Koulu- ja päiväkotipäivitys

Koulua on nyt mennyt kuukauden verran, samoin uutta päiväkotia. Ollaan oltu supertyytyväisiä, etenkin esikouluun, jossa on kerrassaan aivan ihanat opettajat ja hyvä meininki. Tällä viikolla pidettiin vanhempainilta, jossa opettajat esittelivät esikoululuokan toimintaa, päivien ohjelmaa, toimintasuunnitelmia, pedagogiikkaa. Tosi hienolta kuulosti, etenkin tässä ruotsalaisessa kehyksessä jossa koko koulujärjestelmä tuntuu luisuvan syvemmälle ja syvemmälle kaaokseen ja epätoivoon. Meillä on sentään toivoa!

Lapset on jaettu kahteen ryhmään, joissa molemmissa n 20 lasta. Näitä ryhmiä vielä jaetaan tarpeen mukaan. Molemmissa ryhmissä on 2 opettajaa, lisäksi toisessa vielä eritysopettaja kahta erityislasta varten. On hienoa, että luokalla on myös erityislapsia - opettaa suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden ymmärtämistä, sekä todella hienoa että lapsilla on taustoja yli 10 eri maassa. Sysksyn aikana tehdään ryhmätöitä näistä maista ja vanhemmat pääsevät, koululle kertomaan omasta lapsuudestaan/kokemuksistaan ko. maista. Erityisesti tutustutaan tietysti Ruotsiin ja Suomeen, Kuulemma viime vuonna luokalla oli lapsia, jotka eivät koskaan ole käyneet Suomessa. Aika hassua! Automaattisesti olettaa, että suomenkielisessä koulussa kaikki ovat käyneet Suomessa, mutta näin siis ei ole. Suomalaisuus ja suomen kieli voi näkyä niin kovin monella tapaa.

Samalla kun koulu on iso ja siellä kuljetaan isojen joukossa, on toiminnassa kuitenkin paljon leikkiä ja päiväkotimaisuutta. Läksyjä ei ole. Onko Suomessa? Meillä ei ole kyllä kaivattukaan, mutta olen muutamalta vanhemmalta kuullut, että lapset ovat olleet pettyneitä koska läksyjä ei ole eikä homma ole niin koulumaista kuin on kuviteltu. Meillä ollaan oltu hirmu tyytyväisiä kyllä lähes kaikkeen.

Päiväkodissakaan ei ole valittamista, tosin pikkupiha on aivan surkea. Onneksi käytössä on myös isompi piha, mutta pienelle pihalle jättäminen tuntuu kuin vankilaan veisi (verkkoaidan taakse). Lisäksi aiempi päiväkoti oli superihana, joten tottakai sen kanssa on vaieka kilpailla. Mutta siitä huolimatta kaikki on myös Vidarilla mennyt superhyvin, etenkin kun yksi hyvä kaveri seurasi edellisestä päiväkodista mukana.

Joten ei voi muuta sanoa kuin että pidetään peukut pystyssä että jatkuu samaan malliin!

Esikoululuokalle

Huomenna alkaa meillä förskoleklass. Kyllä jännittää! Se on isossa koulussa, ja vaikkei vielä varsinaisesti koulua olekaan, tuntuu kuitenkin jo ihan koululta. Uskoisin itse asiassa, että koulun aloitus ja siihen liittyvä jännitys on valunut tähän 6v toimintaan, koska melkeinpä kaikki käyvät esikoululuokan ja täällä Ruotsissa se on aina koulun yhteydessä. Meillä mennään siis Sverigefinska-skolaniin, jossa käydään sitten 9. luokkaan asti.

Onhan se valtava muutos, kun ryhmän isoimmasta yhtäkkiä tulee suuren koulun pienin. Ja samalal suuri muutos vanhemmillekin, kun entinen turvallinen päiväkoti muuttuu isoksi kouluksi, jossa pitää jopa mennä tietyn aikataulun mukaan!

Porukassa on onneksi viisi lasta, jotka tuntevat toisensa jo päiväkodista. Vanhempanakin mukavaa, että on jo valmiiksi tuttu viiteryhmä :) Meillä on ollut paljon keskustelua informoinnista, koulu tuntuu muuten hyvältä mutta informointi mättää pahemman kerran. esim. keväällä kun oli tutustumiskäynnit, vanhempien ei tarvinnut olla mukana. Siitä ei ilmoitettu mitään etukäteen. Moni vanhempi seisoi hölmistyneenä, kun meidät lähetettiin luokasta ulos. Nyt sitten, ei jälleen mitään informointia, oletetaankin että olemme mukana tiistain ja keskiviikon tuntien ajan, mutta ei torstaina Miten tällaista voi tietää, jos kukaan ei kerro?

Miten se kommunikointi ja viestintä voikin sitten olla niin kovin vaikeaa? Ehkä ja toivottavasti se paranee, kun on valmiiksi koulun piirissä ...

Uutta oppimassa

Kaikkea mielenkiintoista sitä oppiikin joka päivä uusissa töissä. Se on muuten niin mahtavaa! Tällä viikolla opin, että minimipalkkaa ei Ruotsissa tosiaankaan ole. Jos sitä ei lue työehtosopimuksessa, sitä ei ole. Ja yhdessä meidän työehtosopimuksista lukee, että minimipalkka 20-vuotta täyttäneelle on 15 400kr kuussa. Mutta jos olet alle sen, ei ole mitään mainintaa. Eli 18-vuotiaalle saamme käytännössä maksaa mitä vain!!! Toki suurin osa työnantajista varmaankin maksaa tuon mainitun minimipalkan, mutta ei siis tarvitse. Lisäksi olemassa on myös "introduktionslön", joka on 75% minimipalkasta. Siis 11 550kr! Sillä ei kyllä Tukholmassa pitkälle pötki... Suomessa käsittääkseni on olemassa minimipalkka ihan laissa, vai onko? Muutoinkin on oppinut tässä menneiden 5kk aikana aikamoisen paljon ruotsalaisesta työelämästä, asioita joista ei ole ollut aiemmin aavistustakaan.

Meillä siis kaikki oppivat uutta koko ajan, niin lapset kuin vanhemmatkin. Katja mainitsi blogissaan ensimmäisestä kerrasta, kun peukalo osuu lapasessa oikeaan kohtaan. Sekin on meillä saavutettu. Hansikas ei vielä kyllä suju, eikä listalta voi poistaa vaippojakaan vielä. Kesällä meinataan harjoitella vihdoin, vaikkakaan potalla käynti ei ole mitenkään kovin pop.

Uimakoulussa on isompi harjoitellut uintia viimeiset viikot, ja alkaa tuntua siltä, että veteen vahingossa joutuessa pinnalla saatettaisiin peräti pysyä sen verran että apu saapuu. Muita harrasteita meillä ei keväällä olekaan ollut, koska ei olla jaksettu eikä haluttu stressata harrastusten kanssa. Kerkeää niitä ihan yllinkyllin myöhemminkin, ensi syksynä varmaankin alkaa tanssi yhdessä kaverien kanssa sekä ehkä joku maalaus- tai piirustusharrastus. Vidarillekin voisi sitten jo keksiä jotain. Mutta ei stressiä, hiki on tosiaan tullut vierestä seuratessa muutamien tuttujen ohjelmoitettua elämää.

Oppimisesta, ensi viikolla onkin sitten seuraava koulukäynti. Veralla oli viimeinen päiväkotiyöpyminenkin, kun ensi vuonna ei sitten enää tietenkään ole. Ensi vuonna ehkä uskalletaan jo kaverille yökylään, nyt ei vielä ole haluttu vaikka jotkut kaverit jo niin tekevätkin. Pari kaveria onkin jo jonossa yökyläilemään.

Nyt on vihdoinkin tullut kesä! Jopa tänne Suomeenkin, missä ollaan äitienpäivän vietossa. Tällä viikolla on ollut ensimmäiset todelliset hellepäivät, ja puihin tulleet lehdet. Ihanaa, tästä pitää nyt nauttia!

Koulutielle

Tällä viikolla oli eka tutustuminen uuteen kouluun. Lasten kanssa mentiin, ja yllättäen vanhemmat eivät saaneetkaan olla paikalla. Lapset jäivät opettajien kanssa huoneeseen ja meidät vanhemmat passitettiin tunniksi kahville. Hyvin siellä oli sujunut, jopa nokun tehtävän olivat tehneet. Meitä äitejä ja vähän isiäkin jännitti kyllä ihan yhtä paljon kuin lapsiakin... toinen koulukäynti on sitten 2 viikon päästä, ja koulu (esikoululuokka) alkaa 20.8. Opettajat tuntuivat tos mukavilta, ja kaikki meidän päivkodista tulevat lapset olivat ainakin tässä vaiheessa vielä samassa ryhmässä.

Ruotsissahan esikoulu on aina koulun yhteydessä ja lasketaan jo koulutoiminnaksi, vaikkei kuulukaan oppivelvollisuuden piiriin eikä siten ole "pakollista". Läksyjä ei myöskään tule tämän vuoden aikana käsittääkseni.

Tänne on vihdoin tullut kauankaivattu kevät, ja kesäkin kolkuttelee jo ovella. Tänään oli upea auringonpaiste ja ensimmäistä kertaa puissa lehdet. Ihanaa! Lenkkeillessä aurinkoista Norr Mälästrandia pitkin sitä usein miettii, miten upea Tukholma onkaan. Onni asua täällä! Vaikka Helsinki onkin myös lähellä sydäntä... ensi viikolla tullaankin suomalaisen äitienpäivän viettoon Suomeen, Ruotsissa äitienpäivää vietetään kuun lopussa.

Ollaan myös päästy pyöräilyn makuun pitkästä aikaa, ostettiin aikuisen pyörään liitettävä erillinen lastenpyörä ns. påhängscykel ja se toimii tosi hienosti! Vera istuu tällaisen lisäpyörän päällä ja Vidar lastenistuimessa. Näin koko porukka voi lähteä pyöräretkelle. Meillähän ei itse vielä oikein osata pyöräillä. Pikkuhiljaa, ja tästä on syntynyt ekaa kertaa oikeaa pyöräilemisen iloa!

Ahdistus

Voihan ahdistus, ei sitten saatu paikkaa Vidarille päiväkotiin. Ollaan varasijalla 2, joka on sinänsä tosi hyvä, ottaen huomioon että väittävät jonossa olevan 100 lasta...! Ihan käsittämätöntä. Mutta kuten olen aiemmin maininnut, touhu on niin epäorganisoitua, etten ihmettelisi jos lapset olisi vahingossa laskettu kahteen otteeseen... ;)

No, nyt sitten ollaan menossa tutustumisiltaan keskiviikkona, ja toivotaan että meidän edellä olevat perheet peruisivat/eivät ottaisi paikkaa vastaan. Mutta jos näin ei käy, niin sitten pitää alkaa miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Pidemmän päälle on logistisesti mahdotonta, että Vidar jatkaa nykyisessä päiväkodissa. Lisäksi on kamalan kurjaa, kun päiväkotiin menee nyt ainakin 3 sisarusta nykyisestä tarhasta, ja oltiin laskettu että Vidar pääsee samaan porukkaan. Ei olisi niin vaikeaa vaihtaakaan. Siellä kun olisi sitten vielä sen lisäksi jo valmiiksi muutama muukin tuttu lapsi.

Yksi vaihtoehto on toivoa kädet ristissä kesään asti, mutta ehkä tässä pitää alkaa katsella myös muita paikkoja. Tosin yhdet kaverit saivat paikan kesäkuun lopussa, ja päiväkoti alkoi elokuun alussa. Eli siis kaikki on mahdollista, mutta vaikeaa sen varaan on kuitenkaan laskea...

Aargh. Kunhan nuo joskus ovat molemmat siellä koulussa niin sitten voi ainakin tästä jonotus-helvetistä hellittää. Kunnes sitten pitää alkaa katsella asuntoa - vuokra-asuntomahdollisuus Tukholmassa tosin siis meni jo, siinä jonossa olisi pitänyt olla jo ennen syntymää.

Kouluista on DN:ssä kirjoitettu iso artikkelisarja viime aikoina, ihan on itkettänyt sitä lukiessa. Kyllä ovat ruotsalaiset onnistuneet totaalisesti pilaamaan koululaitoksensa. Opettajankoulutukseen on vähemmän hakijoita kuin paikkoja, kuka tahansa pääsee siis sisään. Ehkä ne kaikkein surkeimmat tapaukset eivät koskaan valmistu... ja segregaatio on valtava, onhan täällä hyviäkin kouluja. Mutta sitten on TODELLA huonoja kouluja. Tosi surullista, kun se millaiseen perheeseen syntyy määrittää pitkälti millaisen koulutuksen saa. Verrattiin peräti Amerikkaan, ja silloin menee kyllä todella huonosti.

Ja kaikki vaan syyttelevät toisiaan. Tässä on kyllä blokkipolitiikasta ollut vain haittaa, joka neljäs vuosi värin vaihtuessa punaisesta siniseksi tai päinvastoin, on koululaitos laitettu uusiksi. Uudistuksia on ollut niin paljon viimeisen 20 vuoden aikana, että opettajat ja rehtorit eivät pysy perässä. Demarithan tämän sopan aikanaan aloittivat, mutta kova on ollut uudistusinto Allianssillakin.

Joskus pohdin sitä, että ruotsalaiset on kuitenkin pärjänneet niin hyvin, ettei tämä koulutuksen rappio voi olla niin vakavaa. Mutta siinähän oli ihan selvä ajatusvirhe - ne ikäluokat, jotka kärsivät koulutuksen rappiosta ovat vasta tulossa työmarkkinoille ja jatkokoulutuksen pariin. Eli vasta kohta nähdään mitä tämä alamäki tekee ruotsalaisten pärjäämiselle. Kyllähän nämä silti vielä osaavat laulaa, joten musiikkibisnes ehkä jatkaa porskuttamista ;)

Suomessa on kuulkaas ihan ruhtinaallinen tilanne, vaikka sielläkin omat ongelmansa on!

Koulutielle!

Hurraa, koulupaikka vahvistui vihdoin! Eli syksyllä sitten alkaa koulutie suomalaisessa koulussa. Ainakin kaksi kaveria on myös saanut paikan, tosi kivaa että lapset pääsevät yhdessä kouluun. Nyt sitten pitää alkaa hoitaa Vidarille päiväkotipaikkaa koulun yhteydestä...

Tukholmassa aurinko paistaa ja on kevättä ilmassa! Ilmeisesti myös Helsingissä - kyllä se kevät pian sieltä tulee (toivossa eletään). Tänään oli ainakin sellaiset fiilikset. Viikonloppuna oltiin tosin vielä laskettelemassa, Vidar ekaa kertaa suksilla. Vera laski tosi hienosti, ottaen huomioon että edellisestä kerrasta oli jo vuosi. Aloittelijoille voin todellakin suositella paikka nimeltä Romme Alpin n 2-3 tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Ei tosiaankaan mitkään Alpit, mutta jos käy kerran vuodessa niin hyvin riittää ainakin meikäläisille!

Ällistyttäviä asenne-eroja

Tällä viikolla on jälleen huvittanut ja hämmentänyt ruotsalaisten ja suomalaisten täydellisen erilainen suhtautuminen päivähoitoon.

Keskiviikon DN uutisoi: S-förslag: Gratis förskola från två år. Eli siis yleinen ja ilmainen päivähoito 2-vuotiaasta. Käytännössä kaikille 2 vuotta täyttäneille lapsille oikeus (osittain ilmaiseen) päivähoitoon huolimatta siitä mitä vanhemmat tekevät. Nykyään näin on 3-vuotiaasta eteenpäin.

Ajatuksena on, että jokaisella lapsella on oikeus päivähoitoon. Tämähän on siis täysin vieras ajatus Suomessa, jossa taistellaan jokaisen lapsen oikeudesta kotihoitoon.

Max-hinta päivähoidolle asetettiin 2002 vaalien jälkeen. Tällä hetkellä 15 tuntia hoitoa viikossa on ilmaista 3-vuotiaasta eteenpäin (tämä siis selittää sen, että Veran päivähoitomaksu on huomattavasti alhaisempi kuin Vidarin). Maksamme kahdesta lapsesta 1680 kruunua, vajaat 200 euroa.

Sosiaalidemokraattien pitkän tähtäimen suunnitelma on, että päivähoito olisi täysin ilmaista. Demarit näkevät satsauksen päivähoitoon satsauksena koulutukseen - " en bra fungerande förskola (=päivähoito, joka siis Ruotsissa nimellä esikoulu) långt ned i åldrarna är en viktig del i att vända den här utvecklingen"  eli hyvin toimiva päivähoito jo aikaisesta vaiheesta on tärkeä toimenpide, jolla voidaan parantaa Ruotsin huonoja koulutuloksia.

Buaahaa, tämä on niin koomista. Suomessa, jossa koulutulokset OVAT hyviä, taistellaan päivähoitoa vastaan. Suomessa hoidetaan huomattavasti suurempi osa lapsista kotona kuin Ruotsissa (=äidit hoitavat). Ruotsin demarit eivät juuri katsele lahden yli, että mistä ne hyvät koulutulokset kumpuaa..

Mutta pohjallahan on siis perustavanlainen ero siitä, miten päivähoitoa tarkastellaan. Ruotsissa se nähdään yleisesti hyvänä lapselle, jo 2-vuotiaasta, Suomessa kauhistellaan että ainakin 3-vuotiaaksi lapsen paikka on kotona.

Osuvasti poliittinen kommentaattori DN:ssa kuitenkin totesi, miten mikään puolue ei huutele pienempien ryhmäkokojen puolesta. Minua ei juuri hetkauta, maksetaan kahdesta lapsesta 1680 kr va 860 kruunua, summa on joka tapauksessa aivan älytttömän pieni. Se kuitenkin hetkauttaa, onko lapsiryhmässä suosituksen mukaiset 15 lasta vai 25. Täälläkin puolella lahtea löytyy jutun mukaan jpa 40 lapsen ryhmiä!! 40 lasta, miten siellä kukaan säilyy hengissä ilman kuulovaurioita?!! ... jotenkin tuntuu, että demarit ei oikein näe metsää puilta tässä hommassa. Ruotsissa ei ole mitään pakottavia ryhmäkokoja, olisikohan siihen kuitenkin aiheellisempaa puuttua?

Märkärupi tuli kylään - kolmannen kerran

Meillä on nyt Vidarilla joulukuun alusta asti ollut vaivana svinkoppor - märkärupi. Ekaa kertaa se huomattiin joulukuu alussa, ja vietiin lääkäriin, jonka mielestä syy oli jossain muualla. Joten saatiin antibiootit, ja otettiin testit. Niissä ei kuitenkaan ilmennyt mitään erityistä. Joten jatkettiin antibiooteilla, ja tauti meni ohi viikossa. Päiväkotiinkin palattiin samantien, kun lääkäri sanoi, että koska kyseessä luultavammin ei ole svinkoppor niin päiväkotiin voi mennä vaikka olisikin haavoja tai rakkuloita. Normaalisti märkärupeen ei edes saa lääkkeitä Ruotsissa, vaan konstina on "yritä kestää ja vabbaa" (=Vård av sjuk barn,VAB, olla sairaan lapsen kanssa kotona, pois töistä).

Tauti sitten poistui, mutta seuraavalla viikolla kuultiin, että Vidarin paras kaveri päiväkodissa oli sairastunut. Ja testituloksetkin näyttivät ei oota.

Ja sitten tauti tuli takaisin joulun aikaan, juuri ennen Amerikan reissua. Soitettiin lääkäriin ja saatiin kuuri samana päivänä kun lähdettiin 11.30 aikaan reissuun - mies juoksi Arlandassa apteekista hakemassa lääkkeet. Ja ei kun alusta. Annettiin salvaa aamuin illoin. Tauti poistui.

Viime viikonloppuna en ollut uskoa silmiäni: rakkuloita, joista yksi ihan valtava käsivarren alla kainalon vieressä. Ja ei kun taas lääkäriin. Saatiin salvaa ja kielto viedä päiväkotiin ennen kuin rakkulat on poissa ja uutta ihoa päällä. Tällä viikolla on vabattu oikein urakalla, kun Verallakin ollut kuumetta. Tänään olivat molemma lapset päiväkodissa ainoaa kertaa.

Tauti ei ole missän vaihessa tarttunut Veraan, vaikka siitä sanotaan näin: Märkärupi on erittäin tarttuva, bakteerin aiheuttama ihotulehdus. Toisilla varmaankin on enemmän taipumusta? Päiväkotikaverin äiti totesi, että heillä tauti oli ollut kaikilla - molemmilla äideillä ja kolmella lapsella, eikä siltikään oltu saatu antibioottia. Kun yksi oli tervehtynyt, toinen sairastui.

Nyt alkaa siis tuntua, että seuraavaa kertaa odottaessa... palataan asiaan kuukauden kuluttua?

Kaverikyläilyä

Meillä on vihdoinkin alkaneet kaverivierailut. Viime viikonloppuna oli Veralla kaveri kylässä ja tänään on Vera vuorostaa hänen luonaan. Tosi kivaa, kun ollaan jo niin itsenäisiä! Pari kertaa aiemminkin on tätä jo harrastettu, muttei mitenkään säännöllisesti.

Meillä se hankaluus, että kaverit asuvat vähän ympäriinsä, kun tosiaan käydään erikoispäväkotia, jonne tullaan pitkienkin matkojen päästä. Sitten pitää aina hakea ja viedä, ja meillä kun ei ole autoa, niin ei ihan hirmu kauas viitsi lähteä seikkailemaan. Suurin osa onneksi asuu tässä suunnilleen keskustan alueella. Koulussa asia ei ainakaan tule helpottumaan (jos siis päästään suomalaiseen kouluun), koska sinne käsittääkseni tullaa vieläkin pidempien matkojen takaa. Veralla on päiväkotikavereita mm. Sundbybergissa ja Täbyssä. Täbyyn on meiltä semmoinen matka, ettei ihan heti kyllä lähdetä. Viime keväänä kun siellä oli synttärijuhlat, kotimatkaan meni puolitoista tuntia. Tosin junilla oli jotain ongelmia, mutta silti.

Teillä joilla on lapsia suomalaisessa koulussa, miten olette hoitaneet kaverivierailut?

Älämölöä Suomesta

Suomessa on jälleen räjähtänyt kotiäidit vastaan "ura-äidit" keskustelu totaalisesti silmille. Kotihoidontuen puolustajat ovat barrikadeilla heti, kun vähänkin kyseenalaistaa oikeutuksen olla kotona kolme vuotta lapsen kanssa. Tämä oikeushan on suorastaan perustuslakiin kivetty ja lapsen paikka on kotona vähintään 3 vuotiaaksi asti, hallelujaa ja aamen. tämän keskustelun keskipisteessä on aina lapsen oikeus ja etu, joka todellakin vaatii yhteiskunnan tukevan naisten jäämistä kotiin siihen asti, kunnes perheen pienimmäinenkin täyttää 3 vuotta. Tällä logiikalla nainen on siis kotona vähintäänkin neljä vuotta, useimmissa tapauksissa ainakin 5. Joku saattaa tietysti pyörähtää töissä hetkisen välissä, mikäli lasten syntymien välillä menee enempi kuin 3 vuotta.

Isä on kotona sen kuukauden ensimmäisen kanssa, ehkä pari viikkoa päälle, mutta nekin mielellään samanaikaisesti äidin kanssa - jolloin voi vaikka vähän kalastaa siinä sivussa. Ja sitten kakkosen kanssa sen kuukauden myös, ja sitten voidaan vaikka kaikki lähteä lomalle yhdessä. Tai jotain muuta kivaa tekemistä, jossa isä sitten voi olla äidin APUNA lastenhoidossa (näinhän se usein kuvataan).

Harvemmin siis niin, että isä jää lapsen kanssa keskenään kotiin useaksi kuukaudeksi, kun äiti menee töihin. Tai peräti kuten Islannissa - kuukaudet jaetaan 3+3+3 jolloin isä tosiaankin on vauvan kanssa kotona yksin  6-9kk ajan. Ja tämä malli on Islannissa todettu oikein toimivaksi. Sitten lapset viedään hoitoon, mitä nyt en ehkä kannata 9kk iässä, en myöskään Belgian tai Ranskan mallia viedä vauva hoitoon 3-4 kk vanhana. Mutta eipä ne lapset sielläkään aivan psykopaateiksi nähdäkseni tule, kuten kai suomalaisen keskustelun mukaan olettaisi.

No, hiukkasen kärjistän, kuten Virpi Salmikin tässä aivan loistavassa kolumnissa Äidin paikka on töissä. Tämähän on sen älämöölön aiheuttanut yhdessä Kataisen kommentoinnin kanssa siitä, miten Suomessa tulisi ottaa Ruotsista mallia ja kannustaa äitejä aikaisemmin takaisin työelämään - ja myös parantaa mahdollisuuksia osa-aikaiseen työntekoon.

Olen varmastikin monen mielestä ihan kamalan kotihoidon vastainen - haluan kuitenkin painottaa että en vastusta sinällään kotihoitoa, vastustan sitä, että NAINEN on lähestulkoon AINA se joka jää kotiin (n. 97% kotihoidontuen nostajista on Suomessa naisia). Kuten eräskin tuttu kirjoitti aiheeseen liittyen:

"...mutta en myöskään pidä monien vuosien kotiäitydestä sen takia, mitä vaikutuksia sillä on 1. naisten urakehitykseen, 2. naisten palkan kehitykseen, 3. tasa-arvoon yhteiskunnassa, ja 4. naisten tuleviin eläkkeisiin. Kotiäidin on myös paha lähteä eroamaan jos ei ole työpaikkaa, jos sattuisi niin huono tilanne käymään, eli kotiäideistä tulee täysin miehestään riippuvaisia."

Tasa-arvoisempaa kotihoitoa lapsille ja korkealaatuista päivähoitoa, sitä minä toivoisin kaikille perheille. Yhteiskunnan ei kuulu tukea epätasa-arvoistavia käytäntöjä, vaan tukea tasa-arvoista vanhemmuutta.

Päiväkotikuulumisia

Vidar aiotaan upgreidata ylempään ryhmään seuraavaan kuukauden sisällä. Meidän 2 vuotias on päiväkodissa iso! Aika koomista, kun päiväkodin johtaja kommentoi, että Vidar turhautuu pienten ryhmässä, kun pyörii siellä niiden päälle vuoden vanhojen kanssa. Ehehhee. Itse koen, että Vidar turhautuu, kun ei saa pelata iPadilla, tai ei saa lisää karkkia, tai ei saa juosta kakat vaipassa vaan vaippa pitää vaihtaa. Mutta päiväkodissa siis ollaan sitä mieltä, että Vidar 2v turhautuu koska ei saa tarpeeksi stimulanssia ryhmässä pienempien kanssa. Hymyilyttää.

Toisaalta Vidar varmaankin on ihan valmis keskiryhmään - seuratessaan sisartaan kehitys on todennäköisesti nopempaa kuin monella samanikäisellä esikoisella, ja ryhmässään hän tosiaan on yksi vanhimmista. Paras kaveri Teddy ei valitettavasti tule samaan aikaan uuteen ryhmään, vaan vasta vähän myöhemmin. Mutta päiväkodissa lupasivat lainata tätä Theodoraa (lempinimi Teddy) keskiryhmään silloin tällöin, jotta bestikset saavat ainakin välillä jatkossakin toisistaan seuraa. Ihan mainiota. Teddy & Vidar. Kun Vidarilta kysyy, ketä päiväkodissa on leikkikaverina, vastaus on "Tetti". Ja kuulemma Teddy oli kesällä puhunut mammasta, papasta sekä Viasta. Että sellaista se ensiystävyys :)

Teddy ja Vidar olivat olleet koko päivän keskiryhmässä perjantaina, ja kuulemma kävelleet retkellä tosi reippaasti ja muutenkin mennyt hienosti. Voi meidän pientä miestä... ja kyllä niitä sanojakin nyt yhtäkkiä tulee, viime päiviänä on lisääntynyt huimasti - mummo, pupu, kukko, äiti... Varmaan kohta alkaa tulla puhetta oikein urakalla.

Veraa taas on kehuttu päiväkodista ihan ylenmäärin. Vera usein menee pienten puolelle päiväkotipäivän alkuun, ja välillä myös päivän aikana. Kuulemma Vera ja kaverinsa Ella ovat sellaisia pikkuapulaisia, että yhdessä menevät yhdestä aikuisesta... joka on tietysti positiivista niin kauan kun heillä ei korvata aikuista :) Mutta siis he kuulemma auttavat niin hienosti, etteivät muut lapset jotka myös välillä ovat pienillä lainassa, siihen pysty. Vera onkin usein lukemassa satua pienemmille lapsille, kun käydään hakemassa päiväkodissa. Tosi upeaa. Vastaavaa osallistumista on ajoittain ilmassa myös kotona, mutta useimmiten se päätyy kyllä huutoon ja hammastenkiristykseen ...

Sisarukset, Ulriksdahls slott

Matka-angstia

Nyt on kuljettu bussilla edes takaisin päiväkotiin joitain kertoja, ja voi härreguud että menee hermot. Kuljettiin ennenkin samalla bussilla, vaan lyhyempi matka, nyt ollaan täysin riippuvaisia siitä. Aiemmein se kulki mun mielestä suht hyvin, mutta muuton jälkeen on ollut ihan ihme meininkiä.

Bussin pitäisi tulla 10 minuutin välein, eilen se meni juuri nenän edestä ja seuraava olisi tullut 15 min kuluttua, siitä seuraava 16 min. Kiitos vaan. Kävelin koko matkan ja olin nopeammin perillä! Sitä ei vaan voi Veran kanssa tehdä, koska matka on aika pitkä - Vidar oli itsekseen päiväkodissa eilen. Tänään aamulla liikenne oli ihan kaaoksessa, aamun päiväkoti-vientimatka kesti tunnin ovelta töihin. Illalla hakiessa oli 3 bussia jäänyt välistä!! Niille jotka tuntevat seutuja - matka Odenplanin läheltä Kungsholmenille kesti tunnin. Revi siitä. Onneksi oli banaania ja pillimehua eväänä, ja oltiin vieläpä tajuttu ostaa kaupasta Bamse-lehti, kun satoikin niin penteleesti ja äiti paikkasi huonoa omaatuntoa ollessaan kovin myöhään hakemassa päiväkodilla...

Joten nyt on kyllä pakko keksiä joku vaihtoehtoinenkin reitti, vaikka kuviteltiin että tämähän on kätevää kun päästään suoraan ovelta ovelle. Onhan se kätevää, jos bussi vaan kulkisi... ylipäänsä outoa, että bussi menee niin harvoin, se on usein ihan ammutta täyteen väkeä. No, tavattiin mukava täti bussipysäkillä ja juteltiin  hänen kanssaan sitten puolet matkasta, asui vieläpä aika lähellä meitä. Ei siis onneksi tarvinnut kenenkään mököttää! :)

Kuvia kyseltiin - tässä keittiö juuri ennen muuttoa. Muuton jälkeen ei kuvia ole otettukaan, kaaosta ei jaksa kuvata...

e

Päiväkotijuhlat

Viikonloppuna juhlittiin viimeinkin Veran ja kahden päiväkotikaverin yhteisiä synttäreitä, 5+5+5. Kyllä niitä oli jo odotettukin! Saatiin päiväkodin tilat lainaksi ihan ilmaiseksi. Yhden juhlijoista äiti on ammattimainen nukketeatterin vetäjä, joten vieraaksi saatiin Cirkus Strada:

Esitys oli menestys ja lapsilla oli huippuhauskaa. Cirkus Strada esiintyy tällä viikolla Suomessa, jossakin festareilla. Aika huippua, että sellaistakin voi tehdä työkseen! Tässä tytöt jännittyneinä:

Voin myös lämpimästi suositella juhlien järjestämistä kimpassa, oli paljon mukavampaa ja myös vähemmän stressaavaa, kun ei tarvinnut ihan kaikesta huolehtia itse!

Vidar oli juhlissa myös elementissään, rohmusi makeisia ja pullia kaksin käsin puoliksi pyödällä maaten:

 

Juhlia oli ilmeisesti jännitetty niin kovasti, että illalla iski Veraan kuume kun jännitys purkautui. Nyt ollaankin oltu sairastupalaisia siitä lähtien. Vidar on myös ollut kotona, ja meillä on ollut tosi mukavaa - mitä nyt pikkuinen työstressi iskee päälle. Onneksi voidaan miehen kanssa myös jakaa päiviä, joten tänään on tullut tehtyä myös töitä kotoa käsin. Ruotsissa vabata (vabba=hoitaa sairasta lasta kotona) voi tuntien mukaan, joten systeemi toimii siten tosi hyvin.

 

Onneksi täällä ollaan myös poistamassa se älyttömyys, että Försäkringskassaan pitää ilmoittaa samana päivänä kun lapsi sairastuu eli ilmoituksen voi jatkossa tehdä myös myöhemmin. Myöskin poistumassa on velvollisuus hakea päiväkodin hyväksyntä, että lapsi on todella ollut poissa päiväkodista. Tämähän on aiheuttanut kovasti byrokratiaa ja ylimääräistä työtä päiväkodeille, eikä kuitenkaan eroa ole juuri huomattu - eli fuskaaminen ei ole ollutkaan kovin yleistä.

 

Viikon prässi

Takana on varsinainen viikko. Alkuviikosta olo oli jo jokseenkin tukkoinen, joten tein vähän lyhyempää päivää ja töitä etänä. Olo ei sillä kuitenkaan parantunut, vaan keskiviiko-iltana nousi 38.5 asteen kuume. Torstaina oli kuitenkin tiedossa sekä työhaastattelu että työtilaisuus Helsingissä, joten pakko oli vaan tsempata. Särkylääkettä naamariin ja unille keskiviikko-iltana, ja johan oli herätessä olo ihan ok. Eli onnistuin hoitamaan sekä haastattelun että työiltatilaisuuden kunnialla kotiin, palaamaan hotellille puoli yhdentoista aikaan eilen illalla, vielä tekemään töitä puolisen tuntia, unten maille ja aamulla ylös Suomen aikaan puoli seiska jotta kerkeää lennolle takaisin Tukholmaan. Lento laskeutui ysiltä ja olin toimistolla 9.45, jonka jälkeen tvielä duunia päälle päivän verran - lisäksi esiintyminen koko toimistolle (120 henkeä) kokouksessa ja nyt vihdoin ansaitulla viikonlopun lomalla! Huh. Mutta näin jälkeenpäin, voipas olla tyytyväinen saavutukseensa. Mitä luulet, lähteekö kuume särkylääkkeillä kokonaan, vai olisiko se muutenkin häipynyt?

Mies väsää ihanaa illallista ja itse sinnittelen hereillä punkkulasin voimin (se ei tosin ehkä ole paras keino pysytellä hereillä, mutta kuuluu ehdottomasti perjantai-iltaan..). Romanttinen illallinen taitaa kyllä päätyä siihen että eukko nukahtaa pöytään ;)

Meillä oli tarkoituksena kokeilla unikoulua Vidarille tänä viikonloppuna. Nyt kuitenkin pikkumies tuntuu vähän lämpimältä, ja molemmat vanhemmat ollaan ihan kuu-ukkoina väsymyksestä, etten tiedä miten valvominen ensi yönä oikein luonnistuu... meillähän tämä yörumba jatkuu ja jatkuu, ollaan itse jo ihan sokeita tälle hulluudelle joten kun eräs kaveri vaivihkaa totesi "olisiko jo aika testata unikoulua", itsekin tajusin että ollaan nyt valvottu yli 1½ vuotta putkeen öitä Vidarin yöjuomisten takia. Maitoa menee niin että vaippa huljahtaa yli ja sänky on aamulla usein märkänä. Joten kaverin kommentti oli jokseenkin terveellinen herätys - pitäisiköhän asialle tehdä jotain!? Mutta saa nyt nähdä, kyetäänkö siihen kuitenkaan tänä iltana.

Vidar on viihtynyt päiväkodissa ihan älyttömän hyvin, aamulla kun vie niin äijä häipyy pipo viipottaen eikä taakseen vilkuile. Iso mies jotenkin... lisäksi uusia taitojakin on opittu, nykyään must juttu on pelien pelaaminen, pelihyllyn edessä seistään ja kiljutaan. Kaikki pelit kelpaa, vaikkei niitä todellakaan vielä osatakaan. Palapelit sujuu tosin jo aika hienosti, ottaen huomioon, ettei ikää ole vielä edes 20kk.

Vera on alkanut puhumaan enemmän ja enemmän ruotsia, vihdoin. Viikonloppu isänsä ja farfarin kanssa Espanjassa auttoi asiaa huimasti (tosiasiallisesti minä olen siis ollut ruotsin oppimisen esteenä...), mutta varmasti se kielitaito olisi ilmankin alkanut parantua. Nyt tulee jopa lauseita ruotsiksi, vaikka vielä suomi onkin selvästi ykköskieli. Vidarin kaksi sanaa ovat "kom" ja "mama".

Ensi viikolla on sitten vappu ja toukokuu. Jos vihdoin säidenkin puolesta saapuisi kevät? Vappua mennään aattona viettämään ystävien luo ja vappupäivästä ei vielä tietoa. Angsti on joka tapauksessa luvassa, koska se tulee aina kun olen vappua Ruotsissa. Olen vappuihminen ihan selkeästi, ja täällä sen päälle ei ymmärretä hölkäsen pöläystä. No, ensi vuonna sitten taas! Saatan kuitenkin postittaa tänne tulikiven katkuisen tilityksen ensi tiistaina ;)

Puuta heinää, aina vaan koulusta...

Voi elämä näitä Ruotsin demareita. Ensin ne itse sössii koululaitoksen tärviölle ja sitten ne kehtaa tulla jonkun 8 kohdan listan kanssa ohjeistamaan, kuinka ongelma pitäisi hoitaa. Tänänä DN Debatissa Ibrahim Baylan mm ehdottaa, että jonotussysteemit kouluihin pitäisi poistaa ja valinta pitäisi suorittaa sen sijaan arvalla (sen lisäksi sallitaan sisarus-etuajovuoro sekä koulun läheisyysperiaate). Arpahan se on se hyvä keino ratkoa ongelmia... eli kun joku koulu on niin hyvä, että sinne jonotetaan, pitäisi se ratkoa siten, ettei ainostaan paremmin toimeentulevista perheistä päädyttäisi sinne. Näin siis sosiaalinen segregaatio vähenisi, ja kouluissa oltaisiin tasaisesti huonoja! Huraa jipii, mikä loistava tasapäistävä ja juuri niin demarimainen ehdotus! Kaikista kouluista huonoja niin kukaan ei vaan pääse hyötymään!

Ja kyllä, sosiaalinen segregaatio on tottakai ongelma. Ongelmanratkaisu ei vaan ole aina niin yksinkertaista kuin jotenkin näköjään kuvitellaan.

Toinen erityisesti suomalaisnäkökulmasta mielenkiintoinen ehdotus on, että päiväkotiin pitää investoida, koska "barn som gått i en kvalitativ förskola klarar sig bätte i skolan". Elikä hyvä päiväkoti takaa menestyksen koulussa. Tätä ei kyllä suomalaiset allekirjoittaisi, tuntuu välillä että Suomessa lapset halutaan  kotihoitoon niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista! Artikkelin kirjoittajan mukaan lasten kognitiiviisten taitojen kehittäminen on tärkeää jo aikaisessa vaiheessa, ja siksipä halutaan mm. parantaa päiväkotien opetustehtäviä sekä henkilöstön koulutusta, sekä poistaa kotihoidontuki. Näin siis Ruotsissa, jossa kotihoidontuki on ihan minimaalista jo valmiiksi.

Tästä tulenkin mielenkiintoiseen aasinsiltaan liittyen päiväkotien pedagogisiin tavoitteisiin, juuri luin ettei päiväkotilaissa Suomessa sellaisia ole. Että lakia uudistaessa määriteltäisiin ryhmien maksimikoot (sitä ei ole nyt tehty) sekä päiväkotien pedagogiset tavoitteet plus että esiopetus ja päiväkodit siirtyisivät opetustoimen alle. Ruotsi otettiin tässä jutussa esimerkkinä, miten paljon kehittyneempää päiväkotitoiminta on. Ja tosiaan, meillähän jo Vidarin ryhmän vanhempainillassa käytiin läpi ryhmän pedagogisia tavoitteita ja miten eri toiminnat vahvistavat näitä tavoitteita! Vaikkei 1½ vuotiaalla tarvitse varsinaisesti ollakaan tavoitteita, tuntui toisaalta aika kivalta, että näitä oli kuitenkin ajateltu ja toimintaa suunniteltiin jo sitä kautta. Tämän ajattelutavan kautta ymmärtänee paremmin, että täällä tosiaankin nähdään lapsen parhaaksi päästä päiväkotiin viimeistään 2 vuotiaana ja säälien suhtaudutaan niihin, jotka eivät pääse tämän kehittävän toiminnan pariin...

Palatakseni kuitenkin tähän ko. artikkeliin, koomiselta tuntuu että esimerkkiä tulisi Baylanin mukaan kuitenkin ottaa Suomesta - tosin ainoastaan aikaisessa puuttumisessa, jotta oppilas pääsee nopeasti tukitoimien pariin jos hän on jäämässä opetuksessa jälkeen.

Ei kyllä vaan kykene sossuja ottamaan tosissaan koulupolitiikan suhteen, kun he ovat olleet tätä alamäkeä vauhdittamassa mm poistamalla todistukset kouluista, laskemalla opettajien palkkaa sekä vähentämällä auktoriteetin olemattomiin. Ruotsalaisissa kouluissahan ei anneta edes läksyjä... Turha nyt on huudella, sanoisin.

Taas kerran päivähoidosta

Onpas yllättävää, että Suomessa velloo jälleen kerran kotihoidontuki keskustelu ja professori Liisa Keltikangas-Järvinen on kaivettu framille laukomaan totuuksia siitä, miten lapset häiriintyvät, jos heidät viedään hoitoon alle 2-vuotiaana. Katselin tänään (tai oliko eilen) ulos tulleen haastattelun netistä, vaikkakin ärsytyskäyrä nousi muutamaan kertaan sataan (ja tiedostin sen kyllä myös etukäteen), mutta halusin tietää mitä hän oikeastaan sanoo. Ja kyllä! Hänen suustaan pääsi mm seuraavanlainen lause "siinä tapauksessa äitikin voi palata työelämään ilman syyllisyyttä", ja kyseessä oli siis pari vuotiaan laittaminen perhepäivähoitoon /3 vuotiaan laittaminen päiväkotiin. Ah mitä mieletöntä paluuta suoraan 50-luvulle!!! Siis lue: jos äiti laittaa lapsensa päivähoitoon alle 2 vuotiaana, hänen tulee kokea syyllisyyttä? Lisäksi, wuahaa, juuri ÄITI voi siis tässä tapauksessa palata töihin tuntematta syyllisyyttä. Isästä ei taas puhuttu mitään. Mutta äidithän tosiaan käyttävät 96% kotihoidontuesta, joten mitäs sitä isistä puhumaankaan. Hehän ovat hommassa vaan ihan statisteina (ja heillä on se oikea ja tärkeä urakin, josta ei mitenkään voi olla 2kk poissa).
Lisäksi hän totesi, että alle 2-vuotiaana päivähoitoon joutuneet ovat aikuisena stressaantuvia ihmisiä. Heille kävi hänen mukaansa suoraan sanottuna ihan köpelösti. Voi hyvää päivää! Belgiassa lapset viedään normina 4kk vanhana hoitoon. Mahtaa koko Belgianmaa olla todellisen stressikohtauksen kourissa! Ystäväni, jolla on tällä hetkellä 3½ kk vanha poikavauva, viettää hänen kanssaan viimeistä äitiyslomaviikkoaan. Ensi viikosta lähtien 4kuinen menee hoitoon neljänä päivänä viikossa. Sehän on siis ihan kamalaa, mutta en kyllä jaksa uskoa, että lapsen elämä olisi nyt ihan tuhoontuomittu. Kas kun taas ko. uusimmasta tutkimuksesta ei ole Ruotsissa kuultu halaistua sanaa...

Sisko ja sen veli

Veralla oli eilen päiväkotiyö, järjestetään puolen vuoden välein. Päiväkotiin siis jäädään yöksi, tällä kertaa yöksi jäi 11 lasta, ja hyvin oli mennyt.

Kun lähdettiin eilen päiväkodilta, Vidarilta tuli lohduton itku - sisko ei tullutkaan mukaan! Itkua kesti jonkin aikaa ja se oli ihan aidosti surkeaa, ei mitään kiukku-itkua. Aivan superhienoa ja vähän hämmentävää, miten veli jo nyt kokee siskon läsnäolon ja tärkeyden.

Tänään illalla katsottiin Ruotsin Melodifestivalenia, eli euroviisukarsintoja. Tätä iltaa on edeltänyt neljä karsintaa, ja tänään siis valittiin euroviisuedustaja Globenissa. Valituksi tuli Loreen, mutta illan paras esitys tuli kyllä Veralta, joka tanssi ohjelman ajan tv:n edessä. Jonkun vuoden päästä on ehkä pakko lähteä neidin kanssa ihan Globeniin katsomaan suorana... (toinen vielä hälyttävämpi mielikuva, klipklip, 10 vuoden kuluttua, "äiti mähän v***u menen sinne discoon, mamma jag går ju fan på den discon, oioi uuuh ehkä ihan ihanaa että ne on vielä niin pieniä!)

Päiväkotimaksut ja muuta kivaa

Enpä vaan voi olla taas kerran päivittelemättä, kun päiväkotilasku kolahti sähköpostiin: kaksi lasta täysipäiväisenä päiväkodissa, hinta 1680 kruunua. Siis todellakin noin 185 euroa - alle 200 euroa siis kahdesta lapsesta. Ihan käsittämätöntä. Suomessa jo yhden lapsen paikka maksaa 250, saatika sitten muualla maailmassa...voipahan taas hyvillä mielin olla iloinen veronmaksaja!

Ihania uutisia kuuluu myös lapsirintamalla; ystäväperheeseen oli vihdoin tullut tieto, että Etiopiassa odottaa pieni tyttö vanhempiaan. Viiden vuoden odotus palkitaan lopulta. Miten näissä adoptio-prosesseissa voikin mennä näin kauan aikaa? Kuulemma adoptio-oikeus oli jo menossa umpeen ja ystävät luovuttamassa, kun viime minuuteilla tämä tieto pienestä 10kk vanhasta tyttölapsesta oli saapunut. Ystävät lähtevät vauvaa hakemaan Etiopiasta muutaman viikon päästä. Ihanaa!

Hyvin yleistä tämä ei-toivottu lapsettomuus tosiaan on, omassakin ystäväpiirissä useita pariskuntia. Onneksi myös parilla muulla ystävällä lapsettomuus on loppunut raskaaksi tuloon monen vuoden yrittämisen jälkeen. Toivoa on siis, vaikka sen olisi jo melkein heittänyt.

Pois sairastuvalta ja päiväkoti sujuu

Vidarin päiväkodissa aloittamisen jälkeen viime viikko oli ensimmäinen jolloin lapset olivat terveitä koko viikon. Siis kuukausi siinä meni - ensin vatsatauti, sitten kuumetta, sitten flunssaa, ja lopulta Vera sai vesirokon. Vidar ei sitten kuitenkaan saanut, vaikka puoli tarhaa on kärsinyt ko taudista. Erinomaista sinänsä, että Vera on sen nyt sairastanut mutta olisihan se ollut kätevää että se olisi tullut Vidarillekin samalla... No, joka tapauksessa viime viikon jälkeen piirrettiin rasti seinään - ehkä sairauskierre on siis laantumaan päin!

Viime viikolla myös Vidar meni päiväkotiin ekaa kertaa ihan mielellään, ja nykyään kun vie heitä sinne niin ukko roikkuu jo valmiiksi sisäpihan ovessa että "päästä nyt jo pihalle leikkimään" - ja kun portin sitten avaa, sinne häipyy eikä perään huutele :) Aika nopeasti tämä sitten kuitenkin sujui, vaikka alkuun vähän kirpaisikin.

Samanaikaisesti kuitenkin käyttäytyminen (öisin ei-nukkumisen lisäksi) on mennyt vaan hullummaksi - nykyään aina kun silmä välttää, on pakko kiiivetä pöydälle, repiä Veraa naamasta tai vaatteista, heittää ruokaa, kakata kylpyyn. Tosi kivaa. Hirmuinen vahtiminen koko ajan, kun äijä pistää ihan ranttaliksi. Ehkä seon jonkinlaista kapinaa sitten kuitenkin, tai ainakin rajojen testaamista ja uhmaa?

Sairastuvassa

Niinpä me sitten tietysti sairastuttiin ensimmäisen päiväkotiviikon aikana. Niinhän sitä sanotaan, että alussa ne pöpöt leviää. En kyllä muista, että Veralle olisi aikanaa tullut näin nopeasti, mutta kyllä taisi hänkin osansa saada sitten pikkuhiljaa. Vidar siis sai kauhean vatsataudin keskiviikkoyönä, ja oksensi vielä torstaina aamulla. Me muut oltiin silloin vielä ihan kunnossa, Vera oli päiväkodissakin. Kuulemma toinenkin maanantaina aloittanut lapsi Vidarin ryhmästä oli vatsataudissa torstaina.

Mutta tietty sitten eilen illalla taudin sai ensin Vera ja sitten J. Täällä oksensivat molemmat viime yönä, onneksi Vidar on jo terve, ettei ihan kaikille iskenyt tauti samaan aikaan. Minulle sitten varmaan huomenna, mutta eletään toivossa että 1) säästyisin taudilta tai 2) ainakin mies kerkeää parantua siihen mennessä.

Kyllä sitä on aika raato kun perhe sairastaa, kun muutenkin tätä valvomista on tässä ihan yllinkyllin... toisaalta päiväkodin myötä Vidar on alkanut nukkua pikkaisen paremmin eikä enää tunnu vaativan maitoa parin tunnin välein öisin.

Muuten päiväkodin inskolning (mikä on suomen sana?) menikin oikein hyvin, ja torstai-aamuna kehuivatkin päiväkodilla kun Veraa viedessäni kerroin Vidarin sairastumisesta, että "johan se alkoikin mennä jo tosi hyvin". Ma ja ti oltiin vielä koko päivät paikalla, ma J ja ti minä, mutta keskiviikkona J oli jo lähtenyt ja vilkutellut mennessään eikä poika ollut moksiskaan. Aamulla pihalla Veran kaverit toisaalta pitivät pikkumiestä niin hyvänä, että vähemmästäkin ukolla menee pää sekaisin :) Aikamoista kyytiä tulee tämä poika isojen tyttöjen kyydissä saamaan!

Nyt sitten maanantaina uusi yritys. Varmaan pari päivää extraa tähän totutukseen menee, mutta on se aina parempi kuin Veran 3 viikkoa aikanaan...