Puuta heinää, aina vaan koulusta...

Voi elämä näitä Ruotsin demareita. Ensin ne itse sössii koululaitoksen tärviölle ja sitten ne kehtaa tulla jonkun 8 kohdan listan kanssa ohjeistamaan, kuinka ongelma pitäisi hoitaa. Tänänä DN Debatissa Ibrahim Baylan mm ehdottaa, että jonotussysteemit kouluihin pitäisi poistaa ja valinta pitäisi suorittaa sen sijaan arvalla (sen lisäksi sallitaan sisarus-etuajovuoro sekä koulun läheisyysperiaate). Arpahan se on se hyvä keino ratkoa ongelmia... eli kun joku koulu on niin hyvä, että sinne jonotetaan, pitäisi se ratkoa siten, ettei ainostaan paremmin toimeentulevista perheistä päädyttäisi sinne. Näin siis sosiaalinen segregaatio vähenisi, ja kouluissa oltaisiin tasaisesti huonoja! Huraa jipii, mikä loistava tasapäistävä ja juuri niin demarimainen ehdotus! Kaikista kouluista huonoja niin kukaan ei vaan pääse hyötymään!

Ja kyllä, sosiaalinen segregaatio on tottakai ongelma. Ongelmanratkaisu ei vaan ole aina niin yksinkertaista kuin jotenkin näköjään kuvitellaan.

Toinen erityisesti suomalaisnäkökulmasta mielenkiintoinen ehdotus on, että päiväkotiin pitää investoida, koska "barn som gått i en kvalitativ förskola klarar sig bätte i skolan". Elikä hyvä päiväkoti takaa menestyksen koulussa. Tätä ei kyllä suomalaiset allekirjoittaisi, tuntuu välillä että Suomessa lapset halutaan  kotihoitoon niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista! Artikkelin kirjoittajan mukaan lasten kognitiiviisten taitojen kehittäminen on tärkeää jo aikaisessa vaiheessa, ja siksipä halutaan mm. parantaa päiväkotien opetustehtäviä sekä henkilöstön koulutusta, sekä poistaa kotihoidontuki. Näin siis Ruotsissa, jossa kotihoidontuki on ihan minimaalista jo valmiiksi.

Tästä tulenkin mielenkiintoiseen aasinsiltaan liittyen päiväkotien pedagogisiin tavoitteisiin, juuri luin ettei päiväkotilaissa Suomessa sellaisia ole. Että lakia uudistaessa määriteltäisiin ryhmien maksimikoot (sitä ei ole nyt tehty) sekä päiväkotien pedagogiset tavoitteet plus että esiopetus ja päiväkodit siirtyisivät opetustoimen alle. Ruotsi otettiin tässä jutussa esimerkkinä, miten paljon kehittyneempää päiväkotitoiminta on. Ja tosiaan, meillähän jo Vidarin ryhmän vanhempainillassa käytiin läpi ryhmän pedagogisia tavoitteita ja miten eri toiminnat vahvistavat näitä tavoitteita! Vaikkei 1½ vuotiaalla tarvitse varsinaisesti ollakaan tavoitteita, tuntui toisaalta aika kivalta, että näitä oli kuitenkin ajateltu ja toimintaa suunniteltiin jo sitä kautta. Tämän ajattelutavan kautta ymmärtänee paremmin, että täällä tosiaankin nähdään lapsen parhaaksi päästä päiväkotiin viimeistään 2 vuotiaana ja säälien suhtaudutaan niihin, jotka eivät pääse tämän kehittävän toiminnan pariin...

Palatakseni kuitenkin tähän ko. artikkeliin, koomiselta tuntuu että esimerkkiä tulisi Baylanin mukaan kuitenkin ottaa Suomesta - tosin ainoastaan aikaisessa puuttumisessa, jotta oppilas pääsee nopeasti tukitoimien pariin jos hän on jäämässä opetuksessa jälkeen.

Ei kyllä vaan kykene sossuja ottamaan tosissaan koulupolitiikan suhteen, kun he ovat olleet tätä alamäkeä vauhdittamassa mm poistamalla todistukset kouluista, laskemalla opettajien palkkaa sekä vähentämällä auktoriteetin olemattomiin. Ruotsalaisissa kouluissahan ei anneta edes läksyjä... Turha nyt on huudella, sanoisin.

Voi tätä koulua, ei kestä

Voi ahdistuksen ahdistus. Viime aikoina on lehdissä kirjoitettu paljon koulusta. Ja se ei todellakaan ole mukavaa luettavaa. Samaan aikaan Suomimammojen listalla äidit valittavat lastensa läksyjen vähyyttä. Voi räkä, onko mun ihan pakko laittaa lapseni kouluun tässä maassa?!!

Tämä tuntuu olevan todella todella suuren luokan ongelma. Ruotsalainen koulujärjestelmä on totaalikriisissä, eikä siitä ole tietä ulos, oikeastaan. Kuten tämän päiväisessä debatt artikkelissa DN:ssä kirjoittaja Hans Bergström totesi: "Det är lätt att göra fisksoppa av fisk. Det är svårare att åter göra fisk av fisksoppa." Eli totaalisössiminen on helppoa. Mutta kun on totaalisössitty, niin entiseen hyvään tilanteeseen palaaminen on paljon vaikeampaa.

Tyyppi kirjoittaa "68-vinden blåste bort lärarnas auktoritet, status och löner" ja´viittaa siis siihen, miten systemaattisesti ruotsalainen koulusysteemi on tuhottu v 68 lähtien - silloin luotiin pohja nykyiselle katastrofille. Kirjoituksessa saatetaan toki kärjistää, mutta moni asia varmasti pitää paikkansa. Kuri on kirosana, todistuksia ei anneta, opettajia ei arvosteta eikä opettajiksi haluta.

Kirjoituksen mukaan 60 luvun lopulla (Suomessakin tämä aika tunnetaan opiskelijavallankumouksen ja vasemmistolaisen ajattelun kukkaiskautena) päätettiin, että mitään auktoriteetteja ei haluta, että opettajien valta luokkahuoneessa viedään, rehtorien valta viedään, järjestys ja kuri joutavat pannaan. Opetushallitus nuhtelee rehtoreita, jotka yrittivät ylläpitää järjestystä. Todistukset poistetaan tasa-arvon nimissä, palkkaeroja pienennetään siten, että akateemisia palkkoja lasketaan suhteessa ns duunari-palkkoihin.

Vielä 70-luvulla Ruotsissakin yhtä opettajakoulutus-paikka kohti hakijoita oli 24 hakijaa. Nyt niitä on yksi. Yksi per paikka!! Kukaan ei halua opettajaksi.

Viime lauantain lehdessä Debatt artikkelin kirjoittaja totesi, miten 20% ruotsalaisista koululaisista ei osaa laskea tai ymmärrä lehtitekstiä. Että ruotsalainen koulu ei ole tasa-arvoinen, lähtökohta hyvästä koulusta kaikille ei enää päde. On hyvät koulut ja huonot koulut. Vanhempien kyky tukea lapsiaan koulutiellä on ensiarvoisen tärkeää. Huonommista lähtökohdista tulevilla on huomattavasti heikommat mahdollisuudet pärjätä.

Tuttuni on opettajana koulussa, jossa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. Koko koulualueen kolmessa peruskoulussa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. On aika eri asia käydä sellaista koulua, kuin keskustan hyvintoimeentulevien aluiden kouluja. Kun opettajien taso vaihtelee suuresti ja päteviä opettajai on vaikea saada (eivätkä he saa siis pitää kuria), näiden huonosti pärjäävien koulujen taso tietysti laskee entisestään.

Vaikkakin eri artikkeleissa syyt tähän koulutksen totaalisen alamäkeen ovat ehkä olleet erilaiset, totuus on tämä: koulusysteemi Ruotsissa sucks. Ja kuten sanottua, kaatunutta maitoa on aikalailla vaikea kerätä takaisin mukiin.

Taas kerran päivähoidosta

Onpas yllättävää, että Suomessa velloo jälleen kerran kotihoidontuki keskustelu ja professori Liisa Keltikangas-Järvinen on kaivettu framille laukomaan totuuksia siitä, miten lapset häiriintyvät, jos heidät viedään hoitoon alle 2-vuotiaana. Katselin tänään (tai oliko eilen) ulos tulleen haastattelun netistä, vaikkakin ärsytyskäyrä nousi muutamaan kertaan sataan (ja tiedostin sen kyllä myös etukäteen), mutta halusin tietää mitä hän oikeastaan sanoo. Ja kyllä! Hänen suustaan pääsi mm seuraavanlainen lause "siinä tapauksessa äitikin voi palata työelämään ilman syyllisyyttä", ja kyseessä oli siis pari vuotiaan laittaminen perhepäivähoitoon /3 vuotiaan laittaminen päiväkotiin. Ah mitä mieletöntä paluuta suoraan 50-luvulle!!! Siis lue: jos äiti laittaa lapsensa päivähoitoon alle 2 vuotiaana, hänen tulee kokea syyllisyyttä? Lisäksi, wuahaa, juuri ÄITI voi siis tässä tapauksessa palata töihin tuntematta syyllisyyttä. Isästä ei taas puhuttu mitään. Mutta äidithän tosiaan käyttävät 96% kotihoidontuesta, joten mitäs sitä isistä puhumaankaan. Hehän ovat hommassa vaan ihan statisteina (ja heillä on se oikea ja tärkeä urakin, josta ei mitenkään voi olla 2kk poissa).
Lisäksi hän totesi, että alle 2-vuotiaana päivähoitoon joutuneet ovat aikuisena stressaantuvia ihmisiä. Heille kävi hänen mukaansa suoraan sanottuna ihan köpelösti. Voi hyvää päivää! Belgiassa lapset viedään normina 4kk vanhana hoitoon. Mahtaa koko Belgianmaa olla todellisen stressikohtauksen kourissa! Ystäväni, jolla on tällä hetkellä 3½ kk vanha poikavauva, viettää hänen kanssaan viimeistä äitiyslomaviikkoaan. Ensi viikosta lähtien 4kuinen menee hoitoon neljänä päivänä viikossa. Sehän on siis ihan kamalaa, mutta en kyllä jaksa uskoa, että lapsen elämä olisi nyt ihan tuhoontuomittu. Kas kun taas ko. uusimmasta tutkimuksesta ei ole Ruotsissa kuultu halaistua sanaa...

Sisko ja sen veli

Veralla oli eilen päiväkotiyö, järjestetään puolen vuoden välein. Päiväkotiin siis jäädään yöksi, tällä kertaa yöksi jäi 11 lasta, ja hyvin oli mennyt.

Kun lähdettiin eilen päiväkodilta, Vidarilta tuli lohduton itku - sisko ei tullutkaan mukaan! Itkua kesti jonkin aikaa ja se oli ihan aidosti surkeaa, ei mitään kiukku-itkua. Aivan superhienoa ja vähän hämmentävää, miten veli jo nyt kokee siskon läsnäolon ja tärkeyden.

Tänään illalla katsottiin Ruotsin Melodifestivalenia, eli euroviisukarsintoja. Tätä iltaa on edeltänyt neljä karsintaa, ja tänään siis valittiin euroviisuedustaja Globenissa. Valituksi tuli Loreen, mutta illan paras esitys tuli kyllä Veralta, joka tanssi ohjelman ajan tv:n edessä. Jonkun vuoden päästä on ehkä pakko lähteä neidin kanssa ihan Globeniin katsomaan suorana... (toinen vielä hälyttävämpi mielikuva, klipklip, 10 vuoden kuluttua, "äiti mähän v***u menen sinne discoon, mamma jag går ju fan på den discon, oioi uuuh ehkä ihan ihanaa että ne on vielä niin pieniä!)

Päiväkotimaksut ja muuta kivaa

Enpä vaan voi olla taas kerran päivittelemättä, kun päiväkotilasku kolahti sähköpostiin: kaksi lasta täysipäiväisenä päiväkodissa, hinta 1680 kruunua. Siis todellakin noin 185 euroa - alle 200 euroa siis kahdesta lapsesta. Ihan käsittämätöntä. Suomessa jo yhden lapsen paikka maksaa 250, saatika sitten muualla maailmassa...voipahan taas hyvillä mielin olla iloinen veronmaksaja!

Ihania uutisia kuuluu myös lapsirintamalla; ystäväperheeseen oli vihdoin tullut tieto, että Etiopiassa odottaa pieni tyttö vanhempiaan. Viiden vuoden odotus palkitaan lopulta. Miten näissä adoptio-prosesseissa voikin mennä näin kauan aikaa? Kuulemma adoptio-oikeus oli jo menossa umpeen ja ystävät luovuttamassa, kun viime minuuteilla tämä tieto pienestä 10kk vanhasta tyttölapsesta oli saapunut. Ystävät lähtevät vauvaa hakemaan Etiopiasta muutaman viikon päästä. Ihanaa!

Hyvin yleistä tämä ei-toivottu lapsettomuus tosiaan on, omassakin ystäväpiirissä useita pariskuntia. Onneksi myös parilla muulla ystävällä lapsettomuus on loppunut raskaaksi tuloon monen vuoden yrittämisen jälkeen. Toivoa on siis, vaikka sen olisi jo melkein heittänyt.