Sälää

Mies lähti poikein viikonloppureissulle ulkomaille. Siellä ne varmaan istuu pubissa ja lipitää olutta. Hyvä niin, itsehän pääsin viime syksynä tyttöjen kanssa Lontooseen ja kuukausi sitten duunin kanssa alpeille. Vähän kyllä mietitytti miten jaksetaan tsemppailla tämä viikonloppu keskenämme, kun unohtui pyytää ketään kavereitakaan viikonloppukylään ja vanhemmat oli estyneitä. No, huomiseksi on sovittu Veran päiväkotikaverin vierailu meille leikkimään ja sunnuntaina mennään kaverin ja tyttärensä kanssa museoon (jos vaan ollaan terveinä). Että varmaan me ihan selvitään :)

Tällä viikolla onkin taas sairastettu, kuumetta oli vähän ja lisäksi päiväkoti oli kiinni henkilökunnan koulutuspäivän takia eilen. Aika paljon on näitä tauteja ollut, viime aikoina itse asiassa enemmän Veralla kuin Vidarilla. Pääsiäistä vietettiin Suomessa (kiesus sitä lumen määrää) ja silloin olikin mun vuoro olla karmaisevassa flunssassa.

Käytiin kuitenkin Suomimatkaillen isomummolassa katsomassa 96-vuotiasta mummoani vanhainkodin suljetulla ryhmäosastolla. Mummo on fyysisesti todella huonossa kunnossa ja täysin vuoteenomana. Ajatus kuitenkin vielä kulkee. Muut osaston mummot ja vaarit ovat fyysisesti paremmassa kunnossa, mutta psyykkisesti aikalailla pihalla. Vierailun aikana yksi mukava täti päivitteli moneen otteeseen, kuinka "se sisko on mustikassa, aamulla lähti kun hän vielä nukkui. Ja nyt alkoi sataa luntakin. Tulisi nyt jo sieltä. Ja missä se kaikki talonväki on?" Moni vanhus palaa lapsuuteen, mikä voi olla aika lohdullistakin, mikäli ei aiheuta ahdistusta (kuka hän on, missä hän on, missä kaikki muut ovat -tyyppisesti).

En tiedä, mikä on pahempi, menettää mieli kuin menettää kunto? Surullista on joka tapauksessa katsoa, miten ennen niin virkeä, hauska ja aktiivinen ihminen taantuu totaalisesti autettavaksi ja hoidettavaksi, ja silminnähden kärsii siitä itse. Hoitokodissa on onneksi todella ihanat ja osaavat hoitajat - todella rankkaa työtä tekevät aikalailla pienellä palkalla.

Ruotsissahan on ollut järkyttäviä vanhainkoti-skandaaleja viime aikoina. Vanhukset on olleet täysin heitteillä, kun riskikapitalistien pyörittämät laitokset ovat säästelleet vaippojen määrässä. Riskikapitalismi ja vanhustenhoito yleisesti kuulostaa todella epäpyhältä allianssilta - riskikapitalistin tavoite on tienata mahdollisimman paljon rahaa - miten sen voi yhdistää vanhustenhoitoon muutoin kuin säästämällä kuluissa, henkilökunnassa, tiloissa? Hullun hommaa. Ruotsissa on yllättävän paljon yksityistetty julkisia toimintoja - kouluja, vanhainkoteja, terveyskeskuksia - ottaen huomioon miten läpeensä sosiaalidemokraattinen maa tämä on. Sinänsä yksityistämisessä ei ole mitään pahaa, ajoittain saadaan parempaa vähemmällä rahalla - mutta kyllä kontrollin ja seurannan pitää olla aikamoisen tarkkaa.

Muuten, asiasta kukkaruukkuun, luin tänään loistavan kolumnin naistenhoidon tuesta. Lue sinäkin!

Vanhempainvapaiden uudistus tyssäsi - jälleen

Voi voi, ilmeisesti ei ole Suomessa juuri tulossa muutoksia vanhempainvapaasysteemiin. Vanhempainvapaita pohtinut työryhmä ei päässyt yksimielisyyteen siitä, miten vapaat tulisi järjestää. Kustannusten jakamiseen ei myöskään löydetty ratkaisua. Yksinkertaista: kukaan ei halua maksaa, keneltäkään ei saa ottaa pois, vääränlainen malli - ei siis tehdä mitään. Masentavaa. Vaikka asiaa pohditaan ja ollaan muka samaa mieltä, mitään ei saada oikeasti aikaiseksi.

Käsittämättömintä oli demarien kanta: se ei hyväksy kiinntiöitä molemmille vanhemmille, vaan haluaa, että vanhemmat voivat itse sopia miten vapaat pidetään. What the f...! Siis ei mitään muutosta nykyiseen. Juuri sen vuoksihan isät eivät jää kotiin, kun "vanhemmat saavat itse päättää miten vapaat jaetaan". Eli äiti ottaa / saa vapaat, isä menee töihin kuten ennenkin. Jo nyt on nähty, ettei pelkkä vapaaehtoisuus riitä muuttamaan nykytilannetta, jossa alle seitsemän prosenttia isistä käyttää oikeuttaan vanhempainvapaaseen.

Kiesus että ottaa aivoon. Kummallista on tässäkin miten kaukana naapurimaiden demarit ovat toisistaan, Ruotsissahan on peräti ollut esillä kantaa, että vapaat pitäisi jakaa 50-50. Tätä tosin eivät kaikki demarit sielläkään kannata, mutta perinteisesti demarit ovat Ruotsissa ajaneet tasa-arvoa. Eivät siis näköjään Suomessa, meidän betoni-ay-demarimme kun haluavat pitää naisen kotona.

Hyvä kolumni aiheesta täällä

Että hyvää naistenpäivää vaan, tämähän olikin oiva lahja meille juuri tänään.

Maailman paras maa?

Mielenkiintoinen vertailu Newsweekissa - Suomi on sitten rankattu maailman parhaaksi maaksi elää.. kyllä meidän kelpaa. Huomaakohan ruotsalaiset ;) Ruotsi oli päässyt kolmanneksi. Niin no, senhän tiesinkin jo että pelkkä koulutuksen taso nostaa meidät muiden pohjoismaiden ohi niin että heilahtaa. Terveyden suhteen Ruotsilla onkin korkeammat pisteet (Suomi vasta 17. ja Ruotsi kolmantena, huom. yhdessä Espanjan kanssa), quality of life on Ruotsissa vähän alhaisempi kuin Suomessa (Norja on tässä maailman paras) mutta sekä economic dynamism että political environment on Ruotsilla paremmat - viimeksi mainittu peräti maailman paras.

Norja on kokonaisuudessaan kuudes ja Tanska kymmenes. Tutkimus löytyy kokonaisuudessaan täältä

Mutta missä on maailman onnellisimmat ihmiset? Ei taatusti Suomessa. Osattaisiinkohan me suomalaiset olla myös onnellisia oikeasti siitä mitä meillä on? Sitä miettiessä voi vaikka kuunnella tätä

Puolen vuoden yhteenveto

Tämän kuun lopussa on Suomessa eloa koettu nyt puoli vuotta. Sillä kokemuksella muutama ensimmäiseksi mieleen tuleva kommentti:

1) Missään ei ole täydellistä, ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen. Jos Ruotsissa valitti hulluja ruotsalaisia, täällä tajuaa että suomalaiset ne vasta kaistapäitä ovatkin... tajuaapahan, että elämä ei missään ole täydellistä ja kummassakin maassa on puolensa. Kun joskus muutetaan takaisin Tukholmaan, on tämä erittäin opettavainen kokemus - enpähän tosiaan vertaile enää niin helposti, miten Suomessa hoidetaan asiat järkevämmin!

2) Kävi niin kuin pelkäsinkin. Oletin, että osaa kavereista ei kerkeä nähdä ollenkaan, osaa ainakin vähemmän kuin ulkomailla asuessa ja sitten on joitakin, joita tapaa säännöllisesti. Juuri näin. Suurinta osaa kavereista olen tavannut kuluneen 6 kk aikana 0-1 kertaa. Monia en siis kertaakaan!! Yritin Ruotsissa asumisen aikana pitää yhteyttä moniin vanhoihin ystäviin. Mutta vaikka nyt tänne muutettua olen joidenkin kanssa yrittämällä yrittänyt treffejä, ei se vaan ole onnistunut. Ehkä pitäisi todeta, että osan kanssa vaan ei sitten enää ole "sitä jotain"? Surullistahan se on, mutta aika luonnollista toisaalta. Turha kai sitä on mököttää, jos joitakin kavereita ei huvita tavata meitä tai pitää aktiivisesti yhteyttä, elämät kulkee eri suuntiin ja en tosiaankaan ole maailman napa (vaikka välillä luulisi :). Ja onneksi on paljon niitäkin ystäviä, jotka kerkeävät tavata, ja myös ottavat itse aloitteen välillä.

3) Toisaalta sitten on AIVAN ihanaa kun isovanhemmat ovat lähellä ja "käytettävissä". Mummola on lempparipaikka ja mummosta ollut mieletön apu lastenhoidossa.

3) Suomalaiset lähikaupat ovat itkettävän masentavia. Lähisiwa on kamala eikä lähialepakaan juuri huraa-huutoja aiheuta. Ei voisi kuvitellakaan, että lähikaupassa olisi liha- kala tai juustotiski, kun hyvä jos massiivi-markettiprismassakaan sitä löytyy.
Eilen mies yritti etsiä balsamicoa tai viinietikkaa (vinegar) mutta mitään ei löytynyt. Löytyi kyllä rivi kaikenlaisia salaatinkastikkeita. Totesin miehelle, ettei suomalaiset tiedä mitä viinietikalla tehdään... Jos ei kysyntää ole, ei myöskään ole tarjontaa. Miehellä on mennyt ruoanlaitosta maku, kun aineksia ei löydy. Lisäksi ruoka on tosi kallista (mistä eilen oli julkaistu joku tutkimuskin, että Suomessa ruoka on melkein Euroopan kalleinta). Kärjistäen: suomalaiselle ruoka on pakollinen paha, ei jotain mistä nautitaan. Ruokaa syödään elääkseen, ei eletä syödäkseen.

4) Tämä ydinvoimapäätöksenteko on ollut hiuksia nostattavaa. Suomessa ei sallita keskustelua. Parempi lyödä päätökset lukkoon äkkiä ilman että kukaan huomaa. Korruptoituneet ja jäävit poliitikot ja virkamiehet naputtavat yhden vuosisadan ja tuhannen suurimmista päätöksistä pöytään alta aikayksikön jottei vaan kerkeisi syntyä kiusallista keskustelua. Edellisenkin ydinvoimalan rakentaminen on katastrofi, Suomi ei tarvitse kahta uutta ydinvoimalaa, kansalaiset eivät kannata niitä, asioiden valmistelu on ollut ala-arvoista, mutta who cares, kunhan saadaan pökköä pesään ja teollisuus tyytyväiseksi. Media, valtalehdet ja ylen uutiset peesaavat ja kutsuvat kampanjointia ydinvoimaa vastaan pullikoinniksi.

5) Suomessa ulkomaalaisia on ihan mitättömän vähän, mutta silti suomalaiset ovat ihan järkyttävän maahanmuuttokielteisiä. Poikkeuksia toki löytyy, mutta yleinen vire on että on ok olla maahanmuuttokriittinen, eikä ollenkaan haittaa antaa ulkomaalaiskielteisiä lausuntoja. Me saamme kyllä mennä muualle, mutta kukaan ei saisi tulla tänne.

6) Suomalainen neuvolajärjestelmä on ihan huippu. Odotusaikana todellakin äideistä pidetään huolta. Äitiyslomalle pääsee (tai joutuu) jo 30 päivää ennen laskettua aikaa - Ruotsissahan mitään tällaista ei ole, vaan töistä voi mennä suoraan synnyttämään. Nähtäväksi jää miten se synnytys täällä sujuu... Vanhempainvapaa onkin sitten aika jäykkä systeemi ja naiset tosiaan jäävät vuositolkulla kotiin hoitamaan lapsia, ja auta armias jos uskallatkin tällaista kritisoida! Saat taatusti vihat päällesi.

7) Sekä Helsinki että Tukholma ovat ihania kesäkaupunkeja. Mutta miksi se Espa pitää joka kesä repiä auki?

Mitäköhän jäi sanomatta?

Häämainingeissa

Meinasin että tänään aamulla olisi voitu katsoa vähän lastenohjelmia, samalla kun tehdään aamupalaa. Mutta ei telkkarista tullut!! Ei miltään kanavalta, ja kello oli jo 7.45. Ihmeissäni kaivelin ylen nettisivut esiin (meille ei tule juuri nyt lehteä)että what the... ja siellähän se selvästi luki, että lastenohjelmat alkavat klo 8.20

Siis mitä keeveliä... Ruotsissa tottui että lastenohjelmaa tulee melkeinpä kellon ympäri - jota todellakaan ei sentään ihan tarvittaisi - mutta että siis kuvitellaanko Suomessa että lapset heräävät viikonlopun kunniaksi vasta kahdeksan jälkeen? Siis jos lastenohjelmia nyt ylipäänsä lähetetään, niin sopiva aika olisi n. 6.30 eteenpäin...

Iltapäivälläkään niitä ei tule silloin kun luulisi, eli kun tullaan päiväkodista ja yritetään tehdä ruokaa jolloin vanhemmalle olisi mukavaa että lapselle on muutakin tekemistä kuin roikkua lahkeessa. Sitten niitä tulee joskus kasilta, kun ollaan menossa nukkumaan. No, meillä ei todellakaan tule juuri katseltua telkkaria kun eipä sieltä koskaan tule mitään silloin kun toivoisi, vaikka se tv monien kuukausien ilman olon jälkeen päätettiinkin hankkia. Vahvasti harkitsen, että josko siitä sitten luovuttaisiin kuitenkin.

Eilne tosin katseltiin prinsessahäitä, mutta niitäkin kaverien luona. Itse tulin puolenpäivän aikaan Tukholmasta, aamulla tunsin itseni aika oudoksi lähtiessäni kaupungista muiden rynniessä sinne tunnelmoimaan. Häät todellakin huomasi siellä katukuvasta, ja jopa Taxi Stockholmin puhelinviestissä sanottiin että klo 10 eteenpäin he eivät ota vastaan ennakkotilauksia häiden takia. Mahtavasti porukkaa näytti olevan paikalla, mutta mitäänhän siellä ei varmaan ole nähnyt. Ainakin kenraaliharjoituksen perusteella cortège meni sellaista vauhtia että Vickanin
kruunu vaan vilahti. Enpä olisi halunnut siellä tungoksessa olla pienen lapsen ja mahani kanssa... Mutta näyttihan se ihanalta, ja ainoastaan hannuhanhi-maassa on tietstsi niin upea ilmakin prinsessahäissä. Niin sai maalaispoika prinsessansa ... :)

Ne "pienet" kansalliset erot

Nyt on sitten vietetty melkein viikko aurinkoisessa Tukholmassa, ja podettu hirmuisaa nuhaa sekä korvatulehdusta. Itse lensin Tukholmaan jo viime keskiviikkona, J ja Vera tulivat perjantaina perässä laivalla. Korvatulehdus oli alkanut perjantaina ja lauantai-aamuna raukka pieni ei saanut rähmimiseltä silmiä auki. Minä tietysti ajattelin, että samantien lääkäriin närakutenille. Vielä mitä! Soitettiin ja yritettiin saada aikaa - neuvona, että odottakaa VIIKKO. Viikko!?!! Siis että
lapsen silmien pitää rähmiä viikko ja äidin/isän olla poissa töistä, koska tauti EHKÄ menee ohi itsestään??? Olen edelleen ihan pöyristynyt tästä neuvosta. Olisin vielä ymmärtänyt, jos kyseessä olisi ollut pari päivää (olihan kaiken lisäksi viikonloppu eikä ehkä aihetta "kiireiselle" hoidolle). Mutta että viikko!! Niin sitä sitten vabataan (VAB = vårdnad av sjuk barn) eli vanhemmat on poissa töistä Ruotsin malliin viikon. Suomessahan ei edes lain mukaan saa olla kuin 3 päivää ilman lääkärintodistusta. Öisin heräiltiin parin tunnin välein, kun lapsi heräsi ja ei saanut silmiä auki ja niitä piti puhdistaa. Ja onpas kivaa lapselle, kärsiä nyt monta päivää...

Niin ja me ei siis mainittu millään tapaa ettei asuta Ruotsissa, vaan mies peräti soitti joten oltiin kyllä niin paikallisia kuin olla voi. Että ei voinut olla kyse suomalaisten diskriminoinnistakaan ;) Vaan siis ihan normaali neuvo. Mies oli kyllä sitä mieltä, että 10 vuoden päästä ollaan immuuneja kaikille antibiooteille tätä menoa, mutta siis haloo, tarkoittaako se siis sitä ettei sairauksia hoideta?? Ei tuo tauti ainkaan tänään vielä ollut mennyt ohi, neljän päivän jälkeen.

Tänään sitten tultiin kotiin Veran kanssa kaksistaan laivalla ja soitin jo aamusta terveyskeskuksen päivystykseen ja sain ajan samalle päivälle tänään klo 11.10. Hiukan tiukkaa teki keretä laivalta (mies jäi vielä Tukholmaan ja minua ajaminen jännitti jo muutenkin, enhän juuri aja) mutta kerettiin ja tavattiin jo kolmas mukava suht nuori naislääkäri meidän omalla terveysasemalla. Täytyy sanoa, että tähän mennessä olen todella yllättynyt positiivisesti julkisesta terveyshuollosta (sairaalassa jonotus tosin oli ihan syvältä).

Jos positiivista, niin kyllä sitten negatiivistakin.

Samaan aikaan tuli maksulaput päiväkotiin kesälle, vaikka hoitoa ei lainkaan tarvita heinäkuussa on maksu puolet normaalista eli 145 euroa ja vaikka elokuussa tarvitaan vain 2 viikkoa, pitää silti maksaa koko maksu. Meillä alkaa sitten osa-aikamaksu joka on 30 euroa halvempi kuin kokopäiväinen - siis 30h viikossa maksaa 260 euroa ja 40h viikossa maksaa 290 euroa. Niin joo ja hinnathan tosiaan nousivat eli uudet hinnat ovat 315 euroa ja osa-aikainen sitten 30 euroa halvempi eli 285.

Ruotsalaiseen hintatasoon tottuneelle hinnat ovat kyllä hiukan järkytys. Kokopäivähoito maksoi n 1200 kruunua eli 120 euroa ja osa-aikainen selkeästi vähemmän. Enpä itse asiassa taloudellisesta näkökulmasta katsottuna ihmettelekään enää että joko vanhempi lapsi ei mene päivähoitoon ollenkaan, tai sitten viettää siellä 40h - osa-aikahoito on niin kallista. Tämä siis yksityisella puolella, kunnallisesta en tiedä. Te varmaan tiedätte?

Tuntoja ja kremppoja

Tässä raskaudessa on ollut paljon enemmän kremppaa ja vaivaa kuin ensimmäisessä. Ekat kolme kk meni pahoinvoidessa - iltapahoinvointia, kumma kyllä, ja sen jälkeenkin on ollut paljon raskaampaa. Jumppaamista ei ole jaksanut sitten viikon 15 tai jotain ja jopa lujaa käveleminen alkaa helposti pistää. Joogastrechingissä olen onneksi jaksanut ja voinut käydä, ja se onkin ollut aivan ihanaa. Suosittelen lämpimästi niin raskaantuneille kuin ihan ilmankin!

Mutta kai se fakta, että yksi mukula jo juoksee jaloissa, vaan rasittaa aikalailla sitten kuitenkin. Nukkua tai levätä ei voi ollenkaan samoissa määrin kuin ekan odotuksen aikana. Kun on sitä ns omaa aikaa ne muutamat tunnit illassa, ei sitä viitsisi täysin käyttää nukkumiseen...

Lisäksi meillä on ollut hirmusti reissuja, joka viikko viimeisen muutaman kk ajan on jompikumpi meistä ollut matkoilla. Tosin ainoastaan kerran molemmat samanaikaisesti, kun vietettiin "viimeinen vkonloppu ilman lapsia seuraavaan kahteen vuoteen" -viikonloppu Lontoossa miehen kanssa. Oli aivan mahtavaa, vaikkakin Suomessa oli tietysti juuri silloin 28 astetta ja Lontoossa 15...

Nyt sitten pohdinnassa on kaksi perisuomalaista asiaa:
1) päiväkoti vanhemmalle lapselle vai ei
2) vauvavakuutus

Tämmöisiä ei Ruotsissa joutunut miettimään, koska a) kaikki vanhemmat sisarukset menevät automaationa osa-aikaisesti päiväkotiin ja b) vauvavakuutuksia ei ole olemassa, koska käytännössä ei ole yksityistä terveydenhoitoa.

Hammaslääkäriä ja knatterytmik

Nyt on tullut kevät! Ihana auringonpaiste ollut eilen ja tänään - toivoa on siis sittenkin.

Eilen sitten oltiin hammaslääkärissä. Tai hammashygienisti se oikeammin oli. Täti oli vähän shokissa, kun kerrottiin että tämä oli ensimmäinen kerta - ettei Ruotsissa käydä hammaslääkärillä ennen kuin 3 vuotiaana. Kertoi heillä olleen hammaslääkärin väittäneen, että Ruotsissa kaikki on paremmin. Hehhee sanon minä, se kai se on se yleinen luulo - myös ruotsalaisilla. Hammassektorilla väittäisin kyllä, että Suomi on hoitanut tonttinsa huomattavasti mallikkaammin kuin naapurinsa (joka aina luulee olevansa paras).

No, täti tarkasti hampaat ja kaikki näytti olevan kunnossa. Seuraava aika saatiin ensi vuodelle. Kuulemma varsinaiset tarkastukset olisivat 6-8kk ikäisenä, 3vuotiaana, 5vuotiaana, 7- ja 9 vuotiaana, jollei mitään erityistä syytä ole ahkerampaan vierailuun. Tämä vauva-ajan tarkastus on meiltä siis jäänyt uupumaan, siinä kuulemma käydään läpi perusteita ja etenkin sitä seikkaa, että vanhempien bakteerit tarttuvat helposti lapselle lusikan välityksellä. En muista tällaista neuvolassa juuri kuulleeni - muuten kylläkin, etenkin ettei tuttia saisi puhdistaa käyttämällä omassa suussa - entä te muut Ruotsin neuvolassa käyneet?

Tutista ei juurikaan saatu noottia, totesi vain että Suomessa suositellaan tutista luopumista 1-1½ vuotiaana. Meillä ei kyllä neuvolassa Ruotsissa suositeltu, muistan lukeneeni/kuulleeni jostain, että yli 3 vuotiaaksi ei tuttia tulisi käyttää. Vai olikohan se 2½... ei kuitenkaan ollenkaan niin fanaattisia neuvoja siis naapurissa kuin täällä Suomessa. Veralla oli kyllä purennassa vähän epätasaisuutta, sitä siis seurataan jatkossa. Tosi hyvillä mielin saatiin homma kuitenkin hoidettua.

Lauantaisin käydään ruotsinkielisessä muskarissa. Tarkoituksena oli hankkia nimenomaan ruotsinkielinen harrastus, nyt kun kaikki muu (paitsi toinen kotikieli) ympärillä on suomeksi. Ryhmää vetää hiukan keski-iän ylittänyt täti ja hänen tahdissaan lauletaan ja liikutaan. Ja nimenomaan niin - homma menee täysin tädin konseptien ehdoilla. Marakasseilla saa soittaa 30 sekuntia silloin kuin täti niin sanoo. Rumpuja saa soittaa minuutin. Suuri osa tunnista koostuu lauluista, joiden mukana lasten olisi istuttava sylissä ja leikittävä hevosta tai autoa tai mitä lie. Siis eihän kaksi-vuotiasta kiinnosta istua sylissä!! Aivan käsittämästöntä kukkua. Lapset haluaa juosta ja hyppiä ja leikkiä.

Viime kerran jälkeen juteltiin muiden äitien kanssa ja he olivat samaa mieltä, että kyllä on vetäjissä eroa. Kuulemma ko jräjestöllä on todella hyviäkin ohjaajia, jotka lähtevät lapsien tarpeista ja toiveista liikkeelle. Nyt tuntuu, että tunnilla ollaan tädin takia, jotta hänen "hieno" suunnitelmansa toimisi. Vaikkei oikeasti toimikaan, ja sekös häntä harmittaa... mistä tämmöisiä tyyppejä kaivetaan? Suoraan jostain aiemmilta vuosikymmeniltä. No, me jatketaan kuitenkin, koska ruotsinkielistä kerhotoimintaa ei rutkasti ole tarjolla ja osallistujamaksukin on jo maksettu.

Pieniä ja isoja eroja

Olen taas päässyt lempiaiheeni pariin eli lapsipolitiikkaan ja Suomen ja Ruotsin eroihin. Tänään oli eka lapsipoliittisen työryhmän kokous, tosi kivaa! Kokousta on edeltänyt aktiivinen sähköpostikirjoittelu. Siellä jo on huomannut, miten aina vaan riittää näitä "Suomessa ei tueta kotiäitiyttä/lapsen kotona hoitamista" mielipiteitä. Voi kukkua! Suomessahan sitä juuri tuetaan. Missä muussa maassa valtio maksaa 3vuotiaaksi siitä, että vanhempi on lapsensa kanssa kotona? Ei mulle ainakaan tule mieleen. Lähinnä tulee mieleen valtiota, jotka maksavat n 3kk-6kk siitä että äiti on lapsensa kanssa kotona....

Niinpä se, että valtio maksaa siitä ilosta, että äiti on kotona lapsen 3vuotiaaksi asti, on kyllä mielestäni ihan kiitettävää kotonahoidon tukemista. Ja ei, sillä tuella ei todellakaan elä, mutta onko se nyt tarkoituskaan? Onko ylipäänsä tarkoituksenmukaista, että valtio tukee kotiäitiyden institutionalisoimista - koska äidithän sinne kotiin jäävät, siis peräti kolmeksi vuodeksi lapsineen.

Ja kun tämän mielipiteensä esittää että kyllähän kotiäitiys on tuettua (=valtio maksaa eivätkä äidit käy töissä ja kerää veroa), aina alkaa huuto, kuinka olen kotihoitovastainen päiväkodinpuolustaja, en tue valinnanvapautta, kuinka kaikki lasketaan rahassa eikä tajuta miten arvokasta on hidas lapsuus ja kotona 3v asti oleminen... ja siinä taas mennään metsään. Enhän minä sanonutkaan, ettei se olisi arvokasta. Yhtälailla kuin päiväkodissakin oppii arvokkaita sosiaalisia taitoja. Ja rahaahan olivat juuri aiemmin huutamassa valtion tuen muodossa, kun minä totesin että sitä kyllä annetaan, niin yhtäkkiä itse olinkin se rahakeskeinen päivähoitofriikki.

Se on tässä mielenkiintoista, että Ruotsissa ei koskaan törmäisi vastaavaan ajatteluun. Ruotsissa kun kotihoidontukea edelleenkeen kutsutaan nimeltä "kotiäitiloukku". Ja kun Suomen esimerkkiä katsoo, sitähän se onkin. Sitten valitetaan, miten mm naisten eläkkeet ovat pienet - no, kotonaoloaikahan ei kerrytä eläkettä ja kotona ovat nimenomaan naiset. Siinä vaiheessa kun edes 30% kotihoidontuesta menee isille, olen valmis kannattamaan kotihoitosysteemiä. Sitä odotellessa---

Mutta näitä keskusteluja jatketaan. Huomaan katsovani asioita kovin ruotsalaisten lasien läpi :)

On toki myös asioita, joissa erot tuntuvat kallistuvan Suomen suuntaan. Esimerkiksi neuvolasysteemi on kyllä kattavampi ja lasten tarkastuksia enemmän. Lääkärikäyntejäkin tuntuisi olevan useammassa.

Täällä myös oltiin aivan järkyttyneitä siitä, että Ruotsissa vielä viime vuonna annettiin AD-tippoja lapsille. A-tippoja!! Täti meinasi tippua tuolilta. No nythän Ruotsikin on lakannut niiden antamisen ja siirtynyt pelkkiin D-tippohin. Suomessa näin tehtiin kuulemma jo 90-luvulla...

Yksittäisiä huomiota

Meillä vietetään harva se päivä nykyään kahvikestejä. Kahvi lämmitetään uunissa ja sen sekaan tarjotaan maitoa ja - rusinaa. Ei siis sokeria, vaan rusinaa. Mistä ihmeestä tämä on tullut, glögistä vai mistä?

Tänään tullessä myöhään töihin tajusin että Stocka oli jo avannut ovensa klo 9.00! Mahtavaa, kaupat avaavat ysiltä ja ovat myöhään auki. Tukholmassa mikään ei avaudu ennen kymppiä. Jopa Alko näytti olevan klo 9 auki, outoa...

Ja Stockalla myytiin Runebergin torttuja! Ihanaa, en edes ollut tajunnut että niitä on ollut ikävä. Maistoin tässä yksi päivä vuosiin marjapuuroa (se ei ollut niin hyvää kuin muistin kyllä) ja karjalanpiirakoita saa vaikka JOKA PÄIVÄ!!

Ekojen päivien tuntoja

Niin siis hyvää uutta vuotta täältä uudesta Suomen kodista, koti on tosiaankin idyllinen vanha puutalo Espoossa. Mutta kylläpäs meidän muutto Suomeen alkoi aika järkyttävissä merkeissä - oltiin juuri lähdössä Selloon kun kuulimme uutiset eikä sitten mentykään. Tervetuloa Suomen Amerikkaan, Espoon autokaupunkiin missä aseet paukkuu...! Todella surullista, ja mikä karmea loppu vuodelle 2009.

Paljon on kirjoitettu ja puhuttu Suomen väkivaltaisuudesta maana. Kyllähän se on ihan selvää, että jos Matti Nykäselle hymistellään kun se vetää vaimoaan turpaan, niin pohjimmiltaan väkivalta on siis ihan ok. Mervihän se vaan on tyhmä kun antaa Matin hakata. Tästä voi vetää korrelaation yleisesti kotiväkivaltaan - kun mies hakkaa, nainen on vaan tyhmä kun ei lähde. Eikä naapureiden asioihin puututa. Ryyppyremmien tappelut on tietysti ihan ok, ja riitojahan on aina ratkottu tappelemalla ja puukolla. Mies, hanki ja kirves, lauloi jo Eppu aikoinaan. Mutta annas jos joku menee ulkomailla mainitsemaan että väkivaltaisuus on hyväksyttyä Suomessa, kyllä tulee turpaan niin että tutisee. Sofi Oksasellehan kävi juuri näin.

Että tämmöisessä merkeissä päästiin Suomen vuoden alkuun. No, muuten on ollut idyllista, pakkaset huitoneet -11-20 välillä ja meidän vanhassa puutalossa kieltämättä vähän viileää... putket on yläkerran vessasta jäässä, sähkölaskua odotellessa... ikkunasta näkyy talvinen piha ja pulkalla on kuljettu pitkin lähiötä.

Jo nyt huomaa, ettei ilman autoa selviä mihinkään (tai kai selviäisi jos pitäisi mutta näinhän se menee, valitettavasti). Helsinkiin asti ei ole edes vielä päästy, kun yleensä sinne mennään aikalailla heti alkuun. Tässä on suhattu autolla Ikeassa ja Kierrätyskeskuksessa (no, se on kylläkin Helsinkiä), josta löytyi tosi kivasti huonekaluja. Kavereitakin on keretty jo nähdä, ja pienet uuden vuoden vastaanotot järjestää. Testataan elämää ilman TV:tä ja katsellaan ohjelmia pelkästään netin kautta.

Muutto oli kyllä kieltämättä ihan sieltä syvältä, todellakin olisi pitänyt vuokrata muuttoauto eikä viedä useaa muuttolastia pikkuautolla yli lahden. Viimeisiä nyssäköitä autoon tunkiessa hiki valui ja mehän ei sitten edes Veran kanssa mahduttu autoon, vaan hurautettiin satamaan taksilla. Ja sitten tietysti hirmuinen purkuduuni täällä päässä. No, nyt alkaa pikkuhiljaa olla tavarat paikallaan, mutta on tässä molemminpuolin ollut hammasten kiristelyä ihan riittämiin.

Muutenkin on ajoittain oltu ihan raivona kun ollaan eksytty sata kertaa täällä Espoossa ja suomalaiset jutut tuntuu oudoilta. Hinnat tuntuu kalliilta ja vähän on ollut kuin ulkomainen olo ;)

Käytiin sitten vaihtamassa kirjat, mun ja Veran. J jäi vielä Ruotsiin. Asian hoitaminen maistraatissa sujui helposti, ja totesivat että olisin voinut tulla ilman Veraakin, vaikka puhelimessa toisin väittivät. Myöhemmin mieleen tuli mielenkiintoinen seikka - missään ei kysytty isän suostumusta lapsen kirjojen siirtämiselle. Olisi kai voinut olettaa, että tarkistetaan muuton olevan isällekin ok, nykypäivänä, kun kaikenlaiset huoltajuuskiistat ovat arkipäivää. Sanoisin, että aika sinisilmäistä...

Huomenna mennään ekaa päivää päiväkotiin. Jännittävää. Vera on tähän mennessä sopeutunut ja tykännyt tietysti kun ollaan mummolaa lähellä, ostettiin uusi sänky ja siis vihdoinkin on siirrytty isojen tyttöjen sänkyyn, samoin pikkuhiljaa jätetään päiväunia pois. Rytmit oli jo valmiiksi joulun ym jäljiltä ihan sekaisin, ja sitten vielä mentiin tunnilla eteenpäin ja viiem aikoina on kukuttu pitkin öitä.

Nyt taitaa olla aika siirtyä minunkin nukkumaan, kunhan saan ekat uudella koneella pestyt pyykit ripustettua. Raportointi jatkunee :)

Uudessa kodissa kokeilemassa

Edellinen postaus herätti kiivasta kommentointia Suomi-vastaisuudesta. Sitä on ehkä ollutkin vähän ilmassa viime aikoina, lähinnä johtuen näistä muuttosekoiluista ja yleensä ottaen epävarmuudesta, ollaanko tekemässä oikeaa ratkaisua. Ja sitähän ei voi tietää kun vasta jonkin ajan kuluttua, joten epämääräinen ahdistus yhdessä innostuksen kanssa jatkuu...

Mutta vaihteeksi positiivisia asioita: olimme siis viime viikonloppuna Suomessa ja yövyimme ensimmäistä kertaa 1920-luvulla rakennetussa vuokratalossamme Espoossa. Ihanaa! Vähän oli viileää, varsinkin kun mittari tippui ulkona -12 asteeseen, mutta onneksi kaakeliuuni lämmitti! Niin idyllistä ja niin outoa meille kaupunkiasujille. On todella jännää vuoden aikana oppia, onko omakotiasuminen meistä kivaa vai kamalaa! Niin, ja täytyy sanoa, että kun jossain vaiheessa kommentoin että ollaan päätetty mihin suuntaan muutetaan - se ei TODELLAKAAN ollut tämä. Eli koko Espoo-kuvio tuli kyllä ihan puskasta :)

Kävimme hankkimassa huonekaluja Kierrätyskeskuksesta, jossa oli hämmästyttävän hyvä valikoima (ja huvittavan huonoa palvelua - äijät oli selvästi siellä rehab meiningillä, hyvä tietty että on töitä) sekä Ikeasta, joka on, no Ikea. Meillähän ei siis tule Tukholmasta mukaan mitään, eikä vuokratalossa ole valmiina muuta kuin pari lamppua ja verhoa. Mutta toisaalta on kihelmöivän jännittävää aloittaa kaikki ihan alusta! Ehkä minsuta löytyy pieni käsityöihminen ja alan innoissani ompelemaan verhoja ja huonekalukankaita (kaikki jotka tuntee mut joko hörahtelee tässä kohtaa epäuskoisesti, tai nauraa katketakseen).

Kuten kerroin, kävimme myös tutustumassa uuteen päiväkotiin, joka on yksityinen ostopalvelupäiväkoti. Siellä on aika pienet ryhmät. Aivan ihanaa! Se on ollut suurin pelko päiväkotiin liittyen - niin paljon olen lukenut ja kuullut suurista ryhmäkoista pääkaupunkiseudulla. Paikalla vietetyn tunnin aikana Vera alkoi jo vähän leikkiä joidenkin lasten kanssa, joka tuntui tosi kivalta. Henkilökunta vaikutti erittäin mukavalta.

Mutta ne pakkaset! Kyllä se oli kerrassaan hurjaa. Tukholmassa ei vaan ole yhtä kylmä, ei vaikka olisi pakkastakin. Pääkaupunkiseudun viima etsii vertaistaan. Mietti että mihin pohjoisnavalle sitä ollaan tulossa... Tosin tänään on täällä Tukholmassa ollut sellainen lumimyräkkä, etten meinannut töihin päästä kävellen kun ei mitään nähnyt ja lunta oli joka puolella.

Nyt sitten valmistaudutaan joulun viettoon - ihka ekaa kertaa täällä Tukholmassa! Suku kokoontuu tällä kertaa tänne (=pieni suku, vanhemmat veli ja miehen isä). Kuusi pitäisi hommata ja sitten niitä jouluruokia...

Kotihoidontuesta Ruotsissa

Dagens Nyheter kommentoi tänään pääkirjoitussivulla kotihoidontukea, joka on pian ollut voimassa Ruotsissa puolitoista vuotta. Porvarihallitus sai aikaan tämän uudistuksen, jonka mukaisesti kotihoidontukea (aika pientä sellaista) voi saada lapsen 3v syntymäpäivään asti. Hyvin harva on käyttänyt tätä uudistusta hyväkseen - ja eri kuntien välillä erot ovat olleet suht suuria. Eniten tukea on otettu maahanmuuttajavaltaisissa kunnissa.

Mielenkiintoinen on lause: om hemmavaron nu ger barnen en sämre start i livet, är det någonting som ska subventioneras? Eli todetaan, että kotonahoidetut lapset saavat huonomman alun elämälleen kuin päiväkodissa hoidetut. Mielenkiintoinen kommentti, joka perustuu siihen, että kotihoidontukea ovat käyttäneet erityisesti maahanmuuttajaperheet, jolloin kotonahoidetut lapset ovat täysin erillään ruotsinkielisestä yhteiskunnasta ja pahimmillaan tulevat kouluun niin, etteivät ole oppineet maan kieltä.

Eipä tulisi mieleenkään Suomessa heittää vastaavaa kommenttia. Yleinen käsitys Suomessa kun on, että kotona hoitaminen olisi jokseenkin positiivista lapsen kehityksen kannalta. Täällä siis aivan päinvastoin, artikkelissa todetaan myös kuinka säälittävää on se, miten kotonahoidetut lapset jäävät ilman päiväkotien oppimisympäristöä sekä sosiaalista yhteistoimintaa, jota päiväkoti tarjoaa.

Pääkirjoitus on tietysti mielipide, mutta kuvastelee yhteiskunnan tuntoja. Lisäksi todetaan, että kotihoidontuki myös utmanar arbetslinjen (porvarihallituksen lempilapsi on ollut voimakkaasti tukea työntekoa, ei "kotona makoilua" tai tuilla elämistä) sekä utmanar jämstelldheten koskapa kotihoidontuen saaja on riippuvainen puolisonsa tuloista. Eipä siis juuri mitään positiivista nähdä tässä tukimuodossa.

Näin erilailla siis naapurimaissa.

Vanhemmuudesta ja yhteiskunnan tuista

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Suomalaisille isille annettiin isänpäivälahjaksi kaksi lisäviikkoa isävapaata. Hesari uutisoi tässä, että jos isä pitää vanhempainvapaan kaksi viimeistä viikkoa, saa hän lisäksi ekstraa aiemman kahden viikon sijaan neljä viikkoa. Tämä uudistus tosin tulee voimaan vasta ensi vuonna syntyneiden vauvojen kohdalla.

Harmi vain, että näitä isävapaita aika harva isä käyttää. Jutussa myös todettiin, että vain yksi kuudesosa isistä on käyttänyt isävapaita. Oletusarvona oli, että yksi viidesosa käyttäisi. Siis onnettomat 15-20 % isistä pitää mahdollisena /haluttavana olla lapsensa kanssa ekstra kaksi viikkoa. Vaivaiset kaksi viikkoa?? Mikä siinä on niin vaikeeta? Kaatuuko talous kahteen viikkoon? Vai eikö työt jousta? Vai eikö vaan huvita?

Tässä viime aikoina kun olen taas vertaillut Suomen ja Ruotsin vanhempainvapaajärjestelmiä (moni tuttu ja kaveri on raskaana tai saaneet vauvan molemmin puolin lahtea), kyllä täytyy sanoa että länsinaapuri voittaa mennen tullen sekä joustossa, monipuolisuudessa että tasa-arvossa. Vanhempainvapaapäiviä on Ruotsissa 480 lasta kohden. Nämä saadaan jakaa muuten miten vain, mutta 60 niistä on toisen vanhemman otettava. Mitään valmiiksi määriteltyä "äitiyslomaa" tai "isävapaata" ei ole olemassakaan, vaan päivät todellakin saa käyttää miten tahtoo (lukuunottamatta ko 60 päivää). Miksi ylipäänsä Suomessa pitää olla ensin 105 päivää äitiyslomaa? Entä jos äiti haluisikin olla kotona vähemmän ja isä loput? Äidin on siis oltava määrätyt kuukaudet kotona.

Suomessa vanhempainloma alkaa kun äitiysloma loppuu. Vanhempainloma kestää 158 päivää ja vanhempainlomalle voi jäädä äiti tai isä. Vanhemmat voivat myös olla vanhempainlomalla vuorotellen.

Isyysnetistä poimittua: vuosittaisesta lähes 60 000 suomalaisesta isästä kuitenkin vain 10.5% pitää vanhempainvapaata, joka on vapaasti jaettavissa vanhempien kesken. MAsentavaa. Siinä näkee, miten vapaaehtoinen kannustejärjestelmä toimii. Eipä juuri mitenkään.

Itse kannatan yhä lämpimämmin ruotsalaista systeemiä, jossa toisen vanhemman on otettava min. 60 päivää, muuten nuo päivät menettää. Kun ei kerran isät muuten jää kotiin, siihen on näköjään puoliksi pakotettava. Tai jossain tapauksessa niin päin, että jos ei äiti anna isän jäädä kotiin, niin siihen pitää puolipakottaa. Toki perhe voi myös jättää käyttämättä tuon 60 päivää, jos isä ei millään suostu kotiin jäämään. Johan tuo luku 10.5% osoittaa selvääkin selvemmin, ettei isiä muutoin kotiin saada kuin rahallisella puolipakolla (=menetät tuet muutoin).

Itse asiassa kun Ruotsin demarit nyt ehdottavat, että vanhempainvapaat tulisi jakaa tasaisemmin molempien vanhempien kesken, kannatan kyllä tätäkin. Yksi kolmasosa äidille, yksi isälle ja loput jaettavaksi miten haluaa. Kuten käsittääkseni Islannissa, ja hyvin toimii. Olen valmis suht radikaaleihinkin toimenpiteisiin, kun ei vapaaehtoisuus kerran toimi. Kun kuuntelee meilläkin töissä suomalaisten isien kommentteja tyyliin: " Soita sille, kyllä se varmaan tulee paikkaamaan, sehän on vaan isyyslomalla", nousee karvat pystyyn. Miten niin "vaan isyyslomalla"?? En todellakaan soita toiselle kesken isyysloman.

Lisäksi, isyyslomaa Suomessa isä voi saada vain jos isä asuu lapsen äidin kanssa. Miksi? Eikö isä yhtäkkiä olekaan isä, jos hän ei asu äidin kanssa yhdessä? Miten se yhdessäasuminen ylipäänsä isyyteen liittyy??

Joustavuuteen liittyen; Ruotsissa kyseiset 480 vanhempainvapaa päivää voi jakaa lapsen ensimmäisen 8 vuoden ajalle. Minä voin esimerkiksi edelleen hakea Verasta vanhempainvapaata vaikka puolittaisen päivän, jos minulla vain on edelleen päiviä jäljellä - ja sen olen tehnytkin. Vanhempainvapaan määrän voi päättää kuukausi kuukaudelta, esim ottaa osan kuukausista rahallista korvausta vain 4 päivää viikossa, osan 7 päivää viikossa. Päivät vähenevät sitä mukaa. Päiviä voi myös ottaa esimerkiksi isä 3 päivää viikossa ja äiti 2. Osa-aikainen työnteko on helppoa ja kaikenlainen yhdistely vaivatonta.

Suomen malli, ensi äitiysvapaa, sitten vanhempainvapaa, sitten kotihoidon tuki tuntuu todella jäykältä. Osittainen hoitovapaa näyttäisi onnistuvan, mutta yksi päivä siellä, toinen täällä ei. Tällä hetkellä voin esimerkiksi päättää jäädä viikoksi kotiin Veran kanssa ja hakea viikon vanhempainvapaata. Siihen ei taida Suomen järjestelmä joustaa.

No, rehellisyyden nimissä, onhan Suomen järjestelmä silti parempi kuin monessa muussa maassa. Siltikin, nyt muuton kolkuttaessa ovella, ei voi kuin todeta että siirrytään valiettavasti huonompaan suuntaan.

Tulevassa kotikaupungissa

Työmatkalla Helsingissä. Luksusta olla Klaus K:ssa yötä, lisäksi aivan ihana huone Bulevardin suuntaan.

Kävin vanhan tökaverin kanssa syömässä (mukavaa!). Kiinnitin huomiota pariinkin seikkaan. Syötyämme ja tarjoilijan kerättyä astiamme, hän tuli perään kysymään, otammeko laskun. Ravintola oli puolityhjä, eikä vielä sulkemassa. Tukholmassa ei olisi tultu. Olisi odoteltu, että me osoitamme haluavamme laskun. Tarjoilijat varmaan halusivat kotiin?

Maksoin kortilla. Laskussa ei ollut tilaa tipille. Kaverit onkin todenneet, ettei Suomessa makseta tippiä. Niin ei sitä varmaan makseta, kun ei siihen anneta mahdollisuuttakaan..! Todella laadukkaissa ravintoloissa olen kyllä tippi-mahdollisuuden huomannut Suomessakin, mutta tässä ok keskitason ravintolassa ei tosiaan sitä tarjottu.

Ruotsissa illallistaessa aina tipataan, 5-10%. Säästyypähän ainakin siinä rahaa Suomeen muutettaessa!

Asuntokäytäntöjä

Pientä vertailua on tullut tässä viime aikoina tehtyä, uuden ja vanhan kotimaan välillä. Lopputulos, Ruotsissa elo on kyllä aikalailla leveämpää. Kun lainaa ei lyhennetä lainkaan (jos on hiukan alkupääomaa) ja lainan takaisinmaksuaika on jotain 60-100 vuotta, niin kuukausikulut on aika siedettävät - etenkin alhaisen koron aikana. Suomessa vedetään vyötä kireämmälle ja kireämmälle ja säästetään niin että henki pihisee, jotta saadaan mahdollisimman pian laina pois maksettua. Eihän pankille sovi olla velkaa!

Ruotsissa ei lainanlyhennystä pidetä kovinkaan järkevänä. Miksi laina pitäisi maksaa pois? Ja niin kauan kuin asuntojen hinnat pysyvät samana tai nousevat, ei tietenkään mitään riskiä olekaan. Käteen jää kivasti fyffeä, ruokakaupasta ostetaan häränfilettä ja Thaimaaseen voidaan matkustaa 4-henkisen perheen voimin pari kertaa vuodessa. Huraa kansankoti! Samaan aikaan suomalaiset lapsiperheet kituuttavat, matkustavat mökille ja ostavat jauhelihaa alennuksesta.

Noin niinkuin kärjistetysti.

Itse olen elänyt molemmin tavoin, ensin asuntovelallisena Suomessa ja sitten Ruotsissa. Ero on huima. Itse valitsin Suomessa nimenomaan suomalaisen tavan - niin paljon velkaa pois niin nopeasti kuin mahdollista. Perheettömänä rahaa jäi silti suht ok, mutta kyllä ensisijainen tavoite oli päästä pankin ikeen alta. Ruotsissa taas, lainaa otettiin surutta kunnon määrät, lainantakaisinmaksuaika meillä on 55 vuotta (ei ihan tarkkaa tietoa, huihai ...) ja lyhennyksiä ei tunneta. Siksipä voimme asua keskustassa 1800-luvun lopulla rakennetussa ihanassa talossa 80m2 asunnossa, ja maksaa hyvin kohtuullisesti kuussa. Nyt lainaehtoja Helsingistä tutkiskellessa voi vaan todeta, ettei meillä taida olla samaan varaa. Ok, olemme toki molemmat suht ok palkatuissa töissä, mutta silti ihan keskiluokkaa.

Mikä on parempi tapa? En tiedä. Ruotsalaisessa systeemissä on riskinsä, mutta en kyllä täysin suomalaisenkaan enää usko. Tiedän vain, että ruotsalainen elää paljon leveämmin kuin suomalainen sisarensa.

Ajattele, jos et lyhentäisi lainaa lainkaan. Paljonko enemmän jäisi elämiseen kuussa? Mitä tekisit niillä rahoilla?

Laivamatkailua ja maahanmuuttomietteitä

Espanjan lomailut päättyivät keskiviikkona ja lauantaina matkattiinkin jo Viking Isabellalla Tukholmasta Turkuun. Auto on vuokrattu kahdeksi viikkoa Ruotsista, hinnat kun ovat siellä puolet Suomen hinnoista ja vuokraus 2 vkoksi maksoi saman kuin Suomessa olisi maksanut viikoksi. Käytiin hakemassa tuliterä Volkkari Variant perjantaina autovuokraamosta ja lauantaina oli herätys klo 5.20 Turun laivalle, joka lähti klo 7.45.

Ajettiin läpi hiljaisen, aurinkoisen Tukholman Södermalmille Viking Linen terminaalille, kaunista. Harvoin tulee oltua siihen aikaan liikenteessä. Tukholma oli oikein parhaimmillaan.

Autojonossa Turun laivaan oli muitakin. Meille laivamatka oli ensimmäinen ja siksi eksoottinen, tähän asti on aina lennetty Suomeen. Itse palasin 30-40 vuotta ajassa taaksepäin, 60-luvun loppuun ja 70-luvulle, jolloin suomalaiset maahanmuuttajat palasivat kesäisin köyhään kotimaahansa kesäloman viettoon ja esittelemään uutta volvoaan ja Ruotsissa ansaittuja hyviä tienestejä. Mietin Ruotsiin töiden ja paremman liksan perässä muuttanutta perushoitajaa, joka oli tavannut ruotsalaisen puolison ja lähtivät lomalla sukulaisiin Suomeen. Lasta oli kielletty puhumasta suomea, koska se oli alempiarvoisempi kieli ja haittasi ruotsin oppimista.

Vaikka useissa tapauksissa oltiinkin muutettu ihan perhekunnittain, vanhemmat ja lapset, ja näin myös lähdettiin koko konkkaronkka kesämökeille ja sukulaisiin. Lapset ehkä vielä osasivat suomea, kun se oli molempien vanhempien kieli, eikä koulun kiellot vielä olleet täysin vieneet äidinkieltä mennessään. Suomessa tosin kylillä vähän brassailtiin, että "nää nää svenska svenska" että kyllä sitä osataan kieliä ja suomi on jo vähän ruostunut.

Aika nostalginen olo, vaikka tuskin itse olin syntynytkään tuohon aikaan. Jonossa oli varmasti vielä sitäkin, nyt jo eläkkeelle siirtynyttä sukupolvea.

Sitten sitä miettii, miten suomalaiset torjuvat jyrkästi elintasopakolaisuuden, paremman elämän perässä muuttamisen; Suomeenhan ei tällaisia vilunkipettereitä päästetä. Niin - suomalaisille se toki sallitaan, mutta ei muille. On se kumma, että "minä minä oma napa"-ajattelu elää, vaikka itse ollaan hyödytty maahan- ja maastamuutosta suunnattomasti. Ruotsissa on perinteisesti tajuttu maahanmuuton mahdollisuudet ja rikkaudet, vaikka monessa kohtaa voi politiikkaa myös kritisoida. Maahanmuuttoon sinänsä ei kuitenkaan koskaan ole suhtauduttu negatiivisesti, vaan tervetulleeksi on toivotettu niin suomalaiset tehtaisiin ja sairaaloihin kuin turkkilaiset ja italialaiset pizzerioihin, bussikuskeiksi ja kioskeihin. Suomessa itketään miten vanhustenhoito ja sairaanhoito tulevaisuudessa hoidetaan, samaan aikaan kuin maahan yrittävät kirotaan sosiaalipummeiksi ja hyödyntavoittelijoiksi. Suomessa, jossa maahanmuuttajia on edelleen erittäin vähän lähes mihin tahansa Euroopan maahan verrattuna.

Mitä olisimmekaan tehneet, jos Ruotsi ei olisi ottanut meitä vastaan avosylin niinä aikoina, kun Suomessa oli vaikeaa?

Kesälomasuunnitelmia

Suunnitellaan täyttä häkää kesälomamatkaa Suomeen, vaikka välissä on vielä 1) juhannus Suomessa sekä 2) puolitoista viikkoa Espanjassa... mutta kun tuntuu, että pitää varata ajoissa ettei sitten viime hetkellä stressaa. Parempi stressata nyt kuin lomalla? Tällä hetkellä stressaakin sitten vähän kaikesta, miten kerkeää tehdä kaiken ennen lomaa ja sopia lomaohjelmat jne. On se vaan kumma. Kohta se kesäkin on jo ohi...

Tullaan ekaa kertaa laivalla eikä lentäen ja autokin on jo vuokrattu. Auton vuokra on Ruotsissa muuten puolet halvempi kuin Suomessa. Samalla hintaa saa Ruotsissa 2 viikkoa kun Suomessa 5 päivää. Aika törkeetä. Johtuuko se siitä, että kaikilla suomalaisilla on auto, eikä kilpailua ole? Vai mistä?

Me on joka tapauksessa mietitty pienehköä reissua Ahvenanmaalle kotiinpaluun yhteydessä. Niin ja siinä yhteydessä Muumimaailmaan. Oletteko käyneet? Suositteletteko n 2v kanssa? Me varmaan kyllä mennään joka tapauksessa kun se on niin sopivasti matkan varrella.

Naisten palkka vs miesten palkka osa 2

Perjantain Tekniikka & Taloudessa etusivulla oli kolumni otsikolla "Naisten palkka-ale jatkuu". Aiheena on miten kauppakorkeaoulusta pitäisi valmistua ekonomeja, mutta sieltä valmistuukin naisekonomeja ja miesekonomeja. Naisekomi on yksityisellä sektorilla 12 % palkkakuopassa. Mitä ylemmäs hierarkiassa mennään, sitä laveammaksi revähtää selittämätön pakkakuilu. Miesekonomi ylimmässä kerroksessa maksaa firmalle 18% enemmän kuin naisekonomi. Lienee siis aiheellista väittää, että tulisi yritykselle halvemmaksi palkata paljon naisia johtoportaaseen??

Suomen Ekonomiliitto on vakioinut aseman, tulospalkkauksen, työsuhteen laadun, kokemusvuodet jne, mutta palkkaero jatkaa olemistaan.

Kolumnistikin toteaa (kuten mm täällä blogissa on aiemmin kommentoitu), että osittain lienee naisten omaa syytä, jos palkkahinnoittelupolitiikka on miehiä kehnompaa. Luulisi kuitenkin yrityksiäkin kiinnostavan toimia tasa-arvoisen palkkapolitiikan puolesta? Eikö siihen siis kiinnitetä yrityksissä huomiota, että miehet saavat samalla koulutuksella samoista hommista järjestään parempaa palkkaa?

Lisäksi, niin kauan kun Suomessa työnantaja maksaa vanhempainvapaan kustannukset, ja nainen käyttää näistä vapaista suurimman osan, on nainen myös heikommassa neuvotteluasemassa työelämässä.

Suomi, kotiäitien maa

Mielenkiintoinen artikkeli aiheesta Suomesta tullut kotiäitien maa. Ei ihan se kuva, mikä monella Suomesta on! Ja kotona ovat nimenomaan äidit. Suomi, tasa-arvon onnela, patistaa naiset kotiin.