Koulutielle!

Hurraa, koulupaikka vahvistui vihdoin! Eli syksyllä sitten alkaa koulutie suomalaisessa koulussa. Ainakin kaksi kaveria on myös saanut paikan, tosi kivaa että lapset pääsevät yhdessä kouluun. Nyt sitten pitää alkaa hoitaa Vidarille päiväkotipaikkaa koulun yhteydestä...

Tukholmassa aurinko paistaa ja on kevättä ilmassa! Ilmeisesti myös Helsingissä - kyllä se kevät pian sieltä tulee (toivossa eletään). Tänään oli ainakin sellaiset fiilikset. Viikonloppuna oltiin tosin vielä laskettelemassa, Vidar ekaa kertaa suksilla. Vera laski tosi hienosti, ottaen huomioon että edellisestä kerrasta oli jo vuosi. Aloittelijoille voin todellakin suositella paikka nimeltä Romme Alpin n 2-3 tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Ei tosiaankaan mitkään Alpit, mutta jos käy kerran vuodessa niin hyvin riittää ainakin meikäläisille!

Horror viikko

Huhhuh mikä viikko. Välillä sitä ajattelee, että onkohan tämä ihan kreisiä että näitä töitä on näin paljon. Toisaalta osittain niitä on niin paljon, koska on hommissa niin uusi, että kaikkeen menee kaksinkertainen aika. Enkä ole ruotsinkielinenkään, täydellisen ainakaan, joten tekstin muotoilukin lienee hitaampaa kuin natiivilla. Mutta silti... alkuviikosta olin kaksi päivää työmatkalla Göteborgissa ja siellä tuli tehtyä 12 tuntia töitä per päivä. Sitten mies oli työmatkalla Suomessa to-pe joten kotona oltiin molemmat siis keskiviikkona... tänään onkin sitten otettu tosi lungisti, kun mihinkään ei ole ollut kiire. Vera oli isänsä kanssa katsomassa Röjär Ralf, mikä mahtaa olla sen nimi Suomessa?

Huomenna on Vidarin ensimmäiset synttärikutsut - tosin mennään koko perhe, kun Vera on synttärisankarin isosiskon kaveri. Oli ihan liikkistä saada kutsu 3 v synttäreille, tuntui ihan uskomattomalta että Vidar sai jo kutsun! Mutta onhan Vidarkin jo 2½. Katseltiin vanhoja videoita kahden vuoden takaa, ihan käsittämätöntä miten moista ei edes muista...

Vidaria on ollu tosi hankala saad nukkumaan viime aikoina -tilanne on siis kääntynyt aivan päälaelleen. En edes ajatellut asiaa, ennen kuin ystäväni jolla on aikuisia lapsia, totesi että "aika jättää väliin päiväunet??" kun tajusin että just! Aivan! Päiväunet... miten pahvi sitä voikaan olla? Eikö siitä ekasta lapsesta muista mitään??? Nyt sitten aletaan testata lyhyempiä päiväunia. Kokonaan ilman ei vielä voida mennä.

Ällistyttäviä asenne-eroja

Tällä viikolla on jälleen huvittanut ja hämmentänyt ruotsalaisten ja suomalaisten täydellisen erilainen suhtautuminen päivähoitoon.

Keskiviikon DN uutisoi: S-förslag: Gratis förskola från två år. Eli siis yleinen ja ilmainen päivähoito 2-vuotiaasta. Käytännössä kaikille 2 vuotta täyttäneille lapsille oikeus (osittain ilmaiseen) päivähoitoon huolimatta siitä mitä vanhemmat tekevät. Nykyään näin on 3-vuotiaasta eteenpäin.

Ajatuksena on, että jokaisella lapsella on oikeus päivähoitoon. Tämähän on siis täysin vieras ajatus Suomessa, jossa taistellaan jokaisen lapsen oikeudesta kotihoitoon.

Max-hinta päivähoidolle asetettiin 2002 vaalien jälkeen. Tällä hetkellä 15 tuntia hoitoa viikossa on ilmaista 3-vuotiaasta eteenpäin (tämä siis selittää sen, että Veran päivähoitomaksu on huomattavasti alhaisempi kuin Vidarin). Maksamme kahdesta lapsesta 1680 kruunua, vajaat 200 euroa.

Sosiaalidemokraattien pitkän tähtäimen suunnitelma on, että päivähoito olisi täysin ilmaista. Demarit näkevät satsauksen päivähoitoon satsauksena koulutukseen - " en bra fungerande förskola (=päivähoito, joka siis Ruotsissa nimellä esikoulu) långt ned i åldrarna är en viktig del i att vända den här utvecklingen"  eli hyvin toimiva päivähoito jo aikaisesta vaiheesta on tärkeä toimenpide, jolla voidaan parantaa Ruotsin huonoja koulutuloksia.

Buaahaa, tämä on niin koomista. Suomessa, jossa koulutulokset OVAT hyviä, taistellaan päivähoitoa vastaan. Suomessa hoidetaan huomattavasti suurempi osa lapsista kotona kuin Ruotsissa (=äidit hoitavat). Ruotsin demarit eivät juuri katsele lahden yli, että mistä ne hyvät koulutulokset kumpuaa..

Mutta pohjallahan on siis perustavanlainen ero siitä, miten päivähoitoa tarkastellaan. Ruotsissa se nähdään yleisesti hyvänä lapselle, jo 2-vuotiaasta, Suomessa kauhistellaan että ainakin 3-vuotiaaksi lapsen paikka on kotona.

Osuvasti poliittinen kommentaattori DN:ssa kuitenkin totesi, miten mikään puolue ei huutele pienempien ryhmäkokojen puolesta. Minua ei juuri hetkauta, maksetaan kahdesta lapsesta 1680 kr va 860 kruunua, summa on joka tapauksessa aivan älytttömän pieni. Se kuitenkin hetkauttaa, onko lapsiryhmässä suosituksen mukaiset 15 lasta vai 25. Täälläkin puolella lahtea löytyy jutun mukaan jpa 40 lapsen ryhmiä!! 40 lasta, miten siellä kukaan säilyy hengissä ilman kuulovaurioita?!! ... jotenkin tuntuu, että demarit ei oikein näe metsää puilta tässä hommassa. Ruotsissa ei ole mitään pakottavia ryhmäkokoja, olisikohan siihen kuitenkin aiheellisempaa puuttua?

Kaaoksen vallassa

Miten uuvuttavaa, raivostuttavaa ja stressaavaa lasten sairastaminen onkaan. Yhdistettynä uuteen työpaikkaan ja omiin sekä miehen työmatkoihin. Ja tietysti tuntuu kamalan kurjalta lasten puolesta.

Samalla huomaa, miten huonosti asiat turvaverkon suhteen ovat... siis sitä ei ole. käytännössä tullaan tilanteeseen, että puolikipeä lapsi on pakko viedä päiväkotiin, koska ei ole vaihtoehtoja. Emme varmaankaan ole ainoita tässä tilanteessa? Tuntuu, ettei kenelläkään nykyään ole turvaverkkoja, vaan on pakko turvautua ulkopuoliseen apuun tai olla kokonaan ilman. Riippuu varmaan työtilanteesta, miten tämä toimii.

Meillä on nyt sairastettu kaksi viikkoa melkein putkeen. Viime viikolla oltiin kipeitä ja poissa päiväkodista ma-to. Tällä viikolla ma-ke. Koskaan ennen ei meillä olla oltu tällä tavalla kipeitä. Kuumetta, flunssaa, korvakipua, yskää, märkärupea, mm. Viime viikolla olin kotona puolet maanantaista, ke ja to. Tällä viikolla eilisen, puolet päivästä tänään. Ja tämä tietysti juuri nyt, kun olen aloittanut uudessa työpaikassa ja haluaisi keskittyä töissä, ja ylipäänsä olla paikalla. Olen tehnyt kaikki illat töitä. Ei millään jaksaisi enää. Koska lapset ovat kotona päivät, menee rytmi ihan sekaisin, päiväunet nukutaan liian myöhään ja illalla riekutaan miten sattuu. Vidar nukahti eilen 22.30 ja tänään näyttää touhu samalta. Lapsi vaan ei nuku. Kun sitä ei varmaan nukuta... Mutta miten estää, ettei pää räjähdä kun lapsi on hereillä pitkin yötä, itsellä sata asiaa jotka piti tehdä illalla koska päivällä ei ole kerennyt kun on ollut sairaan lapsen kanssa kotona?

Samanaikaisesti kämppä on koko ajan ihan räjähdyksen jäljiltä. Maitoa pitkin pöytiä ja laittioita, pöydänalus täynnä ruoanjämia ja muruja, lelut levällään ja nurkat täynnä rojua. Vaikka meillä käy siivooja joka toinen viikko. Tulokset on nähtävissä noin puoli tuntia käynnin jälkeen, illan päätteeksi koti on täydellisen kaaoksen vallassa jälleen.

Miten tästä selviää?! Miten te muut olette ratkaisseet tämän?

Kansalaisaloite

Mikäli sinulla on Suomen kansalaisuus, käythän allekirjoittamassa Kansalaisaloite vanhemmuuden kustannusten tasaamiseksi täällä. Suomeenkin tasa-arvoinen vanhempainjärjestelmä - jonka kaikkien työnantajat maksavat, ei ainoastaan naisten!!

Märkärupi tuli kylään - kolmannen kerran

Meillä on nyt Vidarilla joulukuun alusta asti ollut vaivana svinkoppor - märkärupi. Ekaa kertaa se huomattiin joulukuu alussa, ja vietiin lääkäriin, jonka mielestä syy oli jossain muualla. Joten saatiin antibiootit, ja otettiin testit. Niissä ei kuitenkaan ilmennyt mitään erityistä. Joten jatkettiin antibiooteilla, ja tauti meni ohi viikossa. Päiväkotiinkin palattiin samantien, kun lääkäri sanoi, että koska kyseessä luultavammin ei ole svinkoppor niin päiväkotiin voi mennä vaikka olisikin haavoja tai rakkuloita. Normaalisti märkärupeen ei edes saa lääkkeitä Ruotsissa, vaan konstina on "yritä kestää ja vabbaa" (=Vård av sjuk barn,VAB, olla sairaan lapsen kanssa kotona, pois töistä).

Tauti sitten poistui, mutta seuraavalla viikolla kuultiin, että Vidarin paras kaveri päiväkodissa oli sairastunut. Ja testituloksetkin näyttivät ei oota.

Ja sitten tauti tuli takaisin joulun aikaan, juuri ennen Amerikan reissua. Soitettiin lääkäriin ja saatiin kuuri samana päivänä kun lähdettiin 11.30 aikaan reissuun - mies juoksi Arlandassa apteekista hakemassa lääkkeet. Ja ei kun alusta. Annettiin salvaa aamuin illoin. Tauti poistui.

Viime viikonloppuna en ollut uskoa silmiäni: rakkuloita, joista yksi ihan valtava käsivarren alla kainalon vieressä. Ja ei kun taas lääkäriin. Saatiin salvaa ja kielto viedä päiväkotiin ennen kuin rakkulat on poissa ja uutta ihoa päällä. Tällä viikolla on vabattu oikein urakalla, kun Verallakin ollut kuumetta. Tänään olivat molemma lapset päiväkodissa ainoaa kertaa.

Tauti ei ole missän vaihessa tarttunut Veraan, vaikka siitä sanotaan näin: Märkärupi on erittäin tarttuva, bakteerin aiheuttama ihotulehdus. Toisilla varmaankin on enemmän taipumusta? Päiväkotikaverin äiti totesi, että heillä tauti oli ollut kaikilla - molemmilla äideillä ja kolmella lapsella, eikä siltikään oltu saatu antibioottia. Kun yksi oli tervehtynyt, toinen sairastui.

Nyt alkaa siis tuntua, että seuraavaa kertaa odottaessa... palataan asiaan kuukauden kuluttua?