Esikoinen ja kuopus

Juuri tässä tänään mietin, kun katselin esikoista uima-altaalla, miten erilaiset vauva-ajat ja lapsuudet kahdelle lapsellemme tulee... esikoinen sai olla rauhassa ja matkustella vanhempiensa kanssa monta kertaa vanhempainloman aikana. Jos olisi vain esikoinen, äiti jaksaisi ja kerkeisi keskittyä vesileikkeihin eri tavalla ja esikoinen tuntuisi vielä ah, niin pieneltä. Nyt esikoinen on hirmu iso tyttö ja saa välillä selvitä ihan itsekseenkin. Hyvä niin.

Kuopus saa usein odottaa kun on kaikkea muutakin meneillään. Eikä reissuunkaan ole päästy ollenkaan yhtä ahkerasti kuin esikoisen kanssa. Mutta ai sitä riemua, kun kuopus seuraa esikoisen touhuja! Kaikkea sitä huomiota, mitä esikoinen pienelle antaa ja sitä naurua ja iloa! Ai sitä paijaamisen ja huolehtimisen määrää minkä vauva esikoiselta saa. Ja miten esikoinen kilpailee äidin kanssa, kenelle vauva eniten nauraa!

Ne on ihania yhdessä, ei voi muuta sanoa.

Ja sitten tietysti välillä, esikoinen jyrää kuopuksen, ja vauvaa itkettää kun tuli pallista sormille. Mutta pian se on unohtunut, ja oppiipahan tuo varmaan pikkuhiljaa pitämään puolensa. Vielä pikku-ukko ei tajua muuta kuin että tuo iso tyyppi on tosi iso ja hallitsee kaiken, mutta varmasti edessä on monet tappelut.

Miten tylsää olisikaan jos olisi ainokainen! Toisaalta, jos olisi ainokainen, ei muusta tietäisi, eikä sekään varmaan hullumpaa olisi :)

Espanjan terveisiä

Lomaillaan Espanjassa ja toukokuussa on ollut muutoinkin aika hulinaa. Oli jo yhdet häät Tukholmassa ja tietysti vappu ja äitienpäivä. Ei paljon ole siis kerennyt kirjoittelemaan. Reissuun lähdettiin jo 12. päivä ja tultiin Tukholman kautta tänne Espanjan aurinkorannikolle. Ekat päivät ei kyllä juuri Costa del Solilta tuntunut, kun oli pilvistä ja satoi ja ukostikin. Tänään on kuitenkin ollut ihana aurinkoinen päivä, joka on vietetty uima-altaalla.

Ennen lähtöä oli kuitenkin Vidarilla 8kk neuvola, jossa painoa mitattiin 8 ja puoli kiloa ja pituuttakin 74 senttiä. Vaatekoossa mennäänkin jo jonkin aikaa 80 sentissä. Vidar on edelleen tosi iloinen pikku-ukko, joka naureskelee siskolleen ja känisee ainoastaan nälissään tai väsyneenä. Viime viikolla opittiin ryömimään ja nyt sitten saakin seurata silmä kovana ettei tartuta mihinkään kiellettyyn. Kaikenmaailman roskat ja ruoanmurut on menneet suuhun kyllä... ruokailun suhteen ollaan vähän helpompia ja purkkiruoatkin menee, mutta parhainta on ehdottomasti sormiruokailu.

Leijonien voittaessa kultaa oltiin Tukholmassa, se oli aika hienoa :) Miehen ja appiukon seurassa sain kerrankin minä tuulettaa. Ja enhän siis edes välitä jääkiekosta... mutta MM-kulta on kyllä harvinaista herkkua. Vera hurrasi myös Suomelle, mutta totesi armollisesti, että Vidar kyllä voi hurrata Ruotsille :D Seuraavan päivän Tukholma-Malaga lennolla muutama vanhempi herrasmies onnittelikin minua kultamitalista. Juu, kiitos kiitos, minähän sen tosiaan voitin :) Matkustajajoukko oli aika eläkeläisvoittoista, lisäksi mukana oli muutamia lapsiperheitä. Saatiin ylimääräinen penkki ja siihen Vidar autonistuimessa, todella kätevää. Tämä siis mahdollista ainoastaan jos koneessa on tyhjiä penkkejä (jos ei ole varannut omaa maksullista penkkiä vauvalle). Matka meni muutenkin todella hienosti, Vidar nukkui ja naureskeli ja Vera lueskeli ja pelaili kännykällä sekä vähän käveli edestakaisin käytävää. Aivan uskomatonta. Kotimatka varmaan sitten tulee olemaan aika tuskallinen, varsinkin kun lento on perillä vasta puolen yön aikaan...

Nyt sitten nautitaan vielä joitakin päiviä toivottavasti auringosta, uimisetsa ja uima-allasleikeistä, hyvästä ruoasta, rose-viinistä lounaalla, mukavasta seurasta jota sitäkin täältä löytyy (kaveriperheitä samassa paikassa), ajasta perheen kanssa, hyvästä kirjasta, ja ihan vaan siitä, että ollaan kerrankin kaikki vapaalla.