lauantaina, toukokuuta 31, 2008

Maratoonia

Verahan on siis tietysti tänään 10 kuukautta, eikä eilen kuten virheellisesti väitin (luulin nimittäin, että tässä kuussa on vain 30 päivää, hohhoh). Tyhjää pää täynnä. Onnea siis satelee yhä useampana päivänä...

Kuljimme tänään kotikulmilla Odenplanilla ja Odengatanilla, ja siis miten mielettömän ihanaa ja rauhallista kaupungissa onkaan ilman autoja!!! Ihan nautti täysin rinnoin tästä harvinaisesta olotilasta. Tänäänhän oli siis Stockholm marathon ja siksi suuri osa keskustaa suljettuna jo muutama tunti ennen maratonin alkua. Kävelymme aikana ei vielä juoksijoita näkynyt, marathon ei ollut vielä alkanut, oli vain paljon kansaa liikkeellä muuten ja pari hassua autoa. Ihanaa!

Maratonin aikana oltiin farfarin kanssa piknikillä Vasaparkenissa ja katselimme samalla kärsiviä juoksijoita. Olihan se nyt paljon mukavampaa syödä juustoa, patonkia, salaattia ja juoda viiniä puistossa kuin hikoilla juoksuradalla :)

perjantaina, toukokuuta 30, 2008

10 kk

Vera on tänään 10 kuukautta vanha. Tänään on myös Ruotsissa Veran nimipäivä. Tuplaonnittelut siis!
Espanjan kuvia:

Pystyyn yritetään ahkerasti

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita :)

torstaina, toukokuuta 29, 2008

Leffailta

Olinpa muuten elokuvissa tänään. Yksin! Aikasen ihanaa. Vaikka olisihan se ollut mukava olla kaveri mukana, mutta näistä mun Tukholman kavereista nyt ei vaan kukaan päässyt, kun yksi oli kipeä ja lähes kaikilla muilla miehet, jotka ei kuunaan ole kotona töistä vielä kuuden aikaan (kaikilla siis on pieniä lapsia).. Taisin mä olla vähän myöhään liikkeelläkin, nykyään kaikki atrvitsee vähintään 2 viikon varoitusajan. Mutta vähän on mulla kyllä ikävä kavereita Suomessa, sniif.

Anyhow, Zitassa on mennyt kevään ajan sarja suomalaisia elokuvia ja tänään oli vuorossa Suden vuosi, jonka olen halunnut ihan simona nähdä jo vaikka kuinka kauan. Siis Suomessa se meni jo yli vuosi sitten, mutta täällähän ei suomalaisia elokuvia näytetä kuin poikkeustapauksissa. Ja nyt se siis näytettiin vaan tänään tuon yhden kerran. Katsomo oli yllättäen ihan täyteen ammuttu, hienoa että suomalainen elokuva vetää, vaikka varmaankin about 80% katsojista oli suomalaisia. Olen lukenut ko kirjan ja tykkäsin siitä hurjasti. Leffa oli ihan ok, mutta kyllä kirja oli parempi. Mukava sinänsä nähdä uusia kasvoja suomalaisessa elokuvassa, samat naamat on pyörineet kuvioissa aika kauan. Olihan tässäkin tietty samoja (miksi siitä yhdestä muuten tuleekin aina vaan mieleen se kotikadun yks tyyppi). Kiva joka tapauksessa oli leffa nähdä ja aika luksusta olla itsekseen elokuvissa!

Päiväkotiuutisia

Tänään varmistui, että saamme päiväkotipaikan suomalaisesta Kaksi Kieltä-päiväkodista! Huraa! Hieman mutkiakin tässä matkassa oli; soittivat sieltä eilen ja tarjosivat paikkaa elokuusta lähtien. Minähän ilostuin ja kauhistuin samanaikaisesti - olimme nimittäin varsinaisesti hakeneet paikkaa alkaen tammikuusta. Hui, ajattelin, eihän me vielä elokuussa voida viedä Veraa tarhaan... sitäpaitsi olenhan silloin vielä kokopäiväisesti äitiyslomalla (eikä todellakaan ole vielä silloin kiire töihin, kun syyskuussakin hyvin vielä kerkiää sateiden saavuttua ;)

Mutta sitten mukavan päiväkotitädin kanssa juteltuani löysimme onneksi kompromissin, eli Vera aloittaa todennäköisesti tutustumisen päiväkotielämään syyskuun lopussa, menee osa-aikaisesti hoitoon lokakuusta joulukuuhun ja kokopäiväisesti sitten ensi vuoden alusta. Tämä sopii hyvin myös J:lle, joka on siis syksyllä osa-aikaisesti isyylomalla. Minä puolestani aion tehdä 80% työviikkoa. Jo nyt mietityttää, millaisia palasia näistä kursitaan kokoon, että saadaan 40 tunnin järkevä kokonaisuus..?

Hurjaa! Nyt siis oikeasti pikku tyttömme on menossa päiväkotiin. Vasta syksyllä, kyllä niin, mutta kyllä tuo asia kummasti konkretisoitui paikan varmistumisen myötä. Mutta hurjan kivaa, että saimme paikan päiväkotiin, minne ensisijaisesti myös halusimme!

keskiviikkona, toukokuuta 28, 2008

Takaisin aurinkoisessa Tukholmassa

Takaisin valkeassa pohjoisessa. Loppumatka meni mallikkaasti, ystävät toipuivat taudistaan ja vietettiinkin aika sosiaalista lomailua loppuviikko. Kotimatka lentoineen sujui myös hienosti, neiti on jo aika tottunut lentomatkustaja eikä ole nousuista ja laskuista moksiskaan. Istumalihaksia ja kärsivällisyyttä tuollainen reilun neljän tunnin rupeama tietysti vaatii. Onneksi saatiin paluumatkalle tytölle oma tuoli ja lastenistuin siihen köytettyä, siinä matka sujui kivasti.

Olin tehnyt etukäteen päätöksen, että jätän sekä bloggailun että muunkin netissä roikkumisen minimiin matkan aikana ja onnistuin siinä mielestäni hienosti - vain kolme kirjoitusta ja monta päivää, jolloin en käynyt netissä lainkaan. Eikä edes suuremmin tullut vieroitusoireita :)

Onneksi Tukholmassa oli hienot säät odottamassa, ja nyt onkin jo nautittu piknikkiä puistossa ja muutenkin aurinkoisia kävelyitä kaupungilla. Ihanaa kun taas pääsee joka paikkaan ilman autoa! Minusta ei tosiaankaan olisi kotirouvaksi Espanjaan...

Veran 10 kuukauden rajapyykki lähenee, tuntuu melkein haikealta katsella tuota isoa tyttöä. Päiväkoti-iässä jo. Ja mullakin alkaa jo 3 kuukauden päästä työt... Niin se vaan on pian kokonainen vuosi mennyt. Ruokailut aiheuttaa mulle stressiä, kun yhtäkkiä saakin kai antaa kaikkea mahdollista ja voidaan siirtyä aika normaaleihin ruokiin. Mutta kun mä en tee ruokaa!! Kai mun pitää nyt opetella... Ja Espanjassa oli luomuruokaa vaan 6 ja 12 kuukautiselle, eli viimeiset viikot on syöty sitä mössöä missä ei ole mitään paloja ja nyt ei sitten muut kuin mössöt enää kelpaisikaan. Ja olen ollut aika hysteerinen, ettei vaan tartu mitään kurkkuun niin en ole uskaltanut juuri mitään tytölle antaa. Mutta pakkohan sen kai on joskus oppia syömään muutakin kuin mössättyä purkkiruokaa!? Tänään kokeiltiin vihdoin ekan kerran kurkkua, ja ajattelin testata maustamatonta luomujugurttia myös tällä viikolla. Vaikka hillon kanssa, tai marjojen (ei kyllä ole tuoreita)?

Muutoin seisomaan nouseminen on tällä hetkellä huippu juttu ja maailman parasta, seisominen vain yhdellä kädellä tukea pitäen on tosi pop ja vähän on uskallettu kokeilla myös seisomista ilman tukea. Siitä seuraa kyllä pyllähdys saman tien. Kohta kai tuo osaa jo seistä... ja sitten se osaa kävellä, ja juosta, ja menee päiväkotiin, ja kouluun, ja tuo ensimmäisen poikaystävän kotiin, ja muuttaa pois kotoa... no, nyt taisin mennä hiukan asioiden edelle :)

keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008

Jerezin ja Cadizin reissusta

Ihan pakko käydä heti täällä kehumassa miten hienosti meidän reissu (tällä kertaa) menikään!

Parin tunnin ajomatkan ja yhden kahvitauon jälkeen oltiin Jerez de la Fronterassa. Jerezin päivän ohjelmaan kuului tapas-lounas, tutustuminen sherrynvalmistukseen Tio Pepe -nimisellä viinitilalla (Jerez on nimenomaan kuulu sherrystään, englantilaiset eivät aikanaan osanneet lausua espanjalaisittain Jerez vaan sanoivat sherry...), sekä myöhäinen tapas-illallinen ulkona terassilla. Sää oli pilvinen ja viileä, ja jopa sadetta ilmassa, mikä harmitti vähän - mutta muutoin kaikki sujui loistavasti. Jopa puolentoista tunnin kierros viinitilalla meni mallikkaasti, Vera istui tyytyväisenä kärryissä tai sylissä eikä ollut moksiskaan! Illalla neiti nukahti vaunuihin, välillä vähän venytteli illallisen aikana, mutta vaunujen edestakaisin työntelyllä jatkoi uniaan. Yön nukkui hienosti hotellin pinnasängyssä, kunnes kuuden aikaan siirtyi äitin viereen josta heräsi klo 7.40.

Hotellimme Jerezissa, Casa Grande oli todella viehättävä, erinomainen palvelu ja aivan vanhan kaupungin keskustassa. Ainoa ikävä puoli, ja se todellakin erittäin ikävä, oli juuri vierailuumme osunut viemäriongelma hajuhaittoineen! Uskomatonta. Haisut tulivat ja menivät, mutta välillä ei oikein viitsinyt vessaan mennä... saatiin sitten onneksi alennusta hotelliyön hintaan.

Tänään vielä kotimatkalla vierailtiin Cadizissa, Atlantin rannalla sijaitsevassa satamakaupungissa, käveltiin vanhassa kaupungissa ja syötiin lounasta. Loppumatkalla tuli vähän uskonpuute ja alkoi väsyttämään, mutta siis kerrassaan loistoreissu. Edelliseen Sevillan matkaan verrattuna meillä taisi olla mukana eri tyttö...?

tiistaina, toukokuuta 20, 2008

Kuulumisia

Viime viikolla eleltiin todella luksuselämää nukkuen aamuisin seitsemään, kerran jopa puoli kahdeksaan asti. Kuvittelin tämän johtuvan Espanjan aamupimeydestä, ennen seiskaa kun ei näy valonsädettäkään ja siihen lisäksi vielä pimennysverhot pitävät valon visusti ulkopuolella. Mutta eilen ja tänään onkin sitten palattu normaaliin ja herätys on ollut taas kuuden aikaan. Siinäpä tulee sitten esiin aamupimeyden negatiivinen puoli - on kuin olisi palattu Ruotsin maaliskuulle kun aamukuudelta ei näe nenäänsä pidemmälle...

Tänään lähdetään yhden yön reissuun Jerez de la Fronteraan. Jännittää, miten matka ja yö tällä kertaa sujuvat. Onnistuuko illalla ulkona syöminen vai ei, Vera kun pitäisi nukuttaa rattaisiin... entä miten uni tulee yöllä hotellin vauvansängyssä? No, vierihoito jatkuu joten jos uni ei maita vauvasängyssä niin äidin vieressähän on aina tilaa :)

Säät ovat suosineet meitä ja erityisesti se ilahduttaa kun pohjolassa on ollut varsin kurjaa viime viikon. Muutoin täällä on tullut vähän tekemisen puutetta, kun J on tehnyt töitä ja me Veran kanssa on yritetty viihdyttää itseämme. Niitä normaaleja viikkomenoja kun ei tietenkään täällä ole, ja kaveritkin jotka täällä ovat olleet samaan aikaan, ovat raukat sairastuneet.

Lisäksi on pakko valittaa, muutamia päiviä eri kaupungeissa ja kauppakeskuksissa pyörineenä - missään ei ole vauvan hoitopöytiä. Ei siis edes massiivisessa La Cañadan ostoskeskuksessa, jossa kauppoja riittää silmän kantamattomiin ja lapsia vilisee silmissä. Missä nämä vaihtavat vauvojensa vaipat? Ilmassa? Vaunuissa? Autossa? Vai eivätkö vaihda edes? Karmeaa taiteilla jollain pikkuruisella pöydällä vessan kulmassa tai puiston kivipenkillä. Ärsyttää!!!

torstaina, toukokuuta 15, 2008

Espanjan auringon alla

Terveisiä Espanjasta! Täällä on oltu maanantaista lähtien. Lento meni kuin tanssi, Vera nukkui päiväunet ja muuten viihtyi ja viihdytti muita. Mutta kun tultiin kämpille, ei asuntoon tullut vettä. Jossain systeemissä oli vikaa ja jouduttiin elelemään ensimmäinen ilta ja yö ilman juoksevaa vettä, ja kyllä oli muuten outoa! Sitäkin ihanampaa oli päästä suihkuun korjaajan käytyä seuraavana aamuna. Kyllä näihin pieniin (vai suuriin tässä tapauksessa?) itsestäänselvyyksiin on niin tottunut, että ei osaa ajatellakaan elämää ilman.

Tämä reissu on taas ihan erilainen kuin edellinen. Nyt liikutaan, ja täällä kaikki lattiat ovat kovaa kiveä. Mihinkään ei oikein uskalla päästää murua ryömimään ja kiipeämään, kun kaatumisen riski on hyvin korkea. Vähäksi aikaa välillä, tarkan valvonnan alla. Lattialla on myös tosi kylmää, peppu jäätyy. Täällä ei varmaankaan lapset vietä aikaansa lattialla... Auringossa ei tietenkään voi olla; liikkuvaisen ja paljon hereillä olevan lapsen kanssa auringonotto on siksipä poissuljettua.

Ostettiin myös matkasänky, sellainen värejä tursuava muovinen hökötys. Ei todellakaan tietoa pohjoismaisesta pelkistetystä tyylistä ;) Vera tuskin huomaa eroa, mutta sateenkaaren värien kirjo otti etenkin alkuun isän ja äidin silmään.

Ja nukuttamisessa on palattu vierihoitoon. Koska se matkasänky on vähän outo ja paikka vieras, ja se nukuttaminen vaan sujuu niin paljon nopeammin. Ja lisäksi se on aivan ihanaa, siis äidin mielestä... Itselläni ei ollut mitään melankolisia fiiliksiä lopettaa imetystä. Enemmän saan kiksejä vieressä nukkumisesta, vauvan pienestä lämpimästä vartalosta omaa vasten, tukkaan hengittämisestä. Ihanaa. Mitenköhän tästä vaan taas pääsee kotiuduttuamme eroon??

Muuten, tasan 300 blogitekstiä kirjoitettu. Juhlan aiheensa sekin :)

sunnuntaina, toukokuuta 11, 2008

Hyvää äitienpäivää

Ruotsissa ei vietetty tänään äitienpäivää, vaan vasta kahden viikon päästä. Meidän äitienpäivän viettokin oli aikamoisen pienimuotoista, aamiaisen sain sentään aamulla sänkyyn. En oikein malttaisi odottaa niitä äitienpäiviä, kun saa itse tehdyn kortin pienistä kätösistä... Mutta tämäkin kelpaa, tyttären hymy pinnasängyn reunan yli klo 5.30 aamulla :)

Tänään havaittiin lisäksi hammas ylhäällä ikenessä. Kolmas hammas siis on tuloillaan, voi ihku.

Huomenna lähdetään Espanjaan ja tänä iltana on ollut kerrassaan hysteerinen pakkaus päällä. Me kun aina ollaan viime tipassa. Kone lähtee yhdentoista aikaan, joten aamulla kerkeää vielä viimeiset - meillä tosiaan herätään nykyään klo 5.30. Mulle osuu huomiseksi tosin aamun univuoro, eli saanen nukkua ehkä jopa seiskaan asti.

Toivottavasti teillä kaikille niin ensikertalaisilla kuin kokeneillakin äideillä on ollut ihana äitienpäivä!

lauantaina, toukokuuta 10, 2008

Tasan ei käy jne

Tänään oli aivan ihana päivä, todella lämmin ja aurinkoinen. Kertakaikkiaan keskikesän ilma ja Tukholma kauneimmillaan. Oltiin ystäväporukan ja lapsien kera puistossa piknikillä.

Järkyttävänä kontrastina tähän kuulimme, että eräs ystävämme oli eilen joutunut sairaalaan raskausviikolla 23, kun oli alkanut vuotaa verta ja lapsivettä oli liian vähän. Verta meni ilmeisesti aikalailla. Nyt hän makaa sairaalassa ja hommassa voi käydä miten vain. Ennuste ei tosiaankaan ole kovin hyvä. Miehensä on kotona heidän 1½ vuotiaan lapsensa kanssa, mies on jokin aika sitten ollut selkäleikkauksessa eikä periaatteessa saisi kantaa raskaita taakkoja. Miten voit olla kantamatta puoltoistavuotiasta lasta? Kun äitikään ei periaatteessa raskaana ollessaan saanut kantaa. Ja nyt äiti on siis tipassa, syödä ei saa jos joutuu leikkaukseen (näin ymmärsin, liekö ymmärsin oikein). Vkolla 23 syntyvällä lapsella ei taida olla mitään mahdollisuuksia? Kamalaa on sekin, että lapsi on kuitenkin vkolla 23 jo ihan lapsi ja vain muutaman viikon päästä olisi ollut jo paljon paremmat mahdollisuudet selvitä.

Kyseisessä perheessä on jo aiemmin ollut paljon murhetta ja huolta. Miten toisten kohdalle voikin osua kaikki kamala.

perjantaina, toukokuuta 09, 2008

Itse seisomaan!




Meillä noustaan seisomaan! Ja aikamoisella voimalla... pinnasängyn reunoja vasten noustessa ja seistessä oli superhauskaa.






torstaina, toukokuuta 08, 2008

Äidin "työpäivä" onnellisesti ohi

No hyvinhän se tietty meni. Aamulla herätys oli klo 7, sitten vähän leikkiä Veran kanssa, aamupalaksi leipäpala ja teetä, suihkuun, meikkiä naamaan, jakkupuku päälle, korolliset kävelykengät jalkaan (hurjaa! joutui/sai pukeutua!!) ja sitten ulos, täpötäyteen aamuruuhkaiseen metroon ja seminaariin. Kaikki tuntui tosi eksoottiselta. Kyllä on 10 kuukauden aikana etääntynyt aika kauas tästä todellisuudesta...

Seminaari oli ihan mielenkiintoinen, joskin aiheeltaan aika vaikea etenkin ruotsiksi. Aiheena oli Arbetsrätt i Norden ja puhumassa juristit kaikista pohjoismaista. Tulkkaus oli, luojan kiitos, järjestetty norjalaisen ja tanskalaisen osalta. Muutenhan homma olisi mennytkin meikäläisen osalta ihan keturalleen. Mutta nyt siis ymmärtäminen sen puoleen sujui, välillä lakiteksti ja termistö oli vaan vähän hakusessa, itse kun en ihan suoraan ko. asioiden kanssa ole tekemisissä (enkä siis tosiaankaan ole juristi). No, iltapäivään asti jaksoin ihan messissä ja innostuneenakin, ja mukana olleita työkavereita oli myös kivaa nähdä, mutta viimeisen kahvitauon jälkeinen puolitoista tuntia oli aika tuskaista. Väsymys oli kaamea ja keskittymiskyky nolla. Onneksi saatiin erinomaiset materiaalit, joten ohi menneet asiat voinee kerrata sieltä.

Ja miten ihanaa oli tulla kotiin! Vera oli ollut ensin isän kanssa suurimman osan päivää ja sitten isoisän kanssa kävelyllä. Kun tulivat kävelyltä, tyttö vaan tuijotti ihan myrtyneenä äitiään. Ajattelin, että onko se nyt ihan loukkaantunut, kun äiti on ollut koko päivän poissa ;) Mutta kyllä se siitä sitten ilostui ja ilta meni leikkiessä. Mitä en tosiaankaan jaksa tehdä kaiken päivää.. ehkäpä siis työssäkäynnissä on se hyvä puoli, että kotonaollessa keskittyy oikeasti lapseen enemmän...?

Joka tapauksessa, "työelämää" oli kiva kokeilla mutta ei mulla kyllä vielä ole mikään kiire takaisin. Ihanaa oli taas tänään, kun sai jäädä aamulla kotiin, ja mennä ekoille päikkäreille Veran kanssa jo 8 aikaan... sitten taas toisaalta syksyllä on varmaan oikeasti aika lagom mennä takaisin duuniin.

Tästä pääsenkin, jälleen kerran, lempiaiheeseeni kansallisuuseroihin. Seminaarissa kanssani oli kaksi hollantilaista 30-40v kollegaa. Molemmilla on yksi lapsi, toisella n 5 vuotias ja toisella 1v 4kk. Molemmat päivittelivät, kuinka järjetöntä on, ettei lasta käytännössä SAA viedä hoitoon ennen kuin lapsi on täyttänyt vuoden. Hollannissa lapsi viedään hoitoon 4kk vanhana. Toinen totesi, kuinka se on parempi systeemi, koska äiti pääsee nopeasti takaisin töihin mutta samanaikaisesti voi olla lapsen kanssa "pidempään" kotona, koska lähes kaikki tekevät osa-aikatöitä lapsen ensimmäiset vuodet (useimmiten 60% työviikkoa). Toinen kollega kirosi, miten voi olla niin yksisilmäistä, ettei vanhempien anneta valita - joko olla kotona tai mennä töihin. Molempien mielestä sopiva aika mennä töihin olisi lapsen ollessa n 7-8 kk. Tällainen ajatteluhan on täällä meillä lähinnä merkki huonosta äitiydestä.

Kaikki on niin suhteellista. Me pohjoismaalaiset pidämme, että meidän mallimme on ehdottomasi paras ja oikeastaan Se Ainoa Oikea. Muut saattavat nähdä asian toisin. Onko meillä oikeus väittää, että kaikki muut ovat väärässä? Vai mahtuuko maailmaan useampia mielipiteitä?

tiistaina, toukokuuta 06, 2008

Huomenna on jännittävä päivä

Huomenna äiti-ihminen on ensimmäistä kertaa koko päivän poissa, työhön liittyvässä seminaarissa, aiheena Arbetsrätt i Norden. Jännittää sekä se, miten tytöllä ja isällä sujuu, sekä se miten äitillä sujuu erossa murusta. Niin kun myös se, onkohan aivoista mitään jäljellä 10 kk kotona olon jälkeen. Ehkä päässä ei pysykään enää mikään? Ymmärränkö enää muuta kuin jokellusta?

maanantaina, toukokuuta 05, 2008

Vaatteista ja shoppailusta

Olin muuten huhtikuun vauvanvaateostolakossa. Siis aivan käsittämättömän vaikeaa - ja järkyttävää todeta, että se oli niin vaikeaa! Itse en mielestäni edes ole ollut mikään hurja törsäri, mutta koska en ole juurikaan harrastanut tähän mennessä kirppareita, on noihin ihanuuksiin kuitenkin uponnut kuukausittain jokunen kruunu.

Eli päätimme yhteistuumin, että koska Vera ei juuri tarvinnut uusia vaatteita, niitä ei kuukauteen myös hankittaisi. Huhhuh täytyy sanoa. En ollut käsittänytkään, miten sitä on todellakin ehdollistunut shoppailuun... selvisin kuin selvisinkin kunnialla, mutta vain koska siirsin kaiken shoppailutarmoni omien vaatteiden hankintaan. Siinä mielessä hyvä, etten aikoihin ollutkaan ostanut itselleni paljon mitään, ja kesävaatteita oli ihan mukavaa saada. Tosin tuli sitten ostettua vähän muutakin kuin kesävaatteita... Mutta tässä nyt siis omaa vaatesatoani huhtikuulta - ja se ei siis ole vähäistä.



Uusi mekko Sistersiltä:

Kahdet kesähousut French Connection:

Ja sandaalit, mitkä myös aiemmissa kuvissa, Skofabriken:

Lisäksi kassiin vilahti mm uudet farkut Frech Connectionilta (niiden housut sopii mulle), paita Filippa K:lta, pari paitaa Kookailta. Ja pisteenä iin päälle, Calvin Kleinin bikinit. Joo, ne ostettiin säästöillä, ei Ruotsissakaan sentään niin hyvä äitiysraha ole ;)

Toukokuussa saan taas ostaa vauvanvaatteita... Pakkokin on meinaan saada Veralle lyhythihaisia kesäpaitoja. Se(kin) hyvä puoli tästä ostoboikotista oli, että löysin second hand -kaupat, joissa lastenvaatteista ei tarvitse maksaa ollenkaan samoja summia ja voi toteuttaa tätä ostoshysteeristä luonteenpiirrettä hiukan luontoa säästävämmällä tavalla.

9kk lääkärintarkastus

Veralla oli 9kk neuvolan lääkärintarkastus. Tai sen olisi kuulunut olla 10kk tarkastus, mutta kun ollaan reissussa niin ei päästä kuun puolivälissä ja se aikaistui siitä parilla viikolla. Ilmeisesti tarkastuksia ei varata ollenkaan kesälle, kun meidät käskettiin vuositarkastukseen avoimelle vastaanotolle elokuun alussa.

No, joka tapauksessa. Koko hommaan meni 10 minuuttia. Aika täpäkkää tahtia vetävät liukuhihnatyyliin vauva sisään - vauva ulos - uusi sisään. Onkohan niillä varattuna 6 vauvaa per tunti? Ei siinä varmaan lääkärille jää paljon mieleen kuka oli kenenkin taapero...

Veralle oli tullut lisää painoa edellisestä tarkastuksesta n 800g, nyt siis paino 8910g ja pituutta 74cm. Ekaa kertaa painoa ja pituutta mitatessa ei ollutkaan niin kivaa vaan alkoi ihan harmittamaan. Lääkärin puupalikat vei onneksi sitten huomion sen verran että harmitus meni ohi.

Meillä on myös aloitettu jooga:



sunnuntaina, toukokuuta 04, 2008

Toukokuu, ah ihana toukokuu

Ajjai kun olikin mukava Helsingin reissu. Aika rankka sellainen, piti juhlia niin penteleesti, ensin vappua ja sitten vielä serkun 30-v synttäreitä. Onnea vielä serkulle! Mutta kerrankos sitä, onneksi tänään päästiin takaisin Tukholmaan lepäämään :) Ei vanha oikein enää jaksa... Mutta kyllä ensi vuonna toivottavasti tullaan taas vapuksi Suomeen.

Ja nyt onkin jo toukokuu. Toukokuu! Ihmeellistä. Ihana toukokuun valo, ihanaa vihreys puissa ja nurmikoilla. Veran ensimmäinen kesä edessä, ja ihanaa olla äitiyslomalla koko pitkä kesä...

Reilun viikon päästä lähdetään taas Espanjaan kahdeksi viikoksi. Vähän ahdistaa ajatus bussiturmasta, mutta samaan aikaan tolkuttaa itselleen, että mihinkäänhän ei uskalla mennä jos semmoisia alkaa pelkäämään. Nyt matkustellaan kun sitten töihin mentyä ei semmoiseen enää ole mahdollisuutta. J kun voi ainakin osittain tehdä töitä sieltäkin käsin, minä en.

Sisäinen kello on edelleen Suomen ajassa ja kilkuttaa jo kovasti nukkumaan.

perjantaina, toukokuuta 02, 2008

Tyttö ja vappupallo

Vappua on nyt juhlittu, pitkään ja hartaasti. J huokailee, että kummaa kansaa, jaksavat juhlia päivät pääksytysten.. Nyt vasta oikeasti tajusi, mistä olen jorissut vuositolkulla.

Keskiviikkona juhlittiin kaverien luona ja eilen Ulliksella. Kaivarissa riitti porukkaa ja ilmakin oli suht kaunis. Käytiin myös ei-niin-perinteisellä vappulounaalla nepalilaisessa.

Verakin täytti jo 9kk ja sai mummolta tosi upean Hello Kitty pallon:



Tyttö ja pallo




Juhlatamineissa. Voi mikä ihme pallo!