Pyöräilyä ja lomailua

Näin meillä mennään! Nyt on jo uskaltauduttu liikenteen sekaan, ja ajeltu pitkät pätkät Tukholman keskustan pyöräteitä. Tosi mahtavaa. Huomaa, että vaikka jotkut taidot antavatkin odottaa itseään, on tärkeintä että aika on otollinen. Silloin se onnistuu lähes huomaamatta!

Suomen matkalla tytöltä lähti myös ensimmäinen hammas. Aika myöhässä verrattuna päiväkotikavereihin, mutta toisaalta niin on kuulemma ollut aikanaan äidilläänkin. Ja väliäkö tuolla milloin lähtevät, kunhan jossain vaiheessa lähtevät. Suomessa nautittiin mökkeilystä:

Ja palattuamme Tukholmaan mm Drottningholmista ja laivamatkasta:

Tässä muuten vinkki Tukholman matkailijoille: hyvän sään sattuessa maisemat ovat upeat laivamatkan aikana, ja kohdekin on mitä mainioin.  Matka kestää tunnin suuntaansa, ja laivalla saa myös purtavaa jos nälkä yllättää. Laiva lähtee kaupungintalon kulmalta.

Hyvää kesää ja aurinkoa!

Koulutielle

Tällä viikolla oli eka tutustuminen uuteen kouluun. Lasten kanssa mentiin, ja yllättäen vanhemmat eivät saaneetkaan olla paikalla. Lapset jäivät opettajien kanssa huoneeseen ja meidät vanhemmat passitettiin tunniksi kahville. Hyvin siellä oli sujunut, jopa nokun tehtävän olivat tehneet. Meitä äitejä ja vähän isiäkin jännitti kyllä ihan yhtä paljon kuin lapsiakin... toinen koulukäynti on sitten 2 viikon päästä, ja koulu (esikoululuokka) alkaa 20.8. Opettajat tuntuivat tos mukavilta, ja kaikki meidän päivkodista tulevat lapset olivat ainakin tässä vaiheessa vielä samassa ryhmässä.

Ruotsissahan esikoulu on aina koulun yhteydessä ja lasketaan jo koulutoiminnaksi, vaikkei kuulukaan oppivelvollisuuden piiriin eikä siten ole "pakollista". Läksyjä ei myöskään tule tämän vuoden aikana käsittääkseni.

Tänne on vihdoin tullut kauankaivattu kevät, ja kesäkin kolkuttelee jo ovella. Tänään oli upea auringonpaiste ja ensimmäistä kertaa puissa lehdet. Ihanaa! Lenkkeillessä aurinkoista Norr Mälästrandia pitkin sitä usein miettii, miten upea Tukholma onkaan. Onni asua täällä! Vaikka Helsinki onkin myös lähellä sydäntä... ensi viikolla tullaankin suomalaisen äitienpäivän viettoon Suomeen, Ruotsissa äitienpäivää vietetään kuun lopussa.

Ollaan myös päästy pyöräilyn makuun pitkästä aikaa, ostettiin aikuisen pyörään liitettävä erillinen lastenpyörä ns. påhängscykel ja se toimii tosi hienosti! Vera istuu tällaisen lisäpyörän päällä ja Vidar lastenistuimessa. Näin koko porukka voi lähteä pyöräretkelle. Meillähän ei itse vielä oikein osata pyöräillä. Pikkuhiljaa, ja tästä on syntynyt ekaa kertaa oikeaa pyöräilemisen iloa!

Amerikkalaisia omituisuuksia

Muutamia huomioita Amerikasta.

Yhtenä iltana Key Westissä syödessämme ravintolassa pöytäämme tuli vanhempi herra ja rouva. He olivat seuranneet meitä illallisen ajan, ja halusivat nyt tulla kertomaan "how wonderful it has been to follow your lovely family having dinner together".

OMG. Jotenkin sitä menee ihan sanattomaksi tällaisen huomionosoituksen edessä! Ja itse kun lähinnä huokailee, miten huonosti lapset osavatkaan käyttäytyä... kyllä minä kuitenkin kykenin kiittämään, vaikka samanaikaisesti suomalaisittain tuli vähäteltyä, että eivät nämä nyt aina näin hyvin käyttäydy... sitä paitsi Vidarilla oli jo iPhone käytössä, joten apuvälineillä mentiin jo tässä vaiheessa :)

Joka tapauksessa, tämmöistä kommenttia en ole saanu koskaan pohjoismaissa. Ei tulisi pieneen mieleenkään mennä naapuripöytään kehumaan toisen perheiden käytöstä, vaikka kuinka sitä ihailisikin. Sehän nyt olisi ihan tunkeilua!

Toinen huomio paluumatkalta: odotimme lentoa. Ensimmäiseksi kutsuttiin lapsiperheet sekä muut apua tarvitsevat. Lisäksi jonon ohi pääsivät business luokkalaiset, SEKÄ MILITARY. Eli siis sotilaat. Monessa muussakin huomasi, miten armeijamyönteinen yhteiskunta Amerikka on. Joka paikkaan tungettiin huomionosoituksia sotilaille. God bless the military... jonon ohi hupshei.

Autoyhteiskuntahan Amerikka tietysti tunnetusti on myös, hulluja neljäkaistaisia moottoriteitä suuntaansa. Ilman autoa ei voisi kuvitellakaan selviävänsä. Ja kaikki autot käytännössä on automaativaihteisia. Jotta idioottikin selviäisi (tosin itse - idiootti - en juuri niillä moottoriteillä uskaltanut ajaa... :))

ps. autoista puheen ollen, tiesitkö muuten, että Helsingissä on huomattavasti enemmän autoja per hlö verrattuna muihin Pohjoismaisiin pääkaupunkeihin? Köpis voittaa kisan 225 autoa /1000 asukasta, sitten Tukholma 362, sitten Oslo 398 ja Helsinki, autoystävällisin, 403 autoa per 1000 hlöä. Tämmöinen statistiikka oli tänään DN:ssä.

Ei hyvää päivää...

...sanon vaan. Pesukone reistailee, samoin pakastin. Kohta ei pestä vaatteita eikä pakasteta ruokaa. Molemmat on hommattu neljä vuotta sitten, kun uusittiin keittö. Miksi mikään ei nykyään kestä mitään? Kaukana on ne ajat, kun kodinkonetta käytettiin 20 vuotta. Nykyään se pari vuotta mitä takuuta riittää on about maksimi.

Päiväkodin inskolning tökkii myös. Jo toista viikkoa on Vera jäänyt surkean näköisenä pihalle nököttämään, kun olen Vidarin kanssa mennessäni heiluttanut heiheit. Tuntuu ihan kauhealt. Tänään en vaan jaksanut, vaan kun tiedossa oli avoin perhekerho suomalaisella kirkolla, annoin periksi viime hetkellä jo bussia päiväkotiin odottaessamme, ja hypättiinkin vastakkaiseen suuntaan menevään bussiin ja Vera tuli mukaan kerholle päiväkodin sijaan. Olin sitä vaihtoehtoa pohtinut jo etukäteenkin.

Mutta mietityttää vaan. Miten kauan tähän päiväkotiin totutteluun taas menee? Kun siellä on jo kavereitakin, ja muut tytöt tulee vastaan portille ja pyytää leikkimään. Ei ne tietysti entisen päiväkodin parasta kaveria vastaa, mutta kuitenkin. Ja ainakaan tällainen poukkoilu ei ole kovin hedelmällistä, vaan lapsi kai pitäisi opettaa että kun on päätetty että päiväkotiin mennään, niin sitten mennään. Eikä ainakaan jäädä pois siksi, että lapsi kinuaa...

Toisaalta sitten miettii, olenko vain kauhean itsekäs kun haluan rauhallista aikaa Vidarin kanssa ja mahdollisuuden nukkua päivisin. Koska Veran kanssahan sitä ei voi tehdä, kun taas Vidar nukkuu kahdet unet päivän aikana. Lisäksi on mukavaa välillä lounastaa muiden mammojen ja vauvojen kanssa ilman, että koko ajan keskeytetään ja hosutaan ja häslätään. Ja mitä enemmän kotipäiviä vietetään, sitä vaikeampaa se takaisin päiväkotiin meneminen on... ja meillähän joka tapauksessa perjantait on kotipäiviä, mikä on todella harvinaista Tukholmassa. Täällähän ei näe klo 9-15 yli 2-vuotiaita lapsia muualla kuin suomalaisen kirkon kerhossa. Kaikki ovat päivähoidossa.

No, pian ei näitä enää tarvitse pohtia. Lokakuun alusta alkaa duuni 60% ja silloin siirtyy isä päävastuuseen lastenhoidosta. Toki mullekin osuu vielä 2 kotipäivää viikossa, joista toisena varmaan Verakin on kotona. Mutta muuten alkaa ihan eri arki...

Suomalaisen kirkon kerhossa oli joka tapauksessa todella mukavaa ja Vidar oikein innostui - kävelemään! Ukko paineli pitkät pätkät muiden perässä. Tästä se lähtee! Eli seuran kaipuuta selvästi, kun ollaan homehduttu keskenämme kotona kaikki ajat ;)

On muuten myös seurapiireilty - oltiin sushilounaalla tässä yhtenä päivänä toisen mamman kanssa, kuninkaallisessa seurassa. Prinssi Carl Philip istui viereisessä pöydässä... Aiemmin en olekaan törmännyt kuninkaallisiin, vaikka olen täällä jo vuosikausia asunut. Olen aina ajatellut että niillä varmaan on ihan omat erilliset looshit lounasteluilleen. Tuntui kyllä hassulta!

Underbara Stockholm

No niin, tasan viikko ollaan oltu takaisin Tukholmassa. Viikon aikana on

- seilattu muumilaivalla ja tanssittu muumidiskossa
- esitelty Tukholman koti Veran parhaalle Suomen päiväkotikaverille
- viety muutossa avustaneet sukulaiset kivalle lounaalle lähiravintolaan
- purettu kymmeniä muuttolaatikoita
- myyty Blockettissa vanha hoitopöytä
- syöty sushia alakerran sushipaikasta monta kertaa
- aloitettu päiväkodissa inskolning (hyvin on mennyt!)
- tavattu farfaria monta kertaa
- tavattu naapureita ja niiden lapsia melkein päivittäin
- jonotettu puolitoista tuntia skatteverketissä, jotta päästäisiin kirjoille Ruotsiin
- taisteltu byrokratian kourissa
- lenkkeilty Vasastanissa ja Kungsholmenilla ja ihmetelty onnea olla keskellä keskustaa -lenkkeillä Tukholman keksustassa!
- istuttu viinilasillisella Vasaparkenin kulmilla ja ihmetelty onnea oll keskellä keskustaa!
- leikitty kymmeniä kertoja Vasaparkenissa satojen muiden lasten kanssa
- hihitelty Tukholman trendikkäille vanhemmille, jotka vievät lapsiaan tarhaan aamuruuhkassa puku päällä, tukka ojennuksessa, kuulokkeet korvilla jo työpuhelua hoitaen
- nautittu piknikkiä kaverien kanssa auringossa Vasaparkenissa
- grillattu sisäpihalla ihanien naapurien kanssa
- yritetty saada koti johonkin ojennukseen

Matkustusta ja univelkaa

Tukholmassa oli aivan mahtavaa. Todellakin tuli ikävä vanhaa asuntoa ja siellä asumista. Asuttiin siis "kotonamme" pe-su, ja kustannettiin siksi aikaa vuokralaiset (halpaan) hotelliin. - Vuokralaiset ovat siis ystäviämme, joten tämä järjestely sopi kaikille. - Sunnuntai ja maanantain välinen yö oltiin appiukon ja hänen naisystävänsä nurkissa. He olivat oikein sopeutuvaisia ja järjestivät meille asiat hyvin, mutta sohvalla nukkuminen on vaan aina yhtä kärsimystä.

Lisäksi järjestettiin yhteistuumin vuokralaistemme kanssa meillä illalliskutsut lauantaina, joten univelkaa kertyi siis yllinkyllin. Ihanaa oli kuitenkin tavata kavereita hyvän ruoan ja juoman parissa! Niitä iltoja kaipaa, kun Suomessa sama homma ei oikein tunnu onnistuvan. Koen kyllä, että ruotsalaiset ovat sosiaalisempaa jengiä kuin suomalaiset (yleistys - eihän se tietysti kaikkiin sovellu). No, ei se kyllä ole mikään uutinen. Ruotsalaisethan ovat sosiaalisempia kuin suomalaiset. Sitten taas tietysti, eipä sitä nyt jaksa illallisilla hillua pienten lasten kanssa läpeensä, mutta ehkä kuitenkin edes joskus...

Mietittiin kaverien kanssa, miten lapsiperheet Espanjassa onnistuu pitämään lapsensa hereillä illallisen loppuun asti. Se kun aloitetaan n 20-21 aikaan ja lopetetaan about klo 22-23. Ja lapset on koko ajan ihan mukana, ehkä pienimmät tosin nukahtaa vaunuihin. Lapet varmaan nukkuu aamulla pidempään ja kunnon siestan?

Toisenlainen ongelma on, että nämä meidän Tukholman reissut on niin täynnä ohjelmaa, että olen ihan puolikuollut matkan jälkeen. Joten vaikka onkin todella kivaa, toipumiseen menee aina monta päivää.

Muutoinkin unen kanssa saadaan taistella. En yhtään ihmettele, että unen puutetta käytetään kidutuskeinona! Meillä nämäkin tietysti menevät kausissa, mutta koska emme yleisesti ottaen mene kovin aikaisin nukkumaan ja lapset heräävät nyt jo n. kuuden aikaan, jää uni väkisinkin liian vähälle. Meillä on nykyään varsinainen ralli pitkin yötä. Muutenkin nukutaan miehen kanssa eri huoneissa, ja Vidar siis isänsä kanssa. Minä nukun alkuyön työhuoneessa, johon sitten Vera kömpii yleensä jossain vaiheessa viereen. Sitten Vidarin ensimmäisen ruokailun aikaan tehdään miehen kanssa vaihtokauppa, minä siirryn makuuhuoneeseen ja mies työhuoneen lattialle. Olen jonkin aikaa funtsinut josko Vidarin voisi pikkuhiljaa siirtää omaan sänkyynsä. Alunperinhän Vidar nukkui vieressä koska imettäminen oli siten paljon helpompaa. Mutta täytyy myöntää, että on siinä kyllä myös ns mys-faktor, eli on aika ihanaa nukkua vauvan vieressä... kun ei sitä sitten myöhemmin enää saa... Toisaalta Vidarin nukuttaminen on myös ollut helpompaa viereen. Saa nähdä, milloin saadaan sänky takaisin omaan käyttöön! Öinen rumba ja ruljanssi tuskin ihan heti loppuu joka tapauksessa.

Tänään nukuinkin sitten peräti kahdet päiväunet! Tämä onnistuu tietysti vain, koska Vera on päiväkodissa. Kaikki kunnia niille äideille ja isille, joilla on tenavia useampia kotihoidossa. Minä en selviäisi ilman päiväuniani (vähintään joka toinen päivä).

**ps. kuvia löytyy toisessa blogissa pitkästä aikaa!

Huomioita

On ihanaa kun
-katua voi lähteä ylittämään rauhassa eikä tarvitse pelätä että auto ajaa päälle
-etukäteen tilatussa taksissa oli yllättäen sisäänrakennettu lastenistuin!!
-oven avattua voi valita kymmenestä take away ruokapaikasta
-sushi on halpaa
-missään ei ole enää lunta
-joka paikassa keskustassa on ihan älyttömästi lapsia!

On ärsyttävää kun
-...joka paikassa kaupungissa on ihan älyttömästi lapsia!!
-äidinmaidonkorvike maksaa kaksi kertaa totuttua enemmän...
-ruotsalaiset on vaan niin besserwissereitä..!

Tukholma-Helsinki-Espoo

Muutama huomio nyt kun ollaan oltu Tukholmassa pitkästä aikaa vähän pitempään - kaikilla paikoilla on hyvät ja huonot puolensa...

Otimme taksin laivaterminaalista. Taksiin sai tilattua lastenistuimen, mutta ainoastaan yksi kpl per auto ja 5kk vanhasta lapsesta ylöspäin. Toisaalta Vera ei saa edelleenkään matkustaa taksissa ilman lastenistuinta. Suomessa taksiin ei saa tilattua istuinta (yhdestä firmasta pääkaupunkiseudulla olen lukenut jossa tämä onnistuu, mutta olen unohtanut nimen - tietääkö kukaan?). Toisaalta Vera sai istua taksissa ilman istuinta jo alle 2 vuotiaana. Muistan miten järkyttynyt olin, kun olimme istuneet iltaa ystävien luona, ja sitten kun olimme lähdössä kotiin, taksikuskin neuvo oli laittaa vajaa 2v lapsi takapenkille istumaan aikuisen turvavöihin. Ei ikinä turvallisuuden ihmemaassa Ruotsissa! Vähän kyllä nyt rasittaa, ettei lapsi voi istua 10 min matkaa ilman istuinta, kun on sen verran iso että hyvin jo matkustaa lapsikorokkeella (tiedätte varmaan mitä tarkoitan?).

No anyway, tultiin sitten satamasta kahdella kyydillä - isi ja Vera taksilla tavaroiden kanssa, äiti ja Vidar metrolla vaunujen kera. Hyvin se niinkin meni. Mutta kyllä on naapurimaiden taksikulttuurissa eroa tässä(kin) asiassa.

Sitten toiseen asiaan: miten mahtavaa onkaan asua keskustassa. Tänään miehen tultua töistä pääsin itse vähän kauppoihin ja kaupungille - ovi auki, ulos ja parin minuutin kävelyn jälkeen olin keskustassa.

Toisaalta kaupat sulkevat, järkytys järkytys, klo 18.30 tai 19. Sen jälkeen taitaa isoimmat tavaratalot olla auki (NK ja Åhléns) mutta muuten kiinni. NK:n ale ei ollut vielä alkanut joten sieltä ei viitsinyt ostaa mitään. Muutenkaan tämän hetkisillä euron kursseilla ei juuri kannata Tukholmassa shoppailla (kiitos vaan Kreikka ja Irlanti..). Mutta siis nyt muistan miten kypsää se olikaan, kun koskaan ei kerennyt kauppoihin...

Jos asuisi keskustassa, pääsisi jumppaankin joskus, kun tunnin keikka olisi helppo heittää naapuriin. Nythän musta on tullut täydellinen sohvaperuna. Tietysti arkipäivän jumppaa vauvaa kannellessa ja vaunuja työnnellessä tulee.

Ja vaunujen työntelystä puheenollen, Tukholmassa on aurattu ihan hävyttömän huonosti!! Espoo vetää siis voiton Tukholma-Helsinki-Espoo vertailussa. Espoohan tietysti ei ole "kaupunki", joten siellä on paljon helpompi aurata. Mutta silti, Helsingissäkin oli paljon helpompi työnnellä kuin täällä sohjon läpi. Tänään kun menimme kaverien luokse bussilla Nackaan, olimme bussista jäätyämme keskellä lumikinosta. Se ei ollut kauhea kivaa kera vaunujen ja sen 3 vuotiaan joka roikkui niistä vaunista. Kävellä keskellä autotietä kun jalkakäytävää ei vaan ollut. Ruotsi on ilmeisesti vielä Suomeakin huonommin varautunut lumen tuloon...

Niin ja bussissa tosiaan täälläkin saa vaunujen kanssa matkustaa ilmaiseksi, muttei edelleenkään muissa julkisissa kulkuvälineissä. Metrossa, tvärbanassa ja paikallisjunissa pitää maksaa. Siinä kyllä Helsinki/pääkapunkiseutu vetää pidemmän korren.

Että puolensa ja puolensa :)

Hyvää vuotta 2011!

Hyvää uutta vuotta rakkaat ystävät! Toivottavasti vuosi on vaihtunut kaikilla iloisissa ja onnekkaissa merkeissä ja ensi vuodesta tulee vieläpä edellistä parempi :)

Tultiin Tukholmaan eilen laivalla; muumilaiva oli taas verraton ja Vera innoissaan. Muumipeikkoa halattiin moneen otteeseen, jo heti laivaan tullessa. Tällä kertaa matkataan ilman autoa ja Muumi oli jo ovella vastassa.

Alkuyöstä eteen tuli kuitenkin ongelma, kun Vera heräsi klo 4.45 eikä sitten enää nukahtanutkaan. Lopulta isän oli pakko nousta ylös ja lähteä liikeelle, jottei Vidarkin olisi herännyt. Eli voi sanoa, että pienessä hytissä nukkuminen ei juuri tällä erää luonnistu kahden pienen lapsen kanssa. Laivamatkat on siis väliaikaisesti pannassa. Olivat sitten klo 5.15-8 liikkellä, ennen kuin tulivat takaisin hyttiin jatkamaan unia ja minä ja Vidar siirryttiin aamiaselle. Kuulemma scene oli vaihtunut suuresti kesken kaiken; viiden aikaan oli näkynyt sammuneita, yksikin mies käytävällä housut polvissa. Sitten kuuden aikaan oli ilmaantunut ensimmäiset muut lapsiperheet liikkeelle. Laivan lastenosasto aukeaa vasta klo 8, mikä järki siinäkin on?? Monet lapsethan heräävät kukonlaulun aikaan. Ennen kuutta ei ollut muuta ruokaakaan tarjolla kuin suklaata automaatista. Siinäpä terveellinen aamupala pienelle lapselle... Olutta olisi saanut infotiskiltä, näin mies ainakin väitti.

No, eilen sitten oltiin kaikki aika väsyneitä. Jaksettiin kuitenkin ystävillä/naapureilla hiukan juhlistaa vuodenvaihtumista, lapsetkin pystyssä Ruotsin aikaa kymmeneen asti. Katseltiin raketteja ikkunasta lähellä Tukholman keskustaa. Ihanaa, ettei tarvinnut mennä ulos :) Kiitos ihanat naapurit hyvästä uudenvuoden vastaanotosta!

Meillä on tosin vuodenvaihde mennyt vähän kurjissa merkeissä. Vahinkoja on pikkutytöllä tullut housuun nyt tiiviiseen tahtiin, sekä isoja että pienempiä, ja ollaan aika ymmällämme mitä tässä pitäisi tehdä. Viimeisen viikon aikana tätä on sattunut päivittäin, ja käsipyykkiä ja siivoustalkoita on siis riittänyt. Ei tiedetä onko tämä huomionhakua, vauvaksi haluamista, ihan aitoa vahinkoa (en usko, niin usein sitä tapahtuu) vai mitä? Vaippaa kun olemme ehdottaneet syntyi kuitenkin kauhea poru. Eli vauvaksi ei tuntuisi ainakaan haluavan. Tämä ehkä kuuluu asiaan kun perheeseen syntyy pikkuveli, mutta millä se menee ohi? Itsestään? Pitääkö tämä vain vähin äänin kestää ja toivoa parasta? Onko teillä kellään vinkkejä? Meillähän mitään tällaista ei siis ole sattunut koko syksynä, pari kertaa vain juuri vauvan synnyttyä. Hermot menee, kun ne on muutenkin aika kireällä juuri nyt...

Siihen liityen, uudenvuoden lupaukseni on yrittää kasvattaa pidempää pinnaa. Ja alkaa käydä jumpassa /lenkillä kunhan vain säät ja vauva sallii.

Vuosi Suomessa

Joulut on juhlittu (aatto oltiin meillä ja selvisin hengissä kun mies totuttuun tapaan oli keittiövuorossa :) ja nyt sitten pari päivää enää vuoteen 2011. Vuosi Suomessa on takana, ja olemme siis päättäneet pysyä täällä ainakin kesään saakka. Muutto takaisin Tukholmaan on edessä luultavasti ensi kesän jälkeen. Aluksihan ajattelimme tulevamme ainakin vuodeksi, ja koska kaikki on mennyt pääasiassa hyvin, tuntuu turhalta kiirehtiä takaisin tässä vaiheessa. Muuttaminen -20 asteen pakkasissa 4kk vanhan vauvan kanssa ei myöskään juuri houkuta ...!

Mutta mutta... Valitin tätä jo joskus aiemminkin, mutta pakko taas purnata, kun tänään oltiin kaupungissa enkä keksinyt mitään ei-kaupallista tekemistä 3-vuotiaalle. Onko missään museossa lapsille ei ohjelmoitua tilaa /leikkipaikkaa? Mieleen tuli Postimuseo, mutta sepäs olikin tämän loppuviikon kiinni. Sopivasti, kun ihmisillä olisi aikaa mennä museoihin?? Tiedän että kansallismuseossa on jotain, mutta se on käsittääkseni maksullista (ainakin aikuiselle)? Kiasmassa tai Ateneumissa ei käsittääkseni ole mitään, mikä on aivan käsittämättömän kummallista. Ettei tänä päivänä satsata tuleviin kuluttajiin???

Tukholmassa kun näitä paikkoja on pilvin pimein, ja se peseekin Helsingin ihan kuusnolla- ihan heti tulee mieleen
Kaupunginmuseo,jossa on aivan mahtava tori lapsille (ilmainen)
Kulturhuset (ilmainen aivan upea lastentila)
Poliisimuseo (maksullinen)
Astrid Lingren maailma Junibacken (maksullinen, mutta ainoastaan lapsille tarkoitettu)
Tekniska museet (maksullinen)
muissakin museoissa on lapset huomioitu. Voitte lähettää vinkkejä sekä Tukholmaan että Helsinkiin liittyen, ja mielellään jos tiedätte mitä voi ex tempore 3 vuotiaan kanssa tehdä keskustassa, kertokaa?

Huomenna lähdemme koko konkkaronkka peräti viikoksi Tukholmaan - saa nähdä tuleeko mieli muuttaa samantien :) Mukavaa ja jännittävääkin, kun mies meinaa tehdä ensi viikolla töitä ja mun pitää hoidella lapsi-vauva-aktiviteetit ainakin muutamana päivänä. Onneksi parikin kaveria lapsineen on buukattu meille seuraksi.

Ja kotiin palattuamme Vidar täyttää jo 4kk! Aika lentää, ja ukko kasvaa niin että kohisee. Kohta ei kyllä enää rintamaito riitä, mutta 4kuisena saa toki alkaakin maistella pöperöitä.

Koomaa

Takana taas yksi aika mahdoton yö. Olen ollut koko päivän ihan koomassa.

Vidar ei ole ihan tajunnut että illalla mennään nukkumaan, vaan herää yleensä parhaaseen kuntoonsa juuri ilta-aikaan. Eilen lopulta sain ukon nukkumaan PÄÄLLENI noin klo 1.00, jossa tilassa nukuimme melkein 3 tuntia putkeen. Niskat ja selkä oli siitä herätessä kuin kiveä, kai sitä alitajuisesti jännittää kun vauva makaa rinnan päällä... muutenkin selkä alkaa olla kaikesta nostelemisesta ja imettämisestä aika hajalla, kun on valmiiksikin jo heikko selkä. Eilen pääsin ekaa kertaa selkäjumppaan Elixiaan - hiukan kyllä tunnen itseni keski-ikäiseksi kun jumppavalinta on selkäjumppa, ei esim jooga tai bodypump tai zumba tai joku muu vähän media-seksikkäämpi laji... ihanaa oli kyllä päästä jumppaan, oli se sitten mitä lajia tahansa. Mieskin oli selvinnyt kahden lapsen kanssa ihan kunnialla tämän reilun tunnin ajan.

Ikään liittyen, eilen oli myös pitkästä aikaa neuvola, jossa sekä Vidar tsekattiin että itselläni oli jälkitarkastus. Onneksi vuorossa oli tällä kertaa kokenut lääkäri, muuten olisi voinut jäädä vähän höttö olo. Jossain lauseessa hän viittasi vaihdevuosiin (!!), totesi tosin että "eihän se nyt ihan vielä ole ajankohtainen mutta kuitenkin". Oh my... ei onneksi ihan vielä, mutta eipä tuo ainakaan nuoreksi saanut itseä tuntemaan :) Muuten onneksi kaikki on kunnossa.

Vidar kasvaa ja voi hyvin, painoa on jo yli 5.1 kiloa ja pituutta 58.5. Ikää tässä vaiheessa siis 7 viikkoa.

Oltiin tässä välissä myös Tukholmassa käymässä, ekaa kertaa näyttämässä Vidaria Ruotsin isoisälle. Mentiin Vikingillä ja tultiin Siljalla, muumilaivalla, jossa Vera pääsi halaamaan niin Muumipeikkoa kuin Pikku Mytäkin. Ja kyllä todellakin halattiin...! Vähän jännitti mutta reissu meni yllättävän hyvin tällä uudella kokoonpanolla. Oltiin paikan päällä torstaista sunnuntaihin. Veran kanssahan aikanaan lähinnä reissattiin lentäen, nyt sitten laivamatkailu on tullut tutuksi.

ps. oli aivan ihanaa olla Tukholmassa, vanhoilla kulmilla ja nähdä kavereita. Järjestettiin jopa tyttöjen illallinen tunnelmallisessa Haga Delissä, (Vidar oli tosin miespuolen edustajana mukana :) Ihanaa oli myös asua keskustassa... Masentaakohan tässä arkipäivässä eniten syksy, yövalvominen vai lähiöelämä?!

Helsinki vs. Tukholma

Yksi lukija tässä kommentoi, ettei Tukholmaa ja Helsinkiä voi verrata ja jäin sitä miettimään. Lopputulos: ei tietenkään tarvitse, mutta kyllä minun mielestäni voi. Kaksi pohjoismaista kaupunkia, suunnilleen samaa kokoluokkaa, minusta on ihan luontevaa verrata niitä keskenään. Toki voisi verrata myös Osloa ja Helsinkiä, tai Köpistä ja Helsinkiä, mutta itselleni on toki sopivaa verrata juuri Helsinkiä ja Tukholmaa, molemmissa kaupungeissa pitkään asuneena. Ja koska etenkin nyt miettii paljno sitä, kummassa ennemmin asuu ja molemmat ovat mahdollisia, on toki aika keskeinen kysymys: kumpi kaupunki minun mielestäni on kivempi?

Siitä olen toki samaa mieltä, ettei mitenkään voi päätellä, että toinen kaupunki olisi toista PAREMPI. Mutta eri mittapuilla on ihan kohtuullista mielestäni verrata, ja tulla ehkä eri tuloksiin riippuen mitä puolia kaupungeissa katselee. Joissain asioissa Helsinki voittaa, toisissa Tukholma. Toki moni asia on lisäksi subjektiivinen - onko kansainvälisyys hyvästä vai pahasta, onko pienempi koko mukavaa vai ahdistavaa?

Muutamia itselleni mieleen tulevia juttuja:

Omasta mielestäni on ihan selvää, että Tukholmassa on runsaampi ja monipuolisempi ravintolatarjonta. Noin korttelin sisään mahtuu 4-5 sushipaikkaa, pari thai-ravintolaa, muutama pizzeria, yksi vietnamilainen, yksi korealainen, yksi ranskalainen, pari intialaista, kebab-paikkoja ja sitten sitä tavallista ravintolaa päälle. Verrattuna Helsingin Töölöön, no way. Helsingissä on tosin enemmän venäläisiä ja nepalilaisia ravintoloita, jostain kumman syystä. Mutta tässä näkyy se fakta, että Ruotsiin on muutettu suuressa määrin, kulttuurien kirjo ja muualta tulleiden määrä on ihan toista luokkaa kuin Helsingissä.

Toki asian voi myös nähdä niin päin, että Ruotsiin on aina tullut liikaa väkeä muualta ja Ruotsi on surkeasti epäonnistunut maahanmuuttajapolitiikassaan. Täällä Tukholman lähiöt (tai Malmön tai Göteborgin) on maahanmuuttaja-ghettoja, sellaista ei Helsingissä onneksi ainakaan vielä ole.

Minä kuitenkin näin monikulttuurisuuden enemmän rikkautena, ja rakastan sen mahdollistamaa ravintolatarjontaa. Ja vaikka Helsingissä sushia jo saisikin, ei sitä vaan löydy joka korttelista, vai väitättekö vastaan? Ravintolatarjontaa tullee siis ikävä.

Toisaalta Helsingin yöelämä on hauskempaa, kapakat on auki pidempään, tarjonta on parempaa ja mielenkiintoisempaa. Helsingin meno on boheemimpaa, vähän outoa verrattuna tähän ruotsalaiseen keskivertomeininkiin (tai sitten mä olen vaan liian vanha & out täällä...)

Molemmissa toimii julkinen liikenne, mutta Tukholmassa on loistava metroverkko, Helsingissä ihan tynkä. Toisaalta nostan hattua Helsingin politiikalle antaa vaunujen kanssa liikkuvan kulkea ilmaiseksi kaikissa kulkuvälineissä. Tukholmassa näin saa tehdä ainoastaa bussissa, metroon ja junaan pitäää maksaa. Kovin epätasa-arvoista, väitän. Pääset halvemmalla jos asut bussilinjan kuin metrolinjan varrella.

Tukholmassa joka jannu näyttää tasan samalta. H&M:stä tai vastaavasta ostetut vaatteet, sama frisyyri, samat kengät. Kuunnellaan samaa musiikkia, mielelllään amrerikkalaista tai ruotsalaista poppia. Tylsää. Svedut on tosi samasta puusta veistettyjä. Kaikkein pitää itse asiassa toimia samoin. Yritäpä poiketa ruodusta...

Tukholmalaiset ovat ylimielisiä. Ruotsi ja Tukholma ovat maailman napa eikä muista tarviste välittää. Mikä Suomi? Mikä Norja? Jotain pikkuvaltioita Ruotsin imperiumin laidalla...

Tukholmassa asuu keskusta-alueella paljon lapsiperheitä. Helsingissä ne ovat lähes kadonneet, joka on mun mielestä tylsää. Meidänkin talossa asuu tosi monta lapsiperhettä, ja puistoon tuskin mahtuu kun lapsia on kun pipoo.

Tukholmassa on paljon lähikauppoja, joissa on hyvä tarjonta ja lihatiski ym. Helsingissä suurin osa lähikaupoista on Alepoja ja Siwoja, jos niitäkään. Suuri osa ruokaosotoksista on siirtynyt kehien varrelle supermarketteihin. Tosin se ehkä riippu siitä missä asuu? Lukijat ehkä tietää paremmin?

Helsingissä on Hietsu. Tukholmassa ei ole vastaavaa hiekkarantaa, keskellä kaupunkia. Tukholmassa on saaristo, kertakaikkiaan käsittämättömän upea saaristo ja meri joka puolella.

Tukholmassa autot pysähtyy ja päästää jalankulkijan yli tien. Helsingissä autot kiihdyttää nähdessään jalankulkijan.

Tukholmassa kaupat sulkee viikolla seitsemältä. Helsingissä ne on auki yhdeksään.

Helsinki on rosoinen, Helsingissä on särmää. Rakastan rantoja ja Suomenlinnaa, kauppatoria ja Hakaniemen hallia, Kallion katuja, kirpputoreja ja jopa niitä puistoissa juopottelevia porukoita. Rakastan sitä, ettei tarvitse olla poliittisesti korrekti, ettei tarvitse tehdä niin kuin muutkin.

Tukholma on ihana kaupunki, ja loppujen lopuksi täällä saattaa olla kivempi asua (aika moni asia puhuu itse asiassa sen puolesta, pelottavaa!), mutta kyllä Helsinki tulee aina olemaan mun kotikaupunkini, mun sielunmaisemani.

Aktiviteettisunnuntai, just joo..

Tänään on ollut todellista yritystä ja surkuhupaisia tilanteita. Aamulla päätettiin että mennäänpä nukketeatteriin. Kivaa! Kun päästiin sinne asti ja oltiin ostettu liput, vähän jo Veraa väsytti, mutta kuitenkin jaksoi lueskella odotushuoneessa ja juoda mehua. Kun siirryttiin teatterisaliin, tyttö meni ihan vakavaksi. Kun valot himmenivät, alkoi parku. Vähäksi aikaa itku laimeni kun sika lensi taivaalla, ja sekä äiti että isä keskittyivät saamaan Veran ajatukset pois pelottavasta (tai mitä se sitten olikaan joka itkun aiheutti). Mutta sitten alkoi taas lohduton nyyhkytys. Ei auttanut kuin lähteä parin minuutin kuluttua pois. Että tosi kivaa oli... saatiin onneksi ilmaisliput seuraavalle kerralle, kun ei tuo nyt ihan halpaa touhua ole (80 kruunua per pää, ikään katsomatta).

Reaktio oli varmaan väsymyksen ja pimeänpelon yhdistelmä. Odotussalissa Vera oli taas ihan kunnossa, muttei tosiaankaan halunnut mennä takaisin teatterisaliin. Siispä pois ja samantien vaunuihin unille.

Herättyä mentiin kaupunginmuseoon, jossa on tosi kiva lapsille tehty Tori- Torget. Siellä voi mm leikkiä kauppaa. Siellä viihdyttiin hyvin. Ja samalla nähtiin hieno Svenska Dagbladetin valokuvanäyttely Tukholmasta v 1917-1959. Erityisen vaikuttavaa ajankuvaa oli kuva vuodelta 1941 Ruotsin jalkapallojoukkueen kohtaamisesta Tukholmassa Saksan kanssa - saksalaispelaajat seisoivat komeasti rivissä käsi ojossa. Oikein mielessään kuuli pahamaineisen Heil Hitler tervehdyksen. Suosittelen, jos on asiaa Tukholmaan lokakuussa!

Museon jälkeen oli uima"koulu", miniplask, jossa on käyty tänä syksynä. Nyt oli jäänyt pari kertaa väliin, joten oli ihan kiva mennä. Mutta Verahan ei sitten tällä kertaa kauheasti innostunut vedessä lotraamisesta, vaan istui mieluummin reunalla ja heitteli uimaleluja altaaseen. Kun kyseessä on kuitenkin kurssi, jossa tehdään juttuja yhdessä, tuntuu aika turhalta maksaa kun lapsi touhuaa kaikkea muuta kuin kurssin mukana. Reunalla kiipeillessään tyttö lipesi pää edellä veteen niin että tuli oikein shokkisukellus. Ja sitten huudettiin ja minä totesin, että se siitä ja me lähdettiin saunan puolelle (kyllä, sellainen löytyy, kukaan vaan ei heitä vettä).

Tuntui että monet jutut mitä yritetään tehdä on itse asiassa järjestetty enemmän aikuisille kuin lapsille. Olisko lapselle kuitenkin kivointa vaan mennä puistoon? No, ehkä vähän isompana nukketeatterikäynnit alkavat olla taas kivoja? Uinti ei kyllä ole oikein ollut meidän juttu, ei silloin 6-kuisena eikä nyt.

Muuten tämä viikko on mennyt työn merkeissä Helsingissä; asuntoja käytiin katsomassa viikko sitten ja yksi oli ihan kivakin. Ollaan jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen päästy, missäpäin halutaan asua. En vielä paljasta kuitenkaan, jos me vaikka lopulta päädytäänkin ihan muualle.
Lainaneuvottelujakin on pankkien kanssa varmuuden vuoksi käyty, ja on aika mielenkiintoista; erot ovat kyllä aika suuria pankkien välillä. Mm. ns omasta pankista saa mm huomattavasti pienemmän lainan kuin naapurista..

Norjalaisten juhlaa

Norja sitten todellakin vei koko potin, ja ylikin. Lisäksi norjalaiset juhlivat tänään kansallispäiväänsä - myös täällä Tukholmassa, marssimalla läpi kaupungin Skansenille, joten tämä viikonloppu on ollut yhtä kansallisjuhlaa.

Meidän kisakatsomossamme istui viisi ruotsalaista, kaksi suomalaista, kaksi amerikkalaista ja yksi norjalainen. Lisäksi mukana alkuillasta oli vielä yksi suomalainen ja kanadalainen, kaikki osallistuivat myös kilpailuun: arvaa voittaja sekä 4 finalistia. Ja kuka voittikaan? Se, joka arvasi ennen kuin koko laulanta edes oli alkanut, ilman että oli nähnyt esiintyjistä yhtäkään!! Ihan vaan lehdestä lukemansa perusteella.

No, eipä se arvailu ihan helppoa ollutkaan. Suomi oli aika selvästi loppupään biisejä, Ruotsiakaan en itse uskonut parhaimmistoon. Mutta että iso-Britannia viiden parhaan joukossa! Itse arvelin Kreikkaa (mies oli itse ällötys mutta perinteisesti tämmöiset menestyy), sekä Bosniaa - se oli perinteinen balkanin balladi. Positiivista oli, että Norjan ja Islannin menstys osoitti, että pohjoismaat voivat siis pärjätä jatkossakin jos vain on oikeanlaiset kappaleet tarjolla. Viron kappaleesta pidin, harmi ettei se noussut viiden parhaan joukkoon. Portugalin kappale taas oli todella kiva, mutta arvasinkin, ettei sellainen euroviisuissa pärjää.

Meidän juhlat oli kuitenkin mahtavat. Norjalaisella vieraalla oli makoisat oltavat. Amerikkalaiset olivat perehtyneet aiheeseen etukäteen, mutta silti hiukan shokissa, mitkä laulut lopulta pärjäsivät. Ja aina mukaan mahtui myös pari täydellisen pettynyttä, joiden suosikit ei päässeet edes 10 parhaan joukkoon. Lehdissä ei ole tänään ollenkaan perinteiseen tapaan valitettu ja kitisty Ruotsin huonosta menestyksestä - nyt kun ei voi vedota siihen, että Itä-Euroopan maat vain äänestävät toisiaan

Tukholmassa on muuten ollut aivan mielettömän upea viikonloppu.

Ao kuvista selviää myös, että meillä leikattiin viikonloppuna etutukka. Hiukka vinoon ja kuoppia matkalla...

Gröna Lundissa ja ekaa kertaa karusellissa, vähän jännittää?

Frisbeeproffs?

Hienoja maisemia

Ulkoilusäitä

Viikonlopun viettoa Hellasgårdenissa. Ihana paikka. Siellä voi hiihtää, vuokrata retkiluistimia, laskea pulkkamäkeä, nauttia eväitä, ostaa makkaraa ja saunoa. Ja kaikki tämä vain n 10 minuutin bussimatkan päässä Slussenilta. Päästiin jopa saunaan! Ei tosin Vera, jota en viitsinyt viedä kun vielä on vähän flunssaa. Hellasgårdenissa on myös avanto (ei ole tullut testattua).

Sekä makkaranpaistoa

Mitä lienee miettinee?

Pakkauspuuhia

Viikko sitten viikonloppuna oli Hesarissa hieno juttu matkustamisesta lasten kanssa Tukholmaan. Mainioita vinkkejä, joista kaikista en itsekään tiennyt, etenkin museoiden lastenosastot ja näyttelyt kun eivät vielä ole olleet ihan ajankohtaisia. Yritin löytää ko sivua nettihesarista, mutta en onnistunut. Hesarin arkistoon ei ole salasanoja enkä nyt jaksa niitä hommata, ehkä juttu olisi sieltä löytynyt.

Tässä pakkaushärdelllin keskellä tuli tarkistettua, että paljonkos sitä tavaraa saikaan USAan viedä. Sallittu määrä: kukin matkustaja kaksi 23 kilon laukkua, vauvalle yksi 23 kilon laukku sekä vaunut. Siis meidän perhe saisi viedä yhteensä 115 kiloa ja vaunut!? Onkohan nää säännöt ihan tavallisille matkustajille tarkoitettu.. vai kenties imigraatiota silmälläpitäen? No, ainakin voi jotain shopata New Yorkista miettimättä matkustusrajoja :) Mutta aika järjetöntä lennättää tuollaisia määriä tavaraa lentokoneella eestaas. Noin niinkuin ympäristönäkökulmastakin.

Vähän kyllä stressaa ja jännittää, miten matka tulee menemään. Että ollaanko ihan jetlagissa koko kaksi viikkoa...

Kielikukkasia

Viime viikolla oli viimeiset suomalaisen kirkon avoimet lapsikerhot. Kerho alkaa taas syyskuun alussa - mutta silloin minä olen jo takaisin töissä! Aika hurjaa oli sanoa heiheit tietäen, että syksyllä me ei sitten enää tulla...

Viimeisessä kerhossa juttelin yhden äidin kanssa, joka kertoi, että ovat saaneet lapselleen päivähoitopaikan vasta ensi keväälle. He eivät tosin vie päiväkotiin vaan päivä-äidille. Anteeksi kelle? -Päivä-äidille. Vielä hetken raksutti tyhjää ennen kuin tajusin: dagmamma eli päivä-äiti! Siis perhepäivähoitajahan on ruotsiksi dagmamma. Tämä päivä-äiti oli kyllä ehkä yksi hauskimmista kuulemistani vapaista käännöksistä ruotsista suomeen. Kyseessä on koko ikänsä Ruotsissa asunut äiti. Itse asiassa päivä-äiti sanana kuvastaa paremmin hommaa, mistä ihmeestä tämä perhepäivähoitaja edes tulee? Päivähoitaja, joka on perheessä? Toisaalta äiti on niin latautunut sana, etten ehkä haluaisi kutsua lastenhoitajaa äidiksi, vaikkakin vain päivä-äidiksi...?

Tällaisiin käännöksiin en onneksi ole vielä itse sortunut enkä sorrukaan ihan hevillä... Mutta nykyään minäkin usein otan bussin, vaikka suomeksihan se on tietysti mennä bussilla. Onko teille muille ulkomailla asuville tullut kieleen tällaisia käännöksiä muista kielistä?

Tukholmassa superihanat säät jatkuu. Me on nautittu kesästä muiden mammojen ja lasten kanssa ah niin ihanalla Djurgårdenilla. Jos suuntaat risteilylle Tukholmaan, suosittelen visiittiä Djurgårdeniin!

Aurinkoinen ja tapahtumarikas sunnuntai

Tänäänkin on Tukholmassa ollut aivan mahtavan ihana päivä. Vietimme aikaa Djurgårdenilla, jossa väkeä ja tapahtumia riitti, mm. Götheborg-laiva oli näytillä, vanhoja autoja ajelulla sekä saaristolaismessut. Suomi oli erinomaisen paljon esillä ko messuilla, joissa mm Pietarsaari esitteli itseään hyvänä asuinpaikkana. Saaristolaismessut?

Muuta Jakobstadiin!

Vieraile Suomessa!

Suomesta oli esillä myös mobile sauna...

Hämmennystä herätti myös tämä Fritidstoa (vapaa-ajan vessa??)

Hienoja vanhoja autoja ajeluttamassa - tässä oli jouduttu hankkimaan työntöjoukot apuun

Götheborg näkyy taustalla, seuraavana kohteena Helsinki.

Päivähoitoon ilmoittautuminen sucks...

... ainakin juuri nyt. Netti-ilmoittautumislomake ei edelleenkään toimi. Aika järkkyä. Mitään muuta vaihtoehtoa ei anneta. Tyyppi joka vastaa päiväkotiasioista meidän kaupunginosassa, on ensin puoli päivää poissa toimistolta ja sitten puhuu jatkuvasti puhelimessa. En vaan saa kiinni, vaikka olen nyt roikkunut luurissa useamman tunnin. Eikä onnannut eilenkään. Jaajaa, onneksi me ollaan sentään ajoissa liikkeellä, muuten tulisi paniikki. Mehän tarvitaan paikka vasta tammikuussa 2009, kun J on siihen asti kotona.

Huhtikuussa on useampi avoimien ovien päivä läheisissä tarhoissa, ne on nyt merkattu kalenteriin. Ja suomalaiseen päiväkotiin yritetään mennä heti pääsiäisen jälkeen. Huomenna pääsiäislomalle Suomeen. Kivaa! Täällä on tänään satanut räntää, mitenköhän siellä... nytkö se talvi sitten tuli???

Vauvan kanssa Tukholmaan, osa 1

Anne kyseli kommenttiboksissani vinkkejä Tukholman reissulle. Suunnitelmissaan oli Tukholman risteily vauvan kanssa. Siitäpä aloin miettimään, että tällaisia vinkkejähän saattaisi tarvita muutkin vanhemmat! Tukholma kun on edelleenkin kai aikamoisen suosittu risteilykohde. Nyt siis alkaa sarja:

Vauvan kanssa Tukholmaan

Suurin osa risteilyturisteistahan suuntaa keskustaan, Drottninggatanille ja Sergeltorgetin ympäristöön. Gamla Stan saattaa myös kuulua kulkureitille. Jos on ensimmäistä kertaa Tukholmassa on toki ymmärrettävää, että suuntaa juuri näihin paikkoihin. Toisaalta jos keskusta on tullut jo koluttua useaan otteeseen, suosittelisin kiertelyä Södermalmilla, tai vaikkapa Stureplanin ympäristössä.

Jos suuntaat keskustaan, kaikkein keskeisin lapsi-ja vauvaystävällinen kahvila/ravintola lienee Kulturhusetin 2. kerros. Ravintola on iso, sinne mahtuu hyvin vaunut, siellä on yleisessä käytössä oleva mikro vauvanruokien lämmittämistä varten, ja oletettavasti myös suhteellisen hyvä lastenhoitohuone (en ole tarvinnut, joten omakohtaista kokemusta ei ole - jos joku lukija tietää, jätä mielellään kommentti!). Lounasaikaan ja iltapäivällä paikka suorastaan pursuaa vaunuja ja vanhempia lapsineen. Siis vaikka tilaa on, niin on kyllä vaunujakin!

Kulturhuset on muutoinkin mielenkiintoinen vierailukohde. Talosta löytyy kaupunginteatterin lisäksi mm. valokuva- ja muita näyttelyitä, luentoja, serieteket ja rum för barn eli lastenhuone. Tässä lastenhuoneessa on mm kirjasto, leikkitila ja bildverkstan. Leikkitiloja löytyy erilliset eri ikäisille. Lastenhuone on auki klo 11-17 kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin.

Gamla Stanissa itse yritän välttää Västerlånggatania, osittain koska siellä on aina ihan järkyttävä määrä ihmisiä ja vaikea päästä vaunujen kanssa eteenpäin, osittain koska kadun varrella olevat kaupat ovat niin täynnä turistikrääsää, Suomen lippuja (!!) ym humpuukia. Noin joka kolmas vastaantulija muuten puhuukin suomea. Itse pidän paljon enemmän Österlånggatanista, tai vanhan kaupungin pikkuruisista kujista. Esimerkiksi Köpmangatan on Tukholman vanhin kauppakatu 1250 luvulta. Täältä löytyy gallerioita ja antiikkiliikkeitä.

Stortorget on tori keskellä Gamla Stania. Se on ollut tukholmalaisten kokoontumispaikka yli 700 vuotta. Joulun aikaan torilla on joulumarkkinat. Torin reunalla börshuset, jossa on Nobelmuseo sekä yläkerrassa Svenska Akademien. Museon yhteydessä on lapsiystävällinen ravintola ja kahvila, josta löytyy myös hoitohuone.

Torin laidalla on myös toinen lapsiystävällinen ja edullinen kahvila/ravintola, Grillska Huset, joka on hyväntekeväisyysjärjestö Stadsmissionin toiminnan keskus. Kahvilan lisäksi talosta löytyy leipomo ja leipäkauppa. Jos seisot nenä kohti Nobelmuseota, on Grillska Huset torin oikealla laidalla.

Kuninkaanlinnaa vastapäätä on Tukholman suomalainen kirkko. Aika pienen näköinen mökki (yllättävän iso kuitenkin sisältä), joka nököttää siinä hyvässä tallessa ja vahdinnassa kuninkaan silmien alla. Melkeinpä suomalaisen kirkon vieressä vasemmalla puolella on Kungliga myntkabinettet, jossa on lapsiystävällisten näyttelyjen lisäksi Myntkrogen, sisäpihalla oleva kahvila johon mahtuu hyvin useammatkin vaunut. Hoitohuone löytyy myös (huom. nämä tiedot kirjasta Barnvagnspromenader i Stockholm, ei omakohtaista kokemusta). Lounaaksi tarjotaan perinteistä ruotsalaista husmanskostia.

Seuraavana sarjassa NK:n ja Kungsträdgårdenin ympäristö.