Hyvää joulua!!

 

Pikku Thaimaa

Minulla oli tässä mennä päivänä synttärit ja mieheni oli hommannut minulle thaimaalaisen hieronnan sekä illallisee lähellä sijaitsevaan thai-ravintolaan. Näin luulin.

Kun tulin eilen hieronnasta kotiin, jumppahousuissa ja resuisena - avasin oven - uskomatonta... sisällä joukko kavereita, seinillä thaityyliin eriväriset valot välkkyivät, kaverit lauloivat ja må hon levaa ja videokamera tallensi koko ällistykseni. En ollut aavistanut mitään! En vaikka mieheni siivosi useampana päivänä, viikkasi vaatteita pyykkinarulta päivällä (hän ei tee sitä koskaan), kehoitti minua ottamaan päiväunet, epäröi kun kysyin mihin aikaan ravintola on varattu jne vaikka kuinka monta pientä juttua jotka nyt jälkeenpäin ajateltuna tuntuvat päivänselviltä.

Koska emme päässet tänän talvena reissuun, mieheni siis järjesti Thaimaan meille.KNämä olivat yhdistetyt synttärit ja läksiäisjuhlat. Kaikki lupasivat tulla Suomen vierailulle ensiv vuonna. Toivottavasti näin kay - jos kyllä, meille pitäisi antaa turismin edistämispalkinto :)

Kiitos kaikille mukanaolleille, olette ihania!!

Helsinki vs. Tukholma

Yksi lukija tässä kommentoi, ettei Tukholmaa ja Helsinkiä voi verrata ja jäin sitä miettimään. Lopputulos: ei tietenkään tarvitse, mutta kyllä minun mielestäni voi. Kaksi pohjoismaista kaupunkia, suunnilleen samaa kokoluokkaa, minusta on ihan luontevaa verrata niitä keskenään. Toki voisi verrata myös Osloa ja Helsinkiä, tai Köpistä ja Helsinkiä, mutta itselleni on toki sopivaa verrata juuri Helsinkiä ja Tukholmaa, molemmissa kaupungeissa pitkään asuneena. Ja koska etenkin nyt miettii paljno sitä, kummassa ennemmin asuu ja molemmat ovat mahdollisia, on toki aika keskeinen kysymys: kumpi kaupunki minun mielestäni on kivempi?

Siitä olen toki samaa mieltä, ettei mitenkään voi päätellä, että toinen kaupunki olisi toista PAREMPI. Mutta eri mittapuilla on ihan kohtuullista mielestäni verrata, ja tulla ehkä eri tuloksiin riippuen mitä puolia kaupungeissa katselee. Joissain asioissa Helsinki voittaa, toisissa Tukholma. Toki moni asia on lisäksi subjektiivinen - onko kansainvälisyys hyvästä vai pahasta, onko pienempi koko mukavaa vai ahdistavaa?

Muutamia itselleni mieleen tulevia juttuja:

Omasta mielestäni on ihan selvää, että Tukholmassa on runsaampi ja monipuolisempi ravintolatarjonta. Noin korttelin sisään mahtuu 4-5 sushipaikkaa, pari thai-ravintolaa, muutama pizzeria, yksi vietnamilainen, yksi korealainen, yksi ranskalainen, pari intialaista, kebab-paikkoja ja sitten sitä tavallista ravintolaa päälle. Verrattuna Helsingin Töölöön, no way. Helsingissä on tosin enemmän venäläisiä ja nepalilaisia ravintoloita, jostain kumman syystä. Mutta tässä näkyy se fakta, että Ruotsiin on muutettu suuressa määrin, kulttuurien kirjo ja muualta tulleiden määrä on ihan toista luokkaa kuin Helsingissä.

Toki asian voi myös nähdä niin päin, että Ruotsiin on aina tullut liikaa väkeä muualta ja Ruotsi on surkeasti epäonnistunut maahanmuuttajapolitiikassaan. Täällä Tukholman lähiöt (tai Malmön tai Göteborgin) on maahanmuuttaja-ghettoja, sellaista ei Helsingissä onneksi ainakaan vielä ole.

Minä kuitenkin näin monikulttuurisuuden enemmän rikkautena, ja rakastan sen mahdollistamaa ravintolatarjontaa. Ja vaikka Helsingissä sushia jo saisikin, ei sitä vaan löydy joka korttelista, vai väitättekö vastaan? Ravintolatarjontaa tullee siis ikävä.

Toisaalta Helsingin yöelämä on hauskempaa, kapakat on auki pidempään, tarjonta on parempaa ja mielenkiintoisempaa. Helsingin meno on boheemimpaa, vähän outoa verrattuna tähän ruotsalaiseen keskivertomeininkiin (tai sitten mä olen vaan liian vanha & out täällä...)

Molemmissa toimii julkinen liikenne, mutta Tukholmassa on loistava metroverkko, Helsingissä ihan tynkä. Toisaalta nostan hattua Helsingin politiikalle antaa vaunujen kanssa liikkuvan kulkea ilmaiseksi kaikissa kulkuvälineissä. Tukholmassa näin saa tehdä ainoastaa bussissa, metroon ja junaan pitäää maksaa. Kovin epätasa-arvoista, väitän. Pääset halvemmalla jos asut bussilinjan kuin metrolinjan varrella.

Tukholmassa joka jannu näyttää tasan samalta. H&M:stä tai vastaavasta ostetut vaatteet, sama frisyyri, samat kengät. Kuunnellaan samaa musiikkia, mielelllään amrerikkalaista tai ruotsalaista poppia. Tylsää. Svedut on tosi samasta puusta veistettyjä. Kaikkein pitää itse asiassa toimia samoin. Yritäpä poiketa ruodusta...

Tukholmalaiset ovat ylimielisiä. Ruotsi ja Tukholma ovat maailman napa eikä muista tarviste välittää. Mikä Suomi? Mikä Norja? Jotain pikkuvaltioita Ruotsin imperiumin laidalla...

Tukholmassa asuu keskusta-alueella paljon lapsiperheitä. Helsingissä ne ovat lähes kadonneet, joka on mun mielestä tylsää. Meidänkin talossa asuu tosi monta lapsiperhettä, ja puistoon tuskin mahtuu kun lapsia on kun pipoo.

Tukholmassa on paljon lähikauppoja, joissa on hyvä tarjonta ja lihatiski ym. Helsingissä suurin osa lähikaupoista on Alepoja ja Siwoja, jos niitäkään. Suuri osa ruokaosotoksista on siirtynyt kehien varrelle supermarketteihin. Tosin se ehkä riippu siitä missä asuu? Lukijat ehkä tietää paremmin?

Helsingissä on Hietsu. Tukholmassa ei ole vastaavaa hiekkarantaa, keskellä kaupunkia. Tukholmassa on saaristo, kertakaikkiaan käsittämättömän upea saaristo ja meri joka puolella.

Tukholmassa autot pysähtyy ja päästää jalankulkijan yli tien. Helsingissä autot kiihdyttää nähdessään jalankulkijan.

Tukholmassa kaupat sulkee viikolla seitsemältä. Helsingissä ne on auki yhdeksään.

Helsinki on rosoinen, Helsingissä on särmää. Rakastan rantoja ja Suomenlinnaa, kauppatoria ja Hakaniemen hallia, Kallion katuja, kirpputoreja ja jopa niitä puistoissa juopottelevia porukoita. Rakastan sitä, ettei tarvitse olla poliittisesti korrekti, ettei tarvitse tehdä niin kuin muutkin.

Tukholma on ihana kaupunki, ja loppujen lopuksi täällä saattaa olla kivempi asua (aika moni asia puhuu itse asiassa sen puolesta, pelottavaa!), mutta kyllä Helsinki tulee aina olemaan mun kotikaupunkini, mun sielunmaisemani.

Uudessa kodissa kokeilemassa

Edellinen postaus herätti kiivasta kommentointia Suomi-vastaisuudesta. Sitä on ehkä ollutkin vähän ilmassa viime aikoina, lähinnä johtuen näistä muuttosekoiluista ja yleensä ottaen epävarmuudesta, ollaanko tekemässä oikeaa ratkaisua. Ja sitähän ei voi tietää kun vasta jonkin ajan kuluttua, joten epämääräinen ahdistus yhdessä innostuksen kanssa jatkuu...

Mutta vaihteeksi positiivisia asioita: olimme siis viime viikonloppuna Suomessa ja yövyimme ensimmäistä kertaa 1920-luvulla rakennetussa vuokratalossamme Espoossa. Ihanaa! Vähän oli viileää, varsinkin kun mittari tippui ulkona -12 asteeseen, mutta onneksi kaakeliuuni lämmitti! Niin idyllistä ja niin outoa meille kaupunkiasujille. On todella jännää vuoden aikana oppia, onko omakotiasuminen meistä kivaa vai kamalaa! Niin, ja täytyy sanoa, että kun jossain vaiheessa kommentoin että ollaan päätetty mihin suuntaan muutetaan - se ei TODELLAKAAN ollut tämä. Eli koko Espoo-kuvio tuli kyllä ihan puskasta :)

Kävimme hankkimassa huonekaluja Kierrätyskeskuksesta, jossa oli hämmästyttävän hyvä valikoima (ja huvittavan huonoa palvelua - äijät oli selvästi siellä rehab meiningillä, hyvä tietty että on töitä) sekä Ikeasta, joka on, no Ikea. Meillähän ei siis tule Tukholmasta mukaan mitään, eikä vuokratalossa ole valmiina muuta kuin pari lamppua ja verhoa. Mutta toisaalta on kihelmöivän jännittävää aloittaa kaikki ihan alusta! Ehkä minsuta löytyy pieni käsityöihminen ja alan innoissani ompelemaan verhoja ja huonekalukankaita (kaikki jotka tuntee mut joko hörahtelee tässä kohtaa epäuskoisesti, tai nauraa katketakseen).

Kuten kerroin, kävimme myös tutustumassa uuteen päiväkotiin, joka on yksityinen ostopalvelupäiväkoti. Siellä on aika pienet ryhmät. Aivan ihanaa! Se on ollut suurin pelko päiväkotiin liittyen - niin paljon olen lukenut ja kuullut suurista ryhmäkoista pääkaupunkiseudulla. Paikalla vietetyn tunnin aikana Vera alkoi jo vähän leikkiä joidenkin lasten kanssa, joka tuntui tosi kivalta. Henkilökunta vaikutti erittäin mukavalta.

Mutta ne pakkaset! Kyllä se oli kerrassaan hurjaa. Tukholmassa ei vaan ole yhtä kylmä, ei vaikka olisi pakkastakin. Pääkaupunkiseudun viima etsii vertaistaan. Mietti että mihin pohjoisnavalle sitä ollaan tulossa... Tosin tänään on täällä Tukholmassa ollut sellainen lumimyräkkä, etten meinannut töihin päästä kävellen kun ei mitään nähnyt ja lunta oli joka puolella.

Nyt sitten valmistaudutaan joulun viettoon - ihka ekaa kertaa täällä Tukholmassa! Suku kokoontuu tällä kertaa tänne (=pieni suku, vanhemmat veli ja miehen isä). Kuusi pitäisi hommata ja sitten niitä jouluruokia...

Anna mun kaikki kestää

Nyt vähän kyllä alkaa kaduttaa koko tämä pohjoismainen muuttoharjoitus. Tänään olisi nauranu jos ei ois itkettäny tämä byrokratia. Miten ihmeessä lapsiperheet ylipäänsä voi muuttaa maasta toiseen??

Olemme siis tulossa väliaikaisesti Suomeen, työnantajani olisi halukas lähettämään minut "lähetettynä työntekijänä" vuodeksi. Tämähän on hyvin yleinen käytäntö maailmalla, kun johonkin hommaan pitää lähettää henkilö joksikin aikaa jostain toisesta maasta. Tällöin lähetetty työntekijä pysyy lähettäjämaan sosiaaliturvassa, mutta ainakin minun työnantajani mukaan maksaa veronsa kohdemaahan. Näin siis minä pitäisin kirjani Ruotsissa ja kuuluisin Ruotsin sosiaaliturvaan, samoin Vera. Jos olemme vuoden, tämä kuulostaakin järkevältä - helpommalta kuin irroittautua systeemistä täällä ja ilmoittautui systeemiin Suomessa, ja sitten taas sama harjoitus hetken kuluttua toisin päin. Mieheni pysyy joka tapauksessa Ruotsin sosiaaliturvassa oman yrityksensä kautta.

Mutta ei. Emme ole oikeutettuja päiväkotipaikkaan Espoossa, jos se ei ole virallisesti kotikuntamme. Kävimme tutustumassa mukavaan päiväkotiin maanantaina, päiväkoti on yksityinen mutta toimii ostopäiväkotina ja saa siis tuen sekä Espoon kunnalta että KELA:lta. Vierailun aikana selvisi, että koska tuet menevät kotikuntalain mukaan emmekä siis ole oikeutettuja niihin, meidän pitäisi maksaa noin 950 euroa kuussa päivähoitomaksua. Tästä normaali itse maksettava osuus on 290 € ja loput tukia (160 € KELA:lta ja 503 € Espoolta). Yksityinen päivähoito on hiukan kunnallista kalliimpaa, mutta sen erotuksen maksaa siis joka tapauksessa perhe itse (kunnallinen taitaa maksaa n 230 € perheelle). Tiedättepähän, minkä arvoinen päivähoito Suomessa oikeasti on...

Tänään sitten selvittelin asiaa KELAn kanssa. Ensinnäkin, KELAn täti väitti että voisimme muuttaa ainoastaan Veran kirjat Suomeen. Kirjojen mukaan = virallisesti siis 2 vuotias Vera asuisi yksin Suomessa ja me vanhemmat Ruotsissa. Haloo. En ihan uskonut mutta soitin kuitenkin maistraattiin ja tarkistin - ei, se ei ole mahdollista. Toisekseen, KELAn täti ei tiennyt onko eroa sillä, voidaanko kenties kunnalliseen päivähoitoon saada tukea vaikkei ollakaan kirjoilla Suomessa (kun siis nimenomaan ykistyiseen päivähoitoon ei voida saada). Tämäkään ei ihan käy järkeen, kun kulut loppujen lopuksi ovat kunnalle samat. Lisäksi tuntuu hullulta, että meidän pitäisi sanoa ei yksityiselle hoidolle (paikka on siis jo meidän jos vain voimme sen ottaa vastaan) tämän vuoksi, ja jatkaa jonottamista kunnan puolelle, jossa paikoista on huutava pula. Kehottivat soittamaan Espoon kunnalle.

Tuumasta toimeen, soitin Espoon sosiaalitoimen numeroon jonka netistä löysin. Selitin asiani, ja minut lähetettiin seuraavalle virkailijalle. Maahanmuuttoyksikköön, pakolaisille ja maahanmuuttajille tarkoitettuun. Ei siinä mitään, mutta tyyppi oli täysin ulalla ja vain huonolla suomella sopersi, että tämä on nyt maahanmuutto-yksikössä eikä hän tiedä. Kysyin että voisiko hän ystävällisesti yhdistää minut jonnekin, kun minut nyt oli hänelle lähetetty, hän sanoi vain että ei tiedä minne ja hei vaan. Luuri korvaan. Un-fucking-believable!!

Siinä vaiheessa paloi käämit ja totesin että kai sitä sitten on siirrettävä kirjat Suomeen, vaikkei siinä olisi mitään järkeä.

Soittamaan maistraattiin siis, kun ollaan jo tehty ilmoitus väliaikaisesta muutosta eikä siis pysyvästä, kuten tästä näyttää nyt tulevan. Ja sain kuulla, että maistraattiin on uuden pohjoismaista muuttoa koskevan käytännön mukaan tultava HENKILÖKOHTAISESTI näyttäytymään, kaikki jotka kirjansa siirtävät. Emme siis voi siirtää kirjojamme ennen kuin 29.12. jolloin olemme ihan oikeasti Suomessa ja silloin siis minun ja Veran tulee mennä esittäytymään Tapiolaan (muutamme Kiloon) ja allekirjoittamaan että kyllä me nyt muutamme Suomeen ihan oikeasti. Todennäköisesti emme voi hyväksyä päivähoitopaikkaamme virallisesti ennen kuin tämä proseduuri on selvä.

Miten ihmeessä ihmiset ylipäänsä voivat perheineen muuttaa minnekään??? Jos siis molemmat vanhemmat ovat työelämässä. Ilmeisesti lähetettävän työntekijän systeemi perustuu siihen, että toinen vanhemmista hoitaa kotona lasta, koska siis mitään lapsenhoitotukia ei näköjään todellakaan saa. Vaikea uskoa, että joku Nokian insinööri muuttaisi kirjojaan Indonesiaan vain koska meinaa olla siellä vuoden???!! Tai sitten työnantaja todella maksaa lastenhoidon työntekijän puolesta...?

Ja tässä on siis kyseessä Suomi ja Ruotsi, joista on muutettu edestakaisin vuosikymmeniä. Ehkä lähinnä onkin muutettu Suomesta Ruotsiin ja pysytty täällä, joten Suomi on ihan pihalla kun joku yrittää tulla takaisinpäin...

Nobelia

On juhlilla eroa. Suomessa kahvitellaan yhdeksän aikaan illalla ja juodaan boolia (anna mun kaikki kestää, eikö booli kuulunut 90-luvulle??). Ruotsissa vietetään kunnollinen illallinen puheineen ja juhlallisuuksineen. Vielä livenä täällä

Ja Obama juhlii Oslossa. Kollegat katselee työpaikan ikkunasta juhlapaikkaa. Kuulemma moottoritie Oslon lentokentälle oli suljettu tänään. Siis koko moottoritie. Just joo. Mitä mieltä olet, ansaitseeko Obama rauhanpalkinnon?

Menoa ja meininkiä

Pitkästä aikaa kuvia. Eilen oltiin Junibackenilla ja viikko sitten Tom Titissa Södertäljessä. Suosittelen lämpimästi molempia!!

Pikku leipuri Bagar Bengtsson

Ja sitten illalla juhlittiin itsenäisyyttä hyvässä seurassa.