maanantaina, huhtikuuta 28, 2008

Vappu tulee, taas kerran

Vappu lähestyy. Jo muutama vuosi sitten totesin, että vappu on vappu vain Suomessa. Olen viettänyt joitakin vappuja Ruotsissa, ja täällähän ei siis tapahdu ei niin mitään, nada, niente. Jos vappumarsseja ei lasketa siis. Joitakin vuosia sitten siis totesin, että jos vain mahdollista, olen vappuna Suomessa. Ruotsissa vappua vietettyinä vuosina olin ajatellut, että eihän sillä niin väliä, olenhan jo vappuja juhlinut ihan yllinkyllin. Mutta sitten kun se vappu kolkuttaa ovella ja on liian myöhäistä enää matkustaa Suomeen, alkaa aina kuitenkin ottaa aivoon. Ilmapalloja! Simaa! Munkkeja! Skumppaa! Ullis! Ei mitään vappukokkoja (!!) ja vasemmiston palopuheita, vaan puheita keväälle, opiskelijahaalareita ja piknikkiä Ulliksella.

Vuonna 2006 vietin erinomaisen, monipäiväisen ja perinteisen vapun Helsingissä. Ei siitä sen enempää, kiitokset vain mukanaolleille... Viime vuonna kuitenkin harhauduin jälleen ajattelemaan ,että eihän sillä väliä. Enkä oikeastaan jaksanut matkustaa. Joten vietimme vapun täällä Ruotsissa. Valitettavasti. Tein munkkeja ja maistoin skumppaa. Olin aika pitkällä raskaana. Joten lohduttauduin, että eihän se ihan sama asia olisi ollutkaan (no jaa, eihän vappu ole kuitenkaan vain alkoholin määrästä riippuvainen).

Nyt siis tulemme vapuksi Suomeen. Ensimmäinen perheellinen vappu! Tekisi melkein mieli ostaa vappupallo, vaikkei tuo taapero taida sen päälle juuri vielä ymmärtää. Vappuaattona on tiedossa vappubileet - johon lapset ovat tervetulleita - ja vappupäivänä tähtäämme Kaivariin, jos vain sää sallii. Tavataan siis siellä :D

Mitä vappu sinulle merkitsee? Jos olet ulkomailla, kaipaatko vappuna Suomeen?

sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2008

Sukulaisvierailu

Kummitäti ja eno olivat Tukholman vierailulla, ja kaupunki näytti parhaita puoliaan säteilevässä auringonpaisteessa. Myös Vera nautti vierailusta.





Terassilla Söderissä




Vaunuajaelulla Drottninggatanilla



Hmm, tuolla on tuo mielenkiintoinen lampunkatkaisin.. pääsisiköhän sinne konttaamalla vai ryömimällä paremmin?




Lujaa karkuun...



.. tuleehan se perässä?



Ja viimeinkin enolta saatu Suomi-paita päällä! Suomi rules!

keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008

Liikuntaa

Meillä mennään nykyään aika vauhdilla. Ryömimällä lähinnä, konttausasennossa huojutaan. Ja käveleminen tuen varassa on ihan parasta.



Sitten välillä huilataan, sillee vähän blasé...


..ja sitten taas mennään.

sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2008

Tämän viikon synkät uutiset

Tällä viikolla onkin ollut harvinaisen paljon uutisia, ja ikäviä sellaisia. Eri tavoin ikäviä, eri mittakaavassa mutta ikäviä kaikki omalla tavallaan silti.

Alkuviikosta oli Engla-tytön murha täällä Ruotsissa. Murhaaja on nyt vangittuna. Paljastui myös, että poliisi oli jo ajat sitten saanut vihjeen ko miehestä liittyen miehen aiemmin tekemään murhaan, mutta jättänyt asian tarkistamatta. Jos poliisi olisi seurannut vihjettä, todennäköisesti tämä tragedia oltaisiin voitu välttää. Nyt siis jälleen keskustellaan Ruotsin poliisin tekemistä virheistä, pätevyydestä ja sen puutteesta.

Seuraavaksi tuli Tukholman kaupungin finansborgarrådetin (vastaa käsittääkseni kaupunginjohtajaa) Kristina Axén Olinin eroilmoitus. Hän on aiemmin ollut sairaslomalla stressin, uupumuksen ja liiallisen alkoholinkäytön vuoksi. Talvella hän ja hänen miehensä erosivat, ja Axén Olin jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Nyt hän totesi, että ei jaksa enää, että hänen yksityiselämänsä kärsii tehtävästä kohtuuttomasti ja että naimisissa ollessa tehtävän pystyi vielä hoitamaan, mutta yksinhuoltajana perheen ja ko tehtävän yhdistäminen on mahdotonta.

On tietenkin täysin kohtuutonta rinnastaa kahta edellistä uutista toisiinsa. Surullisen jälkimmäisestä kuitenkin mielestäni tekee se, että edelleenkään nainen ei voi yhdistää perhettä ja uraa samalla tavalla kuin mies. Ei edes Ruotsissa, tasa-arvon mallimaassa. Ja mihin ihmeeseen se isä hävisi eron tullen? Jos se mies olisi ollut kaupunginjohtaja, ero ei olisi hetkauttanut puoleen eikä toiseen.

Ja nyt viimeisenä Espanjan bussiturma, josta jo kirjoitinkin. Synkkä ja mieleenpainuva viikko.

Onneksi tänne on sentään tullut kevät.

Tutulla tiellä turistiturma

Tämän aamun DNää lukiessani melkein meni kahvi väärään kurkkuun. Ainakin 9 suomalaisturistia kuollut liikenneonnettomuudessa Espanjassa Marbellan ja Malagan välillä kun maastoauto törmäsi turisteja kuljettaneeseen bussiin. Maasturinkuljettaja puhalsi yli promillen eli oli selkeästi humalassa. Kaikkia vainajia ei ole vielä tunnistettu, monet bussin matkustajista ovat vakavasti loukkaantuneita eikä heidän henkilötietojaan ole vielä voitu vahvistaa.

Näen edessäni tuon kyseisen moottoritien, jota olemme monet kerrat Espanjan reissuillamme ajaneet. Harva ajaa siellä sallittua 120 km/tunnissa, me yleensä kuulumme hitaimpiin vaikka meilläkin on lasissa usein 130. Espanjassa on edelleenkin aika yleistä mennä autolla illalliselle, juoda vähän viiniä ja sitten ajaa kotiin. Siitä voi jo viisari nousta yhteen promilleen. Ihan järkyttävä tragedia, mutta ei kuitenkaan valitettavasti niin yllättävä kun asiaa enemmän miettii. Tähänkin mennessä olen pelännyt Espanjassa moottoriteillä ajaessamme. Uskaltaako siellä ajaa enää ollenkaan?

lauantaina, huhtikuuta 19, 2008

Ruokaa ja unta

Täällä taas vedellään sikeitä ihan outoon aikaan. Päikkärit klo 17-19 ei oikein oo optimaalinen. Tosin tänään lähdetään ulos illalliselle, joten jospa neiti jaksaisi hillua mukana kun vetää nyt oikein kunnon unet alle. Mutta oudot on kyllä rytmit.

Leivänpaloja on sitten kokeiltu eilen ekaa kertaa. Hienosti meni. Äitiinsä selvästi tulee, kun leipä maistuu... Pinsettiote oli pikkasen hakusessa, mutta kyllä se sieltä selvästi on tulossa. Osa paloista meni suuhun asti.

Raihnainen kroppa

Thaihieronnassa oli ihanaa. Siis aivan taivaallisen kiduttavan ihanaa suorastaan. En ollut tajunnutkaan kuinka jumissa kaikki lihakset oikeasti ovat. Hieroja huokaili ja puisteli päätään ja päivitteli rutistaessaan raihnaista ruumistani ja minä ähkyin välillä kivusta mutta myös autuudesta. Lisää venyttelyä, jumppaa sekä hierontaa tähän kroppaan on selvästi enemmän kuin tarpeen. Suunnittelenkin jo seuraavaa hieronta-aikaa. Ja vauvan vieressä nukkumiset vähennetään minimiin. Olisi muuten ihanaa päästä myös kasvohoitoon, mutta ehkä ensisijaisesti pitää nyt saada tämä rähjääntynyt keho kuntoon.

Hierojan jutuista en kyllä tajunnut puoliakaan, miten thaimaalaisille voikin olla niin kovin vaikeaa ääntää englantia. En minäkään mikään täysi ääntäjä-ässä ole, mutta hierojan jutut olivat kyllä erinomaisen epäselviä. Tyttäreni nimeä kysyttyään hieroja totesi, ooh Veela! Niin-pä. Ärrää ei tosiaan thain kielessä ole. Toisaalta, hieronnastahan maksankin, en jutuista, joten väliäkö tuolla.

perjantaina, huhtikuuta 18, 2008

Blogging with a Purpose

Appelsiinin tuoksua -blogista sain huomionosoituksen eli “Blogging with a Purpose”-merkin - jo taas jokin aikaa sitten, olen toivottoman hidas reagoimaan näihin upeisiin kunnianosoituksiin... Kiitos! Olen todella imarreltu, että blogistani löytyy (ainakin jonkun mielestä) tarkoitusta! Tämä sopii sikälikin hienosti, että tässä 13.4. tuli täyteen vuosi siitä, kun aloin bloggaamaan aktiivisesti. Olin tosin bloggaillut jo vuodesta 2005, mutta ennen viime huhtikuuta kirjoittaminen oli aika satunnaista (etenkin vuosi 2006 - todellakin yksi aikaansaatu kirjoitus ;). Vasta raskausaika sai aikaan varsinaisen blogiaddiktion.







Tehtävänannon mukaan tämä pitää antaa eteenpäin viidelle blogille, joilla tunnustusta ei vielä ole.



1. Sinun tulee jakaa tämä tunnustus 5 blogille, joilla sitä ei vielä ole.
2. Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus!
3. Tunnustuksen saaneiden blogien tulee linkittää takaisin tälle sivulle!
4. Tunnustuksen logon täytyy näkyä blogissa ja logosta on oltava linkki takaisin tähän blogiin.



Annan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille, joissa on mielestäni erinomaisesti tarkoitusta (enkä ainakaan muista näissä nähneeni ko kunniamerkkiä):



1. Hymy



2. Terveisiä perheestä



3. Äitiyspakkaus



4. Anna ihmemaassa



5. Elämää ja kirjoitusvihreitä

torstaina, huhtikuuta 17, 2008

Nukkuminen vie voiton

Ei sitten jaksettukaan sinne päiväkotiesittelyyn tänään. Se olisi ollut klo 9, takana aika hankala yö ja käsi ihan julmetun puuduksissa edelleen. Valitsin nukkumisen... Vera heräsi taas kuuden aikaan, onneksi tavaksi on tullut että J hoitaa aamulla tunnin verran ennen töihin lähtöään, eli sain jatkaa nukkumista ja sitten Verakin jo meni ekoille unille. Unta on siis saatu määrällisesti ihan tarpeeksi, mutta yöherätykset silti rassaa. Joten aamu-unet voitti päiväkotivierailun. Johan noita on nähty... ja kun me on jo oikeastaan valittukin. Sitä paitsi huomenna on vielä yksi esittely, klo 13, joka onkin paljon järjellisempi aika meille. Miksi ihmeessä vierailut onkin yhdeksältä aamulla?? Luuleeko ne, että kaikki vanhemmat on täysin up and going jo seiskalta? Vai yritetäänkö vanhempia totuttaa ajatteluun, että kohta ne aamuherätykset alkaa kun töissä pitää olla puoli ysiltä ja sitä ennen lapsi vietynä tarhaan... saa nähdä mitä siitäkin tulee. Onneksi siihen on vielä aikaa.

Käsi on tosiaan puutunut ja jumissa, kun aamuyöt ja usein päiväunet tulee nukuttua Vera vieressä. Neiti meinaan yleensä herää kolmen-neljän aikaan ja punnertaa itsensä mahalleen sängyssään siihen tahtiin, että luovutan yleensä jo kättelyssä (kun tiedän että siinä muuten menee tunti) ja nostan viereeni, jossa voin väkisin pakottaa pysymään aloillaan. Vauvassa roikkuen siis yritetään nukkua... Ja olkavarsi on sitten vääntyneenä miten sattuu. Huomenna on onneksi varattuna thai-hieronta, ekaa kertaa kokeilen sellaista täällä. Paikka on sekä spa että ravintola, myös kauneudenhoitoa löytyy sekä thai-ruokaa. Thaimaassa olen kyllä kokeillut thaihierontaa ja se oli ihanaa. Hassua muuten että Suomessa thaihierontapaikoista tulee mieleen kaikkea muuta kuin tavallinen hieronta, ei kyllä täällä.

maanantaina, huhtikuuta 14, 2008

Päiväkotikierrokset jatkuu

Kolmas päiväkotivierailu takana. Tämä oli oikein kiva, kierrettiin tarhantädin kanssa ja hän kertoili päiväkodista. Rento tapahtuma, verrattuna edelliseen, jossa oli kalvosulkeiset alkuun. Toisaalta siellä oli väkeä kolme kertaa enempi kuin tänään. Mutta se päiväkoti tuntui vähän turhankin tavoitteelliselta ja päämäärähakuiselta. Tärkeämpää jotenkin että on symppis olo, kuin että on hienot päämäärät. Tässä tarhassa oli hirmu kivan oloinen piha. Mutta molemmissa on ollut aikamoinen määrä lapsia, pienten ryhmässä 14 ja 15. 15 on kyllä musta vähän liikaa... ja 3 tätiä näille. Suomenkielisessä oli pienten ryhmässä 8 lasta ja niille 3 hoitajaa (jälk huom. kaksi hoitajaa, mutta silti). Kuulostaa ihanalta, että on pieni ryhmä ja ehkä aina löytyy syli missä istua.
Vielä edessä on yksi päiväkoti torstaina ja yksi perjantaina. Sitten pitäisi pystyä vertailemaan suvereenisti; ei tämä kyllä helppoa ole kun kussakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Mutta toisaalta tämä useissa päiväkodeissa käyminen antaa perspektiiviä ja ehkä selkeyttää omia ajatuksia siitä, mikä oikeastaan onkaan tärkeää.

Siitä mikä onkaan oikeastaan tärkeää tulee mieleen kamala uutinen täällä Ruotsin maalla; 10- vuotias Engla-tyttö Taalainmaalla kerkesi olla kadoksissa viikon ja eilen 42-vuotias mies tunnusti tämän murhan. Mies on aiemmin kerennyt murhata ainakin yhden aikuisen naisen. Hirveää, miten maailmassa on niin sairaita ihmisiä. Kynttilät palaa tänä iltana monella ikkunalla Englan muistoksi.

Muistetaan pitää huolta tärkeimmistämme.

sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008

Yksin kotona

Yksin kotona. Järisyttävää. Tämä on todella harvinaista herkkua. Ja mitä tekee äiti kun jää yksin? Laittaa pesukoneellisen pyykkiä pyörimään. Argh. Olenko ehdollistanut itseni pyykinpesuun... mutta seuraavaksi aion siirtyä sohvalle ja lukea kirjaa. Tai katsoa viimeiset osat Damages sarjaa, jotka jäi Espanjan reissun aikan näkemättä. Hmm, vaikea valinta... Täällä on ihan karsea sää. Kar-see. Kylmä ja räntää. Ei tämä ole mikään kevät, tämä on marraskuu. Tai no, vähän enempi on valoa sentään. J lähti kuitenkin Veran kanssa kävelylle kun futisliput piti hakea huomiseen matsiin. Ja itse olen käynyt jo tänään body balancessa ja eilenkin pääsin jumppaan, joten nyt voin hyvällä omallatunnolla maata sohvalla ja syödä sunnuntaikarkkia. Yksin!!!

Onneksi eilen oli hieno sää ja oltiinkin ulkona kävelyllä, käytiin ihanalla pitkällä brunssilla ja keilaamassa! Se oli kivaa, kun oltiin aika tasaisen hyviä (tai huonoja, riippuu katsantokannasta) eikä kumpikaan joutunut suuttumaan liikaa häviämisestä.. Pitää mennä pian uudelleen, kunhan oikea olkapää ja käsivarsi on saatu takaisin sijoilleen (nukkuminen vauvan vieressä + keilaaminen on huono yhdistelmä).

lauantaina, huhtikuuta 12, 2008

Ihania lastenvaatteita

Mummo ja ukki olivat tällä viikolla vierailulla ja löydettiin Söderistä aivan superihania lastenvaateputiikkeja. Äiti on joutunut ostokieltoon mutta onneksi mummo oli mukana, ostokielto kun ei koskenut mummoa :D Tässä mekko ja sukkahousut Juliet-putiikista. Netin kautta tilaaminen onnistuu myös.




On muuten aikamoinen ero ottaako kuvan salamalla vai ei. Väreiltään todentuntuisempi mutta valitettavasti suttuisempi on tuo ylempi.


Lisäksi on ihan pakko päästä vielä ostoksille UNI-lastenvaatekauppaan. Siellä myydään unisex-lastenvaatteita ja sekin löytyy siis Söderistä. Nettikauppakin löytyy. Mutta sinne tähdätään ehkä vasta ensi kuussa, kun ostokielto hellittää ja ehkä jopa vaatetarvekin on taas suurempi.

maanantaina, huhtikuuta 07, 2008

Päiväkotivierailuja

Nyt on vierailtu kahdessa tarhassa. Ens viikolla olisi vielä 4 tarhavierailua edessä. Aika souvi siis. Viime viikolla käytiin siellä paljon mainostetussa suomalaisessa tarhassa ja tänään yhdessä toisessa, mihin ollaan jonossa, todnäk sijalla sata tai jotain (kunnalliset tarhat). No houp siis todellakaan. Mutta mehän siis edelleen haluttaisiin sinne suomalaiseen ensisijaisesti, joten en ota mitään kauheaa kyttyrää näistä muista.

Suomalaisessa tarhassa sai puhua suomea (yllättävää eikö totta :) mikä oli tietty kivaa. Tilat oli kyllä vähän kulahtaneet ja piha suoraan sanottuna aika ankea, mutta tädit oli mukavia ja lapset näytti viihtyvän. Huomaako lapset edes, onko tilat uutuuttaan kiiltävät vai jo käytössä vähän tuhruun menneet? Onko semmosella oikeesti väliä? Millä perusteilla te muut olette valinneet ykkösvaihtoehdon päiväkodiksi lapsillenne? Ja tarhantäti (siis varmana mua nuorempi, mutta jostain syystä tarhantädit on aina tätejä - miltä se nyt kuulostaisi sanoa tarhan tyttö?) kertoi, että lapset tekevät paljon retkiä ympäröiviin puistoihin ja metsään.

Tämän päiväinen tarha olikin sitten uutuuttaan kiiltävä, avattu vasta tammikuussa. Kiva piha, kivat tilat, aika rauhallisella alueella - mutta siis ihan umpiruotsalainen, tietty. Kuulemma kotikielen opetusta kaksikielisille lapsille on 2 tuntia viikossa. Siis haloo, eihän se ole mitään. Hyttysen ininää lapsen lähes 40 tuntisessa päiväkotiviikossa. Sellainen viikko kai siitä melkein väkisin tulee, hui kamalaa. Eli on sillä vähän väliä missä sen viettää.

Tänne tarhaan nyt vaan oli muitakin hakijoita. Järjestivät visningin (suomalaiseen tarhaan sai vain mennä kunhan soitti pari päivää ennakkoon ja sai henkkoht palvelua) ja tupa oli ihan täynnä. Me kun haetaan paikkaa vasta tammikuulle niin silloin kuulemma ei paikkoja juuri tule auki, ellei joku lapsi siis muuta ja lopeta siellä. Siis turhaa edes kauheasti pohtia ko vaihtoehtoa, kun meillä on tosiaan todennäköisesti täysin toivoton jonotusnumero.

Ehkä meidän ei tartte valita. Ehkä me saadaan vaan joku paikka ja that's it. Ja jos mun on valittava/ saan valita, kyllä se kielivalinta painaa vaakakupissa kuitenkin aika paljo

lauantaina, huhtikuuta 05, 2008

Uhpuh

Äiti oli eilen ulkona, syömässä pitkän kaavan mukaan. Nyt sattuu vähän päähän ja väsyttää. Mutta oli tosi mukavaa! Ja kotona oli ilmeisesti mennyt hienosti. Enpä tosin yhtään epäillytkään.

perjantaina, huhtikuuta 04, 2008

Kunpa pääsisi Suomessa teatteriin

Teatterissakäynnistä tuli jälleen kerran mieleen harmistus siitä, kun ei pääse suomalaiseen teatteriin. Se ei vaan ole sama ruotsiksi, vieraalla kielellä joutuu liian paljon keskittymään itse kieleen eikä voi vaan rentoutua ja nauttia näytelmästä.

Nyt erityisesti harmittaa Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Kirjaan perustuvan näytelmän ensi-ilta oli Helsingin kaupunginteatterissa torstaina. Ilmeisesti näytelmä on loppuunmyyty jo pitkälle tulevaisuuteen. Ei ole siis toivoakaan saada lippuja, kun peruutuspaikka-vaihtoehtoa ei ole enkä osaa suunnitella teatterikäyntejä ja Suomen reissuja yli puoli vuotta etukäteen. Teatterit ovat sitä paitsi aina suljettuina pyhien ja lomien aikaan, kun minulle sopisi. Kesäteatteria voisi ehkä taas ensi kesänä yrittää.

Luin jokin aikaa sitten Westön kirjan, täältä löytyy aika hyvä arvostelu. Erityisesti pidin Helsinki-kuvauksesta, varsinkin nyt muilla mailla asuessa tulee ihan nostalginen olo, vaikka kaupunki on tietysti kirjassa ihan eri kuin mitä se on omana aikana ollut. Pakko oli välillä ihan tarkistaa, että mikäs se Vladimirinkatu olikaan, entä Itäinen Heikinkatu. Myös ajankuva, yhteiskunnallinen ilmapiiri, sisällissota sekä sen seuraukset oli havainnoitu hienosti. Suomen kansalaissota on mielestäni muutenkin tosi mielenkiintoinen aihe, on vaikea käsittää, että siitä on niin lyhyt aika kun suomalaiset sotivat toisiaan vastaan, tappoivat silmittömästi naapureitaan. Välillä kirjassa tosin häiritsi Westön tyyli antaa tapahtumien soljua, jolloin oikein mikään tietty tapahtuma ei nouse toisen yli eikä dramaattisia huipennuksia juuri synny. Ikäänkuin asiat vain tapahtuisivat ilman että niihin voi mitenkään vaikuttaa.

Haluaisin myös päästä Studio Pasilaan katsomaan stand uppia, mutta sinnekään en ole onnistunut muutamista yrityksistä huolimatta saamaan lippuja. Ja edelleenkin harmittaa se, että missasin Suomenhevosen Komissa.

keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2008

Teatterissa


Vera oli tänään elämänsä ekaa kertaa teatterissa! Stockholms stadsteater järjestää silloin tällöin barnvagnssoppa -näytöksen, johon saa tuoda max 9kk vanhan vauvan mukanaan. Meillä alkoi siis olla rajoilla ja tämä olikin viimeinen mahdollisuus, kun seuraava barnvagnssoppa on vasta syksyllä. Oltiin yhdessä mammaryhmän muiden mammojen ja vauvojen kanssa - Vera ja neljä poikaa, Henrik, Clint, William ja Vincent. Esityksen nimi oli Lite fantasi - musikmosaik ja se oli kerrassaan hurmaava. Vera tuijotti tapahtumia silmä kovana melkein koko ajan. Tuleva teatterissakävijä siis... 160 kruunulla sai näytöksen, lounassoppaa sekä kahvin ja leivoksen. Näytöksen ajan istuttiin pöydissä vauvat sylissä. onneksi soppa oli kylmää, oli nimittäin vaaravyöhykkeellä päätyä syliin hetkenä minä hyvänsä. Kaiken kaikkiaan tosi hauska kokemus!

tiistaina, huhtikuuta 01, 2008

Kevät, ah ihana kevät

Kevät, neiti kevät on tullut kaupunkiin! Ihanaa! Eilen, tullessamme puoli kuuden aikaan viimeiseltä babysim-tunnilta, oli valoisaa, jopa aurinkoista!! Kaksi viikkoa sitten tullessamme kurssilta, oli pimeää ja satoi eikä nähnyt mitään. Joka vuosi sitä hämmentyy ihan yhtä paljon, kun tämä valtaisa muutos tapahtuu. Se on kuin lumen tulo - tietää että lumi tulee joku päivä, mutta silti joka vuosi ollaan avuttomana kädet ylhäällä ja liikenne tukkoontuu totaalisesti.

Hämmentyy, innostuu, ilostuu, herää kerrassaan. Kevät on vihdoin täällä. Olemme ottaneet matkarattaat vakikäyttöön, talvipuku joutaa pian nurkkaan. Kun edelliseen postaukseen tuli siteerattua, niin jatketaan samalla linjalla:

Hän taas tanssii tahtiin valssin
lehmus tuulessa huokailee
vanhan talon puuseinää
aurinko salaa suutelee
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin


Murtuu huulet kylmän talven
kaiken alkaa hän uudelleen
jostain kuulen tutun laulun
hänen tiedän taas palanneen
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin

Lapset laulaa suvivirren
kuin vanhus maa huokailee
ensimmäisen leskenlehden
hauraat silmät hän aukaisee
Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin


/Sir Elwoodin hiljaiset värit -Neiti Kevät

Lähtöviisu

Niin se Kanerva sitten sai mennä. Uutinen jopa myös meillä. Joutaakin, iso mies ei opi virheistään. Tähän voisin siteerata yhdeltä listalta lukemaani, Sinatran sanoin:

And now, the end is near;
And so I face the final curtain.
My friend, Ill say it clear,
I'll state my case, of which I'm certain.
Ive lived a life thats full.
Ive traveled each and evry highway;
And more, much more than this,
I did it my way.

Regrets, I've had a few;
But then again, too few to mention.
I did what I had to do
And saw it through without exemption.
I planned each charted course;
Each careful step along the byway,
But more, much more than this,
I did it my way.

Yes, there were times, I'm sure you knew
When I bit off more than I could chew.
But through it all, when there was doubt,
I ate it up and spit it out.
I faced it all and I stood tall;
And did it my way.

I've loved, I've laughed and cried.
I've had my fill; my share of losing.
And now, as tears subside,
I find it all so amusing.
To think I did all that;
And may I say - not in a shy way,
No, oh no not me,
I did it my way.

For what is a man, what has he got?
If not himself, then he has naught.
To say the things he truly feels;
And not the words of one who kneels.
The record shows I took the blows -
And did it my way!

Niin-pä.