lauantaina, elokuuta 27, 2011

Underbara Stockholm

No niin, tasan viikko ollaan oltu takaisin Tukholmassa. Viikon aikana on

- seilattu muumilaivalla ja tanssittu muumidiskossa
- esitelty Tukholman koti Veran parhaalle Suomen päiväkotikaverille
- viety muutossa avustaneet sukulaiset kivalle lounaalle lähiravintolaan
- purettu kymmeniä muuttolaatikoita
- myyty Blockettissa vanha hoitopöytä
- syöty sushia alakerran sushipaikasta monta kertaa
- aloitettu päiväkodissa inskolning (hyvin on mennyt!)
- tavattu farfaria monta kertaa
- tavattu naapureita ja niiden lapsia melkein päivittäin
- jonotettu puolitoista tuntia skatteverketissä, jotta päästäisiin kirjoille Ruotsiin
- taisteltu byrokratian kourissa
- lenkkeilty Vasastanissa ja Kungsholmenilla ja ihmetelty onnea olla keskellä keskustaa -lenkkeillä Tukholman keksustassa!
- istuttu viinilasillisella Vasaparkenin kulmilla ja ihmetelty onnea oll keskellä keskustaa!
- leikitty kymmeniä kertoja Vasaparkenissa satojen muiden lasten kanssa
- hihitelty Tukholman trendikkäille vanhemmille, jotka vievät lapsiaan tarhaan aamuruuhkassa puku päällä, tukka ojennuksessa, kuulokkeet korvilla jo työpuhelua hoitaen
- nautittu piknikkiä kaverien kanssa auringossa Vasaparkenissa
- grillattu sisäpihalla ihanien naapurien kanssa
- yritetty saada koti johonkin ojennukseen



maanantaina, elokuuta 15, 2011

4 days to go

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Muuttoviikko, perjantaina lähtee muuttoauto lahden yli. Päätimme lopulta hoitaa muuton itse, kun firman palkkaaminen pelkän irtaimiston viemiseen olisi maksanut 2700 euroa + alv. Ja siis meillä ei lähde huonekaluja muuta mukaan kuin Veran sänky ja parvekekalusteet (jos nekään). Mun mielestä kerrassaan törkeä hinta, mutta ottaahan ne kun yritykset maksaa. Suurin osa maasta muutoista kun lienee ex pat tyyppisiä, joissa työntekijän yritys kustantaa lystin. Meillähän ei näin ole, joten laskettiin että jonkun verran voi jo itse pakata, että säästää tuon 3500 euroa... kaverit ja sukulaiset lähtee vielä avuksi ja seuraksi, joten toivottavasti homma sujuu suht vähällä päänsäryllä.

Mutta tämä pakkaaminen... ei herranen aika miten tavaraa voikin olla PALJON. Kun vielä Suomen tuliaisena on yksi vauva! :) Ja siitä huolimatta, että olen jo antanut lähes kaikki Vidarille pieneksi käyneet vaatteet ja tavarat pois, ja aika paljon myös Veran vaatteita. Saa nähdä miten selvitään...

Kommenttilaatikkoon: keskustelimme yhtenä päivänä edesmenneistä ihmisistä. Kerroin että isänäiti on taivaassa, samoin kuin vaarin äiti. Vera selvästi fundeerasi asiaa, ennen kuin kysyi ryppy silmien välissä: "miten ne pysyy siellä taivaassa?"
Voi pientä!

maanantaina, elokuuta 08, 2011

Suomenlinnan Ronja ja liian pienet katsojat?

Oltiin viime viikolla Suomenlinnassa katsomassa Ryhmäteatterin Ronja Ryövärintytär. Oli todella hyvä esitys, jokseenkin pitkä tosin. Olisi voinut hyvin olla 15-30 min lyhyempi ilman että sisällöstä olisi menetetty. Pääosanäyttelijä Kreeta Salminen on ilmeisesti sairastunut ja hänen tilallaan oli Rosanna Kemppi. Vaikka aluksi hieman harmitti, ettei Salminen esiintynyt, Kemppi suoriutui tehtävästään erinomaisesti. Mikä unelmarooli back up näyttelijälle!

Katsomossa oli aika monta lasta, onhan Ronja ikäänkuin lastennäytelmä. Hesarissa sattumoisin viime viikolla kultturitoimittaja kirjoitti ko ilmiöstä, miten juuri samaista näytelmää katsomassa olleet pari pikkupoikaa eivät olleet puolenvälin jälkeen pysyneet paikallaan, ja suoranaisesti häirinneet näytelmää metelöimällä, kiemurtelemalla tuolissaan ja peräti hyppimällä lavalle (istuivat vielä eturivissä). Vanhemmat olivt vain hyssytelleet, sanoen että "kohta tämä loppuu", eikä tällä tietenkään ollut mitään vaikutusta lapsiin. Toimittajaa rasitti enimmäkseen vanhempien täydellinen avuttomuus tilanteessa, ei niinkään poikien käytös sinänsä.

Meillä ei tällaista onneksi sattunut, mutta vieressä istui aika pieni poika, joka kyllä katseli välillä silmät ymmyrkäisenä ja kuiskutteli kovasti isoisälleen (oletan). Mm. kysymykset "är det riktigt blod?" ja "varför gråter han?" panivat minut miettimään, olikohan poika kuitenkaan ihan tarpeeksi vanha katsomaan ko. näytelmää. Ryhmäteatteri suosittaa sitä yli 7-vuotiaille ja sitä tämä poika ei taatusti ollut. Vaikka poika ei ainakaan meille ollut häiriöksi, mietin vain mitä hän siitä irti sai, ja pelottiko sitten jälkeenpäin - lavalla oli aika hurjiakin olioita ja tarina ei oikeastaan ole mikään lastensatu. Kun isä on ensin vihastuksissaan kieltänyt lapsensa ja ajanut hänet pois, ja itkee sitten ikäväänsä, miten selität 5-vuotiaalle koko problematiikan?

Tajusin itse, että suosituksia pitäisi kuitenkin hiukan seurata - kyllä ne on yleensä ihan perusteltuja. Meidän Vera ainakaan ei millään jaksaisi keskittyä 3 tunnin esitykseen - eikä kyllä tarvitsekaan. Mitä olet mieltä, onko vastaavia kokemuksia, oletko ollut lasten kanssa ns aikuisten esityksissä?

perjantaina, elokuuta 05, 2011

Vera 4 vuotta

Vera täytti sunnuntaina 4v. Ei olla vaan saatu postailtua. Onnea Vera! On se kyllä jo iso tyttö...



Ja Vidar täyttää sunnuntaina 11kk. Kohta vuoden! Huhhuh.