Joulukuusi hommattu! Koristelutkin jo tehty suurelta osin, kun Vera ei millään malttanut odottaa. Kuusi maksoi 600 kruunua, aika hurja hinta mun mielestä. Toisaalta kun sen sai kulmilta, ei tarvinnut miettiä kuljettamista, kunhan kantoi kotiin. Jos jostain muualta olisikin saanut halvemmalla, olisi autonvuokraan saanut kulutettua hintaeron verran taatusti. Tänä viikonloppuna saatiin tehtyä myös lumiukko, sekä lumilinnan meidän pihaan, tosin ukko suli jo ja linnakin varmaan yön aikana. Nollakelillä lumen sulaa huisaa vauhtia ja kadut on jo täynnään ikävää loskaa. Kirkkoon ei jaksettu vauvautua laulamaan kauneimpia joululauluja, vaikka alunperin oli ollut tarkoitus. Ehkä sitten kun Vera oppii lukemaan, pysyy lauluissa mukana paremmin.
Tentti oli sitten, kyllä juridiikka on aikamoista. Vaikka luulee tietävänsä, voi silti mennä ihan metsään. Vastaukset saatiin lähtiessä, enkä siitäkään osa päätellä menikö hyvin vai huonosti, vai tosi huonosti! Kaikki kysymykset ei ainakaan menneet väärin. Joten toivossa eletään, että päästäisiin läpi...
Eilen myös vietettiin meidän 4v hääpäivää, sain yllätysillallisen Mathias Dahlgrenin kuulussa ravintolassa. 8 ruokalajin illallinen oli varsinanen kokemus ja elämys (ja hintakin lienee elämys...). Lapset olivat kotona farfarin kanssa ja oli mennyt ihan hyvin, tosin siinä vaiheessa kun Vera nukahti heräsi Vidar. Vidarhan nukahtaa nykyään vaunuun, ei sänkyynsä. Vaunuissa on valjaat kiinni. Siitä huolimatta Vidar oli tullut kävelleen farfarin luokse herättyään. En mielestäni ollut unohtanut valjaita, mutta voiko 2v selviytyä niistä ulos?!
Meillä luovuttiin viimeinkin tuttipulloista tällä viikolla. Meillähän on juotu pullomaitoa vielä nukkumaan mennessä sekä aamuyöstä herätessä. Tonttu kävi hakemassa pullot tonttuvauvoille. Sama homma oli aikanaan Veran kanssa. Kolmas yö menossa, nukkumaan meno sujuu ongelmitta mutta aamusta herätään aikaisin, kun ei enää maidon voimin nukahdeta uudestaan. Haluttiin kuitenkin päästä pullosta vihdoin, vaikkei täällä Ruotsissa varsinaisesti mitään aikarajoituksia olekaan. Neljävuotiaita näkee vaunuissa tuttipullon ja tutin kanssa, hiukan hämärää. tuttihan meillä vielä onkin, mutta siihen taisteluun ei jakseta ihan vielä. Yksi asia kerrallaan - ja nyt ei ulkomaan reissulle tarvitse raahata pulloja mukana.
Tukholman tyttö muutti takaisin kotiin Tukholmaan. Suomen tuliaisina pikkumies ja isoksi kasvanut tytär.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opinnot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opinnot. Näytä kaikki tekstit
sunnuntaina, joulukuuta 16, 2012
perjantaina, joulukuuta 14, 2012
Joulua kohti!
Ensimmäinen viikko uudessa työssä onnellisesti ohi. Hyvin vai huonosti, vaikea sanoa, kun on pihalla kuin lumiukko, mutta oli miten oli - hengissä!! Aloitin maanantaina HR-hommissa eräässä ruotsalaisessa firmassa. Ihan superhypermahtavaa kaiken angstin jälkeen :) Työnhaussa kävi siis lopulta hyvin - ja työpaikka löytyi tutun kautta.
Siitä syystä ei ole täältä juurikaan viime aikoina kuulunut mitään. Samaan syssyyn kun osui viime viikolla edellisen työn lopetus + joulujuhlat, eilen päiväkodin Lucia ja joulujuhlat, omat isot synttärijuhlat pari viikkoa sitten, sekä tentti huomenna. Tentti mennee kyllä ihan penkin alle, koska en ole ehtinyt/jaksanut yhtään lukea. Mutta toisaalta tavoite on jo saavutettu - uusi työpaikka - joten eipä tuo niin haittaa vaikkei tentistä selvittäisikään. Joka tapauksessa kurssilla opitut asiat tulevat todellakin uudess työpaikassa tarpeeseen, joten kurssi on ollut kaiken ajan arvoinen. Jatkossa saan taistella työoikeudellisten asioiden kanssa varmasti väsymiseen asti...! Kerkesin tällä viikolla jo 2 päiväksi Jönköpingiin, jossa en ollut koskaan aiemmin käynytkään (mahdollisesti pienenä, mutta siitä ei ole muistijälkiä). Enpä nähnyt Jönköpingistä muuta kuin hotellin ja kaupungin läpi junalle kävellessä. Konttoreita on ympäri Ruotsia, joten tässähän pääsee turneelle vielä kevään aikana. Tulee Ruotsi tutuksi (tai ainakin tutummaksi ...)!
Viikko jouluun, tänä vuonna ollaan kotona Tukholmassa ja saadaan vieraita Suomesta. Todella ihanaa viettää joulua uudessa kodissa. Tämän viikonlopun aikana kun saisi hommattua joulukuusen vielä. Ja lahjat... ne ehkä jää ensi viikonloppuun kyllä, koska silloin saapuu apujoukot Helsingistä. Ja joulun jälkeen on luvassa 2 viikon loma. Lähdetään matkalle Ameriikkaan. Hurraa :)
Mites teillä, onko jo joulufiilistä?
Siitä syystä ei ole täältä juurikaan viime aikoina kuulunut mitään. Samaan syssyyn kun osui viime viikolla edellisen työn lopetus + joulujuhlat, eilen päiväkodin Lucia ja joulujuhlat, omat isot synttärijuhlat pari viikkoa sitten, sekä tentti huomenna. Tentti mennee kyllä ihan penkin alle, koska en ole ehtinyt/jaksanut yhtään lukea. Mutta toisaalta tavoite on jo saavutettu - uusi työpaikka - joten eipä tuo niin haittaa vaikkei tentistä selvittäisikään. Joka tapauksessa kurssilla opitut asiat tulevat todellakin uudess työpaikassa tarpeeseen, joten kurssi on ollut kaiken ajan arvoinen. Jatkossa saan taistella työoikeudellisten asioiden kanssa varmasti väsymiseen asti...! Kerkesin tällä viikolla jo 2 päiväksi Jönköpingiin, jossa en ollut koskaan aiemmin käynytkään (mahdollisesti pienenä, mutta siitä ei ole muistijälkiä). Enpä nähnyt Jönköpingistä muuta kuin hotellin ja kaupungin läpi junalle kävellessä. Konttoreita on ympäri Ruotsia, joten tässähän pääsee turneelle vielä kevään aikana. Tulee Ruotsi tutuksi (tai ainakin tutummaksi ...)!
Viikko jouluun, tänä vuonna ollaan kotona Tukholmassa ja saadaan vieraita Suomesta. Todella ihanaa viettää joulua uudessa kodissa. Tämän viikonlopun aikana kun saisi hommattua joulukuusen vielä. Ja lahjat... ne ehkä jää ensi viikonloppuun kyllä, koska silloin saapuu apujoukot Helsingistä. Ja joulun jälkeen on luvassa 2 viikon loma. Lähdetään matkalle Ameriikkaan. Hurraa :)
Mites teillä, onko jo joulufiilistä?
maanantaina, syyskuuta 03, 2012
Nyheter
Vidar täyttää tällä viikolla 2 vuotta. Pieni poika ja jo 2-vuotias! Mummo ja vaari tulevat juhlistamaan tätä suurta päivää ensi viikonloppuna - sekä meille seuraksi, kun J on lisäksi lähdössä työmatkalle. Mukavaa, ensimmäiset yövieraat saavat testata meidän uuden vuodesohvan!
J oli myös melkein koko viime viikon poissa (ti-pe) työmatkalla ja totesin, että nyt on ohitettu joku raja siinä, että lasten kanssa keskenään menee oikeastaan ihan hyvin. Vidar vihdoinkin nukkuu jokseenkin ok (koputan puuta) ja heräilee useimmiten ekaa kertaa vasta aamuyöstä viiden aikaan. Siten unta saa myös äiti vähän pitempiä jaksoja kerrallaan. Hallelujaa, vihdoin!
Myös muutoin lasten kanssa koordinoitu sujuu aika hyvin, ja päivät tietty menevätkin päiväkodissa joten ei siihen niin kovin edes aikaa ennen nukkumaanmenoa jää. Muutenkin 2-vuotias alkaa olla jo vähän hallittavissa, kuuntelee ja ymmärtää ainakin välillä, syö itse eikä istu enää syöttötuolissa, auttaa kun pyydetään, ei juo enää tuttipullosta kuin nukkumaan mennessä ja öisin, ei käytä enää bodyja (se vaihe loppui yhtäkkiä kesällä!), leikkii omia leikkejään ja siskonsa kanssa, aamuisin jopa viihtyy jonkun aikaa itsekseen leikkien ja telkkaria (tai iPadia) katsellen kun äiti vielä nukkuu. Meillä on kyllä turvattu näihin kyseenalaisiin keinoihin... välillä taas tyyppi on ihan mahdoton, juoksee karkuun ja rätkättää mennessää, sotkee ruokaa eikä haluaisi millään pukea päälleen. Mutta aika vähän meillä mitään kiukkukohtauksia on ollut.
5-vuotias taas osaa olla halutessaan hyvinkin avulias, mutta kieltämättä myös välillä kaikkea muuta ;) mielialat vaihtelee, ja etenkin taipumuksena on vetkuttaa ja unohtua tekemään asioita. Toisaalta äiit on edelleen ihana ja paras, joten siitä yritetään nauttia niin kauan kuin tätä riemua kestää.
Kouluunkin tuli soitettua ja tarkistettua, että kaikki on kunnossa ja jonossa ollaan. Syksyn aikana tulee kutsu info-ja tutustumistilaisuuteen.
Syksy, niin. Pimeät illat hämmentävät. Mihin se kesä katosi? Varsinkin tämän kesän kohdalla tosiaan tuntuu niin käyneen, kun sadetta piisasi niin että kesä tuntui kovin lyhyeltä. Ei jotenkin yhtään jaksaisi kurahousuja ja talvipukuja. Kauhistuttaa, että ensi kesään on tosiaan vuosi... vaikka joskus pimeät syysillat voivatkin olla ihan mysigt, niin tänä vuonna ei kyllä yhtään nappaa.
Toisaalta on tällä kertaa syksyssä positiivinen puolensa - sain viime viikolla tietää pääseväni keväällä hakemaani koulutukseen. Kyseessä on erityiskurssi pääasiassa iltaisin työlakia (arbetslivets juridik) Tukholman yliopistolla. Kurssi alkaa huomenna ja on varmaankin aika vaativa, koska en ole koskaan lukenut lakia aiemmin ja nyt vielä ruotsiksi. Toisaalta olen alaa sivuavia hommia tehnyt jo jonkin aikaa, joten ainakin asioita pitäisi pystyä soveltamaan käytännössä. Duunia ei kylläkään voi 100% kurssin aikana tehdä, joten katsotaan miten tässä käy....
J oli myös melkein koko viime viikon poissa (ti-pe) työmatkalla ja totesin, että nyt on ohitettu joku raja siinä, että lasten kanssa keskenään menee oikeastaan ihan hyvin. Vidar vihdoinkin nukkuu jokseenkin ok (koputan puuta) ja heräilee useimmiten ekaa kertaa vasta aamuyöstä viiden aikaan. Siten unta saa myös äiti vähän pitempiä jaksoja kerrallaan. Hallelujaa, vihdoin!
Myös muutoin lasten kanssa koordinoitu sujuu aika hyvin, ja päivät tietty menevätkin päiväkodissa joten ei siihen niin kovin edes aikaa ennen nukkumaanmenoa jää. Muutenkin 2-vuotias alkaa olla jo vähän hallittavissa, kuuntelee ja ymmärtää ainakin välillä, syö itse eikä istu enää syöttötuolissa, auttaa kun pyydetään, ei juo enää tuttipullosta kuin nukkumaan mennessä ja öisin, ei käytä enää bodyja (se vaihe loppui yhtäkkiä kesällä!), leikkii omia leikkejään ja siskonsa kanssa, aamuisin jopa viihtyy jonkun aikaa itsekseen leikkien ja telkkaria (tai iPadia) katsellen kun äiti vielä nukkuu. Meillä on kyllä turvattu näihin kyseenalaisiin keinoihin... välillä taas tyyppi on ihan mahdoton, juoksee karkuun ja rätkättää mennessää, sotkee ruokaa eikä haluaisi millään pukea päälleen. Mutta aika vähän meillä mitään kiukkukohtauksia on ollut.
5-vuotias taas osaa olla halutessaan hyvinkin avulias, mutta kieltämättä myös välillä kaikkea muuta ;) mielialat vaihtelee, ja etenkin taipumuksena on vetkuttaa ja unohtua tekemään asioita. Toisaalta äiit on edelleen ihana ja paras, joten siitä yritetään nauttia niin kauan kuin tätä riemua kestää.
Kouluunkin tuli soitettua ja tarkistettua, että kaikki on kunnossa ja jonossa ollaan. Syksyn aikana tulee kutsu info-ja tutustumistilaisuuteen.
Syksy, niin. Pimeät illat hämmentävät. Mihin se kesä katosi? Varsinkin tämän kesän kohdalla tosiaan tuntuu niin käyneen, kun sadetta piisasi niin että kesä tuntui kovin lyhyeltä. Ei jotenkin yhtään jaksaisi kurahousuja ja talvipukuja. Kauhistuttaa, että ensi kesään on tosiaan vuosi... vaikka joskus pimeät syysillat voivatkin olla ihan mysigt, niin tänä vuonna ei kyllä yhtään nappaa.
Toisaalta on tällä kertaa syksyssä positiivinen puolensa - sain viime viikolla tietää pääseväni keväällä hakemaani koulutukseen. Kyseessä on erityiskurssi pääasiassa iltaisin työlakia (arbetslivets juridik) Tukholman yliopistolla. Kurssi alkaa huomenna ja on varmaankin aika vaativa, koska en ole koskaan lukenut lakia aiemmin ja nyt vielä ruotsiksi. Toisaalta olen alaa sivuavia hommia tehnyt jo jonkin aikaa, joten ainakin asioita pitäisi pystyä soveltamaan käytännössä. Duunia ei kylläkään voi 100% kurssin aikana tehdä, joten katsotaan miten tässä käy....
lauantaina, elokuuta 18, 2012
Uudessa kodissa
Muutto takana, kaksi viikkoa uudessa talossa. Aivan ihanaa! Vieläkin kaoottista, tänään vietetty koko päivä huonekalukaupoissa. Pikkuhiljaa parempaa kohti onneksi. Kuvia seuraa.
Huomenna juhlitaan Veran ja kahden päiväkotikaverin synttäreitä. Päiväkotia saa lainata juhlien ajaksi. Päätettiin laittaa hynttyyt yhteen, koska kaikille kolmella on synttärit heinäkuussa ja näin ei sitten osu kolmia eri juhlia elokuulle.
Niin, Vera täytti jo 5 vuotta! Meillä on iso tyttö... päiväkodin vanhimpia, joka ensi vuonna menee eskariin. Onnea Vera!
Tässä asunnossa meinataan nyt olla aikalailla pysyvästi, joten ollaan tehty kerrankin kunnollista inventaariota. Paljon kamaa on myyty Blocketissa , paljon on viety Myrornaan ja paljon annettu eteenpäin tutuille ja kavereille. Kerrankin! Tietty sitten on myös ostettu etenkin huonekaluja, mutta tuntuu että ylimääräisestä lastista on selvitty ekaa kertaa ikuisuuksiin.
Kaiken huippuna päädyttiin ostamaan tavallinen lankapuhelin!! Omg. Sellaista en ole omistanut sitten, en tiedä, vuoden 2000? Syynä se, että meillä on käsittämättömän huono verkko eikä kotoa voi kännykällä juuri soitella. Ja koska operaattori tulee duunin kautta, sitä ei voi vaihtaa.
Vanhan ajan tavoista meille on tullut Dagens Nyheter, mutta toden totta, kahteen viikko lehdenjakaja ei ole löytänyt taloamme kuin kolmena päivänä. Olen keskustellut DN:n asiakaspalvelun kanssa 4 kertaa kahden viikon sisällä, mutta ei. Vaikka fakta on, että sisäpihan taloja on tasan yksi, on se ilmeisesti aivan mahdotonta löytää. Siispä joutunemme peruuttamaan lehden.
Huomenna juhlitaan Veran ja kahden päiväkotikaverin synttäreitä. Päiväkotia saa lainata juhlien ajaksi. Päätettiin laittaa hynttyyt yhteen, koska kaikille kolmella on synttärit heinäkuussa ja näin ei sitten osu kolmia eri juhlia elokuulle.
Niin, Vera täytti jo 5 vuotta! Meillä on iso tyttö... päiväkodin vanhimpia, joka ensi vuonna menee eskariin. Onnea Vera!
Muuton yhteydessä olen käynyt läpi vanhoja valokuvia, pakannut ikiaikaisia varastoon vietäväksi. Todellinen memory lane... hiukan huvittaa etenkin 90-luvun pukutyyli... jotenkin sitä aina ajattelee, että 80-luku oli aivan karseaa, mutta eipä tuo 90-luku juuri kyllä muuttanut asiaa. Ihan huhhuh mitä asuja. Opiskelijaporukkaa huhuilee facebookissa, että pidettäiskö 20v juhlat. 20 v!!! siitä kun aloitettiin opiskelu Jyväskylän yliopistossa. Ihan käsittämätöntä. Onhan tässä tietysti paljon tapahtunut (myös sen pukeutumistyypin suhteen ;) mutta kyllä se silti on, kuten yksi opiskelukaveri totesi "huikeaa ja haikeaa".
Kaiken huippuna päädyttiin ostamaan tavallinen lankapuhelin!! Omg. Sellaista en ole omistanut sitten, en tiedä, vuoden 2000? Syynä se, että meillä on käsittämättömän huono verkko eikä kotoa voi kännykällä juuri soitella. Ja koska operaattori tulee duunin kautta, sitä ei voi vaihtaa.
Vanhan ajan tavoista meille on tullut Dagens Nyheter, mutta toden totta, kahteen viikko lehdenjakaja ei ole löytänyt taloamme kuin kolmena päivänä. Olen keskustellut DN:n asiakaspalvelun kanssa 4 kertaa kahden viikon sisällä, mutta ei. Vaikka fakta on, että sisäpihan taloja on tasan yksi, on se ilmeisesti aivan mahdotonta löytää. Siispä joutunemme peruuttamaan lehden.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)