tiistaina, syyskuuta 27, 2011

Äitiysloman loppu häämöttää

Viimeinen äitiyslomaviikko alkoi eilen. Ensi maanantaina takaisin töihin, loppusyksyn 60% + 40%, kolme päivää töissä ja kaksi kotona per viikko. Mies sitten toisinpäin, 3 päivää kotona ja 2 töissä. Jännityksellä odotetaan miten tämä toimii. Joka tapauksessa ihan mukavaa mennä töihin varsinkin kun saa aloittaa näin kevytversiolla.

Vika äitiyslomaviikko vietetään pääasiassa Suomessa, takaisin Tukholmaan tullaan torstaina. Mies tuli jo sunnuntaina, joten nyt sitten ekaa kertaa edessä lento yksinään kahden tättähäärän kanssa... Toivottavasti Vera käyttäytyy reippaan isosiskon tavoin ja on enemmän avuksi kuin vaivaksi. Onneksi Vidar on sentään tervehtynyt että toivon mukaan ei tarvitse matkustaa sairaan lapsen kanssa.

perjantaina, syyskuuta 23, 2011

Pikkumies sairastaa

Meillä sairastetaan, pitkästä aikaa, ja tietysti tämä osui juuri odotetun Suomen reissun kohdalle. Pitkään ollaankin oltu terveitä, mutta nyt köhää ollut jo viikon verran ja keskiviikkona nousi kuume. Sain sitten listattua meidät lääkärille Ruotsissa ja saatiin varattua aikakin Vidarille saman tien. Lääkäri tykkäs, ettei mitään vakavampaa ole, vaikkei korviin mitään nähnytkään. Ja Ruotsissahan ei ilmeisesti antibiootteja annettaisi vaikka olisikin korvatulehdus, oletetaan että se menee ohi itsestään. Viime vuonna kun Veralla oli silmätulehdus Ruotsin lomalla, todettiin, että tulkaa viikon päästä uudestaan jos jatkuu. Suomessa saatiin heti lääkkeet.

No, nyt stten ollaan kuitenkin Suomessa ja vähän rasittaa, kun ei tietty enää olla täällä sairausvakuutuksen piirissä eikä siis oikein kuuluta mihinkään. Kai me voitaisiin julkiselle terveyskeskukseen mennä, mutteihän me kuuluta enää minkään terveyskeskuksen piiriin. Lastenklinikalle sitten, ja siellä lienee pitkät jonot. Ja yksityisestä ei siis kukaan korvaa mitään. Mutta jos joudutaan lääkäriin, niin kyllä me sitten yksityiselle mennään. Niin tehtiin myös aikanaan Veran sairastaessa, on se niin paljon yksinkertaisempaa ulkosuomalaisena.

Vidarilla oli siis kova kuume ja nyt sitten ei millään haluaisi nukkua pitkällään, vaunuihin sain nukutettua. Korvia epäillään kuitenkin.

maanantaina, syyskuuta 19, 2011

Kieliongelmaa

Mua alkaa pikkusen ketuttaan tämä meidän perheen kieliongelma, Vera kun ei nyt enää haluaisi jäädä isän kanssa eikä päästäisi äitiä mihinkään, kun isi ei kuulemma puhu samaa kieltä. Onhan se välillä imartelevaa olla korvaamaton, mutta pliis oikeesti kyllä isänkin pitää kelvata... eikö se ruotsi nyt vois jo pikkuhiljaa alkaa sujua edes vähän...?! Mä sitten vaan menen ja jätän toisen parkumaan perään, järkyttävää ja naurettavaa kun ei saisi edes lenkille lähteä. Kuulemma tilanne korjaantuu parin minuutin sisään eikä sitten ole mitään ongelmaa. Lähdön hetket vaan on todella rasittavia kun toinen roikkuu lahkeessa. Ja kun pappa on kuitenkin aina ennen kelvannut enemmän kuin hvyin...

Kaipa tämäkin on vaan tähän muuttoon liittyvää dramatiikkaa, mutta välillä ei vaan jaksaisi. Kun olen kotona kumminkin koko ajan... ja sehän se tietty on osa ongelmaa, kun olen kotona koko ajan olen minä selkeästi se lähivanhempi. Eli - 2 viikon kuluttua menen kyllä ihan mielelläni takaisin töihin!! Varsinkin kun työaikaa on vain se 60% ekat 3kk.

Päiväkotiin meno ja sinne jääminen puolestaan sujuvat nyt hyvin. Kotiin ei tultaisi millään päiväkodin jälkeen, hurraa! Siellä on siis vihdoin kivaa ja kavereita. Eilen oli jo ekat kaverisynttäritkin. Vaikka kyllä sinne vanhaankin on vielä vähän kaipuuta, ja kun nyt mennään Suomeen niin on tosi kivaa ja tärkeää nähdä parasta Suomen päiväkotikaveria.

Tyypit myös nukkuu nyt samassa huoneessa. Todella hienosti kaiken lisäksi. Vidar nukkuu nyt paremmin kuin mun kanssa ollessaan, eikä heräile vaikka Vera möykkää usein öisin. Vidar herää 2-4 kertaa yössä juomaan, mutta me sitten vaan mennään sinne huoneeseen. Ja viikonloppuaamuina oli ihan maailman söpöintä kuunnella, kun Vera viihdytti Vidaria pinniksen ulkopuolella. Luki ja lauloi. Vidar nauraa rätkätti sängyssään. Ihan mahtavaa! Ja me vanhemmat saatiin nukkua omassa huoneessamme 15 minuuttia pidempään :D

Onkohan tämä huolien ja ärsytysten määrä vain aina vakio ;)

lauantaina, syyskuuta 17, 2011

Hyvä koulu, paha koulu

Sopivasti aivan kuin liittyen eiliseen teemaani kirjoittaa Svenska Dagbladet tänään, että Alliansen (=hallitus) pohtii ylioppilaskirjoitusten tuomista takaisin ruotsalaiseen koulujärjestelmään. Niin, täällähän tosiaan ei ole ylioppilaskirjoituksia, vaan pelkästään päästötodistus. Kaikki käytännössä pääsevät ylioppilaiksi ; yo-kirjoitukset poistettiin jo v 1968.  Toisaalta täällä on kyllä nationella prov, joka testaa oppilaiden osaamista kansallisesti vertailukelpoisesti. Lukion päästötodistus on kuitenkin se varsinainen paperi, jolla sitten eteenpäin lukion jälkeen pyritään. Ja siinähän opettajan näkemyksellä voi olla hyvin suuri vaikutus.

SvD kirjoittaa ehdotuksesta positiivisesti sikäli, että yo-kirjoitukset voisivat olla lääke ns.todistusinflaatiota vastaan. Tällä hetkellä kovin moni opiskelija saa täydet 20 pistettä, todistus ei siis erottele oppilaita tarpeeksi, eikä ole varsinaisesti edes vertailukelpoinen. SvD oli peräti vieraillut Suomessa Matinkylässä (ruotsinkielisessä) lukiossa ja haastatellut siellä kolmea abia. Kaikki kolme pitivät yo-kirjoituksia hyvänä asiana.

Enpä usko, että kovin moni Suomessa toivoisi yo-kirjoitusten poistamista. Kehittää systeemiä, kyllä, mutta poistaa? Ruotsissahan on tämä kummallinen (demarien luoma) käsitys siitä, että vertailu on jotenkin pahasta ja parempi, ettei kellekään tule paha mieli. Siksi on parempi että kaikki pääsevät läpi, kun eihän se nyt muuten olisi reilua....

Ja kuten oli helppo arvata, oppositiossa olevat Ruotsin demarit ovat ehdotusta vastaan. Demarithan aikanaan ovat uudistuksen läpivieneet, eli poistaneet yo-kirjoitukset ja vähentäneet radikaalista koulussa annettavien arvosanojen määrää. Ennen porvarihallitustahan ensimmäiset kerran ruotsalaisessa peruskoulussa annettiin arvosanoja 8. luokalla. Siis todella, kasilla. Nyt voidaan numeroita antaa jo aiemmin, en ihan tarkkaan tiedä missä vaiheessa ekat numerot tulee (tiedättekö te? kuudennella vai aiemmin?).  Opettajien ammattijärjestö oli varovaisen positiivinen ehdotukselle, samoin kuin yllättäen Miljöpartiet. Mikäli Miljöpartiet asettuisi ehdotuksen taakse, sehän menisi läpikin! Saa nähdä miten käy. Aiemmin Miljöpartiet on ollut kovasti arvosanoja vastaan.

perjantaina, syyskuuta 16, 2011

Jatkoa edelliseen

Edellinen postaus sai aikaan niin voimakkaita kommentteja, että itsekin rupesin pohtimaan tätä kysymystä vielä syvemmin.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että pidin kyllä kovasti meidän päiväkodista Suomessa. Siellä oli todella kivoja opettajia ja ohjaajia ja lapsia sekä lasten vanhempia. Vera myös viihtyi siellä erinomaisesti, ja erityisesti pienet ryhmäkoot saavt minulta edelleen kiitosta. Vaikka päiväkoti oli yksityinen, kuului se ketjuun, jossa oli yhteiset pedagogiset tavoitteet.

En koskaan maininnut sukupuolisensitiivisyydestä siellä, joten siinä saan syyttää ihan itseäni. Lisäksi meillä toki oli kahdenkeskinen kehityskeskustelu lastentarhan opettajan kanssa, ja pedagogiset tavoitteet Veran osalta. Toki Suomessakin toteutetaan pedagogiikkaa, kuten ystäväni ansioikkaasti muistutti minua. Täällä vaan lasten päiväkodissa oloa paljolti perustellaan juuri sillä, kun taas Suomessa asiasta ollaan paljon enemmän erimielisiä. Suomessa puhutaan laajemmin, että "päiväkodit ovat säilytyspaikkoja" - oli siinä sitten perää tai ei.

Itseäkin ruotsalaisissa ärsyttää se, että monesti alunperin hyvä asia pilataan viemällä keskustelu äärimmäisyyksiin. Kuten nyt tämäkin, keskustelu jotenkin harhautui aika oudoksi. Eihän päiväkoti oikeasti voi eikä saa päättää onko lapsilla mekkoja vai ei. Mutta monessa asiassa puheen tasolla voidaan asenteisiin  vaikuttaa päiväkodissa ja sehän koko homman peruspointti oli. Etenkin jos kotona ei ollenkaan ajatella ko asioita (tai jos ajatellaan "tytöt ovat tyttöja ja pojat pokia", päiväkodilla on sitäkin suurempi rooli

Ja jos ei tällaisiin asioihin puututa eikä keskustella, vaan ajatellaan että se on kotien asia päättää, käy helposti kuten vanhempainvapaiden kanssa. Eli kukin saa itse päättää - siis lopputulos on että naiset pitävät 95% vanhempainvapaista. Eikä se ikinä muutu, jos jonkinlaista pakkoa ei tuoda systeemiin mukaan. Myöskään tätä tyttö-poika jaosta keskustelua ei jotenkin oikein koskaan pidetä tärkeänä, ja niin tilanne pysyy hamaan tulevaisuuteen samana kuin ennenkin.

Samassa keskustelussa päädyin myös miettimään sitä, miten ruotsalaisen koulun taso on niin paljon heikompii kuin Suomessa (kuuluisat PISA-tulokset) ja miten itsekin olen monesti haukkunut ruotsalaista koulua. Mutta kuitenkin ruotsalaiset pärjäävät maailmalla hienosti, isoja tunnettuja yrityksiä, muotia ja musiikkia tulee täältä moninkertaisesti Suomeen verrattuna. Suomessa on Nokia ja paperi. Insinöörejä. Nyt Angry Birds. Ruotsalaisia merkkejä ei viitsi edes alkaa luetella, niitä on niin paljon... tukeeko ruotsalainen koulu kuitenkin paljon voimakkaammin luovuutta ja itsevarmuutta sekä yrittäjyyttä, vaikkei ehkä pärjää matematiikan tasossa suomalaiselle koululle?

keskiviikkona, syyskuuta 14, 2011

Päiväkodin vanhempainkokous

Tänään oli eka vanhempainkokous takas täällä Ruotsissa. Ei voi muuta kuin vähän hihitellä naapurimaiden eroille. Olin jo kerennyt autuaasti unohtaa.


Pitkään keskusteltiin miten suhtaudutaan siihen, että 3-4 vuotiaat tytöt haluavat käyttää mekkoa ja koruja. Onko se sallittua? Mitä asialle voidaan tehdä? Miten hoitajat suhtautuvat asiaan? Voidaanko kieltää mekkojen ja korujen käyttö dagiksessa. Tai ainakin määritellä, ettei tytöt vaan puhkeudu mekkoihin. Ja ettei vaan pidetä vaaleanpunaista.


Suomessa ei tällaisesta keskustelusta ollut tietoakaan. Päiväkodin tytöt kilpailivat, kuka on eniten prinsessa, mekot päällä, vaaleanpunaista, meikkiä, koruja, kenkiä. Ei kukaan mitenkään reagoinut, oliko se hyvä vai ei. Itse ehkä vähän salaa välillä, kun homma meni ajoittain aika äärimmäisyyksiin. Mutta koska se tuntui olevan yleinen tapa, en jotenkin jaksanut siihen sitten oikeasti alkaa puuttumaan.


Nyt sitten tapasin vanhempia, jotka olivat todella huolissaan, miten saada lapsille neutraali tila jossa ei tarvitse vastata jo 3-4vuotiaana tyttö/poika odotuksiin. Erinomaista, olen samaa mieltä. Mutta jos aletaan keskustella, saako nyt ottaa ponnarinipsuja ja pinnejä mukaan dagikseen, mennään kyllä vähän hakoteille.


Mielestäni keskeisempi kysymys on, miten rohkaistaan sukupuolineutraaliin käyttäytymiseen, kommentoidaan tyttöjen ja poikien väreihin tai leikkeihin ja tuetaan monipuolisuutta ja -arvoisuutta. Onneksi tämmöisiä mietitään täällä enemmän! Itse asiassa Veran mekko ja hamefiksaatio sekä "vain vaaleanpunainen kelpaa" ajattelu on jo huomattavasti vähentynyt muuton jälkeen. Olen saanut pukea farkkujakin ihan ilman ongelmaa, tai ruskeita sammareita.


Myös opetussuunnitelmasta keskusteltiin ihan eri tasolla kuin Suomessa. Suomessa ei tietääkseni keskusteltu opetussuunnitelmasta. En kyllä muista edes käyneeni vanhempainkokouksessa Suomessa... Tosin kyllähän sielläkin sitä toteutettiin, muttei sitten ehkä otettu niin selkeästi esille? Muutenkin juuri se ajattelu, että päiväkodissa toteutetaan pedagogista suunnitelmaa, painottuu Suomessa vähemmän. Juuri siitä ehkä kumpuaa ajatus täällä, että lasten on hyvä olla dagiksessa, kun taas Suomessa ajatellaan lähtökohtaisesti, että lapsen paikka on kotona.


Pedagogiikkaan liittyi myös toinen keskustelu siitä, saako päiväkotiin ottaa mukaan leluja. Aiemmin tällä päiväkodilla on ollut lelupäivä kerran kuussa. Nyt jotkut vanhemmat (erityisesti ne täysin ruotsalaiset vanhemmat) totesivat, ettei lelujen mukaan ottamiselle ole mitään pedagogista perustetta. Hehhee! Näin varmaan onkin, mutta tämä oli mulle ihan uusi ajattelutapa leluihin.


Suomen päiväkodissamme mukaan sai ottaa lelun vaikka joka päivä (se ehkä oli jopa Suomessa poikkeuksellista). Ja melkein joka päivä jotain olikin mukana. Jollakulla oli mukanaan joskus peräti vauvanrattaat(!!), mikä oli aika uskomatonta ja itse moisesta kieltäydyin, mutta toisaalta en nyt kokenut sitä mitenkään kamalaksikaan, jos joku vanhempi jaksoi rattaat raahata päiväkotiin. Siellä tosin lähes kaikki toivat lapsensa autolla, nyt tuovat kaikki kävellen tai pyörällä. Mutten usko tämän seikan varsinaisesti liittyvän lelu-keskusteluun, vaan nimenomaan nyt koettiin, ettei lelupäivälle ole mitään pedagogista perustetta.


Päätimme siis lopettaa lelupäivän.


Sitten toisaalta, Xylitol-pastilleista nämä eivät olleet kuulletkaan. Vasta Suomesta muuttanut äiti otti asian puheeksi ja se aiheutti hämmennystä. Nyt sitten meillä kokeillaan tätä uutta juttua ;)


***
PS. Pakko täydentää kun ystäväni tuohtuneena kirjoitti aiheesta näin:
Myös Suomessa joka paiväkodilla on pedagoginen opetussuunnitelma, sillä kuuluvat osaksi varhaiskasvatusta. Suurin osa on yleistä, opetusministeriön ja sitä kautta kuntien opetuslautakuntien sanelemaa, mutta jokainen päiväkoti asettaa omat painotuksensa. Tämä käydään hyvin tarkastikin läpi sekä vanhempainilloissa, että keskinäisissä keskusteluissa, joissa myös käydään läpi miten toteutetaan yksittäisen lapsen kohdalla.


Mietinkin itse asiassa, miksen ole käynyt Suomessa vanhempainillassa. Eikö niitä ollut, vai enkö saanut kutsua, en ainakaan muista saaneeni kutsua. Outoa. Oltiin kuitenkin siellä puolitoista vuotta.


Muuten olen kyllä sitä mieltä oikeasti, että vähän lisää sukupuolisensitiivisyyttä olisi Suomessakin hyvä, eihän sitä tarvitse silti mihinkään äärimmäisyyksiin mennä. Ainakaan meillä ei tosiaan päiväkodissa ollut asiasta tietoakaan., ja Suomessaa on hyvin vahvasti voimassa ajttelua "pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä". Ei päiväkodin tarvitse sitä ainakaan yhtään vahvistaa. Kyllä tämmöisessä prinsessa-ilmapiirissä vähemmänkin prinsessa väkisin taipuu ryhmäpaineen alla hörhelömeininkiin. 

lauantaina, syyskuuta 10, 2011

Elämme jännittäviä aikoja...

Ystävän suosituksesta päätimme ottaa härkää sarvista ja laittaa lapset ekaa kertaa samaan huoneeseen nukkumaan yöksi. Pinnis siirrettiin päivällä Veran huoneeseen ja huone jaettiin kaapilla kahteen vähän erilliseen osaan.

Vidar nukutettiin eka ja sitten Vera. Tällä hetkellä molemmat nukkuu.

Huhhuh, mitähän tästä tulee?! Ystävä siis tosiaan sanoi, että molemmat lapset heillä alkoivat nukkua paremmin kun nukkuivat samassa huoneessa. Heillä tämä siirto tapahtui jo nuoremman ollessa 8kk ja vanhemmat n 2½v, lapsilla on pienemmät ikäerot. Heillä myös pienempi joi paljon öisin, eikä silti häirinnyt isompaa.

Joten nyt siis kokeillaan. Raportoidaan sitten miten on mennyt :)

Tänään tavattiin myös ekaa kertaa potentiaalinen lastenhoitaja. Suomalainen tyttö, joka opiskelee Tukholman yliopistossa ja tienaa vähän ylimääräistä. Hän oli oikein mukavan, fiksun ja vastuuntuntoisen oloinen ja tuli Veran kanssa hyvin juttuun. Eka hoitokerta olisi noin viikon päästä, testikerta, jolloin mies on töissä ja itse ajattelin mennä jumppaan, ja katsotaan miten sillä aikaa sujuu... jännittävää!

torstaina, syyskuuta 08, 2011

Ei hyvää päivää...

...sanon vaan. Pesukone reistailee, samoin pakastin. Kohta ei pestä vaatteita eikä pakasteta ruokaa. Molemmat on hommattu neljä vuotta sitten, kun uusittiin keittö. Miksi mikään ei nykyään kestä mitään? Kaukana on ne ajat, kun kodinkonetta käytettiin 20 vuotta. Nykyään se pari vuotta mitä takuuta riittää on about maksimi.

Päiväkodin inskolning tökkii myös. Jo toista viikkoa on Vera jäänyt surkean näköisenä pihalle nököttämään, kun olen Vidarin kanssa mennessäni heiluttanut heiheit. Tuntuu ihan kauhealt. Tänään en vaan jaksanut, vaan kun tiedossa oli avoin perhekerho suomalaisella kirkolla, annoin periksi viime hetkellä jo bussia päiväkotiin odottaessamme, ja hypättiinkin vastakkaiseen suuntaan menevään bussiin ja Vera tuli mukaan kerholle päiväkodin sijaan. Olin sitä vaihtoehtoa pohtinut jo etukäteenkin.

Mutta mietityttää vaan. Miten kauan tähän päiväkotiin totutteluun taas menee? Kun siellä on jo kavereitakin, ja muut tytöt tulee vastaan portille ja pyytää leikkimään. Ei ne tietysti entisen päiväkodin parasta kaveria vastaa, mutta kuitenkin. Ja ainakaan tällainen poukkoilu ei ole kovin hedelmällistä, vaan lapsi kai pitäisi opettaa että kun on päätetty että päiväkotiin mennään, niin sitten mennään. Eikä ainakaan jäädä pois siksi, että lapsi kinuaa...

Toisaalta sitten miettii, olenko vain kauhean itsekäs kun haluan rauhallista aikaa Vidarin kanssa ja mahdollisuuden nukkua päivisin. Koska Veran kanssahan sitä ei voi tehdä, kun taas Vidar nukkuu kahdet unet päivän aikana. Lisäksi on mukavaa välillä lounastaa muiden mammojen ja vauvojen kanssa ilman, että koko ajan keskeytetään ja hosutaan ja häslätään. Ja mitä enemmän kotipäiviä vietetään, sitä vaikeampaa se takaisin päiväkotiin meneminen on... ja meillähän joka tapauksessa perjantait on kotipäiviä, mikä on todella harvinaista Tukholmassa. Täällähän ei näe klo 9-15 yli 2-vuotiaita lapsia muualla kuin suomalaisen kirkon kerhossa. Kaikki ovat päivähoidossa.

No, pian ei näitä enää tarvitse pohtia. Lokakuun alusta alkaa duuni 60% ja silloin siirtyy isä päävastuuseen lastenhoidosta. Toki mullekin osuu vielä 2 kotipäivää viikossa, joista toisena varmaan Verakin on kotona. Mutta muuten alkaa ihan eri arki...

Suomalaisen kirkon kerhossa oli joka tapauksessa todella mukavaa ja Vidar oikein innostui - kävelemään! Ukko paineli pitkät pätkät muiden perässä. Tästä se lähtee! Eli seuran kaipuuta selvästi, kun ollaan homehduttu keskenämme kotona kaikki ajat ;)

On muuten myös seurapiireilty - oltiin sushilounaalla tässä yhtenä päivänä toisen mamman kanssa, kuninkaallisessa seurassa. Prinssi Carl Philip istui viereisessä pöydässä... Aiemmin en olekaan törmännyt kuninkaallisiin, vaikka olen täällä jo vuosikausia asunut. Olen aina ajatellut että niillä varmaan on ihan omat erilliset looshit lounasteluilleen. Tuntui kyllä hassulta!

keskiviikkona, syyskuuta 07, 2011

Vidar 1

Vidar syntyi vuosi sitten Suomen aikaa klo 23.15.
Pian siis tasan vuosi.
Onnea Vidar!

maanantaina, syyskuuta 05, 2011

Pikkujuhlija


Vidar juhli 1vuotisiaan lauantaina, varsinainen synttäri on keskiviikkona. Varsin iloinen juhlija vai mitä!

Asiakaspalvelu = asiakashalveksunta?

Tiedoksi: suomalainen numeroni poistuu käytöstä. Olen nyt koko aamupäivän yrittänyt siirtää numeroani niin Elisa/Saunalahdelle puhelimitse kuin oma saunalahti-palvelun kautta siinä onnistumatta, yrittänyt siirtää sitä DNA:lle puhelimitse - ei voi siirtää ulkomaille, pitää puhua Elisan kanssa, juu "asiakaspalvelussamme on ruukaa" -Elisa vastaa, että jonotusaika on alle 8 minuuttia - jippii sehän vasta lyhyt aika soitella vilkkaan vauvan kanssa ulkomailta.

Soittelin jo aiemmin laajakaistan lopettamiseen liittyen Saunalahdelle, sama juttu, jonotusaika 11 minuuttia, luvattua irtisanomisvahvistusta ei koskaan tullut meilitse, kirjautuminen oma-palveluun tökki. Silloin jo päätin, että siirrän kännykkäni pois, menkööt muille, mutta eipä se nyt onnistunut DNAlla sen paremmin.
Voidaanko tällaista bullshittiä TODELLA kutsua asiakaspalveluksi? Asiakashalveksuntaa tämä mielestäni on. Menkööt koko numero sitten.

torstaina, syyskuuta 01, 2011

Jonotusta päivästä toiseen

Pitää vielä tästäkin kirjoittaa tänään. Tämä maahan kirjautumishomma ei mene ihan putkeen. Viime viikolla jonotettiin siis 1½ tuntia Skatteverketissä, jotta päästäisiin Ruotsiin kirjoille. Mieskin oli mukana, jotta asia hoituisi kivuttomasti (meinaan jos tulisi jotain ongelmaa saada meitä maahan :). No, luulin homman olevan selvä. Eilen tuli sitten postitse kirje, jossa todettiin että jotta lapset saadaan kirjattua Ruotsiin, pitää myös miehen se allekirjoittaa (=molempien huoltajien). No, ihan makes sense sinänsä, mutta eikö sitä olisi voinut kertoa siellä toimistossa viime perjantaina, kun se mieskin kerta oli paikalla!?! I do not believe this bullshit.Voisko ne virkailijat oikeasti opetella hommansa? Ennen kuin niitä päästää sinne konttoriin sässimään???

Lisäksi paperin tekstista päättelin, että mun folkbokföring olisi kuitenkin selvä, että voisin hakea itselleni ID-korttia (vanha on mennyt yllättäen vanhaksi 2010). Siis että miehen allekirjoitus tarvitaan lasten muuttoilmoitukseen, mutta omani olisi jo hoidettu. Menin sitten Skatteverketin toiseen toimistoon (kun näitä ei hoideta siis samassa toimistossa...) toisen ruotsinmamman kanssa tänään, ja siellä sitten selvisi että ei, minunkaan ei ole selvä, eli minunkin hakemukseni ilmeisesti odottaa siellä tätä mieheni allekirjoitusta. Ihan turha reissu tänään siis.

No onneksi olen vielä syyskuun äitiyslomalla, kun näköjään tätä toimistoissa juoksemista tulee nyt sitten moneen otteeseen. Äidillähän on aikaa... Ensi kerralla lienee parasta soittaa etukäteen ja tarkistaa, että folkbokföring on hoidettu.

Niin ja tosiaan, Ruotsissa nämä kirjoillaoloasiat, jotka meillä hoitaa maistraatti, hoitaa siis Skatteverket. Verot ovat yhteiskunnan ydin, nääs.

Ekat askeleet

Vidar otti juuri ekat askeleet!!! Pitää tänne kertoa, kun ei ole ketään muuta paikalla... aikalailla samaan tahtiin mennään kuin aikanaan siskonsakin. Hurray! Ensi viikolla siis tulee 1v täyteen.

Asuntokauppaa

Meillähän on käynyt uuden tulokkaan myötä asunto vähän pieneksi. Etenkin jos ajattelee, että olisi kivaa joskus majoittaa myös vieraita. Suomessa meillä oli 110m2, täällä siis 81m2. Itse pidän sekä meidän kämpästä että taloyhtiöstä niin paljon ettei minua juuri haittaa, enkä jaksaisi ruveta ravaamaan asuntonäyttöja tai johonkin remonttiprojektiin kaiken muun keskellä. Olisin siis tässä tyytyväisenä jonkin aikaa, mutta mies harhailee ahdistuneena.

Oli sitten ottanut selvää millaisen asuntolainan saisimme. Kuulemma - 10 miljoonan kruunun asuntoon!! Härreguud. No, tämän asunnon hinta on noussut 7 vuodessa rutkasti, joten alkupääoma olisi sen verran, että se vaadittava 15% varmaan täyttyisi. Sen jälkeenhän käytännössä lainoja ei Ruotsissa tarvitse maksaa takaisin. Mutta siis 10 miljoonan kämppään... ja jos ruotsalainen saa ison lainan, ruotsalainenhn sen ottaa. Taitaa olla ollut näin Suomessakin jonkin aikaa - mutta suomalainenhan maksaa lainansa takaisin vaikka itkien ja selkä ruvella. Ruotsalainen hummailee ja elelee leveästi. Suomessa olisin saanut lainan muistaakseni n 200 000 euroa ja sen 20-25 vuoden takaisinmaksuajalla. On pikkaisen eroa, sanonko! (ehkä lieventävä asianhaara on että suomessa olisin ottanut lainan yksin, täällä se on laskettu meille molemmille. mutta silti)

No, ei nyt vielä olla kuitenkaan tuota kivaa 7-10 miljuunan lainaa otettu...

Väsynyt äiti

Meillä ei nukuta kovin hyvin. Erityisesti meillä ei nukuta hyvin niinä öinä, kun isi on työmatkalla. En kyllä kerta kaikkiaan ymmärrä pienten lasten yksinhuoltajia, miten ne oikein jaksaa? Ehkä niiden lapset on sisäistäneet homman ja nukkuvat yönsä hyvin ;) haha. Vidar ei nuku. Jossain vaiheessa oli muistaakseni (jos nyt mitään muistan tässä univajeen tilassa) vielä paremmin, mutta nyt jo jonkin aikaa nestekulutus öisin on ollut nousevalla käyrällä, vähintään tuttipullollinen, jos ei kaksi velliä/maito/vettä kuluu yössä. Muuten ei nukahdeta uudestaan. Viime yönä ensin heräsi Vidar 23.30 aikaan, sitten Vera joskus 00-01 välillä vaelsi meidän makuuhuoneeseen, sitten tas Vidar oli hereillä 3 ja 4 välillä useaan otteeseen, jonka jälkeen nukuttiin kaikki samassa sängyssä jossa Vidar vielä heräsi kerran juomaan, ennen lopullista herätystä klo 6.30. Vera heräsi myös jossain vaiheessa ja haki itselleen peiton ja tyynyn, sekä tietysti nukkui ajoittain levottomasti pikkuveljen heräillessä. Tässä vaiheessa en siis voisi kuvitellakaan laittavani lapsia samaan huoneeseen nukkumaan kuin käytännön pakosta.

Isi on siis todella tervetullut kotiin ottamaan toisen lapsen yöhoidon harteilleen. Ja äidille tulee Veran tarhapäivä tarpeeseen, jotta edes päivällä saa ottaa nokoset.

Onkohan tämä yöheräily ja nesteenkulutus ihan normaalia...?

Hauskaa muuten, miten jo vajaan 2 viikon sisään on ilmaantunut paljon kirjoituksen aiheita tällaiselle uus-maahanmuuttajalle. Nämä erot taas korostuvat kun on ollut pari vuotta poissa. Niistä ehkä lisää kunhan kerkeän.