Pyöräilyä ja lomailua

Näin meillä mennään! Nyt on jo uskaltauduttu liikenteen sekaan, ja ajeltu pitkät pätkät Tukholman keskustan pyöräteitä. Tosi mahtavaa. Huomaa, että vaikka jotkut taidot antavatkin odottaa itseään, on tärkeintä että aika on otollinen. Silloin se onnistuu lähes huomaamatta!

Suomen matkalla tytöltä lähti myös ensimmäinen hammas. Aika myöhässä verrattuna päiväkotikavereihin, mutta toisaalta niin on kuulemma ollut aikanaan äidilläänkin. Ja väliäkö tuolla milloin lähtevät, kunhan jossain vaiheessa lähtevät. Suomessa nautittiin mökkeilystä:

Ja palattuamme Tukholmaan mm Drottningholmista ja laivamatkasta:

Tässä muuten vinkki Tukholman matkailijoille: hyvän sään sattuessa maisemat ovat upeat laivamatkan aikana, ja kohdekin on mitä mainioin.  Matka kestää tunnin suuntaansa, ja laivalla saa myös purtavaa jos nälkä yllättää. Laiva lähtee kaupungintalon kulmalta.

Hyvää kesää ja aurinkoa!

Heihei tutti

Joopa, joo, kesäkuu vaan hurahti ohitse. Tapahtui meillä myös isoja: Vera oppi pyräilemään, ihan tuosta noin yllättäen. Aiemmin on harjoiteltu apupyörillä ja tänä kesänä pari kertaa ilman, mutta yleisesti asia ei oikein ole innostanut. Nyt tuo arvokas taito vain yhtäkkiä ilmaantui, parin kerran kokeilulla. Ja nyt pitäisi päästä pyöräilemään joka päivä!

Lisäksi Vidar luopui tutistaan viikko sitten, käyntiin viemässä tutit Skansenin kissoille. Kyllähän tuo aika vanhaksi jo kerkesikin, ainakin suomalaisittain. Ruotsissahan tutteja näkee ihan yleisesti vielä 3-4 vuotiailla, joskus jopa vanhemmillakin. Skansenilla siis on paikka, minne yleisesti viedään tutit ja luovutetaan kissanpennuille.

Jos nukuttaminen ennen sitä oli haasteellista, on sen jälkeen hommassa mennyt aikalailla ikä ja terveys ja hermot moneen otteeseen. Tällä hetkellä toimiva keino on yhtäkkiä vaunuun nukuttaminen (tämähän oli meillä käytössä joskus kauan sitten, kun Vidar ei vielä osannut nousta vaunusta itse, mutta sittemmin poistui käytöstä kun tyyppi alkoi venkoilla itsensä irti ja kaatuikin vaunuissa jonkun kerran). Nyt siis olemme palanneet alkuun. Ehkä nämä joskus 5 vuoden säteellä alkavat nukkua, ennen kuin tulee teini-ikä ja alkaa muut huolet...

Lomia odotellessa. Ensi viikko vielä töitä, mies meni vielä työmatkalle keskiviikkoon asti ja nyt kärvistelen lapsia nukkumaan itsekseni. Pakko vaan kasvattaa pinnaa, kyllähän siihen on tarvettakin...

Uutta oppimassa

Kaikkea mielenkiintoista sitä oppiikin joka päivä uusissa töissä. Se on muuten niin mahtavaa! Tällä viikolla opin, että minimipalkkaa ei Ruotsissa tosiaankaan ole. Jos sitä ei lue työehtosopimuksessa, sitä ei ole. Ja yhdessä meidän työehtosopimuksista lukee, että minimipalkka 20-vuotta täyttäneelle on 15 400kr kuussa. Mutta jos olet alle sen, ei ole mitään mainintaa. Eli 18-vuotiaalle saamme käytännössä maksaa mitä vain!!! Toki suurin osa työnantajista varmaankin maksaa tuon mainitun minimipalkan, mutta ei siis tarvitse. Lisäksi olemassa on myös "introduktionslön", joka on 75% minimipalkasta. Siis 11 550kr! Sillä ei kyllä Tukholmassa pitkälle pötki... Suomessa käsittääkseni on olemassa minimipalkka ihan laissa, vai onko? Muutoinkin on oppinut tässä menneiden 5kk aikana aikamoisen paljon ruotsalaisesta työelämästä, asioita joista ei ole ollut aiemmin aavistustakaan.

Meillä siis kaikki oppivat uutta koko ajan, niin lapset kuin vanhemmatkin. Katja mainitsi blogissaan ensimmäisestä kerrasta, kun peukalo osuu lapasessa oikeaan kohtaan. Sekin on meillä saavutettu. Hansikas ei vielä kyllä suju, eikä listalta voi poistaa vaippojakaan vielä. Kesällä meinataan harjoitella vihdoin, vaikkakaan potalla käynti ei ole mitenkään kovin pop.

Uimakoulussa on isompi harjoitellut uintia viimeiset viikot, ja alkaa tuntua siltä, että veteen vahingossa joutuessa pinnalla saatettaisiin peräti pysyä sen verran että apu saapuu. Muita harrasteita meillä ei keväällä olekaan ollut, koska ei olla jaksettu eikä haluttu stressata harrastusten kanssa. Kerkeää niitä ihan yllinkyllin myöhemminkin, ensi syksynä varmaankin alkaa tanssi yhdessä kaverien kanssa sekä ehkä joku maalaus- tai piirustusharrastus. Vidarillekin voisi sitten jo keksiä jotain. Mutta ei stressiä, hiki on tosiaan tullut vierestä seuratessa muutamien tuttujen ohjelmoitettua elämää.

Oppimisesta, ensi viikolla onkin sitten seuraava koulukäynti. Veralla oli viimeinen päiväkotiyöpyminenkin, kun ensi vuonna ei sitten enää tietenkään ole. Ensi vuonna ehkä uskalletaan jo kaverille yökylään, nyt ei vielä ole haluttu vaikka jotkut kaverit jo niin tekevätkin. Pari kaveria onkin jo jonossa yökyläilemään.

Nyt on vihdoinkin tullut kesä! Jopa tänne Suomeenkin, missä ollaan äitienpäivän vietossa. Tällä viikolla on ollut ensimmäiset todelliset hellepäivät, ja puihin tulleet lehdet. Ihanaa, tästä pitää nyt nauttia!

Koulutielle

Tällä viikolla oli eka tutustuminen uuteen kouluun. Lasten kanssa mentiin, ja yllättäen vanhemmat eivät saaneetkaan olla paikalla. Lapset jäivät opettajien kanssa huoneeseen ja meidät vanhemmat passitettiin tunniksi kahville. Hyvin siellä oli sujunut, jopa nokun tehtävän olivat tehneet. Meitä äitejä ja vähän isiäkin jännitti kyllä ihan yhtä paljon kuin lapsiakin... toinen koulukäynti on sitten 2 viikon päästä, ja koulu (esikoululuokka) alkaa 20.8. Opettajat tuntuivat tos mukavilta, ja kaikki meidän päivkodista tulevat lapset olivat ainakin tässä vaiheessa vielä samassa ryhmässä.

Ruotsissahan esikoulu on aina koulun yhteydessä ja lasketaan jo koulutoiminnaksi, vaikkei kuulukaan oppivelvollisuuden piiriin eikä siten ole "pakollista". Läksyjä ei myöskään tule tämän vuoden aikana käsittääkseni.

Tänne on vihdoin tullut kauankaivattu kevät, ja kesäkin kolkuttelee jo ovella. Tänään oli upea auringonpaiste ja ensimmäistä kertaa puissa lehdet. Ihanaa! Lenkkeillessä aurinkoista Norr Mälästrandia pitkin sitä usein miettii, miten upea Tukholma onkaan. Onni asua täällä! Vaikka Helsinki onkin myös lähellä sydäntä... ensi viikolla tullaankin suomalaisen äitienpäivän viettoon Suomeen, Ruotsissa äitienpäivää vietetään kuun lopussa.

Ollaan myös päästy pyöräilyn makuun pitkästä aikaa, ostettiin aikuisen pyörään liitettävä erillinen lastenpyörä ns. påhängscykel ja se toimii tosi hienosti! Vera istuu tällaisen lisäpyörän päällä ja Vidar lastenistuimessa. Näin koko porukka voi lähteä pyöräretkelle. Meillähän ei itse vielä oikein osata pyöräillä. Pikkuhiljaa, ja tästä on syntynyt ekaa kertaa oikeaa pyöräilemisen iloa!

Nyheter

Vidar täyttää tällä viikolla 2 vuotta. Pieni poika ja jo 2-vuotias! Mummo ja vaari tulevat juhlistamaan tätä suurta päivää ensi viikonloppuna - sekä meille seuraksi, kun J on lisäksi lähdössä työmatkalle. Mukavaa, ensimmäiset yövieraat saavat testata meidän uuden vuodesohvan!

J oli myös melkein koko viime viikon poissa (ti-pe) työmatkalla ja totesin, että nyt on ohitettu joku raja siinä, että lasten kanssa keskenään menee oikeastaan ihan hyvin. Vidar vihdoinkin nukkuu jokseenkin ok (koputan puuta) ja heräilee useimmiten ekaa kertaa vasta aamuyöstä viiden aikaan. Siten unta saa myös äiti vähän pitempiä jaksoja kerrallaan. Hallelujaa, vihdoin!

Myös muutoin lasten kanssa koordinoitu sujuu aika hyvin, ja päivät tietty menevätkin päiväkodissa joten ei siihen niin kovin edes aikaa ennen nukkumaanmenoa jää. Muutenkin 2-vuotias alkaa olla jo vähän hallittavissa, kuuntelee ja ymmärtää ainakin välillä, syö itse eikä istu enää syöttötuolissa, auttaa kun pyydetään, ei juo enää tuttipullosta kuin nukkumaan mennessä ja öisin, ei käytä enää bodyja (se vaihe loppui yhtäkkiä kesällä!), leikkii omia leikkejään ja siskonsa kanssa, aamuisin jopa viihtyy jonkun aikaa itsekseen leikkien ja telkkaria (tai iPadia) katsellen kun äiti vielä nukkuu. Meillä on kyllä turvattu näihin kyseenalaisiin keinoihin... välillä taas tyyppi on ihan mahdoton, juoksee karkuun ja rätkättää mennessää, sotkee ruokaa eikä haluaisi millään pukea päälleen. Mutta aika vähän meillä mitään kiukkukohtauksia on ollut.

5-vuotias taas osaa olla halutessaan hyvinkin avulias, mutta kieltämättä myös välillä kaikkea muuta ;) mielialat vaihtelee, ja etenkin taipumuksena on vetkuttaa ja unohtua tekemään asioita. Toisaalta äiit on edelleen ihana ja paras, joten siitä yritetään nauttia niin kauan kuin tätä riemua kestää.

Kouluunkin tuli soitettua ja tarkistettua, että kaikki on kunnossa ja jonossa ollaan. Syksyn aikana tulee kutsu info-ja tutustumistilaisuuteen.

Syksy, niin. Pimeät illat hämmentävät. Mihin se kesä katosi? Varsinkin tämän kesän kohdalla tosiaan tuntuu niin käyneen, kun sadetta piisasi niin että kesä tuntui kovin lyhyeltä. Ei jotenkin yhtään jaksaisi kurahousuja ja talvipukuja. Kauhistuttaa, että ensi kesään on tosiaan vuosi... vaikka joskus pimeät syysillat voivatkin olla ihan mysigt, niin tänä vuonna ei kyllä yhtään nappaa.

Toisaalta on tällä kertaa syksyssä positiivinen puolensa - sain viime viikolla tietää pääseväni keväällä hakemaani koulutukseen. Kyseessä on erityiskurssi pääasiassa iltaisin työlakia (arbetslivets juridik) Tukholman yliopistolla. Kurssi alkaa huomenna ja on varmaankin aika vaativa, koska en ole koskaan lukenut lakia aiemmin ja nyt vielä ruotsiksi. Toisaalta olen alaa sivuavia hommia tehnyt jo jonkin aikaa, joten ainakin asioita pitäisi pystyä soveltamaan käytännössä. Duunia ei kylläkään voi 100% kurssin aikana tehdä, joten katsotaan miten tässä käy....

Kuukauden saldo

Aika liitää ja puoli kesää on pian ohitse! Säistä ei sitä kyllä huomaisi - sateisessa pohjolassa ei edes työnteko harmita, kun mittari näyttää 12-13 astetta ja bikineille ei ole juuri ollut vielä käyttöä. Juhannus oli ja meni maalla, hyttysten syötävänä, sentään aattona oli mainio sää ja päästiin ihan nauttimaan lämmöstä. Porukat hyytyi aikaisin, yksi sairastelun takia, toinen koska oli raskaana ja loput vaan ihan lapsia nukuttaessa. Että sellainen railakas juhannus! Lapset on raukat ihan syötyjä, muhkuroita ja patteja riittää joka puolelle kroppaa.

Meillä oli tapahtumarikas kesäkuu, kun alkukuusta löydettiin asunto, josta tehtiin tarjous jo ennen näyttöä ja se sitten meni pikkuisilla muutoksilla läpi. Kyseessä on piharakennus Tukholman keskusta-alueella - siis talo keskellä keskustaa! Täydellistä!

No, sitten tulikin paniikki, koska alkuperäinen tarkoitus oli ollut, että remontoidaan omamme ja myydään ensin, ja sitten vasta ostetaan.  Näinhän se usein menee, varsinkin Ruotsissa, että kun sopiva asunto tulee kohdalle, pitää tilaisuuteen tarttua heti - ja koko hommaan voi mennä n 2-3 päivää. Oltiin jo kaveri varattu remonttihommiin 2 viikoksi heinäkuussa lomamme aikana. Soitetttiin sitten hänelle torstaina, että voisitko tulla viikonloppuna ja aikaa onkin n 5 päivää. Kaveri tuli sitten, raukka hommiin koko viikonlopuksi. Lisäksi olin juurikin Bostonissa kun tämä tapahtui, eli kerkesin käydä asuntoa katsomassa ennen lähtöä ja sitten kaupat oli tehtävä matkan aikana!!

Siinä sitten maalattiin ja paklattiin, korjattiin seiniä ja ovia ja roikkuvia ovenkahvoja. Yksi ovi oli mm potkaistu sisään, kun lukko meni tässä keväällä rikki eikä ovea saatu muuten auki... Lasten kanssa oltiin 2 päivää evakossa. Vanhemmat tuli kyläilemään remonttia seuraavana maanantaina, jolloin J lähti työmatkalle Norjaan. Yllättäen meklari halusikin ekan ennakkonäytön jo keskiviikolle, ja kysynnän vuoksi yleisen näytön jo lounasaikaan torstaille (kun aluksi piti olla su ja ma) - ja torstai-iltana asunto oli myyty!

Olimme ostaneet uuden asunnon edellisenä torstaina - siis viikon aikana ostimme asunnon, remontoimme, vanhemmat tulivat kylään, olin työmatkalla USA:ssa, mies oli työmatkalla Norjassa ja ostimme uuden asunnon! Mikä viikko...

Sen jälkeen onneksi sai vähän rauhoittua, kohti juhannusta, tosin samanaikaisesti kaiken kanssa Veralla oli sitkeä silmätulehdus. Onneksi vanhemmat olivat apuna, muuten homma olisi varmasti mennyt ihan käsille...

Muutto on joka tapauksessa jo elokuun alussa, nyt vielä muutama päivä töitä Suomesta käsin -sitten lomaillaan Suomessa ja vähän myös Espanjassa, ja kunhan sieltä palataan niin sitten jo muutetaankin.

Hansikkaat, anyone?

Fy fan miten kylmä tänään on ollut. Hesarikin uutisoi, että Tukholmassa on kylmempää kuin jouluna! Ja joulun aikaan sitä sentään tajuaa pukeutua talviseen säähän varautuen! Tänään ainoa reissu ulos asunnosta oli kaupunginkirjastoon, joka on 10 minuutin kävelymatkan päässä, ja matkan aikana tuli todella ikävä pipoa ja hansikkaita. Aivan karmeaa. Sääliksi kävi maratoonareita, jotka painoivat hirveässä sateessta ja tuulessa tuskien taivaltaan. Uskomatonta, että tasan viikko sitten oli 25 astetta lämpimämpää..!!

Alunperin meillä oli tarkoitus grillata kaverien kanssa pihalla, anna mun nauraa. Onneksi kaverit sentään tulivat :) Tavattiin ensimmäistä kertaa Alexandra 1v, adoptoitu 2kk sitten Etiopiasta. Suloinen kuin mikä! Todella ihanaa nähdä, miten kauan kaivattu lapsi on vihdoin saatu perheeseen. On myös mukavaa saada ystävät takaisin - tähän asti kun lapsettomuus on ollut niin kova pala, ettei lapsiperheiden seura ole oikein ollut toivottua.

Ensi viikolla edessä on työmatka Bostoniin, matkalla ma-pe. Mukavaa ja ei samaan aikaan. Saa nukkua monta yötä putkeen hotellissa ilman yörherätyksiä (kyllä, vaikka kehuskelin jo edellisessä postauksessa, meillä herätään taas...). Ikävä varmasti tulee ja melkeinpä nyt jo odottaa perjantaita kun pääsee kotiin - vaikken edes ole lähtenyt vielä! Aika hullua...

Kertakaikkiaan loistava vappuilma!

Vähän tuli meilläkin vietettyä vappua:

Vera pääsi kekkereihin mukaan, Johan ja mies joutuivat jäämään kotimiehiksi kun Viltsulle iski juurikin sunnuntai-iltan oksennustauti.

Nyt jo taas pirteänä. Parvekekausi on avattu!

Hellepäivä

Todella upea päivä. Aamulla aamiasta ulkona puutarhassa








Ja sitten Suomenlinnaan





Vielä viikko töitä ja sitten lomalle - ensin lomalle ja siitä sitten suoraan äitiyslomalle. Toivottavasti nämä säät jatkuvat!

Mökkielämää

Tänään on palattu Tukholmaan kolmen viikon Suomen reissulta, ja ensi tiistaina suunnataankin taas ulkomaille, nyt kohti Yhdysvaltoja pariksi viikkoa. Eipähän paljon pääse paikalleen juurtumaan... kotona on aika ihanaa ja melkeinpä outoa olla. Tosin täällä sataa, kun Helsinkiin tuli juuri hienot säät (ainakin aamulla oli upeaa). No eipähän tartte edes ulos mennä!!

Oltiin viikko omalla ja kaverien mökeillä täysin kaiken sivistyksen ulkopuolella, ilman nettiä ja muitakaaan ylellisyyksiä. Tosin se se vasta ylellistä olikin olla kaiken huuhaan tavoittamattomissa (no kännykkä siellä nyt kyllä toimi, ja tvkin oli mutta siihen ei saatu edes johtoa seinään :). Mistään ei tarttenut stressata kun ei kertakaikkiaan mistään mitään tiennyt!

Mökillä oli ihanaa. Vera viihtyi erinomaisesti ja tykkäsi metsämansikoista kuin hullu puurosta; saunassa paljussa istuminen oli myös huippua. Hyttyset oli vähän ikäviä ja talon alle juossut hiiri hiukan ällö, etenkin äidin ja mummon mielestä. Asuukohan se siellä..?

Vierastaminenkin helpottui loppua kohti ja oli jo ihan järkevissä rajoissa tällä viikolla. Mummo ja ukki kelpasivat jo leikittäjiksi ja enollekin jo uskallettiin vähän hymyillä. Eilen juhlittiin ennenaikaisesti 1v synttäreitä kun neiti on sitten juhlapäivänä matkoilla. Eno ja kummitäti kysyivätkin tuleeko Hesariin ilmoitus, Vera 1v, matkoilla, ei vastaanottoa. Mansikkakakkua syötiin, sitä oli koko naamalla ja hiuksilla ja mekolla ja lattialla, ja kuvia päivitetään tänne toivottavasti piakkoin.

Ps. Olimme ostaneet häälahjaksi hienosti pakatun saunakauhan ja kaksi pientä purkkia saunatuoksuja, ja pakanneet ne käsimatkatavaroihin.. arvaattekin jo varmaan - big mistake. Tuoksut hälyttivät ja siihen jäätiin, ne oltaisiin lopulta saatu mukaan mutta ei löylykauhaa. Haluaisinpa nähdä sen terroorin, joka kaappaa koneen lapsi mukanaan ja käyttäen aseenaan saunakauhaa!!!

Sairasvuoteen äärellä kerkee miettiä syntyjä syviä

Jo kesäkuun puoliväli! Hui, miten aika juoksee, ensi viikolla on jo juhannus. Ja kunnon suomalaisena pessimistinä voisi myös todeta, että siitä alkaa sitten päivät taas lyhetä kohti syksyä ja - työelämää... yritän kuitenkin olla ajattelematta niin.

Tänään on toisaalta päässä pyörinyt taas niin sataa ajatusta, ettei kesän kulumiselle juuri niin montaa riitäkään. Vera on edelleenkin kovasti kipeä, ja nukkuu lähes koko päivän. Yö meni jotenkuten, kuulemma J oli saanut eilen alkaneen ripulin vuoksi vaihtaa vaippaa poikkeuksellisti yölläkin; onneksi aamusta nukuttiinkin sitten kymppiin asti. Valveilla ollessakin silmät roikkuu puolitangossa ja nestettä saa väkisin pakottaa alas kurkusta.

Aamiaspöydässä hermostuin, kun luin aamun lehdestä että irlantilaiset olivat menneet ja äänestäneet Lissabonin sopimusta vastaan. Eilisestä lehdestä olin lukenut haastattelun kahdesta iäkkäästä irlantilaisrouvasta, jotka totesivat että ei heillä ole hajuakaan mitä koko sopimus tarkoittaa mutta kun heistä nyt vaan tuntuu siltä niin he äänestävät ei. Aaaargh.

Joskus olin vielä 100% kansanäänestysten takana. Nykyään en suhtaudu kovinkaan positiivisesti kansanäänestyksiin, kun tuloksena on useimmiten tällaista potaskaa. En itsekään ole erityisen perillä sopimuksen sisällöstä enkä automaattisesti sitä kannata, mutta on se nyt aika syvältä, että koko Euroopan laajuinen, pitkään neuvoteltu sopimus heitetään romukoppaan tältä pohjalta (jo toistamiseen). Miksei tätä olisi voinut jättää kansanedustajien päätettäväksi, onhan heidät valittu päättämään asioistamme? Varsinkin tällaisissa kompleksisissa kysymyksissä on aivan turhaa olettaa, että ns tavallinen tallaaja jaksaisi ottaa tarpeeksi selvää kyetäkseen muodostamaan mielipidettään. Sitten on tietysti toisenlaisia kysymyksiä - kuten ruuhkamaksut -joista oikeasti on ihan fiksua järjestää kansanäänestys.

Päivällä sitten J lähti ystävänsä häihin, joihin meidät vanhemmat oli toki molemmat kutsuttu. Mutta ei lapsia. Olimme harkinneet lapsenvahdin hankkimista, mutta kun J:n isä taas tavalliseen tapaansa on reissussa eikä muita luontevia oikein ole tarjolla, niin emme sitten jaksaneet vaivautua sen suurempaan etsintään. Kyseessä on ystävä, jonka olen tavannut kerran (ja sitäkään en muista, juhlissa oli silloin niin runsaasti uutta porukkaa) ja tulevaa vaimoa en ole tavannut koskaan. Minua ei siis suuremmin harmittanut, että kemut menivät sivu suun. Tarkoitus kuitenkin oli, että olisimme menneet koko perheen voimin kirkkoon ja minä ja Vera lähteneet sieltä sitten kotiin. No, nyt voi todeta että onni onnettumuudessa oli, ettemme olleet lapsenvahtia hommanneet kun emmehän olisi kuitenkaan päässeet.

Tästä pääsen seuraavaan tänään pohdittaneeseen aiheeseen, josta myös Äitiyspakkaus-blogissa käytiin eilen kiivasta keskustelua, itsekin aika aktiivisesti. Onko hyväksyttävää kutsua häihin tai muihinkaan kekkereihin periaatteella "ei lapsia"?

Itse olen sitä mieltä, että monestakin syystä ymmärrän jos hääpari ei halua lapsia juhliinsa (esim. lapset vievät kaiken huomion, osa vieraista keskittyy vain lapsiinsa, suurelle lapsilaumalle pitää myös olla tilaa ja ruokaa, joka ehkä rajoittaa muuten kutsuttujen määrää...). Onhan jokaisella kutsutulla vapaus valita, haluaako juhliin osallistua vai ei. En loukkaannu siitä, että meidät kutsutaan mutta tytärtämme ei. Kesähäihin USA:ssa Vera tulee mukaan, ja tiedän jo etukäteen että aikani tulee menemään pääasiassa Verasta huolehtimiseen ja perässä juoksemiseen.

Ymmärrän myös ihan hyvin, jos esim tupareihin kutsutaan periaatteella lapset tervetulleita ennen klo 18, sen jälkeen K-18. Toisaalta tietysti sääli, jos ei koskaan enää ole sellaisia juhlia kuin 70-luvulla, että lapset olivat mukana kaikkialla ja sitten vain nukahtivat sohvan nurkkaan. Mutta kuinka moni vanhempi nykyään enää edes jaksaa sellaista? Ehkä parikymppiset vanhemmat paremmin kuin me 30+? En tiedä. Minua ei kuitenkaan häiritse, etten saa viedä Veraani koko illaksi riekkumaan jonkun tupareihin tai muihin kemuihin.

Mm tällaisia olen tänään pohtinut Veran unta valvoessani. Analysoimatta jäi vielä Rosa Meriläisen ja Simo Frangénin vauvakirja Nollasta ykköseksi, jota aloin eilen lukea. Sanonpa vaan lyhyesti tässä, että voi hyvä ihme onko tämä muka feministi-Rosa??? Simo vaan juoksee lätkamatseissa ja baarissa vaikka kotona on parikuinen vauva. Tästä riittänee muutama kommentti seuraavaankin postaukseen, jollei sitä ennen löydy sata tähdellisempää aihetta :)

Nyt taidan siirtyä katsomaan jalkapalloa. Jos Verakin jaksaisi sinnitellä hetken pystyssä.

Kielikukkasia

Viime viikolla oli viimeiset suomalaisen kirkon avoimet lapsikerhot. Kerho alkaa taas syyskuun alussa - mutta silloin minä olen jo takaisin töissä! Aika hurjaa oli sanoa heiheit tietäen, että syksyllä me ei sitten enää tulla...

Viimeisessä kerhossa juttelin yhden äidin kanssa, joka kertoi, että ovat saaneet lapselleen päivähoitopaikan vasta ensi keväälle. He eivät tosin vie päiväkotiin vaan päivä-äidille. Anteeksi kelle? -Päivä-äidille. Vielä hetken raksutti tyhjää ennen kuin tajusin: dagmamma eli päivä-äiti! Siis perhepäivähoitajahan on ruotsiksi dagmamma. Tämä päivä-äiti oli kyllä ehkä yksi hauskimmista kuulemistani vapaista käännöksistä ruotsista suomeen. Kyseessä on koko ikänsä Ruotsissa asunut äiti. Itse asiassa päivä-äiti sanana kuvastaa paremmin hommaa, mistä ihmeestä tämä perhepäivähoitaja edes tulee? Päivähoitaja, joka on perheessä? Toisaalta äiti on niin latautunut sana, etten ehkä haluaisi kutsua lastenhoitajaa äidiksi, vaikkakin vain päivä-äidiksi...?

Tällaisiin käännöksiin en onneksi ole vielä itse sortunut enkä sorrukaan ihan hevillä... Mutta nykyään minäkin usein otan bussin, vaikka suomeksihan se on tietysti mennä bussilla. Onko teille muille ulkomailla asuville tullut kieleen tällaisia käännöksiä muista kielistä?

Tukholmassa superihanat säät jatkuu. Me on nautittu kesästä muiden mammojen ja lasten kanssa ah niin ihanalla Djurgårdenilla. Jos suuntaat risteilylle Tukholmaan, suosittelen visiittiä Djurgårdeniin!

Takaisin aurinkoisessa Tukholmassa

Takaisin valkeassa pohjoisessa. Loppumatka meni mallikkaasti, ystävät toipuivat taudistaan ja vietettiinkin aika sosiaalista lomailua loppuviikko. Kotimatka lentoineen sujui myös hienosti, neiti on jo aika tottunut lentomatkustaja eikä ole nousuista ja laskuista moksiskaan. Istumalihaksia ja kärsivällisyyttä tuollainen reilun neljän tunnin rupeama tietysti vaatii. Onneksi saatiin paluumatkalle tytölle oma tuoli ja lastenistuin siihen köytettyä, siinä matka sujui kivasti.

Olin tehnyt etukäteen päätöksen, että jätän sekä bloggailun että muunkin netissä roikkumisen minimiin matkan aikana ja onnistuin siinä mielestäni hienosti - vain kolme kirjoitusta ja monta päivää, jolloin en käynyt netissä lainkaan. Eikä edes suuremmin tullut vieroitusoireita :)

Onneksi Tukholmassa oli hienot säät odottamassa, ja nyt onkin jo nautittu piknikkiä puistossa ja muutenkin aurinkoisia kävelyitä kaupungilla. Ihanaa kun taas pääsee joka paikkaan ilman autoa! Minusta ei tosiaankaan olisi kotirouvaksi Espanjaan...

Veran 10 kuukauden rajapyykki lähenee, tuntuu melkein haikealta katsella tuota isoa tyttöä. Päiväkoti-iässä jo. Ja mullakin alkaa jo 3 kuukauden päästä työt... Niin se vaan on pian kokonainen vuosi mennyt. Ruokailut aiheuttaa mulle stressiä, kun yhtäkkiä saakin kai antaa kaikkea mahdollista ja voidaan siirtyä aika normaaleihin ruokiin. Mutta kun mä en tee ruokaa!! Kai mun pitää nyt opetella... Ja Espanjassa oli luomuruokaa vaan 6 ja 12 kuukautiselle, eli viimeiset viikot on syöty sitä mössöä missä ei ole mitään paloja ja nyt ei sitten muut kuin mössöt enää kelpaisikaan. Ja olen ollut aika hysteerinen, ettei vaan tartu mitään kurkkuun niin en ole uskaltanut juuri mitään tytölle antaa. Mutta pakkohan sen kai on joskus oppia syömään muutakin kuin mössättyä purkkiruokaa!? Tänään kokeiltiin vihdoin ekan kerran kurkkua, ja ajattelin testata maustamatonta luomujugurttia myös tällä viikolla. Vaikka hillon kanssa, tai marjojen (ei kyllä ole tuoreita)?

Muutoin seisomaan nouseminen on tällä hetkellä huippu juttu ja maailman parasta, seisominen vain yhdellä kädellä tukea pitäen on tosi pop ja vähän on uskallettu kokeilla myös seisomista ilman tukea. Siitä seuraa kyllä pyllähdys saman tien. Kohta kai tuo osaa jo seistä... ja sitten se osaa kävellä, ja juosta, ja menee päiväkotiin, ja kouluun, ja tuo ensimmäisen poikaystävän kotiin, ja muuttaa pois kotoa... no, nyt taisin mennä hiukan asioiden edelle :)

40s

Vika viikko. Sunnuntaina laskettu aika. Täällä vielä sinnitellään.

Tänään kylässä maalla saaristossa 9 kk Gordonin luona. Satoi ihan pirusti, saunassa oli kiva käydä ja meressä kastautumassa. Gordon sai ekan hampaansa meidän kyläillessämme! Tässäpä joitain otoksia.

Gordon och pappa Henrik.

Gordon kävelee.

Bastuvagnen.

39:s

39:s viikko alkoi tänään. Hurjaa. Enää siis kaksi viikkoa laskettuun aikaan.

Tänään oltiin Tukholman saaristossa, mahtava ilma ja paljon turisteja liikkeellä. Aika kivaa olla ikäänkuin turisti omassa kaupungissaan. Ajeltiin J:n isältä lainatulla autolla Vaxholmiin ja sieltä lautalla Grindaan. Lauttamatka vei n 50 minuuttia, eli vielä suht sopivan matkan päässä vaikka tulisikin tarve rynnätä sairaalaan. Ei luulisi synnytyksen ihan tunnissa sujuvan kuitenkaan näin ekakertalaiselta :)

Grinda on ensimmäinen saari varsinaisesti saaristossa mihin lautat pysähtyvät. Lautta menee Tukholman keskustasta Grindaan vajaassa parissa tunnissa. Siellä on niin hiekkarantaa kuin kallioita, merta, merta ja merta (ja aika paljon turisteja) sekä parikin kivaa lounaspaikkaa. Grindassa voi myös yöpyä hotellissa, mökeissä tai retkeilymajassa. Me tultiin kuitenkin illaksi kotiin ja nyt hyydyttää auringossa vietetyn päivän jälkeen. Vatsa painaa ja on kyllä oikeasti aika iso ja raskas jo...

Back in town ja 38. vko alkoi

Takaisin Tukholmassa länsirannikon reissun jälkeen. Satoi, satoi ja satoi. Niin tosin epäilinkin, jo viime kesän mahtavan sään jälkeen en olisikaan voinut uskoa, että toista samankaltaista kesää heti peräjälkeen tulisi. Mutta sateen määrä oli kyllä jokseenkin mykistävä... Onneksi valitsimme sentään suunnan Göteborgista pohjoiseen eikä etelään Skåneen päin - siellä nimittäin joku jopa on hukkunut tulvissa. Mm. radiossa varoiteltiin ajamasta Malmöön suuntaan, teitä on katkottu tulvien takia, kahden päivän aikana on satanut yhtä paljon kuin normaalisti 2 kuukaudessa.

Meilläkin reissussa siis satoi joka päivä, mutta pienemmässä mittakaavassa. Vietettiin ensin kaksi päivää Göteborgissa, keskiviikkona tavattiin J:n kaveria ja tulevaa vaimoa - häät ovat Göteborgissa elokuussa, me siis missataan ne. Meillä olisi kolmet häät Ruotsissa elokuussa, tosi kurjaa kun ei päästä nyt siis yhtiinkään. Kaverin tuleva vaimo on katolinen italialaisen isänsä puolelta ja kaverin isä puolestaan on luterilainen pappi, häissä tulee olemaan yhdistetty katolinen + protestanttinen seremonia. Nämä kertoivatkin hauskoja ja tragikoomisia anekdootteja keskusteluista, joita olivat erityisesti katolisen vihkipapin kanssa käyneet. Avioliittokasvatusta oli käyty saamassa moneen otteeseen, ja tulevaa rouvaa vannotettu yrittämään parhaansa kasvattaa tulevat lapset kunnon katolisiksi. Monta arvovalta-asiaa oli jo jouduttu käymään läpi. Mahtaa tulla mielenkiintoiset häät; lisäksi Italiasta on tulossa sukua, jotka eivät koskaan ole käyneet ulkomailla ja nyt isä puunaa taloa valmiiksi, näyttääkseen sukulaisille, että Ruotsiin muutto aikanaan oli fiksu päätös ja hyvin on mennyt...

Torstaina käytiin Universeumissa ja Lisebergissa. Universeum oli niin täynnä lapsia, että mua alkoi ahdistaa! Naureskeltiin, että tätäkö se sitten tulevaisuudessa on... Lisebergissa katseltiin kun toiset istuivat tynnyreissä koskenlaskuradassa ja vettä tuli niin alta kuin päältäkin. Satoi meinaan koko ajan. Mä en olisi muutenkaan saanut mennä mihinkään laitteeseen, joten me vaan kierreltiin ja syötiin järkyttävän kamalaa pikaruokaa, josta kuvittelin saavani vähintään jonkun myrkytyksen ja taudin, onneksi en kuitenkaan ja vauvakin jatkaa potkimistaan :)

Perjantaina saatiin vuokra-auto käyttöön ja aloitettiin länsirannikon kierros. Ajeltiin ensin rannikkoa Oslon suuntaan paikkaan nimeltä Kungshamn. Hotelli Kungshamn oli järkytys. Olin vaatinut, että huoneessa pitää olla oma vessa ja suihku - nykyään kun saa pitkin päivää ja yötä juosta vessassa sen verran, etten jaksanut millään ajatusta vessajonoista ja suihkutilojen jakamisesta. Huone annexissa maksoi 895 kruunua (n 95 euroa); siellä oli kyllä oma vessa, mutta se olikin ainoa positiivinen asia koko paikassa. Nettikuvat onnistuivat todellakin hämäämään, sen verran suttuisia olivat. Paikassa haisi ummehtuneelta ja huoneet olivat suoraan 70-luvulta kokolattiamattoineen. Ylestä saunaa oli vaikea kutsua saunaksi seinässä olevine pattereineen. Näytti siltä, että sitä oli käytetty edellisen kerran 70-luvulla. Ja 95 euroa tästä! Käsittämätöntä rahastusta.

Lahden toisella puolella oli onneksi saari nimeltään Smögen, jossa oli oikein viehättävä kalastajakylä ja satama. Nettikuvissa muuten aina paistaa aurinko ja kaikki näyttää superviehättävältä. Todellisuus onkin usein toista kun sadetta tulee kuin saavista... Smögenissä joka tapauksessa mekin saatiin siedettävä sää ja löydettiin tosi mukava kahvila-ravintola. Siellä oli myös paljon sikahienoja purjehdusveneitä Norjan lipun alla. Norjalaiset öljymiljonaarit tulevat siis sinne ökyilemään!

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa alaspäin rannikkoa, ensin käytiin lounaalla Lysekilissä ja sieltä jatkettiin Orustin saarelle Slussen nimiseen taajamaan. Siellä oli noin 5 taloa, Wikipedian mukaan 62 asukasta ja Slussens pensionat. Tässä paikassa huone oli huomattavasti siistimpi, mutta maksoi 1400 kruunua (150 euroa). Luulisi tuolla rahalla jo saavan luksusta, mutta mitä vielä. Puolipimeä huone kohti parkipaikkaa, ei televisiota, ei parisänkyä, ei nettiyhteyttä - mutta toki oma vessa ja suihku.. Ihan pimeitä hintoja, oikeasti. Paikkaa oli kuitenkin suositeltu meille lämpimästi, joten mentiin siis sinne hinnasta huolimatta. Siellä kylläkin syötiin matkan paras illallinen (joka ei toki sisältynyt hintaan). Siellä oli aidon näköinen puulla lämmitettävä sauna, mutta se ei ollut kesäaikaan henkilökuntaresurssoinnin vuoksi käytössä. Excuse me???? Sauna siis otetaan seuraavan kerran käyttöön kunhan paikassa hiljenee elokuussa. Voi jessus, sanon vaan, ruotsalaiset on HULLUJA. Jos olisimme olleet iso ryhmä, olisivat voineet joustaa, mutta eihän saunaa nyt vaan parille asiakkaalle lämmitetä...

Viimeisenä päivänä ajettiin lounaalle Skärhamniin ja sieltä yöpaikkaan Mollösundiin. Siellä oli paras hotelli, maksoi 1395 sekin mutta saatiin sentään merinäköala. Sääli vain, että satoi ja tuuli niin että ikkunasta tuskin näki läpi mitään :)

Ja sieltä sitten ajeltiin tänään takaisin Göteborgiin ja junalla kotiin Tukholmaan. Kivaa olla taas kotona! Rannikolla oli toki hienoja maisemia, karua luontoa ja upeaa saaristoa, mutta kyllä sade ja yleinen huono sää jonkin verran rassaa. Epäilemättä saaristossa on aurinkoisella säällä todella hienoa. Aika hyvin jaksoin autossa istua, vaikka olenkin aika isokokoinen, matkat olivat onneksi lyhyitä. Ärsytti kyllä, etten saanut syödä graavattua lohta enkä juoda valkoviiniä, joka edes vähän olisi lohduttanut kaiken sateen ja tuulen keskellä...

Tänään alkoi myös 38. viikko (37 kokonaista siis takana) ja kolme viikkoa laskettuun aikaan. Onneksi tyyppi pysyi mahassa matkan ajan eikä tarvinnut turvautua Sahlgrenskan yliopistosairaalaan tai Uddevallan sairaalaan (lähin sairaala koko turneen ajan).

Huomenna mennään tutustumaan synnytyssairaalaan ja keskiviikkona on seuraava neuvola. Nyt alkaa pikkuisen tuntua, että tulisi nyt jo! Kovasti täällä odotellaan. Tosin vielä pitäisi se hoitopöytä ja vähän muutakin tilpehööriä hommata, sekin on suunnitelmissa tällä viikolla.

Tässä lopuksi pari kuvaa reissusta: 1) Slussens Pensionat 2) Kungshamn hotell annex ja 3) Smögen.

Otetaan iisisti

Tänään onneksi on ollut parempi olo. Eilinen koko päivän sängyssä makaaminen ilmeisesti auttoi. Tänään pääsin ihanaa uloskin, käytiin Kungsträdgårdenissa Smaka på Stockholm ruokatorilla, siellä oli hirveä tungos ja tosi paljon kaikkia ruokakojuja. Vähän ahdistuu kamalassa tungoksessa kyllä nykyään, varsinkin kun kaverilla oli rattaat. Miten ihmeessä sitä sitten jaksaa mihinkään tungokseen lähteä kun itselläkin on vaunut? Ja tuntuu että Tukholmassa on aina enemmän tai vähemmän tungos...


Mutta siis aivan mielettömäääään ihana ilma. Niin kesä, vihdoin. Kun olin saattanut kaverin lapsineen Arlandan bussille, istuttiin J:n kans partsilla ja paistatin mahaa :) Saikohan vauvakin vähän aurinkoa?


Illalla on pakattu keittiö kasaan, huomen aamulla tulee remonttimiehet. Aika homma siinäkin. J saanut tehdä suurimman osan, kun ei oikein uskalla mitään raskaita juttuja enää kantaa. Mitneköhän sitä pärjätään ilman keittiötä 3 viikkoa?