Palattu kulmille

Olemme tänään palanneet Tukholmaan joululomalta, eilen palasimme häämatkan vietosta Helsinkiin. Kyllä, sellaisenkin kerkesimme tässä hässäkässä viettämään - olimme perjantaista maanantaihin luksus-minilomalla Prahassa. Vera oli erinomaisessa hoidossa mummon ja ukin luona eikä ikävöinyt laisinkaan. Ohi on siis ne kauheat itkuikävät ja kohtaukset, ainakin tällä erää. Me nautimme siis ensimmäistä kertaa neljän päivän lomailusta ihan keskenämme, ja oli kyllä aika eksoottista ja todella superihanaa :) ! Vaikka loppua kohden iskikin jo vähän ikävä....

Olimme aivan mahtavassa Golden Well hotellissa, josta olimme varanneet hääpaketin. Varsinainen helmi, palvelu oli todella hienoa, ruusut ja samppanjat huoneessa, pakettiin kuului myös mm. lentokenttäkuljetukset, illallinen hotellin ravintolassa, deluxe huone mistä oli upeat näkymät yli Prahan. Oli se tyyristäkin, mutta kerranhan sitä vaan avioon mennään!

En ollut aiemmin käynyt Prahassa, todella kaunis kaupunki, jossa on paljon nähtävää. Lento Helsingistä ei kestänyt kuin kaksi tuntia. Siellä oli tosin kylmä, mutta sellaisia ihania aurinkoisia pakkaspäiviä, n. 5-8 astetta pakkasta. Turisteja oli paljon, ja etenkin etelä-eurooppalaiset turistit olivat varustatunee kuin Etelämantereelle. Syötiin hyvin, juotiin niin tsekki-olutta kuin shamppanjaakin, nukuttiin pitkään aamuisin ja syötiin iltaisin pitkiä ravintola-illallisia, joihin ei ole viime aikoina ollut juuri mahdollisuuksia. Ihanaa!

Joulukin meni mukavasti, pukki kävi ja Vera oli innoissaan - lahjoista, ei niinkään joulupukista. Me aikuiset kyettiin todella 1 lahja per pää tavoitteeseen. Muutenkin joulu oli ihanan perinteinen kuusineen, kirkkoineen ja ruokineen, Vera tietysti niin paljon enemmän mukana kuin vuosi sitten.

Muihin aiheisiin palattaneen kunhan joskus keretään. Huomenna juhlitaan taas, kylään on tulossa väkeä juhlistamaan uutta vuotta 2009. Mihin nämä vuodet katoaa...

Hyvää Joulua!

Koko konkkaronkka on siirtynyt joulunviettoon Helsinkiin. Viikolla olikin töissä aika haipakkaa viikon poissaolon jälkeen, mutta onneksi vajaan kolmen viikon loma alkoi viime perjantaina ja nyt on onneksi jo mieli ihan muualla. Keski-Suomessa käytiin jo viikonloppuna lyhyesti sukuloimassa, eilen kerettiin tapaamaan ystäviä kaupunkiin ja nyt rauhoitutaan kohti joulunviettoa. Tänä vuonna emme osta juuri lainkaan lahjoja - lukuunottamatta mummoa, joka on äitynyt ostamaan Veralle kaikenlaista, mutta me muut saamme selvitä joulumielellä ja yksillä lahjoilla. Vaikka vähän oudolta tuntuukin niin hyvä niin, vihdoin monen vuoden yrityksen jälkeen ehkä pääsemme lähes lahjattomaan jouluun (olemmehan sitä paitsi kovin lahjakkaita muuten :-). Joulupukki on silti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tulossa, minuakin melkein jännittää!

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen tulleista ihanista kommenteista. Palaamme taas blogittamaan uudella innolla joulun jälkeen!

Rauhaisaa ja onnellista joulua kaikille ihanille blogini lukijoille!

Häämuisteloa

No niin.. Lupasinhan näitä tänne laittaa, eli tässäpä muutama hääkuva. Vieläkin hymyilyttää, niin ihana ja hauska päivä oli!

Pieni tyttö isossa kirkossa

Naimisissa!

Toinen kaaso ja bestmanit



Kulkupeli oli aika makee





Kakunleikkuuta


... ja loppuillan maajoukkueottelu - morsiamen käsistä näkee miten jännittää, vai selitetääkö tässä strategiaa millä Suomi voittaa ??

Juhlat on juhlittu ja vieläkin väsyttää ja onnesta sekaisin!!

Täällä ollaan ihan sanatonna. Oli niin ihana hääpäivä. Ihana, täydellisen onnistunut! Ihana kirkkoseremonia ja juhlat, ystävät ja sukulaiset, kirkko ja pappi ja Veran tanssi kirkossa, hääpuku, kampaus ja helmet hiuksissa, kukat, saippuakuplat ja onnittelut ja valkoinen Rolls Royce, samppanjat autossa ja prinsessamaiset vilkutukset autosta ohikulkijoille, ruoka ja juomat ja juhlapaikka, ohjelma, puheet, seremoniamestari, kaasot ja bestmanit, isän puhe ja kaasojen puhe ja kaikkien muidenkin puheet, meille tehty häävalssi, Ruotsi-Suomi maaottelu ja palohälytin, serkut ja enot lauloivat suomalaisia kansanviisuja keittiössä, joku romanssikin taisi poikia, yläkerrassa tanssittiin, juteltiin, tutustuttiin... ja tietysti ihana sulhanen - nyt jo aviomies! Aivan kertakaikkisen täydellisen onnistuneet juhlat! Kiitos kaikille, että teitte meidän suuresta päivästä täydellisen!

Joitakin kuvia on tulossa (kunhan saan niitä edes itse nähtäväksi) ja ehkä hiukan muutenkin selvitystä tapahtumien kulusta. Kuten toinen kaaso on jo kerennyt selventää, juhlathan kestivät tosiaan kolme päivää - alkoivat perjantain drinksuilla, ja loppuivat sunnuntain brunssiin ja lahjojen avaamiseen. Kaason blogista löytyykin näköjään kuva hääkampauksesta, ja mun upeat kynnetkin näkyvät siellä :)

Uuhpuuh. 3 days to go.

Tähänkö on menty. Nukkua ei voi. Asiat pyörii päässä (lue = häät). Onneksi ei tarvitse tehdä töitä tällä viikolla. Tai ehkä pitäisi, niin ei miettisi? Njaa. Ja onneksi huomenna tulee se Suomen kaaso rauhoittamaan. Toivottavasti se vaan ei ole yhtä hermostunut, mutta ei se varmaan ole?

Huomenna on Veran päiväkodin yhdistetty Lucia- ja joulujuhla. Veran ensimmäinen päiväkotijuhla! Nämä pienetkin ilmeisesti osallistuvat Lucia-kulkueeseen. Voi ihkua...

4 days to go...

Enää vaivaiset neljä päivää. Tuntuu ihan epätodelliselta. Ihan pian, todellakin vain parin päästä pitää astella sitä keskikäytävää pitkin siinä pitkässä hameessa. Mihin sitä on oikein päänsä pistänyt??? KÄÄK!

Eilen oli pienimuotoinen middag neljän tytön kera, Ruotsin kaaso oli mukana ja kaksi kaveria, jotka ovat tulossa häihin. Toinen entinen kollega täältä Ruotsista ja toinen entisen kollegan vaimo. Oli tosi kivaa, jättemysigt sanoisi ruotsalainen. Käytiin syömässä aivan mahtavan hyvää intialaista ja namnam hyvää viiniä. Mulle ei oltu kerrottu mihin mennään illallistamaan, joten se oli hauska yllätys. Erityisen mukavaa oli käydä ulkoilemassa Söderissä, jossa nykyään tulee käytyä hävyttömän harvoin, kun asuu keskustan toisella laidalla. Metrohan menisi sinne 10 minuutissa, mutta niin sitä vaan on useimmiten laiska! Ei silti, eipä tuota ulkoilua muutenkaan ole niin suunnattomasti tullut viime aikoina harrastettua.

Entinen kollega on raskaana, johan tässä taisi ollakin reilu puoli vuotta ettei kukaan kaveri ollut raskaana. Tosin kaksikin serkkua on saanut tänä vuonna lapsen. Toinen serkku sai edellisen lapsensa viime vuoden joulukuussa, ja nyt 2 viikkoa sitten syntyi kakkoslapsi 6 viikkoa etuajassa. Mieti sitä, lapsilla on siis alle vuosi ikäeroa. Häihin on tulossa neljä sylivauvaa, nämä tosin kaikki J:n puolelta. Ollaan me 30-40 vuotiaat hiukan sikiävässä iässä...

Suomen kaaso tulee vihdoin torstaina ja pääsee hänkin häähumuun mukaan. Jo on odotettukin!

6 days to go...

Jännitys alkaa tiivistyä. Ei oikein tajua edes. Mietin jossain vaiheessa, että olisin tehnyt jonkin hääsivuston, nyt olen tyytyväinen ettei sellaista tullut tehtyä. Eipä siihen olisi ollut aikaakaan. Moni suunnittelee häitään vuoden ja ylikin, meillä kaikki tapahtui muutamassa kuukaudessa. Elokuussa varattiin juhlapaikka ja loput perustuivat siihen, kirkon varauksessa oli yllättäen ongelmansa koska päiväksi osui Lucian päivä joka on Ruotsissa suuri juhla. Samoin joulunalusaika on tietysti kirkon busy season. Kaikki on kuitenkin lopulta saatu hoidettua neljässä kuukaudessa. Juhliin on kutsuttu lähes 100 henkeä, joten ihan pikku kemuista ei ole kyse, mutta paniikkihetkiä ei ole ollut kuin muutama. Ehkä niitä sitten kasaantuu tälle vikalle viikolle??

Veran nukuttamisessa on ollut tällä viikolla hankaluuksia. Isänsä onnistuu 5-10 minuutissa, minulta menee tunti!! Tajuaakohan tyttö, että äitinsä on hiukan hermostunut ;)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Nyt on taas the hands shaking ceremony (kuten kanadalainen naapurimme linnan juhlia tänään kutsui) katsottu ja juhlat linnassa jatkuvat. Pukuja oli taas sekä hienoja että aika kaameita. Tuttuja piisasi ja erityisesti siksi juhlia jaksaa mielenkiinnolla seurata, mutta kyllä niitä varmaan katsoisi muutenkin. Etenkin kun se on suht helppoa täällä Tukholmassa, TV Finland kanava kun näyttää niitä koko illan. Kukaan ulkomaalainen ei tosin tajua tätä perversion muotoa - tuijottaa satapäin ihmisiä kättelemässä presidenttiä! Hands shaking ceremony, indeed!! Kun sitä miettii niin onhan tuo aika outoa, miljoonat suomalaiset tuijottaa tätä kättelyä... Meidän oli tarkoitus viettää iltaa naapurissa, kanadalaisen isän ja suomalaisen äidin (siksi linnan juhlat siellä tuttu kuvio) + kahden lapsen perheessä , mutta ikävä vatsatauti/influenssa on vieraillut heillä tällä viikolla, ja me emme halua ottaa mitään riskejä.

Enää viikko! Ensi lauantaina tähän aikaan olen siviilisäädyltäni rouva... huhhuh, alkaa kyllä aikalailla jännittämään. Mekko on haettu liikkestä ja roikkuu tuossa naulassa. Kukat on tilattu, tarjoilut samoin, painotuotteet tosin on vielä osin tekemättä. Ja ensi viikolla riittää muutenkin vielä tehtävää.

Nimenmuutos

Tänään sitten vihdoin sain lähetettyä nimenmuutos-paperin verovirastoon (täällä kaikki viralliset ilmoitukset tehdään verovirastoon - kertonee verotuksen keskeisestä asemasta tässä maassa...). Tuntui aika hurjalta. Yhtäkkiä nimeni onkin pian jotain muuta kuin kaikki nämä vuodet... mitenköhän siihen tottuu? Minulle tulee jatkossa kaksoisnimi ilman viivaa, kuten Ruotsissa on tapana. Erinomainen puoli asiassa on, että sitten minulla on sama nimi kuin tyttärelläni. Kyllä se silti vähän kirpaisee, vaikka pidänkin vanhan nimeni välinimenä (mellannamn).

Mielenkiintoinen seikka tosiaan on, että Ruotsissa saa ottaa välinimen, mutta ei kaksoisnimeä viivalla. Suomessa taas ei saa välinimeä, vaan nimenomaan pitää olla viiva. Ja lapsille pitää käsittääkseni Suomessa valita toisen nimi. Ruotsissa on ihan ok myös lapsella olla kaksi nimeä, mellannamn ja etfernamn. Tykkään kyllä enemmän ruotsalaisesta käytännöstä. Se on aika lähellä Tanskan ja Norjan käytäntöä, joissa käsittääkseni yleensä kaikilla on kaksi sukunimeä, sekä äidin että isän tai toinen oma, toinen aviopuolison (korjatkaa jos olen väärässä). Musta se on aika mukava tapa.

Tänään oli hääpuvun sovitus sekä kokeilukampaus - mikä hitto se on suomeksi??? Kyllä siitä tulee ihana. Nyt alkaa jo olla perhosia vatsanpohjassa, enää puolitoista viikkoa aikaa!