Vesipeto osaa uida!

Täysin yllättävä käänne tänään - Vera oppi uimaan!! Ihan noin vaan, täysin varoittamatta. Tai ei kai siinä varoittamisia oikein voi ollakaan, mutta ei meillä ollut mitään keskustelua aiheesta aiemmin. Paitsi että syksyllä voitaisiin aloittaa uimakoulu, jotta sitten ensi kesänä osattaisiin uida.

Tässä sitä mennään:

Olimme sukuloimassa J:n tädillä, ja siellä tämä sitten tapahtui, isänsä ohjeistamana (jos äiti olisi ohjeistanut, lapsi tuskin uisi 15 vuotiaanakaan ;) Vera polskutti pitkät matkat koiraa, moneen otteeseen. Äiti on ihan tosi tosi ylpeä! Vielä 2 vuotta sitten vesipelkoisesta (kuten äitinsä!) lapsesta on kuoriutuut oikea vesitaituri!  Enpäs olisi uskonut, että Vera oppii uimaan vielä ennen 5v synttäreitä (vajaan2 viikon päässä)! 

Näin hullusti kävi puolestaan barbille:

J:n serkun mies tarjosi superhyvää paellaa:

Leikkiä keskiyöhön?

Lähellämme on kiva lasten leikkipaikka, jossa ei koskaan tunnu olevan ketään.

Siis, ei koskaan kun me olemme siellä. Koska, mehän olemme siellä iltaisin n 18-19 aikaan. Toissailtana kun olimme lähdössä puoli kahdeksan aikaan, paikalle ilmestyi useita espanjalaislapsia. Vera hinkuaa lapsiseuraa joten seuraavana iltana siis menimme paikalle myöhempään, vasta n 19.30. Ekat lapset tulivat 20.15 kun lähdin Vidaria nukuttamaan. Isi sitten jäi Veran kanssa ja lapsiryntäys oli ollut klo 21. Eilen kun J lenkkeili paikan ohi 21.30, oli leikkipaikalla kauhea tungos. Oi aikoja oi tapoja. Meille eitosiaan taida löytyä täältä seuraa, kun liikutaan ihan eri kellonajoissa...

Toisaalta, kuten edellisen postauksen kommentoijakin totesi, täällä on päivisin niin järkyttävän kuuma, että kaikki vetävät siestaa ja sitten voimia riittää illalla riekkumiseen. Itsekin varmaan nukkuisin päiväunet aina jos täällä asuisin. Varsinkin kun lounaat on kolmen ruokalajin lounaita viinillä höystettynä, useimmiten sitä on aika voimaton sellaisen ponnistuksen jälkeen...

Lisäksi, edelliseen postaukseen liittyen, onhan kivaa että lapset saavat olla mukana sosiaalisessa elämässä- pohjoismaissa on vähän tapana, että kun lapset laitetaan petiin klo 20, sitten alkaa vanhempien oma aika. Täällä sitä omaa aikaa ei taida juuri olla?

Leikkipaikalla avattiin myös jokin aikaa sitten kahvila /pikaruokapaikka, jossa myydään tietysti myös olutta ja viiniä. Alla on kuva kahvilasta:



Baarin aukioloajat ovat seuraavat: tiistaista sunnuntaihin klo 17-24. Siis olutta ja viiniä illalla klo 24 asti auki, lasten leikkipaikalla. Voisitko kuvitella tätä Suomeen? Buaahaaa. Lastensuojeluunhan sellainen yritys päätyisi.



Toisaalla tosin ohjeistuksessa tosin lukee, ettei leikkipaikalla saa käyttää alkoholia :)

Vauvanruokia?

Meillä mentiin Veran kanssa aikalailla purkkiruoalla, mutta Vidar ei ole tästä järin innostunut. Ainoa, mikä on tähän mennessä (hedelmäsoseiden lisäksi) mennyt kaupaksi on ollut Hippin luomu-pasta-tomaatti-kesäkurpitsa-sose. Tosin voin todeta, että suurin osa 5-6kk lastenruoista on aika karsean makuisia, suorastaan ällöttäviä, joten ukkeli on ihan oikeassa - en minäkään niitä söisi! Veran kanssa oltiin niin kovasti liikkeellä, että purkkiruoka oli useimmiten tarpeen. Vidarin kanssa taas elellään pitkälti kotielämää, joten ruoanvalmistukseenkin liikenee enemmän aikaa.

Nyt on siis pohdinnassa, mitä ruokia vauvalle voisi tarjota? Tänään kaivoin Helistimen sivuilta bolognese-ohjeen, ja se maistuikin pikku-ukolle. Sitä siis lisää. Sivuilta löytyi muitakin lukijavinkkejä. Mutta olisiko teillä ihanat lukijat myös jotain hyväksi testattuja ruokavinkkejä?

Me olemme Vidarin kanssa elelleet eilisestä asti kahdestaan, kun mies ja Vera ovat olleet laivareissulla Tukholmassa. Miten kummallista - rauhallista!! En muista että yhden lapsen kanssa olisi ollut näin helppoa, ei kai sitä vaan Veran kanssa aikanaan tajunnut...

Ei enää yösyöttöjä!

Tässä on ollut vähän hiljaista. Hiukan aneemista eloa, kun tuntuu että kaikilla kavereilla on kovasti kiire ja mulla onkin yhtäkkiä sen verran iso vauva että sen kanssa ei pelkkä kotona oleskelu enää riitä vaan sen kanssa pitää alkaa hommailemaan juttuja! Näinhän tämä menee, sitä tottuu johonkin ja sitten onkin seuraava vaihe edessä. Oltiin jo kerran kirkonkerhossa, jossa oli ihan mukavaa, ja ehkä päästään vihdoin myös neuvolan kerhoon.

Meillä sitten otettiin yökoulu käyttöön pari viikkoa sitten. Kun yhtenä yönä heräilin parin tunnin välein syöttämään, ja samaan syssyyn osui neuvola ,jossa kerrottiin että kyllä se 6-kuinen oikeasti pärjää ilman ruokaa 6-8 tuntia, niin totesin että mulle riitti. Isi siirtyi nukkumaan vauvan kanssa ja minä toiseen huoneeseen. Koska kun se tissi on siinä vieressä, onhan se vaikeaa keskittyä uneen. Ja hallelujaa, hommahan toimi. Vidar on sen jälkeen nukkunut n 8-9 tuntia ilman ruokailua. Useimmiten unille mennään jo 8 aikaan illalla, joten ruokailu osuu sitten aamuyöhön. Mutta saanpahan nukkua ainakin 6 tuntia putkeen, ja välillä poika tahtoo maitoa vasta 6 aikaan aamulla eli silloin tulee äidillekin todella ruhtinaalliset unet. (- Tosin tuo isompi lapsi sitten yleensä herättää vähintään kerran yössä, joten ei tässä ihan putkeen edelleenkään nukuta...)

Meillä on myös imetys vähän hiipunut, toiselta puolelta ei tule enää mitään joten epäsuhta on varsinkin aamuisin aikamoinen - toisella puolella kun ei yön aikana tapahdu mitään, mutta toisella puolella rintaan pakkaa maitoa 9 tuntia... voitte vaan kuvitella, että tällaiseen epäsuhtaan ei löytyisi sopivia rintaliivejä :) Onneksi kyseessä on kuitenkin (toivottavasti) ohimenevä ilmiö.

Vidar on myös oppinut isojen ihmisten tavoille ja tahtoo mielellään seurustella syödessään ja juodessaan, joka ei ole kovin kivaa imettäessä. Ollaankin siis siirrytty aikalailla pullomaitoon muutoin kuin aamuisin ja iltaisin. Toisaalta se pullojen ja maitojen mukanan rahtaaminen on aika rasittavaa verrattuna siihen, että ruoka on aina mukana. Puolensa ja puolensa siis.

Ensi viikonlopuksi mennään pitkästä aikaa Tukholmaan. Pääsee fiilistelemään ja ehkä vähän funtsimaan tulevaakin. Kovasti on mieli jo tulevassa. Veralle ei kyllä muutosta olla vielä sanottu mitään, turhaa on 3 vuotiaan miettiä ja stressata liian aikaisin niin isoja kysymyksiä ja elämänmuutoksia.

Vidar 5kk! Ja vähän asuntopolitiikkaa...

Vidar täyttää tänään 5 kk! Niin se aika vaan menee hirmuisaa vauhtia. Pikku-ukkomme on todella iloinen ja tyytyväinen vauva, naureskelee etenkin siskolleen eikä juuri muuten pidä meteliä itsestään paitsi nälän tai väsymyksen iskiessä. Etenkin äiti-vauva-jumpassa on Vidarilla ollut lystiä, ja tietenkin isosiskon touhujen seuraaminen on ihan parasta. Ruoka maistuu erinomaisesti, tänään kokeiltiin 5kk juhlan kunniaksi ekaa kertaa omena-päärynä sosetta. Tähän mennessä ruokalistalla on ollut porkkana-perunaa, maissia, bataattia ja kesäkurpitsaa, luumua sekä puuroa. Puurossa muuten lukee ikärajana suomeksi 5kk, ruotsiksi 4 månader... mielenkiintoista, mikä tekee ruotsalaisvauvoista aiemmin kypsiä syömään puuroa?

Satutitteko lukemaan eilisen Hesarin D-osasta jutun "Kuplii"? Tukholmassa on jutun mukaan siis syntynyt uusi ammattiryhmä - kiinteistövälittäjä asunnon etsijälle. Asunnon etsintä on tosiaan niin aikaavievää puuhaa, että nyt voit palkata itsellesi kiinteistövälittäjän asuntoa etsimään. Ja etenkin tarjouskilpailu on raastavaa hommaa - kaikki kämpäthän myydään tarjouskilpailulla. Palkkaamasi kiinteistövälittäjä käy puolestasi asuntonäytöissä ja suosittelee 4-5 toiveita vastaavaa asuntoa. Asuntojen hinnat Tukholmassa on n 7000 euroa neliöltä. Toisaalta koska lainoja ei ole tarkoituskaan maksaa pois, voi lainaa surutta ottaa huomattavasti suomalaista kaveria enemmän. Laina-ajat ovat yleensä 70-90 vuotta. Tietysti, jos kyseessä on asuntokupla ja hinnat laskevat, käy köpelösti... suurin osa asiantuntijoista ei kuitenkaan kuplaan usko, vaan hintojen ennustetaan jatkavan nousuaan.

Koska säännellyt vuokramarkkinat eivät Tukholmassa toimi lainkaan, kaikki haluavat ostaa asunnon. Mistä tulikin mieleeni, että lapset varmaan pitäisi laittaa vuokra-asuntojonoon, jotta 30 vuoden kuluttua saattaisivat sellaisen saada....

Meilläkin on asunnon etsintä jossain vaiheessa edessä. En edes halua ajatella, varsinkaan sitä tarjouskilpailuhässäkkää...

Kakkukysymys

Onko kellään suositella hyvää cateringia/ pitopalvelua/ kakkutaloa/ voileipäkakun valmistajaa Espoosta tai lähistöltä? Kastejuhlat olisi joulukuussa ja sinne pitäisi saada pöperöä.

Ravintolakokemus

Mies täytti eilen vuosia ja kävimme ulkona syömässä. Vera oli mummolassa yökylässä, Vidar tuli mukaan ravintolaan. Vuosi sitten olin antanut miehelle synttärilahjaksi ravintolaillan Luomossa, joka sitten vähän synttärin jälkeen palkittiin peräti Michelin-tähdellä. Alkuvuodesta olin jo varannut pöydän, mutta sitten alkuraskaus ja iltapahoinvointi yllätti = mulle maistui pelkkä spaghetti. Ei hirveästi huvittanut mennä yhteen Helsingin kalleimmista ravintoloista nirsoilemaan :) Kokeellinen keittiö epäilytti myös raskauden osalta - raskaana kun tunnetusti on hyvin rajoittunut ruokavalio. Joten nyt siis vihdoin sain annettua miehelle viime vuoden synttärilahjan!

Ensinnäkin, viikko sitten kirjoitin lapsista ja ravintoloista - voi sanoa, että Luomossa oli erinomainen vastaanotto "vauva mukana" kombolle. Ei mitään ongelmaa, tosin mitään erillistä soppea ei löytynyt kun paikkoja on vain 30. Mutta tunnettiin itsemme ja vauva tosi tervetulleiksi, eikä imetyskään tuntunut hirvittävän vaivaannuttavalta. Palvelu oli loistavaa.

Ruoka oli todella hyvää, jännittäviä yhdistelmiä ja uusia makuja. Luomossa on vain yksi menu, josta voi valita joko 3 aterian, 5 tai 7 aterian menun. Lisänä voi ottaa juustolautasen. Luomon www-sivuilta löytyy myös kuvia annoksista. Todella wow, ruokataidetta ! Voin todellakin suositella (jos haluaa vähän luksusta). Mutta tänne en ottaisi sitä 3 vuotiasta mukaan. Vidar taas käyttäytyi kuin pieni enkeli, heräsi kesken ruokailun mutta istui sylissä tyytyväisenä ja tarkkaili ympäristöä, ja nukahti maidon jälkeen vanhempien alkaessa jälkiruoalle. Tämähän oli jo Vidarin toinen ravintolakeikka ilta-aikaan, myös Tukholmassa Vidar pääsi äidin mukaan suomityttöjen illalliselle ihanaan Haga Deliin. Hienosti meni myös siellä.

Vähän harmitti kun jouduttiin aika kauan odottamaan junaa kotiin, että "ajattele jos asuttaisiin keskustassa, miten helppoa tällainen olisi". Kun lähdettiin alkuillasta rankkasateessa junalle (en ymmärrä miksei Suomessa ole takseja joihin saisi tilata vauvanistuimen, todella surkeaa), joka tietysti VR:n tapaan oli 15 min myöhässä, hiukan ketutti tämä lähiöelämä....

Vidar on nykyään kovasti seurallinen, lukee kuvakirjaa innokkaasti ja heiluttelee räpyliään siihen malliin kirjan suuntaan että pian varmaan tarttumishommat on lähellä. Hellyyttävää!

Nyt ukko huutelee tuolla joten pitää mennä - hyvää isänpäivän aattoa kaikille!

Ps. Luinpas tässä vanhoja blogimerkintojä Veran ekalta 3kk ajalta - mielenkiintoista pienet erot Suomen ja Ruotsin välillä, mm jälikarkastus Suomessa 1½ synnytyksestä, Ruotsissa 3kk päästä vasta. Rokotuksetkin tulee vähän eri tahtiin, Ruotsissa eka jo 3kk kun Suomessa silloin saa ainoastaan Rotan. Rotaa ei Ruotsissa ainakaan aiemmin saanut ollenkaan.

Huvitti myös kommentti, että tokan kanssa kaikki olisi varmaan erilaista. Imetyskin sujuisi kuin itsestään. Buaahaaa, vähänpä sitä tiesi...

Ja sitten olin lähdössä illanviettoon ja Vera jäi ekaa kertaa isälle hoitoon kun Vera täytti 3kk. Nyt olen ilmoittautunut työpaikan joulujuhliin 3.12. joten suunnilleen samoihin mennään.

Puolen vuoden yhteenveto

Tämän kuun lopussa on Suomessa eloa koettu nyt puoli vuotta. Sillä kokemuksella muutama ensimmäiseksi mieleen tuleva kommentti:

1) Missään ei ole täydellistä, ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen. Jos Ruotsissa valitti hulluja ruotsalaisia, täällä tajuaa että suomalaiset ne vasta kaistapäitä ovatkin... tajuaapahan, että elämä ei missään ole täydellistä ja kummassakin maassa on puolensa. Kun joskus muutetaan takaisin Tukholmaan, on tämä erittäin opettavainen kokemus - enpähän tosiaan vertaile enää niin helposti, miten Suomessa hoidetaan asiat järkevämmin!

2) Kävi niin kuin pelkäsinkin. Oletin, että osaa kavereista ei kerkeä nähdä ollenkaan, osaa ainakin vähemmän kuin ulkomailla asuessa ja sitten on joitakin, joita tapaa säännöllisesti. Juuri näin. Suurinta osaa kavereista olen tavannut kuluneen 6 kk aikana 0-1 kertaa. Monia en siis kertaakaan!! Yritin Ruotsissa asumisen aikana pitää yhteyttä moniin vanhoihin ystäviin. Mutta vaikka nyt tänne muutettua olen joidenkin kanssa yrittämällä yrittänyt treffejä, ei se vaan ole onnistunut. Ehkä pitäisi todeta, että osan kanssa vaan ei sitten enää ole "sitä jotain"? Surullistahan se on, mutta aika luonnollista toisaalta. Turha kai sitä on mököttää, jos joitakin kavereita ei huvita tavata meitä tai pitää aktiivisesti yhteyttä, elämät kulkee eri suuntiin ja en tosiaankaan ole maailman napa (vaikka välillä luulisi :). Ja onneksi on paljon niitäkin ystäviä, jotka kerkeävät tavata, ja myös ottavat itse aloitteen välillä.

3) Toisaalta sitten on AIVAN ihanaa kun isovanhemmat ovat lähellä ja "käytettävissä". Mummola on lempparipaikka ja mummosta ollut mieletön apu lastenhoidossa.

3) Suomalaiset lähikaupat ovat itkettävän masentavia. Lähisiwa on kamala eikä lähialepakaan juuri huraa-huutoja aiheuta. Ei voisi kuvitellakaan, että lähikaupassa olisi liha- kala tai juustotiski, kun hyvä jos massiivi-markettiprismassakaan sitä löytyy.
Eilen mies yritti etsiä balsamicoa tai viinietikkaa (vinegar) mutta mitään ei löytynyt. Löytyi kyllä rivi kaikenlaisia salaatinkastikkeita. Totesin miehelle, ettei suomalaiset tiedä mitä viinietikalla tehdään... Jos ei kysyntää ole, ei myöskään ole tarjontaa. Miehellä on mennyt ruoanlaitosta maku, kun aineksia ei löydy. Lisäksi ruoka on tosi kallista (mistä eilen oli julkaistu joku tutkimuskin, että Suomessa ruoka on melkein Euroopan kalleinta). Kärjistäen: suomalaiselle ruoka on pakollinen paha, ei jotain mistä nautitaan. Ruokaa syödään elääkseen, ei eletä syödäkseen.

4) Tämä ydinvoimapäätöksenteko on ollut hiuksia nostattavaa. Suomessa ei sallita keskustelua. Parempi lyödä päätökset lukkoon äkkiä ilman että kukaan huomaa. Korruptoituneet ja jäävit poliitikot ja virkamiehet naputtavat yhden vuosisadan ja tuhannen suurimmista päätöksistä pöytään alta aikayksikön jottei vaan kerkeisi syntyä kiusallista keskustelua. Edellisenkin ydinvoimalan rakentaminen on katastrofi, Suomi ei tarvitse kahta uutta ydinvoimalaa, kansalaiset eivät kannata niitä, asioiden valmistelu on ollut ala-arvoista, mutta who cares, kunhan saadaan pökköä pesään ja teollisuus tyytyväiseksi. Media, valtalehdet ja ylen uutiset peesaavat ja kutsuvat kampanjointia ydinvoimaa vastaan pullikoinniksi.

5) Suomessa ulkomaalaisia on ihan mitättömän vähän, mutta silti suomalaiset ovat ihan järkyttävän maahanmuuttokielteisiä. Poikkeuksia toki löytyy, mutta yleinen vire on että on ok olla maahanmuuttokriittinen, eikä ollenkaan haittaa antaa ulkomaalaiskielteisiä lausuntoja. Me saamme kyllä mennä muualle, mutta kukaan ei saisi tulla tänne.

6) Suomalainen neuvolajärjestelmä on ihan huippu. Odotusaikana todellakin äideistä pidetään huolta. Äitiyslomalle pääsee (tai joutuu) jo 30 päivää ennen laskettua aikaa - Ruotsissahan mitään tällaista ei ole, vaan töistä voi mennä suoraan synnyttämään. Nähtäväksi jää miten se synnytys täällä sujuu... Vanhempainvapaa onkin sitten aika jäykkä systeemi ja naiset tosiaan jäävät vuositolkulla kotiin hoitamaan lapsia, ja auta armias jos uskallatkin tällaista kritisoida! Saat taatusti vihat päällesi.

7) Sekä Helsinki että Tukholma ovat ihania kesäkaupunkeja. Mutta miksi se Espa pitää joka kesä repiä auki?

Mitäköhän jäi sanomatta?

Mitä ravintolaa suosittelisit?

Käydään aika paljon syömässä ulkona. Pääasiassa lounaita nykyään, lapsen kanssa yksinkertaisempaa. Eilen oltiin menossa keskustaan ja haluttiin syömään lounaalle, ja mietittiin jo etukäteen minne. Mutta ei vaan tullut mieleen oikein mitään! Olisi ollut kiva mennä nettiin ja etsiä jotain ravintola-arvosteluja, mutta ei löydetty vastaavaa kuin Dagens Nyheterin På Stan on aivan loistava. Vastaavia löytyy Tukholmasta muitakin. Syötät alueen ja hintaluokan, ja saitti antaa listan ravintoloita ja niiden arvostelut sekä infon ja linkit ravintoloiden omille sivuille. Hesarin omakaupunki ei tarjoa mitään vertailua, siellä ei voi edes hakea kaupunginosan perusteella, ainakaan en kovin helposti löytänytsellaista hakukonetta. Ei myöskään Citylehden sivuilta löytynyt mitään vastaavaa. Listoja ravintoloista kyllä, mutta mistä sitä tietää onko ne hyviä??

Suomalaiset yleisesti ottaen ovat ällistyttävän ihastuneita ravintolaketjuihin. Kaikki ravintolat kuuluvat johonkin ketjuun, joko tyyliin Amarillo, Chico's ja Memphis, tai sitten ne vain ovat ryhmittyneet esim Sokos-ravintoloihin tms. Jopa intialaiset ravintolat ovat ketjuuntuneet, Namaskaaria on nykyään joka nurkalla! Ruotsissa ei näy lainkaan samanlaista trendiä. Ikävää on, että ketjuravintoloissa usein tarjotaan myös ketjuruokaa. Usein tuntuu, että ruoka on vain välttämätön paha, jota on syötävä henkensä pitimiksi.

Vai olenko väärässä? Mihin sinä menisit lounaalle Helsingissä? Me usein päädytään Helsingin nepalilaisiin, mutta eilen eksyttiin Kappeliin. Sieltä sai vielä tänä viikonloppuna hyviä blinejä - ja S-ryhmän bonukset...

Inget kunde stoppa AIK

AIK pelasi tänään Göteborgissa Göteborg IFK:ta vastaan Ruotsin mestaruussarjan loppupelin. Ja voitti!! Aivan mahtavaa. Vuoden 2009 futismestaruus, kuka olisi uskonut. Fantastista, jopa minä, täysin futisnolla, vähän innostuin. Mies meni katsomaan matsia pubiin Solnaan AIK:n kotikentän Råsundan lähelle ja jäi sille tielleen juhlimaan. Milloin lienee tulee kotiin, tämän päivän vai huomisen puolella...

Me tytöt on sillä aikaa oltu naapurin 2 vuotiaan synttäreillä ja syöty illalliseksi sushia. Lohisushi on Veran lempparia. Miten pärjäämme Helsingissä ilman sitä?!

Ruokavalio

Meillä on syöty tänään sinihomejuustoa. Ihan vähän vaan mutta silti. Enemmänkin olisi tosiaan mennyt. Siis voiko puolitoistavuotias tykätä homejuustosta? No kyllä näköjään! Onkohan se edes sallittujen ruokien listalla... me on kyllä annettu melkein kaikkea. Suurta herkkua on myös mäti ja graavilohi. Aika huisia.

Viikonlopun aatoksia

Meillä on edelleenkin sairastettu, vaikkakin jo vähän paremmassa kunnossa. Jopa niin että uskallettiin kutsua vieraita eilen illalla, kun oltiin jo kaksi kertaa jouduttu siirtämään ko illallisia niin ajateltiin ottaa riski. Ja Verahan oli sitten mukana, simahti vasta puolen yön aikaan. Että näin meillä, rytmit on todellakin ihan sekaisin. Illallinen oli erinomaisen onnistunut ja vieraat jaksoivat jatkaa, vaikka emäntä simahtikin joskus yhden jälkeen... Onneksi Vera armahti vanhempiaan ja nukkui aamulla, kun oli mennyt nukkumaankin niin myöhään.

Mimmu kirjoittaa blogissaan suomalaisten ja ruotsalaisten vauvanruokien eroista. Miten samoissa ruoissa on Ruotsissa suositus 4kk ja Suomessa 5kk. Valikoimat ovat täällä paljon suppeammat kuin Suomessa, ja hinnat etenkin näissä ihan pienille tarkoitetuissa ruoissa huomattavasti korkeammat. Suomessa syötetäänkin enemmän purkkiruokaa kuin missään muualla.

Itsekin olen näistä aiemmin kirjoittanut. Kun siirryttiin vauvapuuroista pois "tavallisiin" puuroihin, tajusin, että täällä ei ollut lainkaan "lastenpuuroja" ja puurovalikoima muutenkin suppea. Ainakin meidän lähikaupassa, ja jostain isosta kauppaketjusta yritin myös hakea Nalle-puuroa vastaavaa, mutta ei sellaista ollut. Neljän viljan puuroa ei myöskään ole. Rasittavaa. Ja sellaisissa 2dl kertakäyttöpakkauksissa ei vauvanpuuroja myydä lainkaan. Suomessa makuja on näissäkin vaikka millä mitalla. Ja sitä marjasoseiden määrää, mitä Suomessa hyllyiltä löytyy! Ehkä Suomessa suositellaan vasta 5 kk lähtien, jotta vanhemmat eivät innostuisi aivan turhan aikaisin antamaan purkkiruokaa...?

Oltiin tänään Rautatie/raitovaunumuseossa (spårvägsmuseet). Se oli aivan huippu! Suosittelen lämpimästi lasten kanssa Tukholmassa kävijöille. Kuvia tullee hetken päästä.

Hyvin nukuttaa

Nukkumaanmeno on onneksi rauhoittunut, ja olemme palanneet hyvässä järjestyksessä omaan sänkyyn nukuttamiseen. Ehkä aiemmat ongelmat johtuivat tosiaan kipeänä olosta ja sen sekoittamasta päivärytmistä. Päiväunille pääsee edelleen silloin tällöin äitin viereen, mutta yöunille mennään nyt omaan sänkyyn, ilman suurempia mukinoita. Aikaa hommaan suttaantuu noin 20 min - puoli tuntia. Kolmen iltaunille nukutuksen jälkeen voin kai huokaista helpotuksesta, että ehkä tämä tästä - ainakin seuraavaan sairastumiseen asti... J lähti vielä takaisin Tukholmaan töihin ja meikäläinen on viikon verran itsekseen hommissa. Todellakin, kun mummo ja ukki eivät saa edes vaippaa vaihtaa... :/

Eilen oltiin kummitädin luona yökylässä ja sielläkin nukkuminen onnistui mallikkaasti. Kummitäti sai kyllä juuri ja juuri katsoa, mutta syliin ei saanut ottaa. 5-vuotias perheen tytär oli aluksi innoissaan, mutta totesi aika pikaisesti, että eipä tuosta 11kuisesta ole juuri leikkiseuraa... aamulla kylläkin haettiin kaikki naapuruston lapset paikalle katsomaan ihmeellistä vauvaa. Tyypit seisoi ulko-ovella ja tuijotti lattialla istuvaa Veraa. Olisi vissiin pitänyt myydä lippuja :)

Mainitsin aiemmin ystävistä, joilla oli keskenmenoriski viikolla 23. Blogiin oli jokin aika sitten tullut päivitys, että vauva on vielä masussa ja viikolla 28 mennään eli aika hyvältä näyttää. Ihanaa, jos kaikki kääntyisi parhain päin.

Tässäpä mestarin ruokailutaidonnäyte:

Jalkapalloa ja maksamakkaravoileipiä

Täällä katsotaan futista. Katsomossa istuu viisi äijää ja hihkuu ja kiroilee. Tasapeli edelleen. Seuraavat viikot tää on nyt tätä.

Oltiin pitkästä aikaa tänään ruotsalaisen mammaryhmän kanssa, sää oli vähän epävakaa mutta päädyttiin silti piknikille. Tajusin vasta eilen, että viime ajat ollaan tosiaankin pyöritty suomalaisen mammojen ja lasten kanssa. Tälle viikolle kaikille päiville on sovittu treffit ruotsalaisten kavereitten kanssa, joten Veralle tuleekin oikein poikkeuksellinen annostus isänkieltä.

No mammaryhmä yhteen ääneen suositteli leverpastej-voileipiä. Kun mielipide kerta oli näin yhtenäinen, kokeilimme siis maksamakkaravoileipää illallisella. Tytön naama oli aika rutussa ja kitinää kuului sen jälkeen loppuilta. Kävin illalla jumpassa (body pump, huomenna tulee olemaan kaikki paikat kipeinä..), ja kuulin sitten, että sillä aikaa oli a) kaaduttu pöydän kulmaan ja b) oksennettu. Oksennuksen jälkeen oltiin kuitenkin iloisia ja normaaleja. Nyt sitten ihmettelen, johtuiko oksentaminen pöydän kulmaan kaatumisesta vai maksamakkarasta? Mutta eikö oksentaminen joka tapauksessa ole hyvä asia?

Maali! Huhhuh täällä huudetaan. Zlatan. Minunkin varmaan pitää siirtyä tv:n ääreen.

... jo toinen maali. voi härreguud. Mun veikkaus 2-1 Ruotsille näyttää jo mahdolliselta, koko muu jengi uskoi Kreikkaan (siis mitä ruotsalaisia sellaiset edes on??).

Takaisin aurinkoisessa Tukholmassa

Takaisin valkeassa pohjoisessa. Loppumatka meni mallikkaasti, ystävät toipuivat taudistaan ja vietettiinkin aika sosiaalista lomailua loppuviikko. Kotimatka lentoineen sujui myös hienosti, neiti on jo aika tottunut lentomatkustaja eikä ole nousuista ja laskuista moksiskaan. Istumalihaksia ja kärsivällisyyttä tuollainen reilun neljän tunnin rupeama tietysti vaatii. Onneksi saatiin paluumatkalle tytölle oma tuoli ja lastenistuin siihen köytettyä, siinä matka sujui kivasti.

Olin tehnyt etukäteen päätöksen, että jätän sekä bloggailun että muunkin netissä roikkumisen minimiin matkan aikana ja onnistuin siinä mielestäni hienosti - vain kolme kirjoitusta ja monta päivää, jolloin en käynyt netissä lainkaan. Eikä edes suuremmin tullut vieroitusoireita :)

Onneksi Tukholmassa oli hienot säät odottamassa, ja nyt onkin jo nautittu piknikkiä puistossa ja muutenkin aurinkoisia kävelyitä kaupungilla. Ihanaa kun taas pääsee joka paikkaan ilman autoa! Minusta ei tosiaankaan olisi kotirouvaksi Espanjaan...

Veran 10 kuukauden rajapyykki lähenee, tuntuu melkein haikealta katsella tuota isoa tyttöä. Päiväkoti-iässä jo. Ja mullakin alkaa jo 3 kuukauden päästä työt... Niin se vaan on pian kokonainen vuosi mennyt. Ruokailut aiheuttaa mulle stressiä, kun yhtäkkiä saakin kai antaa kaikkea mahdollista ja voidaan siirtyä aika normaaleihin ruokiin. Mutta kun mä en tee ruokaa!! Kai mun pitää nyt opetella... Ja Espanjassa oli luomuruokaa vaan 6 ja 12 kuukautiselle, eli viimeiset viikot on syöty sitä mössöä missä ei ole mitään paloja ja nyt ei sitten muut kuin mössöt enää kelpaisikaan. Ja olen ollut aika hysteerinen, ettei vaan tartu mitään kurkkuun niin en ole uskaltanut juuri mitään tytölle antaa. Mutta pakkohan sen kai on joskus oppia syömään muutakin kuin mössättyä purkkiruokaa!? Tänään kokeiltiin vihdoin ekan kerran kurkkua, ja ajattelin testata maustamatonta luomujugurttia myös tällä viikolla. Vaikka hillon kanssa, tai marjojen (ei kyllä ole tuoreita)?

Muutoin seisomaan nouseminen on tällä hetkellä huippu juttu ja maailman parasta, seisominen vain yhdellä kädellä tukea pitäen on tosi pop ja vähän on uskallettu kokeilla myös seisomista ilman tukea. Siitä seuraa kyllä pyllähdys saman tien. Kohta kai tuo osaa jo seistä... ja sitten se osaa kävellä, ja juosta, ja menee päiväkotiin, ja kouluun, ja tuo ensimmäisen poikaystävän kotiin, ja muuttaa pois kotoa... no, nyt taisin mennä hiukan asioiden edelle :)

Ruokaa ja unta

Täällä taas vedellään sikeitä ihan outoon aikaan. Päikkärit klo 17-19 ei oikein oo optimaalinen. Tosin tänään lähdetään ulos illalliselle, joten jospa neiti jaksaisi hillua mukana kun vetää nyt oikein kunnon unet alle. Mutta oudot on kyllä rytmit.

Leivänpaloja on sitten kokeiltu eilen ekaa kertaa. Hienosti meni. Äitiinsä selvästi tulee, kun leipä maistuu... Pinsettiote oli pikkasen hakusessa, mutta kyllä se sieltä selvästi on tulossa. Osa paloista meni suuhun asti.

Maitokuuria ja tasa-arvopohdintaa (ja vähän muutakin)

Viime viikkoisesta mahataudista johtuen meillä on oltu koko viikko maitokuurilla. Ennen niin hienosti alas mennyt ruoka ei maistu, välillä on kyllä vähän yritetty mutta ei. Lääkäri tosin sanoi, että voi mennä parikin viikkoa ennen kuin ruoka alkaa taas mennä, joten emme ole suuremmin huolestuneet, kunhan neste on kelvannut. Nyt viikonloppuna on alkanut luumusose, banaani ja puuro maistua taas pienissä määrin. Makeat siis. Ei mitään "oikeita" ruokia. Toivottavasti tämä tosiaan ei ole mitään pysyvää, ehkä vatsa on vaan vielä sekaisin. Välillä huomaakin ihan, että masuun varmaankin tekee kipeää. Joten eipä tosiaan ole halunnut väkisin syöttää.

Maito on onneksi mennyt ja sitä onkin kannettu kaupasta niska vääränä. Imetyshän tällä äidillä loppui muutama viikko sitten; vielä aamuisin on ollut pientä yritystä, mutta eipä sieltä juuri ole tainnut paljoa tulla joten nyt on sekin hiipunut. Imetyksen lopettaminen sujui sitten aika itsestään, ilman suurempia päätöksiä tai yrityksiä. Olinhan tosin ajatellutkin, että n 6-7 kuiseksi imettäminen olisi luontevaa. Kauan sitä loppujen lopuksi kesti, alkuun kun ei tosiaankaan näyttänyt lupaavalta. Ruotsissa ei juurikaan painoteta imetyksen tärkeyttä enää sen 6kk jälkeen, toki aina mainitaan, että imettää voi ja se on hyväksi myös myöhemmin. Mutta ei siis mitään olisi hyvä imettää -mafiaa kuten ensimmäisinä kuukausina. Tämä johtuu tietenkin siitä, että yleinen ajatusmalli on, että äidin ja isän tulisi jakaa vanhempainvapaat ja sehän ei onnistu jos äiti imettää pitkään. Siksipä oppaissa usein mainitaan, että "ilta- ja aamuimetys näin halutessa on tietysti täysin mahdollista" tai jotain vastaavaa. Eli ei missään nimessä, että täysimetys olisi suotavaa, senhän voisi tulkita, että äidin olisi hyvä olla kotona. Äidin pitää halutessaan voida mennä töihin, kun vauva on 6kk, tämä on ikäänkuin ruotsalaisen mallin perusajatus. On jopa ehdotettu mallia, jossa äidillä on 9kk ja isällä 9kk, ja niitä ei voisi antaa toisilleen. Minunkin pitäisi siis kohta mennä töihin! Eieiei!

Saatiin vihdoin lähetettyä päiväkotihakemus (systeemi toimii vihdoinkin). Jee! Saapi nähdä, ollaanko auttamattomasti myöhässä. Täällä ei muuten todellakaan ole edes keskustelua, että lapselle parasta olisi olla kotihoidossa 3-vuotiaaksi. Sitä käsitystähän Suomessa usein viljellään. Kaipa tätä ajattelua tukevia tutkimustuloksia löytyy, kuten varmasti myös vastakkaisia. Usein lukija sitten tulkitsee tutkimuksia miten itselle parhaiten sopii. Uskon, että jokainen perhe osaa kyllä itse päättää mikä kullekin parhaiten sopii. Eikä se tosiaan aina ole taloudellisesti mahdollistakaan olla kotona kolmea vuotta. Ja minusta ainakin tuntuu jo nyt, että olen aika pihalla työjutuista, kolmen vuoden jälkeen olisi kuin kuu-ukko. Ja tämähän tosiaankin murskaisi täysin ruotsalaisen tasa-arvomallin, koska äidithän ne siellä kotona ovat. Oikeesti. Väitetään mitä tahansa hienoa, näin se käytännössä on.

Banaania poskeen

Ruokarepertuaariin on lisätty banaani, meillä ensimmäinen ihka oikea ja aito ei purkkimössöruoka (jos ei niitä epätoivoisia alun peruna- ja porkkanakokeiluja lasketa). Banaania muussataan haarukalla ja ensimmäisen kokeilun ja totuttelun jälkeen tyttö näyttää tykkäävän, todellakin. Naama virneessä syödään. Kivaa!

Vauvalomailusta

Espanjan ruokailukulttuuri aiheuttaa vauvalliselle päänvaivaa. Kun ravintolat iltaisin avaavat noin klo 20.00 ja ruokailu paikallisten parissa yleensä alkaa 21 ja 22 välillä ja jatkuu puolelleöin, on vaikeaa kuvitella synkrovoivansa sitä jotenkin järkevästi vauvan kanssa. Vauva kun yleensä menee nukkumaan 19-20. Olemmekin pääasiassa päätyneet vaihtoehtoon syömme kotona. Sevillassa kuitenkin illastimme ulkona ja se tosiaan meni ihan mallikkaasti Veran nukkuessa rattaissa. Mutta kyllä se silti vähän alitajuisesti stressaa, että entäs jos se herää ja kauanko nyt voidaan olla ja pitääköhän tuo naapuripöytä nyt liikaa melua... eikä sitä vaan kovin usein viitsi, jossei ole pakko.

Tähän mennessä vauvan kanssa matkustamisesta voi todeta, että niin kauan sujuu helposti, kun on oma keittiö, jossa on vähintään hella ja jääkaappi. Korvikemaidot ja vauvanruuat pitää saada jääkaappiin ja tuttipullot keitettyä. Täysimettäessä viime kerralla ei ollut vielä tätä ongelmaa. Liäski illalla on ihanaa kun voi istua omaan pöytään vauvan nukkuessa rauhallisesti sängyssään. Vaikka sitten joutuukin tekemään ruoan itse (meillä onneksi J joka kokkaa :). Ja että on kaksi huonetta, joissa sänky/sohva, jotta ainakin toinen saa nukkua. Eli jos matkaamme jonnekin muualle kuin tänne, tarvitsemme ilmeisesti huoneistohotelli-vaihtoehdon. Joskus hamassa menneisyydessä suhtautui lähinnä naureskellen apartementos-tyylisiin valintoihin, ja nyt huomaa, että muu ei vaan toimi! Jaajaa, niin se lapsi vaan muuttaa monta asiaa. Varmaankin homma on taas eri, kun lapsi täyttää yksi ja sitten kaksi jne.

Harvassa on ne kerrat, kun on tullut fiilis, että voi sitä elämää ennen vauvaa, mutta Sevillassa sellainen vähän tuli... istua ravintolassa syömässä myöhään, ottaa lasi punaviiniä yhdessä baarissa ja toinen toisessa, jatkaa juhlimista niin kauan kuin huvittaa... varmaankin kiva ulkkarivaihto-kaupunki, jos nyt joku sellaista harkistee. Mutta sitten on kuitenkin ihan tyytyväinen mennessään suht aikaisin nukkumaan. Eikä haittaa yhtään, ettei päässytkään enempää baariin vaan lapsen kanssa takaisin hotellille. Eikä varsinkaan seuraavana aamuna, kun päänsärky on ihan siedettävä... ja sitäpaitsi, kai se on hyvä, että se vanha minä on vielä siellä jossain, että joskus tulee sellaisia oloja, että on hauskaa tehdä asioita ilman vauvaa - vaikka juhliakin vielä joskus ihan kunnolla??

Lisää ruokaa ja unikin maistuu?

Ihania vinkkejä ja neuvoja sain tähän unidilemmaan! Tällä viikolla on tosiaankin oltu aiempaa enemmän helisemässä. Viime yönä sentään meni suht hyvin, mutta kyllä kaksi herätystä on per yö silti vakio. Lisänä soppaan on sekin probleema, että usein vaikka vauva nukkuisi, on äidillä nukahtamisongelmia. Revi siitä sitten, kun on jo valmiiksi ihan kuutamolla mutta uni ei vaan tule vaikka kuinka nukkumattia huhuilisi ja lampaita laskisi.

Olen päättänyt ensimmäisenä kokeiluna lisätä ruoan määrää. Lounaan ja iltapuuron lisäksi on alettu tarjoilemaan aamupuuroa (ensimmäistä kertaa tänään) sekä pientä illallista (ekaa kertaa eilen). Suu on molemmilla kerroilla ammottanut apposellaan, joten jos siitä jotain voi päätellä, niin jonkun asteen nälkä on kai ollut? Ja aamupuuro meni heti imetyksen jälkeen, eli ehkä tosiaankin neiti tarvitsee jo reilusti ruokaa äidinmaidon päälle. Vaikka kaikissa ohjeissa vastaan väitetäänkin...

Lisäksi vähän venytetään nukkumaanmenoa myöhemmäksi. Jos nämä konstit eivät vaikuta, siirrytään seuraaviin toimenpiteisiin: vettä yöllä maidon sijaan (joku ohjeistanut J:n töissä), isän hellä hoito äidin sijaan ja äiti toiseen huoneeseen, ja lopulta unikoulu eli ruokaa ei tipu ja sillä siisti ja sitten valvotaan. Katsotaan tarvitseeko siihen asti mennä...

Joka tapauksessa, tämä revohka lähtee huomenna Espanjan aurinkoon (toivottavasti siellä on aurinkoa!!), ja toivottavasti loma ja lämpö rentouttavat maman unenlahjat niin että takaisin palaa hyvin nukkunut, hyvin syönyt ja ehkä vähän ruskettunut (tuskinpa :) mama. Sekä enintään yhteen yösyöttöön tottunut pikkuneiti.