Hyvin nukuttaa

Nukkumaanmeno on onneksi rauhoittunut, ja olemme palanneet hyvässä järjestyksessä omaan sänkyyn nukuttamiseen. Ehkä aiemmat ongelmat johtuivat tosiaan kipeänä olosta ja sen sekoittamasta päivärytmistä. Päiväunille pääsee edelleen silloin tällöin äitin viereen, mutta yöunille mennään nyt omaan sänkyyn, ilman suurempia mukinoita. Aikaa hommaan suttaantuu noin 20 min - puoli tuntia. Kolmen iltaunille nukutuksen jälkeen voin kai huokaista helpotuksesta, että ehkä tämä tästä - ainakin seuraavaan sairastumiseen asti... J lähti vielä takaisin Tukholmaan töihin ja meikäläinen on viikon verran itsekseen hommissa. Todellakin, kun mummo ja ukki eivät saa edes vaippaa vaihtaa... :/

Eilen oltiin kummitädin luona yökylässä ja sielläkin nukkuminen onnistui mallikkaasti. Kummitäti sai kyllä juuri ja juuri katsoa, mutta syliin ei saanut ottaa. 5-vuotias perheen tytär oli aluksi innoissaan, mutta totesi aika pikaisesti, että eipä tuosta 11kuisesta ole juuri leikkiseuraa... aamulla kylläkin haettiin kaikki naapuruston lapset paikalle katsomaan ihmeellistä vauvaa. Tyypit seisoi ulko-ovella ja tuijotti lattialla istuvaa Veraa. Olisi vissiin pitänyt myydä lippuja :)

Mainitsin aiemmin ystävistä, joilla oli keskenmenoriski viikolla 23. Blogiin oli jokin aika sitten tullut päivitys, että vauva on vielä masussa ja viikolla 28 mennään eli aika hyvältä näyttää. Ihanaa, jos kaikki kääntyisi parhain päin.

Tässäpä mestarin ruokailutaidonnäyte:

Uusia temppuja

Suhteellisen kurjasta kesäsäästä huolimatta (Tukholmassa muuten tietysti paistaa aurinko, argh) olemme olleet ahkeria ja käyneet kaupungilla treffaamassa tuttuja joka päivä, ja tänään pääsimme ystävän ja hänen kolmen lapsensa kanssa jopa Korkeasaareen. Vera ei juuri perustanut eläimistä, mutta muutoin oli ihan hauska reissu.

Vierastaminen jatkuu ihan sata lasissa, mummo ei saa edes katsoa päin kun jo alkaa huuto... vessaan ei saisi äiti mennä tai ainakaan missään nimessä sulkea ovea perässään. Neito istuu oven takana ja parkuu sydäntäsärkevästi naama läikillä ja kyynelet raitoina pitkin poskia. Tämä homma tuli kyllä ihan puskasta, juurihan hämmästelin, että ei meidän tyttö taida olla riippuvaista sorttia lainkaan...

Viime aikoina on opittu uutta:

Palloa osataan ottaa ja antaa, heittää ja hakea. Ja sana pallo on tuttu, meillä pallo tulee ennen yleisesti lapsiperheissä ensimmäisenä opittua lamppua. Tuleva futaaja?

Juhannuksena maisteltiin ensimmäistä kertaa kermavaahtoa

Ja eilen syötiin ekaa kertaa lusikalla itse! Ruokaa meni suuhun asti ja lusikka pysyi pääasiassa oikein päin kädessä. Tuttipulloakin osataan välillä kallistaa ja juoda itse.

Kävely sujuu edelleen hienosti tukea pitäen, kättä vaihtaen, siirtyen sohvan reunalta pöydän reunalle ja takaisin - välillä tosin muksahduksia sattuu. Jännityksellä odotamme, josko ensiaskelet otetaan ennen ensimmäistä syntymäpäivää heinäkuun lopussa.

Draamaa

Juhannukset on juhlittu rauhallisesti Suomen mökillä mummon ja ukin seurassa. Säät nyt oli mitä oli, mutta niinhän aina Suomen suvessa. On saunottu, uitu, syöty ja katseltu jalkapalloa. Verakin kävi saunassa, ensimmäistä kertaa ihan oikeasti kun se jouluinen oli lähinnä vaan yritelmä. Nyt istuttiin paljussa saunan lattialla ja vähän aikaa äitin sylissä saunan lauteilla. Hyvin sujui.

Muuten onkin viikko ollut varsinaista vuoristomäkeä. Ensimmäinen varsinainen terve päivä oli torstaina kun lennettiin Suomeen. Keskiviikkona nukuttiin vielä pitkiä päiväunia ja iltaunille meno menikin sitten ihan harakoille. Nukuttaminen kesti ja kesti, niin että itkua väänsi sekä äiti että lapsi. Yhtä hankalaa oli touhu myös torstaina. Siis ensin kyllä nukahdettiin, mutta tunnin päästä herättiin ihan virkeinä. Vuorotellen yritettiin sitten tainnuttaa tyttöä huonolla menestyksellä. J teki töitä tietokoneellaan yömyöhään ja sai lopulta tytön nukkumaan kello puoli kaksi yöllä. Siis oikeasti... ja sama meno jatkuu. Mutta nyt on alettu samaan katastrofiin nukuttaa suoraan omaan sänkyyn, koska jossain vaiheessahan se on joka tapauksessa tehtävä. Annetaan neidin touhuta sängyssään samalla kun itse lukee vieressä kirjaa tai surffaa koneella, ja sitten lopulta (noin tunnin jälkeen) tyttö on pienellä taputuksella uuvahtanut petiinsä. Mutta kyllä tässä aika epätoivoisia hetkiä on eletty...

Ja samaan syssyyn on sitten iskenyt ihan hirmuisa vierastaminen. Välillä huudetaan naama punaisena, kun äiti menee eri huoneeseen. Eikä silloin kelpaa mummo ei ukki, hyvä kun isäkään. Ja minä kun olin suunnitellut kaverien kanssa iltatapaamisia Helsingin reissulle, alkaa epätoivo vallata tässä alaa... että mitenkä tässä nyt mihinkään pääsee, kun tytsä on ihan epätoivon partaalla jo siitä, että menee vessaan??? Neuvoja anyone?

No, helppoahan tämä on tähän asti pääasiassa ollutkin. Nyt yhtäkkiä ollaan saatu myös se känkkäränkkä kylään.

Sain Rosan ja Simon kirjan luettua loppuun. Homma muuttuikin ihan totaalisti vauvan päästyä 8 kuukauden ikään, kun Rosa lähti töihin ja hoitovastuu siirtyi pääasiassa Simolle. Samalla käytettiin kyllä myös hoitajaa apuna, mutta kirjan mukaan Simo hoiteli lasta vuoden vanhaksi aika säännöllisesti. Rosan feministipointsit siis lisääntyivät, ja hyvin ymmärrän myös huonon omantunnon tehdessään eduskunnassa pitkää päivää. Ei olisi minusta ollut siihen. Ensimmäinen puoli vuotta menee helposti vauvahuumassa, joten jos siinä feministiys hiukan vähenee niin semmoista sattuu. Simon baarissajuoksemista en kyllä edelleenkään oikein tajua. Ehkä sitä hiukan liioiteltiin? Ja kirja oli kyllä itse asiassa aika höttöä, mutta näin samaa vaihetta elävälle ihan sopivan kevyttä luettavaa.

Alennusmyynnit

Olipas tuossa edellisessä postauksessa kommenttia kulutuskritiikistä, jota tässä perheessä ei siis tosiaan ole juurikaan viime aikoina harrastettu ja tässäpä siitä viimeisin todistus - viime viikolla alkoi Polarn och Pyretin ale ja matkaan tarttui tämmöinen ihana mekko:

Löysin myös Söderistä ihanan lastenvaateputiikin, jossa 30% alet. Sieltä löytyi tämä Småfolkin söpö kura-asu syksyksi:

Ja nämä retro-potkuhousut ja oloasu/yöpuku:

Tästä vielä näkee retrohousujen varsinaisen värin, kankaana pehmeä sametti

Äidin tyttö

Kyllä on sitkeä tauti. Tänään on jaksettu jo vähän pidempään pystyssä, eikä kuumetta enää ole, mutta eilen vielä oksennettiin ja myös kiusallinen ripuli vaivaa. Verasta on myös tullut ihan mammis tämän taudin aikana, äiti ei saisi metriä kauemmas mennä kun jo alkaa itku ja hampaiden kiristys. Tämä on niin outoa, tyttö kun ei koskaan aiemmin ole osoittanut ko piirteitä. Ei edes niissä kehitysvaiheissa kun niitä olisi ikäänkuin kuulunut olla. Ei, hän vaan tykkäs, että EVVK vaikka äiti häippäsi kuvioista. Mutta ei nyt, nyt tuntuu että koko ajan pitää kyhnätä kyljessä kiinni.

Tämä läheisyyden kaipuu on aika hellyyttävää; mikä sitä vastoin on aiheuttanut harmaita hiuksia ja turhautumia, on että nukkua ei siis kertakaikkiaan voi muutoin kuin joko äitin tai isän vieressä. Ei siis todellakaan kuuloakaan, että voisi nukuttaa omaan sänkyyn (tätä ei ole juuri tapahtunut sitten Espanjan), ei edes nukahdettuaan voida nostaa omaan sänkyyn. Ja nyt on menty niin pitkälle, ettei edes vanhempien sängyssä voi nukkua ilman jompaakumpaa vanhempaa. Argh. Tämä aiheuttaa sen iloisen tosiasian, että jompikumpi meistä menee TOSI aikaisin nukkumaan. Ja nukkuu päivällä. Päivällä sentään vielä voi lukea sängyssä samalla, mutta yöllä ei tosiaankaan näe. Eli siinähän sitten makoilet, ilman että väsyttää yhtään.

No, toivottavasti tämä on ohimenevää. Kunhan tästä toivottavasti suht pian tervehdytään, pitää palata kyllä ripeästi normaaliin, muutoin touhusta ei tule kuin vihaiseksi.

Tähänhän voisi tietysti joku todeta, että kyllä hyvä äiti menee nukkumaan vauvansa kanssa. Ja nauttii siitä. Tästä pääsenkin takaisin Rosan ja Simon kirjaan, niin näköjään jotkut tekevätkin. Kyllähän äitiys on ihanaa ja vauvassa on tosi kiinni, mutta siis oikeesti. Imettäminen on niin ihanaa, että eihän haittaa vaikka vauva syö 20 tuntia päivässä vielä viisikuisena. No, kai noinkin voi ajatella. Että on ihan ok, että herätään öisin kerran tunnissa imettämään. Että on ihan ok jos vauva ei viihdy vaunuissa vaan sitä joutuu kantamaan rinterepussa kolmen tunnin kävelyillä.

Ja sitterihän olisi ihan turha kapistus. Kulutuskritiikki on munkin mielestä erinomaisen hyvästä, (vaikkakaan en ole siihen juuri henkilökohtaisessa elämässä sortunut viime aikoina, hmph), mutta ehkä elämää voisi oikeasti vähän helpottaa kuitenkin?

Niin ja kyllä, se voi olla ok, että äiti on se joka on kotona ja isällä on lakisääteinen baaripäivä vähintään kerran viikossa. Että isä käy urheilemassa usean kerran viikossa, mutta kun äiti käy harrastamassa pilatesta, pitää paikalle kutsua hoitaja. Ja samanaikaisesti Rosa ihmettelee, miten onnistutaan perheissä joissa isä ei osallistu. Get real. Jos tämä ei ole sitä niin mikä.

Ehkä antavat kirjassaan liioitellun kuva, mutta tällaisen kuvan siitä kyllä saa. Kyllä ollaan ainakin meikäläisen feminismistä aikamoisen kaukana.

Nyt voisi tietysti todeta, että ei kukaan pakota lukemaan. Pakko mun on nyt kuitenkin selvittää, että tuleeko asiaan muutosta vuoden aikana :/

Arvaatte varmaan, että täällä on isän vuoro maata neidin vieressä. Lähdenpä tsekkaamaan, joko on vaihtovuoro.

Pipinäkin jaksaa välilllä jotain

Vaikka ollaankin oltu sairaita, on silti jaksettu katsoa vähän jalkapalloa...

...lukea vähän kirjaa...

...katsoa vähän bebis-cdtä...

...sitten kyllä meni vähän totiseksi...

...ja vähän on kiukuttukin:

Sairasvuoteen äärellä kerkee miettiä syntyjä syviä

Jo kesäkuun puoliväli! Hui, miten aika juoksee, ensi viikolla on jo juhannus. Ja kunnon suomalaisena pessimistinä voisi myös todeta, että siitä alkaa sitten päivät taas lyhetä kohti syksyä ja - työelämää... yritän kuitenkin olla ajattelematta niin.

Tänään on toisaalta päässä pyörinyt taas niin sataa ajatusta, ettei kesän kulumiselle juuri niin montaa riitäkään. Vera on edelleenkin kovasti kipeä, ja nukkuu lähes koko päivän. Yö meni jotenkuten, kuulemma J oli saanut eilen alkaneen ripulin vuoksi vaihtaa vaippaa poikkeuksellisti yölläkin; onneksi aamusta nukuttiinkin sitten kymppiin asti. Valveilla ollessakin silmät roikkuu puolitangossa ja nestettä saa väkisin pakottaa alas kurkusta.

Aamiaspöydässä hermostuin, kun luin aamun lehdestä että irlantilaiset olivat menneet ja äänestäneet Lissabonin sopimusta vastaan. Eilisestä lehdestä olin lukenut haastattelun kahdesta iäkkäästä irlantilaisrouvasta, jotka totesivat että ei heillä ole hajuakaan mitä koko sopimus tarkoittaa mutta kun heistä nyt vaan tuntuu siltä niin he äänestävät ei. Aaaargh.

Joskus olin vielä 100% kansanäänestysten takana. Nykyään en suhtaudu kovinkaan positiivisesti kansanäänestyksiin, kun tuloksena on useimmiten tällaista potaskaa. En itsekään ole erityisen perillä sopimuksen sisällöstä enkä automaattisesti sitä kannata, mutta on se nyt aika syvältä, että koko Euroopan laajuinen, pitkään neuvoteltu sopimus heitetään romukoppaan tältä pohjalta (jo toistamiseen). Miksei tätä olisi voinut jättää kansanedustajien päätettäväksi, onhan heidät valittu päättämään asioistamme? Varsinkin tällaisissa kompleksisissa kysymyksissä on aivan turhaa olettaa, että ns tavallinen tallaaja jaksaisi ottaa tarpeeksi selvää kyetäkseen muodostamaan mielipidettään. Sitten on tietysti toisenlaisia kysymyksiä - kuten ruuhkamaksut -joista oikeasti on ihan fiksua järjestää kansanäänestys.

Päivällä sitten J lähti ystävänsä häihin, joihin meidät vanhemmat oli toki molemmat kutsuttu. Mutta ei lapsia. Olimme harkinneet lapsenvahdin hankkimista, mutta kun J:n isä taas tavalliseen tapaansa on reissussa eikä muita luontevia oikein ole tarjolla, niin emme sitten jaksaneet vaivautua sen suurempaan etsintään. Kyseessä on ystävä, jonka olen tavannut kerran (ja sitäkään en muista, juhlissa oli silloin niin runsaasti uutta porukkaa) ja tulevaa vaimoa en ole tavannut koskaan. Minua ei siis suuremmin harmittanut, että kemut menivät sivu suun. Tarkoitus kuitenkin oli, että olisimme menneet koko perheen voimin kirkkoon ja minä ja Vera lähteneet sieltä sitten kotiin. No, nyt voi todeta että onni onnettumuudessa oli, ettemme olleet lapsenvahtia hommanneet kun emmehän olisi kuitenkaan päässeet.

Tästä pääsen seuraavaan tänään pohdittaneeseen aiheeseen, josta myös Äitiyspakkaus-blogissa käytiin eilen kiivasta keskustelua, itsekin aika aktiivisesti. Onko hyväksyttävää kutsua häihin tai muihinkaan kekkereihin periaatteella "ei lapsia"?

Itse olen sitä mieltä, että monestakin syystä ymmärrän jos hääpari ei halua lapsia juhliinsa (esim. lapset vievät kaiken huomion, osa vieraista keskittyy vain lapsiinsa, suurelle lapsilaumalle pitää myös olla tilaa ja ruokaa, joka ehkä rajoittaa muuten kutsuttujen määrää...). Onhan jokaisella kutsutulla vapaus valita, haluaako juhliin osallistua vai ei. En loukkaannu siitä, että meidät kutsutaan mutta tytärtämme ei. Kesähäihin USA:ssa Vera tulee mukaan, ja tiedän jo etukäteen että aikani tulee menemään pääasiassa Verasta huolehtimiseen ja perässä juoksemiseen.

Ymmärrän myös ihan hyvin, jos esim tupareihin kutsutaan periaatteella lapset tervetulleita ennen klo 18, sen jälkeen K-18. Toisaalta tietysti sääli, jos ei koskaan enää ole sellaisia juhlia kuin 70-luvulla, että lapset olivat mukana kaikkialla ja sitten vain nukahtivat sohvan nurkkaan. Mutta kuinka moni vanhempi nykyään enää edes jaksaa sellaista? Ehkä parikymppiset vanhemmat paremmin kuin me 30+? En tiedä. Minua ei kuitenkaan häiritse, etten saa viedä Veraani koko illaksi riekkumaan jonkun tupareihin tai muihin kemuihin.

Mm tällaisia olen tänään pohtinut Veran unta valvoessani. Analysoimatta jäi vielä Rosa Meriläisen ja Simo Frangénin vauvakirja Nollasta ykköseksi, jota aloin eilen lukea. Sanonpa vaan lyhyesti tässä, että voi hyvä ihme onko tämä muka feministi-Rosa??? Simo vaan juoksee lätkamatseissa ja baarissa vaikka kotona on parikuinen vauva. Tästä riittänee muutama kommentti seuraavaankin postaukseen, jollei sitä ennen löydy sata tähdellisempää aihetta :)

Nyt taidan siirtyä katsomaan jalkapalloa. Jos Verakin jaksaisi sinnitellä hetken pystyssä.

Karhunpoika sairastaa

Mun pikku tyttö on ihan hirmu kipeä. Oksentaminen alkoi eilen illalla, jatkui yöllä ja aamulla. Päivän aikan nousi kova kuume ja tyttö on ihan kanttuvei. Nukkunut ja torkkunut koko päivän. Ihan kamalaa katseltavaa. Ei ole ollenkaan tottunut tämmöiseen, Vera kun on ollut kovasti terve tähän mennessä, sitä pääsiäisenä saatua mahatautia lukuunottamatta.

Käytiin lääkärissä, kun pelättiin sitä aivotärähdystä; lääkäri kuitenkin vakuutteli, ettei ole syytä huoleen vaan kyseessä on todennäköisesti ihan tavallinen vatsatauti. Nyt sitten vaan kestetään ja toivotaan, että pian olo olisi jo parempi. Illan työpaikan kesäjuhliin menokin on jo peruttu.

Nyt vieressä makaa tulikuuma pieni kekäle.

Jalkapalloa ja maksamakkaravoileipiä

Täällä katsotaan futista. Katsomossa istuu viisi äijää ja hihkuu ja kiroilee. Tasapeli edelleen. Seuraavat viikot tää on nyt tätä.

Oltiin pitkästä aikaa tänään ruotsalaisen mammaryhmän kanssa, sää oli vähän epävakaa mutta päädyttiin silti piknikille. Tajusin vasta eilen, että viime ajat ollaan tosiaankin pyöritty suomalaisen mammojen ja lasten kanssa. Tälle viikolle kaikille päiville on sovittu treffit ruotsalaisten kavereitten kanssa, joten Veralle tuleekin oikein poikkeuksellinen annostus isänkieltä.

No mammaryhmä yhteen ääneen suositteli leverpastej-voileipiä. Kun mielipide kerta oli näin yhtenäinen, kokeilimme siis maksamakkaravoileipää illallisella. Tytön naama oli aika rutussa ja kitinää kuului sen jälkeen loppuilta. Kävin illalla jumpassa (body pump, huomenna tulee olemaan kaikki paikat kipeinä..), ja kuulin sitten, että sillä aikaa oli a) kaaduttu pöydän kulmaan ja b) oksennettu. Oksennuksen jälkeen oltiin kuitenkin iloisia ja normaaleja. Nyt sitten ihmettelen, johtuiko oksentaminen pöydän kulmaan kaatumisesta vai maksamakkarasta? Mutta eikö oksentaminen joka tapauksessa ole hyvä asia?

Maali! Huhhuh täällä huudetaan. Zlatan. Minunkin varmaan pitää siirtyä tv:n ääreen.

... jo toinen maali. voi härreguud. Mun veikkaus 2-1 Ruotsille näyttää jo mahdolliselta, koko muu jengi uskoi Kreikkaan (siis mitä ruotsalaisia sellaiset edes on??).

Vauhti kiihtyy

Meillä kontataan hirmuista vauhtia ja seistään jo hetki ilman tukea. Missä vaiheessa tuo konttaaminen edes oikein alkoi?? Tässähän alkaa ihan huolestua, kun ei oikein pysy enää kehityksen perässä.. Ja mieltä on opittu näyttämään olan takaa. Kaarelle heittäytyminen tapahtuu useimmiten hoitopöydälle tai vaunuihin joutuessa, kun se vaan ei olisi yhtään kivaa.

Eilen oli Ruotsin kansallispäivä ja Gamla Stanin Skeppsbrolla kuninkaanlinnan ulkopuolella ilmaan päästettiin yli 50 000 ilmapalloa. Jotenkin kätevää viettää kansallispäivää kesäkuussa, ruotsalaisethan valitsivat kansallispäivänsä vasta muutama vuosi sitten. Kesällä on helpompi juhlia kuin talvella... Sama koskee ylioppilasjuhlia, penkkareitahan täällä ei ole (eikä kirjoituksia) vaan juhlivat ylioppilaat ajelevat kuorma-autoilla touko-kesäkuussa kun ovat päässeet ylioppilaaksi. Niin, ja kaikkihan tosiaan pääsevät ylioppilaaksi, olisihan se kerrassaan epädemokraattista reputtaa joku rassukka...

Pieni juhlija ja 6 juni pallo. Vähän vakava; pohtinee onko hänen syytä tällaista ruotsalaista hapatusta juhlia ;)

Kielikukkasia

Viime viikolla oli viimeiset suomalaisen kirkon avoimet lapsikerhot. Kerho alkaa taas syyskuun alussa - mutta silloin minä olen jo takaisin töissä! Aika hurjaa oli sanoa heiheit tietäen, että syksyllä me ei sitten enää tulla...

Viimeisessä kerhossa juttelin yhden äidin kanssa, joka kertoi, että ovat saaneet lapselleen päivähoitopaikan vasta ensi keväälle. He eivät tosin vie päiväkotiin vaan päivä-äidille. Anteeksi kelle? -Päivä-äidille. Vielä hetken raksutti tyhjää ennen kuin tajusin: dagmamma eli päivä-äiti! Siis perhepäivähoitajahan on ruotsiksi dagmamma. Tämä päivä-äiti oli kyllä ehkä yksi hauskimmista kuulemistani vapaista käännöksistä ruotsista suomeen. Kyseessä on koko ikänsä Ruotsissa asunut äiti. Itse asiassa päivä-äiti sanana kuvastaa paremmin hommaa, mistä ihmeestä tämä perhepäivähoitaja edes tulee? Päivähoitaja, joka on perheessä? Toisaalta äiti on niin latautunut sana, etten ehkä haluaisi kutsua lastenhoitajaa äidiksi, vaikkakin vain päivä-äidiksi...?

Tällaisiin käännöksiin en onneksi ole vielä itse sortunut enkä sorrukaan ihan hevillä... Mutta nykyään minäkin usein otan bussin, vaikka suomeksihan se on tietysti mennä bussilla. Onko teille muille ulkomailla asuville tullut kieleen tällaisia käännöksiä muista kielistä?

Tukholmassa superihanat säät jatkuu. Me on nautittu kesästä muiden mammojen ja lasten kanssa ah niin ihanalla Djurgårdenilla. Jos suuntaat risteilylle Tukholmaan, suosittelen visiittiä Djurgårdeniin!

Aurinkoinen ja tapahtumarikas sunnuntai

Tänäänkin on Tukholmassa ollut aivan mahtavan ihana päivä. Vietimme aikaa Djurgårdenilla, jossa väkeä ja tapahtumia riitti, mm. Götheborg-laiva oli näytillä, vanhoja autoja ajelulla sekä saaristolaismessut. Suomi oli erinomaisen paljon esillä ko messuilla, joissa mm Pietarsaari esitteli itseään hyvänä asuinpaikkana. Saaristolaismessut?

Muuta Jakobstadiin!

Vieraile Suomessa!

Suomesta oli esillä myös mobile sauna...

Hämmennystä herätti myös tämä Fritidstoa (vapaa-ajan vessa??)

Hienoja vanhoja autoja ajeluttamassa - tässä oli jouduttu hankkimaan työntöjoukot apuun

Götheborg näkyy taustalla, seuraavana kohteena Helsinki.