Kansalaisaloite

Mikäli sinulla on Suomen kansalaisuus, käythän allekirjoittamassa Kansalaisaloite vanhemmuuden kustannusten tasaamiseksi täällä. Suomeenkin tasa-arvoinen vanhempainjärjestelmä - jonka kaikkien työnantajat maksavat, ei ainoastaan naisten!!

Älämölöä Suomesta

Suomessa on jälleen räjähtänyt kotiäidit vastaan "ura-äidit" keskustelu totaalisesti silmille. Kotihoidontuen puolustajat ovat barrikadeilla heti, kun vähänkin kyseenalaistaa oikeutuksen olla kotona kolme vuotta lapsen kanssa. Tämä oikeushan on suorastaan perustuslakiin kivetty ja lapsen paikka on kotona vähintään 3 vuotiaaksi asti, hallelujaa ja aamen. tämän keskustelun keskipisteessä on aina lapsen oikeus ja etu, joka todellakin vaatii yhteiskunnan tukevan naisten jäämistä kotiin siihen asti, kunnes perheen pienimmäinenkin täyttää 3 vuotta. Tällä logiikalla nainen on siis kotona vähintäänkin neljä vuotta, useimmissa tapauksissa ainakin 5. Joku saattaa tietysti pyörähtää töissä hetkisen välissä, mikäli lasten syntymien välillä menee enempi kuin 3 vuotta.

Isä on kotona sen kuukauden ensimmäisen kanssa, ehkä pari viikkoa päälle, mutta nekin mielellään samanaikaisesti äidin kanssa - jolloin voi vaikka vähän kalastaa siinä sivussa. Ja sitten kakkosen kanssa sen kuukauden myös, ja sitten voidaan vaikka kaikki lähteä lomalle yhdessä. Tai jotain muuta kivaa tekemistä, jossa isä sitten voi olla äidin APUNA lastenhoidossa (näinhän se usein kuvataan).

Harvemmin siis niin, että isä jää lapsen kanssa keskenään kotiin useaksi kuukaudeksi, kun äiti menee töihin. Tai peräti kuten Islannissa - kuukaudet jaetaan 3+3+3 jolloin isä tosiaankin on vauvan kanssa kotona yksin  6-9kk ajan. Ja tämä malli on Islannissa todettu oikein toimivaksi. Sitten lapset viedään hoitoon, mitä nyt en ehkä kannata 9kk iässä, en myöskään Belgian tai Ranskan mallia viedä vauva hoitoon 3-4 kk vanhana. Mutta eipä ne lapset sielläkään aivan psykopaateiksi nähdäkseni tule, kuten kai suomalaisen keskustelun mukaan olettaisi.

No, hiukkasen kärjistän, kuten Virpi Salmikin tässä aivan loistavassa kolumnissa Äidin paikka on töissä. Tämähän on sen älämöölön aiheuttanut yhdessä Kataisen kommentoinnin kanssa siitä, miten Suomessa tulisi ottaa Ruotsista mallia ja kannustaa äitejä aikaisemmin takaisin työelämään - ja myös parantaa mahdollisuuksia osa-aikaiseen työntekoon.

Olen varmastikin monen mielestä ihan kamalan kotihoidon vastainen - haluan kuitenkin painottaa että en vastusta sinällään kotihoitoa, vastustan sitä, että NAINEN on lähestulkoon AINA se joka jää kotiin (n. 97% kotihoidontuen nostajista on Suomessa naisia). Kuten eräskin tuttu kirjoitti aiheeseen liittyen:

"...mutta en myöskään pidä monien vuosien kotiäitydestä sen takia, mitä vaikutuksia sillä on 1. naisten urakehitykseen, 2. naisten palkan kehitykseen, 3. tasa-arvoon yhteiskunnassa, ja 4. naisten tuleviin eläkkeisiin. Kotiäidin on myös paha lähteä eroamaan jos ei ole työpaikkaa, jos sattuisi niin huono tilanne käymään, eli kotiäideistä tulee täysin miehestään riippuvaisia."

Tasa-arvoisempaa kotihoitoa lapsille ja korkealaatuista päivähoitoa, sitä minä toivoisin kaikille perheille. Yhteiskunnan ei kuulu tukea epätasa-arvoistavia käytäntöjä, vaan tukea tasa-arvoista vanhemmuutta.

Taas kerran päivähoidosta

Onpas yllättävää, että Suomessa velloo jälleen kerran kotihoidontuki keskustelu ja professori Liisa Keltikangas-Järvinen on kaivettu framille laukomaan totuuksia siitä, miten lapset häiriintyvät, jos heidät viedään hoitoon alle 2-vuotiaana. Katselin tänään (tai oliko eilen) ulos tulleen haastattelun netistä, vaikkakin ärsytyskäyrä nousi muutamaan kertaan sataan (ja tiedostin sen kyllä myös etukäteen), mutta halusin tietää mitä hän oikeastaan sanoo. Ja kyllä! Hänen suustaan pääsi mm seuraavanlainen lause "siinä tapauksessa äitikin voi palata työelämään ilman syyllisyyttä", ja kyseessä oli siis pari vuotiaan laittaminen perhepäivähoitoon /3 vuotiaan laittaminen päiväkotiin. Ah mitä mieletöntä paluuta suoraan 50-luvulle!!! Siis lue: jos äiti laittaa lapsensa päivähoitoon alle 2 vuotiaana, hänen tulee kokea syyllisyyttä? Lisäksi, wuahaa, juuri ÄITI voi siis tässä tapauksessa palata töihin tuntematta syyllisyyttä. Isästä ei taas puhuttu mitään. Mutta äidithän tosiaan käyttävät 96% kotihoidontuesta, joten mitäs sitä isistä puhumaankaan. Hehän ovat hommassa vaan ihan statisteina (ja heillä on se oikea ja tärkeä urakin, josta ei mitenkään voi olla 2kk poissa).
Lisäksi hän totesi, että alle 2-vuotiaana päivähoitoon joutuneet ovat aikuisena stressaantuvia ihmisiä. Heille kävi hänen mukaansa suoraan sanottuna ihan köpelösti. Voi hyvää päivää! Belgiassa lapset viedään normina 4kk vanhana hoitoon. Mahtaa koko Belgianmaa olla todellisen stressikohtauksen kourissa! Ystäväni, jolla on tällä hetkellä 3½ kk vanha poikavauva, viettää hänen kanssaan viimeistä äitiyslomaviikkoaan. Ensi viikosta lähtien 4kuinen menee hoitoon neljänä päivänä viikossa. Sehän on siis ihan kamalaa, mutta en kyllä jaksa uskoa, että lapsen elämä olisi nyt ihan tuhoontuomittu. Kas kun taas ko. uusimmasta tutkimuksesta ei ole Ruotsissa kuultu halaistua sanaa...

Marraskuun loppu onneksi häämöttää

Kylläpäs edelliseen postaukseen tulikin paljon ihania ja kannustavia vastauksia! Tämä näyttääkin olevan aika yleinen ongelma monella. Meillä ei ole sittemmin ollut onneksi, eli ei ihan hirveän usein näitä öitä tule, mutta tiedänpähän mitä sitten seuraavaksi kokeilen - lämpimiä sukkia ainakin.

Marraskuu lähenee loppuaan ja iltapäivällä alkaa olla kolmen neljän aikaan pimeää. Aika pitkään täällä Tukholmassa riittikin ihania aurinkoisia päiviä, mutta nyt ne tuntuvat loppuneen ja ollaan siirrytty tyypilliseen marraskuun säähän. Neljän jälkeen ei viitsisi enää lähteä ulos, kun on säkkipimeää. Pilvisenä päivänä säkkipimeää on ekan kerroksen asunnossa heti aamusta lähtien ja koko päivän ajan...

Tämä onkin aika masentavaa aikaa, ehkä sitten muutenkin masentuu, töissäkään ei oikein huvittaisi. Olen nyt tehnyt samoja hommia aika kauan ja kaipaisin hiukan enemmän haastetta. Ja vaikka tiedostankin että vanhempainvapaalta on hyvä palata tuttuun työhön ja että diili on vieläpä aika hyvä (Suomessa en hevin saisi tehdä 60% työaikaa niin että töitäkin olisi suunnilleen se 60%) ja työpaikka vallan mainio monella tapaa, ei työtehtävät oikein usean vuoden jälkeen jaksa innostaa.

Olenkin alkanut pohtia vuoden alusta myös sitä vaihtoehtoa, että jatkaisinkin 90% työajalla (siis alunperin aiotun 100% sijaan) kun ei nyt hirveästi nappaa eikä ylennystäkään ole tulossa vaikka se jo aiemmin vähän kuin luvattiin. Siitä tulisi tunti lyhyempi päivä viikossa, mikä olisi lasten päiväkotipäivien kannalta aika mukavaa. Vidar tosiaan aloittaa päiväkodissa tammikuun puolessavälissä.

No, pohdinta jatkukoon, hyviäkin päiviä on joten mielialakin vaihtelee - tämä nyt voi olla vain tätä syksyn kaamostautia... joulukuussa on sitten jo joulun tunnelmaa, Lucia-juhlia, joulujuhlia ja pikkujouluja, ja sitten tammikuussa lähdetäänkin reilun viikon lomalle Dubaihin. Yippii, aurinkoa :) Jos joku on ollut Dubaissa ja haluaa suositella jotain tekemistä, paikkoja, hotellia ym niin kertokaa ihmeessä- ollaan kyllä hotelli jo varattu mutta sen voi vielä vaihtaa.

Hyvin on alkanut

No niin, viikko töitä takana. Hyvin on mennyt ja ihan mukavaa ollut. Kunhan saa nyt hommat pidettyä 60% niin tämä on aivan ideaali kombinaatio kotia ja töitä. Kertakaikkiaan luksusta oli lähteä hyvin nukutun yön jälkeen töihin, suihkunraikkaana ja meikattuna ja siisteissä vaatteissa, kun mies jäi kotiin hoitamaan lapsi-vaate-aamupala-päiväkotiin karusellia. Sitten jaksaa taas karusellin seuraavana aamuna :D Suosittelen lämpimästi jaettua vanhempainvapaata!

Muutenkin huomaa, että asenne isää kohtaa on tällä viikolla ollut ihan eri kuin ennen. Aiemmin ei oikein haluttu jäädä isän kanssa, tällä viikolla ei ole ollut mitään ongelmaa. Ihanaa, tasa-arvoinen vanhemmuus tervetuloa!! :)

Yöt ollaan jaettu niin, että se joka lähtee töihin seuraavana päivänä, saa nukkua yön rauhassa mutta herää aamulla lasten kanssa. Toinen saa sitten nukkua aamulla/päivällä Vidarin kanssa.

Asiasta kukkaruukkuun.

Katsoinpas televisiosta poliittisen keskustelun, johon sosiaalidemokraatit ja vasemmistopuolue eivät suostuneet mukaan, koska heidät oli asetettu opposition edustajana samalle puolelle Svenskademokraattien kanssa. Toisella puolella ohjelman vetäjää olivat siis hallituksen edustajat Moderaterna (Kok), Folkpartiet, Centern sekä Kristdemokraterna. Aika selkeä jako siis - hallitus & oppositio. Mutta ei, tämä ei sopinut vasemmistolle. Miljöpartietin Åsa Romson oli paikalla, mutta veti selkeästi linjan Sverigedemokraatteja vastaan. Tietysti! Ei kai se, että seisoo samalla puolella pöytää, tarkoita että ollaan asioista automaattisesti samaa mieltä... siis luuleeko ne että ihmiset on ihan daijuja?! Vai onko ihmiset tosiaan niin tyhmiä, että jos opposition puolella on demarit ja maahanmuuttovastainen puolue niin sitten ne on samaa varmaan mieltä? Aika vähän kredittiä kyllä kansaa kohtaan... No, Åsa Romson sai todella hyvin tilaa ainoana järkevänä opposition edustajana kun muut loistivat poissaolollaan...

Voisitko kuvitella, että demarit ja vasurit kieltäytyisivät tulemasta Ylen ohjelmaan, koska joutuisivat siellä seisomaan Soinin vieressä? Buaahaa, vähänkö on mailla eroa.

Äitiysloman loppu häämöttää

Viimeinen äitiyslomaviikko alkoi eilen. Ensi maanantaina takaisin töihin, loppusyksyn 60% + 40%, kolme päivää töissä ja kaksi kotona per viikko. Mies sitten toisinpäin, 3 päivää kotona ja 2 töissä. Jännityksellä odotetaan miten tämä toimii. Joka tapauksessa ihan mukavaa mennä töihin varsinkin kun saa aloittaa näin kevytversiolla.

Vika äitiyslomaviikko vietetään pääasiassa Suomessa, takaisin Tukholmaan tullaan torstaina. Mies tuli jo sunnuntaina, joten nyt sitten ekaa kertaa edessä lento yksinään kahden tättähäärän kanssa... Toivottavasti Vera käyttäytyy reippaan isosiskon tavoin ja on enemmän avuksi kuin vaivaksi. Onneksi Vidar on sentään tervehtynyt että toivon mukaan ei tarvitse matkustaa sairaan lapsen kanssa.

Jatkoa edelliseen

Edellinen postaus sai aikaan niin voimakkaita kommentteja, että itsekin rupesin pohtimaan tätä kysymystä vielä syvemmin.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että pidin kyllä kovasti meidän päiväkodista Suomessa. Siellä oli todella kivoja opettajia ja ohjaajia ja lapsia sekä lasten vanhempia. Vera myös viihtyi siellä erinomaisesti, ja erityisesti pienet ryhmäkoot saavt minulta edelleen kiitosta. Vaikka päiväkoti oli yksityinen, kuului se ketjuun, jossa oli yhteiset pedagogiset tavoitteet.

En koskaan maininnut sukupuolisensitiivisyydestä siellä, joten siinä saan syyttää ihan itseäni. Lisäksi meillä toki oli kahdenkeskinen kehityskeskustelu lastentarhan opettajan kanssa, ja pedagogiset tavoitteet Veran osalta. Toki Suomessakin toteutetaan pedagogiikkaa, kuten ystäväni ansioikkaasti muistutti minua. Täällä vaan lasten päiväkodissa oloa paljolti perustellaan juuri sillä, kun taas Suomessa asiasta ollaan paljon enemmän erimielisiä. Suomessa puhutaan laajemmin, että "päiväkodit ovat säilytyspaikkoja" - oli siinä sitten perää tai ei.

Itseäkin ruotsalaisissa ärsyttää se, että monesti alunperin hyvä asia pilataan viemällä keskustelu äärimmäisyyksiin. Kuten nyt tämäkin, keskustelu jotenkin harhautui aika oudoksi. Eihän päiväkoti oikeasti voi eikä saa päättää onko lapsilla mekkoja vai ei. Mutta monessa asiassa puheen tasolla voidaan asenteisiin  vaikuttaa päiväkodissa ja sehän koko homman peruspointti oli. Etenkin jos kotona ei ollenkaan ajatella ko asioita (tai jos ajatellaan "tytöt ovat tyttöja ja pojat pokia", päiväkodilla on sitäkin suurempi rooli

Ja jos ei tällaisiin asioihin puututa eikä keskustella, vaan ajatellaan että se on kotien asia päättää, käy helposti kuten vanhempainvapaiden kanssa. Eli kukin saa itse päättää - siis lopputulos on että naiset pitävät 95% vanhempainvapaista. Eikä se ikinä muutu, jos jonkinlaista pakkoa ei tuoda systeemiin mukaan. Myöskään tätä tyttö-poika jaosta keskustelua ei jotenkin oikein koskaan pidetä tärkeänä, ja niin tilanne pysyy hamaan tulevaisuuteen samana kuin ennenkin.

Samassa keskustelussa päädyin myös miettimään sitä, miten ruotsalaisen koulun taso on niin paljon heikompii kuin Suomessa (kuuluisat PISA-tulokset) ja miten itsekin olen monesti haukkunut ruotsalaista koulua. Mutta kuitenkin ruotsalaiset pärjäävät maailmalla hienosti, isoja tunnettuja yrityksiä, muotia ja musiikkia tulee täältä moninkertaisesti Suomeen verrattuna. Suomessa on Nokia ja paperi. Insinöörejä. Nyt Angry Birds. Ruotsalaisia merkkejä ei viitsi edes alkaa luetella, niitä on niin paljon... tukeeko ruotsalainen koulu kuitenkin paljon voimakkaammin luovuutta ja itsevarmuutta sekä yrittäjyyttä, vaikkei ehkä pärjää matematiikan tasossa suomalaiselle koululle?

Ei hyvää päivää...

...sanon vaan. Pesukone reistailee, samoin pakastin. Kohta ei pestä vaatteita eikä pakasteta ruokaa. Molemmat on hommattu neljä vuotta sitten, kun uusittiin keittö. Miksi mikään ei nykyään kestä mitään? Kaukana on ne ajat, kun kodinkonetta käytettiin 20 vuotta. Nykyään se pari vuotta mitä takuuta riittää on about maksimi.

Päiväkodin inskolning tökkii myös. Jo toista viikkoa on Vera jäänyt surkean näköisenä pihalle nököttämään, kun olen Vidarin kanssa mennessäni heiluttanut heiheit. Tuntuu ihan kauhealt. Tänään en vaan jaksanut, vaan kun tiedossa oli avoin perhekerho suomalaisella kirkolla, annoin periksi viime hetkellä jo bussia päiväkotiin odottaessamme, ja hypättiinkin vastakkaiseen suuntaan menevään bussiin ja Vera tuli mukaan kerholle päiväkodin sijaan. Olin sitä vaihtoehtoa pohtinut jo etukäteenkin.

Mutta mietityttää vaan. Miten kauan tähän päiväkotiin totutteluun taas menee? Kun siellä on jo kavereitakin, ja muut tytöt tulee vastaan portille ja pyytää leikkimään. Ei ne tietysti entisen päiväkodin parasta kaveria vastaa, mutta kuitenkin. Ja ainakaan tällainen poukkoilu ei ole kovin hedelmällistä, vaan lapsi kai pitäisi opettaa että kun on päätetty että päiväkotiin mennään, niin sitten mennään. Eikä ainakaan jäädä pois siksi, että lapsi kinuaa...

Toisaalta sitten miettii, olenko vain kauhean itsekäs kun haluan rauhallista aikaa Vidarin kanssa ja mahdollisuuden nukkua päivisin. Koska Veran kanssahan sitä ei voi tehdä, kun taas Vidar nukkuu kahdet unet päivän aikana. Lisäksi on mukavaa välillä lounastaa muiden mammojen ja vauvojen kanssa ilman, että koko ajan keskeytetään ja hosutaan ja häslätään. Ja mitä enemmän kotipäiviä vietetään, sitä vaikeampaa se takaisin päiväkotiin meneminen on... ja meillähän joka tapauksessa perjantait on kotipäiviä, mikä on todella harvinaista Tukholmassa. Täällähän ei näe klo 9-15 yli 2-vuotiaita lapsia muualla kuin suomalaisen kirkon kerhossa. Kaikki ovat päivähoidossa.

No, pian ei näitä enää tarvitse pohtia. Lokakuun alusta alkaa duuni 60% ja silloin siirtyy isä päävastuuseen lastenhoidosta. Toki mullekin osuu vielä 2 kotipäivää viikossa, joista toisena varmaan Verakin on kotona. Mutta muuten alkaa ihan eri arki...

Suomalaisen kirkon kerhossa oli joka tapauksessa todella mukavaa ja Vidar oikein innostui - kävelemään! Ukko paineli pitkät pätkät muiden perässä. Tästä se lähtee! Eli seuran kaipuuta selvästi, kun ollaan homehduttu keskenämme kotona kaikki ajat ;)

On muuten myös seurapiireilty - oltiin sushilounaalla tässä yhtenä päivänä toisen mamman kanssa, kuninkaallisessa seurassa. Prinssi Carl Philip istui viereisessä pöydässä... Aiemmin en olekaan törmännyt kuninkaallisiin, vaikka olen täällä jo vuosikausia asunut. Olen aina ajatellut että niillä varmaan on ihan omat erilliset looshit lounasteluilleen. Tuntui kyllä hassulta!

Vanhempainvapaiden uudistus tyssäsi - jälleen

Voi voi, ilmeisesti ei ole Suomessa juuri tulossa muutoksia vanhempainvapaasysteemiin. Vanhempainvapaita pohtinut työryhmä ei päässyt yksimielisyyteen siitä, miten vapaat tulisi järjestää. Kustannusten jakamiseen ei myöskään löydetty ratkaisua. Yksinkertaista: kukaan ei halua maksaa, keneltäkään ei saa ottaa pois, vääränlainen malli - ei siis tehdä mitään. Masentavaa. Vaikka asiaa pohditaan ja ollaan muka samaa mieltä, mitään ei saada oikeasti aikaiseksi.

Käsittämättömintä oli demarien kanta: se ei hyväksy kiinntiöitä molemmille vanhemmille, vaan haluaa, että vanhemmat voivat itse sopia miten vapaat pidetään. What the f...! Siis ei mitään muutosta nykyiseen. Juuri sen vuoksihan isät eivät jää kotiin, kun "vanhemmat saavat itse päättää miten vapaat jaetaan". Eli äiti ottaa / saa vapaat, isä menee töihin kuten ennenkin. Jo nyt on nähty, ettei pelkkä vapaaehtoisuus riitä muuttamaan nykytilannetta, jossa alle seitsemän prosenttia isistä käyttää oikeuttaan vanhempainvapaaseen.

Kiesus että ottaa aivoon. Kummallista on tässäkin miten kaukana naapurimaiden demarit ovat toisistaan, Ruotsissahan on peräti ollut esillä kantaa, että vapaat pitäisi jakaa 50-50. Tätä tosin eivät kaikki demarit sielläkään kannata, mutta perinteisesti demarit ovat Ruotsissa ajaneet tasa-arvoa. Eivät siis näköjään Suomessa, meidän betoni-ay-demarimme kun haluavat pitää naisen kotona.

Hyvä kolumni aiheesta täällä

Että hyvää naistenpäivää vaan, tämähän olikin oiva lahja meille juuri tänään.

Isänpäivää!

Isänpäivänä lähetimme Espoon vihreiden naisten nimissä tiedotteen, jossa todetaan mm seuraavaa:

Näin isänpäivän kynnyksellä on tärkeää muistuttaa, että juuri pienten lasten isät tekevät Suomessa pitkää päivää ja isistä edelleenkin vain 7 prosenttia käyttää vanhempainvapaita. Espoon Vihreät Naiset vaativatkin suomalaisille isille vihdoin mahdollisuutta viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Mikään ei estä isiä nykyisinkin käyttämästä vanhempainvapaata äidin sijasta, mutta käytännössä näin ei juuri tapahdu.

Vanhempainvapaat tulisi jakaa tasapuolisemmin. Esimerkkiä tulisi ottaa vaikkapa Islannista ja Ruotsista, joissa merkittävä osa vanhempainvapaasta on varattu vain toisen vanhemman käytettäväksi. Jotta isyysvapaa ei ole vain isille mahdollisuus ylimääräiseen lomaan perheen kanssa, vaan aidosti isän ja lapsen kahdenkeskistä aikaa, täytyy isille korvamerkityn ajan olla selkeästi nykyistä pidempi.

Luin viimeisemmästä Kaksplussasta jutun "Naurua auringossa", jossa isä oli viettänyt isävapaansa etelässä lomaillen perheensä kanssa. Joo ihan kiva. Äidit on kotona sen perushomman ja isät lähtee LOMALLE? Erityisesti ärsyynnyin seuraavasta kommentista:

Olinkin melko puuhakas. Laitoin Lennin päiväunille ... Söin yhdessä hänen kanssaan. Vaihdoin vaipat, pesin takapuolen ja kylvetin. Kannoin vedet lutrausaltaaseen ja kääntelin sitä varjoon. Luin Lennin kanssa kirjoja. Kävimme miesten kesken ulkona humppailemassa. Istuimme kahdestaan kahviloissa." jne.

Ihanko totta! Puuhastelit? Kylvetit peräti ja laitoit lapsesi päiväunille? Vau... Siis mitaliko tästä pitäisi saada?! Normaaleja päivittäisiä juttuja, joita ilmeisesti kyseinen isä ei aiemmin ole juuri tehnyt... huvittavaa. Kaiken huippuna matkalla mukana on lisäksi ollut myös mummot ja vaarit, joten mitenköhän paljon sitä loppujen lopuksi isä ja lapsi laatuaikaa oikein on vietetty?

Onhan tosiaan ihan mukavaa että perhe pääsee lomalle ja itsekin pidän sitä ihan hyvänä ideana käyttää osa isäkuukaudesta yhdessä lomailuun. Mutta jos se on PELKÄSTÄÄN tätä, äidin ja puolen suvun hengatessa mukana, en usko että se ihan täyttää alkuperäisen tehtävänsä.

Siksikin, isälle korvamerkitysn ajan tulisi ehdottomasti olla pidempi, ja ehdollistettu siten, ettei äiti saa olla samaan aikaan kotona. Tietysti äiti voi silti ottaa lomaa, sitähän ei kukaan estä, mutta jos korvamerkitty osuus olisi esim 2-3 kk niin tuskin sellaista lomaa moni töistään saisi. Ruotsissahan näin on. Toki toisen lapsen kohdalla voidaan Ruotsin systeemissä toimia siten, että äiti ottaa toisen lapsen ja isä toisen lapsen vanhempainvapaita ja häipyvät kaikki yhdessä lomalle. Mutta ainakin ekan kanssa on oltu ihan itsekseen kotona.

Hyvää isänpäivän iltaa vielä teille kaikille!

Pieniä ja isoja eroja

Olen taas päässyt lempiaiheeni pariin eli lapsipolitiikkaan ja Suomen ja Ruotsin eroihin. Tänään oli eka lapsipoliittisen työryhmän kokous, tosi kivaa! Kokousta on edeltänyt aktiivinen sähköpostikirjoittelu. Siellä jo on huomannut, miten aina vaan riittää näitä "Suomessa ei tueta kotiäitiyttä/lapsen kotona hoitamista" mielipiteitä. Voi kukkua! Suomessahan sitä juuri tuetaan. Missä muussa maassa valtio maksaa 3vuotiaaksi siitä, että vanhempi on lapsensa kanssa kotona? Ei mulle ainakaan tule mieleen. Lähinnä tulee mieleen valtiota, jotka maksavat n 3kk-6kk siitä että äiti on lapsensa kanssa kotona....

Niinpä se, että valtio maksaa siitä ilosta, että äiti on kotona lapsen 3vuotiaaksi asti, on kyllä mielestäni ihan kiitettävää kotonahoidon tukemista. Ja ei, sillä tuella ei todellakaan elä, mutta onko se nyt tarkoituskaan? Onko ylipäänsä tarkoituksenmukaista, että valtio tukee kotiäitiyden institutionalisoimista - koska äidithän sinne kotiin jäävät, siis peräti kolmeksi vuodeksi lapsineen.

Ja kun tämän mielipiteensä esittää että kyllähän kotiäitiys on tuettua (=valtio maksaa eivätkä äidit käy töissä ja kerää veroa), aina alkaa huuto, kuinka olen kotihoitovastainen päiväkodinpuolustaja, en tue valinnanvapautta, kuinka kaikki lasketaan rahassa eikä tajuta miten arvokasta on hidas lapsuus ja kotona 3v asti oleminen... ja siinä taas mennään metsään. Enhän minä sanonutkaan, ettei se olisi arvokasta. Yhtälailla kuin päiväkodissakin oppii arvokkaita sosiaalisia taitoja. Ja rahaahan olivat juuri aiemmin huutamassa valtion tuen muodossa, kun minä totesin että sitä kyllä annetaan, niin yhtäkkiä itse olinkin se rahakeskeinen päivähoitofriikki.

Se on tässä mielenkiintoista, että Ruotsissa ei koskaan törmäisi vastaavaan ajatteluun. Ruotsissa kun kotihoidontukea edelleenkeen kutsutaan nimeltä "kotiäitiloukku". Ja kun Suomen esimerkkiä katsoo, sitähän se onkin. Sitten valitetaan, miten mm naisten eläkkeet ovat pienet - no, kotonaoloaikahan ei kerrytä eläkettä ja kotona ovat nimenomaan naiset. Siinä vaiheessa kun edes 30% kotihoidontuesta menee isille, olen valmis kannattamaan kotihoitosysteemiä. Sitä odotellessa---

Mutta näitä keskusteluja jatketaan. Huomaan katsovani asioita kovin ruotsalaisten lasien läpi :)

On toki myös asioita, joissa erot tuntuvat kallistuvan Suomen suuntaan. Esimerkiksi neuvolasysteemi on kyllä kattavampi ja lasten tarkastuksia enemmän. Lääkärikäyntejäkin tuntuisi olevan useammassa.

Täällä myös oltiin aivan järkyttyneitä siitä, että Ruotsissa vielä viime vuonna annettiin AD-tippoja lapsille. A-tippoja!! Täti meinasi tippua tuolilta. No nythän Ruotsikin on lakannut niiden antamisen ja siirtynyt pelkkiin D-tippohin. Suomessa näin tehtiin kuulemma jo 90-luvulla...

Vanhemmuudesta ja yhteiskunnan tuista

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Suomalaisille isille annettiin isänpäivälahjaksi kaksi lisäviikkoa isävapaata. Hesari uutisoi tässä, että jos isä pitää vanhempainvapaan kaksi viimeistä viikkoa, saa hän lisäksi ekstraa aiemman kahden viikon sijaan neljä viikkoa. Tämä uudistus tosin tulee voimaan vasta ensi vuonna syntyneiden vauvojen kohdalla.

Harmi vain, että näitä isävapaita aika harva isä käyttää. Jutussa myös todettiin, että vain yksi kuudesosa isistä on käyttänyt isävapaita. Oletusarvona oli, että yksi viidesosa käyttäisi. Siis onnettomat 15-20 % isistä pitää mahdollisena /haluttavana olla lapsensa kanssa ekstra kaksi viikkoa. Vaivaiset kaksi viikkoa?? Mikä siinä on niin vaikeeta? Kaatuuko talous kahteen viikkoon? Vai eikö työt jousta? Vai eikö vaan huvita?

Tässä viime aikoina kun olen taas vertaillut Suomen ja Ruotsin vanhempainvapaajärjestelmiä (moni tuttu ja kaveri on raskaana tai saaneet vauvan molemmin puolin lahtea), kyllä täytyy sanoa että länsinaapuri voittaa mennen tullen sekä joustossa, monipuolisuudessa että tasa-arvossa. Vanhempainvapaapäiviä on Ruotsissa 480 lasta kohden. Nämä saadaan jakaa muuten miten vain, mutta 60 niistä on toisen vanhemman otettava. Mitään valmiiksi määriteltyä "äitiyslomaa" tai "isävapaata" ei ole olemassakaan, vaan päivät todellakin saa käyttää miten tahtoo (lukuunottamatta ko 60 päivää). Miksi ylipäänsä Suomessa pitää olla ensin 105 päivää äitiyslomaa? Entä jos äiti haluisikin olla kotona vähemmän ja isä loput? Äidin on siis oltava määrätyt kuukaudet kotona.

Suomessa vanhempainloma alkaa kun äitiysloma loppuu. Vanhempainloma kestää 158 päivää ja vanhempainlomalle voi jäädä äiti tai isä. Vanhemmat voivat myös olla vanhempainlomalla vuorotellen.

Isyysnetistä poimittua: vuosittaisesta lähes 60 000 suomalaisesta isästä kuitenkin vain 10.5% pitää vanhempainvapaata, joka on vapaasti jaettavissa vanhempien kesken. MAsentavaa. Siinä näkee, miten vapaaehtoinen kannustejärjestelmä toimii. Eipä juuri mitenkään.

Itse kannatan yhä lämpimämmin ruotsalaista systeemiä, jossa toisen vanhemman on otettava min. 60 päivää, muuten nuo päivät menettää. Kun ei kerran isät muuten jää kotiin, siihen on näköjään puoliksi pakotettava. Tai jossain tapauksessa niin päin, että jos ei äiti anna isän jäädä kotiin, niin siihen pitää puolipakottaa. Toki perhe voi myös jättää käyttämättä tuon 60 päivää, jos isä ei millään suostu kotiin jäämään. Johan tuo luku 10.5% osoittaa selvääkin selvemmin, ettei isiä muutoin kotiin saada kuin rahallisella puolipakolla (=menetät tuet muutoin).

Itse asiassa kun Ruotsin demarit nyt ehdottavat, että vanhempainvapaat tulisi jakaa tasaisemmin molempien vanhempien kesken, kannatan kyllä tätäkin. Yksi kolmasosa äidille, yksi isälle ja loput jaettavaksi miten haluaa. Kuten käsittääkseni Islannissa, ja hyvin toimii. Olen valmis suht radikaaleihinkin toimenpiteisiin, kun ei vapaaehtoisuus kerran toimi. Kun kuuntelee meilläkin töissä suomalaisten isien kommentteja tyyliin: " Soita sille, kyllä se varmaan tulee paikkaamaan, sehän on vaan isyyslomalla", nousee karvat pystyyn. Miten niin "vaan isyyslomalla"?? En todellakaan soita toiselle kesken isyysloman.

Lisäksi, isyyslomaa Suomessa isä voi saada vain jos isä asuu lapsen äidin kanssa. Miksi? Eikö isä yhtäkkiä olekaan isä, jos hän ei asu äidin kanssa yhdessä? Miten se yhdessäasuminen ylipäänsä isyyteen liittyy??

Joustavuuteen liittyen; Ruotsissa kyseiset 480 vanhempainvapaa päivää voi jakaa lapsen ensimmäisen 8 vuoden ajalle. Minä voin esimerkiksi edelleen hakea Verasta vanhempainvapaata vaikka puolittaisen päivän, jos minulla vain on edelleen päiviä jäljellä - ja sen olen tehnytkin. Vanhempainvapaan määrän voi päättää kuukausi kuukaudelta, esim ottaa osan kuukausista rahallista korvausta vain 4 päivää viikossa, osan 7 päivää viikossa. Päivät vähenevät sitä mukaa. Päiviä voi myös ottaa esimerkiksi isä 3 päivää viikossa ja äiti 2. Osa-aikainen työnteko on helppoa ja kaikenlainen yhdistely vaivatonta.

Suomen malli, ensi äitiysvapaa, sitten vanhempainvapaa, sitten kotihoidon tuki tuntuu todella jäykältä. Osittainen hoitovapaa näyttäisi onnistuvan, mutta yksi päivä siellä, toinen täällä ei. Tällä hetkellä voin esimerkiksi päättää jäädä viikoksi kotiin Veran kanssa ja hakea viikon vanhempainvapaata. Siihen ei taida Suomen järjestelmä joustaa.

No, rehellisyyden nimissä, onhan Suomen järjestelmä silti parempi kuin monessa muussa maassa. Siltikin, nyt muuton kolkuttaessa ovella, ei voi kuin todeta että siirrytään valiettavasti huonompaan suuntaan.

Päivähoitojärjestelyä

Tänään oli viimeinen varsinainen, tavallinen, kotona vietetty maanantai-mammapäivä. Ensi viikon maanantaina ollaan Helsingissä, ja sitten ollaan helmikuussa viikko Espanjassa, johon kuluu minun helmikuun mammapäivät. Maaliskuussa alkaa 100% työviikko.

Me ollaan edelleenkin oltu etuoikeutetussa asemassa, Vera on päiväkodissa kolmena päivänä viikossa noin 7 tuntia per päivä. Alkuhankaluuksien (todellakin!!) jälkeen päiväkodissa on sujunut hienosti. Elli-täti on suosikki ja muutkin tädit ihan pidettyjä.Päiväkotiin jäädään mielellään ja hakiessa on ihan mukava lähteä kotiin, muttei mikään hengenhätä. Isä hoitaa edelleen viemiset ja hakemiset, joten itsellä on lähinnä toisen käden tietoa.

J tekee yksityisyrittäjänä hommia aika paljon kotoa käsin, joten voi niitä välillä tehdä jopa Veran seurassa. Samalla J:llä on jotain muitakin kuvioita ja suunnitelmia, kun on vähän hommien välillä juuri. Perjantait J on ollut kokonaan vanhempainvapaalla ja maanantait minä. Försäkringskassa maksaa palkat niiltä päiviltä, kun ei olla töissä (minulle tosin vain tosi pienen minimin, kun olen omat päiväni melkein käyttänyt). Ei voi muuta sanoa, kuin että systeemi on erinomaisen hyvä, vaikkakin hyvin monimutkainen.

Maaliskuun alusta alkaa Veralla sitten luultavasti 4-päiväinen tarhaviikkoa; kovin pitkiä päiviä ei ole tarkoitus silloinkaan tehdä. Toivottavasti mennään suunnitelmien mukaan. J:n työkuviot on kovasti auki, joten mitä tahansa voi tapahtua.

Valitettavasti Suomessa ei tällaiseen järjestelyyn juuri ole mahdollisuutta. Ainakaan en tiedä ketään, joka olisi järjestänyt hoidon näin. Suomessa joko tehdään töitä tai ollaan kotona, ei juuri mitään siltä väliltä. Eikä se tietysti ihmekään, jos osa-aikaisena tekee samat työt kuin kokopäiväisenä mutta pienemmällä palkalla. Mitäs järkeä siinä olisikaan. Useimmiten lapsi siis on joko kotona äidin kanssa, tai sitten päiväkodissa pitkät päivät. Vai olenko väärässä ja vain erinomaisen ennakkoluuloinen?

Eka työviikko takana

Eka työviikko takana. Hienosti on mennyt, kaikilla osapuolilla. Mutta oli se aika ihanaa olla perjantaina vapaalla... jatkossa vapaapäiviksi tulee maanantait, mutten viitsinyt ihan ensimmäistä työviikkoa sentään aloittaa vapaapäivällä :) Mutta tämä siis tarkoittaa, että huominen on myös mammalomapäivä. Ihana pitkä viikonloppu! Juuri nyt tämä 80% työaika tuntuu aivan käsittämättömän hienolta. J on töissä ne maanantait, ja sillekin tämä sopii oikein hyvin. Loistava ruotsalainen vanhempainvapaasysteemi näyttää kyllä parhaat puolensa!

Syksy on myös iskenyt oikein urakalla nyt viikonlopun aikana. Masentuu vähemmästäkin. Vettä tulee päin näköä ja illalla on jo säkkipimeää. Ja koko tosi pimeä aika on vielä edessäpäin... Miten ihmeessä sen oikein jaksaa? Ja koko kuravaatehärdellikin on vielä kokematta, ja nyt jo tuntuu hankalalta! Kun tulisi niitä kauniita kuulaita syksynpäiviä, semmoiset on kivoja. Perjantai oli itse asiassa aivan mahtava, aurinkoinen päivä ja taloyhtiön rapujuhlat saatiin pitää sisäpihalla. Mahtavaa!

Täytyy muuten sanoa, että rapujen syöminen on aika rasittavaa puuhaa - tai kuoriminen lähinnä.. meinasi mennä hermot muutamaan otteeseen. Oppiikohan rapujen kuorimistouhuun koskaan sillai luontevasti kuin ruotsalaiset???

Juosten eteenpäin, niin äiti kuin tytärkin

Nyt se on sitten ohi. Äitiysloma. 14 kuukautta hurahti tuosta noin. Ensimmäinen päivä töitä takana ja uupuuh, eipähän tule aika käymään pitkäksi. Sen verran kasautunutta hommaa tuntui olevan. Pitää vain yrittää olla tehokas, niin että saisi kaiken tehdyksi 80% työajan puitteissa. Tänään ei kyllä ollut tehokkuudesta puhettakaan, mutta onneksi sain sentään pari kaikkein kiireisintä hommaa eteenpäin. Ja ihan kivaakin oli, varsinkin kun tunsi itsensä erittäin tervetulleeksi :)

Ja kotonakin oli mennyt hommat ihan hyvin. Joten eihän tässä siis mitään hätää, eihän? Meillä mennään jo aika lujaa eteenpäin, kävelty on vajaat kaksi viikkoa ja nykyään jo melkein juostaan. Tänään oli nenä ruvella, kun oli puistossa menty nenälleen. Kun ei ole äiti enää haukkana valvomassa... mutta täytyyhän sitä tulla pieniä kolhujakin, kai??

Suomalaiset isät kotiin!

Maanantaina alkaa äitiysloman viimeinen viikko. Ihan kamalan kamalan hurjaa. Kokonainen vuosi on mennyt kuin hujauksessa - vaikka ei sitten kuitenkaan. Eilen töissä piipahtaessa tuli silti ihan mukava olo, "tänne on ihan kiva palata". Sijainen oli jo häipynyt ja oma pöytä odotti siellä puhtaana.

Nyt on isän vuoro jäädä kotiin. Olen tutustunut moniin suomalaisiin äiteihin tämän kuluneen vuoden aikana ja yksi asia on kyllä kiinnittänyt huomiota. Käytännössä kaikkien suomalaisten äitien ruotsalaiset miehet, eli ruotsalaiset isät jäävät kotiin ainakin joksikin aikaa. Riippumatta siitä, mitä he tekevät työkseen, isät ottavat ainakin sen muutaman viikon ihan silloin alussa sekä ne 2kk mitkä ovat ikäänkuin "pakollisia" isäkuukausia. Sen päälle sitten osa on pitempään, tässä alkaa vaikuttaa jo urasuuntautuminen. Investointipankkiiri palaa töihin, datatekniker on kotona vielä pari kuukautta päälle.

Suomalaisten äitien suomalaiset miehet puolestaan järjestään eivät jää kotiin. Toki tunnen Suomessa muutamia isiä, jotka ovat halunneet jäädä hoitovapaalle. Se on kuitenkin enemmän poikkeus kuin sääntö. Ja tasan tarkkaan jos suomalainen mies "tekee uraa", ei tulisi mieleenkään jäädä kotiin.

Surullista mutta totta. Kannatankin lämpimästi pakollisia kuukausia isälle, joita äiti ei saa ottaa eikä äiti saa samanaikaisesti olla kotona isän kanssa. Valtio kustantamaan vanhempainvapaat ja isille oma kiintiö. Sillä saadaan Suomessakin perhe-elämä tasa-arvoisemmeksi, ei millään juhlapuheilla. Olen jopa kalistumassa sen suuntaan, että paras malli olisi 6+6+6, jota on täälläkin ehdotettu, eli 6kk äidille, 6kk isälle ja 6kk saa ottaa kumpi vaan. Ja jos isä ei ota niitä kuutta kuukautta, ne siis menettää.

Mitä mieltä sinä olet?

Viikon vanha

Ekalla kävelyllä.

Tunnin päästä tyttö täyttää viikon! Näin se aika menee.. J:llä on siis isyyslomaa vielä viikko jäljellä, täytyy ottaa tästä ajasta kaikki ilo irti ennenkuin jään itsekseni selviytymään arjesta. On kyllä ollut ihan mielettömästi apua siitä, että J on ollut kotona, vaikea kuvitella miten selviydytään niissä maissa joissa ei isyyslomaa ollenkaan ole. Kaipa se vain menee kun on mentävä. Mutta kyllä täytyy myös sanoa, että isä saa varmasti ihan erilaisen kontaktin lapseensa kun on kotona tämän alkuajan, ja meillä ainakin kuuluu höpinää isän ja tyttären antaessa äidin nukkua ja touhutessa jotain omiaan (mm. laulaessa futisjoukkueen kannatuslauluja...).

Rintavarustus on vähän rauhoittunut ja laskeutunut sitten lauantain, emme siis varsinaisesti ole pumpanneet vaan "lypsäneet" käsin (kuulostaa todellakin siltä, että olen muuttunut lehmäksi). Eilen tuli taas takapakkia, kun yritin syöttää ilman imetystuttia ja rinta ärsyyntyi niin että mulle nousi kuume! Ei ole todellakaan ihan yksinkertaista tämä homma! Eilen oltiin myös imetysneuvonnassa jossa sanottiin että imetystutin jatkuva käyttökin on ihan ok, jos näyttää siltä ettei muuten onnistu, ja että meidän meininki kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. Great saada kannustusta :) Mitattiin myös paino, joka oli vähän tippunut alkuperäisestä, mutta se on tässä vaiheessa ihan normaalia. Aamulla oltiin imetetty putkeen melkein 3 tuntia parilla tauolla, joten ei tytön ainakaan ruoanpuutteesta pitäis kärsiä...

Napanuorakin tippui sitten ihan ajallaan. Ja huomenna onkin ensimmäinen neuvola. Etappeja elämässä. Jännää!

Isyysloma ja tarhakeskusteluja

Tukholmassa kauniit säät jatkuu. Eilen oltiin Mälarenilla laivaristeilyllä Tukholman keskustasta Drottningholmiin ja takaisin. Drottningholmin puistossa oltiin piknikillä kaveripariskunnan ja 1½ vuotiaan Livin kanssa. Ei nähty Viktuuriaa, ei Maddea, ei kunkkua eikä muitakaan korkeuksia. Nähtiin kyllä sitäkin enemmän hanhia ja tosi äkäinen joutsen. Keskusteltiin mm. kuningasperheestä (miehet erityisen vastaan), isyys- ja äitiysvapaista eri maissa, lastentarhoista, talon (villa i en lämplig förort on jokaisen "lapsellisen" unelma, paitsi meidän) ostosta, häistä, duunista konsulttifirmassa vs. perinteisessä teollisuusyrityksessä, matkustamisesta, koetaanko Suomessa edelleen pikkuveliasemaa Ruotsiin nähden, ruotsalaisten turvallisuushakuisuudesta, lomista ja erityisesti lapsista.

Viikon aikana ollaan siis viihdytty 11 kuisen Rebeccan, 7 kuisen Irmelinin ja puoltoistavuotiaan Livin seurassa. Livin isä oli parhaillaan isyyslomalla. Liv oli oppinut sanomaan pappa, paraply ja zykl (cykel). Rebecca ja Irmelin eivät luonnollisesti vielä sanoneet mitään.

Rebeccan isä oli jäämässä 3 kk isyysvapaalle lokakuussa, kun äiti menee vuoden äitiysloman jälkeen töihin. Irmelinin isä jää kotiin 10 kuukaudeksi vuoden alusta, kun äiti menee vuoden äitiysloman jälkeen töihin. Livin äiti kerkesi jo olla vuoden kotona, ja isä on pian ollut isyyslomalla 6kk ja on menossa takaisin duuniin elokuun lopussa, jolloin Liv aloittaa lastentarhassa. En nyt tiedä kuinka kattavana tätä otosta voi pitää, mutta jo tässä yksinkertaisessa esimerkissä näkyy aika konkreettisesti, kuinka isät oikeasti käyttävät täällä isyyslomiaan. Ainakin meidän kaveripiirissä pidetään itsestäänselvänä, että isät jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan, vähintään 2-3 kuukaudeksi.

Toisaalta eroja on varmasti riippuen kenen kanssa keskustelee - kaikissa näissä tapauksissa vanhemmat ovat akateemisesti koulutettuja. En tiedä, miten ns duunariperheissä, pitävätkö isät isyysvapaitaan yhtä ahkerasti. Nämä akateemiset isät tienaavat joko saman verran tai useimmiten enemmän kuin äidit, mitä usein pidetään Suomessa syynä siihen, ettei isyysvapaita käytetä - se kun ei ole taloudellisesti kannattavaa. Ruotsin valtio maksaa vanhempainvapaan aikana 80% palkasta 33 000 kruunuun asti (n 3500 euroa), ja useat työnantajat maksavat vielä lisäksi tähän päälle, esim 90 prosenttiin asti tai myös 33 000 ylittävistä tuloista 80 % asti.

Systeemi on tosi joustava, kunkin pitää itse valita kuinka monelta päivältä kussakin kuussa rahaa ottaa. Eli korvausta voi esim ottaa vain 4 päivältä viikossa ja siten pidentää ajallisesti vanhempainvapaata. Jokaista lasta kohden aikaa on 480 päivää (Föräldrapenningen ger föräldrar möjlighet att avstå från arbetet för att vårda barnet i sammanlagt 480 dagar).
Usein vanhempainrahaa otetaan esim 4-5 päivältä viikossa, jolloin vanhemmilla on mahdollisuus olla kotona n. 1½ vuotta. Lisäksi vanhempainrahapäiviä voi käyttää mm lomien yhteydessä niin kauan kunnes lapsi täyttää 8 vuotta (Ni kan ta ut dagarna tills barnet har fyllt åtta år eller tills barnet har slutat första klass i skolan).

Kukaan näistä mainituista kolmesta lapsesta ei ole menossa päiväkotiin ennen kuin 1½ vuotiaana. Ruotsissa tarhaan ei edes oteta alle vuoden vanhoja kuin poikkeustapauksissa. Lisäksi eilen selvisi, että tarhaan mennessä vanhempien pitää olla käytettävissä inskolningiin (tarhaan totuttelu) kolmen viikon ajan. Tämä päiväkotiin totuttelemiskausi kestää kahdesta kolmeen viikkoon. Ensimmäisen viikon aikana lapsi on tarhassa vain 1-2 tuntia päivässä, ja vanhempi on mukana seuraamassa. Tästä siirrytään seuraavan viikon aikana pidempiin jaksoihin, eikä vanhemman enää välttämättä tarvitse olla paikalla, mutta on hyvä olla silti käytettävissä. En edes tiedä, mitä hittoa kolmannen viikon aikana tapahtuu, lapsi selviytynee kokonaisen päivän päiväkodissa ilman äidin tai isän läsnäoloa mutta hyvä on silti olla back-uppina (tai jotain). Suomessa lapsi viedään tarhaan jossain vaiheessa noin 10 kuukautta täytettyään ja sillä hyvä. Yleensä totuttelua on n 2 päivää, parhaassa tapauksessa viikon... Todettiinkin eilen, kuinka tässäkin lienee kyse ruotsalaisten turvallisuushakuisuudesta. Muualla maailmassa lapset kun viedään tyynesti hoitoon 3-4 kuukautisina, täällä pelätään 1½ vuotiaan sopeutumisen puolesta. Kyse lienee myös siitä, miten kaikkien pitää tehdä samanlailla. Tästä 2-3 viikon normista ei siis ole poikkeamista, sitäpaitsi siitähän saisi huonon äidin/isän leiman alta aikayksikön...

Kansallisuuseroja

Juttelin meidän Intiasta alunperin kotoisin olevan konsultin kanssa tänään, ja hän kysyi meinaanko olla 4kk kotona äitiyslomalla. Hihhih. Järkyttyi silmin nähden kun totesin, että ei kun vuoden. Tyyppi aloitti meillä tammikuussa eikä selvästikään ole ihan vielä päässyt sisään tähän kuuluisaan Pohjoismaiseen malliin. Hänellä on tosin vaimo kotona hoitamassa lasta, mutta vaimo todennäköisesti jäikin pysyvästi kotiin lapsen tultua. Perhe on asunut Intian lisäksi aiemmin mm Sveitsissä ja Singaporessa, joita ei ehkä voi kutsua tasa-arvon mallimaiksi. Sveitsissä kun naiset saivat lopulta valtiollisen äänioikeuden v 1971 .... Tiesittekö muuten, että kantonitasolla naisten äänioikeus ulottui koko Sveitsin kattavaksi vasta vuonna 1990! Uskomatonta eurooppalaselta valtiolta 1990-luvulla.

Itse asiassa raskausjoogan jäljiltä on ollut paikat vähän kipeinä tänään. Ehkä se olikin rankenpaa kuin luulin? Tai sitten olen vajonnut rapakuntoon viimeisten parin viikon aikana...!

Ensimmäinen vauvanvaate!

Maanantaina oli tullut postia Bebes-liikkeestä Helsingistä. Joo tiedän, ei ehkä järkeä olla asiakaslistalla kun ei edes asu Suomessa mutta tädit kaupassa niin ystävällisesti totesivat että ei se mitään vaikka onkin ulkomailla, niin kirjoitinpahan sitten siihenkin kanta-asiakaslistaan nimeni. Pari viikkoa sitten matkaan tarttui myös Polarn ja Pyret liikkeen kortti, lompakko ei enää sulkeudu kaikilta kanta-asiakaskorteilta... No joka tapauksessa Bebes-meilissä oli mainos:

"Kuumimmat trendi vauvoille suoraan Pariisista! huipputrendikkäät kallo-ja strassibodyt ja paidat nyt Bebesissä" Öh, olenkohan jotenkin vanhanaikainen kun kallobody ei oikein innosta...? Ja eikös tuollainen 45 euroa ole aika tyyris hinta yhdestä bodysta? Mutta mistä tässä mitään tietää, vaikka siihenkin hurahtaisi jossain vaiheessa!!

Kävin sitten ostamassa ensimmäiset vauvanvaatteet tämän postauksen innoittamana! Ihan H&M:stä, pari bodya 50 senttiselle - näyttivät kyllä niiiiin miniatyyrikokoisilta, että mietin vaan voiko sellaiseen oikeasti joku vauva mahtua??


Tänään oli myös Försäkringskassan föräldrarinfo, eli infotilaisuus äitiys-ja isyysrahasta ja -etuuksista. Systeemi on tosi antelias, mutta aika vaikeatajuinen. Vanhempainrahapäiviä on yhteensä 480, vanhempainrahaa voi ottaa seuraavien 8 vuoden aikana suunnilleen miten haluaa, jakaa vanhempien kesken ja ottaa 1-7 päivää viikossa. Ainoata rajoituksia on se, että 60 päivää on sellaisia, jotka vain toinen vanhemmista voi ottaa. Käytännössä tämä on se pakollinen 2 kk isyysvapaata. Tässä kaikessa infossa on nyt vähän sulattelemista. Olin kyllä ajoittain vähän pihalla ruotsinkielisestä selonteosta joten onneksi J oli mukana, saapahan vääntää mulle rautalangasta mitä tehdään ja miten.