Huhtikuu ja aurinko

Täällä on taas viime aikoina ollut kovin hiljaista. Pohdinnoissa on ollut josko blogi jatkuu vai ei, mitä tästä itse saa vai saako mitään, ja saako tästä joku muu irti jotain. Moni muukin lienee miettin samaa, kun on kasvanut niistä pikkuvauva-ajoista eroon. Tuntuu, ettei aika riitä oikein mihinkään, eikä ainakaan kirjoittamkseen, eikä sitä ole juuri mitään sanottavaakaan.

En nyt ihan vielä osaa kuitenkaan lopettaakaan. Asia on mietintämyssyssä.

Viime blogipläjäykseen sain kommentin matkustamisesta. Ihan aiheesta, onhan se käyny itselläkin mielessä, ettei tää kovin kestävän kehityksen mukaista ole. Matkoja tulee tehtyä töissä, mutta erityisen paljon lomilla. Kun rakastaa matkustamista, on siitä kovin vaikeaa luopua. Pitkät matkat eivät oikein myöskään ole ratkaisu, kun töissä käydään. Siinä tapauksessa ainoa matka-aika olisi kesälomalla. Olen ajatellut, että koska meillä ei ole autoa, sillä kompensoi jonkin verran, olenhan erittäin aktiivinen julkisen liikenteen käyttäjä. Tukholmassa se onkin ihan helppoa ja mukavaa, kun joka paikkaan pääsee julkisilla ja ne kulkevat oikeastaan aina. Metro on aivan ihana! Ja se kulkee oven ulkopuolelta, joka paikkaan ja lähes milloin avain!

Mutta kompensoiko tämä kaikkea lentokoneella lentämistä? Mitä muuta Sinä tekisit?  Lentämisestä en kyllä luovu, ennemmin vaikka lihansyönnistä. Poliittisesti aktiivinen en ole kerennyt olla lainkaan Ruotsi-aikana. Se vähän harmittaa ja onkin jatkuvasti to do-listalla. En ymmärrä miten jorkut kerkeävät kaikkeen, töihin, perhe-elämään, poliittiseen toimintaan ja vielä urheilemaankin. Ei vaan repeä! Mutta kyllä vielä jossain vaiheessa... :)

Mutta nyt on joka tapauksessa vihdoin huhtikuu, mikä ihanuus, aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta yli viikon! Ja kotoa lähtiessä ja kotiin palatessa on valoisaa. Kevät on kertakaikkiaan yhtä riemastuttavaa joka vuosi!

Ihana kunnianosoitus sairaspedille

Meillä sairastetaan nyt koko ajan. Tää on ihan tosi kurjaa. Vera oli kipeänä ja kotona alkuviikosta, päiväkodissa eilen ja tänään mutta nyt taas kipeä. Hirveä köhä ja kuumetta. Mulla puolestani on kamala flunssa, mutta töissä ollut tapahtumia ja niin paljon hommaa ettei edes sairastaa kerkeä. Onneksi sentään sain duunin iltamenon delegoitua muille. Miten muuten onkin niin vaikeaa delegoida töitä, jotka kuuluvat omalle tontille? Jos joskus päätyy/pääsee esimieheksi (miksi se on muuten esimies? mikä sukupuolittunut sana!) niin tässä on opettelemista... nytkin tuli huono omatunto, vaikka tiedän, että pärjäävät oikein hyvin. Oikea duktig kvinna -oireyhtymä

Oi, mä sain tällaisen! Ihana yllätys, kiitos TaiNa! Feminismi-keskustelun ja kaikenlaisten kurjien kommenttien tiimellyksessä meinas jo vähän alkaa kyllästyttämään, mutta onneksi täällä käy ihania lukijoita ja taas jaksaa :)

Minä haluan puolestani antaa kunnianosoituksen seuraaville blogeille:

Äitiyspakkaus

Terveisiä perheestä

Meidän pieni ryyni

Ja bonuksena ihanan ystäväni blogi

Go 4 it vol 2

Testi 2

No näkyyhän sitä. Mä jo säikähdin, että nytkö se sitten tapahtui, parin vuoden kirjoitukset hävisivät tuhkana tuuleen. Mutta kas kummaa, etusivu ilmestyi kun kirjoitti uuden postauksen. Joku voisi viestittää, näkyykö muillekin?

Onko muuten teillä jotain varokeinoja tämmöisen varalta? Mitä jos koko systeemi kaatuisi ja blogi häviäisi?

Testi

Blogini etusivu on hävinnyt. Tämä on testi, näkyykö mitään.