tiistaina, elokuuta 31, 2010

39 ja kuusi vaatetta

Täällä vaan ollaan edelleen. Vielä 6 päivää laskettuun aikaan ja olo on vähän kypsynyt ja levoton. Joka päivä tulee kyllä nukuttua päikkärit, mutta sitten illalla ei uni tulekaan. Ehkä tämä on sitten valmistautumista iltapirteään vauvaan ...? Joka tapauksessa ei millään enää jaksaisi odottaa. Tämä suomalainen tosi aikainen kotiin jääminen alkaa nyt aiheuttaa vähän ärsyyntymistä - olenhan ollut kotona jo kaksi kuukautta, kun lomat lasketaan mukaan (no kuka käski jäädä lomalle mutta toisaalta, olisko ollut kivaa olla heinäkuussa töissä??). Äitiysloman alkaminen 5 viikkoa ennen laskettua aikaa on kieltämättä suht aikaisin... Ruotsissahan vastaavaa ei ole, vaan töitä voi ja saa tehdä niin pitkään kuin haluaa ja moni tekeekin. Yleisesti kotiin jäädään 2-3 viikkoa ennen laskettua aikaa. Tietysti jos vauva päättää tulla etuajassa, voi olla että sitten saakin mennä suoraan töistä synnyttämään...

Uusi musta on heittänyt haasteen jo aiemmin, eli pitäisi valita 6 vaatetta jolla selvitä koko syyskuu. Ohjeet menevät näin:

Kuuden vaatteen säännöt:

1. Valitse korkeintaan kuusi vaatetta, joita käytät syyskuun ajan eli 1.-30.9. Myös legginsit, neuleet ja topit ovat vaatteita. Vaatteita saa siis olla myös vähemmän kuin kuusi.
2. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa alusvaatteita, päällystakkeja, sukkahousuja, huiveja, kenkiä, koruja, hattuja, hansikkaita jne.
3. Kuuden vaatteen lisäksi saa käyttää erikseen myös urheiluvaatteita, yövaatteita ja bilevaatteita. Näissä kuitenkin kehotetaan tarkkaan harkintaan ja minimalismiin - miten tiukasti, siitä päätät itse. Jos sinulla on kaksi täysin samanlaista ja samanväristä vaatetta, ne voidaan laskea yhdeksi.
4. Luo ja julkaise omat sääntösi, jos tämä määritelmä ei sinulle sovi.

Itselleni tuskin tuo aiheuttaa ongelmia, koska viimeisillään raskaana/juuri synnyttäneenä päälle ei muutenkaan mahdu juuri mitään. Taidan olla selvinnyt noin kuudella vaatteella ihan pakosta jo elokuun.

Onnistuisitko sinä? Onko tämmöisessä yrityksessä ylipäänsä mielestäsi mitään järkeä?

torstaina, elokuuta 26, 2010

Odottelua

Niin se mies meni Tukholmaan ja täällä ollaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä ettei synnytys alkaisi ennen lauantai-iltapäivää. Toisaalta närästää vaan niin pirusti ettei tätä kovin kauaa jaksaisi... ja aikamoisia ennakoivia supistuksiakin on jatkuvalla syötöllä... mutta eipä tätä onneksi kauaa enää olekaan, vaikka menisi yliaikaiseksikin niin loppu häämöttää. Tänään oli taas neuvola, eipä mitään uutta. Kaikki arvot kohdallaan ja hemmo oikein päin odottelemassa ulostuloa. Peppua tunkee kylkiluihin niin että kylkiluut rutisee ja iho on pinkeenä.

Mietityttää muuten, kenet ottaisin synnytykseen mukaan jos mies ei pääsisi...? Kenet sinä ottaisit?

Kiitos hirmusti vinkeistä liittyen kantoliinoihin ja reppuihin. Tuo Manduca kuulostaa tosi hyvältä. Tsekkasin kaikki käytettyjen tavaroiden saitit (Tori, Huuto, Kaksplus markkinapaikka sekä Netcycler - unohdinko jonkun?) mutta hinnat pyörivät niissäkin n 60-70 euron paikkeilla. Aika kallista käytetyksi tavaraksi mun mielestä, kun uutena repun saa 100 eurolla. Kertonee sekin tietysti siitä, että reppu on tosi suosittu.

Tällä viikolla on peräti harrastettu kulttuuria: on oltu miehen kanssa Espoon Cinessa katsomassa saksalaista indie elokuvaa Shahada - koskettava - ja huomenna ehkä mennään Veran kanssa Espoopäivään ja Taiteiden yöhön jos jaksetaan. Verallahan on perjantaina kotipäivä. Niin, jos ei siis olla laitoksella...

maanantaina, elokuuta 23, 2010

38

Tänään alkoi viikko 38. Mies lähtee keskiviikkona Tukholmaan yhdistetylle työmatkalle ja kaverin häihin ja palaa lauantaina - toiveissa siis, että synnytys käynnistyisi joko ennen tai jälkeen... Maha ei kyllä vielä ole laskeutunut, joten ehkä tässä vielä saadaan odotella. Painaa ylöspäin vaan niin vimmatusti. Viime viikolla oli taas neuvola, jossa todettiin että kyllä se on ihan oikeinpäin ja tulossa (terveydenhoitaja osaa hommansa vaikkei lääkäri osaisikaan). Nythän näitä käyntejä on viikottain - luin tässä yhtenä päivänä vanhat merkinnät Veran odotuksen vikalta kuukaudelta ja Tukholmassa oli hyvä jos reilun 2 viikon välein. Parempi palvelu täällä siis. Ei ole kuitenkaan täälläkään mittailtu miten suuri vauva olisi, kuulemma vasta sitten aletaan tsekata jos menee yliajan. Painoa mulle ei ole tullut lisää enempää kuin keskiarvo, joten ei ainakaan sen puoleen pitäisi olla huolta (tällä makean määrällä se on todellinen ihme).

Sitten tässä on tajuttu että jonkinlainen menopeli kahdelle lapselle olisi varmaan hyvä. Vai?? Miten te muut kahden pienen lapsen vanhemmat olette selvittäneet tämän kuljetuskysymyksen? Sellainen lauta hommataan varmaan Veran vanhoihin vaunuihin - mutta niitä vaunuja ei voi käyttää sohjossa tai lumessa, kun niissä etupyörät on sellaiset kääntyvät (Teutonia). Me kun asutaan täällä "maalla" nykyään niin vaunujen pitäisi olla suht isopyöräiset. Enkä tiedä suostuuko Vera muutenkaan aina seisomaan laudalla vaan pitäisikö myös olla istumavaihtoehto..?

Myös kantoliinaa olen miettinyt. Viimeksi meillä oli Babybjörn enkä tykännyt yhtään, huono selälle - se oli tosin se simppeli malli mutta silti en usko että haluan edes sitä paremmin selkää tukevaa mallia tällä kertaa. Kantoliinalla on kiihkeät puolestapuhujansa, itse vähän epäilyttää se sitomishässäkkä. Views? Oppiiko sen nopeasti? Olisihan se aika kätsy.

***
ps. kiitos kommenteista edelliseen purkaukseeni, todella hyviä & pitkiä mietteitä. Palaan asiaan pian!

torstaina, elokuuta 19, 2010

Päiväkotipohdintaa osa 100

Mä edelleen kirjoitan tästä päiväkodista kun mun mielestä tää on vaan niin mielenkiintoista miten ihmiset ajattelee.

On älyttömän yleistä että mun ruotsalaiset tutut, joilla on useampia lapsia ja niistä vanhemmat on päiväkodissa, päivittelee kuinka raskasta niiden kanssa on ja hihkuu onnesta että nyt alkoi loma, kun lapsi menee päiväkotiin ja pienemmän kanssa voi jäädä keskenään kotiin. Että VIHDOIN ja nyt saa olla rauhassa. Suomessa en ole törmännyt samaan ollenkaan samassa määrin.

Välillä mä mietin, että miks helkutissa ihmiset haluaa lapsia jos se on niin vaikeeta ja raskasta ja se on niin ihanaa, kun taas vihdoin saa viedä lapsensa päiväkotiin. Eihän kukaan tänä päivänä pakota tekemään lapsia. Olenko mä vaan kauhea natsi vai oletteko te yhtään samaa mieltä? Siis mä ymmärrän ihan hyvin että viedään päiväkotiin ja niinhän mä itsekin teen (päivittäiset päikkärit on muuten NIIN ihana juttu :)! Mutta jos asenne on koko ajan se, että siitä isommasta on vaan kamalasti vaivaa niin on se musta vähän kumma... ?? ...mutta sitt kuitenkin, mitä se mulle ylipäänsä kuuluu mitä ne muut ajattelee ... :)

Meillä kanssa joudutaan nykyään taistelemaan niin päiväunien, iltaunien, pöydässä istumisen (se ei TODELLAKAAN onnistu), television ja videoiden katsomisen, makean syömisen, yleensä syömisen jne jne kanssa, joten en tosiaankaan väitä etteikö 3 vuotias riiviö voisi olla, no riiviö, mutta silti, on meillä kuitenkin pääasiassa ihan kivaa...! Miten muuten te muut, saatteko te 3 vuotiaan lapsen istumaan ruokapöydässä paikallaan? Meillä ei onnistu nykyään edes puoli minuuttia. Onhan siinä päiväkodissa se(kin) hyvä puoli, että siellä oppii sentään käytöstapoja (kamalaa ettät ähän on tultu!)- siellä kai porukan paine pistää myös nämä pahimmat väkkärät syömään rauhassa edes kerran päivässä ;)

Muuten, edelliseen postaukseen liittyen, eilen tapahtui myös hauska kielikukkanen. Yksi cd oli niin naarmuuntunut että totesin, että sillä saanee heittää vesilintua. Vera siihen "miksi lintua? miksi heittää lintua?" Selitä siinä sitten, ettei äiti oikeasti meinaa heittää videolla lintua....

***

ps. mulle voi kyllä sanoa että mun mielipiteet on ihan peestä ... ja ehkä mä totean samoin kunhan se kakkonen saapuu että ihanaa kun isompi on päiväkodissa - sanokaa mulle sitten että parempi olla hiljaa asioista mistä mitään ei tiedä ;)

tiistaina, elokuuta 17, 2010

Lisää päiväkoti- sekä vauvapohdintaa

Lukaisinpas sitten Kaksplussan Mimmun ehdotuksesta ja siellä tosiaan oli eri maita vertaileva juttu missä vaiheessa lapset viedään päiväkotiin ja miten hoito järjetetään. Esimerkeiksi oli länsimaista otettu Belgia, Iso-Britannia, USA, Venäjä. Kaikissa näissä haastatteluissa todettiin, ettei vanhemmille tulisi mieleenkään ottaa isompaa lasta pois päiväkodista/esikoulusta kun perheeseen syntyy toinen lapsi. Näinhän on siis myös Ruotsissa. Suomalainen tapa tuntuu olevan todella poikkeus, jolle ei ymmärrystä heru. Haastatellut kokevat, että on väärin isompaa lasta kohtaan että hän joutuu pois kavereidensa seurasta ja virikkeellisestä ympäristöstä.

Ja kyllä on myös huomannut miten Vera on viihtynyt päiväkodissa nyt taas reilun viikon. Sinne mennään mielellään ja välillä saa taistellen raahata pois, kun tosiaan kaverit vielä jäävät sinne - meillähän haku siis tapahtuu normaalisti 15-15.30 aikaan. Ainoastaan yhtenä aamuna ei olisi huvittanut mennä päiväkotiin, mutta kuulemma sillonkin oli mennyt alkukenkutuksen jälkeen hyvin (eihän sitä itseäkään aina huvittanut mennä töihin :) Kotipäivä perjantaina oli myös aikamoisen mukava, ihanaa ettei ole kiire - vaikkei oikeastaan päiväkotipäivänäkään nyt ole ollut suuremmin kiirettä, vaan aamutoimet on voitu ottaa tosi rauhallisesti.

Vera on ollut viime aikoina aika kiinnostunut tulevasta vauvasta. Saa nähdä kuinka kauan innostus sitten todellisuuden tullen kestää. Nyt kuitenkin vauvalle on juteltu ja mahaa pärisytetty huulilla, pussailta ja tänään saatiin vauvalle lahjaksi pehmohiiri joka päätyi lainaan isosiskon viereen unille. Toivottavasti tämä hoivavietti edes vähän jatkuisi myös vauvan tultua.

Tänään kokeiltiin miten vauvanukkea imetetään, Vera tässä juuri totesi että "mulla on pikkuset rinnat". Ja että äitillä on isot rinnat. Jaa-a. Yhtenä päivänä kaverilta saatuja käytettyjä bikinejä kokeillessa myöskin Vera kommentoi että bikinit eivät sovi koska hänellä on pienet rinnat. Lapsen suusta tulee parhaat jutut...

Maailman paras maa?

Mielenkiintoinen vertailu Newsweekissa - Suomi on sitten rankattu maailman parhaaksi maaksi elää.. kyllä meidän kelpaa. Huomaakohan ruotsalaiset ;) Ruotsi oli päässyt kolmanneksi. Niin no, senhän tiesinkin jo että pelkkä koulutuksen taso nostaa meidät muiden pohjoismaiden ohi niin että heilahtaa. Terveyden suhteen Ruotsilla onkin korkeammat pisteet (Suomi vasta 17. ja Ruotsi kolmantena, huom. yhdessä Espanjan kanssa), quality of life on Ruotsissa vähän alhaisempi kuin Suomessa (Norja on tässä maailman paras) mutta sekä economic dynamism että political environment on Ruotsilla paremmat - viimeksi mainittu peräti maailman paras.

Norja on kokonaisuudessaan kuudes ja Tanska kymmenes. Tutkimus löytyy kokonaisuudessaan täältä

Mutta missä on maailman onnellisimmat ihmiset? Ei taatusti Suomessa. Osattaisiinkohan me suomalaiset olla myös onnellisia oikeasti siitä mitä meillä on? Sitä miettiessä voi vaikka kuunnella tätä

maanantaina, elokuuta 16, 2010

Vierailu sairaalaan

Eilen oli sitten vierailu synnytyssairaalassa. Olemme menossa Jorviin, koska se on niin lähellä. Mukavaa on ollut että kaikki, joiden kanssa olen keskustellut ja jotka ovat synnyttäneet Jorvissa, ovat kehuneet kovasti. Moni on ollut myös vähän negatiivinen ja ihmetellyt miksi Jorvi - mutta näillä skeptikoilla ei ole ollut omakohtaista kokemusta Jorvista. Tuntuukin, että Jorvilla on huono maine, joka ei varsinaisesti perustu mihinkään todelliseen.

Ellikin kommentissaan kyseli Suomen ja Ruotsin synnytyssairaaloiden eroista, joten tässä vähän omia huomioita eilisestä käynnistä.

Homma vaikuttaisi suht samanlaiselta, tosin koska nyt ollaan menossa isoon sairaalaan ja viimeksi oltiin pienessä yksikössä, vertailu on hieman hankalaa. Tukholmassahan meillä oli paikka BB Stockholmissa, joka on hyvin pieni yksikkö. Aiemmin siellä ei hoidettu kuin ns. normaaleja synnytyksia, eli viikoilla 37-41 synnyttäviä yhden lapsen odottajia, mutta nyt näköjään ovat alkaneet ottaa vastaan myös suunniteltua keisarinleikkauksia sekä kaksosia ja ennenaikaisia synnytyksiä. BB Stockholm on osa Danderydin sairaalaa, mutta oma erillinen yksikkönsä. Siellä on totaalinen vierailukielto.

Eilinen Jorvin kierros oli ihan ok, suurin osa muista osanottajista oli ensisynnyttäjiä. Valitsin ruotsinkielisen esittelyn, jotta mieskin jotain ymmärtäisi. Monet olivat huolissaan ruotsinkielisen palvelun saatavuudesta (ihan syystä) ja muutama oli Hangosta ja Tammisaaresta asti. Sieltähän lakkautettiin synnytyssairaala. Ei kateeksi käy, puolentoista tunnin matka sairaalaan ensisynnyttäjällä. Mistä sitä muka tietää milloin sitä pitää lähteä? Ehkä heitä ei kovin helpolla kotiin käännytetä, kun matka on moinen. Toisaalta, puolentoista tunnin matka lienee monessa osaa maata ihan tavallinen.

Alunperin olin ajatellut että otamme perhehuoneen jos vain sellaisen saamme, mutta nyt sen nähtyämme ja ohjeet luettuamme, enpä tiedä. Aika karu oli sekin. Taitaa olla paras vaan yrittää kotiutua mahdollisimman pian. Veran kanssa oltiin sairaalassa kolme yötä, ja se oli kyllä aika ihanaa aikaa (jättemysig, sanoisi ruotsalainen). Jos tällä kertaa selviäsi vähemmällä ajalla. Kuulin juuri yhdeltä neljännen lapseen synnyttäneeltä, että oli lähtenyt kotiin samana päivänä ja seuraavana päivänä ollut jo kattoremonttihommissa... hmmm ehkä musta ei ole ihan semmoiseen kuitenkaan. Tietysti kurjaa sitten, jos jostain syystä kotiin ei ihan heti pääse. Perhehuoneessa kuitenkin oletetaan että isä on paikalla koko ajan, ja sitähän ei ihan voi meidän tapauksessa taata.

BB Stockholm oli siis tosiaan hyvin kodinomainen, pieni yksikkö, ainoastaan perhehuoneita, vierailukielto. Ja nyt odottaa siis mahdollisesti 3 hengen huone, vieressä jonkun suku ja koko ajan huutava vauva, joku joka esittelee synnytysviedoita ja joku jota ommellaan verhon takana, kuten yhdelle kaverille oli käynyt... vähän kyllä epäilyttää. Toisaalta positiivista on se, että synnytys- ja lapsivuodeosasto (vai mikä sen nimi on?) on erikseen eli lapsen saatuaan ei tarvitse kuunnella viereisen huoneen synnytystuskia (kuten viimeksi kävi).

Kätilöt vaikuttivat todella mukavilta, joten sen puoleen jäi kyllä hyvä mieli. Ja ammattitaitoisiahan nuo ovat, eikä siis kielen puoleen tarvitse tällä kertaa jännittää, ja muutoinkin suurin piirtein tietää mistä tässä jutussa on kyse - ainakin luulee tietävänsä; synnytyksethän ei välttämättä ole lainkaan samanlaisia.

Ehkä teillä muilla Ruotsissa synnyttäneillä on erilaisia kokemuksia ruotsalaisista synntyssairaaloista, Danderydista, Karolinskasta tai Södersjukhusetista?

tiistaina, elokuuta 10, 2010

Neuvolassa

Nyt raskauden loppuvaiheessa onkin neuvolakäyntejä viikottain. Tänään oli kolmas ja viimeinen lääkärikäynti. Lääkäri on kyllä niin nuori että ihan huvittaa, onneksi mulla on kyseessä jo toinen raskaus, jos olis ekakertalainen niin kokemattomuus kyllä enemmän hirvittäisi. Meinaan, lääkäri on niin nuori, että sen on ihan pakko olla vastavalmistunut - ja itseäni siis aikalailla nuorempi :) Otteet on välillä vähän kovakouraiset (tuskin tarkoituksella mutta silti) ja esim. vauvan asennosta kysyessä viittaa neuvolan terveydenhoitajaan, että kyllä hänen silmämääräiseen ja vatsan päältä kokeiltuun arvioonsa voi luottaa. Hmm, näin varmaan onkin, mutta ei se kyllä luottamusta lääkäriin lisää...

No, kuten aiemmin sanottua, Ruotsissa lääkärikäyntejä ei ole lainkaan, joten nämä nyt on pelkkää extraa joka tapauksessa. Ja kuten yksi kaverikin totesi, jostainhan niiden lääkäreidenkin on aloitettava... ehkä parempi että minä olen koekaniinina, kuin joku pelokas ensikertalainen :)

Neuvolan"täti", terveydenhoitaja - onko ne myös kätilöitä, tiedättekö? - on kyllä osaava ja kokenut joten hyvissä käsissä olen tuntenut olevani. Ja tässäkin huomaa, että kun on toinen raskaus menossa niin ei niin paljon tukea tarvitsekaan vaan tämä menee aikalailla omalla painollaan niin kauan kun ei mitään erityistä huolta ole.

Aamulla tuli muuten hirveä kiire, Vera oli päiväkodissa vasta puoli kympiltä ja juuri ja juuri ehdin ajoissa neuvolaan. Se on lähes huvittavaa, miten aamuihin saa kulumaan aikaa. Me tosin herättiin vasta kasilta, mikä oli vallan ihanaa. Mutta mitä tää mahtaa sitten kahden lapsen kanssa olla?!! Kuten Kukannuppukin kirjoittaa, jos pelkkään vessatouhuun voinee saada kulumaan tunnin... No, ehkä vauvan kanssa herätään sitten vähän aiemmin ;)

maanantaina, elokuuta 09, 2010

Back to school

Vera meni tänään pitkän kesäloman jälkeen takaisin päiväkotiin. Kun tultiin paikalle, päiväkotiystävän äiti ovella kertoi miten kaverilla oli jo ollut Veraa ikävä. Ja kaveri tulikin heti halaamaan kauheasti, tuntui kyllä tosi mukavalta! Vera ei peräänsä paljon vilkuillut kun lähdin.

Valitsimme lopulta osa-aikavaihtoehdon, 30 tuntia viikossa, vaikka hinta olikin käytännössä sama kuin kokopäivähoidolla (285 euroa osa-aika, 315 kokopäivä). En kuitenkaan halua kokopäivähoitoa, joten säästetään nyt sitten edes tuo 30 euroa kuussa... Ainakin ennen pikkukakkosen syntyä ajattelin pitää Veran kotona perjantaisin. Tänään Veran mentyä päiväkotiin tulin kotiin ja menin takaisin nukkumaan ja nukuin puolitoista tuntia. Ihanaa! Sitten katsoin videolta Aavan meren tällä puolen (se oli hyvä ja mua itketti, pakko myöntää, mutta mä olen herkkä pillittämään ja erityisesti juuri nyt...). Iltapäivällä mentiin Veran haettuani kauppoihin ja kirjastoon.

Mutta täytyy sanoa, että oli aika outoa olla kotona itsekseen. Kauaahan tätä ei jatku, mutta silti perisuomalainen naisen huono omatunto kolkutti, kun itse olin kotona ja lapsi päiväkodissa. Ruotsalainen ei koskaan ajattelisi näin... siellähän on itsestäänselvyys, että vanhemmat lapset menevät päiväkotiin kun äiti on viimeisillään tai vauvan kanssa kotona (tosin harva on kotona kuukautta ennen laskettua aikaa).

Samanaikaisesti olen kuitenkin ihan vakuuttunut, että Veralla on hauskempaa päiväkodissa muiden lasten kanssa kuin kremppaisen ja ärtyneen äidin kanssa kotona... Äitiys on todellinen mielipiteiden ja ristiriitojen miinakenttä, ei muuta voi sanoa.

sunnuntaina, elokuuta 08, 2010

Voihan ahistus

Nyt on kyllä ihan liian kuuma, ei voi mitään muuta sanoa. Vaikka olen ollu valittamatta ja nauttinut lämmöstä, rajansa kaikella. Sisällä +30 ja ulkona sama, vaikka kuinka pitäisi kaikkia läpiä auki ilma vaan seisoo. Tänään ajellessa ilma näytti enempi Meksiko Cityltä kuin Helsingiltä. Olen pitänyt periaatteena, ettei lämmöstä saa valittaa kun sitä niin harvoin on tarjolla (ja kun suomalaiset AINA valittaa säästä, oli se sitten mitä tahansa), mutta nämä ilmat yhdistettynä raskausviikkoon 36 ja inhottavaan närästykseen - ei vaan nyt enää kyllä jaksaisi.

Mutta - juuri NYT taisi alkaa sataa. Ihanaa! Alkaakohan myös ukostaa? Tosin miehen grillaukset ei taida ihan tästä nauttia...

Niin ja Verakin sai sitten ihan oman myrskyn, vaikkakin kahdella eellä... :)

torstaina, elokuuta 05, 2010

Vera 3 vuotta



Vera sitten täytti 3 vuotta. niin se aika menee, juurihan tuo oli ihan vauva...!! Ja monet teistä lukijoista on olleet mukana alusta asti. Kiitos siitä! Tämä onkin nyt viimeinen Vera-kuva tässä blogissa - olen miettinyt asiaa jonkin aikaa, ja nyt päättänyt siirtää lapsi- ja vauvakuvat muualle. Muuten kyllä jatkan Tukholman tytön kirjoittelua normaalisti (vaikka hiukan harhaanjohtavahan tuo nimi on tällä hetkellä - toisaalta muutetaanhan kuitenkin vielä takaisinkin :) Jos haluat katsella kuvia jatkossakin, ilmoitathan siitä niin lähetän kutsun. Valitkoon lapset jatkossa itse, mitä kuvia itsestään nettiin laittavat yleiseen jakeluun.

Raskaudessa menossa vko 35 ja huhhuh että tyyppi liikkuu. Närästää ja painaa ja vatsa heiluu ja pomppii miten sattuu. Huomaa muuten, miten tämä kakkosraskaus on mennyt aikalailla omalla painollaan, välillä ei edes muista mikä viikko on menossa ja muutoinkin sitä pääasiassa odottaa, että aika kuluu eikä ollenkaan huomio asioita samanlailla kuin ekan kanssa. Näin kai se yleensä aina menee - ykkönen kun jo pyörii jaloissa, ei juuri aikaakaan jää moisen pohtimiseen...

Pikkuisen alkaa nyt kuitenkin miettiä ja jännittää synnytystä. Vaikka meneehän se kun on pakko ja ekakin tuli kunnialla ulos, niin kyllä se silti vähän hirvittää. Onkohan Suomessa synnyttäminen erilaista kuin Ruotsissa? Olen ainakin ymmärtänyt ettei perhehuoneita juuri jaeta. Ollaan menossa tutustumiskäynnille sairaalaan reilun viikon päästä, siellä varmaan kuullaan lisää.