Ei enää yösyöttöjä!

Tässä on ollut vähän hiljaista. Hiukan aneemista eloa, kun tuntuu että kaikilla kavereilla on kovasti kiire ja mulla onkin yhtäkkiä sen verran iso vauva että sen kanssa ei pelkkä kotona oleskelu enää riitä vaan sen kanssa pitää alkaa hommailemaan juttuja! Näinhän tämä menee, sitä tottuu johonkin ja sitten onkin seuraava vaihe edessä. Oltiin jo kerran kirkonkerhossa, jossa oli ihan mukavaa, ja ehkä päästään vihdoin myös neuvolan kerhoon.

Meillä sitten otettiin yökoulu käyttöön pari viikkoa sitten. Kun yhtenä yönä heräilin parin tunnin välein syöttämään, ja samaan syssyyn osui neuvola ,jossa kerrottiin että kyllä se 6-kuinen oikeasti pärjää ilman ruokaa 6-8 tuntia, niin totesin että mulle riitti. Isi siirtyi nukkumaan vauvan kanssa ja minä toiseen huoneeseen. Koska kun se tissi on siinä vieressä, onhan se vaikeaa keskittyä uneen. Ja hallelujaa, hommahan toimi. Vidar on sen jälkeen nukkunut n 8-9 tuntia ilman ruokailua. Useimmiten unille mennään jo 8 aikaan illalla, joten ruokailu osuu sitten aamuyöhön. Mutta saanpahan nukkua ainakin 6 tuntia putkeen, ja välillä poika tahtoo maitoa vasta 6 aikaan aamulla eli silloin tulee äidillekin todella ruhtinaalliset unet. (- Tosin tuo isompi lapsi sitten yleensä herättää vähintään kerran yössä, joten ei tässä ihan putkeen edelleenkään nukuta...)

Meillä on myös imetys vähän hiipunut, toiselta puolelta ei tule enää mitään joten epäsuhta on varsinkin aamuisin aikamoinen - toisella puolella kun ei yön aikana tapahdu mitään, mutta toisella puolella rintaan pakkaa maitoa 9 tuntia... voitte vaan kuvitella, että tällaiseen epäsuhtaan ei löytyisi sopivia rintaliivejä :) Onneksi kyseessä on kuitenkin (toivottavasti) ohimenevä ilmiö.

Vidar on myös oppinut isojen ihmisten tavoille ja tahtoo mielellään seurustella syödessään ja juodessaan, joka ei ole kovin kivaa imettäessä. Ollaankin siis siirrytty aikalailla pullomaitoon muutoin kuin aamuisin ja iltaisin. Toisaalta se pullojen ja maitojen mukanan rahtaaminen on aika rasittavaa verrattuna siihen, että ruoka on aina mukana. Puolensa ja puolensa siis.

Ensi viikonlopuksi mennään pitkästä aikaa Tukholmaan. Pääsee fiilistelemään ja ehkä vähän funtsimaan tulevaakin. Kovasti on mieli jo tulevassa. Veralle ei kyllä muutosta olla vielä sanottu mitään, turhaa on 3 vuotiaan miettiä ja stressata liian aikaisin niin isoja kysymyksiä ja elämänmuutoksia.

Ensimmäiset 10 päivää

No niin. Vihdoin taas täällä. Aika haipakkaa ollut tämä ensimmäiset 10 päivää. Se fakta, että kotiinpaluun jälkeen mulla on ollut kuumetta useana päivänä ja olen maannut hampaat kalisten peiton alla kykenemättä muuhun kuin pitämään vauvan hengissä, ei ole juurikaan auttanut kotielämän kaaokseen. Toisaalta, silloin kun olen ollut terveenä, homma on pyörinyt jokseenkin ok.

Mistäs päästä sitä edes aloittaisi, nyt olisi niin paljon juttua...

Vauvalla ei vielä varsinaisesti ole ryhtmiä, joten kaikkeen on varauduttava. Välillä on 2-3 tunnin imetyssessioita, jolloin olen aikalailla kiinni sittiäisessä enkä paljon muuhun pysty. Onneksi mies on tosiaan ollut isyyslomalla kotona (vaikkakin käynyt työtapaamisissa silloin tällöin) joten käsiä on ollut riittämiin. Mutta kyllä tällä hetkellä ihmettelen niitä äitejä, joilla on useampia lapsia kotona, että jos tällainen 2 tunnin imetysputki on päällä, miten voi huomioda isompaa lasta? Vai onko sitten vaan huomioimatta? Vai antaako vauvan huutaa? Tietysti isompi lapsi väkisin oppii kärsivällisyyttä, kun kaikkea vaan ei saakaan ihan heti - mikä lienee ihan terveellistä lapselle, joka on tottunut olemaan maailman napa.

Nukkumisen suhteen ollaan yhtä arvaamattomia. Välillä vedetään usean tunnin tirsat (kuten juuri nyt on meneillään), mutta sitten tosiaan saatetaan tankata rinnalla tuntitolkulla. Onneksi yöt ovat aika rauhallisia, viime yönä ei ollut kuin yksi syöttömaraton klo 4.45-6.00. Muutoin herättiin pari kertaa 15 minuutin ruokailuun ja yleensä saan kuitenkin nukkua sen n 6 tuntia yössä.

Varmaankin jonkinlainen rytmi jossain vaiheessa löytyy, kunhna nyt tuota ikään tulee vähän lisää. Ekoja kertojakin on ollut jo monia: ekaa kertaa oltiin kävelyllä kun itse pääsin vihdoin ulos viime tiistaina, ekaa kertaa kylvyssä, neuvolassa, kokeiltiin tuttiakin jo, autonistuimessa on oltu monta kertaa ja käyty jopa Sellossa eilen. Se jäi sitten aika lyhyeksi reissuksi, kun osui se ruokailuvaihde juuri sitten siihen päälle. Kantoliinaa on kokeiltu sekä manducaa ja molemmissa vauva viihtyi erinomaisesti. Niistä lisää tuonnempana.

Isosiskon reaktiot ovat olleet moninaiset. Ensi alkuun tapahtui se tyypillinen mitä olin pelännyt - vahinkoja tuli housuun, niin isoja kuin pieniäkin. Se onneksi loppui parin päivän jälkeen. Samalla myös käytöksestä tuli vielä aiempaakin lyhytpinnaisempaa. Kärsivällisyyttä on nolla, nada, niente. Kun joku ei mene niinkuin pitäisi niin hermostuminen tapahtuu kahdessa punaisessa sekunnissa. Tämä toisaalta voi myös kuulua yleisesti 3 vuotiaan uhmaan. Yöllä ei enää pääsekään äitin ja isän väliin nukkumaan, kun siinä on nyt vauva (ei, 3 vuotias ei tosiaankaan voi nukkua 10 päivää vanhan vauvan vieressä), ja yksi yö istuttiin nurkassa ja itkettiin. Se otti kyllä äidin sydämestä. Keksittiin luova ratkaisu ja isosisko pääsi isin viereen lattialle patjalle ja oli siinä tyytyväinen. Muutenkin äidillä ei ole enää aikaa, kun äiti on kiinni vauvassa - aikamoinen muutos siitä, että viimeiset 9 viikkoa äiti on ollut jakamattomasti käytettävissä siihen, että äiti on aina toisaalla... Onneksi on isä. Isästä onkin tullut poppis leikki-isi nyt, kun on hänen vuoronsa hoitaa isompi lapsi. Hyvä niin.

Sitten toisaalta, isosisko on ollut aivan innoissaan vauvasta, jaksaa leperrellä ja silitellä ja taputella ja ihailla. Vauva on kiinteä osa perhettä ja Vera on tosi ylpeä isosisko, ja esitteli vauvaa innoissaan kun kävin Veraa hakemassa tarhasta. Vera auttaa vaipanvaihdossa ja tulee aina sanomaan kun vauva itkee, että "äiti äiti vauvalla on nälkä".

Että kyllä tämä tästä ja loppujen lopuksi aika vähällä isosiskokin on hyväksynyt vauvan osaksi perhettä, eikä ainakaan vielä ole ollut palauttamassa takaisin :)

Katsotaan sitten ensi viikolla kun mies menee töihin ja jättää meidät selviytymään keskenään..... huhhhuh.

Seuraavalla kerralla lisää Jorvista ja synnytyksestä.

Maitokuuria ja tasa-arvopohdintaa (ja vähän muutakin)

Viime viikkoisesta mahataudista johtuen meillä on oltu koko viikko maitokuurilla. Ennen niin hienosti alas mennyt ruoka ei maistu, välillä on kyllä vähän yritetty mutta ei. Lääkäri tosin sanoi, että voi mennä parikin viikkoa ennen kuin ruoka alkaa taas mennä, joten emme ole suuremmin huolestuneet, kunhan neste on kelvannut. Nyt viikonloppuna on alkanut luumusose, banaani ja puuro maistua taas pienissä määrin. Makeat siis. Ei mitään "oikeita" ruokia. Toivottavasti tämä tosiaan ei ole mitään pysyvää, ehkä vatsa on vaan vielä sekaisin. Välillä huomaakin ihan, että masuun varmaankin tekee kipeää. Joten eipä tosiaan ole halunnut väkisin syöttää.

Maito on onneksi mennyt ja sitä onkin kannettu kaupasta niska vääränä. Imetyshän tällä äidillä loppui muutama viikko sitten; vielä aamuisin on ollut pientä yritystä, mutta eipä sieltä juuri ole tainnut paljoa tulla joten nyt on sekin hiipunut. Imetyksen lopettaminen sujui sitten aika itsestään, ilman suurempia päätöksiä tai yrityksiä. Olinhan tosin ajatellutkin, että n 6-7 kuiseksi imettäminen olisi luontevaa. Kauan sitä loppujen lopuksi kesti, alkuun kun ei tosiaankaan näyttänyt lupaavalta. Ruotsissa ei juurikaan painoteta imetyksen tärkeyttä enää sen 6kk jälkeen, toki aina mainitaan, että imettää voi ja se on hyväksi myös myöhemmin. Mutta ei siis mitään olisi hyvä imettää -mafiaa kuten ensimmäisinä kuukausina. Tämä johtuu tietenkin siitä, että yleinen ajatusmalli on, että äidin ja isän tulisi jakaa vanhempainvapaat ja sehän ei onnistu jos äiti imettää pitkään. Siksipä oppaissa usein mainitaan, että "ilta- ja aamuimetys näin halutessa on tietysti täysin mahdollista" tai jotain vastaavaa. Eli ei missään nimessä, että täysimetys olisi suotavaa, senhän voisi tulkita, että äidin olisi hyvä olla kotona. Äidin pitää halutessaan voida mennä töihin, kun vauva on 6kk, tämä on ikäänkuin ruotsalaisen mallin perusajatus. On jopa ehdotettu mallia, jossa äidillä on 9kk ja isällä 9kk, ja niitä ei voisi antaa toisilleen. Minunkin pitäisi siis kohta mennä töihin! Eieiei!

Saatiin vihdoin lähetettyä päiväkotihakemus (systeemi toimii vihdoinkin). Jee! Saapi nähdä, ollaanko auttamattomasti myöhässä. Täällä ei muuten todellakaan ole edes keskustelua, että lapselle parasta olisi olla kotihoidossa 3-vuotiaaksi. Sitä käsitystähän Suomessa usein viljellään. Kaipa tätä ajattelua tukevia tutkimustuloksia löytyy, kuten varmasti myös vastakkaisia. Usein lukija sitten tulkitsee tutkimuksia miten itselle parhaiten sopii. Uskon, että jokainen perhe osaa kyllä itse päättää mikä kullekin parhaiten sopii. Eikä se tosiaan aina ole taloudellisesti mahdollistakaan olla kotona kolmea vuotta. Ja minusta ainakin tuntuu jo nyt, että olen aika pihalla työjutuista, kolmen vuoden jälkeen olisi kuin kuu-ukko. Ja tämähän tosiaankin murskaisi täysin ruotsalaisen tasa-arvomallin, koska äidithän ne siellä kotona ovat. Oikeesti. Väitetään mitä tahansa hienoa, näin se käytännössä on.

Laulua ja leikkiä ja vähän muutakin

Tiistaisin on otettu tavaksi käydä Tukholman suomalaisella kirkolla avoimessa lasten kerhossa. Siellä kivan Jaana-tädin johdolla pidetään lauluhetki, jossa lauletaaan ja rallatellaan sekä tuttuja että vähän tuntemattomampiakin suomalaisia lastenlauluja. On tosi mukavaa, kun osaa sanat ja voi laulaa mukana! Yhden kerran oltuani ruotsalaisen kirkon vastaavassa turhauduin, kun en ollenkaan pysynyt lauluissa mukana - tietenkään, kun tuttujenkin laulujen sanat on ihan oudot! Samoin käy vauvauinnissa, joissa hymistelen joten kuten mukana laulujen kohdalla. Ihanaa myös, että Vera kuulee suomenkieltä muiltakin kuin minulta. Onneksi mulla on täällä aika paljon suomalaisia kavereita, joilla on samanikäisiä lapsia, jotta suomenkieltä pääsee harjaannuttamaan myös heidän kanssaan.


Tämän päivän DN:ssä oli uutinen: Ruotsin Livsmedelverket ei enää suosittele täyttä alkoholittomuutta imettämisen aikana, vaan tunnustaa (vihdoin) että 1-2 lasillisesta viiniä pari kertaa viikossa ei ole vauvalle haittaa:

Livsmedelsverket avråder inte helt från alkohol vid amning, enligt ett förslag till nya råd för ammande kvinnor. Enligt råden, som skickas på remiss inom en månad, innebär det inte någon hälsofara för barnet om mamman dricker alkohol motsvarande ett till två glas vin en till två gånger i veckan. Råden grundas på befintlig forskning inom området och har tagits fram med hjälp av experter inom olika områden.

Viimeiset 10 vuotta on tämä täyskielto ollut olemassa ja sillä stressattu ruotsalaisia äitejä, kun EI MISSÄÄN nimessä saa ottaa lasia viiniä imettäessä ja huonon äidin leima tulee otsaan jos mammaryhmässä kehtaat edes moista ehdottaa. Ja nyt siis näkee, että eipä sille ole ollut mitään muita perusteita kuin periruotsalainen kieltopolitiikka ja moralisointi alkoholin suhteen. Raskaana ollessaan entinen linja säilyy eli ei edelleen Livsmedelverketin mukaan suositella yhtään alkoholia.

Yörytmin harjoittelua

Tällä viikolla on totuteltu ja opeteltu uuteen ruokailurytmiin. Eli ruokailua ei useammin kuin 4 tunnin välein yöaikaan, mielellään 5-6 tunnin välein. Silti joka yö on kuitenkin herätty vanhasta tottumuksesta 3 tunnin välein ja tuijoteltu kopasta ja jokellettu ja ährätty vähintään puolisen tuntia keskellä pimeintä yötä, yleensä noin kolmen aikaan. Yörytmi menee siis näin:

Nukkumaan klo 19.00 ja 20.00 välillä
Ensimmäinen syöttö klo 23.30-00.30 aikaan
Yritys saada ruokaa 2.30-3.30 aikaan, tuttia ja taputuksia, yleensä takaisin uneen, välillä luovutus klo 3.30 ja syöttö
Syöttö joskus 4 ja 6 välissä
Unta palloon n 8.00-8.30 asti
Hereillä, mahdollisesti syöttö ja sängyssä loikoilua
Parhaassa tapauksessa takaisin uneen ja unta n. 10.00 asti

Tämä kello kolmen keekoilu kyllä vähän rasittaa. Neiti nukkuu päivisin edelleen suht pitkiä unia ja pärjää ilman ruokaa hyvinkin 5-6 tuntia. Miksi siis yöllä joku sisäinen kolmen tunnin kello herättää vaatimaan maitoa?

Eilen yritetiin itse tehtyä porkkanasosetta, ei mennyt kaupaksi. Tänään maistettiin ekaa kertaa purkkiporkkanasosetta, se olikin melkein succé. Sitä siis lisää.

Perjantaina äiti oli siis töiden joulujuhlissa. Ekaa kertaa "kunnolla ulkona" sitten, no siis yli vuoteen... ja eilen väsytti ja sattui päähän. Vaikka ei edes mitenkään hulvattomasti tullut juhlittua. Mutta ihan tarpeeksi myöhään ja ilmeisesti ihan tarpeeksi paljon kuitenkin. Aamulla meinasi rintamus räjähtää ja pää räjähtää. Että ei ehkä ihan heti uudelleen. Muuten oli kyllä ihan mukavat juhlat...

Äidinmaidonkorvikemysteeri

Takaisin kotona. 25 asteen Andalucian helteet vaihtuivat sateeseen ja harmaaseen marraskuiseen Tukholmaan. Ei siis ihme että suunnitellaan jo seuraavaa reissua :)

Koko viikon piti kirjoittaa tästä, mikä kummastutti todella Espanjassa. Koskaan ennen kun näitä imettämis- ja äidinmaidonkorvike asioita ei ole joutunut miettimään, niin en ollut tosiaankaan kiinnittänyt asiaan aiemmin huomiota. Espanjasta ei löytynyt valmistavarana äidinmaidonkorviketta alle 4 kuiselle vauvalle. Tarjolla oli ainoastaan pönttöjä, missä siis noin 100 annosta ja korvikkeet täytyy sotkea veteen itse. Ja tietty myös syöttää samantien, eli ei sovi mukana kuljetettavaksi. Kysyttiinkin asiaa yhdestä apteekista, johon apteekin henkilökunta ihmetteli, että miksi sellaista tarvitsisi. En kuitenkaan nähnyt kenenkään espanjalaisen äidin imettävän julkisella paikalla. Eivätkö siis espanjalaiset äidit mene lastensa kanssa ulos ensimmäisten 4 kuukauden aikana? Vai mitä he vauvoilleen antavat, jos eivät imetä eikä korviketta ole? Ja sittenhän vauvat viedäänkin jo hoitoon n 3-4 kuukauden iässä, jos äiti aikoo mennä takaisin töihin. Ei muuten näyttänyt kovin yleistä olevan korvikemaito edes 4 kk ylöspäin, joten ehkäpä tämä itsetehty on sitten käytössä myös päivähoidossa ja tarhoissa?

Siispä jos mietitte Espanjaan matkustamista alle 4 kuukautisen vauvan kanssa ja käytätte korviketta, pakatkaahan matkalaukku täyteen korviketta :D

Amningsmafia - imetysmafia

Täällä Ruotsissa imetys on pyhä lehmä. Sitä ei saa kyseenalaistaa, sitä ei voi kyseenalaistaa, imettää TÄYTYY MUST MUST ihan vaikka itkien. Rinnat verillä ja itku kurkussa imetät vaikka hulluksi tulisit. Menepä jonneki sanomaan että ei tästä nyt kyllä taida tulla mitään, niin saat metrin korkuisen leiman otsaasi: HUONO ÄITI !!!!!

Mitenköhän loppumaailma on oikein onnistunut kasvattamaan lapsistaan suht kunnollisia kansalaisia 2-4 kuukauden äitiyslomalla - silloin ei nimittäin imettäminen onnistu tuota aikaa kauempaa. Monissa maissa ei imetetä ollenkaan, missä mistäkin syystä (ei kuulu kulttuuriin, rinnat alkaa roikkua, sattuu, ei ole äitiylomaa jne). Mutta täällä joka tuutti toitottaa kuinka imettäminen on kuin parantava voima joka muuttaa lapset hyvinvoiviksi ja iloisiksi ja tauteja läpäisemättömiksi. Ja kyllä minä sen uskon, että imettäminen on hyvästä jne mutta jotenkin luulisi, että äitien mielenterveys on kuitenkin tärkeämpää??

Sitäpaitsi, eikös me 70-luvun kakarat olla sitä polvea jota ei juuri keretty imettämään kun ei ollut äitiyslomia eikä muutenkaan samoja normeja, ja ihan normaaleja meistäkin on tullut?

Rockin` girls

Pupu antoi minulle kivan kunniamerkin, olen otettu! Kiitos! Merkki lähtee minulta tällä kertaa vain Mintulle - monet suosikkini kun ovat jo kunniamerkkinsä saaneet. Ja tietysti tyttärelleni, jonka ansiosta blogini nykyään rokkaa, jos rokkaa :)

Perjantaina oli taas neuvola, ja taas kuumetta, mutta tällä kertaa roikuin mukana vaikka vähän kuumeessa. Neuvolan täti antoi ohjeita imetykseen ja syöttämiseen viikonlopulle ja uuden ajan maanantaille. Imetyksen lisäksi annamme nyt myös korviketta, jotta ruoka varmasti riittäisi ja paino nousisi. Saa nähdä, huomenna taas punnitaan. Minäkin sain oman osani käynnistä; lääkäri kävi tutkimassa ja sain 10 päivän penisilliinikuurin tulehdukseen. Toivottavasti auttaa; kuumetta ei ainakaan sittemmin ole ollut. Olen saanut Suomesta neuvoja mm kaalinlehdistä apuna rintakipuihin. Täytynee kokeilla vanhan kansan konsteja myös...

Ollaan oltu puistossa eilen ja tänään. Tänään nähtiin siellä kavereita ja vuoden vanhaa Rebeccaa. Kyllä oli yhtäkkiä vuoden vanha ISO tyttö. Kyllä kai kun tähän meidän sittiäiseen vertaa :) Ja jengiä (J:n kavereita pääasiassa) olis nyt tulossa kylään ja onnittelemaan - ihan ihanaa, mutta come on, yritän pitää niitä vähän loitolla kun ei jaksaisi olla niin sosiaalinen joka toinen päivä sentään. Tiistaina J menee töihin, vähän jännittää että miten me pärjäillään keskenämme. Me ei ainakaan stressata minnekään vaan olla möllötetään tyttöjen kesken!

Kisailua

Tyttö ja nalle ottavat mittaa toisistaan.


Nalle tuli lahjaksi isoisältä. Hauskaa muuten, miten Ruotsin kielessä heti tulee selväksi kumman puolen sukulaisesta on kyse (morfar, farfar) kun taas suomeksi isoisä sekä lempinimet ukki ja vaari jne voivat kuvata kumpaa vain. Ruotsiksi ei edes käytetä mitään lyhytversioita, vaan tosiaankin virallisia morfar ja farfar käytetään myös "hellittely"niminä. J:n mukaan ne kun ovat niin helppoja, ettei mitään lyhytversioita tarvita verrattuna Suomen kummallisiin isoisään ja isoäitiin. Njaa sanon minä. Eikö olekin lutusempaa että on hellittelynimiä kuin vain virallisia tylsiä?


Neuvola oli eilen, mutten päässyt sinne ollenkaan kun mulle nousi 39,3 kuume!!! J meni itsekseen tytön kanssa. Mulla on nyt joka toinen päivä ollut kuumetta rintamuksen ärsyyntymisen takia, toivottavasti tämä rauhoittuisi tästä jossain vaiheessa. Kuume menee kuitenkin yleensä parissa tunnissa ohitse. Neuvolassa oli kaikki vaikuttanut olevan hyvin, mutta tästä imetyshommasta oltiin tietty keskusteltu siellä. Seuraava neuvola saatiin onneksi jo huomiselle, joten paree ois ettei mulle taas huomenna iskis kuume (se on taas se joka toinen päivä kyseessä meinaan).

Viikon vanha

Ekalla kävelyllä.

Tunnin päästä tyttö täyttää viikon! Näin se aika menee.. J:llä on siis isyyslomaa vielä viikko jäljellä, täytyy ottaa tästä ajasta kaikki ilo irti ennenkuin jään itsekseni selviytymään arjesta. On kyllä ollut ihan mielettömästi apua siitä, että J on ollut kotona, vaikea kuvitella miten selviydytään niissä maissa joissa ei isyyslomaa ollenkaan ole. Kaipa se vain menee kun on mentävä. Mutta kyllä täytyy myös sanoa, että isä saa varmasti ihan erilaisen kontaktin lapseensa kun on kotona tämän alkuajan, ja meillä ainakin kuuluu höpinää isän ja tyttären antaessa äidin nukkua ja touhutessa jotain omiaan (mm. laulaessa futisjoukkueen kannatuslauluja...).

Rintavarustus on vähän rauhoittunut ja laskeutunut sitten lauantain, emme siis varsinaisesti ole pumpanneet vaan "lypsäneet" käsin (kuulostaa todellakin siltä, että olen muuttunut lehmäksi). Eilen tuli taas takapakkia, kun yritin syöttää ilman imetystuttia ja rinta ärsyyntyi niin että mulle nousi kuume! Ei ole todellakaan ihan yksinkertaista tämä homma! Eilen oltiin myös imetysneuvonnassa jossa sanottiin että imetystutin jatkuva käyttökin on ihan ok, jos näyttää siltä ettei muuten onnistu, ja että meidän meininki kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. Great saada kannustusta :) Mitattiin myös paino, joka oli vähän tippunut alkuperäisestä, mutta se on tässä vaiheessa ihan normaalia. Aamulla oltiin imetetty putkeen melkein 3 tuntia parilla tauolla, joten ei tytön ainakaan ruoanpuutteesta pitäis kärsiä...

Napanuorakin tippui sitten ihan ajallaan. Ja huomenna onkin ensimmäinen neuvola. Etappeja elämässä. Jännää!

I am a regular milking machine

Maitoa tulee niin, että ollaan alettu pumppaamaan sitä myös säästöön. Mikä on tietysti älyttömän positiivista, mutta kyllä tässä mietityttää että missä vaiheessa nainen muuttuu maitokoneeksi....?

No, ei pidä valittaa, monilla on ongelmana maidonvähäisyys joten parempi näin. Tyttö syö ihan kunnolla ja varsinkin päivisin usein, ollaan alun ruokailuongelmien takia käytetty tukena syöttötuttia (whatever onkaan suomeksi). Rintamus tosiaan painaa kun suurempikin synti ja senkin vuoksi BB:ltä suositeltiin pumppausta. Viime yönä alkoi olla vaikea nukkua rintamuksen koon vuoksi ja heräsin yöllä vilunväristyksiin ja kun soitettiin BB:lle, sanoivat että voi tosiaan johtua siitä, että maitoa tulee liikaa ja sitä olisi hyvä pumppailla. Aivan loistavaa palvelua muuten, että synnytysosastolle voi soittaa näin jälkeenpäin kaikenlaisissa kysymyksissä.

Eilen käytiin kylvyssä ja kuvassa ollaan kylvyn jälkeisissä tunnelmissa.

Napanuoran jäänteen tippumista odotellaan kovasti, se nimittäin alkaa tuoksua pahemmanlaatuiselta homejuustolta. Se näyttää kyllä onneksi irtoamisen merkkejä suht pian (we wish).

Matkaväsytystä

On tää kyllä vähän rankkaa kuitenkin matkustaa tässä vaiheessa raskautta, ja erityisesti istua kokouksissa ja yrittää keskittyä 9 tuntia päivässä kun maha elää ihan omaa tahtiaan ja liikkuu vimmatusti. Onneksi huomenna on lyhyempi päivä ja sitten tulee J ja saan ottaa tosi rauhallisesti kun tiistaihin asti on vaan lomaa.

Kaikki on olleet ihan sika kateellisia meidän vuoden äitiyslomalle. Amerikka, Singapore, Korea, Sveitsi, Espanja, Englanti, Saksa... kaikissa näissä on mahdollisuus äitiyslomaan 3-6 kk, joista yleensä palkallista vain 3-4 kuukautta. Briteissä ja Saksassa ilmeisesti voi kuitenkin olla äitiyslomalla vuoden, mutta loppuajalta ei saa mitään korvausta. Yksi amerikkalainen kokoustaja on paikalla n 4 kk vauvan sekä äitinsä kanssa - äiti hoitaa vauvaa kun kollega istuu kokouksessa ja tuo vauvaa vaan paikalle imetykseen. Joka tapahtuu erityisen kaavun/viltin alla, olisihan kerrassaan kamalaa jos joku näkisi jotain... ja paikalla on sentään melkein pelkkiä naisia - 40 naista ja 2 miestä. Että silleen muualla maailmassa.

Kyllä on ihanaa olla pohjoismaalainen nainen.