Takana on varsinainen viikko. Alkuviikosta olo oli jo jokseenkin tukkoinen, joten tein vähän lyhyempää päivää ja töitä etänä. Olo ei sillä kuitenkaan parantunut, vaan keskiviiko-iltana nousi 38.5 asteen kuume. Torstaina oli kuitenkin tiedossa sekä työhaastattelu että työtilaisuus Helsingissä, joten pakko oli vaan tsempata. Särkylääkettä naamariin ja unille keskiviikko-iltana, ja johan oli herätessä olo ihan ok. Eli onnistuin hoitamaan sekä haastattelun että työiltatilaisuuden kunnialla kotiin, palaamaan hotellille puoli yhdentoista aikaan eilen illalla, vielä tekemään töitä puolisen tuntia, unten maille ja aamulla ylös Suomen aikaan puoli seiska jotta kerkeää lennolle takaisin Tukholmaan. Lento laskeutui ysiltä ja olin toimistolla 9.45, jonka jälkeen tvielä duunia päälle päivän verran - lisäksi esiintyminen koko toimistolle (120 henkeä) kokouksessa ja nyt vihdoin ansaitulla viikonlopun lomalla! Huh. Mutta näin jälkeenpäin, voipas olla tyytyväinen saavutukseensa. Mitä luulet, lähteekö kuume särkylääkkeillä kokonaan, vai olisiko se muutenkin häipynyt?
Mies väsää ihanaa illallista ja itse sinnittelen hereillä punkkulasin voimin (se ei tosin ehkä ole paras keino pysytellä hereillä, mutta kuuluu ehdottomasti perjantai-iltaan..). Romanttinen illallinen taitaa kyllä päätyä siihen että eukko nukahtaa pöytään ;)
Meillä oli tarkoituksena kokeilla unikoulua Vidarille tänä viikonloppuna. Nyt kuitenkin pikkumies tuntuu vähän lämpimältä, ja molemmat vanhemmat ollaan ihan kuu-ukkoina väsymyksestä, etten tiedä miten valvominen ensi yönä oikein luonnistuu... meillähän tämä yörumba jatkuu ja jatkuu, ollaan itse jo ihan sokeita tälle hulluudelle joten kun eräs kaveri vaivihkaa totesi "olisiko jo aika testata unikoulua", itsekin tajusin että ollaan nyt valvottu yli 1½ vuotta putkeen öitä Vidarin yöjuomisten takia. Maitoa menee niin että vaippa huljahtaa yli ja sänky on aamulla usein märkänä. Joten kaverin kommentti oli jokseenkin terveellinen herätys - pitäisiköhän asialle tehdä jotain!? Mutta saa nyt nähdä, kyetäänkö siihen kuitenkaan tänä iltana.
Vidar on viihtynyt päiväkodissa ihan älyttömän hyvin, aamulla kun vie niin äijä häipyy pipo viipottaen eikä taakseen vilkuile. Iso mies jotenkin... lisäksi uusia taitojakin on opittu, nykyään must juttu on pelien pelaaminen, pelihyllyn edessä seistään ja kiljutaan. Kaikki pelit kelpaa, vaikkei niitä todellakaan vielä osatakaan. Palapelit sujuu tosin jo aika hienosti, ottaen huomioon, ettei ikää ole vielä edes 20kk.
Vera on alkanut puhumaan enemmän ja enemmän ruotsia, vihdoin. Viikonloppu isänsä ja farfarin kanssa Espanjassa auttoi asiaa huimasti (tosiasiallisesti minä olen siis ollut ruotsin oppimisen esteenä...), mutta varmasti se kielitaito olisi ilmankin alkanut parantua. Nyt tulee jopa lauseita ruotsiksi, vaikka vielä suomi onkin selvästi ykköskieli. Vidarin kaksi sanaa ovat "kom" ja "mama".
Ensi viikolla on sitten vappu ja toukokuu. Jos vihdoin säidenkin puolesta saapuisi kevät? Vappua mennään aattona viettämään ystävien luo ja vappupäivästä ei vielä tietoa. Angsti on joka tapauksessa luvassa, koska se tulee aina kun olen vappua Ruotsissa. Olen vappuihminen ihan selkeästi, ja täällä sen päälle ei ymmärretä hölkäsen pöläystä. No, ensi vuonna sitten taas! Saatan kuitenkin postittaa tänne tulikiven katkuisen tilityksen ensi tiistaina ;)
