maanantaina, maaliskuuta 31, 2008

Vera 8kk!


Vera on tänään 8 kuukautta. Meillä on iso tyttö, ei enää mitään vauvaa. Huraa Vera!




sunnuntaina, maaliskuuta 30, 2008

Maitokuuria ja tasa-arvopohdintaa (ja vähän muutakin)

Viime viikkoisesta mahataudista johtuen meillä on oltu koko viikko maitokuurilla. Ennen niin hienosti alas mennyt ruoka ei maistu, välillä on kyllä vähän yritetty mutta ei. Lääkäri tosin sanoi, että voi mennä parikin viikkoa ennen kuin ruoka alkaa taas mennä, joten emme ole suuremmin huolestuneet, kunhan neste on kelvannut. Nyt viikonloppuna on alkanut luumusose, banaani ja puuro maistua taas pienissä määrin. Makeat siis. Ei mitään "oikeita" ruokia. Toivottavasti tämä tosiaan ei ole mitään pysyvää, ehkä vatsa on vaan vielä sekaisin. Välillä huomaakin ihan, että masuun varmaankin tekee kipeää. Joten eipä tosiaan ole halunnut väkisin syöttää.

Maito on onneksi mennyt ja sitä onkin kannettu kaupasta niska vääränä. Imetyshän tällä äidillä loppui muutama viikko sitten; vielä aamuisin on ollut pientä yritystä, mutta eipä sieltä juuri ole tainnut paljoa tulla joten nyt on sekin hiipunut. Imetyksen lopettaminen sujui sitten aika itsestään, ilman suurempia päätöksiä tai yrityksiä. Olinhan tosin ajatellutkin, että n 6-7 kuiseksi imettäminen olisi luontevaa. Kauan sitä loppujen lopuksi kesti, alkuun kun ei tosiaankaan näyttänyt lupaavalta. Ruotsissa ei juurikaan painoteta imetyksen tärkeyttä enää sen 6kk jälkeen, toki aina mainitaan, että imettää voi ja se on hyväksi myös myöhemmin. Mutta ei siis mitään olisi hyvä imettää -mafiaa kuten ensimmäisinä kuukausina. Tämä johtuu tietenkin siitä, että yleinen ajatusmalli on, että äidin ja isän tulisi jakaa vanhempainvapaat ja sehän ei onnistu jos äiti imettää pitkään. Siksipä oppaissa usein mainitaan, että "ilta- ja aamuimetys näin halutessa on tietysti täysin mahdollista" tai jotain vastaavaa. Eli ei missään nimessä, että täysimetys olisi suotavaa, senhän voisi tulkita, että äidin olisi hyvä olla kotona. Äidin pitää halutessaan voida mennä töihin, kun vauva on 6kk, tämä on ikäänkuin ruotsalaisen mallin perusajatus. On jopa ehdotettu mallia, jossa äidillä on 9kk ja isällä 9kk, ja niitä ei voisi antaa toisilleen. Minunkin pitäisi siis kohta mennä töihin! Eieiei!

Saatiin vihdoin lähetettyä päiväkotihakemus (systeemi toimii vihdoinkin). Jee! Saapi nähdä, ollaanko auttamattomasti myöhässä. Täällä ei muuten todellakaan ole edes keskustelua, että lapselle parasta olisi olla kotihoidossa 3-vuotiaaksi. Sitä käsitystähän Suomessa usein viljellään. Kaipa tätä ajattelua tukevia tutkimustuloksia löytyy, kuten varmasti myös vastakkaisia. Usein lukija sitten tulkitsee tutkimuksia miten itselle parhaiten sopii. Uskon, että jokainen perhe osaa kyllä itse päättää mikä kullekin parhaiten sopii. Eikä se tosiaan aina ole taloudellisesti mahdollistakaan olla kotona kolmea vuotta. Ja minusta ainakin tuntuu jo nyt, että olen aika pihalla työjutuista, kolmen vuoden jälkeen olisi kuin kuu-ukko. Ja tämähän tosiaankin murskaisi täysin ruotsalaisen tasa-arvomallin, koska äidithän ne siellä kotona ovat. Oikeesti. Väitetään mitä tahansa hienoa, näin se käytännössä on.

torstaina, maaliskuuta 27, 2008

Uusiokäyttöä


Ollaan jatkettu Ekolådan tilaamista, vaikka ei olla täysin tyytyväisiä laatuun oltukaan. Nyt on myös löydetty Ekolootalle uusiokäyttöä (asiaan liittyvä aiempi postaus täällä).

keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008

Sukutapaamisia

Pikkuserkkujen ensimmäinen kohtaaminen. Ikäeroa pari viikkoa.


Myöhemmin päivällä leikit sujui jo jokseenkin hienosti, mitä nyt samoista leluista vähän taidettiin tapella... (huomaa, Espanjan mekko käytössä :)


Suomen vierailusta

Suomen reissu sujui hienosti, lukuunottamatta em vatsatautia tietysti. Sekä lentomatkat Helsinkiin ja takaisin että automatkat Jyväskylään sujuivat aivan esimerkillisesti. Automatkoista Vera nukkui suurimman osan ja muutoin oli suurinpiirtein hyväntuulinen. Sukulaisia oli tosi kivaa nähdä, Vera tapasi uusia ja vanhoja pikkuserkkujaan ja isomummon tapaaminen oli tietysti erityisen tärkeää. Jopa hotelliyöpymiset sujuivat tällä kertaa todella hienosti, verrattuna edelliseen kokemukseen. Sokos Hotel Alexandra oli hoitanut meille hienon vauvansängyn, jossa Vera nukkui puolet öistään, puolet äidin vieressä. Tyytyväisenä, paikallaan, niin että sekä äiti että vatsatautinen isä toisella puolella petiä saivat myös kohtuullisesti unta. Aamuherätykset olivat seiskan molemmin puolin, ja puoli kasin aikaan äiti sai kiikuttaa tytön mummon luo viereiseen hotellihuoneeseen hoitoon. Äiti sai vielä tunnin puolitoista lisää unta ja sitten ihanalla runsaalle hotellin aamiaiselle. Ah! Järjestely toimi kuin rasvattu ja kaikki olivat enemmän kuin tyytyväisiä (paitsi ehkä vatsatautinen isä ylipäänsä oloonsa ja suomenkieliseen kaahatukseen ympärillä...).

Nyt ollaan palattu takaisin länsinaapuriin ja herätys oli tänään 5.30... eli siis samaan aikaan kuin Suomessakin, mutta se tunnin aikaero. Mitenköhän tätä aamuheräämistä saisi lykättyä pikkaisen myöhemmäksi??? No, yöt menee kuitenkin todella upeasti nukkuessa, joten aamuherätys on pieni päänvaiva, varsinkin kun ekat "päiväunet" otetaankin sitten jo klo 7.30...

maanantaina, maaliskuuta 24, 2008

Testattiin Helsingin lääkäripalveluja

Osui sitten Veran ensimmäinen lääkärissäkäynti Helsingin reissulle. J sairastui vatsatautiin torstaina, sopivasti pääsiäiseksi. Veralle ei ole ruoka mennyt viikkoon kunnolla alas, ja oksenneltuaan putouksen lailla pari päivää viikonloppuna soitettiin lopulta terveysneuvonta-puhelimeen. Täti sieltä oireista kuultuaan neuvoi, että kyllä olisi hyvä käydä lääkärissä näyttämässä. Niinpä sitten eilen illalla suunnattiin lastenklinikalle. Tyttö on ollut iloinen ja pirteä koko ajan, jopa oksennettuaan puoli litraa syliinsä on touhu päättynyt iloiseen hymyyn!! Siksi ei ole osannut oikein kunnolla edes huolestua. Lääkäri totesi, että vatsatautia ja ripulia, ei onneksi mitään pahempaa. Nyt ollaan siis maito ja osmosal-kuurilla.

Puolitoista tuntia jouduttiin jonottamaan kaikkinensa terveydenhoitajalle ja lääkärille, ihan siedettävä aika mun mielestä, olin varautunut pahempaankin. Vieressä istui äiti kaksikuisen lapsensa kanssa, ja valitti koko ajan kuinka kauan joutuu odottamaan. Lapsella oli silmätulehdus ja koliikkia, joten odottaminen ymmärrettävästi oli rasittavaa. Silti mietin, että eikö nykyään tämmöiset ajat ole enemmän sääntö kuin poikkeus? Mutta ehkä sitä on niin tottunut siihen, että Ruotsissa ei varsinaisesti ole yksityistä terveydenhoitoa eikä siis itseään voi ostaa jonojen ohi - jonoihin on siis vain totuttava. Jos asuisimme Suomessa, meillä varmastikin olisi vakuutus, ja olisimme siis täällä varmaankin menneet yksityiselle. Ruotsissa tällaisia vakuutuksia ei ole. Suomen systeemi on aika amerikkalainen - vakuutuksen avulla saat nopeampaa hoitoa, usein myös parempaa. "Köyhät" jonottaa julkiseen. Itse olin kyllä ihan tyytyväinen eiliseen lääkäriin. Mutta tosiaankin, jos lapseni olisi todella kipeä, en kyllä haluaisi istua jonossa edes puoltatoista tuntia. Ja olisin valmis maksamaan siitä, että pääsen jonojen ohi. Samalla tällainen kehitys hirvittää. Yhteiskuntaan on jo tosiaankin syntynyt kahden kerroksen terveyshuolto: köyhät ja ne joilla on varaa eivät enää istu samassa odotussalissa.

keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2008

Neuvolakuulumisia

Tänään oli neuvola ja viimeisimmät strategiset mitat ovat 8165g ja 70,5cm. Painoa on tullut lisää melkein kilo mutta pituutta vain puoli senttiä. Ruoka-aikoina on siis selvästikin oltu kotona. Käyrillä mennään kuitenkin molempien suhteen, pituuskasvussa oli edellisessä mittauksessa iso harppaus joten nyt sitten vähän hissutellaan. Seuraava neuvola onkin jo toukokuun alussa.

tiistaina, maaliskuuta 18, 2008

Päivähoitoon ilmoittautuminen sucks...

... ainakin juuri nyt. Netti-ilmoittautumislomake ei edelleenkään toimi. Aika järkkyä. Mitään muuta vaihtoehtoa ei anneta. Tyyppi joka vastaa päiväkotiasioista meidän kaupunginosassa, on ensin puoli päivää poissa toimistolta ja sitten puhuu jatkuvasti puhelimessa. En vaan saa kiinni, vaikka olen nyt roikkunut luurissa useamman tunnin. Eikä onnannut eilenkään. Jaajaa, onneksi me ollaan sentään ajoissa liikkeellä, muuten tulisi paniikki. Mehän tarvitaan paikka vasta tammikuussa 2009, kun J on siihen asti kotona.

Huhtikuussa on useampi avoimien ovien päivä läheisissä tarhoissa, ne on nyt merkattu kalenteriin. Ja suomalaiseen päiväkotiin yritetään mennä heti pääsiäisen jälkeen. Huomenna pääsiäislomalle Suomeen. Kivaa! Täällä on tänään satanut räntää, mitenköhän siellä... nytkö se talvi sitten tuli???

sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008

Unta palloon läpi yön!

Meillä on tämä viikko harjoiteltu nukkumista ja jätetty yöruokinnat pois. Ja, ihmeellistä kyllä, hyvin on mennyt! En ole uskaltanut pihahtaakaan asiasta, kun tuntuu että sitten heti kuitenkin menee homma pipariksi, mutta nyt on pakko vähän hihkua kun jo monetta iltaa menee sen verran hienosti.

Ensin kokeiltiinn pari yötä vain yhdellä syötöllä klo 1 aikaan. Vera heräsi kuitenkin itkemään ruokaa viiden aikaan, vihdoin tunnin taputtelun ja hyssyttelyn jälkeen nukahti. Sitten kokeiltiin, että jätetäänpä se eka syöttö väliin ja ruokaa saisi sitten viiden aikaan, jos haluaa. Mutta neitipä, nukahdettuaan lyhyen taputtelun ja hyssyttelyn jälkeen yhden aikaan ilman ruokaa, onkin nukkunut siitä aamuun asti! Joka tosin on jo klo 6.15-6.45 mutta silti. Ja nyt on jo yhtenä yönä nukuttu ilmaan minkäänlaista heräämistä iltakasista aamukuuteen! Huraa! Tietty varmaan niitä huonojakin öitä on vielä edessä yllinkyllin, mutta nyt näyttäisi siltä, että yöt ilman ruokailua sujuu eikä aiheuta suurempia protesteja.

Eilen oltiin kavereilla iltakylässä ja olin ihan varma että nukkumiset menee ihan sekaisin, kun tyttö piti herättää kotiin lähdettäessä 23 aikaan vaunuihin, ja vaunuista killitti sitten kaksi hyvin pirteää silmää koko kävelymatkan. Mutta kotiin tultua ja päästyä omaan sänkyyn uni kuitenkin saapui ja nukuttiin aamuun puoli seiskaan vain parilla unisella pihahduksella. Joten jopa tällainen extravaganza kuin kyläluutailu onnistui ilman suurempaa draamaa.

Vielä päiväkotijonoista

Olisi tietty ollut hyvä tarkistaa ennen kuin tänne horisee omiaan kuulopuheiden perusteella mutta parempi myöhään jne. Nyt kun tuli oikein luettua Tukholman kaupungin websisivuilta, että miten tämä systeemi toimiikaan, niin siellähän selvästi lukee Barnomsorgsgarantin gäller som förut och innebär att ditt barn har rätt till plats inom tre månader från ansökan. Eli ei sen jälkeen kun on täyttänyt yksi vaan sen jälkeen kun on hakenut, ja hakea saa kunhan lapsi on täyttänyt 6kk. Tai hakea voi toki aiemminkin, mutta hakuaika lasketaan siitä kun on täyttänyt 6kk. Mutta eipä täällä juuri alle vuoden vanhoja tarhoissa näy.

Webbisysteemi joka tapauksessa on edelleen nurin. Täytynee yrittää huomenna uudelleen ja soitella perään, jos ei onnistu.

perjantaina, maaliskuuta 14, 2008

Päiväkotijonoon hushus

Pitäisi vihdoin saada ilmoittauduttua kunnalliseen tarhajonoon. Täällä luvataan tarhapaikka viimeistään 3kk kuluttua siitä, kun lapsi on täyttänyt vuoden. Alle vuoden ikäisiähän ei käytännössä tarhoihin oteta. Tähän asti systeemi on mennyt niin, että tarhapaikan saa syntymäajan perusteella eli kesäkuussa syntyneet aiemmin kuin heinäkuussa, riippumatta milloin tarhajonoon on menty. Kuulemma heinäkuussa systeemi on muuttumassa siten, että paikat jaetaan ilmoittautumisen perusteella. Tukholmassa on ollut ihan mieletön vauvabuumi ja kaikki paikat pullistelee vastasyntyneitä. Siksipä tässä olisi aika kiire päästä jonoon. Tänään muutaman ruotsalaisäidin kanssa juteltuani päätin että nyt, tänään saan sen tehtyä. Se on ollut to do -listalla viimeisen kuukauden, ja systeemi on toiminut kun olen käynyt sitä kurkkimassa. Mutta kaupungin ilmoittautumiswebbisivu on tietysti juuri nyt kaatunut! Aarghhh.

Ensisijainen tarha meille kuitenkin on suomenkielinen päiväkoti jokseenkin lähellä kotia. Monen kanssa asiasta puhuttuani ja kirjoja luettuani olen todennut, että kyllä se vaan on pienen matkan vaivan väärtti, että Vera saa suomenkielisen päiväkotipaikan ja suomenkielen oppiminen ei ole pelkästään minun varassani. Tämä päiväkoti on yksityinen ja sinne ollaan oltu jonossa jo Veran syntymästä lähtien. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa eikä meille sieltä ole paikkaa luvattukaan. Tänään kuitenkin soitin sinne ja sanoivat, että kyllä se on hyvin mahdollista. Seuraavaksi pitäisikin mennä tutustumiskäynnille.

keskiviikkona, maaliskuuta 12, 2008

Onneksi on pinnasängyn suojukset

Pinnasängyn suojukset on nykyisin kovassa käytössä, kun neiti kiemurtaa pitkin laitoja ja joka unien aikana kääntyy vatsalleen ja tuijottaa puoliunessa äitiä laidan takaa, joko heräten siihen tai jatkaen uniaan käännösoperaation jälkeen. Monesti herätessä tyttö on poikittain sängyssä, niin että pää kolisisi pinnoja vasten ilman suojusta. Päivisin tämä venkoilu naurattaa, yöllä joitakin kertoja on kieltämättä joutunut huokaamaan ja sadattelemaan noustessa ja nostaessa tyttöä takaisin uniasentoon. Kun sängystä kuuluu ähkinää, tietää, että pian siellä killittää silmäpari joten on toimittava nopeasti ennenkuin varsinainen herääminen tapahtuu.

Banaania poskeen

Ruokarepertuaariin on lisätty banaani, meillä ensimmäinen ihka oikea ja aito ei purkkimössöruoka (jos ei niitä epätoivoisia alun peruna- ja porkkanakokeiluja lasketa). Banaania muussataan haarukalla ja ensimmäisen kokeilun ja totuttelun jälkeen tyttö näyttää tykkäävän, todellakin. Naama virneessä syödään. Kivaa!

tiistaina, maaliskuuta 11, 2008

Laulua ja leikkiä ja vähän muutakin

Tiistaisin on otettu tavaksi käydä Tukholman suomalaisella kirkolla avoimessa lasten kerhossa. Siellä kivan Jaana-tädin johdolla pidetään lauluhetki, jossa lauletaaan ja rallatellaan sekä tuttuja että vähän tuntemattomampiakin suomalaisia lastenlauluja. On tosi mukavaa, kun osaa sanat ja voi laulaa mukana! Yhden kerran oltuani ruotsalaisen kirkon vastaavassa turhauduin, kun en ollenkaan pysynyt lauluissa mukana - tietenkään, kun tuttujenkin laulujen sanat on ihan oudot! Samoin käy vauvauinnissa, joissa hymistelen joten kuten mukana laulujen kohdalla. Ihanaa myös, että Vera kuulee suomenkieltä muiltakin kuin minulta. Onneksi mulla on täällä aika paljon suomalaisia kavereita, joilla on samanikäisiä lapsia, jotta suomenkieltä pääsee harjaannuttamaan myös heidän kanssaan.


Tämän päivän DN:ssä oli uutinen: Ruotsin Livsmedelverket ei enää suosittele täyttä alkoholittomuutta imettämisen aikana, vaan tunnustaa (vihdoin) että 1-2 lasillisesta viiniä pari kertaa viikossa ei ole vauvalle haittaa:

Livsmedelsverket avråder inte helt från alkohol vid amning, enligt ett förslag till nya råd för ammande kvinnor. Enligt råden, som skickas på remiss inom en månad, innebär det inte någon hälsofara för barnet om mamman dricker alkohol motsvarande ett till två glas vin en till två gånger i veckan. Råden grundas på befintlig forskning inom området och har tagits fram med hjälp av experter inom olika områden.

Viimeiset 10 vuotta on tämä täyskielto ollut olemassa ja sillä stressattu ruotsalaisia äitejä, kun EI MISSÄÄN nimessä saa ottaa lasia viiniä imettäessä ja huonon äidin leima tulee otsaan jos mammaryhmässä kehtaat edes moista ehdottaa. Ja nyt siis näkee, että eipä sille ole ollut mitään muita perusteita kuin periruotsalainen kieltopolitiikka ja moralisointi alkoholin suhteen. Raskaana ollessaan entinen linja säilyy eli ei edelleen Livsmedelverketin mukaan suositella yhtään alkoholia.

maanantaina, maaliskuuta 10, 2008

Istumalihaksia



Ollaan palattu takaisin pimeään ja sateiseen pohjolaan. Ja nyt meillä istutaan näin hienosti ilman tukea. Ruokaakin on selvästi syöty, kuten naamasta näkyy :)

sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2008

Espanjalaista vauvanmuotia

En kerta kaikkiaan voinut vastustaa. Espanjalaisethan siis pukevat tyttärensä mekkoihin, pikkuprinsessoiksi. Suomalaiset välillä valittavat, kuinka vaikeaa on löytää unisex-vauvanvaatteita. Espanjassa se on täysin mahdotonta, vauvan- ja lastenvaateosastot on selkeästi jaettu tytöt: vaaleanpunaista, punaista, hameita, mekkoja; pojat: sinistä, violettia, vihreää, housuja, siistejä paitoja.



Periaatteessa en kannata prinsessa-pukeutumista, mutta näitä mekkoja en vaan voinut olla ostamatta.. Oikeastaan olisin voinut ostaa tästä putiikista viisi yhtä ihanaa (ja epäkäytännöllistä) mekkoa näiden lisäksi, mutta tarpeeksi lienee tässäkin!







Toinen mekko pääsi jo kokeiluun


















Lisäksi matkaan tarttui mm. nämä






torstaina, maaliskuuta 06, 2008

Vauvalomailusta

Espanjan ruokailukulttuuri aiheuttaa vauvalliselle päänvaivaa. Kun ravintolat iltaisin avaavat noin klo 20.00 ja ruokailu paikallisten parissa yleensä alkaa 21 ja 22 välillä ja jatkuu puolelleöin, on vaikeaa kuvitella synkrovoivansa sitä jotenkin järkevästi vauvan kanssa. Vauva kun yleensä menee nukkumaan 19-20. Olemmekin pääasiassa päätyneet vaihtoehtoon syömme kotona. Sevillassa kuitenkin illastimme ulkona ja se tosiaan meni ihan mallikkaasti Veran nukkuessa rattaissa. Mutta kyllä se silti vähän alitajuisesti stressaa, että entäs jos se herää ja kauanko nyt voidaan olla ja pitääköhän tuo naapuripöytä nyt liikaa melua... eikä sitä vaan kovin usein viitsi, jossei ole pakko.

Tähän mennessä vauvan kanssa matkustamisesta voi todeta, että niin kauan sujuu helposti, kun on oma keittiö, jossa on vähintään hella ja jääkaappi. Korvikemaidot ja vauvanruuat pitää saada jääkaappiin ja tuttipullot keitettyä. Täysimettäessä viime kerralla ei ollut vielä tätä ongelmaa. Liäski illalla on ihanaa kun voi istua omaan pöytään vauvan nukkuessa rauhallisesti sängyssään. Vaikka sitten joutuukin tekemään ruoan itse (meillä onneksi J joka kokkaa :). Ja että on kaksi huonetta, joissa sänky/sohva, jotta ainakin toinen saa nukkua. Eli jos matkaamme jonnekin muualle kuin tänne, tarvitsemme ilmeisesti huoneistohotelli-vaihtoehdon. Joskus hamassa menneisyydessä suhtautui lähinnä naureskellen apartementos-tyylisiin valintoihin, ja nyt huomaa, että muu ei vaan toimi! Jaajaa, niin se lapsi vaan muuttaa monta asiaa. Varmaankin homma on taas eri, kun lapsi täyttää yksi ja sitten kaksi jne.

Harvassa on ne kerrat, kun on tullut fiilis, että voi sitä elämää ennen vauvaa, mutta Sevillassa sellainen vähän tuli... istua ravintolassa syömässä myöhään, ottaa lasi punaviiniä yhdessä baarissa ja toinen toisessa, jatkaa juhlimista niin kauan kuin huvittaa... varmaankin kiva ulkkarivaihto-kaupunki, jos nyt joku sellaista harkistee. Mutta sitten on kuitenkin ihan tyytyväinen mennessään suht aikaisin nukkumaan. Eikä haittaa yhtään, ettei päässytkään enempää baariin vaan lapsen kanssa takaisin hotellille. Eikä varsinkaan seuraavana aamuna, kun päänsärky on ihan siedettävä... ja sitäpaitsi, kai se on hyvä, että se vanha minä on vielä siellä jossain, että joskus tulee sellaisia oloja, että on hauskaa tehdä asioita ilman vauvaa - vaikka juhliakin vielä joskus ihan kunnolla??

Lessons learned

1. Älä ikinä, koskaan aja autolla Sevillaan. Ainakaan ilman karttaa.

Olimme siis Sevillassa. Autolla. Ilman karttaa. J oli etukäteen todennut, että hotellin löytämiseen voi mennä hetki. J oli raapustanut paperilapulle pari ohjetta, muutama kadunnimi ja nuolia oikealle ja vasemmalle. Sevilla on Espanjan neljänneksi suurin kaupunki, asukkaita koko metropolialueella on vajaa 1,5 miljoonaa.

Eksyimme ohjeista jo heti kolmannen kadunnimen kohdalla. Tässä vaiheessa olimme vielä rauhallisia ja J vain totesi, että juu se on ihan vanhan kaupungin keskustassa, katedraalin lähellä. Senhän nyt löytää lapsikin. Joo. Kaksi tuntia ajoimme ympäri Sevillan keskustaa, iltapäiväruuhkassa, pääosin todella kapeita yksisuuntaisia kujia, jotka kiemurtelivat eri suuntaan kuin lähtiessään näyttävät, ilman tietoakaan kadunnimistä. Saatiin tosin noin tunti ajettuamme kartta yhdestä hotellista, mistä kysyimme neuvoa: "Miten pääsemme tähän hotelliin?" "Laskuvarjolla". Hehhee, hotellivirkailijahan oli vallan vitsikäs. Hotelli oli siis keskellä kävelykeskustaa. Sitäkään emme siis olleet huomioida etukäteen. Vaikuttaa hiukan ajosuunnitelmaan, vai mitä...

Lopulta mulla oli aavistus miten löydetään sinne parkkipaikalle mikä meille oli neuvottu. Siinä vaiheessa eksyttiin ajokaistalle, joka vei meidät joen yli poispäin keskustasta moottoritielle kohti Huelvaa/ Madridia! J hakkasi rattia raivon partaalla ja minä riivin karttaa takapenkillä itkua nieleskellen. Meinattiin jo luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin. Lopulta päästiin kuitenkin takaisintulokaistalle ja ajettiin lähimpään parkkihalliin. Sieltä oli vain reilunkilometrin kävelymatka hotellille, joten päätettiin mennä loppumatka jalan.

...Siis ei enää ikinä, ikinä Sevillaan autolla.

2. Ei hotelliöitä meille

Meillähän oli siis matkasänky Veralle mukana. Mutta koska jouduimme jättämään auton kilometrin päähän hotellilta, emme tietenkään saaneet sänkyä matkaan. Alunperin meille oli varattu kaksi yksittäistä sänkyä, saimme kuitenkin matrimonio-pedin, jossa nukuimme kaikki kolme. Nukuimme on tosin hiukan liioitellusti sanottu. Vera rullasi ympäri ja poikittain ja välillä oli varpaat nenässä ja pieni kantapää potki poskea. Nukkuminen meni siis ihan harakoille, ja aamulla noin neljän tunnin unen jälkeen oltiin ihan kuolemanväsyneitä. Lisäksi rassulle nousi vähän kuumetta, joka ei tietysti auttanut yhtään asiaa. Varmaankin kaikki lämpötilavaihtelut täällä vaikuttaneet asiaan.


Muuten Sevilla oli todella kaunis ja viihtyisä kaupunki. Ihania kujia, kävelykatuja, pieniä aukioita, ulkoterasseja, tapas-ravintoloita. Aivan ihana kävelykeskusta - joka autolla ajaessa auheutti harmaita hiuksia, mutta kävellessä oli tietysti fantastinen. Käytiin illalla syömässä tapaksia ja juomassa punaviiniä, oikein useammassa paikassa, Vera nukkui rattaissa tyytyväisenä. Aivan ihana ilta! Onneksi ei siinä vaiheessa tiedetty millainen yö oli tulossa :D



maanantaina, maaliskuuta 03, 2008

Julkkisbongausta

Oli se. Aivan varmasti. Oltiin syömässä lounasta läheisessä pikkukyläspahasessa raksamiesten suosimassa lounaskapakassa (8 euroa menu del dia, kolme ruokalajia), ja mä bongasin julkkiksen. J istui selin eikä suostunut katsomaan. Mä olin harmistunut kun en saanut luulolleni vahvistusta.

Oli pakko tarkistaa Liza Marklundin www-sivulta, ja siellähän lukee: Bor: Villa i Stockholm och radhus utanför Marbella. Ja lisäksi sivuilla lukee, aktuellt: Liza sitter i södra Spanien och skriver på sin nya roman "En plats i solen". Ilmeisesti tämä uusi kirja sijoittuu näille kulmille, sivuilta löytyy jopa kuvia. Itse en ole mikään Annika Bengtzon-fani, pari kirjaa olen lukenut ruotsia petratessani, mutta ehkä tämä viimeisin pitäisi lukea.

Sitä ei osaa odottaa törmäävänsä pohjoismaisiin julkkiksiin täällä (eikä varsinkaan sivukylän halppiskapakassa), mutta toisaalta, täällähän varmaan aika monikin julkkis käy golffaamassa...

Rullaati rullaa

Rullataan ympäri, ympäri, ympäri. Puoliunessakin yritetään mahalleen. Ähinää, puhinaa. Meidän tyttö oli pitkään aikamoinen paikallaan mötköttävä pötkylä, mutta nyt yhtäkkiä ympärirullaus onkin ihan pop. Istua ei millään viitsisi, mutta tuettu kävely ja tanssi kaakelilattioilla on ihan huippua. J kutsuu sitä 70-luvun suomidiscoksi (olettehan nähneet sen huvittavan videon missä opetetaan suomeksi disco-tanssin alkeita?).

Pitää pikaisesti ostaa ensimmäiset kengät.

Aurinkoa

Vera nukkuu päiväunia ja parvekkeelle läkittää aurinko. Asteita on suorassa auringossa ainakin 30 ja hiki valuu. Onko nyt tosiaan maaliskuu? Tämä Etelä-Espanjan kevättalvi on turistille aika kiva.

lauantaina, maaliskuuta 01, 2008

Veran 7kk kuvia

Tuttavien uima-altaalla uusissa vaunuissa



Marbellan rantabulevardilla lounaalla


Parvekkeella Ikean syöttötuolissa