Kohtalonkysymyksiä

Tänään töissä. Eräs työkaveri sai sairaskohtauksen. Jouduttiin kutsumaan ambulanssi, tai lähinnä jouduttiin vakuuttamaan 112 että on tarpeellista tulla. Järkyttävää todeta, että olisi vissiin parempi valehdella että asiat on vielä huonommin, jotta varmasti saisi apua paikalle.

Kun ambulanssihenkilökunta viimein tuli, nonchalantti asenne järkytti "jaha vad har vi här då? gör det ont någonstans? det är väl lite feber? Vi tar lite Alvedon (=burana)"

Lehdissä on ollut viime aikoina paljon juttuja siitä, että a) hälytystä ei olla uskottu ja avun tarpeessa ollut on menehtynyt sekä b) ambulanssilla on kestänyt tolkuttoman kauan aikaa perille saapumiseen. Moni tapaus on päättynyt ikävästi.

Tuntuu pelottavalta, että hyvinvointivaltiossa ei voi 100% luottaa, että ambulanssi tulee kun apua pyytää. Jos amatöörien pitää vakuuttamalla vakuuttaa, että on oikeasti hätä, ollaan aika hakoteillä. Kai olisin sairaanhoitaja, jos kykenisin arvioimaan mikä sairaus kyseessä on ja mitä sille mahdollisesti pitää tehdä.

Nyt ilmeisesti kuitenkin kaikki ok, sairaalassa otetaan testejä ja asia toivottavasti selviää. Mutta aika järkyttynyt olo tällaisen äärellä.

Pisa

Oi ja voi, ei mene Ruotsilla hyvin. Taas mennään Pisa-vertailussa alaspäin, eikä loppua alamäelle näy... uudistusehdotuksista ei ole viime aikoina ollut pulaa, tuntuu että puolueet kilpailevat siitä kuka ehdottaa eniten. Koulu ja opettajat tarvitsisivat lähinnä työrauhaa, jota heillä ei ole ollut 20 vuoteen. joten ei hyvältä näytä, kävi ensi vuoden vaaleissa miten tahansa. 

Suomenkin tulokset olivat näköjään matikassa laskeneet. Sijoitus oli heikompi kuin koskaan aiemmin. Silti Suomen matematiikan keskiarvo, 519 pistettä, oli OECD-maiden ryhmässä kuudenneksi korkein, ja reippaasti enemmän kuin muilla Pohjoismailla.

Päivän Hesarin mukaan Suomi sijoittuu myös terveydenhuollossa Ruotsia paremmin. Mielenkiintoista, sitä en olisi uskonut, vaikka ongelmansa on täälläkin todellakin. Näköjään Suomi kirittää monessa asiassa ohi, vaikka Ruotsilla menee taloudellisesti aikalailla paremmin...

Kipsikätinen ja nukuttamisen ikuiset ongelmat

Sitten edellisen kirjoituksen on tapahtunut mm aika dramaattisia, Vera tippui kiipeilytelineestä missä roikutaan pää alaspäin, rojahti kätensä päälle ja käsi murtui. Oikea käsi vielä. Sjukvårdsupplysningista neuvottiin samantien päivystykseen, missä on röntgen, ei siis muu auttanut kun lähteä Astrid Lindgrenin lastensairaalaan. Siellä röngattiin ja murtumahan siinä oli, eli kipsi on nyt sitten ollut reilut kaksi viikkoa. Vielä puoltoista edessä ennen kuin kipsi lähtee, toivottavasti.

Aikamoinen säikähdys, mutta onneksi päästiin näinkin vähällä. Pää alaspäin roikkuessa kun voi tapahtua oikeastaan mitä tahansa.. samalla ei voi kuitenkaan kieltääkään, pakkohan sitä on kokeilla ja ainoastaa kokeilemalla oppii. Hyödyllinen kokemus lienee pitkällä tähtäimellä myös se, että temppuillessa voi ihan OIKEASTI myös sattua.

Nyt sitten on harjoiteltu piirtämään, maalaamaan, syömään jne vasemmalla kädellä. Apuja tarvitaan tietysti niin pukemisessa kuin muissakin askareissa. Mutta aika mahtavaa, miten hyvin homma sujuu ja alkoi itse asiassa sujumaan melkoisen nopeasti onnettomuuden jälkeen.

Koulussa on kaikki kaverit piirtäneet kipsiin ja homma on ollut lopulta ihan ok myös tytölle, vaikka aluksi harmittikin kovasti. Hän on myös saanut kovasti kannustusta sekä ihailua mikä lienee auttanut asiaa. Lähinnä tyttöä haittaa kutiaminen kipsin alta, ja tietysti se tosiasia, ettei nyt voi roikkua eikä käydä jumpassa eikä voimistelussa, joka juuri kerettiin aloittaa :/

Nukkumajärjestelyt, joissa oli juuri päästy jonkinlaiseen kuosiin, menivätkin sitten kertaheitolla ihan sekaisin.. Tyttö kun ei oikein voi nukkua kätensä kanssa kerrossängyn yläpedillä. Joten olemme päätyneet patjamajoituksen lattialle, mikä on lopulta ollut niin suosittua, että molemmat lapset olisivat tunkemassa patjalle. Ja sehän ei onnistu, koska tyypit eivät kertakaikkiaan kykene nukahtamaan vierekkäin. Ja meillä juostaan taas pitkin iltaa ja koko nukuttamistouhu on yhtä hampaiden kiristelyä.

Milloin tästä oikein päästään? Lehdessä joku kutsui "helvetestimme"ksi tuntia päiväkodin ja ruoan välissä (klo 16.30-17.30, joka meillä kyllä on lähinnä 17-18). Meillä se ei suinkaan ole helvetestimme, vaan meidän tuskantuntimme on klo 20-21.

Märkärupi tuli kylään - kolmannen kerran

Meillä on nyt Vidarilla joulukuun alusta asti ollut vaivana svinkoppor - märkärupi. Ekaa kertaa se huomattiin joulukuu alussa, ja vietiin lääkäriin, jonka mielestä syy oli jossain muualla. Joten saatiin antibiootit, ja otettiin testit. Niissä ei kuitenkaan ilmennyt mitään erityistä. Joten jatkettiin antibiooteilla, ja tauti meni ohi viikossa. Päiväkotiinkin palattiin samantien, kun lääkäri sanoi, että koska kyseessä luultavammin ei ole svinkoppor niin päiväkotiin voi mennä vaikka olisikin haavoja tai rakkuloita. Normaalisti märkärupeen ei edes saa lääkkeitä Ruotsissa, vaan konstina on "yritä kestää ja vabbaa" (=Vård av sjuk barn,VAB, olla sairaan lapsen kanssa kotona, pois töistä).

Tauti sitten poistui, mutta seuraavalla viikolla kuultiin, että Vidarin paras kaveri päiväkodissa oli sairastunut. Ja testituloksetkin näyttivät ei oota.

Ja sitten tauti tuli takaisin joulun aikaan, juuri ennen Amerikan reissua. Soitettiin lääkäriin ja saatiin kuuri samana päivänä kun lähdettiin 11.30 aikaan reissuun - mies juoksi Arlandassa apteekista hakemassa lääkkeet. Ja ei kun alusta. Annettiin salvaa aamuin illoin. Tauti poistui.

Viime viikonloppuna en ollut uskoa silmiäni: rakkuloita, joista yksi ihan valtava käsivarren alla kainalon vieressä. Ja ei kun taas lääkäriin. Saatiin salvaa ja kielto viedä päiväkotiin ennen kuin rakkulat on poissa ja uutta ihoa päällä. Tällä viikolla on vabattu oikein urakalla, kun Verallakin ollut kuumetta. Tänään olivat molemma lapset päiväkodissa ainoaa kertaa.

Tauti ei ole missän vaihessa tarttunut Veraan, vaikka siitä sanotaan näin: Märkärupi on erittäin tarttuva, bakteerin aiheuttama ihotulehdus. Toisilla varmaankin on enemmän taipumusta? Päiväkotikaverin äiti totesi, että heillä tauti oli ollut kaikilla - molemmilla äideillä ja kolmella lapsella, eikä siltikään oltu saatu antibioottia. Kun yksi oli tervehtynyt, toinen sairastui.

Nyt alkaa siis tuntua, että seuraavaa kertaa odottaessa... palataan asiaan kuukauden kuluttua?

Takaisin sairaspedille...

Ja sitten palasimme sairastuvalle, tietysti. Tällä kertaa pikkumiehellä silmätulehdus, hirveä köhä, nuha ja kuumetta. Yskä on niin karmaiseva, että huomenna varmaan yritetään lääkäriin. Lisäksi silmät on aika muurautuneet umpeen, joten senkin puoleen ainakin yritetään ruinata lääkkeitä. Ruotsissahan ei silmätulehdukseen juuri anneta meidän kokemuksen perusteella antibioottia, vaan ohjeena on että "se menee ohi 5-6 päivässä" - ja jos ei mene, niin sitten pitää tsekata olisko kuitenkin kyseessä bakteeri eikä viirus... kiva siinä lapsen kärvistellä 5 päivää ilman että saa silmiä auki. Vera tosiaan sai kerran tällaiset ohjeet, asuttiin Suomessa ja lomailtiin Tukholmassa kun tämä sattui. Kun palattiin silloiseen Suomen kotiin, Suomessa terveyskeskuslääkäri antoi reseptin samantien.

Täällä ollaan peloissaan resistanttien bakteerien takia, eli siitä ettei pian antibiootit enää auta kun bakteereista tulee niin vastustuskykyisiä kun antibiootteja napsittaan " niin helposti". Onhan siinä tottakin, muttei se paljoa lohduta kun lapsi on kauhea kipeä...

Vesirokkoa ei Vidarille ole tullut, huomenna on Veran sairastumisesta 21 päivää. Saa nähdä, nythän sen pitäisi tulla jos olisi tullakseen.

Viikonloppuna oli sisaruksia vierailulla, ja ensi viikonloppuna oltaisiin tulossa Helsinkiin.  Sillä varjolla ehkä saadaan lääkkeet, ainakin Vera sai ennen joulua, kun oltiin lähdössä reissuun. Ei ollakaan käyty Suomessa sitten joulun, ja täällähän alkaa olla jo ihan kevättä ilmassa. Nollassa ja aurinkoista, eikä yhtään lunta, aivan ihanaa.

Tänne syntyi viime viikonlla myös Ruotsin kuuluisin vauva, jota ilmeisesti myös Suomessa kovasti juhlittiin :) Lapsi sai nimen Estelle ja sitähän on sitten päivitelty, ettei moista saisi kruununperijälle antaa. No, eiköhän tuohon kuitenkin ajan myötä totuta.

Inför imorgon...

Huomenna se alkaa. Duuni. Jännittävää. Ja kivaa. Ja kivaa saada nähdä miten täällä kotona pärjäillään ilman minua. Että mieskin vihdoin jää kotiin lasten kanssa. Mutta kohta pitää mennä nukkumaan jo että jaksaa... kestääkö sitä ilman päiväunia?

Tapasin muuten kirkonkerholla perjantaina suomalaisen äidin, joka oli ollut sairaanhoitajana hommissa Suomessa 3kk. Hän kertoi että se riitti - kuulemma Suomessa sairaalassa on puolet vähemmän henkilökuntaa kuin Ruotsissa ja tästä syystä hän joutui tekemään epäeettisiä valintoja sekä hommia, joihin hän koulutettuna sairaanhoitajana ei Ruotsissa olisi joutunut.

Miten tämä voi olla mahdollista?! Toki tämä oli vain yhden henkilön näkemys perustuen muutamaan eri työpaikkaan, mutta toisaalta eipä kaikki jutut suomalaisesta sairaanhoidosta ihan tuulesta temmattujakaan voi olla. Voiko Ruotsissa olla varaa niin paljon parempaan tasoon?

Pikkumies sairastaa

Meillä sairastetaan, pitkästä aikaa, ja tietysti tämä osui juuri odotetun Suomen reissun kohdalle. Pitkään ollaankin oltu terveitä, mutta nyt köhää ollut jo viikon verran ja keskiviikkona nousi kuume. Sain sitten listattua meidät lääkärille Ruotsissa ja saatiin varattua aikakin Vidarille saman tien. Lääkäri tykkäs, ettei mitään vakavampaa ole, vaikkei korviin mitään nähnytkään. Ja Ruotsissahan ei ilmeisesti antibiootteja annettaisi vaikka olisikin korvatulehdus, oletetaan että se menee ohi itsestään. Viime vuonna kun Veralla oli silmätulehdus Ruotsin lomalla, todettiin, että tulkaa viikon päästä uudestaan jos jatkuu. Suomessa saatiin heti lääkkeet.

No, nyt stten ollaan kuitenkin Suomessa ja vähän rasittaa, kun ei tietty enää olla täällä sairausvakuutuksen piirissä eikä siis oikein kuuluta mihinkään. Kai me voitaisiin julkiselle terveyskeskukseen mennä, mutteihän me kuuluta enää minkään terveyskeskuksen piiriin. Lastenklinikalle sitten, ja siellä lienee pitkät jonot. Ja yksityisestä ei siis kukaan korvaa mitään. Mutta jos joudutaan lääkäriin, niin kyllä me sitten yksityiselle mennään. Niin tehtiin myös aikanaan Veran sairastaessa, on se niin paljon yksinkertaisempaa ulkosuomalaisena.

Vidarilla oli siis kova kuume ja nyt sitten ei millään haluaisi nukkua pitkällään, vaunuihin sain nukutettua. Korvia epäillään kuitenkin.

Terveydenhuollosta

Hesarissa oli mielenkiintoinen ja aika hälyyttäväkin artikkeli Sitran tutkimuksesta, jonka mukaan pääkapunkiseudulla jo peräti 60% alle 20-vuotiasta on yksityinen sairausvakuutus. Tänään entinen sekä nykyine peruspalveluministeri toppuutti kuntia parantamaan perusterveydenhoitoa, jotta luottamus terveyskeskuksiin ei täysin rapautuisi. Nykyinen ministeri itsekin oli tosin ottanut lapselleen yksityisen vakuutuksen. Vaikea siinä onkaan moittia muita vanhempia samasta.

Meillähän ei ole vakuutusta kummallekaan lapselle. Olemme käyttäneet paikallista terveysasemaa suht ahkerasti, ja olleet siihen erinomaisen tyytyväisiä. Uskonkin, että ns. luottamus terveysasemiin on aikamoisen epämääräinen juttu - moni vanhempi ei itse ole kokeillut edes julkista hoitoa, vaan ottaa suoraan yksityisen vakuutuksen, koska on kuullut että julkinen hoito ei toimi/ on huonoa. "Kyllähän sitä lapselleen haluaa parasta" (ja näin muuten toitottavat myös vakuutusmyyjät, ikäänkuin olisin huono äiti jos en vakuutusta ota).

Tämä alkaa oikeasti olla Suomessa ongelma. Jos "kaikki" (ts. kaikki joilla on varaa) ottavat vakuutuksen, ensinnäkin niiden hinnat nousevat, toisekseen julkista käyttää yhä enemmän vain ns huono-osaiset, julkisen terveydenhuollon taso laskee aivan varmasti ja lopulta me maksamme terveydenhuollosta moneen otteeseen - sekä verovarojen että vakuutuksen kautta. Tätäkö me haluamme? Yksityistä terveydenhuoltoa? Eikö suomalaiset perinteisesti ole olleethyvän julkisen terveydenhuollon ja hyvinvointivaltion puolella?
Mitä olet mieltä?

Neuvolassa

Nyt raskauden loppuvaiheessa onkin neuvolakäyntejä viikottain. Tänään oli kolmas ja viimeinen lääkärikäynti. Lääkäri on kyllä niin nuori että ihan huvittaa, onneksi mulla on kyseessä jo toinen raskaus, jos olis ekakertalainen niin kokemattomuus kyllä enemmän hirvittäisi. Meinaan, lääkäri on niin nuori, että sen on ihan pakko olla vastavalmistunut - ja itseäni siis aikalailla nuorempi :) Otteet on välillä vähän kovakouraiset (tuskin tarkoituksella mutta silti) ja esim. vauvan asennosta kysyessä viittaa neuvolan terveydenhoitajaan, että kyllä hänen silmämääräiseen ja vatsan päältä kokeiltuun arvioonsa voi luottaa. Hmm, näin varmaan onkin, mutta ei se kyllä luottamusta lääkäriin lisää...

No, kuten aiemmin sanottua, Ruotsissa lääkärikäyntejä ei ole lainkaan, joten nämä nyt on pelkkää extraa joka tapauksessa. Ja kuten yksi kaverikin totesi, jostainhan niiden lääkäreidenkin on aloitettava... ehkä parempi että minä olen koekaniinina, kuin joku pelokas ensikertalainen :)

Neuvolan"täti", terveydenhoitaja - onko ne myös kätilöitä, tiedättekö? - on kyllä osaava ja kokenut joten hyvissä käsissä olen tuntenut olevani. Ja tässäkin huomaa, että kun on toinen raskaus menossa niin ei niin paljon tukea tarvitsekaan vaan tämä menee aikalailla omalla painollaan niin kauan kun ei mitään erityistä huolta ole.

Aamulla tuli muuten hirveä kiire, Vera oli päiväkodissa vasta puoli kympiltä ja juuri ja juuri ehdin ajoissa neuvolaan. Se on lähes huvittavaa, miten aamuihin saa kulumaan aikaa. Me tosin herättiin vasta kasilta, mikä oli vallan ihanaa. Mutta mitä tää mahtaa sitten kahden lapsen kanssa olla?!! Kuten Kukannuppukin kirjoittaa, jos pelkkään vessatouhuun voinee saada kulumaan tunnin... No, ehkä vauvan kanssa herätään sitten vähän aiemmin ;)

Ne "pienet" kansalliset erot

Nyt on sitten vietetty melkein viikko aurinkoisessa Tukholmassa, ja podettu hirmuisaa nuhaa sekä korvatulehdusta. Itse lensin Tukholmaan jo viime keskiviikkona, J ja Vera tulivat perjantaina perässä laivalla. Korvatulehdus oli alkanut perjantaina ja lauantai-aamuna raukka pieni ei saanut rähmimiseltä silmiä auki. Minä tietysti ajattelin, että samantien lääkäriin närakutenille. Vielä mitä! Soitettiin ja yritettiin saada aikaa - neuvona, että odottakaa VIIKKO. Viikko!?!! Siis että
lapsen silmien pitää rähmiä viikko ja äidin/isän olla poissa töistä, koska tauti EHKÄ menee ohi itsestään??? Olen edelleen ihan pöyristynyt tästä neuvosta. Olisin vielä ymmärtänyt, jos kyseessä olisi ollut pari päivää (olihan kaiken lisäksi viikonloppu eikä ehkä aihetta "kiireiselle" hoidolle). Mutta että viikko!! Niin sitä sitten vabataan (VAB = vårdnad av sjuk barn) eli vanhemmat on poissa töistä Ruotsin malliin viikon. Suomessahan ei edes lain mukaan saa olla kuin 3 päivää ilman lääkärintodistusta. Öisin heräiltiin parin tunnin välein, kun lapsi heräsi ja ei saanut silmiä auki ja niitä piti puhdistaa. Ja onpas kivaa lapselle, kärsiä nyt monta päivää...

Niin ja me ei siis mainittu millään tapaa ettei asuta Ruotsissa, vaan mies peräti soitti joten oltiin kyllä niin paikallisia kuin olla voi. Että ei voinut olla kyse suomalaisten diskriminoinnistakaan ;) Vaan siis ihan normaali neuvo. Mies oli kyllä sitä mieltä, että 10 vuoden päästä ollaan immuuneja kaikille antibiooteille tätä menoa, mutta siis haloo, tarkoittaako se siis sitä ettei sairauksia hoideta?? Ei tuo tauti ainkaan tänään vielä ollut mennyt ohi, neljän päivän jälkeen.

Tänään sitten tultiin kotiin Veran kanssa kaksistaan laivalla ja soitin jo aamusta terveyskeskuksen päivystykseen ja sain ajan samalle päivälle tänään klo 11.10. Hiukan tiukkaa teki keretä laivalta (mies jäi vielä Tukholmaan ja minua ajaminen jännitti jo muutenkin, enhän juuri aja) mutta kerettiin ja tavattiin jo kolmas mukava suht nuori naislääkäri meidän omalla terveysasemalla. Täytyy sanoa, että tähän mennessä olen todella yllättynyt positiivisesti julkisesta terveyshuollosta (sairaalassa jonotus tosin oli ihan syvältä).

Jos positiivista, niin kyllä sitten negatiivistakin.

Samaan aikaan tuli maksulaput päiväkotiin kesälle, vaikka hoitoa ei lainkaan tarvita heinäkuussa on maksu puolet normaalista eli 145 euroa ja vaikka elokuussa tarvitaan vain 2 viikkoa, pitää silti maksaa koko maksu. Meillä alkaa sitten osa-aikamaksu joka on 30 euroa halvempi kuin kokopäiväinen - siis 30h viikossa maksaa 260 euroa ja 40h viikossa maksaa 290 euroa. Niin joo ja hinnathan tosiaan nousivat eli uudet hinnat ovat 315 euroa ja osa-aikainen sitten 30 euroa halvempi eli 285.

Ruotsalaiseen hintatasoon tottuneelle hinnat ovat kyllä hiukan järkytys. Kokopäivähoito maksoi n 1200 kruunua eli 120 euroa ja osa-aikainen selkeästi vähemmän. Enpä itse asiassa taloudellisesta näkökulmasta katsottuna ihmettelekään enää että joko vanhempi lapsi ei mene päivähoitoon ollenkaan, tai sitten viettää siellä 40h - osa-aikahoito on niin kallista. Tämä siis yksityisella puolella, kunnallisesta en tiedä. Te varmaan tiedätte?

Vakuutus ... vai ei?

No nyt olen hiki päässä vertaillut eri vakuutusehdotuksia ja jutellut kolmen aika itsepäisen vakuutusmyyjän kanssa tänään, ja olen vain enemmän skeptinen koko hommaa kohtaan. Tarvitseeko Suomessa todella vauvavakuutuksen jo ennen vauvan syntymää? If:n nainen oli aivan vakuuttunut, että heidän vakuutuksensa, jossa saa 10 000 euron korvauksen jostain pahasta vammasta jo ennen laskettua aikaa, on se ainoa oikea. Mitä hittoa se korvaus siinä vaiheessa lohduttaa, anteeksi vaan? Kyllä se on pieni lohtu katastrofin edessä. Ja yleiseen sairaalaan sitä kai kuitenkin mennään, vai???

Veran kanssa on korvatulehdusten takia käyty kevään aikana n 5-6 kertaa tavallisessa terveyskeskuksessa, aina aamulla soitettua saatu aika samantien ja ihan pätevää hoitoa mukavilta nuorehkoilta naislääkäreilttä (ikäänkuin sukupuolella tässä tapauksessa olisi väliä, mutta kuitenkin :). Siis mikä tässä julkisessa terveydenhoidossa muka mättää? Onko tämäkin itseääntoteuttava skenaario, että kun pikkuhiljaa kaikki alkaa ajatella ettei julkinen puoli pelaa, niin kohta se ei enää pelaakaan - tai siellä ei ainakaan ketään keskiluokkaisia kansalaisia käy?

Kertokaa nyt mulle, oletteko te ottaneet vauvavakuutuksen jo ennen vauvan syntymää, ja jos niin miksi/miksi ei? Mulla olisi tässä viikko aika päättää... kun sitten sitä ei enää saa.

Paluu Suomen kamaralle

Paluu Suomeen sujui sitten ihan mallikkaasti Muumilaivalla, kuten Vera Siljaa kutsuu. Aikainen herätys pisti kellon sekaisin, söin aamupalaa ja odottelin taksia hotellin aulassa samoihin aikoihin kun viimeisimmät saapuivat kotiin Tukholman yöstä... Viikonloppu oli itse asiassa vähän luksusta, kokonainen viikonloppu ihan vain itselle, ystävien tapaamiseen, ulkona syömiseen, shoppailuun, hotelliöihin ja hotellin spahan. Ei hassumpaa, sanoisin :) Tulipas hiukan törsäiltyä, ja tosiaan ystäviä oli hirmu kiva nähdä. Aiemmilla työreissuilla kun ei ole juuri kerennyt, kun yleensä duunissa on niin kova kiire.

Turussa oli sitten perhe vastassa ja jällennäkeminen oli riemuisa. Hassua, miten sitä ikävöikin jo ihan muutamassa päivässä - vaikka kuinka olisikin mukavaa ollut!

Mies lähtikin sitten maanantaina Tukholmaan, alunperinkin suunnitellusti laivalla, vaihtamaan autoon kesärenkaita ja muutamaan tapaamiseen. Takaisinpaluu koittaa vasta perjantaina, joten nyt sitten on mun vuoroni olla kotivuorossa. Veralle iski ihna hirmuinen vatsakipu maanantaina, jonka johdosta istuttii ilta Jorvissa. Lääkärille päästiin suht nopeasti mutta labratulosten ottamiseen ja mittaamiseen meni ikä ja terveys. On se kumma, ettei tosiaankaan ole mikään kiire - julkinen hoito on siis niin tätä... ei yksityisellä laitettaisi pientä lasta odottamaan kolmea tuntia. Sitä varten kai moni on sen lapsivakuutuksen ottanutkin.

Onneksi testit näyttivät, ettei mistään vakavammasta ollut kyse ja tiistaina tauti olikin jo ohi, vaikka vietettiin silti kotipäivää. Mummo oli suureksi avuksi isän ollessa poissa - on se vaan kullanarvoista olla isovanhempien lähellä. Kaikki joilla se onni on, muistakaa arvostaa sitä :)

Nyt sitten pikkuhiljaa alkaa taas matkustaminen palailla uomiinsa. Toivottavasti tämä opettaa ihmisiä miettimään matkustamistaan ja ehkä vähentämään lentämistä. Ihan kaikkiin kokouksiin ei välttämättä tarvinne henkilökohtaisesti osallistua, vaan videokonferenssit ja puhelut ovat ihan oiva vaihtoehto. Itsekin niitä tulee käytettyä monta kertaa kuussa.

Hammaslääkäriä ja knatterytmik

Nyt on tullut kevät! Ihana auringonpaiste ollut eilen ja tänään - toivoa on siis sittenkin.

Eilen sitten oltiin hammaslääkärissä. Tai hammashygienisti se oikeammin oli. Täti oli vähän shokissa, kun kerrottiin että tämä oli ensimmäinen kerta - ettei Ruotsissa käydä hammaslääkärillä ennen kuin 3 vuotiaana. Kertoi heillä olleen hammaslääkärin väittäneen, että Ruotsissa kaikki on paremmin. Hehhee sanon minä, se kai se on se yleinen luulo - myös ruotsalaisilla. Hammassektorilla väittäisin kyllä, että Suomi on hoitanut tonttinsa huomattavasti mallikkaammin kuin naapurinsa (joka aina luulee olevansa paras).

No, täti tarkasti hampaat ja kaikki näytti olevan kunnossa. Seuraava aika saatiin ensi vuodelle. Kuulemma varsinaiset tarkastukset olisivat 6-8kk ikäisenä, 3vuotiaana, 5vuotiaana, 7- ja 9 vuotiaana, jollei mitään erityistä syytä ole ahkerampaan vierailuun. Tämä vauva-ajan tarkastus on meiltä siis jäänyt uupumaan, siinä kuulemma käydään läpi perusteita ja etenkin sitä seikkaa, että vanhempien bakteerit tarttuvat helposti lapselle lusikan välityksellä. En muista tällaista neuvolassa juuri kuulleeni - muuten kylläkin, etenkin ettei tuttia saisi puhdistaa käyttämällä omassa suussa - entä te muut Ruotsin neuvolassa käyneet?

Tutista ei juurikaan saatu noottia, totesi vain että Suomessa suositellaan tutista luopumista 1-1½ vuotiaana. Meillä ei kyllä neuvolassa Ruotsissa suositeltu, muistan lukeneeni/kuulleeni jostain, että yli 3 vuotiaaksi ei tuttia tulisi käyttää. Vai olikohan se 2½... ei kuitenkaan ollenkaan niin fanaattisia neuvoja siis naapurissa kuin täällä Suomessa. Veralla oli kyllä purennassa vähän epätasaisuutta, sitä siis seurataan jatkossa. Tosi hyvillä mielin saatiin homma kuitenkin hoidettua.

Lauantaisin käydään ruotsinkielisessä muskarissa. Tarkoituksena oli hankkia nimenomaan ruotsinkielinen harrastus, nyt kun kaikki muu (paitsi toinen kotikieli) ympärillä on suomeksi. Ryhmää vetää hiukan keski-iän ylittänyt täti ja hänen tahdissaan lauletaan ja liikutaan. Ja nimenomaan niin - homma menee täysin tädin konseptien ehdoilla. Marakasseilla saa soittaa 30 sekuntia silloin kuin täti niin sanoo. Rumpuja saa soittaa minuutin. Suuri osa tunnista koostuu lauluista, joiden mukana lasten olisi istuttava sylissä ja leikittävä hevosta tai autoa tai mitä lie. Siis eihän kaksi-vuotiasta kiinnosta istua sylissä!! Aivan käsittämästöntä kukkua. Lapset haluaa juosta ja hyppiä ja leikkiä.

Viime kerran jälkeen juteltiin muiden äitien kanssa ja he olivat samaa mieltä, että kyllä on vetäjissä eroa. Kuulemma ko jräjestöllä on todella hyviäkin ohjaajia, jotka lähtevät lapsien tarpeista ja toiveista liikkeelle. Nyt tuntuu, että tunnilla ollaan tädin takia, jotta hänen "hieno" suunnitelmansa toimisi. Vaikkei oikeasti toimikaan, ja sekös häntä harmittaa... mistä tämmöisiä tyyppejä kaivetaan? Suoraan jostain aiemmilta vuosikymmeniltä. No, me jatketaan kuitenkin, koska ruotsinkielistä kerhotoimintaa ei rutkasti ole tarjolla ja osallistujamaksukin on jo maksettu.

Hyvin hidas alku...

Meillä on alkanut aika takkuisesti tämä työ-ja päiväkotitaival. Vera on köhinyt rankasti jo pitkänä ja yöt on olleet tosi repaleisia. Tänään sitten päätin että lääkäriin on soitettava, vaikkei nyt virallisesti systeemiin kuuluttaisikaan. Jonotus kesti n 10 min, mutta saatiin samantien aika aamupäivälle terveyskeskukseen 15 min kävelymatkan päähän. Lääkäri oli erittäin pätevänoloinen ja tosi mukava. Korvatulehdus. Ainakin tämän kokemuksen perusteella julkinen terveydenhuolto tuntuisi toimivan. Päiväkoti jäi siis tänään väliin, huomenna saatiin lupa mennä.

Luulin Veran olevan tästä iloinen, mutta koko matka lääkäristä hän huuteli pulkasta "päiväkotiin, päiväkotiin", joten ihan positiivisin mielin ollaan huomenna menossa...

Mitä meikäläisen työmatkoihin tulee, VR on todella kunnostautunut hoitamaan työmatkaliikennettä. Perjantaina kun uskaltauduin kokeilemaan, ensin odotin puolisen tuntia -15 asteen pakkasessa kun junaa ei tullut. Lopulta väänsin itkua laiturilla ja mies heitti autolla töihin ja varpaiden sulamisessa meni sen jälkeen puoli päivää. Takaisin tullessa 15 min matka kesti tunnin, koska vaihteissa oli vikaa. Tällä kertaa istuin onneksi sisällä lämpimässä junassa, ja luin kirjaa, mutta ei se nyt ehkä kuitenkaan se toivottu perjantai-illan viettämistapa ollut. Ei todellakaan lupaa hyvää. Tänään en olisi uskaltanut lähteä ollenkaan kaupunkiin, huomenna mietitään yhteistä tyämatkaa autolla. Huraa julkinen liikenne??! Vähänkö masentavaa.

Karkkihampaat

Tällä viikolla oli Dagens Nyheterissa juttua lasten hammashoidosta, miten hampaiden kunnossa näkyy millä Tukholman alueella lapset asuvat. Ns. köyhillä maahanmuuttajapainotteisilla alueilla lasten hampaat ovat huonommassa kunnossa ja on enemmäön reikiä kuin perinteisillä hyvinvoivilla svenne-alueilla. Samassa jutussa todettiin, että ensimmäinen hammastarkastus järjestetään sinä vuonna kun lapis on täyttänyt 3. Siis lapsi voi keretä melkein 4-vuotiaaksi ennen kuin hampaat tarkastetaan?! Musta se on kyllä aika myöhään... Usein huonot ruokailu-tavat opitaan jo 1-vuotiaana, eikö olisi fiksua järjestää eka tarkastus jo hiukan aikaisemmin?

Miten lienee Suomessa?

Ruotsi luulee olevansa niin täydellinen, maailman mallimaa. Monet asiat on kuitenkin ihan levällään, etenkin kun terveydenhuoltoa tarkastellaan. Jos akuuttiin hoitoon joutuu odottamaan 6 tuntia, voiko sitä kutsua akuutiksi???

Terveydenhuolto, osa sata ja kymmenen

Päätin sitten vaihtaa lääkärikeskusta. Epätoivoissani surffailin tiistaina lähistön tarjontaa ja löysin lääkärikeskuksen, joka ainakin www-sivuillaan vakuuttaa, että aina saa ajan ja löytyy tilaa. Niinpä siis soitin sinne ja totta tosiaan, sain ajan puolen tunnin päähän siitä. Lääkäri oli edellisessä paikassa tosin mukavampi, mutta eipä siitä ollut juuri iloa, kun sille ei koskaan saanut aikaa... Tänään on sitten tarkistuskäynti uudessa paikassa, edelleen vaan tauti jatkuu tosin.

Terveyskeskussysteemi on ihan syvältä

Tää terveydenhuoltojärjestelmä tässä maassa on kyllä niin syvältä, että nyt ei sanat riitä. Ensin istun 40 minuuttia puhelimessa ja odotan lääkärin puhelinaikana, jotta pääsisin juttelemaan lääkärin kanssa. Mitään yleistä vastaanottoa kun ei ole. Koko ajan varattu. Sitten soitan numeroon, jossa vastaa joku sjuksköterska, jolle soitin jo alkuun kun en päässyt lääkärille läpi, tyyppi vaan yrittää että "soita nyt lääkärille, kohta puhelinaika loppuu". Siihen jo sanoin vihaisesti että jumankauta mitä luulet että tässä on yritetty tehdä 40 minuttia. Otti sitten mun numeron ja nyt vaan kädet ristissä toivotaan, että lääkäri suvaitsisi soittaa. Eli taas odotetaan, eikä uskalla muita puheluita hoitaa jos vaikka lääkäri juuri silloin sattuisi soittamaan.

Ja kun vaihtoehtoakaan ei ole, että olisi joku yksityinen systeemi tai jotain. Kaikissa muissakin lääkärikeskuksissa tuntuu olevan suunnilleen sama systeemi.

Miksi niillä ei voi olla jotain yleistä vastaanottoa, josta voisi joko varata ajan, tai edes puhelinajan??

Korvatulehdus siis vain jatkuu eikä lääkärin kanssa tunnu pääsevän edes keskustelemaan. Kai mun täytyy taas mennä viiden jälkeen sitten, kun se näyttää olevan ainoa keino. Sanonko prkl mitä.

Arvaa kenellä on korvatulehdus?

Uskomaton juttu - minulla on korvatulehdus. Usko tai älä, minulla ei siis Veralla (ainakaan tietääkseni ei Verallakin) Ja minä kun luulin että tämä tulee vain lapsille! Menin eilen lääkäriin koska luulin, että minulla on vettä korvassa. Ja lääkäri totesi, että tämähän on mojova korvatulehdus!

Hirmuinen flunssahan mulla on ollut koko viikon, mutta tämä homma alkoi torstai-iltana pitkän suihkun jälkeen. Kun korvaan sattui, siellä oli ikäänkuin kalvo joka haittasi kuulemista ja päätä alaspitäessä korvassa ikäänkuin sykki, kuvittelin tosiaan että siellä oli vettä. Kun se jatkui perjantaina menin lääkäriin.

Lääkäriin menosta on jällenkerran todettava aivan käsittämätön systeemi. meillä on siis husläkäre, jolla on soittoaika aamulla. Samalle päivälle voi tällöin saada ajan jos on tuuria. Voi myös mennä avoimelle vastaanotolle klo 10-11 jonottamaan, siellä yleensä menee 1-1½ tuntia. Aamulla ajattelin, että eiköhän tämä päivällä ohi mene. Kun näin ei käynyt, seuraavaksi soitin Vårdguideniin. Erinomainen palvelu, vastaava on käsittääkseni Suomessakin. Sieltä käskettiin lääkäriin. Kello oli jo 11 joten ei toivoakaan husläkären luo menosta. Soitin siis "työpaikan terveysasemalle"- joka ei siis varsinaisesti ole sitä vaan jolla on siis yhteistyösopimus työpaikan kanssa, muuten ei eroa muista lääkäreistä. Maksaa siis saman verran kuin kaikki muutkin (140 kr yleislääkäri, meni minne tahansa). Yksi vapaa aika olisi löytynyt, mutta se ei sopinut minulle enkä kokenut paniikkia - vettä korvassahan ei voi olla niin vakavaa, vai mitä?

Vårdguidenista oli neuvottu, että jos en saa aikaa omalle husläkärelle päivän aikana, klo 17 jälkeen voin mennä läheisen sairaalan Närakuteniin. Sinne siis. Menin sinne klo 17.30 ja sain ajan klo 18.40. Kävin kotona välissä. Olisin todennäköisesti saanut ajan myös puhelimitse. Tapasin lääkärin ja sain diagnoosin, johon kävin hakemassa lääkkeet apteekista samantien. Hienoa palvelua.

Mietin vain. Että miten voi olla järkeä systeemissä, jossa ajan saa helpommin klo 17 jälkeen kuin sitä ennen?

Lääkäriproblematiikkaa

Lääkäriin päästiin sitten lopulta, puolentoista tunnin odottamisen jälkeen. Lääkäri ei ainakaan uskonut, että kyseessä olisi kurkunpääntulehdus, vaan määräsi yskänlääkettä sekä epäili, että saattaisi olla korvatulehdus. Sitä ei kyetty kuitenkaan todentamaan, korva oli sen verran tukossa.

En tiedä, onko ongelma ainoastaan meidän lääkärikeskuksessa (kvartersakuten) vai missä mättää. Ei todellakaan ole eka kerta, kun siellä on saanut istua ja odottaa. Lapsen kanssa ei onneksi ole joutunut vielä juurikaan siellä käymään, ollaan oltu terveinä ja kun on oltu sairaita on menty akuuttiin. Sinne pääsi nopeammin kyllä. Ja jos näitä useampia kertoja tulee ja homma on tämmöistä, niin alan kyllä harkita paikan vaihtoa. Vaikka lääkärit on olleet mukavia ja hyviä, etenkin omalääkäri, niin ei se paljoa lohduta jos aikaa ei saa ja jonot on kauheat. Erityisesti kypsyttää, ettei keskuksessa ole varsinaista keskitettyä ajanvaraussysteemiä, vaan varaukset on tehtävä suoraan lääkärille. Vastaanottoa ei ole olemassa. Mulle ei olisi niin väliä, saako ajan juuri sille omalle lääkärille, kunhan saisi samalle päivälle. Ja tää on käsittääkseni aika yleinen käytäntö muissakin paikoissa.

Ja kyseessä on kuitenkin ns. yksityinen, mutta tosiaankaan se ei kuitenkaan ole yksityinen varsinaisesti - hinnat on aina samat, oli yksityinen tai kunnallinen paikka. Kunta maksaa takaisin käsittääkseni sen mukaan, miten paljon asiakkaita on. En tiedä miten Örebrossa, kuten kommenttilootassa mainittiin, mutta ei mulla ole tietoa yksityisistä täällä Tukholmassa. Paitsi se Sofiahemmet, mutta sinne on aika matka.

Itse tätä kummastelee, mies taas ei. Kun on kasvanut systeemiin, ei osaa sitä kyseenalaistaa. Omalla kohdalla olenkin jo tottunut odottamiseen (viisi vuotta Ruotsissa ilmeisesti tehnyt tehtävänsä!) mutta lapselle haluaisi parempaa.

Testattiin Helsingin lääkäripalveluja

Osui sitten Veran ensimmäinen lääkärissäkäynti Helsingin reissulle. J sairastui vatsatautiin torstaina, sopivasti pääsiäiseksi. Veralle ei ole ruoka mennyt viikkoon kunnolla alas, ja oksenneltuaan putouksen lailla pari päivää viikonloppuna soitettiin lopulta terveysneuvonta-puhelimeen. Täti sieltä oireista kuultuaan neuvoi, että kyllä olisi hyvä käydä lääkärissä näyttämässä. Niinpä sitten eilen illalla suunnattiin lastenklinikalle. Tyttö on ollut iloinen ja pirteä koko ajan, jopa oksennettuaan puoli litraa syliinsä on touhu päättynyt iloiseen hymyyn!! Siksi ei ole osannut oikein kunnolla edes huolestua. Lääkäri totesi, että vatsatautia ja ripulia, ei onneksi mitään pahempaa. Nyt ollaan siis maito ja osmosal-kuurilla.

Puolitoista tuntia jouduttiin jonottamaan kaikkinensa terveydenhoitajalle ja lääkärille, ihan siedettävä aika mun mielestä, olin varautunut pahempaankin. Vieressä istui äiti kaksikuisen lapsensa kanssa, ja valitti koko ajan kuinka kauan joutuu odottamaan. Lapsella oli silmätulehdus ja koliikkia, joten odottaminen ymmärrettävästi oli rasittavaa. Silti mietin, että eikö nykyään tämmöiset ajat ole enemmän sääntö kuin poikkeus? Mutta ehkä sitä on niin tottunut siihen, että Ruotsissa ei varsinaisesti ole yksityistä terveydenhoitoa eikä siis itseään voi ostaa jonojen ohi - jonoihin on siis vain totuttava. Jos asuisimme Suomessa, meillä varmastikin olisi vakuutus, ja olisimme siis täällä varmaankin menneet yksityiselle. Ruotsissa tällaisia vakuutuksia ei ole. Suomen systeemi on aika amerikkalainen - vakuutuksen avulla saat nopeampaa hoitoa, usein myös parempaa. "Köyhät" jonottaa julkiseen. Itse olin kyllä ihan tyytyväinen eiliseen lääkäriin. Mutta tosiaankin, jos lapseni olisi todella kipeä, en kyllä haluaisi istua jonossa edes puoltatoista tuntia. Ja olisin valmis maksamaan siitä, että pääsen jonojen ohi. Samalla tällainen kehitys hirvittää. Yhteiskuntaan on jo tosiaankin syntynyt kahden kerroksen terveyshuolto: köyhät ja ne joilla on varaa eivät enää istu samassa odotussalissa.