Matka-angstia

Nyt on kuljettu bussilla edes takaisin päiväkotiin joitain kertoja, ja voi härreguud että menee hermot. Kuljettiin ennenkin samalla bussilla, vaan lyhyempi matka, nyt ollaan täysin riippuvaisia siitä. Aiemmein se kulki mun mielestä suht hyvin, mutta muuton jälkeen on ollut ihan ihme meininkiä.

Bussin pitäisi tulla 10 minuutin välein, eilen se meni juuri nenän edestä ja seuraava olisi tullut 15 min kuluttua, siitä seuraava 16 min. Kiitos vaan. Kävelin koko matkan ja olin nopeammin perillä! Sitä ei vaan voi Veran kanssa tehdä, koska matka on aika pitkä - Vidar oli itsekseen päiväkodissa eilen. Tänään aamulla liikenne oli ihan kaaoksessa, aamun päiväkoti-vientimatka kesti tunnin ovelta töihin. Illalla hakiessa oli 3 bussia jäänyt välistä!! Niille jotka tuntevat seutuja - matka Odenplanin läheltä Kungsholmenille kesti tunnin. Revi siitä. Onneksi oli banaania ja pillimehua eväänä, ja oltiin vieläpä tajuttu ostaa kaupasta Bamse-lehti, kun satoikin niin penteleesti ja äiti paikkasi huonoa omaatuntoa ollessaan kovin myöhään hakemassa päiväkodilla...

Joten nyt on kyllä pakko keksiä joku vaihtoehtoinenkin reitti, vaikka kuviteltiin että tämähän on kätevää kun päästään suoraan ovelta ovelle. Onhan se kätevää, jos bussi vaan kulkisi... ylipäänsä outoa, että bussi menee niin harvoin, se on usein ihan ammutta täyteen väkeä. No, tavattiin mukava täti bussipysäkillä ja juteltiin  hänen kanssaan sitten puolet matkasta, asui vieläpä aika lähellä meitä. Ei siis onneksi tarvinnut kenenkään mököttää! :)

Kuvia kyseltiin - tässä keittiö juuri ennen muuttoa. Muuton jälkeen ei kuvia ole otettukaan, kaaosta ei jaksa kuvata...

e

Uudessa kodissa

Muutto takana, kaksi viikkoa uudessa talossa. Aivan ihanaa! Vieläkin kaoottista, tänään vietetty koko päivä huonekalukaupoissa. Pikkuhiljaa parempaa kohti onneksi. Kuvia seuraa.

Huomenna juhlitaan Veran ja kahden päiväkotikaverin synttäreitä. Päiväkotia saa lainata juhlien ajaksi. Päätettiin laittaa hynttyyt yhteen, koska kaikille kolmella on synttärit heinäkuussa ja näin ei sitten osu kolmia eri juhlia elokuulle.

Niin, Vera täytti jo 5 vuotta! Meillä on iso tyttö... päiväkodin vanhimpia, joka ensi vuonna menee eskariin. Onnea Vera!

Muuton yhteydessä olen käynyt läpi vanhoja valokuvia, pakannut ikiaikaisia varastoon vietäväksi. Todellinen memory lane... hiukan huvittaa etenkin 90-luvun pukutyyli... jotenkin sitä aina ajattelee, että 80-luku oli aivan karseaa, mutta eipä tuo 90-luku juuri kyllä muuttanut asiaa. Ihan huhhuh mitä asuja. Opiskelijaporukkaa huhuilee facebookissa, että pidettäiskö 20v juhlat. 20 v!!! siitä kun aloitettiin opiskelu Jyväskylän yliopistossa. Ihan käsittämätöntä. Onhan tässä tietysti paljon tapahtunut (myös sen pukeutumistyypin suhteen ;) mutta kyllä se silti on, kuten yksi opiskelukaveri totesi "huikeaa ja haikeaa".

Tässä asunnossa meinataan nyt olla aikalailla pysyvästi, joten ollaan tehty kerrankin kunnollista inventaariota. Paljon kamaa on myyty Blocketissa , paljon on viety Myrornaan ja paljon annettu eteenpäin tutuille ja kavereille. Kerrankin! Tietty sitten on myös ostettu etenkin huonekaluja, mutta tuntuu että ylimääräisestä lastista on selvitty ekaa kertaa ikuisuuksiin.

Kaiken huippuna päädyttiin ostamaan tavallinen lankapuhelin!! Omg. Sellaista en ole omistanut sitten, en tiedä, vuoden 2000? Syynä se, että meillä on käsittämättömän huono verkko eikä kotoa voi kännykällä juuri soitella. Ja koska operaattori tulee duunin kautta, sitä ei voi vaihtaa.

Vanhan ajan tavoista meille on tullut Dagens Nyheter, mutta toden totta, kahteen viikko lehdenjakaja ei ole löytänyt taloamme kuin kolmena päivänä. Olen keskustellut DN:n asiakaspalvelun kanssa 4 kertaa kahden viikon sisällä, mutta ei. Vaikka fakta on, että sisäpihan taloja on tasan yksi, on se ilmeisesti aivan mahdotonta löytää. Siispä joutunemme peruuttamaan lehden.

Kuukauden saldo

Aika liitää ja puoli kesää on pian ohitse! Säistä ei sitä kyllä huomaisi - sateisessa pohjolassa ei edes työnteko harmita, kun mittari näyttää 12-13 astetta ja bikineille ei ole juuri ollut vielä käyttöä. Juhannus oli ja meni maalla, hyttysten syötävänä, sentään aattona oli mainio sää ja päästiin ihan nauttimaan lämmöstä. Porukat hyytyi aikaisin, yksi sairastelun takia, toinen koska oli raskaana ja loput vaan ihan lapsia nukuttaessa. Että sellainen railakas juhannus! Lapset on raukat ihan syötyjä, muhkuroita ja patteja riittää joka puolelle kroppaa.

Meillä oli tapahtumarikas kesäkuu, kun alkukuusta löydettiin asunto, josta tehtiin tarjous jo ennen näyttöä ja se sitten meni pikkuisilla muutoksilla läpi. Kyseessä on piharakennus Tukholman keskusta-alueella - siis talo keskellä keskustaa! Täydellistä!

No, sitten tulikin paniikki, koska alkuperäinen tarkoitus oli ollut, että remontoidaan omamme ja myydään ensin, ja sitten vasta ostetaan.  Näinhän se usein menee, varsinkin Ruotsissa, että kun sopiva asunto tulee kohdalle, pitää tilaisuuteen tarttua heti - ja koko hommaan voi mennä n 2-3 päivää. Oltiin jo kaveri varattu remonttihommiin 2 viikoksi heinäkuussa lomamme aikana. Soitetttiin sitten hänelle torstaina, että voisitko tulla viikonloppuna ja aikaa onkin n 5 päivää. Kaveri tuli sitten, raukka hommiin koko viikonlopuksi. Lisäksi olin juurikin Bostonissa kun tämä tapahtui, eli kerkesin käydä asuntoa katsomassa ennen lähtöä ja sitten kaupat oli tehtävä matkan aikana!!

Siinä sitten maalattiin ja paklattiin, korjattiin seiniä ja ovia ja roikkuvia ovenkahvoja. Yksi ovi oli mm potkaistu sisään, kun lukko meni tässä keväällä rikki eikä ovea saatu muuten auki... Lasten kanssa oltiin 2 päivää evakossa. Vanhemmat tuli kyläilemään remonttia seuraavana maanantaina, jolloin J lähti työmatkalle Norjaan. Yllättäen meklari halusikin ekan ennakkonäytön jo keskiviikolle, ja kysynnän vuoksi yleisen näytön jo lounasaikaan torstaille (kun aluksi piti olla su ja ma) - ja torstai-iltana asunto oli myyty!

Olimme ostaneet uuden asunnon edellisenä torstaina - siis viikon aikana ostimme asunnon, remontoimme, vanhemmat tulivat kylään, olin työmatkalla USA:ssa, mies oli työmatkalla Norjassa ja ostimme uuden asunnon! Mikä viikko...

Sen jälkeen onneksi sai vähän rauhoittua, kohti juhannusta, tosin samanaikaisesti kaiken kanssa Veralla oli sitkeä silmätulehdus. Onneksi vanhemmat olivat apuna, muuten homma olisi varmasti mennyt ihan käsille...

Muutto on joka tapauksessa jo elokuun alussa, nyt vielä muutama päivä töitä Suomesta käsin -sitten lomaillaan Suomessa ja vähän myös Espanjassa, ja kunhan sieltä palataan niin sitten jo muutetaankin.

Asuntopolitiikkaa

Ruotsissa käy keskustelu kuumana asuntopolitiikasta ja lyhennyksistä. Täällähän siis asuntolainaa ei tarvitse lyhentää lainkaan, mutta lainaa ottaessa pitää olla kykyä maksaa 15% asunnon hinnasta. Eli siis aikamoinen summa, mutta sitten voikin elellä lainan kanssa hamaan tappiin.

Nyt Tukholman kaupunginjohtaja Nordin on ehdottanut, että entäs jos laitettaisiinkin lyhennyspakko. Asuntojen hinnat on viime aikoina laskeneet, samanaikaisesti kun lainojen määrät ovat huimia ja velkaantuminen todella kovissa luvuissa etenkin Tukholmassa. Kämpät todella maksavat paljon, 80m2 asunto keskusta-alueella maksaa noin 4 500 000 kruunua (500 000 euroa) joka lienee about samaa luokkaa kuin Helsingissäkin?

Lainojen lyhentämisvaatimukselle on näytetty sekä vihreää että punaista valoa. Kriittisesti siihen suhtautuvat ovat päivitelleet, miten esim lapsiperheet voisivat selvitytyä lyhentämisvaatimuksista. Esim jos olisi 60 vuoden laina, sitähän joutuisi kuussa maksamaan näin ja näin paljon. Hui! Ja jos olisi 30 vuoden laina, siitä harva selviäisi!

Hiukan koomista on ollut näitä lukea, tietäen Suomen lainapolitiikan. Itse en edes olisi saanut 30 vuoden lainaa kun lainoja syksyllä 2009 kyselin, vaan tarjottiin 20 tai max 25 vuoden lainaa. Ja yli 30 vuoden lainoja ei kai ylipäänsä juurikaan ole tarjolla, vaikka löystymistä lainojen lyhennysvaatimuksissa on viime aikoina kai sielläkin ollut.

Mutta että sehän nyt olisi pöyristyttävää, että lainoja peräti olisi pakko lyhentää. Toisaalta vuokra-asuntojahan täällä ei ole, joten oman ostaminen on lähes ainoa vaihtoehto, ja jos tuota 15% pääomaa ei ole niin siihen ehkä pitää ottaa myös lainaa. Jota sitten kyllä pitää lyhentää. Tässä tilanteessa tietysti varsinaisen asuntolainan lyhentäminen voi olla liikaa.

Mutta silti... kukaan ei ole missään maininnut, että muissa maissa lainojen lyhentäminen on ihan automaatio. Ikäänkuin ruotsalaiset ei mitenkään voisi tällaiseen kyetä. Jäisihän sitä kuluttamiseen sitten kamalan paljon vähemmän rahaa, eikä ehkä päästäisikään sille vuosittaiselle  Thaimaan reissulle...

Asuntokauppaa

Meillähän on käynyt uuden tulokkaan myötä asunto vähän pieneksi. Etenkin jos ajattelee, että olisi kivaa joskus majoittaa myös vieraita. Suomessa meillä oli 110m2, täällä siis 81m2. Itse pidän sekä meidän kämpästä että taloyhtiöstä niin paljon ettei minua juuri haittaa, enkä jaksaisi ruveta ravaamaan asuntonäyttöja tai johonkin remonttiprojektiin kaiken muun keskellä. Olisin siis tässä tyytyväisenä jonkin aikaa, mutta mies harhailee ahdistuneena.

Oli sitten ottanut selvää millaisen asuntolainan saisimme. Kuulemma - 10 miljoonan kruunun asuntoon!! Härreguud. No, tämän asunnon hinta on noussut 7 vuodessa rutkasti, joten alkupääoma olisi sen verran, että se vaadittava 15% varmaan täyttyisi. Sen jälkeenhän käytännössä lainoja ei Ruotsissa tarvitse maksaa takaisin. Mutta siis 10 miljoonan kämppään... ja jos ruotsalainen saa ison lainan, ruotsalainenhn sen ottaa. Taitaa olla ollut näin Suomessakin jonkin aikaa - mutta suomalainenhan maksaa lainansa takaisin vaikka itkien ja selkä ruvella. Ruotsalainen hummailee ja elelee leveästi. Suomessa olisin saanut lainan muistaakseni n 200 000 euroa ja sen 20-25 vuoden takaisinmaksuajalla. On pikkaisen eroa, sanonko! (ehkä lieventävä asianhaara on että suomessa olisin ottanut lainan yksin, täällä se on laskettu meille molemmille. mutta silti)

No, ei nyt vielä olla kuitenkaan tuota kivaa 7-10 miljuunan lainaa otettu...

Sekalaista

Meillä ei ole lopulta ollut ollenkaan käyttöä manducalle. Olisi ehkä pitänyt arvata, ettei minusta ole kantajaksi. Tosin suurin syy ja hyvin positiivinen sellainen lienee se, että Vera on kävellyt todella reippaasti suht pitkiäkin matkoja. Kantoreppua ei siis juurikaan ole tarvittu. Ja koska sitä tarvitaan niin harvoin, edes niillä kerroilla kun sillä oikeasti olisi käyttöä, ei sitä tule käytettyä (esim lentokentällä). Olen myös miettinyt, eikö manducassa voi kantaa edessä lapsen kasvot menosuuntaan? Ohjekirjassa ei tämmöistä vaihtoehtoa ole lainkaan mainittu, enkä ole myöskään moista nähnyt. Ilmeisesti tarkoitus olisi kantaa isompaa vauvaa selässä?

Positiivista tosiaan on, että meidän 3vuotias on mielettömän reipas kävelijä, etenkin nyt kesäisellä säällä ja kunhan ei ole kiire. Päiväkotimatkat menee ihanan leppoisasti, Vidar vaunuissa ja Vera jalan. Matkalla toki tutkitaan kaikki puskat ja kukat ja mainostaulut, mutta talvella nähtyihin "en jaksa" makaamisiin pitkin penkkoja ei ole jouduttu viime aikoina lainkaan.

Olen myös pohtinut, missä vaiheessa vauvaa voi alkaa ajeluttaa pyörän tarakalla istuimessa? Kun vauva istuu omin avuin?

Meillä noustaan pystyyn tukea vasten ja kupsahdetaan pitkin menemään. Pää vaan kolisee. Mutta ei hommata kävelykypärää... :)

Talossa kävi vähän aikaa sitten nuohooja. Tyyppi totesi, että savupiippu on hengenvaarallinen, kuulemma tiiliä irti ja koko piippu pitäisi uusia. Kiva kiva. Ollaan talven aikana poltettu kakluunissa tulta monena päivänä viikossa. Onneksi ei posahtanut koko höskä ilmaan. Omistaja vain totesi, että ei he tiedä milloin on viimeksi nuohottu. Ikäänkuin se ei jotenkin kuuluisi omistajan velvollisuuksiin pitää kiinteistöstä huolta... todella huoletonta meininkiä. Ikkunoita ei ole uusittu, vaikka niistä huomautimme jo yli vuosi sitten. Ränni roikkuu viime talevn jäljiltä.

Toivoisin niin, että talon ostaisi joku, joka jaksaisi kunnostaa sen ja pitää siitä huolta. Talohan on aivan ihana, mutta vaatisi aikaa sekä osaavaa huolenpitoa. Naapurin insinööri kun omien puheidensa mukaan olisi valmis "repimään koko roskan". Ja ilmeisesti rakentamaan jonkun 2000-luvun sieluttoman omakotitalon tilalle.

Meillä oli myös vaatekoita. Ei olla edelleen löydetty alkuperäistä lähdettä. Myrkytettiin toki ne mitä löytyi. Seuraavat asukkaat saa sitten yllätyksen ensi keväällä.

Joten kyllä on aika valmis muuttamaan tästä pois. Liian moni asia kaatuu niskaan. Jos olisi oma (onneksi ei ole, kun ollaan peukalo keskellä kämmentä), niin viitsisi jotain uudistuksia tehdäkin, muttei vuokrataloon.

Vidar 5kk! Ja vähän asuntopolitiikkaa...

Vidar täyttää tänään 5 kk! Niin se aika vaan menee hirmuisaa vauhtia. Pikku-ukkomme on todella iloinen ja tyytyväinen vauva, naureskelee etenkin siskolleen eikä juuri muuten pidä meteliä itsestään paitsi nälän tai väsymyksen iskiessä. Etenkin äiti-vauva-jumpassa on Vidarilla ollut lystiä, ja tietenkin isosiskon touhujen seuraaminen on ihan parasta. Ruoka maistuu erinomaisesti, tänään kokeiltiin 5kk juhlan kunniaksi ekaa kertaa omena-päärynä sosetta. Tähän mennessä ruokalistalla on ollut porkkana-perunaa, maissia, bataattia ja kesäkurpitsaa, luumua sekä puuroa. Puurossa muuten lukee ikärajana suomeksi 5kk, ruotsiksi 4 månader... mielenkiintoista, mikä tekee ruotsalaisvauvoista aiemmin kypsiä syömään puuroa?

Satutitteko lukemaan eilisen Hesarin D-osasta jutun "Kuplii"? Tukholmassa on jutun mukaan siis syntynyt uusi ammattiryhmä - kiinteistövälittäjä asunnon etsijälle. Asunnon etsintä on tosiaan niin aikaavievää puuhaa, että nyt voit palkata itsellesi kiinteistövälittäjän asuntoa etsimään. Ja etenkin tarjouskilpailu on raastavaa hommaa - kaikki kämpäthän myydään tarjouskilpailulla. Palkkaamasi kiinteistövälittäjä käy puolestasi asuntonäytöissä ja suosittelee 4-5 toiveita vastaavaa asuntoa. Asuntojen hinnat Tukholmassa on n 7000 euroa neliöltä. Toisaalta koska lainoja ei ole tarkoituskaan maksaa pois, voi lainaa surutta ottaa huomattavasti suomalaista kaveria enemmän. Laina-ajat ovat yleensä 70-90 vuotta. Tietysti, jos kyseessä on asuntokupla ja hinnat laskevat, käy köpelösti... suurin osa asiantuntijoista ei kuitenkaan kuplaan usko, vaan hintojen ennustetaan jatkavan nousuaan.

Koska säännellyt vuokramarkkinat eivät Tukholmassa toimi lainkaan, kaikki haluavat ostaa asunnon. Mistä tulikin mieleeni, että lapset varmaan pitäisi laittaa vuokra-asuntojonoon, jotta 30 vuoden kuluttua saattaisivat sellaisen saada....

Meilläkin on asunnon etsintä jossain vaiheessa edessä. En edes halua ajatella, varsinkaan sitä tarjouskilpailuhässäkkää...

Kämppiä ja autoja

Nyt on roikuttu asuntosivustoilla jonkin aikaa ja alkaa vähän hahmottua millaista asuntoa olisi tarjolla. Ongelmana on vaan, ettei me oikein tiedetä mitä tahdotaan... :) Fiilis vaihtuu päivittäin. Yhtenä päivänä keskusta-asuminen tuntuu houkuttelevalta, lyhyt matka töihin ja enemmän aikaa olla lapsen kanssa kotona. Take away valikoimankin luulisi olevan laajempi, vaikka jo pelkäänkin miten käy kun sushiravintoloita ei olekaan enää joka korttelissa...!

Toisena päivänä houkuttaa oma piha, jonne lapsen voi päästää ovenavauksella leikkimään. Mutta sitten taas itkettää puolen tunnin -tunnin päivittäinen menopaluu-liikenne. Ruuhkamaksujakaan ei Helsingissä vielä tunneta. Jonoissa saa siis seistä, jollei asunto löydy junan tai metron varrelta.

Autoakin olemme katselleet. Sellaista en olekaan vielä koskaan omistanut. Autojen hinnat näyttävät kuitenkin olevan selvästi alemmat lahden tällä puolen, joten rahallisesti auton osto kannattaisi. Mutta että minusta autonomistaja... lisäksi olen kuullut jo muutamaan otteeseen kommentin "Suomessa on hyvä olla auto" - joka nostaa mulla karvat pystyyn. Miten niin?? Miksi Suomessa pitää olla auto jos Ruotsissa ei tarvitse? Onko joukkoliikenne muka Suomessa niin paljon huonompi? Onko se siistiä, ettei ole ruuhkamaksuja? Eikö siellä muka selviä autotta? Vai onko se vaan oletusarvo, että tietysti lapsiperheellä pitää olla auto..?

Ainoa, mihin itse oikeasti koen tarvitsevani autoa on mökkimatkat. Mutta Suomessa auton vuokraaminen on niin kallista, että ostaminen tuntuu jopa halvalta... ainakin tässä tilanteessa -mm muuten järkevänoloinen car pool käytäntö ei tunnu meille fiksulta.

Ehkä jossain elämän vaiheessa on hyvä omistaa auto??

Päiväkotijonoon päästiin, mutta enpä tiedä kuinka siinäkään käy. Kun ei tiedetä minne muutetaan, ei oikein voi tarhapaikkaakin hakea. Todella positiivinen juttu tosin oli, että hakemuksen jätettyäni mulle soitettiin yhdestä päiväkodista ja neuvottiin miten pitää toimia. Harmillista vain, että juuri ko päiväkodissa oli kuulemma jonoa ruuhkaksi asti.