Vuoden isiä

Facebookissa kaverin päivityksessä silmääni osui uutinen Suomesta: vuoden isiä valittu. Vuoden isiksi oli valittu perheen ja työn yhdistäneitä miehiä. Wohoo! Kunniaa ja kumarrus! Voiko niinkin tehkä, mies yhdistää perheen ja uran. Lisää lukiessa paljastui: " Espoolainen xx taas on hoitanut lapsiaan kotona vuorotellen puolisonsa kanssa, välillä koti-isänäkin."

Peräti koti-isänä! Siitähän ainakin kannattaa antaa mitali! (lue: ironiaa)

Voisitko kuvitella, että vuoden äidiksi valittaisiin äiti, joka on hoitanut lapsiaan kotona? Peräti kotiäitinä? Riittäisikö perusteeksi että "Riitta taas on hoitanut lapsiaan kotona vuorotellen puolisonsa kanssa, välillä koti-äitinäkin."

Ja lahtelainen isä "on käyttänyt perhevapaista isyysvapaata, isäkuukautta ja ollut vielä vanhempainvapaalla. " Mikä kertakaikkiaan upea suoritus! Ollut kerrasssan vanhempainvapaalla!

Kaikella kunniotuksella kyseisiä herroja kohtaan, tekevät varmastikin ihan hyvää työtä ja tosi upeaa että ovat valinneet kuten ovat, mutta siis anteeksi kyllä tämä nyt on 2000-luvun Suomessa aikamoisen käsittämätöntä. Tämän pidemmällekö ei olla tasa-arvossa päästy?!

Minäkin taidan valita nyt itseni vuoden äidiksi koska hoidan omia lapsiani, Olen ollut äityslomalla ja aina välillä nykyäänkin otan peräti vanhempainvapaata. Saanko nyt mitalin?

***

PS. Luin Sheryl Sandbergin kirjan Lean in. Sheryl Sandberg on COO (chief operating officer) Facebookilla, ja kirjoittanut kirjan siitä miten saisimme lisää naisia johtaviin asemiin (muun muassa), pidettyään ainakin Amerikassa ilmeisen tunnetun puheensa: why we have too few women leaders.

Kirja oli ajoittain ärsyttävän amerikkalainen, mutta siitä huolimatta välillä inspiroiva. Amerikkalaisuudessaan se myös hyvin avaa eroja ns pohjoismaisen ja anglosaksisen ajattelutavan välille. Kaikki kunniotus hänelle, ja voi vaan todeta että onneksi ei tarvitse tehdä töitä Amerikassa! Monessa asiassa voi kuitenkin olla täysin samaa mieltä, kuten siinä että kotihommat tulisi jakaa tasaisemmin, että tasa-arvoon on vielä matkaa ja että naisten tulisi kunnioittaa toistensa valintoja - niin kauan kun ne valinnat on naistensa itse tekemiä.

Uutta oppimassa

Kaikkea mielenkiintoista sitä oppiikin joka päivä uusissa töissä. Se on muuten niin mahtavaa! Tällä viikolla opin, että minimipalkkaa ei Ruotsissa tosiaankaan ole. Jos sitä ei lue työehtosopimuksessa, sitä ei ole. Ja yhdessä meidän työehtosopimuksista lukee, että minimipalkka 20-vuotta täyttäneelle on 15 400kr kuussa. Mutta jos olet alle sen, ei ole mitään mainintaa. Eli 18-vuotiaalle saamme käytännössä maksaa mitä vain!!! Toki suurin osa työnantajista varmaankin maksaa tuon mainitun minimipalkan, mutta ei siis tarvitse. Lisäksi olemassa on myös "introduktionslön", joka on 75% minimipalkasta. Siis 11 550kr! Sillä ei kyllä Tukholmassa pitkälle pötki... Suomessa käsittääkseni on olemassa minimipalkka ihan laissa, vai onko? Muutoinkin on oppinut tässä menneiden 5kk aikana aikamoisen paljon ruotsalaisesta työelämästä, asioita joista ei ole ollut aiemmin aavistustakaan.

Meillä siis kaikki oppivat uutta koko ajan, niin lapset kuin vanhemmatkin. Katja mainitsi blogissaan ensimmäisestä kerrasta, kun peukalo osuu lapasessa oikeaan kohtaan. Sekin on meillä saavutettu. Hansikas ei vielä kyllä suju, eikä listalta voi poistaa vaippojakaan vielä. Kesällä meinataan harjoitella vihdoin, vaikkakaan potalla käynti ei ole mitenkään kovin pop.

Uimakoulussa on isompi harjoitellut uintia viimeiset viikot, ja alkaa tuntua siltä, että veteen vahingossa joutuessa pinnalla saatettaisiin peräti pysyä sen verran että apu saapuu. Muita harrasteita meillä ei keväällä olekaan ollut, koska ei olla jaksettu eikä haluttu stressata harrastusten kanssa. Kerkeää niitä ihan yllinkyllin myöhemminkin, ensi syksynä varmaankin alkaa tanssi yhdessä kaverien kanssa sekä ehkä joku maalaus- tai piirustusharrastus. Vidarillekin voisi sitten jo keksiä jotain. Mutta ei stressiä, hiki on tosiaan tullut vierestä seuratessa muutamien tuttujen ohjelmoitettua elämää.

Oppimisesta, ensi viikolla onkin sitten seuraava koulukäynti. Veralla oli viimeinen päiväkotiyöpyminenkin, kun ensi vuonna ei sitten enää tietenkään ole. Ensi vuonna ehkä uskalletaan jo kaverille yökylään, nyt ei vielä ole haluttu vaikka jotkut kaverit jo niin tekevätkin. Pari kaveria onkin jo jonossa yökyläilemään.

Nyt on vihdoinkin tullut kesä! Jopa tänne Suomeenkin, missä ollaan äitienpäivän vietossa. Tällä viikolla on ollut ensimmäiset todelliset hellepäivät, ja puihin tulleet lehdet. Ihanaa, tästä pitää nyt nauttia!