Pyöräilyä ja lomailua

Näin meillä mennään! Nyt on jo uskaltauduttu liikenteen sekaan, ja ajeltu pitkät pätkät Tukholman keskustan pyöräteitä. Tosi mahtavaa. Huomaa, että vaikka jotkut taidot antavatkin odottaa itseään, on tärkeintä että aika on otollinen. Silloin se onnistuu lähes huomaamatta!

Suomen matkalla tytöltä lähti myös ensimmäinen hammas. Aika myöhässä verrattuna päiväkotikavereihin, mutta toisaalta niin on kuulemma ollut aikanaan äidilläänkin. Ja väliäkö tuolla milloin lähtevät, kunhan jossain vaiheessa lähtevät. Suomessa nautittiin mökkeilystä:

Ja palattuamme Tukholmaan mm Drottningholmista ja laivamatkasta:

Tässä muuten vinkki Tukholman matkailijoille: hyvän sään sattuessa maisemat ovat upeat laivamatkan aikana, ja kohdekin on mitä mainioin.  Matka kestää tunnin suuntaansa, ja laivalla saa myös purtavaa jos nälkä yllättää. Laiva lähtee kaupungintalon kulmalta.

Hyvää kesää ja aurinkoa!

Kuukauden saldo

Aika liitää ja puoli kesää on pian ohitse! Säistä ei sitä kyllä huomaisi - sateisessa pohjolassa ei edes työnteko harmita, kun mittari näyttää 12-13 astetta ja bikineille ei ole juuri ollut vielä käyttöä. Juhannus oli ja meni maalla, hyttysten syötävänä, sentään aattona oli mainio sää ja päästiin ihan nauttimaan lämmöstä. Porukat hyytyi aikaisin, yksi sairastelun takia, toinen koska oli raskaana ja loput vaan ihan lapsia nukuttaessa. Että sellainen railakas juhannus! Lapset on raukat ihan syötyjä, muhkuroita ja patteja riittää joka puolelle kroppaa.

Meillä oli tapahtumarikas kesäkuu, kun alkukuusta löydettiin asunto, josta tehtiin tarjous jo ennen näyttöä ja se sitten meni pikkuisilla muutoksilla läpi. Kyseessä on piharakennus Tukholman keskusta-alueella - siis talo keskellä keskustaa! Täydellistä!

No, sitten tulikin paniikki, koska alkuperäinen tarkoitus oli ollut, että remontoidaan omamme ja myydään ensin, ja sitten vasta ostetaan.  Näinhän se usein menee, varsinkin Ruotsissa, että kun sopiva asunto tulee kohdalle, pitää tilaisuuteen tarttua heti - ja koko hommaan voi mennä n 2-3 päivää. Oltiin jo kaveri varattu remonttihommiin 2 viikoksi heinäkuussa lomamme aikana. Soitetttiin sitten hänelle torstaina, että voisitko tulla viikonloppuna ja aikaa onkin n 5 päivää. Kaveri tuli sitten, raukka hommiin koko viikonlopuksi. Lisäksi olin juurikin Bostonissa kun tämä tapahtui, eli kerkesin käydä asuntoa katsomassa ennen lähtöä ja sitten kaupat oli tehtävä matkan aikana!!

Siinä sitten maalattiin ja paklattiin, korjattiin seiniä ja ovia ja roikkuvia ovenkahvoja. Yksi ovi oli mm potkaistu sisään, kun lukko meni tässä keväällä rikki eikä ovea saatu muuten auki... Lasten kanssa oltiin 2 päivää evakossa. Vanhemmat tuli kyläilemään remonttia seuraavana maanantaina, jolloin J lähti työmatkalle Norjaan. Yllättäen meklari halusikin ekan ennakkonäytön jo keskiviikolle, ja kysynnän vuoksi yleisen näytön jo lounasaikaan torstaille (kun aluksi piti olla su ja ma) - ja torstai-iltana asunto oli myyty!

Olimme ostaneet uuden asunnon edellisenä torstaina - siis viikon aikana ostimme asunnon, remontoimme, vanhemmat tulivat kylään, olin työmatkalla USA:ssa, mies oli työmatkalla Norjassa ja ostimme uuden asunnon! Mikä viikko...

Sen jälkeen onneksi sai vähän rauhoittua, kohti juhannusta, tosin samanaikaisesti kaiken kanssa Veralla oli sitkeä silmätulehdus. Onneksi vanhemmat olivat apuna, muuten homma olisi varmasti mennyt ihan käsille...

Muutto on joka tapauksessa jo elokuun alussa, nyt vielä muutama päivä töitä Suomesta käsin -sitten lomaillaan Suomessa ja vähän myös Espanjassa, ja kunhan sieltä palataan niin sitten jo muutetaankin.

Mökillä

Touhu on mennyt ihan mahdottomaksi. Oltiin pitkä viikonloppu mökillä ja äiti kyllä sai hermoraunion ukkelin kanssa, kun paikallaan ei viihdytä yhtään, sylissä ei jaksa olla, tuolissa ei ole kivaa, vaan eteenpäin pitäisi päästä ja laittaa suuhun kaikki, ihan kaikki siis mitä edestä löytää. Multa ja hiekka ja ruoho ja kaikenmaailman ötökät. Lisäksi paidat oli ihan mustana kun piti hinata itseään pitkin likaista kuistin lattiaa ja meinasi tippua kuistilta nenälleen kun sitä yhtäkään porrasta ei ymmärretä ihan vielä... en muista että Veran kanssa olisi ollut vastaavaa, vaikka samaisella mökillä oleiltiin noin samassa ikävaiheessa. Vera oli vaan vissiin niin paljon enemmän paikallaan pysyvää sorttia, sylissä viihtyvää ainakin. Myös se fakta, että yhden lapsen perässä jaksaa paremmin kuin kahden mahtoi vaikuttaa asiaan.

Muuten mökillä oli oikein kivaa, paitsi paarmoja oli ihan hirveästi ja koko ajan joku ötökkä surisi pään ympärillä - hirvittävän rasittavaa. Kädessä on ihan karseat puremat ja Veralla myös jaloissaan. Vidar selvisi tällä kertaa vähällä, liekö siitä syystä että ukkoa oli pakko pitää paljon sisällä (em syistä).

Lämpöä piisasi, yli 30 astetta, ja järvivesi oli peräti 26 asteista. Vera oppi uimaan lyhyitä matkoja uimarenkaan avulla. Vera on aiemmin ollut vähän vesipelkoinen (kuten äitinsä), mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Järvestä ei olisi haluttu ollenkaan pois, kun tämä uusi taito oli opittu. Hieno juttu! Vidar puolestaan on ihan mahdoton vesipeto - ainoa paikka, missä tyyppi pysyy mielellään paikallaan on amme sekä kahluuallas. Oi sitä räiskettä!

On tullut mieleen myös, että Vidar ehkä kuitenkin pitäisi syksyllä Tukholmassa laittaa babysimiin. En edes miettinyt asiaa aiemmin, kun aikanaan Vera ei ollut vauvauinnista kovin innoissaan. Mutta Vidarhan onkin ihan toista maata!

Vidar tosiaan on nyt myös oppinut nousemaan sängyssään seisomaan - ensi kertaa matkasängyssä mökillä, ja tänään palattuamme myös kotona pinnasängyssä. Silmät loistaen pikkumies seisoi sängyssään ja hihkui, vaikka oli nukkumaanmenoaika... Aamulla varmaankin sitten seisotaan sängyssä ja hihkutaan. Ja tätä riemua varmaan kestää jonkin aikaa...

Nyt sitten mennään jo heinäkuussa... Veralla oli vika päivä päiväkodissa viikolla, nostalgista sanoa heiheit, ei sitten enää nähdä. Meidän muutto tosiaan lähestyy hurjaa vauhtia. Elokuun puolessa välissä sitten lähdetään, ja mieli on jo jonkin verran Tukholmassa ja syksyssä, vaikka yrittääkin nauttia täysillä tästä kesästä-.

Mökkielämää

Tänään on palattu Tukholmaan kolmen viikon Suomen reissulta, ja ensi tiistaina suunnataankin taas ulkomaille, nyt kohti Yhdysvaltoja pariksi viikkoa. Eipähän paljon pääse paikalleen juurtumaan... kotona on aika ihanaa ja melkeinpä outoa olla. Tosin täällä sataa, kun Helsinkiin tuli juuri hienot säät (ainakin aamulla oli upeaa). No eipähän tartte edes ulos mennä!!

Oltiin viikko omalla ja kaverien mökeillä täysin kaiken sivistyksen ulkopuolella, ilman nettiä ja muitakaaan ylellisyyksiä. Tosin se se vasta ylellistä olikin olla kaiken huuhaan tavoittamattomissa (no kännykkä siellä nyt kyllä toimi, ja tvkin oli mutta siihen ei saatu edes johtoa seinään :). Mistään ei tarttenut stressata kun ei kertakaikkiaan mistään mitään tiennyt!

Mökillä oli ihanaa. Vera viihtyi erinomaisesti ja tykkäsi metsämansikoista kuin hullu puurosta; saunassa paljussa istuminen oli myös huippua. Hyttyset oli vähän ikäviä ja talon alle juossut hiiri hiukan ällö, etenkin äidin ja mummon mielestä. Asuukohan se siellä..?

Vierastaminenkin helpottui loppua kohti ja oli jo ihan järkevissä rajoissa tällä viikolla. Mummo ja ukki kelpasivat jo leikittäjiksi ja enollekin jo uskallettiin vähän hymyillä. Eilen juhlittiin ennenaikaisesti 1v synttäreitä kun neiti on sitten juhlapäivänä matkoilla. Eno ja kummitäti kysyivätkin tuleeko Hesariin ilmoitus, Vera 1v, matkoilla, ei vastaanottoa. Mansikkakakkua syötiin, sitä oli koko naamalla ja hiuksilla ja mekolla ja lattialla, ja kuvia päivitetään tänne toivottavasti piakkoin.

Ps. Olimme ostaneet häälahjaksi hienosti pakatun saunakauhan ja kaksi pientä purkkia saunatuoksuja, ja pakanneet ne käsimatkatavaroihin.. arvaattekin jo varmaan - big mistake. Tuoksut hälyttivät ja siihen jäätiin, ne oltaisiin lopulta saatu mukaan mutta ei löylykauhaa. Haluaisinpa nähdä sen terroorin, joka kaappaa koneen lapsi mukanaan ja käyttäen aseenaan saunakauhaa!!!