla. Aika huippua, että sellaistakin voi tehdä työkseen! Tässä tytöt jännittyneinä:

Voin myös lämpimästi suositella juhlien järjestämistä kimpassa, oli paljon mukavampaa ja myös vähemmän stressaavaa, kun ei tarvinnut ihan kaikesta huolehtia itse!

Vidar oli juhlissa myös elementissään, rohmusi makeisia ja pullia kaksin käsin puoliksi pyödällä maaten:

 

Juhlia oli ilmeisesti jännitetty niin kovasti, että illalla iski Veraan kuume kun jännitys purkautui. Nyt ollaankin oltu sairastupalaisia siitä lähtien. Vidar on myös ollut kotona, ja meillä on ollut tosi mukavaa - mitä nyt pikkuinen työstressi iskee päälle. Onneksi voidaan miehen kanssa myös jakaa päiviä, joten tänään on tullut tehtyä myös töitä kotoa käsin. Ruotsissa vabata (vabba=hoitaa sairasta lasta kotona) voi tuntien mukaan, joten systeemi toimii siten tosi hyvin.

 

Onneksi täällä ollaan myös poistamassa se älyttömyys, että Försäkringskassaan pitää ilmoittaa samana päivänä kun lapsi sairastuu eli ilmoituksen voi jatkossa tehdä myös myöhemmin. Myöskin poistumassa on velvollisuus hakea päiväkodin hyväksyntä, että lapsi on todella ollut poissa päiväkodista. Tämähän on aiheuttanut kovasti byrokratiaa ja ylimääräistä työtä päiväkodeille, eikä kuitenkaan eroa ole juuri huomattu - eli fuskaaminen ei ole ollutkaan kovin yleistä.

 

Uudessa kodissa

Muutto takana, kaksi viikkoa uudessa talossa. Aivan ihanaa! Vieläkin kaoottista, tänään vietetty koko päivä huonekalukaupoissa. Pikkuhiljaa parempaa kohti onneksi. Kuvia seuraa.

Huomenna juhlitaan Veran ja kahden päiväkotikaverin synttäreitä. Päiväkotia saa lainata juhlien ajaksi. Päätettiin laittaa hynttyyt yhteen, koska kaikille kolmella on synttärit heinäkuussa ja näin ei sitten osu kolmia eri juhlia elokuulle.

Niin, Vera täytti jo 5 vuotta! Meillä on iso tyttö... päiväkodin vanhimpia, joka ensi vuonna menee eskariin. Onnea Vera!

Muuton yhteydessä olen käynyt läpi vanhoja valokuvia, pakannut ikiaikaisia varastoon vietäväksi. Todellinen memory lane... hiukan huvittaa etenkin 90-luvun pukutyyli... jotenkin sitä aina ajattelee, että 80-luku oli aivan karseaa, mutta eipä tuo 90-luku juuri kyllä muuttanut asiaa. Ihan huhhuh mitä asuja. Opiskelijaporukkaa huhuilee facebookissa, että pidettäiskö 20v juhlat. 20 v!!! siitä kun aloitettiin opiskelu Jyväskylän yliopistossa. Ihan käsittämätöntä. Onhan tässä tietysti paljon tapahtunut (myös sen pukeutumistyypin suhteen ;) mutta kyllä se silti on, kuten yksi opiskelukaveri totesi "huikeaa ja haikeaa".

Tässä asunnossa meinataan nyt olla aikalailla pysyvästi, joten ollaan tehty kerrankin kunnollista inventaariota. Paljon kamaa on myyty Blocketissa , paljon on viety Myrornaan ja paljon annettu eteenpäin tutuille ja kavereille. Kerrankin! Tietty sitten on myös ostettu etenkin huonekaluja, mutta tuntuu että ylimääräisestä lastista on selvitty ekaa kertaa ikuisuuksiin.

Kaiken huippuna päädyttiin ostamaan tavallinen lankapuhelin!! Omg. Sellaista en ole omistanut sitten, en tiedä, vuoden 2000? Syynä se, että meillä on käsittämättömän huono verkko eikä kotoa voi kännykällä juuri soitella. Ja koska operaattori tulee duunin kautta, sitä ei voi vaihtaa.

Vanhan ajan tavoista meille on tullut Dagens Nyheter, mutta toden totta, kahteen viikko lehdenjakaja ei ole löytänyt taloamme kuin kolmena päivänä. Olen keskustellut DN:n asiakaspalvelun kanssa 4 kertaa kahden viikon sisällä, mutta ei. Vaikka fakta on, että sisäpihan taloja on tasan yksi, on se ilmeisesti aivan mahdotonta löytää. Siispä joutunemme peruuttamaan lehden.

Vesipeto osaa uida!

Täysin yllättävä käänne tänään - Vera oppi uimaan!! Ihan noin vaan, täysin varoittamatta. Tai ei kai siinä varoittamisia oikein voi ollakaan, mutta ei meillä ollut mitään keskustelua aiheesta aiemmin. Paitsi että syksyllä voitaisiin aloittaa uimakoulu, jotta sitten ensi kesänä osattaisiin uida.

Tässä sitä mennään:

Olimme sukuloimassa J:n tädillä, ja siellä tämä sitten tapahtui, isänsä ohjeistamana (jos äiti olisi ohjeistanut, lapsi tuskin uisi 15 vuotiaanakaan ;) Vera polskutti pitkät matkat koiraa, moneen otteeseen. Äiti on ihan tosi tosi ylpeä! Vielä 2 vuotta sitten vesipelkoisesta (kuten äitinsä!) lapsesta on kuoriutuut oikea vesitaituri!  Enpäs olisi uskonut, että Vera oppii uimaan vielä ennen 5v synttäreitä (vajaan2 viikon päässä)! 

Näin hullusti kävi puolestaan barbille:

J:n serkun mies tarjosi superhyvää paellaa:

Costa del Sol, 31 astetta

Tänä kesänäkin onneksi päätettiin lähteä tuttuun paikkaan Espanjaan. Aikaisempina kesinä on lämpöä riittänyt myös Suomessa ja Ruotsissa, mutta nyt nautitaan täysin seimauksin tästä 30 asteen lämmöstä etenkin lukiessa kaverien facebook päivityksiä sateisesta pohjolasta.


Viikko takana, aloitettiin Madridista, jonka tienoilla käytiin J:n serkun häissä, ja sieltä sitten parin päivän päästä ajeltiin 8 tuntia Aurinkorannikolle. Tarkoitus oli alunperin pysähtyä yöksi Cordobaan, mutta 37-39 asteen lämpö pelotti ja skipattiin se reissu. 


Aiemmat päivät on tuttuun tapaan vietetty enemmän altaalla, mutta rantakin oli ihan succé. Hiekkaa tosin reissun jälkeen löytyi joka paikasta, joten ehkäpä tyydytään seuraavat päivät altaalla makoiluun. Vidarilla on ollut täysi varustus päällä:

Kuukauden saldo

Aika liitää ja puoli kesää on pian ohitse! Säistä ei sitä kyllä huomaisi - sateisessa pohjolassa ei edes työnteko harmita, kun mittari näyttää 12-13 astetta ja bikineille ei ole juuri ollut vielä käyttöä. Juhannus oli ja meni maalla, hyttysten syötävänä, sentään aattona oli mainio sää ja päästiin ihan nauttimaan lämmöstä. Porukat hyytyi aikaisin, yksi sairastelun takia, toinen koska oli raskaana ja loput vaan ihan lapsia nukuttaessa. Että sellainen railakas juhannus! Lapset on raukat ihan syötyjä, muhkuroita ja patteja riittää joka puolelle kroppaa.

Meillä oli tapahtumarikas kesäkuu, kun alkukuusta löydettiin asunto, josta tehtiin tarjous jo ennen näyttöä ja se sitten meni pikkuisilla muutoksilla läpi. Kyseessä on piharakennus Tukholman keskusta-alueella - siis talo keskellä keskustaa! Täydellistä!

No, sitten tulikin paniikki, koska alkuperäinen tarkoitus oli ollut, että remontoidaan omamme ja myydään ensin, ja sitten vasta ostetaan.  Näinhän se usein menee, varsinkin Ruotsissa, että kun sopiva asunto tulee kohdalle, pitää tilaisuuteen tarttua heti - ja koko hommaan voi mennä n 2-3 päivää. Oltiin jo kaveri varattu remonttihommiin 2 viikoksi heinäkuussa lomamme aikana. Soitetttiin sitten hänelle torstaina, että voisitko tulla viikonloppuna ja aikaa onkin n 5 päivää. Kaveri tuli sitten, raukka hommiin koko viikonlopuksi. Lisäksi olin juurikin Bostonissa kun tämä tapahtui, eli kerkesin käydä asuntoa katsomassa ennen lähtöä ja sitten kaupat oli tehtävä matkan aikana!!

Siinä sitten maalattiin ja paklattiin, korjattiin seiniä ja ovia ja roikkuvia ovenkahvoja. Yksi ovi oli mm potkaistu sisään, kun lukko meni tässä keväällä rikki eikä ovea saatu muuten auki... Lasten kanssa oltiin 2 päivää evakossa. Vanhemmat tuli kyläilemään remonttia seuraavana maanantaina, jolloin J lähti työmatkalle Norjaan. Yllättäen meklari halusikin ekan ennakkonäytön jo keskiviikolle, ja kysynnän vuoksi yleisen näytön jo lounasaikaan torstaille (kun aluksi piti olla su ja ma) - ja torstai-iltana asunto oli myyty!

Olimme ostaneet uuden asunnon edellisenä torstaina - siis viikon aikana ostimme asunnon, remontoimme, vanhemmat tulivat kylään, olin työmatkalla USA:ssa, mies oli työmatkalla Norjassa ja ostimme uuden asunnon! Mikä viikko...

Sen jälkeen onneksi sai vähän rauhoittua, kohti juhannusta, tosin samanaikaisesti kaiken kanssa Veralla oli sitkeä silmätulehdus. Onneksi vanhemmat olivat apuna, muuten homma olisi varmasti mennyt ihan käsille...

Muutto on joka tapauksessa jo elokuun alussa, nyt vielä muutama päivä töitä Suomesta käsin -sitten lomaillaan Suomessa ja vähän myös Espanjassa, ja kunhan sieltä palataan niin sitten jo muutetaankin.

Hansikkaat, anyone?

Fy fan miten kylmä tänään on ollut. Hesarikin uutisoi, että Tukholmassa on kylmempää kuin jouluna! Ja joulun aikaan sitä sentään tajuaa pukeutua talviseen säähän varautuen! Tänään ainoa reissu ulos asunnosta oli kaupunginkirjastoon, joka on 10 minuutin kävelymatkan päässä, ja matkan aikana tuli todella ikävä pipoa ja hansikkaita. Aivan karmeaa. Sääliksi kävi maratoonareita, jotka painoivat hirveässä sateessta ja tuulessa tuskien taivaltaan. Uskomatonta, että tasan viikko sitten oli 25 astetta lämpimämpää..!!

Alunperin meillä oli tarkoitus grillata kaverien kanssa pihalla, anna mun nauraa. Onneksi kaverit sentään tulivat :) Tavattiin ensimmäistä kertaa Alexandra 1v, adoptoitu 2kk sitten Etiopiasta. Suloinen kuin mikä! Todella ihanaa nähdä, miten kauan kaivattu lapsi on vihdoin saatu perheeseen. On myös mukavaa saada ystävät takaisin - tähän asti kun lapsettomuus on ollut niin kova pala, ettei lapsiperheiden seura ole oikein ollut toivottua.

Ensi viikolla edessä on työmatka Bostoniin, matkalla ma-pe. Mukavaa ja ei samaan aikaan. Saa nukkua monta yötä putkeen hotellissa ilman yörherätyksiä (kyllä, vaikka kehuskelin jo edellisessä postauksessa, meillä herätään taas...). Ikävä varmasti tulee ja melkeinpä nyt jo odottaa perjantaita kun pääsee kotiin - vaikken edes ole lähtenyt vielä! Aika hullua...

Muroa korvassa ja stressiä tukassa

Yhtenä päivänä nukkumaan mennessä rupesin katsomaan Vidarin korvaa tarkemmin. Se oli täynnä muroja. Voi hyvää päivää, todella koomisen näköistä. En tiedä olisiko mies itse huomannut mitään, nukkunut koko yön murot korvassa...

Vidar hokee jatkuvasti neljää sanaa: pappa, mamma, kakka ja nej. Tai oikeammin njäi. Sillai vähän tukholmalaisittain. Viimeisin on pappa, jota hoetaan KOKO ajan, painottaen jokaista tavua. Hitaasti tämä kielenkehitys sujuu, mutta niin sujui aikanaan sisarellaan myös - ja nykyään ei tosiaan ole mitään vikaa puheenlahjoissa. Verakin on alkanut pikkuhiljaa puhua ruotsia, ei vielä juuri isälleen mutta muille ruotsinkielisille.

Meillä nukkumiset on menneet huomattavasti parempaan suuntaan. Nykyään nukutaan jo pitkiäkin pätkiä putkeen, noin 23 ja 5 välillä. Illalla saatetaan herätä kerran haluamaan tuttia tai vettä, ja aamuyöstä sitten annetaan jo maitoakin. On vaan ihan superihanaa, että on päästy jatkuvista yöheräilyistä!!Kyllä naamasta näkee, että ikää on eikä yöheräilyt ainakaan ole nuorentaneet. Duuni-ahdistuskin on herännyt ikäkriisin myötä, kun peilistä katsookin yhtäkkiä jotenkin kovin vanhentunut tyyppi.

Viime aikoina on ollut aika angstinen olo, kieltämättä. Onkohan sitä koskaan täysin tyytyväinen? Vai meneekö tämä ikäkriisi ohi kunhan täyttää ne pyöreät vuodet, kuten meni edelliselläkin kerralla? Eihän se mitään auta sitä paitsi. Suurin dilemma lienee se, ettei tiedä mitä elämässään tekisi, ja vaihtoehtoja nyt on vaan vähemmässä kuin 10 v sitten.

Toisaalta kävin kuuntelemassa tänään erittäin hyvää luentoa, jossa oli puhumassa ruotsalainen tv- ja radio persoona Kristian Luuk siitä, onko koskaan myöhäistä valita toisin. Hänen mukaansa tietysti ei, miksipä hän muuten olisi aiheesta puhunut :) Mutta pointteja oli kolme, 1) våga göra det som är roligt 2) välj motsatsen 3) det går att ångra sig. Eli uskalla tehdä sitä mikä on hauskaa, valitse vastakohta tiimiisi/työkaveriksi (jos voit), on ok katua. Mutta on sitä näin keski-iän kynnyksellä tullut a) konservatiiviksi ja b) turvallisuushakuiseksi. Se on ihan kamalaa! Mitä tehdä....

Äitienpäivä, tosin ei Ruotsissa

Tänään oli Suomen äitienpäivä, Ruotsissa juhlitaan vasta kuun lopussa. Äitinä saan kaksi erillistä päivää, mutta isät vain yhden, koska se päivä sattuu molemmissa maissa olemaan sama.

Äitienpäivä alkoi Veran tanssitunnilla. Kurssin lopussa pääsee vanhemmat ja sukulaiset seuraamaan tuntia. Tunti vedetään kuitenkin muuten kuin normaalisti, eli mitään esityksiä ei ollut luvassa. Suomessahan tanssitunneilla oli loppujuhlat, joissa jokainen ryhmä esiintyi suurelle joukolle yleisöä. Tämä voi toki olla järjestäjäkohtaista- mutta koska molemmat tanssitunnit ovat olleet hyvinkin tavoitteellisia, tuntuu että erot olisivat Suomen ja Ruotsin välillä. Eli Ruotsissa ei voida ajatella asetettavan painetta 3-4 vuotiaille esiintymiseen. Ja siinähän joku voi olla vaikka "parempi" kuin toinen! En tiedä, Suomessa esitys meni tosi hienosti ja lapset tykkäsivät, joten vaikeaa nähdä siinä kauheasti väärää. Toki joku ujompi lapsi voi asiaa kauhistua?

Tässä ruotsalaisessa ryhmässä on  n 16 lasta joista kolme on poikia. Oikein mukavaa, ettei tanssissa käy vain tyttöjä. Yksi pojista on ollut mukana viime syksystä lähtien, ja hänellä oli komea mekko tänään esityksessä päällä. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta kyllä tuntuu, että "only in Sweden". Hiukan välillä naurattaa, että gender ajattelu on Ruotsissa tosiaan ihan eri planeetalla kuin muissa maissa.

Kävimme lounaalla Hard Rock Cafessa, ja totesimme taas kerran miksi emme olleet käyneet siellä pitkään aikaan. Aivan yli-arvostettu, kuivaa hampurilaista törkeällä hinnalla ja hirveä mökä taustalla. Me no like.

Vasaparkenissa oli ihan järkyttävän paljon väkeä. Toukokuut meidän kulmilla on ihan mahdottomia, niin paljon lapsiperheitä täällä asuu. Puistoon ei käytännössä mahtunut.

Kertakaikkiaan loistava vappuilma!

Vähän tuli meilläkin vietettyä vappua:

Vera pääsi kekkereihin mukaan, Johan ja mies joutuivat jäämään kotimiehiksi kun Viltsulle iski juurikin sunnuntai-iltan oksennustauti.

Nyt jo taas pirteänä. Parvekekausi on avattu!

Ihana kevätpäivä!

Aivan ihana aurinkoinen päivä, vihdoin! Kevät on tullut kaupunkiin viimein ja me ollaan siitä nautittu niin että naamaa kuumottaa!

Vera teki ekaa kertaa todella kunnollisen pyörälenkin, tähän saakka pyöräily on tuntunut jotenkin vaikealta ja vaivalloiselta. Tänään oltiin kuitenkin matkassa kaikkineen melkein viisi tuntia! Välissä tosin käytiin syömässä ja kahvilla ja leikkipuistossa ja pyörävälinekaupassa, mutta silti. Ostettiin uusi kypäräkin (vaaleanpunainen). Meillä on tietty vielä apupyörät, kun on niin vähän ajettu. Verahan ei ole mitenkään seikkailunhaluinen, vaan tänään tajusin että tyttöhän tulee selvästi äitiinsä: ei mitenkään suuna päänä painele tekemään uusia juttuja, varsinkaan vähän pelottavia - ja on todella kärsimätön! Jos ei heti suju niin menee hermo!

Lounasta ulkona

Löydettiin tosi kiva lounaspaikka ja kahvila Kungsholmenilla

 Uusi kypärä

 Meidän pihan kukkia



Viikon prässi

Takana on varsinainen viikko. Alkuviikosta olo oli jo jokseenkin tukkoinen, joten tein vähän lyhyempää päivää ja töitä etänä. Olo ei sillä kuitenkaan parantunut, vaan keskiviiko-iltana nousi 38.5 asteen kuume. Torstaina oli kuitenkin tiedossa sekä työhaastattelu että työtilaisuus Helsingissä, joten pakko oli vaan tsempata. Särkylääkettä naamariin ja unille keskiviikko-iltana, ja johan oli herätessä olo ihan ok. Eli onnistuin hoitamaan sekä haastattelun että työiltatilaisuuden kunnialla kotiin, palaamaan hotellille puoli yhdentoista aikaan eilen illalla, vielä tekemään töitä puolisen tuntia, unten maille ja aamulla ylös Suomen aikaan puoli seiska jotta kerkeää lennolle takaisin Tukholmaan. Lento laskeutui ysiltä ja olin toimistolla 9.45, jonka jälkeen tvielä duunia päälle päivän verran - lisäksi esiintyminen koko toimistolle (120 henkeä) kokouksessa ja nyt vihdoin ansaitulla viikonlopun lomalla! Huh. Mutta näin jälkeenpäin, voipas olla tyytyväinen saavutukseensa. Mitä luulet, lähteekö kuume särkylääkkeillä kokonaan, vai olisiko se muutenkin häipynyt?

Mies väsää ihanaa illallista ja itse sinnittelen hereillä punkkulasin voimin (se ei tosin ehkä ole paras keino pysytellä hereillä, mutta kuuluu ehdottomasti perjantai-iltaan..). Romanttinen illallinen taitaa kyllä päätyä siihen että eukko nukahtaa pöytään ;)

Meillä oli tarkoituksena kokeilla unikoulua Vidarille tänä viikonloppuna. Nyt kuitenkin pikkumies tuntuu vähän lämpimältä, ja molemmat vanhemmat ollaan ihan kuu-ukkoina väsymyksestä, etten tiedä miten valvominen ensi yönä oikein luonnistuu... meillähän tämä yörumba jatkuu ja jatkuu, ollaan itse jo ihan sokeita tälle hulluudelle joten kun eräs kaveri vaivihkaa totesi "olisiko jo aika testata unikoulua", itsekin tajusin että ollaan nyt valvottu yli 1½ vuotta putkeen öitä Vidarin yöjuomisten takia. Maitoa menee niin että vaippa huljahtaa yli ja sänky on aamulla usein märkänä. Joten kaverin kommentti oli jokseenkin terveellinen herätys - pitäisiköhän asialle tehdä jotain!? Mutta saa nyt nähdä, kyetäänkö siihen kuitenkaan tänä iltana.

Vidar on viihtynyt päiväkodissa ihan älyttömän hyvin, aamulla kun vie niin äijä häipyy pipo viipottaen eikä taakseen vilkuile. Iso mies jotenkin... lisäksi uusia taitojakin on opittu, nykyään must juttu on pelien pelaaminen, pelihyllyn edessä seistään ja kiljutaan. Kaikki pelit kelpaa, vaikkei niitä todellakaan vielä osatakaan. Palapelit sujuu tosin jo aika hienosti, ottaen huomioon, ettei ikää ole vielä edes 20kk.

Vera on alkanut puhumaan enemmän ja enemmän ruotsia, vihdoin. Viikonloppu isänsä ja farfarin kanssa Espanjassa auttoi asiaa huimasti (tosiasiallisesti minä olen siis ollut ruotsin oppimisen esteenä...), mutta varmasti se kielitaito olisi ilmankin alkanut parantua. Nyt tulee jopa lauseita ruotsiksi, vaikka vielä suomi onkin selvästi ykköskieli. Vidarin kaksi sanaa ovat "kom" ja "mama".

Ensi viikolla on sitten vappu ja toukokuu. Jos vihdoin säidenkin puolesta saapuisi kevät? Vappua mennään aattona viettämään ystävien luo ja vappupäivästä ei vielä tietoa. Angsti on joka tapauksessa luvassa, koska se tulee aina kun olen vappua Ruotsissa. Olen vappuihminen ihan selkeästi, ja täällä sen päälle ei ymmärretä hölkäsen pöläystä. No, ensi vuonna sitten taas! Saatan kuitenkin postittaa tänne tulikiven katkuisen tilityksen ensi tiistaina ;)

Sälää

Mies lähti poikein viikonloppureissulle ulkomaille. Siellä ne varmaan istuu pubissa ja lipitää olutta. Hyvä niin, itsehän pääsin viime syksynä tyttöjen kanssa Lontooseen ja kuukausi sitten duunin kanssa alpeille. Vähän kyllä mietitytti miten jaksetaan tsemppailla tämä viikonloppu keskenämme, kun unohtui pyytää ketään kavereitakaan viikonloppukylään ja vanhemmat oli estyneitä. No, huomiseksi on sovittu Veran päiväkotikaverin vierailu meille leikkimään ja sunnuntaina mennään kaverin ja tyttärensä kanssa museoon (jos vaan ollaan terveinä). Että varmaan me ihan selvitään :)

Tällä viikolla onkin taas sairastettu, kuumetta oli vähän ja lisäksi päiväkoti oli kiinni henkilökunnan koulutuspäivän takia eilen. Aika paljon on näitä tauteja ollut, viime aikoina itse asiassa enemmän Veralla kuin Vidarilla. Pääsiäistä vietettiin Suomessa (kiesus sitä lumen määrää) ja silloin olikin mun vuoro olla karmaisevassa flunssassa.

Käytiin kuitenkin Suomimatkaillen isomummolassa katsomassa 96-vuotiasta mummoani vanhainkodin suljetulla ryhmäosastolla. Mummo on fyysisesti todella huonossa kunnossa ja täysin vuoteenomana. Ajatus kuitenkin vielä kulkee. Muut osaston mummot ja vaarit ovat fyysisesti paremmassa kunnossa, mutta psyykkisesti aikalailla pihalla. Vierailun aikana yksi mukava täti päivitteli moneen otteeseen, kuinka "se sisko on mustikassa, aamulla lähti kun hän vielä nukkui. Ja nyt alkoi sataa luntakin. Tulisi nyt jo sieltä. Ja missä se kaikki talonväki on?" Moni vanhus palaa lapsuuteen, mikä voi olla aika lohdullistakin, mikäli ei aiheuta ahdistusta (kuka hän on, missä hän on, missä kaikki muut ovat -tyyppisesti).

En tiedä, mikä on pahempi, menettää mieli kuin menettää kunto? Surullista on joka tapauksessa katsoa, miten ennen niin virkeä, hauska ja aktiivinen ihminen taantuu totaalisesti autettavaksi ja hoidettavaksi, ja silminnähden kärsii siitä itse. Hoitokodissa on onneksi todella ihanat ja osaavat hoitajat - todella rankkaa työtä tekevät aikalailla pienellä palkalla.

Ruotsissahan on ollut järkyttäviä vanhainkoti-skandaaleja viime aikoina. Vanhukset on olleet täysin heitteillä, kun riskikapitalistien pyörittämät laitokset ovat säästelleet vaippojen määrässä. Riskikapitalismi ja vanhustenhoito yleisesti kuulostaa todella epäpyhältä allianssilta - riskikapitalistin tavoite on tienata mahdollisimman paljon rahaa - miten sen voi yhdistää vanhustenhoitoon muutoin kuin säästämällä kuluissa, henkilökunnassa, tiloissa? Hullun hommaa. Ruotsissa on yllättävän paljon yksityistetty julkisia toimintoja - kouluja, vanhainkoteja, terveyskeskuksia - ottaen huomioon miten läpeensä sosiaalidemokraattinen maa tämä on. Sinänsä yksityistämisessä ei ole mitään pahaa, ajoittain saadaan parempaa vähemmällä rahalla - mutta kyllä kontrollin ja seurannan pitää olla aikamoisen tarkkaa.

Muuten, asiasta kukkaruukkuun, luin tänään loistavan kolumnin naistenhoidon tuesta. Lue sinäkin!

Vidar puoltoista

Vidar täytti vähän aikaa sitten puolitoista vuotta.

Sen kunniaksi muutama kuva pitkästä aikaa :)

Neuvola oli myös pari viikkoa sitten, mitat olivat 83cm ja 11.92 kiloa.

Iloinen poika:

Puuta heinää, aina vaan koulusta...

Voi elämä näitä Ruotsin demareita. Ensin ne itse sössii koululaitoksen tärviölle ja sitten ne kehtaa tulla jonkun 8 kohdan listan kanssa ohjeistamaan, kuinka ongelma pitäisi hoitaa. Tänänä DN Debatissa Ibrahim Baylan mm ehdottaa, että jonotussysteemit kouluihin pitäisi poistaa ja valinta pitäisi suorittaa sen sijaan arvalla (sen lisäksi sallitaan sisarus-etuajovuoro sekä koulun läheisyysperiaate). Arpahan se on se hyvä keino ratkoa ongelmia... eli kun joku koulu on niin hyvä, että sinne jonotetaan, pitäisi se ratkoa siten, ettei ainostaan paremmin toimeentulevista perheistä päädyttäisi sinne. Näin siis sosiaalinen segregaatio vähenisi, ja kouluissa oltaisiin tasaisesti huonoja! Huraa jipii, mikä loistava tasapäistävä ja juuri niin demarimainen ehdotus! Kaikista kouluista huonoja niin kukaan ei vaan pääse hyötymään!

Ja kyllä, sosiaalinen segregaatio on tottakai ongelma. Ongelmanratkaisu ei vaan ole aina niin yksinkertaista kuin jotenkin näköjään kuvitellaan.

Toinen erityisesti suomalaisnäkökulmasta mielenkiintoinen ehdotus on, että päiväkotiin pitää investoida, koska "barn som gått i en kvalitativ förskola klarar sig bätte i skolan". Elikä hyvä päiväkoti takaa menestyksen koulussa. Tätä ei kyllä suomalaiset allekirjoittaisi, tuntuu välillä että Suomessa lapset halutaan  kotihoitoon niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista! Artikkelin kirjoittajan mukaan lasten kognitiiviisten taitojen kehittäminen on tärkeää jo aikaisessa vaiheessa, ja siksipä halutaan mm. parantaa päiväkotien opetustehtäviä sekä henkilöstön koulutusta, sekä poistaa kotihoidontuki. Näin siis Ruotsissa, jossa kotihoidontuki on ihan minimaalista jo valmiiksi.

Tästä tulenkin mielenkiintoiseen aasinsiltaan liittyen päiväkotien pedagogisiin tavoitteisiin, juuri luin ettei päiväkotilaissa Suomessa sellaisia ole. Että lakia uudistaessa määriteltäisiin ryhmien maksimikoot (sitä ei ole nyt tehty) sekä päiväkotien pedagogiset tavoitteet plus että esiopetus ja päiväkodit siirtyisivät opetustoimen alle. Ruotsi otettiin tässä jutussa esimerkkinä, miten paljon kehittyneempää päiväkotitoiminta on. Ja tosiaan, meillähän jo Vidarin ryhmän vanhempainillassa käytiin läpi ryhmän pedagogisia tavoitteita ja miten eri toiminnat vahvistavat näitä tavoitteita! Vaikkei 1½ vuotiaalla tarvitse varsinaisesti ollakaan tavoitteita, tuntui toisaalta aika kivalta, että näitä oli kuitenkin ajateltu ja toimintaa suunniteltiin jo sitä kautta. Tämän ajattelutavan kautta ymmärtänee paremmin, että täällä tosiaankin nähdään lapsen parhaaksi päästä päiväkotiin viimeistään 2 vuotiaana ja säälien suhtaudutaan niihin, jotka eivät pääse tämän kehittävän toiminnan pariin...

Palatakseni kuitenkin tähän ko. artikkeliin, koomiselta tuntuu että esimerkkiä tulisi Baylanin mukaan kuitenkin ottaa Suomesta - tosin ainoastaan aikaisessa puuttumisessa, jotta oppilas pääsee nopeasti tukitoimien pariin jos hän on jäämässä opetuksessa jälkeen.

Ei kyllä vaan kykene sossuja ottamaan tosissaan koulupolitiikan suhteen, kun he ovat olleet tätä alamäkeä vauhdittamassa mm poistamalla todistukset kouluista, laskemalla opettajien palkkaa sekä vähentämällä auktoriteetin olemattomiin. Ruotsalaisissa kouluissahan ei anneta edes läksyjä... Turha nyt on huudella, sanoisin.

Voi tätä koulua, ei kestä

Voi ahdistuksen ahdistus. Viime aikoina on lehdissä kirjoitettu paljon koulusta. Ja se ei todellakaan ole mukavaa luettavaa. Samaan aikaan Suomimammojen listalla äidit valittavat lastensa läksyjen vähyyttä. Voi räkä, onko mun ihan pakko laittaa lapseni kouluun tässä maassa?!!

Tämä tuntuu olevan todella todella suuren luokan ongelma. Ruotsalainen koulujärjestelmä on totaalikriisissä, eikä siitä ole tietä ulos, oikeastaan. Kuten tämän päiväisessä debatt artikkelissa DN:ssä kirjoittaja Hans Bergström totesi: "Det är lätt att göra fisksoppa av fisk. Det är svårare att åter göra fisk av fisksoppa." Eli totaalisössiminen on helppoa. Mutta kun on totaalisössitty, niin entiseen hyvään tilanteeseen palaaminen on paljon vaikeampaa.

Tyyppi kirjoittaa "68-vinden blåste bort lärarnas auktoritet, status och löner" ja´viittaa siis siihen, miten systemaattisesti ruotsalainen koulusysteemi on tuhottu v 68 lähtien - silloin luotiin pohja nykyiselle katastrofille. Kirjoituksessa saatetaan toki kärjistää, mutta moni asia varmasti pitää paikkansa. Kuri on kirosana, todistuksia ei anneta, opettajia ei arvosteta eikä opettajiksi haluta.

Kirjoituksen mukaan 60 luvun lopulla (Suomessakin tämä aika tunnetaan opiskelijavallankumouksen ja vasemmistolaisen ajattelun kukkaiskautena) päätettiin, että mitään auktoriteetteja ei haluta, että opettajien valta luokkahuoneessa viedään, rehtorien valta viedään, järjestys ja kuri joutavat pannaan. Opetushallitus nuhtelee rehtoreita, jotka yrittivät ylläpitää järjestystä. Todistukset poistetaan tasa-arvon nimissä, palkkaeroja pienennetään siten, että akateemisia palkkoja lasketaan suhteessa ns duunari-palkkoihin.

Vielä 70-luvulla Ruotsissakin yhtä opettajakoulutus-paikka kohti hakijoita oli 24 hakijaa. Nyt niitä on yksi. Yksi per paikka!! Kukaan ei halua opettajaksi.

Viime lauantain lehdessä Debatt artikkelin kirjoittaja totesi, miten 20% ruotsalaisista koululaisista ei osaa laskea tai ymmärrä lehtitekstiä. Että ruotsalainen koulu ei ole tasa-arvoinen, lähtökohta hyvästä koulusta kaikille ei enää päde. On hyvät koulut ja huonot koulut. Vanhempien kyky tukea lapsiaan koulutiellä on ensiarvoisen tärkeää. Huonommista lähtökohdista tulevilla on huomattavasti heikommat mahdollisuudet pärjätä.

Tuttuni on opettajana koulussa, jossa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. Koko koulualueen kolmessa peruskoulussa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. On aika eri asia käydä sellaista koulua, kuin keskustan hyvintoimeentulevien aluiden kouluja. Kun opettajien taso vaihtelee suuresti ja päteviä opettajai on vaikea saada (eivätkä he saa siis pitää kuria), näiden huonosti pärjäävien koulujen taso tietysti laskee entisestään.

Vaikkakin eri artikkeleissa syyt tähän koulutksen totaalisen alamäkeen ovat ehkä olleet erilaiset, totuus on tämä: koulusysteemi Ruotsissa sucks. Ja kuten sanottua, kaatunutta maitoa on aikalailla vaikea kerätä takaisin mukiin.

Taas kerran päivähoidosta

Onpas yllättävää, että Suomessa velloo jälleen kerran kotihoidontuki keskustelu ja professori Liisa Keltikangas-Järvinen on kaivettu framille laukomaan totuuksia siitä, miten lapset häiriintyvät, jos heidät viedään hoitoon alle 2-vuotiaana. Katselin tänään (tai oliko eilen) ulos tulleen haastattelun netistä, vaikkakin ärsytyskäyrä nousi muutamaan kertaan sataan (ja tiedostin sen kyllä myös etukäteen), mutta halusin tietää mitä hän oikeastaan sanoo. Ja kyllä! Hänen suustaan pääsi mm seuraavanlainen lause "siinä tapauksessa äitikin voi palata työelämään ilman syyllisyyttä", ja kyseessä oli siis pari vuotiaan laittaminen perhepäivähoitoon /3 vuotiaan laittaminen päiväkotiin. Ah mitä mieletöntä paluuta suoraan 50-luvulle!!! Siis lue: jos äiti laittaa lapsensa päivähoitoon alle 2 vuotiaana, hänen tulee kokea syyllisyyttä? Lisäksi, wuahaa, juuri ÄITI voi siis tässä tapauksessa palata töihin tuntematta syyllisyyttä. Isästä ei taas puhuttu mitään. Mutta äidithän tosiaan käyttävät 96% kotihoidontuesta, joten mitäs sitä isistä puhumaankaan. Hehän ovat hommassa vaan ihan statisteina (ja heillä on se oikea ja tärkeä urakin, josta ei mitenkään voi olla 2kk poissa).
Lisäksi hän totesi, että alle 2-vuotiaana päivähoitoon joutuneet ovat aikuisena stressaantuvia ihmisiä. Heille kävi hänen mukaansa suoraan sanottuna ihan köpelösti. Voi hyvää päivää! Belgiassa lapset viedään normina 4kk vanhana hoitoon. Mahtaa koko Belgianmaa olla todellisen stressikohtauksen kourissa! Ystäväni, jolla on tällä hetkellä 3½ kk vanha poikavauva, viettää hänen kanssaan viimeistä äitiyslomaviikkoaan. Ensi viikosta lähtien 4kuinen menee hoitoon neljänä päivänä viikossa. Sehän on siis ihan kamalaa, mutta en kyllä jaksa uskoa, että lapsen elämä olisi nyt ihan tuhoontuomittu. Kas kun taas ko. uusimmasta tutkimuksesta ei ole Ruotsissa kuultu halaistua sanaa...

Sisko ja sen veli

Veralla oli eilen päiväkotiyö, järjestetään puolen vuoden välein. Päiväkotiin siis jäädään yöksi, tällä kertaa yöksi jäi 11 lasta, ja hyvin oli mennyt.

Kun lähdettiin eilen päiväkodilta, Vidarilta tuli lohduton itku - sisko ei tullutkaan mukaan! Itkua kesti jonkin aikaa ja se oli ihan aidosti surkeaa, ei mitään kiukku-itkua. Aivan superhienoa ja vähän hämmentävää, miten veli jo nyt kokee siskon läsnäolon ja tärkeyden.

Tänään illalla katsottiin Ruotsin Melodifestivalenia, eli euroviisukarsintoja. Tätä iltaa on edeltänyt neljä karsintaa, ja tänään siis valittiin euroviisuedustaja Globenissa. Valituksi tuli Loreen, mutta illan paras esitys tuli kyllä Veralta, joka tanssi ohjelman ajan tv:n edessä. Jonkun vuoden päästä on ehkä pakko lähteä neidin kanssa ihan Globeniin katsomaan suorana... (toinen vielä hälyttävämpi mielikuva, klipklip, 10 vuoden kuluttua, "äiti mähän v***u menen sinne discoon, mamma jag går ju fan på den discon, oioi uuuh ehkä ihan ihanaa että ne on vielä niin pieniä!)

Päiväkotimaksut ja muuta kivaa

Enpä vaan voi olla taas kerran päivittelemättä, kun päiväkotilasku kolahti sähköpostiin: kaksi lasta täysipäiväisenä päiväkodissa, hinta 1680 kruunua. Siis todellakin noin 185 euroa - alle 200 euroa siis kahdesta lapsesta. Ihan käsittämätöntä. Suomessa jo yhden lapsen paikka maksaa 250, saatika sitten muualla maailmassa...voipahan taas hyvillä mielin olla iloinen veronmaksaja!

Ihania uutisia kuuluu myös lapsirintamalla; ystäväperheeseen oli vihdoin tullut tieto, että Etiopiassa odottaa pieni tyttö vanhempiaan. Viiden vuoden odotus palkitaan lopulta. Miten näissä adoptio-prosesseissa voikin mennä näin kauan aikaa? Kuulemma adoptio-oikeus oli jo menossa umpeen ja ystävät luovuttamassa, kun viime minuuteilla tämä tieto pienestä 10kk vanhasta tyttölapsesta oli saapunut. Ystävät lähtevät vauvaa hakemaan Etiopiasta muutaman viikon päästä. Ihanaa!

Hyvin yleistä tämä ei-toivottu lapsettomuus tosiaan on, omassakin ystäväpiirissä useita pariskuntia. Onneksi myös parilla muulla ystävällä lapsettomuus on loppunut raskaaksi tuloon monen vuoden yrittämisen jälkeen. Toivoa on siis, vaikka sen olisi jo melkein heittänyt.

Takaisin sairaspedille...

Ja sitten palasimme sairastuvalle, tietysti. Tällä kertaa pikkumiehellä silmätulehdus, hirveä köhä, nuha ja kuumetta. Yskä on niin karmaiseva, että huomenna varmaan yritetään lääkäriin. Lisäksi silmät on aika muurautuneet umpeen, joten senkin puoleen ainakin yritetään ruinata lääkkeitä. Ruotsissahan ei silmätulehdukseen juuri anneta meidän kokemuksen perusteella antibioottia, vaan ohjeena on että "se menee ohi 5-6 päivässä" - ja jos ei mene, niin sitten pitää tsekata olisko kuitenkin kyseessä bakteeri eikä viirus... kiva siinä lapsen kärvistellä 5 päivää ilman että saa silmiä auki. Vera tosiaan sai kerran tällaiset ohjeet, asuttiin Suomessa ja lomailtiin Tukholmassa kun tämä sattui. Kun palattiin silloiseen Suomen kotiin, Suomessa terveyskeskuslääkäri antoi reseptin samantien.

Täällä ollaan peloissaan resistanttien bakteerien takia, eli siitä ettei pian antibiootit enää auta kun bakteereista tulee niin vastustuskykyisiä kun antibiootteja napsittaan " niin helposti". Onhan siinä tottakin, muttei se paljoa lohduta kun lapsi on kauhea kipeä...

Vesirokkoa ei Vidarille ole tullut, huomenna on Veran sairastumisesta 21 päivää. Saa nähdä, nythän sen pitäisi tulla jos olisi tullakseen.

Viikonloppuna oli sisaruksia vierailulla, ja ensi viikonloppuna oltaisiin tulossa Helsinkiin.  Sillä varjolla ehkä saadaan lääkkeet, ainakin Vera sai ennen joulua, kun oltiin lähdössä reissuun. Ei ollakaan käyty Suomessa sitten joulun, ja täällähän alkaa olla jo ihan kevättä ilmassa. Nollassa ja aurinkoista, eikä yhtään lunta, aivan ihanaa.

Tänne syntyi viime viikonlla myös Ruotsin kuuluisin vauva, jota ilmeisesti myös Suomessa kovasti juhlittiin :) Lapsi sai nimen Estelle ja sitähän on sitten päivitelty, ettei moista saisi kruununperijälle antaa. No, eiköhän tuohon kuitenkin ajan myötä totuta.

Pois sairastuvalta ja päiväkoti sujuu

Vidarin päiväkodissa aloittamisen jälkeen viime viikko oli ensimmäinen jolloin lapset olivat terveitä koko viikon. Siis kuukausi siinä meni - ensin vatsatauti, sitten kuumetta, sitten flunssaa, ja lopulta Vera sai vesirokon. Vidar ei sitten kuitenkaan saanut, vaikka puoli tarhaa on kärsinyt ko taudista. Erinomaista sinänsä, että Vera on sen nyt sairastanut mutta olisihan se ollut kätevää että se olisi tullut Vidarillekin samalla... No, joka tapauksessa viime viikon jälkeen piirrettiin rasti seinään - ehkä sairauskierre on siis laantumaan päin!

Viime viikolla myös Vidar meni päiväkotiin ekaa kertaa ihan mielellään, ja nykyään kun vie heitä sinne niin ukko roikkuu jo valmiiksi sisäpihan ovessa että "päästä nyt jo pihalle leikkimään" - ja kun portin sitten avaa, sinne häipyy eikä perään huutele :) Aika nopeasti tämä sitten kuitenkin sujui, vaikka alkuun vähän kirpaisikin.

Samanaikaisesti kuitenkin käyttäytyminen (öisin ei-nukkumisen lisäksi) on mennyt vaan hullummaksi - nykyään aina kun silmä välttää, on pakko kiiivetä pöydälle, repiä Veraa naamasta tai vaatteista, heittää ruokaa, kakata kylpyyn. Tosi kivaa. Hirmuinen vahtiminen koko ajan, kun äijä pistää ihan ranttaliksi. Ehkä seon jonkinlaista kapinaa sitten kuitenkin, tai ainakin rajojen testaamista ja uhmaa?

Voiko unen puutteeseen kuolla

Hetkittäin sitä epäilee selviävänsä tästä hengissä. Kun koko kämppä kaatuu päälle, kaaos valtaa joka kolkan, itse yrittää toisella kädellä järjestää samalla kun pieni käsi ylettää joka paikkaan ja repii kaiken alas riehuu ja sotkee, toinen huutaa kurkku suorana jotain muuta, yöllä ei nukuta, lapset ei nuku, kukaan ei nuku, töitäkin pitäisi yrittää tehdä vaikkeipä juuri huvittaisi kun siitä  vasta kriisi onkin... joopa. Kyllähän ne sanoo, että tämä helpottaa jossain vaiheessa, mutta ei juuri lohduta tässä hetkessä. Nukuttu ei olla nyt puoleentoista vuoteen kunnolla. Lastenhoitoapua voi kyllä ostaa päivisin, voisiko sitä ostaa myös yöllä? HEtkittäin sitä epäilee omia kykyjään. Ja mikä siinäkin on, että lapsi herää juuri sillä sekunnilla kun itse sammuttaa valot ja laittaa silmät kiinni. Oli kello sitten kymmenen, yksitoista tai keskiyö, hyvin menee siihen asti mutta tasan sillä sekunnilla kuuluu pinnasängystä "määmää".

Asuntopolitiikkaa

Ruotsissa käy keskustelu kuumana asuntopolitiikasta ja lyhennyksistä. Täällähän siis asuntolainaa ei tarvitse lyhentää lainkaan, mutta lainaa ottaessa pitää olla kykyä maksaa 15% asunnon hinnasta. Eli siis aikamoinen summa, mutta sitten voikin elellä lainan kanssa hamaan tappiin.

Nyt Tukholman kaupunginjohtaja Nordin on ehdottanut, että entäs jos laitettaisiinkin lyhennyspakko. Asuntojen hinnat on viime aikoina laskeneet, samanaikaisesti kun lainojen määrät ovat huimia ja velkaantuminen todella kovissa luvuissa etenkin Tukholmassa. Kämpät todella maksavat paljon, 80m2 asunto keskusta-alueella maksaa noin 4 500 000 kruunua (500 000 euroa) joka lienee about samaa luokkaa kuin Helsingissäkin?

Lainojen lyhentämisvaatimukselle on näytetty sekä vihreää että punaista valoa. Kriittisesti siihen suhtautuvat ovat päivitelleet, miten esim lapsiperheet voisivat selvitytyä lyhentämisvaatimuksista. Esim jos olisi 60 vuoden laina, sitähän joutuisi kuussa maksamaan näin ja näin paljon. Hui! Ja jos olisi 30 vuoden laina, siitä harva selviäisi!

Hiukan koomista on ollut näitä lukea, tietäen Suomen lainapolitiikan. Itse en edes olisi saanut 30 vuoden lainaa kun lainoja syksyllä 2009 kyselin, vaan tarjottiin 20 tai max 25 vuoden lainaa. Ja yli 30 vuoden lainoja ei kai ylipäänsä juurikaan ole tarjolla, vaikka löystymistä lainojen lyhennysvaatimuksissa on viime aikoina kai sielläkin ollut.

Mutta että sehän nyt olisi pöyristyttävää, että lainoja peräti olisi pakko lyhentää. Toisaalta vuokra-asuntojahan täällä ei ole, joten oman ostaminen on lähes ainoa vaihtoehto, ja jos tuota 15% pääomaa ei ole niin siihen ehkä pitää ottaa myös lainaa. Jota sitten kyllä pitää lyhentää. Tässä tilanteessa tietysti varsinaisen asuntolainan lyhentäminen voi olla liikaa.

Mutta silti... kukaan ei ole missään maininnut, että muissa maissa lainojen lyhentäminen on ihan automaatio. Ikäänkuin ruotsalaiset ei mitenkään voisi tällaiseen kyetä. Jäisihän sitä kuluttamiseen sitten kamalan paljon vähemmän rahaa, eikä ehkä päästäisikään sille vuosittaiselle  Thaimaan reissulle...

Hereillä klo 04

Voi elämän kevät. Milloin tää lapsi oppii nukkumaan?!!

Ja muutaman tunnin päästä pitäisi kyetä töihin. Mä en ala.

Haavisto vai Niinistö

Hurja pressanvaalikampanjointi on meneillään niin lehdistössä kuin sosiaalisessa mediassa! Oma Facebook ihan tursuilee kommentteja ja linkkejä. Itse olen tietysti vannoutunut politiikka-friikki, joka saa kicksejä vaaleista, niinpä tämä ei minua tosiaankaan häiritse. Voin kyllä ymmärtää jos joillakin menee yli hilseen. Vaalit ovat tosiaankin siirtyneet verkkoon!

Katsoin myös ylen tv-tentin tänä iltana ja kyllä Haavisto vaan on niin paljon parempi esiintyjä kuin Niinistö! Tosin olen puolueellinen toki, mutta silti ihan eri tason vastaukset. Jokainen toki kannattakoon omaa suosikkiaan, ja järkyttävää on se loanheitto mitä on myös nähty. Mutta olisihan se ihan mahtisuperjymyä saada Suomeen vihreä, arvoliberaali presidentti arvokonservatiivin kokkarin sijaan! Kyllä sunnuntai-iltana oli niin huippujännää että!

Ja Ultra Brakin heittää keikan Haaviston kunniaksi. Oi aikoja. Siskoni, törkeää törkeää on saanut sinne lipunkin. Olen kade. Ultra Bra on ollut minulle sitä oikeaa nuoruuden musiikkia, todellista nostagiaa. Lisäksi lavalle nousee muitakin huippunimiä, myös ikisuosikkini Maija Vilkkumaa. Ja liput meni puolessatoissa tunnissa.

Kävi skabassa miten kävi, on Haaviston pääsy kakkoskierrokselle avoimen ja suvaitsevaisen Suomen voitto. Joka tapauksessa on hienoa, ettei änkyrät EU-vastustajat päässeet jatkoon.

Sairastuvassa

Niinpä me sitten tietysti sairastuttiin ensimmäisen päiväkotiviikon aikana. Niinhän sitä sanotaan, että alussa ne pöpöt leviää. En kyllä muista, että Veralle olisi aikanaa tullut näin nopeasti, mutta kyllä taisi hänkin osansa saada sitten pikkuhiljaa. Vidar siis sai kauhean vatsataudin keskiviikkoyönä, ja oksensi vielä torstaina aamulla. Me muut oltiin silloin vielä ihan kunnossa, Vera oli päiväkodissakin. Kuulemma toinenkin maanantaina aloittanut lapsi Vidarin ryhmästä oli vatsataudissa torstaina.

Mutta tietty sitten eilen illalla taudin sai ensin Vera ja sitten J. Täällä oksensivat molemmat viime yönä, onneksi Vidar on jo terve, ettei ihan kaikille iskenyt tauti samaan aikaan. Minulle sitten varmaan huomenna, mutta eletään toivossa että 1) säästyisin taudilta tai 2) ainakin mies kerkeää parantua siihen mennessä.

Kyllä sitä on aika raato kun perhe sairastaa, kun muutenkin tätä valvomista on tässä ihan yllinkyllin... toisaalta päiväkodin myötä Vidar on alkanut nukkua pikkaisen paremmin eikä enää tunnu vaativan maitoa parin tunnin välein öisin.

Muuten päiväkodin inskolning (mikä on suomen sana?) menikin oikein hyvin, ja torstai-aamuna kehuivatkin päiväkodilla kun Veraa viedessäni kerroin Vidarin sairastumisesta, että "johan se alkoikin mennä jo tosi hyvin". Ma ja ti oltiin vielä koko päivät paikalla, ma J ja ti minä, mutta keskiviikkona J oli jo lähtenyt ja vilkutellut mennessään eikä poika ollut moksiskaan. Aamulla pihalla Veran kaverit toisaalta pitivät pikkumiestä niin hyvänä, että vähemmästäkin ukolla menee pää sekaisin :) Aikamoista kyytiä tulee tämä poika isojen tyttöjen kyydissä saamaan!

Nyt sitten maanantaina uusi yritys. Varmaan pari päivää extraa tähän totutukseen menee, mutta on se aina parempi kuin Veran 3 viikkoa aikanaan...

Dubai 2

Vähän lisää tunnelmointia matkalta

Ski Dubai ja burkat

Ski Dubain maskotti

Ravintolassa Palmulla (palmunmuotoon rakennettu tekosaari)

 Burj Khalifa

Mission Impossible oli kuvattu täällä

 Amazing Race Norge oli parhaillaan käynnissä. Kilpailijat rynnivät meidän ohi

 Meidän kaveriperhe oli samaan aikaan reissussa, tytöt katsovat maisemaa

Hotelli Atlantis, the Palm

Hotellin katossa osoitettiin rukoussuunta

Auto syttyi palamaan

Aitoa vanhaa Dubaita, textile souk

Dubai Museum ja Fort, Dubain vanhin rakennus

Kauppakeskus Souk Marinat Jumeirah, burkia

 Souk Marinat Jumeirah, taustalla näkyy maailman ainoa 7 täden hotelli Burj Al Arab.