tiistaina, maaliskuuta 18, 2014
Fritids iltapäiväkerho
Jos jostain voi tässä Ruotsin koulusysteemissä olla tyytyväinen niin Fritidsestä eli vapaa-ajankodista. Se tarkoittaa siis samaa kuin Suomessa iltapäivätoiminta tai -kerho. Täällä sitä vaan tarjotaan lapsille esikoululuokasta ainakin neljänteen viidenteen luokkaan asti. Fritids on auki silloin kun koulua ei ole. Siellä tehdän juttuja, toiminta on suunniteltu pedagogisesti ja ohjaajat ovat yleensä koulutettuja fritids-ohjaajia.
Näillä meidän esikoululaisilla toiminta on pääasiassa leikkiä, askartelua, ulkoilua. Isommista lapsista en tiedä, mutta on hyvin helpottavaa tietää, että lapset ovat valvonnan alaisuudessa vielä monen monituista vuotta - verrattuna Suomeen, jossa iltapäivätoimintaa on tarjolla tuskin edes tokaluokkalaisille. En voi käsittää miten Suomessa vanhemmat pärjäävät, kun ja jos tokaluokkalainen pitää jättää moniksi tunneiksi yksin. Tai ehkä kaverin kanssa, mutta silti ilman aikuisen valvontaa. Muualla maailmassahan tämä olisi heitteillejättöä. Suomessa aikuisena toimii kännykkä. Harvassa muussa maassa varmaan niin monella 7-8 vuotiaalla on omaa kännykkää. Yhdessä lukemassani kyselyssä amerikkalaisvanhemmat arvioivat sopivan iän ensimmäiselle kännykälle olevan 11-12 v.
Tottakai kännykkä on parempi vaihtoehto kuin ilman, jos siis aikuista vaihtoehtoa ei ole. Täällä onneksi on. Fritids on auki myös loma-aikoina, hiihtolomilla ym, ainoastaan kesäloman aikana on 2 viikkoa, jolloin ovet pysyvät kiinni. Kesälomiakaan ei siis tarvitse stressata samoin kuin Suomessa.
Todellakin suuri kiitos tälle toiminnalle, jos nyt muutoin koululaitos aikalailla mättääkin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Mä olen vähän funtsinut, että voisi palkata sitten joskus jonkun hoitajan olemaan meillä kotona kun lapsi tulee yksin koulusta kotiin. Olisi joku aikuinen paikan päällä, katsoisi välipalaa ja auttaisi tarvittaessa läksyissäkin. Se voisi sitten vaikka vähän tehdä kotitöitä (silittää / siivota / whatever). Kun on se niin pitkä aika olla yksin kotona esim. 13-17 välinen aika.
Tosin pitää todeta, että mä olen digannut itse lapsena tulla yksin tyhjään kotiin jo ekaluokkalaisena. Siis ihan aidosti. Mulla olisi ollut paikka johon mennä, mutta en halunnut. Usein harmittikin jos kotona oli joku ennen minua. Lapset on erilaisia, pitää mennä sen mukaan millaisia omat sitten ovat.
Mä lähtökohtaisesti suhtaudun hieman nuivasti noihin iltapäiväkerhoihin, kun se on kuitenkin ohjattua juttua ohjatun koulupäivän päälle. Mun mielestä olisi ihan hirmu tärkeätä, että lasten ei aina tarvitsisi olla erityisen ohjatussa toiminnassa vaan olisi aidosti "vapaata aikaa".
Heippa Pilami, kiva kun olet täällä! Hoitaja olisi varmaan ihan paras ratkaisu, jos vaan sellaiseen on varaa ja mahdollisuus. Itse en yhtään digannut tulla tyhjään kotiin aikanaan (siis silloin ihan pienenä eka-tokaluokkalaisena), lapsia on niin erilaisia ja tottakai pitäisi ottaa erot huomioon. Mutta se fakta ettei sitä huoltoa edes ole tarjolla on mun mielestä järkkyä. Toki se on tietyssä mielessä ohjattua siten että siellä on ohjaaja paikalla, mutta kyllä meillä ainakin lapset siellä vaan leikkii. Joskus menevät puistoon ja usein ovat pihalla. Sitten voisi tietty olla hyvä, kun koulu oikeasti alkaa, että esim niitä läksyjä voisi tehdä sen oltapäivän aikana kerhossa jotta sitten illlalla jäisi aikaa vapaaseen olemiseen kotona?
siis ILTApäivän aikana kerhossa (ei oltapäivan :))
musta on jotenkin huvittavaa, että suomessa vouhotetaan miten tärkeää on että lapsi on kolme vuotiaaksi kotona jne... Sitten eka.tokaluokkalaisilla lyödään avaimet kaulaan...
Anonyymi, todella hyvä pointti! En ollut ajatellutkaan tätä ristiriitaa, miten lapsia pidetään jokseenkin vauvoina jotka eivät tarvitse mitään erityisen kehittävää toimintaa tai kavereiden seuraa 3v asti, ja sitten 7-8 v he ovatkin pikkuaikuisia jotka selviävät yksin pitkät iltapäivät. Uskomatonta mutta totta...
Lähetä kommentti