Mielenkiintoista koulumielipidettä Svenska Dagbladetissa, uskoisitko olevasi tasa-arvon mallimaassa demariruotsissa:
Det svenska skolsystemet är i ett avseende närmast unikt och extremt i ett internationellt perspektiv. Med undantag av ett system som introducerades i Chile under general Pinochets styre, finns inget annat allmänt finansierat skolväsende som tillåter att skolor drivs av privatägda vinstdrivande bolag. En engelsk forskare betecknade under symposiet det svenska systemet som ”till höger om högern” och ur brittisk synvinkel så radikalt att det inte ens diskuterades under Margaret Thatchers tid som premiärminister.
Vapaan kouluvalinnan ja voittoa tavoittelevat koulut on todettu lisäävän segregaatiota sekä lisäävän oppilaiden välisiä eroja. Näin toteaa Kungliga Vetenskapsakademin jäsenet.
Voi Ruotsi minkä olet itsellesi tehnyt.
Olisiko se nyt mitenkään mahdollista vaan kertakaikkiaan lopettaa tämä hulluus ja kieltää voiton tavoittelu koulusektorilla??
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulu. Näytä kaikki tekstit
maanantaina, maaliskuuta 24, 2014
tiistaina, maaliskuuta 18, 2014
Fritids iltapäiväkerho
Jos jostain voi tässä Ruotsin koulusysteemissä olla tyytyväinen niin Fritidsestä eli vapaa-ajankodista. Se tarkoittaa siis samaa kuin Suomessa iltapäivätoiminta tai -kerho. Täällä sitä vaan tarjotaan lapsille esikoululuokasta ainakin neljänteen viidenteen luokkaan asti. Fritids on auki silloin kun koulua ei ole. Siellä tehdän juttuja, toiminta on suunniteltu pedagogisesti ja ohjaajat ovat yleensä koulutettuja fritids-ohjaajia.
Näillä meidän esikoululaisilla toiminta on pääasiassa leikkiä, askartelua, ulkoilua. Isommista lapsista en tiedä, mutta on hyvin helpottavaa tietää, että lapset ovat valvonnan alaisuudessa vielä monen monituista vuotta - verrattuna Suomeen, jossa iltapäivätoimintaa on tarjolla tuskin edes tokaluokkalaisille. En voi käsittää miten Suomessa vanhemmat pärjäävät, kun ja jos tokaluokkalainen pitää jättää moniksi tunneiksi yksin. Tai ehkä kaverin kanssa, mutta silti ilman aikuisen valvontaa. Muualla maailmassahan tämä olisi heitteillejättöä. Suomessa aikuisena toimii kännykkä. Harvassa muussa maassa varmaan niin monella 7-8 vuotiaalla on omaa kännykkää. Yhdessä lukemassani kyselyssä amerikkalaisvanhemmat arvioivat sopivan iän ensimmäiselle kännykälle olevan 11-12 v.
Tottakai kännykkä on parempi vaihtoehto kuin ilman, jos siis aikuista vaihtoehtoa ei ole. Täällä onneksi on. Fritids on auki myös loma-aikoina, hiihtolomilla ym, ainoastaan kesäloman aikana on 2 viikkoa, jolloin ovet pysyvät kiinni. Kesälomiakaan ei siis tarvitse stressata samoin kuin Suomessa.
Todellakin suuri kiitos tälle toiminnalle, jos nyt muutoin koululaitos aikalailla mättääkin!
tiistaina, joulukuuta 03, 2013
Pisa
Oi ja voi, ei mene Ruotsilla hyvin. Taas mennään Pisa-vertailussa alaspäin, eikä loppua alamäelle näy... uudistusehdotuksista ei ole viime aikoina ollut pulaa, tuntuu että puolueet kilpailevat siitä kuka ehdottaa eniten. Koulu ja opettajat tarvitsisivat lähinnä työrauhaa, jota heillä ei ole ollut 20 vuoteen. joten ei hyvältä näytä, kävi ensi vuoden vaaleissa miten tahansa.
Suomenkin tulokset olivat näköjään matikassa laskeneet. Sijoitus oli heikompi kuin koskaan aiemmin. Silti Suomen matematiikan keskiarvo, 519 pistettä, oli OECD-maiden ryhmässä kuudenneksi korkein, ja reippaasti enemmän kuin muilla Pohjoismailla.
Päivän Hesarin mukaan Suomi sijoittuu myös terveydenhuollossa Ruotsia paremmin. Mielenkiintoista, sitä en olisi uskonut, vaikka ongelmansa on täälläkin todellakin. Näköjään Suomi kirittää monessa asiassa ohi, vaikka Ruotsilla menee taloudellisesti aikalailla paremmin...
Suomenkin tulokset olivat näköjään matikassa laskeneet. Sijoitus oli heikompi kuin koskaan aiemmin. Silti Suomen matematiikan keskiarvo, 519 pistettä, oli OECD-maiden ryhmässä kuudenneksi korkein, ja reippaasti enemmän kuin muilla Pohjoismailla.
Päivän Hesarin mukaan Suomi sijoittuu myös terveydenhuollossa Ruotsia paremmin. Mielenkiintoista, sitä en olisi uskonut, vaikka ongelmansa on täälläkin todellakin. Näköjään Suomi kirittää monessa asiassa ohi, vaikka Ruotsilla menee taloudellisesti aikalailla paremmin...
sunnuntaina, syyskuuta 22, 2013
Koulu- ja päiväkotipäivitys
Koulua on nyt mennyt kuukauden verran, samoin uutta päiväkotia. Ollaan oltu supertyytyväisiä, etenkin esikouluun, jossa on kerrassaan aivan ihanat opettajat ja hyvä meininki. Tällä viikolla pidettiin vanhempainilta, jossa opettajat esittelivät esikoululuokan toimintaa, päivien ohjelmaa, toimintasuunnitelmia, pedagogiikkaa. Tosi hienolta kuulosti, etenkin tässä ruotsalaisessa kehyksessä jossa koko koulujärjestelmä tuntuu luisuvan syvemmälle ja syvemmälle kaaokseen ja epätoivoon. Meillä on sentään toivoa!
Lapset on jaettu kahteen ryhmään, joissa molemmissa n 20 lasta. Näitä ryhmiä vielä jaetaan tarpeen mukaan. Molemmissa ryhmissä on 2 opettajaa, lisäksi toisessa vielä eritysopettaja kahta erityislasta varten. On hienoa, että luokalla on myös erityislapsia - opettaa suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden ymmärtämistä, sekä todella hienoa että lapsilla on taustoja yli 10 eri maassa. Sysksyn aikana tehdään ryhmätöitä näistä maista ja vanhemmat pääsevät, koululle kertomaan omasta lapsuudestaan/kokemuksistaan ko. maista. Erityisesti tutustutaan tietysti Ruotsiin ja Suomeen, Kuulemma viime vuonna luokalla oli lapsia, jotka eivät koskaan ole käyneet Suomessa. Aika hassua! Automaattisesti olettaa, että suomenkielisessä koulussa kaikki ovat käyneet Suomessa, mutta näin siis ei ole. Suomalaisuus ja suomen kieli voi näkyä niin kovin monella tapaa.
Samalla kun koulu on iso ja siellä kuljetaan isojen joukossa, on toiminnassa kuitenkin paljon leikkiä ja päiväkotimaisuutta. Läksyjä ei ole. Onko Suomessa? Meillä ei ole kyllä kaivattukaan, mutta olen muutamalta vanhemmalta kuullut, että lapset ovat olleet pettyneitä koska läksyjä ei ole eikä homma ole niin koulumaista kuin on kuviteltu. Meillä ollaan oltu hirmu tyytyväisiä kyllä lähes kaikkeen.
Päiväkodissakaan ei ole valittamista, tosin pikkupiha on aivan surkea. Onneksi käytössä on myös isompi piha, mutta pienelle pihalle jättäminen tuntuu kuin vankilaan veisi (verkkoaidan taakse). Lisäksi aiempi päiväkoti oli superihana, joten tottakai sen kanssa on vaieka kilpailla. Mutta siitä huolimatta kaikki on myös Vidarilla mennyt superhyvin, etenkin kun yksi hyvä kaveri seurasi edellisestä päiväkodista mukana.
Joten ei voi muuta sanoa kuin että pidetään peukut pystyssä että jatkuu samaan malliin!
Lapset on jaettu kahteen ryhmään, joissa molemmissa n 20 lasta. Näitä ryhmiä vielä jaetaan tarpeen mukaan. Molemmissa ryhmissä on 2 opettajaa, lisäksi toisessa vielä eritysopettaja kahta erityislasta varten. On hienoa, että luokalla on myös erityislapsia - opettaa suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden ymmärtämistä, sekä todella hienoa että lapsilla on taustoja yli 10 eri maassa. Sysksyn aikana tehdään ryhmätöitä näistä maista ja vanhemmat pääsevät, koululle kertomaan omasta lapsuudestaan/kokemuksistaan ko. maista. Erityisesti tutustutaan tietysti Ruotsiin ja Suomeen, Kuulemma viime vuonna luokalla oli lapsia, jotka eivät koskaan ole käyneet Suomessa. Aika hassua! Automaattisesti olettaa, että suomenkielisessä koulussa kaikki ovat käyneet Suomessa, mutta näin siis ei ole. Suomalaisuus ja suomen kieli voi näkyä niin kovin monella tapaa.
Samalla kun koulu on iso ja siellä kuljetaan isojen joukossa, on toiminnassa kuitenkin paljon leikkiä ja päiväkotimaisuutta. Läksyjä ei ole. Onko Suomessa? Meillä ei ole kyllä kaivattukaan, mutta olen muutamalta vanhemmalta kuullut, että lapset ovat olleet pettyneitä koska läksyjä ei ole eikä homma ole niin koulumaista kuin on kuviteltu. Meillä ollaan oltu hirmu tyytyväisiä kyllä lähes kaikkeen.
Päiväkodissakaan ei ole valittamista, tosin pikkupiha on aivan surkea. Onneksi käytössä on myös isompi piha, mutta pienelle pihalle jättäminen tuntuu kuin vankilaan veisi (verkkoaidan taakse). Lisäksi aiempi päiväkoti oli superihana, joten tottakai sen kanssa on vaieka kilpailla. Mutta siitä huolimatta kaikki on myös Vidarilla mennyt superhyvin, etenkin kun yksi hyvä kaveri seurasi edellisestä päiväkodista mukana.
Joten ei voi muuta sanoa kuin että pidetään peukut pystyssä että jatkuu samaan malliin!
maanantaina, elokuuta 19, 2013
Esikoululuokalle
Huomenna alkaa meillä förskoleklass. Kyllä jännittää! Se on isossa koulussa, ja vaikkei vielä varsinaisesti koulua olekaan, tuntuu kuitenkin jo ihan koululta. Uskoisin itse asiassa, että koulun aloitus ja siihen liittyvä jännitys on valunut tähän 6v toimintaan, koska melkeinpä kaikki käyvät esikoululuokan ja täällä Ruotsissa se on aina koulun yhteydessä. Meillä mennään siis Sverigefinska-skolaniin, jossa käydään sitten 9. luokkaan asti.
Onhan se valtava muutos, kun ryhmän isoimmasta yhtäkkiä tulee suuren koulun pienin. Ja samalal suuri muutos vanhemmillekin, kun entinen turvallinen päiväkoti muuttuu isoksi kouluksi, jossa pitää jopa mennä tietyn aikataulun mukaan!
Porukassa on onneksi viisi lasta, jotka tuntevat toisensa jo päiväkodista. Vanhempanakin mukavaa, että on jo valmiiksi tuttu viiteryhmä :) Meillä on ollut paljon keskustelua informoinnista, koulu tuntuu muuten hyvältä mutta informointi mättää pahemman kerran. esim. keväällä kun oli tutustumiskäynnit, vanhempien ei tarvinnut olla mukana. Siitä ei ilmoitettu mitään etukäteen. Moni vanhempi seisoi hölmistyneenä, kun meidät lähetettiin luokasta ulos. Nyt sitten, ei jälleen mitään informointia, oletetaankin että olemme mukana tiistain ja keskiviikon tuntien ajan, mutta ei torstaina Miten tällaista voi tietää, jos kukaan ei kerro?
Miten se kommunikointi ja viestintä voikin sitten olla niin kovin vaikeaa? Ehkä ja toivottavasti se paranee, kun on valmiiksi koulun piirissä ...
Onhan se valtava muutos, kun ryhmän isoimmasta yhtäkkiä tulee suuren koulun pienin. Ja samalal suuri muutos vanhemmillekin, kun entinen turvallinen päiväkoti muuttuu isoksi kouluksi, jossa pitää jopa mennä tietyn aikataulun mukaan!
Porukassa on onneksi viisi lasta, jotka tuntevat toisensa jo päiväkodista. Vanhempanakin mukavaa, että on jo valmiiksi tuttu viiteryhmä :) Meillä on ollut paljon keskustelua informoinnista, koulu tuntuu muuten hyvältä mutta informointi mättää pahemman kerran. esim. keväällä kun oli tutustumiskäynnit, vanhempien ei tarvinnut olla mukana. Siitä ei ilmoitettu mitään etukäteen. Moni vanhempi seisoi hölmistyneenä, kun meidät lähetettiin luokasta ulos. Nyt sitten, ei jälleen mitään informointia, oletetaankin että olemme mukana tiistain ja keskiviikon tuntien ajan, mutta ei torstaina Miten tällaista voi tietää, jos kukaan ei kerro?
Miten se kommunikointi ja viestintä voikin sitten olla niin kovin vaikeaa? Ehkä ja toivottavasti se paranee, kun on valmiiksi koulun piirissä ...
perjantaina, toukokuuta 10, 2013
Uutta oppimassa
Kaikkea mielenkiintoista sitä oppiikin joka päivä uusissa töissä. Se on muuten niin mahtavaa! Tällä viikolla opin, että minimipalkkaa ei Ruotsissa tosiaankaan ole. Jos sitä ei lue työehtosopimuksessa, sitä ei ole. Ja yhdessä meidän työehtosopimuksista lukee, että minimipalkka 20-vuotta täyttäneelle on 15 400kr kuussa. Mutta jos olet alle sen, ei ole mitään mainintaa. Eli 18-vuotiaalle saamme käytännössä maksaa mitä vain!!! Toki suurin osa työnantajista varmaankin maksaa tuon mainitun minimipalkan, mutta ei siis tarvitse. Lisäksi olemassa on myös "introduktionslön", joka on 75% minimipalkasta. Siis 11 550kr! Sillä ei kyllä Tukholmassa pitkälle pötki... Suomessa käsittääkseni on olemassa minimipalkka ihan laissa, vai onko? Muutoinkin on oppinut tässä menneiden 5kk aikana aikamoisen paljon ruotsalaisesta työelämästä, asioita joista ei ole ollut aiemmin aavistustakaan.
Meillä siis kaikki oppivat uutta koko ajan, niin lapset kuin vanhemmatkin. Katja mainitsi blogissaan ensimmäisestä kerrasta, kun peukalo osuu lapasessa oikeaan kohtaan. Sekin on meillä saavutettu. Hansikas ei vielä kyllä suju, eikä listalta voi poistaa vaippojakaan vielä. Kesällä meinataan harjoitella vihdoin, vaikkakaan potalla käynti ei ole mitenkään kovin pop.
Uimakoulussa on isompi harjoitellut uintia viimeiset viikot, ja alkaa tuntua siltä, että veteen vahingossa joutuessa pinnalla saatettaisiin peräti pysyä sen verran että apu saapuu. Muita harrasteita meillä ei keväällä olekaan ollut, koska ei olla jaksettu eikä haluttu stressata harrastusten kanssa. Kerkeää niitä ihan yllinkyllin myöhemminkin, ensi syksynä varmaankin alkaa tanssi yhdessä kaverien kanssa sekä ehkä joku maalaus- tai piirustusharrastus. Vidarillekin voisi sitten jo keksiä jotain. Mutta ei stressiä, hiki on tosiaan tullut vierestä seuratessa muutamien tuttujen ohjelmoitettua elämää.
Oppimisesta, ensi viikolla onkin sitten seuraava koulukäynti. Veralla oli viimeinen päiväkotiyöpyminenkin, kun ensi vuonna ei sitten enää tietenkään ole. Ensi vuonna ehkä uskalletaan jo kaverille yökylään, nyt ei vielä ole haluttu vaikka jotkut kaverit jo niin tekevätkin. Pari kaveria onkin jo jonossa yökyläilemään.
Nyt on vihdoinkin tullut kesä! Jopa tänne Suomeenkin, missä ollaan äitienpäivän vietossa. Tällä viikolla on ollut ensimmäiset todelliset hellepäivät, ja puihin tulleet lehdet. Ihanaa, tästä pitää nyt nauttia!
Meillä siis kaikki oppivat uutta koko ajan, niin lapset kuin vanhemmatkin. Katja mainitsi blogissaan ensimmäisestä kerrasta, kun peukalo osuu lapasessa oikeaan kohtaan. Sekin on meillä saavutettu. Hansikas ei vielä kyllä suju, eikä listalta voi poistaa vaippojakaan vielä. Kesällä meinataan harjoitella vihdoin, vaikkakaan potalla käynti ei ole mitenkään kovin pop.
Uimakoulussa on isompi harjoitellut uintia viimeiset viikot, ja alkaa tuntua siltä, että veteen vahingossa joutuessa pinnalla saatettaisiin peräti pysyä sen verran että apu saapuu. Muita harrasteita meillä ei keväällä olekaan ollut, koska ei olla jaksettu eikä haluttu stressata harrastusten kanssa. Kerkeää niitä ihan yllinkyllin myöhemminkin, ensi syksynä varmaankin alkaa tanssi yhdessä kaverien kanssa sekä ehkä joku maalaus- tai piirustusharrastus. Vidarillekin voisi sitten jo keksiä jotain. Mutta ei stressiä, hiki on tosiaan tullut vierestä seuratessa muutamien tuttujen ohjelmoitettua elämää.
Oppimisesta, ensi viikolla onkin sitten seuraava koulukäynti. Veralla oli viimeinen päiväkotiyöpyminenkin, kun ensi vuonna ei sitten enää tietenkään ole. Ensi vuonna ehkä uskalletaan jo kaverille yökylään, nyt ei vielä ole haluttu vaikka jotkut kaverit jo niin tekevätkin. Pari kaveria onkin jo jonossa yökyläilemään.
Nyt on vihdoinkin tullut kesä! Jopa tänne Suomeenkin, missä ollaan äitienpäivän vietossa. Tällä viikolla on ollut ensimmäiset todelliset hellepäivät, ja puihin tulleet lehdet. Ihanaa, tästä pitää nyt nauttia!
sunnuntaina, toukokuuta 05, 2013
Koulutielle
Tällä viikolla oli eka tutustuminen uuteen kouluun. Lasten kanssa mentiin, ja yllättäen vanhemmat eivät saaneetkaan olla paikalla. Lapset jäivät opettajien kanssa huoneeseen ja meidät vanhemmat passitettiin tunniksi kahville. Hyvin siellä oli sujunut, jopa nokun tehtävän olivat tehneet. Meitä äitejä ja vähän isiäkin jännitti kyllä ihan yhtä paljon kuin lapsiakin... toinen koulukäynti on sitten 2 viikon päästä, ja koulu (esikoululuokka) alkaa 20.8. Opettajat tuntuivat tos mukavilta, ja kaikki meidän päivkodista tulevat lapset olivat ainakin tässä vaiheessa vielä samassa ryhmässä.
Ruotsissahan esikoulu on aina koulun yhteydessä ja lasketaan jo koulutoiminnaksi, vaikkei kuulukaan oppivelvollisuuden piiriin eikä siten ole "pakollista". Läksyjä ei myöskään tule tämän vuoden aikana käsittääkseni.
Tänne on vihdoin tullut kauankaivattu kevät, ja kesäkin kolkuttelee jo ovella. Tänään oli upea auringonpaiste ja ensimmäistä kertaa puissa lehdet. Ihanaa! Lenkkeillessä aurinkoista Norr Mälästrandia pitkin sitä usein miettii, miten upea Tukholma onkaan. Onni asua täällä! Vaikka Helsinki onkin myös lähellä sydäntä... ensi viikolla tullaankin suomalaisen äitienpäivän viettoon Suomeen, Ruotsissa äitienpäivää vietetään kuun lopussa.
Ollaan myös päästy pyöräilyn makuun pitkästä aikaa, ostettiin aikuisen pyörään liitettävä erillinen lastenpyörä ns. påhängscykel ja se toimii tosi hienosti! Vera istuu tällaisen lisäpyörän päällä ja Vidar lastenistuimessa. Näin koko porukka voi lähteä pyöräretkelle. Meillähän ei itse vielä oikein osata pyöräillä. Pikkuhiljaa, ja tästä on syntynyt ekaa kertaa oikeaa pyöräilemisen iloa!
Ruotsissahan esikoulu on aina koulun yhteydessä ja lasketaan jo koulutoiminnaksi, vaikkei kuulukaan oppivelvollisuuden piiriin eikä siten ole "pakollista". Läksyjä ei myöskään tule tämän vuoden aikana käsittääkseni.
Tänne on vihdoin tullut kauankaivattu kevät, ja kesäkin kolkuttelee jo ovella. Tänään oli upea auringonpaiste ja ensimmäistä kertaa puissa lehdet. Ihanaa! Lenkkeillessä aurinkoista Norr Mälästrandia pitkin sitä usein miettii, miten upea Tukholma onkaan. Onni asua täällä! Vaikka Helsinki onkin myös lähellä sydäntä... ensi viikolla tullaankin suomalaisen äitienpäivän viettoon Suomeen, Ruotsissa äitienpäivää vietetään kuun lopussa.
Ollaan myös päästy pyöräilyn makuun pitkästä aikaa, ostettiin aikuisen pyörään liitettävä erillinen lastenpyörä ns. påhängscykel ja se toimii tosi hienosti! Vera istuu tällaisen lisäpyörän päällä ja Vidar lastenistuimessa. Näin koko porukka voi lähteä pyöräretkelle. Meillähän ei itse vielä oikein osata pyöräillä. Pikkuhiljaa, ja tästä on syntynyt ekaa kertaa oikeaa pyöräilemisen iloa!
maanantaina, huhtikuuta 15, 2013
Ahdistus
Voihan ahdistus, ei sitten saatu paikkaa Vidarille päiväkotiin. Ollaan varasijalla 2, joka on sinänsä tosi hyvä, ottaen huomioon että väittävät jonossa olevan 100 lasta...! Ihan käsittämätöntä. Mutta kuten olen aiemmin maininnut, touhu on niin epäorganisoitua, etten ihmettelisi jos lapset olisi vahingossa laskettu kahteen otteeseen... ;)
No, nyt sitten ollaan menossa tutustumisiltaan keskiviikkona, ja toivotaan että meidän edellä olevat perheet peruisivat/eivät ottaisi paikkaa vastaan. Mutta jos näin ei käy, niin sitten pitää alkaa miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Pidemmän päälle on logistisesti mahdotonta, että Vidar jatkaa nykyisessä päiväkodissa. Lisäksi on kamalan kurjaa, kun päiväkotiin menee nyt ainakin 3 sisarusta nykyisestä tarhasta, ja oltiin laskettu että Vidar pääsee samaan porukkaan. Ei olisi niin vaikeaa vaihtaakaan. Siellä kun olisi sitten vielä sen lisäksi jo valmiiksi muutama muukin tuttu lapsi.
Yksi vaihtoehto on toivoa kädet ristissä kesään asti, mutta ehkä tässä pitää alkaa katsella myös muita paikkoja. Tosin yhdet kaverit saivat paikan kesäkuun lopussa, ja päiväkoti alkoi elokuun alussa. Eli siis kaikki on mahdollista, mutta vaikeaa sen varaan on kuitenkaan laskea...
Aargh. Kunhan nuo joskus ovat molemmat siellä koulussa niin sitten voi ainakin tästä jonotus-helvetistä hellittää. Kunnes sitten pitää alkaa katsella asuntoa - vuokra-asuntomahdollisuus Tukholmassa tosin siis meni jo, siinä jonossa olisi pitänyt olla jo ennen syntymää.
Kouluista on DN:ssä kirjoitettu iso artikkelisarja viime aikoina, ihan on itkettänyt sitä lukiessa. Kyllä ovat ruotsalaiset onnistuneet totaalisesti pilaamaan koululaitoksensa. Opettajankoulutukseen on vähemmän hakijoita kuin paikkoja, kuka tahansa pääsee siis sisään. Ehkä ne kaikkein surkeimmat tapaukset eivät koskaan valmistu... ja segregaatio on valtava, onhan täällä hyviäkin kouluja. Mutta sitten on TODELLA huonoja kouluja. Tosi surullista, kun se millaiseen perheeseen syntyy määrittää pitkälti millaisen koulutuksen saa. Verrattiin peräti Amerikkaan, ja silloin menee kyllä todella huonosti.
Ja kaikki vaan syyttelevät toisiaan. Tässä on kyllä blokkipolitiikasta ollut vain haittaa, joka neljäs vuosi värin vaihtuessa punaisesta siniseksi tai päinvastoin, on koululaitos laitettu uusiksi. Uudistuksia on ollut niin paljon viimeisen 20 vuoden aikana, että opettajat ja rehtorit eivät pysy perässä. Demarithan tämän sopan aikanaan aloittivat, mutta kova on ollut uudistusinto Allianssillakin.
Joskus pohdin sitä, että ruotsalaiset on kuitenkin pärjänneet niin hyvin, ettei tämä koulutuksen rappio voi olla niin vakavaa. Mutta siinähän oli ihan selvä ajatusvirhe - ne ikäluokat, jotka kärsivät koulutuksen rappiosta ovat vasta tulossa työmarkkinoille ja jatkokoulutuksen pariin. Eli vasta kohta nähdään mitä tämä alamäki tekee ruotsalaisten pärjäämiselle. Kyllähän nämä silti vielä osaavat laulaa, joten musiikkibisnes ehkä jatkaa porskuttamista ;)
Suomessa on kuulkaas ihan ruhtinaallinen tilanne, vaikka sielläkin omat ongelmansa on!
No, nyt sitten ollaan menossa tutustumisiltaan keskiviikkona, ja toivotaan että meidän edellä olevat perheet peruisivat/eivät ottaisi paikkaa vastaan. Mutta jos näin ei käy, niin sitten pitää alkaa miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Pidemmän päälle on logistisesti mahdotonta, että Vidar jatkaa nykyisessä päiväkodissa. Lisäksi on kamalan kurjaa, kun päiväkotiin menee nyt ainakin 3 sisarusta nykyisestä tarhasta, ja oltiin laskettu että Vidar pääsee samaan porukkaan. Ei olisi niin vaikeaa vaihtaakaan. Siellä kun olisi sitten vielä sen lisäksi jo valmiiksi muutama muukin tuttu lapsi.
Yksi vaihtoehto on toivoa kädet ristissä kesään asti, mutta ehkä tässä pitää alkaa katsella myös muita paikkoja. Tosin yhdet kaverit saivat paikan kesäkuun lopussa, ja päiväkoti alkoi elokuun alussa. Eli siis kaikki on mahdollista, mutta vaikeaa sen varaan on kuitenkaan laskea...
Aargh. Kunhan nuo joskus ovat molemmat siellä koulussa niin sitten voi ainakin tästä jonotus-helvetistä hellittää. Kunnes sitten pitää alkaa katsella asuntoa - vuokra-asuntomahdollisuus Tukholmassa tosin siis meni jo, siinä jonossa olisi pitänyt olla jo ennen syntymää.
Kouluista on DN:ssä kirjoitettu iso artikkelisarja viime aikoina, ihan on itkettänyt sitä lukiessa. Kyllä ovat ruotsalaiset onnistuneet totaalisesti pilaamaan koululaitoksensa. Opettajankoulutukseen on vähemmän hakijoita kuin paikkoja, kuka tahansa pääsee siis sisään. Ehkä ne kaikkein surkeimmat tapaukset eivät koskaan valmistu... ja segregaatio on valtava, onhan täällä hyviäkin kouluja. Mutta sitten on TODELLA huonoja kouluja. Tosi surullista, kun se millaiseen perheeseen syntyy määrittää pitkälti millaisen koulutuksen saa. Verrattiin peräti Amerikkaan, ja silloin menee kyllä todella huonosti.
Ja kaikki vaan syyttelevät toisiaan. Tässä on kyllä blokkipolitiikasta ollut vain haittaa, joka neljäs vuosi värin vaihtuessa punaisesta siniseksi tai päinvastoin, on koululaitos laitettu uusiksi. Uudistuksia on ollut niin paljon viimeisen 20 vuoden aikana, että opettajat ja rehtorit eivät pysy perässä. Demarithan tämän sopan aikanaan aloittivat, mutta kova on ollut uudistusinto Allianssillakin.
Joskus pohdin sitä, että ruotsalaiset on kuitenkin pärjänneet niin hyvin, ettei tämä koulutuksen rappio voi olla niin vakavaa. Mutta siinähän oli ihan selvä ajatusvirhe - ne ikäluokat, jotka kärsivät koulutuksen rappiosta ovat vasta tulossa työmarkkinoille ja jatkokoulutuksen pariin. Eli vasta kohta nähdään mitä tämä alamäki tekee ruotsalaisten pärjäämiselle. Kyllähän nämä silti vielä osaavat laulaa, joten musiikkibisnes ehkä jatkaa porskuttamista ;)
Suomessa on kuulkaas ihan ruhtinaallinen tilanne, vaikka sielläkin omat ongelmansa on!
keskiviikkona, helmikuuta 27, 2013
Koulutielle!
Hurraa, koulupaikka vahvistui vihdoin! Eli syksyllä sitten alkaa koulutie suomalaisessa koulussa. Ainakin kaksi kaveria on myös saanut paikan, tosi kivaa että lapset pääsevät yhdessä kouluun. Nyt sitten pitää alkaa hoitaa Vidarille päiväkotipaikkaa koulun yhteydestä...
Tukholmassa aurinko paistaa ja on kevättä ilmassa! Ilmeisesti myös Helsingissä - kyllä se kevät pian sieltä tulee (toivossa eletään). Tänään oli ainakin sellaiset fiilikset. Viikonloppuna oltiin tosin vielä laskettelemassa, Vidar ekaa kertaa suksilla. Vera laski tosi hienosti, ottaen huomioon että edellisestä kerrasta oli jo vuosi. Aloittelijoille voin todellakin suositella paikka nimeltä Romme Alpin n 2-3 tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Ei tosiaankaan mitkään Alpit, mutta jos käy kerran vuodessa niin hyvin riittää ainakin meikäläisille!
Tukholmassa aurinko paistaa ja on kevättä ilmassa! Ilmeisesti myös Helsingissä - kyllä se kevät pian sieltä tulee (toivossa eletään). Tänään oli ainakin sellaiset fiilikset. Viikonloppuna oltiin tosin vielä laskettelemassa, Vidar ekaa kertaa suksilla. Vera laski tosi hienosti, ottaen huomioon että edellisestä kerrasta oli jo vuosi. Aloittelijoille voin todellakin suositella paikka nimeltä Romme Alpin n 2-3 tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Ei tosiaankaan mitkään Alpit, mutta jos käy kerran vuodessa niin hyvin riittää ainakin meikäläisille!
lauantaina, tammikuuta 26, 2013
Kaverikyläilyä
Meillä on vihdoinkin alkaneet kaverivierailut. Viime viikonloppuna oli Veralla kaveri kylässä ja tänään on Vera vuorostaa hänen luonaan. Tosi kivaa, kun ollaan jo niin itsenäisiä! Pari kertaa aiemminkin on tätä jo harrastettu, muttei mitenkään säännöllisesti.
Meillä se hankaluus, että kaverit asuvat vähän ympäriinsä, kun tosiaan käydään erikoispäväkotia, jonne tullaan pitkienkin matkojen päästä. Sitten pitää aina hakea ja viedä, ja meillä kun ei ole autoa, niin ei ihan hirmu kauas viitsi lähteä seikkailemaan. Suurin osa onneksi asuu tässä suunnilleen keskustan alueella. Koulussa asia ei ainakaan tule helpottumaan (jos siis päästään suomalaiseen kouluun), koska sinne käsittääkseni tullaa vieläkin pidempien matkojen takaa. Veralla on päiväkotikavereita mm. Sundbybergissa ja Täbyssä. Täbyyn on meiltä semmoinen matka, ettei ihan heti kyllä lähdetä. Viime keväänä kun siellä oli synttärijuhlat, kotimatkaan meni puolitoista tuntia. Tosin junilla oli jotain ongelmia, mutta silti.
Teillä joilla on lapsia suomalaisessa koulussa, miten olette hoitaneet kaverivierailut?
Meillä se hankaluus, että kaverit asuvat vähän ympäriinsä, kun tosiaan käydään erikoispäväkotia, jonne tullaan pitkienkin matkojen päästä. Sitten pitää aina hakea ja viedä, ja meillä kun ei ole autoa, niin ei ihan hirmu kauas viitsi lähteä seikkailemaan. Suurin osa onneksi asuu tässä suunnilleen keskustan alueella. Koulussa asia ei ainakaan tule helpottumaan (jos siis päästään suomalaiseen kouluun), koska sinne käsittääkseni tullaa vieläkin pidempien matkojen takaa. Veralla on päiväkotikavereita mm. Sundbybergissa ja Täbyssä. Täbyyn on meiltä semmoinen matka, ettei ihan heti kyllä lähdetä. Viime keväänä kun siellä oli synttärijuhlat, kotimatkaan meni puolitoista tuntia. Tosin junilla oli jotain ongelmia, mutta silti.
Teillä joilla on lapsia suomalaisessa koulussa, miten olette hoitaneet kaverivierailut?
perjantaina, tammikuuta 18, 2013
Kouluvierailu ja muuta mukavaa
Vidar tosiaan on oppinut puhumaan. Ja puhetta tosiaan tulee, aikalailla tauotta... Hän myös matkii selvästi äitiään. Uusimpia hokemia on:
- ei oikeeeesti...
- ei haittaa mitään!
...ja juuri sellaisella samalla äänensävyllä kuin äitinsä. Niiiiin hellyttävää :)
Eilen oltiin Sverigefinska skolanin esikoululuokan tutustumisillassa. Ruotsissahan mennään kouluun esikoulun yhteydessä, eli siis esikoulu on aina koulun yhteydessä. Käsittääkseni Suomessa ollaan menossa samaan suuntaan. Samalla siis valitaan koulu, kun mennään esikouluun.
Esikoulun opettajat esittelivät toimintaa, ja myös koulun rehtori oli paikalla. Tuntui tosi hyvältä paikalta, tosin epäselvää on, mahdutaanko mukaan. Tällä hetkellä esikoululuokkia on vain yksi, jolla on 28 oppilasta; ensi vuodeksi on jonossa jo 70 lasta, joten kaksi luokkaa on tulossa. Yhteensä 50 lasta, eli jos kaikki jonottajat haluavat paikkansa, kaikki eivät sitä sitten saa. Näin tuskin tulee kuitenkaan käymään, koska aika moni jonottaja päätyy johonkin muuhun kouluun lopulta.
Meillä on paikka 45. Pitäisi siis olla hyvät mahdollisuudet, toisaalta jonotussysteemi on vähän hämärä - mm. Suomesta juuri muuttaneet pääsevät automaattisesti kouluun. Ymmärrettävää, koska silloin lapsen ruotsin kieli on luultavasti olematon. Mutta meille jonottajille hankalaa, kun jotkut tulevat jonon ohi. No, rehtorikin lohdutti että varmaankin kaikki halukkaat mahtuvat mukaan.
Meitä on Veran päiväkotiryhmästä ainakin 5 jonossa samaan esikouluun. Olisi tosi hienoa, jos kaikki pääsisivät! Ihan hullua, että oma lapsi menee jo kouluun... te, jotka harkitsette suomenkielistä koulua Tukholmassa, muistakaa ilmoittaa lapsi jonoon. Se ei maksa mitään eikä siitä ole mitään haittaa - paikan voi tarvittaessa perua!
ps. kuvia on tulossa, jossain vaiheessa...
- ei oikeeeesti...
- ei haittaa mitään!
...ja juuri sellaisella samalla äänensävyllä kuin äitinsä. Niiiiin hellyttävää :)
Eilen oltiin Sverigefinska skolanin esikoululuokan tutustumisillassa. Ruotsissahan mennään kouluun esikoulun yhteydessä, eli siis esikoulu on aina koulun yhteydessä. Käsittääkseni Suomessa ollaan menossa samaan suuntaan. Samalla siis valitaan koulu, kun mennään esikouluun.
Esikoulun opettajat esittelivät toimintaa, ja myös koulun rehtori oli paikalla. Tuntui tosi hyvältä paikalta, tosin epäselvää on, mahdutaanko mukaan. Tällä hetkellä esikoululuokkia on vain yksi, jolla on 28 oppilasta; ensi vuodeksi on jonossa jo 70 lasta, joten kaksi luokkaa on tulossa. Yhteensä 50 lasta, eli jos kaikki jonottajat haluavat paikkansa, kaikki eivät sitä sitten saa. Näin tuskin tulee kuitenkaan käymään, koska aika moni jonottaja päätyy johonkin muuhun kouluun lopulta.
Meillä on paikka 45. Pitäisi siis olla hyvät mahdollisuudet, toisaalta jonotussysteemi on vähän hämärä - mm. Suomesta juuri muuttaneet pääsevät automaattisesti kouluun. Ymmärrettävää, koska silloin lapsen ruotsin kieli on luultavasti olematon. Mutta meille jonottajille hankalaa, kun jotkut tulevat jonon ohi. No, rehtorikin lohdutti että varmaankin kaikki halukkaat mahtuvat mukaan.
Meitä on Veran päiväkotiryhmästä ainakin 5 jonossa samaan esikouluun. Olisi tosi hienoa, jos kaikki pääsisivät! Ihan hullua, että oma lapsi menee jo kouluun... te, jotka harkitsette suomenkielistä koulua Tukholmassa, muistakaa ilmoittaa lapsi jonoon. Se ei maksa mitään eikä siitä ole mitään haittaa - paikan voi tarvittaessa perua!
ps. kuvia on tulossa, jossain vaiheessa...
keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2012
Puuta heinää, aina vaan koulusta...
Voi elämä näitä Ruotsin demareita. Ensin ne itse sössii koululaitoksen tärviölle ja sitten ne kehtaa tulla jonkun 8 kohdan listan kanssa ohjeistamaan, kuinka ongelma pitäisi hoitaa. Tänänä DN Debatissa Ibrahim Baylan mm ehdottaa, että jonotussysteemit kouluihin pitäisi poistaa ja valinta pitäisi suorittaa sen sijaan arvalla (sen lisäksi sallitaan sisarus-etuajovuoro sekä koulun läheisyysperiaate). Arpahan se on se hyvä keino ratkoa ongelmia... eli kun joku koulu on niin hyvä, että sinne jonotetaan, pitäisi se ratkoa siten, ettei ainostaan paremmin toimeentulevista perheistä päädyttäisi sinne. Näin siis sosiaalinen segregaatio vähenisi, ja kouluissa oltaisiin tasaisesti huonoja! Huraa jipii, mikä loistava tasapäistävä ja juuri niin demarimainen ehdotus! Kaikista kouluista huonoja niin kukaan ei vaan pääse hyötymään!
Ja kyllä, sosiaalinen segregaatio on tottakai ongelma. Ongelmanratkaisu ei vaan ole aina niin yksinkertaista kuin jotenkin näköjään kuvitellaan.
Toinen erityisesti suomalaisnäkökulmasta mielenkiintoinen ehdotus on, että päiväkotiin pitää investoida, koska "barn som gått i en kvalitativ förskola klarar sig bätte i skolan". Elikä hyvä päiväkoti takaa menestyksen koulussa. Tätä ei kyllä suomalaiset allekirjoittaisi, tuntuu välillä että Suomessa lapset halutaan kotihoitoon niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista! Artikkelin kirjoittajan mukaan lasten kognitiiviisten taitojen kehittäminen on tärkeää jo aikaisessa vaiheessa, ja siksipä halutaan mm. parantaa päiväkotien opetustehtäviä sekä henkilöstön koulutusta, sekä poistaa kotihoidontuki. Näin siis Ruotsissa, jossa kotihoidontuki on ihan minimaalista jo valmiiksi.
Tästä tulenkin mielenkiintoiseen aasinsiltaan liittyen päiväkotien pedagogisiin tavoitteisiin, juuri luin ettei päiväkotilaissa Suomessa sellaisia ole. Että lakia uudistaessa määriteltäisiin ryhmien maksimikoot (sitä ei ole nyt tehty) sekä päiväkotien pedagogiset tavoitteet plus että esiopetus ja päiväkodit siirtyisivät opetustoimen alle. Ruotsi otettiin tässä jutussa esimerkkinä, miten paljon kehittyneempää päiväkotitoiminta on. Ja tosiaan, meillähän jo Vidarin ryhmän vanhempainillassa käytiin läpi ryhmän pedagogisia tavoitteita ja miten eri toiminnat vahvistavat näitä tavoitteita! Vaikkei 1½ vuotiaalla tarvitse varsinaisesti ollakaan tavoitteita, tuntui toisaalta aika kivalta, että näitä oli kuitenkin ajateltu ja toimintaa suunniteltiin jo sitä kautta. Tämän ajattelutavan kautta ymmärtänee paremmin, että täällä tosiaankin nähdään lapsen parhaaksi päästä päiväkotiin viimeistään 2 vuotiaana ja säälien suhtaudutaan niihin, jotka eivät pääse tämän kehittävän toiminnan pariin...
Palatakseni kuitenkin tähän ko. artikkeliin, koomiselta tuntuu että esimerkkiä tulisi Baylanin mukaan kuitenkin ottaa Suomesta - tosin ainoastaan aikaisessa puuttumisessa, jotta oppilas pääsee nopeasti tukitoimien pariin jos hän on jäämässä opetuksessa jälkeen.
Ei kyllä vaan kykene sossuja ottamaan tosissaan koulupolitiikan suhteen, kun he ovat olleet tätä alamäkeä vauhdittamassa mm poistamalla todistukset kouluista, laskemalla opettajien palkkaa sekä vähentämällä auktoriteetin olemattomiin. Ruotsalaisissa kouluissahan ei anneta edes läksyjä... Turha nyt on huudella, sanoisin.
Ja kyllä, sosiaalinen segregaatio on tottakai ongelma. Ongelmanratkaisu ei vaan ole aina niin yksinkertaista kuin jotenkin näköjään kuvitellaan.
Toinen erityisesti suomalaisnäkökulmasta mielenkiintoinen ehdotus on, että päiväkotiin pitää investoida, koska "barn som gått i en kvalitativ förskola klarar sig bätte i skolan". Elikä hyvä päiväkoti takaa menestyksen koulussa. Tätä ei kyllä suomalaiset allekirjoittaisi, tuntuu välillä että Suomessa lapset halutaan kotihoitoon niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista! Artikkelin kirjoittajan mukaan lasten kognitiiviisten taitojen kehittäminen on tärkeää jo aikaisessa vaiheessa, ja siksipä halutaan mm. parantaa päiväkotien opetustehtäviä sekä henkilöstön koulutusta, sekä poistaa kotihoidontuki. Näin siis Ruotsissa, jossa kotihoidontuki on ihan minimaalista jo valmiiksi.
Tästä tulenkin mielenkiintoiseen aasinsiltaan liittyen päiväkotien pedagogisiin tavoitteisiin, juuri luin ettei päiväkotilaissa Suomessa sellaisia ole. Että lakia uudistaessa määriteltäisiin ryhmien maksimikoot (sitä ei ole nyt tehty) sekä päiväkotien pedagogiset tavoitteet plus että esiopetus ja päiväkodit siirtyisivät opetustoimen alle. Ruotsi otettiin tässä jutussa esimerkkinä, miten paljon kehittyneempää päiväkotitoiminta on. Ja tosiaan, meillähän jo Vidarin ryhmän vanhempainillassa käytiin läpi ryhmän pedagogisia tavoitteita ja miten eri toiminnat vahvistavat näitä tavoitteita! Vaikkei 1½ vuotiaalla tarvitse varsinaisesti ollakaan tavoitteita, tuntui toisaalta aika kivalta, että näitä oli kuitenkin ajateltu ja toimintaa suunniteltiin jo sitä kautta. Tämän ajattelutavan kautta ymmärtänee paremmin, että täällä tosiaankin nähdään lapsen parhaaksi päästä päiväkotiin viimeistään 2 vuotiaana ja säälien suhtaudutaan niihin, jotka eivät pääse tämän kehittävän toiminnan pariin...
Palatakseni kuitenkin tähän ko. artikkeliin, koomiselta tuntuu että esimerkkiä tulisi Baylanin mukaan kuitenkin ottaa Suomesta - tosin ainoastaan aikaisessa puuttumisessa, jotta oppilas pääsee nopeasti tukitoimien pariin jos hän on jäämässä opetuksessa jälkeen.
Ei kyllä vaan kykene sossuja ottamaan tosissaan koulupolitiikan suhteen, kun he ovat olleet tätä alamäkeä vauhdittamassa mm poistamalla todistukset kouluista, laskemalla opettajien palkkaa sekä vähentämällä auktoriteetin olemattomiin. Ruotsalaisissa kouluissahan ei anneta edes läksyjä... Turha nyt on huudella, sanoisin.
lauantaina, maaliskuuta 24, 2012
Voi tätä koulua, ei kestä
Voi ahdistuksen ahdistus. Viime aikoina on lehdissä kirjoitettu paljon koulusta. Ja se ei todellakaan ole mukavaa luettavaa. Samaan aikaan Suomimammojen listalla äidit valittavat lastensa läksyjen vähyyttä. Voi räkä, onko mun ihan pakko laittaa lapseni kouluun tässä maassa?!!
Tämä tuntuu olevan todella todella suuren luokan ongelma. Ruotsalainen koulujärjestelmä on totaalikriisissä, eikä siitä ole tietä ulos, oikeastaan. Kuten tämän päiväisessä debatt artikkelissa DN:ssä kirjoittaja Hans Bergström totesi: "Det är lätt att göra fisksoppa av fisk. Det är svårare att åter göra fisk av fisksoppa." Eli totaalisössiminen on helppoa. Mutta kun on totaalisössitty, niin entiseen hyvään tilanteeseen palaaminen on paljon vaikeampaa.
Tyyppi kirjoittaa "68-vinden blåste bort lärarnas auktoritet, status och löner" ja´viittaa siis siihen, miten systemaattisesti ruotsalainen koulusysteemi on tuhottu v 68 lähtien - silloin luotiin pohja nykyiselle katastrofille. Kirjoituksessa saatetaan toki kärjistää, mutta moni asia varmasti pitää paikkansa. Kuri on kirosana, todistuksia ei anneta, opettajia ei arvosteta eikä opettajiksi haluta.
Kirjoituksen mukaan 60 luvun lopulla (Suomessakin tämä aika tunnetaan opiskelijavallankumouksen ja vasemmistolaisen ajattelun kukkaiskautena) päätettiin, että mitään auktoriteetteja ei haluta, että opettajien valta luokkahuoneessa viedään, rehtorien valta viedään, järjestys ja kuri joutavat pannaan. Opetushallitus nuhtelee rehtoreita, jotka yrittivät ylläpitää järjestystä. Todistukset poistetaan tasa-arvon nimissä, palkkaeroja pienennetään siten, että akateemisia palkkoja lasketaan suhteessa ns duunari-palkkoihin.
Vielä 70-luvulla Ruotsissakin yhtä opettajakoulutus-paikka kohti hakijoita oli 24 hakijaa. Nyt niitä on yksi. Yksi per paikka!! Kukaan ei halua opettajaksi.
Viime lauantain lehdessä Debatt artikkelin kirjoittaja totesi, miten 20% ruotsalaisista koululaisista ei osaa laskea tai ymmärrä lehtitekstiä. Että ruotsalainen koulu ei ole tasa-arvoinen, lähtökohta hyvästä koulusta kaikille ei enää päde. On hyvät koulut ja huonot koulut. Vanhempien kyky tukea lapsiaan koulutiellä on ensiarvoisen tärkeää. Huonommista lähtökohdista tulevilla on huomattavasti heikommat mahdollisuudet pärjätä.
Tuttuni on opettajana koulussa, jossa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. Koko koulualueen kolmessa peruskoulussa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. On aika eri asia käydä sellaista koulua, kuin keskustan hyvintoimeentulevien aluiden kouluja. Kun opettajien taso vaihtelee suuresti ja päteviä opettajai on vaikea saada (eivätkä he saa siis pitää kuria), näiden huonosti pärjäävien koulujen taso tietysti laskee entisestään.
Vaikkakin eri artikkeleissa syyt tähän koulutksen totaalisen alamäkeen ovat ehkä olleet erilaiset, totuus on tämä: koulusysteemi Ruotsissa sucks. Ja kuten sanottua, kaatunutta maitoa on aikalailla vaikea kerätä takaisin mukiin.
Tämä tuntuu olevan todella todella suuren luokan ongelma. Ruotsalainen koulujärjestelmä on totaalikriisissä, eikä siitä ole tietä ulos, oikeastaan. Kuten tämän päiväisessä debatt artikkelissa DN:ssä kirjoittaja Hans Bergström totesi: "Det är lätt att göra fisksoppa av fisk. Det är svårare att åter göra fisk av fisksoppa." Eli totaalisössiminen on helppoa. Mutta kun on totaalisössitty, niin entiseen hyvään tilanteeseen palaaminen on paljon vaikeampaa.
Tyyppi kirjoittaa "68-vinden blåste bort lärarnas auktoritet, status och löner" ja´viittaa siis siihen, miten systemaattisesti ruotsalainen koulusysteemi on tuhottu v 68 lähtien - silloin luotiin pohja nykyiselle katastrofille. Kirjoituksessa saatetaan toki kärjistää, mutta moni asia varmasti pitää paikkansa. Kuri on kirosana, todistuksia ei anneta, opettajia ei arvosteta eikä opettajiksi haluta.
Kirjoituksen mukaan 60 luvun lopulla (Suomessakin tämä aika tunnetaan opiskelijavallankumouksen ja vasemmistolaisen ajattelun kukkaiskautena) päätettiin, että mitään auktoriteetteja ei haluta, että opettajien valta luokkahuoneessa viedään, rehtorien valta viedään, järjestys ja kuri joutavat pannaan. Opetushallitus nuhtelee rehtoreita, jotka yrittivät ylläpitää järjestystä. Todistukset poistetaan tasa-arvon nimissä, palkkaeroja pienennetään siten, että akateemisia palkkoja lasketaan suhteessa ns duunari-palkkoihin.
Vielä 70-luvulla Ruotsissakin yhtä opettajakoulutus-paikka kohti hakijoita oli 24 hakijaa. Nyt niitä on yksi. Yksi per paikka!! Kukaan ei halua opettajaksi.
Viime lauantain lehdessä Debatt artikkelin kirjoittaja totesi, miten 20% ruotsalaisista koululaisista ei osaa laskea tai ymmärrä lehtitekstiä. Että ruotsalainen koulu ei ole tasa-arvoinen, lähtökohta hyvästä koulusta kaikille ei enää päde. On hyvät koulut ja huonot koulut. Vanhempien kyky tukea lapsiaan koulutiellä on ensiarvoisen tärkeää. Huonommista lähtökohdista tulevilla on huomattavasti heikommat mahdollisuudet pärjätä.
Tuttuni on opettajana koulussa, jossa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. Koko koulualueen kolmessa peruskoulussa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. On aika eri asia käydä sellaista koulua, kuin keskustan hyvintoimeentulevien aluiden kouluja. Kun opettajien taso vaihtelee suuresti ja päteviä opettajai on vaikea saada (eivätkä he saa siis pitää kuria), näiden huonosti pärjäävien koulujen taso tietysti laskee entisestään.
Vaikkakin eri artikkeleissa syyt tähän koulutksen totaalisen alamäkeen ovat ehkä olleet erilaiset, totuus on tämä: koulusysteemi Ruotsissa sucks. Ja kuten sanottua, kaatunutta maitoa on aikalailla vaikea kerätä takaisin mukiin.
lauantaina, syyskuuta 17, 2011
Hyvä koulu, paha koulu
Sopivasti aivan kuin liittyen eiliseen teemaani kirjoittaa Svenska Dagbladet tänään, että Alliansen (=hallitus) pohtii ylioppilaskirjoitusten tuomista takaisin ruotsalaiseen koulujärjestelmään. Niin, täällähän tosiaan ei ole ylioppilaskirjoituksia, vaan pelkästään päästötodistus. Kaikki käytännössä pääsevät ylioppilaiksi ; yo-kirjoitukset poistettiin jo v 1968. Toisaalta täällä on kyllä nationella prov, joka testaa oppilaiden osaamista kansallisesti vertailukelpoisesti. Lukion päästötodistus on kuitenkin se varsinainen paperi, jolla sitten eteenpäin lukion jälkeen pyritään. Ja siinähän opettajan näkemyksellä voi olla hyvin suuri vaikutus.
SvD kirjoittaa ehdotuksesta positiivisesti sikäli, että yo-kirjoitukset voisivat olla lääke ns.todistusinflaatiota vastaan. Tällä hetkellä kovin moni opiskelija saa täydet 20 pistettä, todistus ei siis erottele oppilaita tarpeeksi, eikä ole varsinaisesti edes vertailukelpoinen. SvD oli peräti vieraillut Suomessa Matinkylässä (ruotsinkielisessä) lukiossa ja haastatellut siellä kolmea abia. Kaikki kolme pitivät yo-kirjoituksia hyvänä asiana.
Enpä usko, että kovin moni Suomessa toivoisi yo-kirjoitusten poistamista. Kehittää systeemiä, kyllä, mutta poistaa? Ruotsissahan on tämä kummallinen (demarien luoma) käsitys siitä, että vertailu on jotenkin pahasta ja parempi, ettei kellekään tule paha mieli. Siksi on parempi että kaikki pääsevät läpi, kun eihän se nyt muuten olisi reilua....
Ja kuten oli helppo arvata, oppositiossa olevat Ruotsin demarit ovat ehdotusta vastaan. Demarithan aikanaan ovat uudistuksen läpivieneet, eli poistaneet yo-kirjoitukset ja vähentäneet radikaalista koulussa annettavien arvosanojen määrää. Ennen porvarihallitustahan ensimmäiset kerran ruotsalaisessa peruskoulussa annettiin arvosanoja 8. luokalla. Siis todella, kasilla. Nyt voidaan numeroita antaa jo aiemmin, en ihan tarkkaan tiedä missä vaiheessa ekat numerot tulee (tiedättekö te? kuudennella vai aiemmin?). Opettajien ammattijärjestö oli varovaisen positiivinen ehdotukselle, samoin kuin yllättäen Miljöpartiet. Mikäli Miljöpartiet asettuisi ehdotuksen taakse, sehän menisi läpikin! Saa nähdä miten käy. Aiemmin Miljöpartiet on ollut kovasti arvosanoja vastaan.
SvD kirjoittaa ehdotuksesta positiivisesti sikäli, että yo-kirjoitukset voisivat olla lääke ns.todistusinflaatiota vastaan. Tällä hetkellä kovin moni opiskelija saa täydet 20 pistettä, todistus ei siis erottele oppilaita tarpeeksi, eikä ole varsinaisesti edes vertailukelpoinen. SvD oli peräti vieraillut Suomessa Matinkylässä (ruotsinkielisessä) lukiossa ja haastatellut siellä kolmea abia. Kaikki kolme pitivät yo-kirjoituksia hyvänä asiana.
Enpä usko, että kovin moni Suomessa toivoisi yo-kirjoitusten poistamista. Kehittää systeemiä, kyllä, mutta poistaa? Ruotsissahan on tämä kummallinen (demarien luoma) käsitys siitä, että vertailu on jotenkin pahasta ja parempi, ettei kellekään tule paha mieli. Siksi on parempi että kaikki pääsevät läpi, kun eihän se nyt muuten olisi reilua....
Ja kuten oli helppo arvata, oppositiossa olevat Ruotsin demarit ovat ehdotusta vastaan. Demarithan aikanaan ovat uudistuksen läpivieneet, eli poistaneet yo-kirjoitukset ja vähentäneet radikaalista koulussa annettavien arvosanojen määrää. Ennen porvarihallitustahan ensimmäiset kerran ruotsalaisessa peruskoulussa annettiin arvosanoja 8. luokalla. Siis todella, kasilla. Nyt voidaan numeroita antaa jo aiemmin, en ihan tarkkaan tiedä missä vaiheessa ekat numerot tulee (tiedättekö te? kuudennella vai aiemmin?). Opettajien ammattijärjestö oli varovaisen positiivinen ehdotukselle, samoin kuin yllättäen Miljöpartiet. Mikäli Miljöpartiet asettuisi ehdotuksen taakse, sehän menisi läpikin! Saa nähdä miten käy. Aiemmin Miljöpartiet on ollut kovasti arvosanoja vastaan.
perjantaina, syyskuuta 16, 2011
Jatkoa edelliseen
Edellinen postaus sai aikaan niin voimakkaita kommentteja, että itsekin rupesin pohtimaan tätä kysymystä vielä syvemmin.
Ensinnäkin täytyy sanoa, että pidin kyllä kovasti meidän päiväkodista Suomessa. Siellä oli todella kivoja opettajia ja ohjaajia ja lapsia sekä lasten vanhempia. Vera myös viihtyi siellä erinomaisesti, ja erityisesti pienet ryhmäkoot saavt minulta edelleen kiitosta. Vaikka päiväkoti oli yksityinen, kuului se ketjuun, jossa oli yhteiset pedagogiset tavoitteet.
En koskaan maininnut sukupuolisensitiivisyydestä siellä, joten siinä saan syyttää ihan itseäni. Lisäksi meillä toki oli kahdenkeskinen kehityskeskustelu lastentarhan opettajan kanssa, ja pedagogiset tavoitteet Veran osalta. Toki Suomessakin toteutetaan pedagogiikkaa, kuten ystäväni ansioikkaasti muistutti minua. Täällä vaan lasten päiväkodissa oloa paljolti perustellaan juuri sillä, kun taas Suomessa asiasta ollaan paljon enemmän erimielisiä. Suomessa puhutaan laajemmin, että "päiväkodit ovat säilytyspaikkoja" - oli siinä sitten perää tai ei.
Itseäkin ruotsalaisissa ärsyttää se, että monesti alunperin hyvä asia pilataan viemällä keskustelu äärimmäisyyksiin. Kuten nyt tämäkin, keskustelu jotenkin harhautui aika oudoksi. Eihän päiväkoti oikeasti voi eikä saa päättää onko lapsilla mekkoja vai ei. Mutta monessa asiassa puheen tasolla voidaan asenteisiin vaikuttaa päiväkodissa ja sehän koko homman peruspointti oli. Etenkin jos kotona ei ollenkaan ajatella ko asioita (tai jos ajatellaan "tytöt ovat tyttöja ja pojat pokia", päiväkodilla on sitäkin suurempi rooli
Ja jos ei tällaisiin asioihin puututa eikä keskustella, vaan ajatellaan että se on kotien asia päättää, käy helposti kuten vanhempainvapaiden kanssa. Eli kukin saa itse päättää - siis lopputulos on että naiset pitävät 95% vanhempainvapaista. Eikä se ikinä muutu, jos jonkinlaista pakkoa ei tuoda systeemiin mukaan. Myöskään tätä tyttö-poika jaosta keskustelua ei jotenkin oikein koskaan pidetä tärkeänä, ja niin tilanne pysyy hamaan tulevaisuuteen samana kuin ennenkin.
Samassa keskustelussa päädyin myös miettimään sitä, miten ruotsalaisen koulun taso on niin paljon heikompii kuin Suomessa (kuuluisat PISA-tulokset) ja miten itsekin olen monesti haukkunut ruotsalaista koulua. Mutta kuitenkin ruotsalaiset pärjäävät maailmalla hienosti, isoja tunnettuja yrityksiä, muotia ja musiikkia tulee täältä moninkertaisesti Suomeen verrattuna. Suomessa on Nokia ja paperi. Insinöörejä. Nyt Angry Birds. Ruotsalaisia merkkejä ei viitsi edes alkaa luetella, niitä on niin paljon... tukeeko ruotsalainen koulu kuitenkin paljon voimakkaammin luovuutta ja itsevarmuutta sekä yrittäjyyttä, vaikkei ehkä pärjää matematiikan tasossa suomalaiselle koululle?
Ensinnäkin täytyy sanoa, että pidin kyllä kovasti meidän päiväkodista Suomessa. Siellä oli todella kivoja opettajia ja ohjaajia ja lapsia sekä lasten vanhempia. Vera myös viihtyi siellä erinomaisesti, ja erityisesti pienet ryhmäkoot saavt minulta edelleen kiitosta. Vaikka päiväkoti oli yksityinen, kuului se ketjuun, jossa oli yhteiset pedagogiset tavoitteet.
En koskaan maininnut sukupuolisensitiivisyydestä siellä, joten siinä saan syyttää ihan itseäni. Lisäksi meillä toki oli kahdenkeskinen kehityskeskustelu lastentarhan opettajan kanssa, ja pedagogiset tavoitteet Veran osalta. Toki Suomessakin toteutetaan pedagogiikkaa, kuten ystäväni ansioikkaasti muistutti minua. Täällä vaan lasten päiväkodissa oloa paljolti perustellaan juuri sillä, kun taas Suomessa asiasta ollaan paljon enemmän erimielisiä. Suomessa puhutaan laajemmin, että "päiväkodit ovat säilytyspaikkoja" - oli siinä sitten perää tai ei.
Itseäkin ruotsalaisissa ärsyttää se, että monesti alunperin hyvä asia pilataan viemällä keskustelu äärimmäisyyksiin. Kuten nyt tämäkin, keskustelu jotenkin harhautui aika oudoksi. Eihän päiväkoti oikeasti voi eikä saa päättää onko lapsilla mekkoja vai ei. Mutta monessa asiassa puheen tasolla voidaan asenteisiin vaikuttaa päiväkodissa ja sehän koko homman peruspointti oli. Etenkin jos kotona ei ollenkaan ajatella ko asioita (tai jos ajatellaan "tytöt ovat tyttöja ja pojat pokia", päiväkodilla on sitäkin suurempi rooli
Ja jos ei tällaisiin asioihin puututa eikä keskustella, vaan ajatellaan että se on kotien asia päättää, käy helposti kuten vanhempainvapaiden kanssa. Eli kukin saa itse päättää - siis lopputulos on että naiset pitävät 95% vanhempainvapaista. Eikä se ikinä muutu, jos jonkinlaista pakkoa ei tuoda systeemiin mukaan. Myöskään tätä tyttö-poika jaosta keskustelua ei jotenkin oikein koskaan pidetä tärkeänä, ja niin tilanne pysyy hamaan tulevaisuuteen samana kuin ennenkin.
Samassa keskustelussa päädyin myös miettimään sitä, miten ruotsalaisen koulun taso on niin paljon heikompii kuin Suomessa (kuuluisat PISA-tulokset) ja miten itsekin olen monesti haukkunut ruotsalaista koulua. Mutta kuitenkin ruotsalaiset pärjäävät maailmalla hienosti, isoja tunnettuja yrityksiä, muotia ja musiikkia tulee täältä moninkertaisesti Suomeen verrattuna. Suomessa on Nokia ja paperi. Insinöörejä. Nyt Angry Birds. Ruotsalaisia merkkejä ei viitsi edes alkaa luetella, niitä on niin paljon... tukeeko ruotsalainen koulu kuitenkin paljon voimakkaammin luovuutta ja itsevarmuutta sekä yrittäjyyttä, vaikkei ehkä pärjää matematiikan tasossa suomalaiselle koululle?
maanantaina, heinäkuuta 05, 2010
Luokkayhteiskunta?
Mielenkiintoinen uutinen: tämän päivän Hesari toteaa, että tulotaso vaikuttaa entistä enemmän koulumenestykseen Ruotsissa. Nyt siis Suomessakin jo huomataan tämä seikka, tosin ei millään tavalla puututa mahdollisiin syihin.
Mielestäni asia on ihan selvä - sen siitä saa, kun poistaa kouluarvostelun. Tätäkö ne demarit todella tavoittelivat poistamalla numerotodistukset alle 8 luokkalaisilta?
Mielestäni asia on ihan selvä - sen siitä saa, kun poistaa kouluarvostelun. Tätäkö ne demarit todella tavoittelivat poistamalla numerotodistukset alle 8 luokkalaisilta?
torstaina, syyskuuta 25, 2008
Mikä yhteiskunnassa mättää
Suomen viimeaikaiset tapahtumat pistää kyllä taas kerran miettimään, miten verovaroja kohdennetaan, mitä yhteiskunnassa pidetään tärkeänä, millaisia arvoja kannatetaan. Jo toinen kerta pienen ajan sisään, eikä siitä Myyrmannistakaan niin kovin kauaa ole. Ja mitä näiden aiempien tekojen jälkeen on tehty? Ainakin vaikuttaa siltä, että eipä juuri mitään. Mielenterveyspotilaille isketään edelleen pilleripurkki käteen ennemmin kuin tarjotaan hoitopaikkaa, kouluissa eikä muutenkaan edelleen ole tarpeeksi psykologisia palveluja nuorille ja lapsille, päiväkotien ryhmäkoot on edelleen aivan järkyttävän suuret - ja loppujen lopuksi se ehkä kaikkein tärkein, vanhemmilla ei edelleen ole aikaa omille lapsilleen. Kaikki nämä yhdistettynä, lopputulos näkyy tässä. Tottakai aselakeja pitää tiukentaa, tottakai pitää miettiä netin käyttöä - mutat ei se ihan oikeasti kuitenkaan netti tätä aiheuttanut, eikä se oikeasti riipu vain aseidensaanti mahdollisuuksista - onnistuihan Myyrmannikin aikanaan ihan kotikonstein.
Suomessa on vallalla ihan ihmeellinen lasten itsenäisyyden ihailu, joka muualla maailmassa olisi melkeinpä lasten heitteillejättöä ja rikollista. Kun kehuskellaan, että meidän Matti se vaan onkin jo iso poika ja selviää itsekseen 7-vuotiaana kotona - mitä helv??? Oikeesti, miksi 7,8,9 vuotiaan piätäsi selvitä itsekseen kotona? Jos joskus varhaisella liitukaudella tai maatalousyhteiskunnassa lapset pärjäsivät pienestä pitäen - kamoon, silloin oli ympärillä sisarukset, suku, kylä koko yhteisö. Nyt ei ole muuta kuin se paha paha netti. Tai no, voihan sitä olla pari kaveria jotka myös ovat 7-vuotiaana itsekseen kotona...
Aikuiset tekee ihan järkyttävän pitkiä päiviä, lapset viettää päiväkodissa 10 tuntia 20 lapsen ryhmissä - kuka aikuinen kestäisi sellaista?? Sehän olisi kaikkien työaika-ja suojelulakien vastaista! Mutta mitä siitä, nehän on vaan meidän lapsia!! Eihän me nyt voida tehdä osa-aikatyötä eikä vaan mitenkään laskea elintasoa. Ja kyllä tiedän, kaikilla ei ole varaa osa-aikatyöhän tai elintason laskuun, mutta oikeesti, aika monella olisi. Mutta kun ne kaksi autoa ja omakotitalo ja neljä kertaa vuodessa ulkomaille on niin tärkeitä... ja ei, en kannata äitien jäämistä kotiin siihen asti että lapsi menee yläasteelle. Tai edes siihen asti, että lapsi on 3-vuotias. Kuten Suomessa aina riittää näitä "äidit kotiin lasten parhaaksi" kannanottoja. Asian voi kyllä hoitaa muutenkin jos vain tahtoa riittää, ilman että äidit tippuvat ns kotiäiti-ansaan (ja kaikki kunnia heille jotka haluavat olla kotona, mutta sen ei pitäisi olla mikään normi).
Ja sitten, niin, itsekin tekee aika pitkää päivää. Niin kauan kun isä on kotona, on se ok, mutta kyllä oikeesti on syytä keväällä miettiä, miten tämä yhdistetään. Koska minä en halua, että me ei olla koskaan kotona. En halua että me ollaan aina vikana hakemassa. Enkä halua, että lapseni on jossain muualla 10 tuntia päivästä.
Saa tulla keväällä tökkimään, jos näyttää huonolta.
Suomessa on vallalla ihan ihmeellinen lasten itsenäisyyden ihailu, joka muualla maailmassa olisi melkeinpä lasten heitteillejättöä ja rikollista. Kun kehuskellaan, että meidän Matti se vaan onkin jo iso poika ja selviää itsekseen 7-vuotiaana kotona - mitä helv??? Oikeesti, miksi 7,8,9 vuotiaan piätäsi selvitä itsekseen kotona? Jos joskus varhaisella liitukaudella tai maatalousyhteiskunnassa lapset pärjäsivät pienestä pitäen - kamoon, silloin oli ympärillä sisarukset, suku, kylä koko yhteisö. Nyt ei ole muuta kuin se paha paha netti. Tai no, voihan sitä olla pari kaveria jotka myös ovat 7-vuotiaana itsekseen kotona...
Aikuiset tekee ihan järkyttävän pitkiä päiviä, lapset viettää päiväkodissa 10 tuntia 20 lapsen ryhmissä - kuka aikuinen kestäisi sellaista?? Sehän olisi kaikkien työaika-ja suojelulakien vastaista! Mutta mitä siitä, nehän on vaan meidän lapsia!! Eihän me nyt voida tehdä osa-aikatyötä eikä vaan mitenkään laskea elintasoa. Ja kyllä tiedän, kaikilla ei ole varaa osa-aikatyöhän tai elintason laskuun, mutta oikeesti, aika monella olisi. Mutta kun ne kaksi autoa ja omakotitalo ja neljä kertaa vuodessa ulkomaille on niin tärkeitä... ja ei, en kannata äitien jäämistä kotiin siihen asti että lapsi menee yläasteelle. Tai edes siihen asti, että lapsi on 3-vuotias. Kuten Suomessa aina riittää näitä "äidit kotiin lasten parhaaksi" kannanottoja. Asian voi kyllä hoitaa muutenkin jos vain tahtoa riittää, ilman että äidit tippuvat ns kotiäiti-ansaan (ja kaikki kunnia heille jotka haluavat olla kotona, mutta sen ei pitäisi olla mikään normi).
Ja sitten, niin, itsekin tekee aika pitkää päivää. Niin kauan kun isä on kotona, on se ok, mutta kyllä oikeesti on syytä keväällä miettiä, miten tämä yhdistetään. Koska minä en halua, että me ei olla koskaan kotona. En halua että me ollaan aina vikana hakemassa. Enkä halua, että lapseni on jossain muualla 10 tuntia päivästä.
Saa tulla keväällä tökkimään, jos näyttää huonolta.
perjantaina, helmikuuta 22, 2008
Först kränkt vinner
Tällä viikolla (su, ma ja ke) on DN:ssä ollut erittäin mielenkiintoinen ja aikamoisen hiuksia nostattava juttusarja, jonka ensimmäinen osan otsikko oli "Först kränkt vinner" (kränkt= loukattu, häpäisty). Juttusarja kertoo lärarhögskolanista (opettajankoulutuslaitos) ja heidän viimeaikaisesta kantelukierteestään. Tässä tulee todella lyhyeen puserrettu tiivistys.
Alunperin homma lähti liikkeelle, kun joku sekopää opiskelija valitti opettajastaan eri instansseihin (mm. tasa-arvovaltuutettu, seksuaalivähemmistövaltuutettu), koska tämä oli loukannut hänen oikeuksiaan. Lain mukaan sillä, joka on syytettynä tällaisissa kränkt-tapauksissa, on velvollisuus todistaa että näin ei ole, tai mitä asian eteen on tehty. Opiskelija ei ollut selviytynyt työharjoittelusta koulussa, vaan luokassa vallitsi täysi kaaos. Opiskelijan mukaan hän oli tehnyt parhaansa ja tullut loukatuksi, kun ko opettaja ei hyväksynyt hänen harjoitteluaan. Koska tämä ei aiheuttanut mitään muutosta asiaan (=hyväksyttyä harjoittelua), opiskelija kertoo, että hän on handikappad - hänellä on mm. jonkinlainen käsityshäiriö. Lisäksi hän kertoi olevansa lesbo. Koska opettaja ei edelleenkään muuttanut arvioitaan, opiskelija syytti koulua ja ko opettajaa, että se ei ollut huomioinut hänen seksuaalista suuntaustaan. Opiskelijalla siis ei ollut mitään casea, mutta seksuaalivähemmistövaltuutettu (tai mikä suomeksi lieneekään) ottaa kantelun käsittelyyn, ja loppujen lopuksi koulu paniikissa suostuu vahingonkorvaukseen.
Siis oikeasti. Tajusiko ne mitä ne teki?
Sen jälkeen valitusten määrä on karannut käsistä. Maahanmuuttajataustaiset opiskelijat tulevat loukatuiksi, kun opettaja arvostelee heidän ruotsin kielen taitoaan. Yksi opettajaharjoittelija puhui työharjoittelussa huonompaa ruotsia kuin oppilaat - vaikka opetti siis ruotsia. Oppilaat eivät ymmärtäneet häntä. Hän ei ymmärtänyt heitä. Hän haastoi koulun oikeuteen, koska häntä oli loukattu. Toinen oppilas loukkaantui kommentista "fortsätt att arbeta med språket". Häntä oli siis diskriminoitu ja hän haastoi opettajansa, ei tosin osannut tehdä sitä ruotsiksi vaan valitus oli kirjoitettu espanjaksi!!
Ja näitä tapauksia löytyy kasapäin lisää. Ylioppilaskunta on kaiken lisäksi tässä mukana ja tukee opiskelijoita valituksissa. Jotka ovat siis aivan kertakaikkiaan järjettömiä. Ja koulu taipuu, koska ei halua joutua vaikeuksiin. Koko juttu löytyy siis täältä.
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi ruotsalainen koulu on ihan ahterista. Kas kun opettajatkaan ei osaa ruotsia! Tämmöisiä katastrofeja päästetään tenteistä läpi ja kouluihin opettamaan. Pelottavaa.
Toivottavasti tämä juttusarja edes saa jonkin muutoksen aikaiseksi.
Alunperin homma lähti liikkeelle, kun joku sekopää opiskelija valitti opettajastaan eri instansseihin (mm. tasa-arvovaltuutettu, seksuaalivähemmistövaltuutettu), koska tämä oli loukannut hänen oikeuksiaan. Lain mukaan sillä, joka on syytettynä tällaisissa kränkt-tapauksissa, on velvollisuus todistaa että näin ei ole, tai mitä asian eteen on tehty. Opiskelija ei ollut selviytynyt työharjoittelusta koulussa, vaan luokassa vallitsi täysi kaaos. Opiskelijan mukaan hän oli tehnyt parhaansa ja tullut loukatuksi, kun ko opettaja ei hyväksynyt hänen harjoitteluaan. Koska tämä ei aiheuttanut mitään muutosta asiaan (=hyväksyttyä harjoittelua), opiskelija kertoo, että hän on handikappad - hänellä on mm. jonkinlainen käsityshäiriö. Lisäksi hän kertoi olevansa lesbo. Koska opettaja ei edelleenkään muuttanut arvioitaan, opiskelija syytti koulua ja ko opettajaa, että se ei ollut huomioinut hänen seksuaalista suuntaustaan. Opiskelijalla siis ei ollut mitään casea, mutta seksuaalivähemmistövaltuutettu (tai mikä suomeksi lieneekään) ottaa kantelun käsittelyyn, ja loppujen lopuksi koulu paniikissa suostuu vahingonkorvaukseen.
Siis oikeasti. Tajusiko ne mitä ne teki?
Sen jälkeen valitusten määrä on karannut käsistä. Maahanmuuttajataustaiset opiskelijat tulevat loukatuiksi, kun opettaja arvostelee heidän ruotsin kielen taitoaan. Yksi opettajaharjoittelija puhui työharjoittelussa huonompaa ruotsia kuin oppilaat - vaikka opetti siis ruotsia. Oppilaat eivät ymmärtäneet häntä. Hän ei ymmärtänyt heitä. Hän haastoi koulun oikeuteen, koska häntä oli loukattu. Toinen oppilas loukkaantui kommentista "fortsätt att arbeta med språket". Häntä oli siis diskriminoitu ja hän haastoi opettajansa, ei tosin osannut tehdä sitä ruotsiksi vaan valitus oli kirjoitettu espanjaksi!!
Ja näitä tapauksia löytyy kasapäin lisää. Ylioppilaskunta on kaiken lisäksi tässä mukana ja tukee opiskelijoita valituksissa. Jotka ovat siis aivan kertakaikkiaan järjettömiä. Ja koulu taipuu, koska ei halua joutua vaikeuksiin. Koko juttu löytyy siis täältä.
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi ruotsalainen koulu on ihan ahterista. Kas kun opettajatkaan ei osaa ruotsia! Tämmöisiä katastrofeja päästetään tenteistä läpi ja kouluihin opettamaan. Pelottavaa.
Toivottavasti tämä juttusarja edes saa jonkin muutoksen aikaiseksi.
lauantaina, helmikuuta 09, 2008
Finland har världens bästa elever
...kuuluttaa koko aukeaman juttu päivän DN:ssä teeman Special Europa alla. Toimittaja Stefan Lundberg on haastatellut niin kouluhallituksen edustajaa kuin oppilaita, opettajia, rehtoria ja virkamiehiä Lojon kunnassa (tiesitkö muuten että Lohja on ruotsiksi Lojo? minä en tiennyt). Ja kysymys kuuluu jälleen kerran, miksi suomalaiset pärjäävät niin hyvin Pisa-tutkimuksissa. Miksi Suomessa on parhaat oppilaat? Yhtenä syynä mainitaan jälleen opettajien koulutus, sen korkea taso sekä opettajankoulutuksen arvostus. Toisena, että Suomessa koulu on kunskapsorienterade ja resultatinriktade eli vapaasti käännettynä tulosorientoitunut ja taitoihin ja tietoihin keskittyvä. Viihtyminen ja oppilaiden hyvinvointi tulevat vasta toisella sijalla. Ja sitten tietysti jutussa kyseenalaistetaan, onko tämä nyt ihan oikein.
Niin siis ihan oikeasti.. Koulu ei ole tarha. Se ei ole leikkikoulu. Tärkeintä ei pitäisi kai olla että koulussa on kivaa, vaan että siellä oikeasti opitaan jotain. Hyvä tietysti, jos siellä lisäksi on mukavaa, mutta ei se nyt kuitenkaan voi olla pääasia. Ja kun suomalaiset uskaltavat antaa numeroita tuloksista, ruotsalaiset pelkäävät, että jollekulle voi tulla siitä paha mieli. On parempi, että kaikki ovat huonoja yhdessä, kuin että joku olisi toista parempi.
Huomannette, että tämä aihe ei jätä mua rauhaan. Syystä.
Niin siis ihan oikeasti.. Koulu ei ole tarha. Se ei ole leikkikoulu. Tärkeintä ei pitäisi kai olla että koulussa on kivaa, vaan että siellä oikeasti opitaan jotain. Hyvä tietysti, jos siellä lisäksi on mukavaa, mutta ei se nyt kuitenkaan voi olla pääasia. Ja kun suomalaiset uskaltavat antaa numeroita tuloksista, ruotsalaiset pelkäävät, että jollekulle voi tulla siitä paha mieli. On parempi, että kaikki ovat huonoja yhdessä, kuin että joku olisi toista parempi.
Huomannette, että tämä aihe ei jätä mua rauhaan. Syystä.
torstaina, helmikuuta 07, 2008
Koulujärjestelmän viimeisin uudistus
Retour kirjoittaa blogissaan Ruotsin katastrofaalisesta koulusysteemistä ja sen viimeisimmästä uudistuksesta. I sou agree! Uusi arvosteluasteikko tulee olemaan A-F, joista F on hylätty. Hylättyä ei ole ennen saanut peruskoulussa antaa ollenkaan. Parempaan päin siis mennään. Mutta mutta... uudistus on suunniteltu alkavan vuonna 2010. Eli vasta ensi hallituskaudella eli vain siinä tapauksessa, että porvarit pysyvät vallassa. Anna mun kaikki kestää. Vaikea uskoa, että demarit ottaisivat porvarien suunnitelman käyttöön, ja vaikea uskoa etteikö demarit voittaisi - ruotsalaisethan ei siis kestä porvarien valtaa neljää vuotta kauempaa, se pitää vaan tunnustaa. Ja jos vaikka demarit kannattaisivatkin numeroiden (tai kirjainten) jakoa peruskoulussa, viimeistään vasemmistoliiton ja vihreiden mukaan saaminen romuttaa tämän - vasemmistohan vastustaa kaikkia arvosanoja peruskoulussa. Aaaaaaargh. Ja mun lapseni ehkä menee tässä maassa joskus kouluun...!?! Aaaaaargh, tulee nyt jo päänsärky.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)