Tällä viikolla oli eka tutustuminen uuteen kouluun. Lasten kanssa mentiin, ja yllättäen vanhemmat eivät saaneetkaan olla paikalla. Lapset jäivät opettajien kanssa huoneeseen ja meidät vanhemmat passitettiin tunniksi kahville. Hyvin siellä oli sujunut, jopa nokun tehtävän olivat tehneet. Meitä äitejä ja vähän isiäkin jännitti kyllä ihan yhtä paljon kuin lapsiakin... toinen koulukäynti on sitten 2 viikon päästä, ja koulu (esikoululuokka) alkaa 20.8. Opettajat tuntuivat tos mukavilta, ja kaikki meidän päivkodista tulevat lapset olivat ainakin tässä vaiheessa vielä samassa ryhmässä.
Ruotsissahan esikoulu on aina koulun yhteydessä ja lasketaan jo koulutoiminnaksi, vaikkei kuulukaan oppivelvollisuuden piiriin eikä siten ole "pakollista". Läksyjä ei myöskään tule tämän vuoden aikana käsittääkseni.
Tänne on vihdoin tullut kauankaivattu kevät, ja kesäkin kolkuttelee jo ovella. Tänään oli upea auringonpaiste ja ensimmäistä kertaa puissa lehdet. Ihanaa! Lenkkeillessä aurinkoista Norr Mälästrandia pitkin sitä usein miettii, miten upea Tukholma onkaan. Onni asua täällä! Vaikka Helsinki onkin myös lähellä sydäntä... ensi viikolla tullaankin suomalaisen äitienpäivän viettoon Suomeen, Ruotsissa äitienpäivää vietetään kuun lopussa.
Ollaan myös päästy pyöräilyn makuun pitkästä aikaa, ostettiin aikuisen pyörään liitettävä erillinen lastenpyörä ns. påhängscykel ja se toimii tosi hienosti! Vera istuu tällaisen lisäpyörän päällä ja Vidar lastenistuimessa. Näin koko porukka voi lähteä pyöräretkelle. Meillähän ei itse vielä oikein osata pyöräillä. Pikkuhiljaa, ja tästä on syntynyt ekaa kertaa oikeaa pyöräilemisen iloa!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste helsinki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste helsinki. Näytä kaikki tekstit
sunnuntaina, toukokuuta 05, 2013
tiistaina, tammikuuta 15, 2013
Amerikkalaisia omituisuuksia
Muutamia huomioita Amerikasta.
Yhtenä iltana Key Westissä syödessämme ravintolassa pöytäämme tuli vanhempi herra ja rouva. He olivat seuranneet meitä illallisen ajan, ja halusivat nyt tulla kertomaan "how wonderful it has been to follow your lovely family having dinner together".
OMG. Jotenkin sitä menee ihan sanattomaksi tällaisen huomionosoituksen edessä! Ja itse kun lähinnä huokailee, miten huonosti lapset osavatkaan käyttäytyä... kyllä minä kuitenkin kykenin kiittämään, vaikka samanaikaisesti suomalaisittain tuli vähäteltyä, että eivät nämä nyt aina näin hyvin käyttäydy... sitä paitsi Vidarilla oli jo iPhone käytössä, joten apuvälineillä mentiin jo tässä vaiheessa :)
Joka tapauksessa, tämmöistä kommenttia en ole saanu koskaan pohjoismaissa. Ei tulisi pieneen mieleenkään mennä naapuripöytään kehumaan toisen perheiden käytöstä, vaikka kuinka sitä ihailisikin. Sehän nyt olisi ihan tunkeilua!
Toinen huomio paluumatkalta: odotimme lentoa. Ensimmäiseksi kutsuttiin lapsiperheet sekä muut apua tarvitsevat. Lisäksi jonon ohi pääsivät business luokkalaiset, SEKÄ MILITARY. Eli siis sotilaat. Monessa muussakin huomasi, miten armeijamyönteinen yhteiskunta Amerikka on. Joka paikkaan tungettiin huomionosoituksia sotilaille. God bless the military... jonon ohi hupshei.
Autoyhteiskuntahan Amerikka tietysti tunnetusti on myös, hulluja neljäkaistaisia moottoriteitä suuntaansa. Ilman autoa ei voisi kuvitellakaan selviävänsä. Ja kaikki autot käytännössä on automaativaihteisia. Jotta idioottikin selviäisi (tosin itse - idiootti - en juuri niillä moottoriteillä uskaltanut ajaa... :))
ps. autoista puheen ollen, tiesitkö muuten, että Helsingissä on huomattavasti enemmän autoja per hlö verrattuna muihin Pohjoismaisiin pääkaupunkeihin? Köpis voittaa kisan 225 autoa /1000 asukasta, sitten Tukholma 362, sitten Oslo 398 ja Helsinki, autoystävällisin, 403 autoa per 1000 hlöä. Tämmöinen statistiikka oli tänään DN:ssä.
Yhtenä iltana Key Westissä syödessämme ravintolassa pöytäämme tuli vanhempi herra ja rouva. He olivat seuranneet meitä illallisen ajan, ja halusivat nyt tulla kertomaan "how wonderful it has been to follow your lovely family having dinner together".
OMG. Jotenkin sitä menee ihan sanattomaksi tällaisen huomionosoituksen edessä! Ja itse kun lähinnä huokailee, miten huonosti lapset osavatkaan käyttäytyä... kyllä minä kuitenkin kykenin kiittämään, vaikka samanaikaisesti suomalaisittain tuli vähäteltyä, että eivät nämä nyt aina näin hyvin käyttäydy... sitä paitsi Vidarilla oli jo iPhone käytössä, joten apuvälineillä mentiin jo tässä vaiheessa :)
Joka tapauksessa, tämmöistä kommenttia en ole saanu koskaan pohjoismaissa. Ei tulisi pieneen mieleenkään mennä naapuripöytään kehumaan toisen perheiden käytöstä, vaikka kuinka sitä ihailisikin. Sehän nyt olisi ihan tunkeilua!
Toinen huomio paluumatkalta: odotimme lentoa. Ensimmäiseksi kutsuttiin lapsiperheet sekä muut apua tarvitsevat. Lisäksi jonon ohi pääsivät business luokkalaiset, SEKÄ MILITARY. Eli siis sotilaat. Monessa muussakin huomasi, miten armeijamyönteinen yhteiskunta Amerikka on. Joka paikkaan tungettiin huomionosoituksia sotilaille. God bless the military... jonon ohi hupshei.
Autoyhteiskuntahan Amerikka tietysti tunnetusti on myös, hulluja neljäkaistaisia moottoriteitä suuntaansa. Ilman autoa ei voisi kuvitellakaan selviävänsä. Ja kaikki autot käytännössä on automaativaihteisia. Jotta idioottikin selviäisi (tosin itse - idiootti - en juuri niillä moottoriteillä uskaltanut ajaa... :))
ps. autoista puheen ollen, tiesitkö muuten, että Helsingissä on huomattavasti enemmän autoja per hlö verrattuna muihin Pohjoismaisiin pääkaupunkeihin? Köpis voittaa kisan 225 autoa /1000 asukasta, sitten Tukholma 362, sitten Oslo 398 ja Helsinki, autoystävällisin, 403 autoa per 1000 hlöä. Tämmöinen statistiikka oli tänään DN:ssä.
lauantaina, huhtikuuta 02, 2011
Huomioita
On ihanaa kun
-katua voi lähteä ylittämään rauhassa eikä tarvitse pelätä että auto ajaa päälle
-etukäteen tilatussa taksissa oli yllättäen sisäänrakennettu lastenistuin!!
-oven avattua voi valita kymmenestä take away ruokapaikasta
-sushi on halpaa
-missään ei ole enää lunta
-joka paikassa keskustassa on ihan älyttömästi lapsia!
On ärsyttävää kun
-...joka paikassa kaupungissa on ihan älyttömästi lapsia!!
-äidinmaidonkorvike maksaa kaksi kertaa totuttua enemmän...
-ruotsalaiset on vaan niin besserwissereitä..!
-katua voi lähteä ylittämään rauhassa eikä tarvitse pelätä että auto ajaa päälle
-etukäteen tilatussa taksissa oli yllättäen sisäänrakennettu lastenistuin!!
-oven avattua voi valita kymmenestä take away ruokapaikasta
-sushi on halpaa
-missään ei ole enää lunta
-joka paikassa keskustassa on ihan älyttömästi lapsia!
On ärsyttävää kun
-...joka paikassa kaupungissa on ihan älyttömästi lapsia!!
-äidinmaidonkorvike maksaa kaksi kertaa totuttua enemmän...
-ruotsalaiset on vaan niin besserwissereitä..!
tiistaina, tammikuuta 11, 2011
Kaksikielinen lapsi?
Meillähän ollaan kotona kaksikielisiä, isänkieli ruotsi ja äidinkieli suomi. Olemme Suomessa valinneet lasten viralliseksi äidinkieleksi suomen, koska minä hoidan kuitenkin kaikki viralliset asiat ja otan mieluummin paperit suomeksi. Lisäksi meillä ei ole vastaavaa tarvetta korostaa ruotsinkieltä kuin monilla muilla kaksikielisillä Suomessa. Meillähän ruotsi ei varsinaisesti ole "vähemmistökieli", kuten yleisesti Suomessa ja etenkin tämän kielikiistelyn keskellä ruotsi on. Nythän on peräti ollut puolivitsikäs kampanja Hurriksi.fi, jossa on voinut muuttaa virallisen äidinkielensä.
Meillä siis pyritään äidin- ja isänkieleen, kotikieli tosin on ruotsi. J pärjää Veran kanssa hyvin suomeksi - vaikkakin nyt huomaa, että 3-vuotiaana tytön kielitaito alkaa olla niin edistyneellä tasolla, että miehellä on välillä vaikeuksia pysyä perässä. Meillä ongelma onkin, että Vera ei puhu juuri sanaakaan ruotsia. Pyydettäessä hän osaa ne muutamat sanat (mjölk, ost ym), mutta lauseita ei tule eikä muutoinkaan sanoja kuin ihan muutama. J kun on koko ajan ymmärtänyt Veran suomen, ei lapsen ole tarvinnut varsinaisesti oppia. Päiväkotihan on ollut sekä Ruotsissa että Suomessa suomenkielinen ja tukenut siten voimakkaasti suomenkielen oppimista. Nyt Suomessa lisäksi kaikki muu ympäristö, sukulaiset sekä ystävät ovat suomenkielisiä, ja nekin harvat ruotsinkieliset lapset joita on tavattu, osaavat myös suomea. Tämä no siis johtanut tilanteeseen, jossa Vera ymmärtää kyllä ruotsia hyvin, mutta ei puhu.
Itse olen tietysti onnellinen, että Veran suomenkieli on niin loistavalla tasolla ja haluankin sitä ylläpitää. On kuitenkin ikävää, ettei ruotsi tunnu avautuvan. Varsinkin, kun ruotsalaiset sukulaiset eivät tietysti tajua lapsen puheesta mitään. Myöskin isän ja tytön suhde hieman kärsii, kun isä ei täysin ymmärrä lastaan, ainakaan vivahteita ja tarinoita ja pitempiä ja monimutkaisempia juttuja.
Lisäksi Tukholmassa täysin ruotsinkielisiä tuttuja tavatessamme Vera oli selvästikin aika stressaantunut, kun hänen olisi pitänyt puhua ruotsia. Hän ei sitä halunnut, vaikka ymmärsikin kaiken mitä hänelle sanottiin.
Olen elänyt toivossa että kyllä se ruotsi sieltä tulee. Nyt alkaa tosin tuntua, että ilman muuttoa takaisin Ruotsiin tai siirtoa ruotsinkieliseen päiväkotiin, se ei ehkä tulekaan...? Mehän ollaan tosin muuttamassa jossain vaiheessa, joten siinä mielessä en ole huolissani. Kurjaa tämä vain vähän on.
Mehän saimme paikan ruotsinkieliseen päiväkotiin - Helsingistä, jonne olimme jonossa 3kk ennen muuttoa. Koska kuitenkin muutimme Espooseen, emme paikkaa sitten saaneetkaan.Ehkä olisimme voineet jotenkin sumplia itsemme ko päiväkotiin, mutta se oli aivan liian pitkän matkan päässä. Espoosta olisimme saaneet paikan ruotsinkielisestä päiväkodista (ja senkin ihan huitsin nevadasta meiltä katsottuna, autolla siis olisi ollut aina ajettava tarhaan ja takaisin) myöhemmin keväällä, kun Vera oli jo tottunut suomenkieliseen päiväkotiinsa ja saanut sieltä uudet kaverit. En olisi voinut siinä vaiheessa enää pakottaa Veraa vielä yhteen päiväkodin vaihtoon.
En oikein ymmärrä poliitikkoja, jotka vastustavat metropoli-ajatusta eli pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä vedoten, että seutuyhteistyömalli toimii hyvin. Hyvin my ass!!! Tämä päiväkotijuttu on vain yksi asia, joka osoittaa ettei homma toimi yhtään. Mistä sitä tietää muualta muuttavana minne sitä pääakaupunkiseudulla päätyy? Jonotettava kaupunki pitää kuitenkin valita 3kk etukäteen jotta ylipäänsä saa jonkun paikan. Esimerkkejä on vaikka kuinka monta siitä, miten tämä malli ei toimi ollenkaan. Onko esim. mitään järkeä, että vaikka sinulla olisi Helsingin sisäinen julkisen liikenteen kk lippu, joudut maksamaan täyden hinnan matkatessasi yhden tai kaksi pysäkinväliä Pitäjänmäeltä Leppävaaraan? Ei todellakaan, mutta näinhän se on. Asuminen, julkinen, liikenne ja palvelut katkeavat kuntarajoilla. En todellakaan ymmärrä, kuinka poliitikot kehtaavat väittää homman toimivan. Toivottavasti Helsinki ja Vantaa saavat yhdistymishankkeen eteenpäin mahdollisimman pian ja Espookin pakotetaan puoliväkisin mukaan. Vaikka siinä sitten nousisi veroäyri hitusen. Kyllä niitä maahanmuuttajiakin on täällä "rikkaassa" Espoossa nyt jo...
Meillä siis pyritään äidin- ja isänkieleen, kotikieli tosin on ruotsi. J pärjää Veran kanssa hyvin suomeksi - vaikkakin nyt huomaa, että 3-vuotiaana tytön kielitaito alkaa olla niin edistyneellä tasolla, että miehellä on välillä vaikeuksia pysyä perässä. Meillä ongelma onkin, että Vera ei puhu juuri sanaakaan ruotsia. Pyydettäessä hän osaa ne muutamat sanat (mjölk, ost ym), mutta lauseita ei tule eikä muutoinkaan sanoja kuin ihan muutama. J kun on koko ajan ymmärtänyt Veran suomen, ei lapsen ole tarvinnut varsinaisesti oppia. Päiväkotihan on ollut sekä Ruotsissa että Suomessa suomenkielinen ja tukenut siten voimakkaasti suomenkielen oppimista. Nyt Suomessa lisäksi kaikki muu ympäristö, sukulaiset sekä ystävät ovat suomenkielisiä, ja nekin harvat ruotsinkieliset lapset joita on tavattu, osaavat myös suomea. Tämä no siis johtanut tilanteeseen, jossa Vera ymmärtää kyllä ruotsia hyvin, mutta ei puhu.
Itse olen tietysti onnellinen, että Veran suomenkieli on niin loistavalla tasolla ja haluankin sitä ylläpitää. On kuitenkin ikävää, ettei ruotsi tunnu avautuvan. Varsinkin, kun ruotsalaiset sukulaiset eivät tietysti tajua lapsen puheesta mitään. Myöskin isän ja tytön suhde hieman kärsii, kun isä ei täysin ymmärrä lastaan, ainakaan vivahteita ja tarinoita ja pitempiä ja monimutkaisempia juttuja.
Lisäksi Tukholmassa täysin ruotsinkielisiä tuttuja tavatessamme Vera oli selvästikin aika stressaantunut, kun hänen olisi pitänyt puhua ruotsia. Hän ei sitä halunnut, vaikka ymmärsikin kaiken mitä hänelle sanottiin.
Olen elänyt toivossa että kyllä se ruotsi sieltä tulee. Nyt alkaa tosin tuntua, että ilman muuttoa takaisin Ruotsiin tai siirtoa ruotsinkieliseen päiväkotiin, se ei ehkä tulekaan...? Mehän ollaan tosin muuttamassa jossain vaiheessa, joten siinä mielessä en ole huolissani. Kurjaa tämä vain vähän on.
Mehän saimme paikan ruotsinkieliseen päiväkotiin - Helsingistä, jonne olimme jonossa 3kk ennen muuttoa. Koska kuitenkin muutimme Espooseen, emme paikkaa sitten saaneetkaan.Ehkä olisimme voineet jotenkin sumplia itsemme ko päiväkotiin, mutta se oli aivan liian pitkän matkan päässä. Espoosta olisimme saaneet paikan ruotsinkielisestä päiväkodista (ja senkin ihan huitsin nevadasta meiltä katsottuna, autolla siis olisi ollut aina ajettava tarhaan ja takaisin) myöhemmin keväällä, kun Vera oli jo tottunut suomenkieliseen päiväkotiinsa ja saanut sieltä uudet kaverit. En olisi voinut siinä vaiheessa enää pakottaa Veraa vielä yhteen päiväkodin vaihtoon.
En oikein ymmärrä poliitikkoja, jotka vastustavat metropoli-ajatusta eli pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä vedoten, että seutuyhteistyömalli toimii hyvin. Hyvin my ass!!! Tämä päiväkotijuttu on vain yksi asia, joka osoittaa ettei homma toimi yhtään. Mistä sitä tietää muualta muuttavana minne sitä pääakaupunkiseudulla päätyy? Jonotettava kaupunki pitää kuitenkin valita 3kk etukäteen jotta ylipäänsä saa jonkun paikan. Esimerkkejä on vaikka kuinka monta siitä, miten tämä malli ei toimi ollenkaan. Onko esim. mitään järkeä, että vaikka sinulla olisi Helsingin sisäinen julkisen liikenteen kk lippu, joudut maksamaan täyden hinnan matkatessasi yhden tai kaksi pysäkinväliä Pitäjänmäeltä Leppävaaraan? Ei todellakaan, mutta näinhän se on. Asuminen, julkinen, liikenne ja palvelut katkeavat kuntarajoilla. En todellakaan ymmärrä, kuinka poliitikot kehtaavat väittää homman toimivan. Toivottavasti Helsinki ja Vantaa saavat yhdistymishankkeen eteenpäin mahdollisimman pian ja Espookin pakotetaan puoliväkisin mukaan. Vaikka siinä sitten nousisi veroäyri hitusen. Kyllä niitä maahanmuuttajiakin on täällä "rikkaassa" Espoossa nyt jo...
maanantaina, tammikuuta 03, 2011
Tukholma-Helsinki-Espoo
Muutama huomio nyt kun ollaan oltu Tukholmassa pitkästä aikaa vähän pitempään - kaikilla paikoilla on hyvät ja huonot puolensa...
Otimme taksin laivaterminaalista. Taksiin sai tilattua lastenistuimen, mutta ainoastaan yksi kpl per auto ja 5kk vanhasta lapsesta ylöspäin. Toisaalta Vera ei saa edelleenkään matkustaa taksissa ilman lastenistuinta. Suomessa taksiin ei saa tilattua istuinta (yhdestä firmasta pääkaupunkiseudulla olen lukenut jossa tämä onnistuu, mutta olen unohtanut nimen - tietääkö kukaan?). Toisaalta Vera sai istua taksissa ilman istuinta jo alle 2 vuotiaana. Muistan miten järkyttynyt olin, kun olimme istuneet iltaa ystävien luona, ja sitten kun olimme lähdössä kotiin, taksikuskin neuvo oli laittaa vajaa 2v lapsi takapenkille istumaan aikuisen turvavöihin. Ei ikinä turvallisuuden ihmemaassa Ruotsissa! Vähän kyllä nyt rasittaa, ettei lapsi voi istua 10 min matkaa ilman istuinta, kun on sen verran iso että hyvin jo matkustaa lapsikorokkeella (tiedätte varmaan mitä tarkoitan?).
No anyway, tultiin sitten satamasta kahdella kyydillä - isi ja Vera taksilla tavaroiden kanssa, äiti ja Vidar metrolla vaunujen kera. Hyvin se niinkin meni. Mutta kyllä on naapurimaiden taksikulttuurissa eroa tässä(kin) asiassa.
Sitten toiseen asiaan: miten mahtavaa onkaan asua keskustassa. Tänään miehen tultua töistä pääsin itse vähän kauppoihin ja kaupungille - ovi auki, ulos ja parin minuutin kävelyn jälkeen olin keskustassa.
Toisaalta kaupat sulkevat, järkytys järkytys, klo 18.30 tai 19. Sen jälkeen taitaa isoimmat tavaratalot olla auki (NK ja Åhléns) mutta muuten kiinni. NK:n ale ei ollut vielä alkanut joten sieltä ei viitsinyt ostaa mitään. Muutenkaan tämän hetkisillä euron kursseilla ei juuri kannata Tukholmassa shoppailla (kiitos vaan Kreikka ja Irlanti..). Mutta siis nyt muistan miten kypsää se olikaan, kun koskaan ei kerennyt kauppoihin...
Jos asuisi keskustassa, pääsisi jumppaankin joskus, kun tunnin keikka olisi helppo heittää naapuriin. Nythän musta on tullut täydellinen sohvaperuna. Tietysti arkipäivän jumppaa vauvaa kannellessa ja vaunuja työnnellessä tulee.
Ja vaunujen työntelystä puheenollen, Tukholmassa on aurattu ihan hävyttömän huonosti!! Espoo vetää siis voiton Tukholma-Helsinki-Espoo vertailussa. Espoohan tietysti ei ole "kaupunki", joten siellä on paljon helpompi aurata. Mutta silti, Helsingissäkin oli paljon helpompi työnnellä kuin täällä sohjon läpi. Tänään kun menimme kaverien luokse bussilla Nackaan, olimme bussista jäätyämme keskellä lumikinosta. Se ei ollut kauhea kivaa kera vaunujen ja sen 3 vuotiaan joka roikkui niistä vaunista. Kävellä keskellä autotietä kun jalkakäytävää ei vaan ollut. Ruotsi on ilmeisesti vielä Suomeakin huonommin varautunut lumen tuloon...
Niin ja bussissa tosiaan täälläkin saa vaunujen kanssa matkustaa ilmaiseksi, muttei edelleenkään muissa julkisissa kulkuvälineissä. Metrossa, tvärbanassa ja paikallisjunissa pitää maksaa. Siinä kyllä Helsinki/pääkapunkiseutu vetää pidemmän korren.
Että puolensa ja puolensa :)
Otimme taksin laivaterminaalista. Taksiin sai tilattua lastenistuimen, mutta ainoastaan yksi kpl per auto ja 5kk vanhasta lapsesta ylöspäin. Toisaalta Vera ei saa edelleenkään matkustaa taksissa ilman lastenistuinta. Suomessa taksiin ei saa tilattua istuinta (yhdestä firmasta pääkaupunkiseudulla olen lukenut jossa tämä onnistuu, mutta olen unohtanut nimen - tietääkö kukaan?). Toisaalta Vera sai istua taksissa ilman istuinta jo alle 2 vuotiaana. Muistan miten järkyttynyt olin, kun olimme istuneet iltaa ystävien luona, ja sitten kun olimme lähdössä kotiin, taksikuskin neuvo oli laittaa vajaa 2v lapsi takapenkille istumaan aikuisen turvavöihin. Ei ikinä turvallisuuden ihmemaassa Ruotsissa! Vähän kyllä nyt rasittaa, ettei lapsi voi istua 10 min matkaa ilman istuinta, kun on sen verran iso että hyvin jo matkustaa lapsikorokkeella (tiedätte varmaan mitä tarkoitan?).
No anyway, tultiin sitten satamasta kahdella kyydillä - isi ja Vera taksilla tavaroiden kanssa, äiti ja Vidar metrolla vaunujen kera. Hyvin se niinkin meni. Mutta kyllä on naapurimaiden taksikulttuurissa eroa tässä(kin) asiassa.
Sitten toiseen asiaan: miten mahtavaa onkaan asua keskustassa. Tänään miehen tultua töistä pääsin itse vähän kauppoihin ja kaupungille - ovi auki, ulos ja parin minuutin kävelyn jälkeen olin keskustassa.
Toisaalta kaupat sulkevat, järkytys järkytys, klo 18.30 tai 19. Sen jälkeen taitaa isoimmat tavaratalot olla auki (NK ja Åhléns) mutta muuten kiinni. NK:n ale ei ollut vielä alkanut joten sieltä ei viitsinyt ostaa mitään. Muutenkaan tämän hetkisillä euron kursseilla ei juuri kannata Tukholmassa shoppailla (kiitos vaan Kreikka ja Irlanti..). Mutta siis nyt muistan miten kypsää se olikaan, kun koskaan ei kerennyt kauppoihin...
Jos asuisi keskustassa, pääsisi jumppaankin joskus, kun tunnin keikka olisi helppo heittää naapuriin. Nythän musta on tullut täydellinen sohvaperuna. Tietysti arkipäivän jumppaa vauvaa kannellessa ja vaunuja työnnellessä tulee.
Ja vaunujen työntelystä puheenollen, Tukholmassa on aurattu ihan hävyttömän huonosti!! Espoo vetää siis voiton Tukholma-Helsinki-Espoo vertailussa. Espoohan tietysti ei ole "kaupunki", joten siellä on paljon helpompi aurata. Mutta silti, Helsingissäkin oli paljon helpompi työnnellä kuin täällä sohjon läpi. Tänään kun menimme kaverien luokse bussilla Nackaan, olimme bussista jäätyämme keskellä lumikinosta. Se ei ollut kauhea kivaa kera vaunujen ja sen 3 vuotiaan joka roikkui niistä vaunista. Kävellä keskellä autotietä kun jalkakäytävää ei vaan ollut. Ruotsi on ilmeisesti vielä Suomeakin huonommin varautunut lumen tuloon...
Niin ja bussissa tosiaan täälläkin saa vaunujen kanssa matkustaa ilmaiseksi, muttei edelleenkään muissa julkisissa kulkuvälineissä. Metrossa, tvärbanassa ja paikallisjunissa pitää maksaa. Siinä kyllä Helsinki/pääkapunkiseutu vetää pidemmän korren.
Että puolensa ja puolensa :)
keskiviikkona, joulukuuta 29, 2010
Vuosi Suomessa
Joulut on juhlittu (aatto oltiin meillä ja selvisin hengissä kun mies totuttuun tapaan oli keittiövuorossa :) ja nyt sitten pari päivää enää vuoteen 2011. Vuosi Suomessa on takana, ja olemme siis päättäneet pysyä täällä ainakin kesään saakka. Muutto takaisin Tukholmaan on edessä luultavasti ensi kesän jälkeen. Aluksihan ajattelimme tulevamme ainakin vuodeksi, ja koska kaikki on mennyt pääasiassa hyvin, tuntuu turhalta kiirehtiä takaisin tässä vaiheessa. Muuttaminen -20 asteen pakkasissa 4kk vanhan vauvan kanssa ei myöskään juuri houkuta ...!
Mutta mutta... Valitin tätä jo joskus aiemminkin, mutta pakko taas purnata, kun tänään oltiin kaupungissa enkä keksinyt mitään ei-kaupallista tekemistä 3-vuotiaalle. Onko missään museossa lapsille ei ohjelmoitua tilaa /leikkipaikkaa? Mieleen tuli Postimuseo, mutta sepäs olikin tämän loppuviikon kiinni. Sopivasti, kun ihmisillä olisi aikaa mennä museoihin?? Tiedän että kansallismuseossa on jotain, mutta se on käsittääkseni maksullista (ainakin aikuiselle)? Kiasmassa tai Ateneumissa ei käsittääkseni ole mitään, mikä on aivan käsittämättömän kummallista. Ettei tänä päivänä satsata tuleviin kuluttajiin???
Tukholmassa kun näitä paikkoja on pilvin pimein, ja se peseekin Helsingin ihan kuusnolla- ihan heti tulee mieleen
Kaupunginmuseo,jossa on aivan mahtava tori lapsille (ilmainen)
Kulturhuset (ilmainen aivan upea lastentila)
Poliisimuseo (maksullinen)
Astrid Lingren maailma Junibacken (maksullinen, mutta ainoastaan lapsille tarkoitettu)
Tekniska museet (maksullinen)
muissakin museoissa on lapset huomioitu. Voitte lähettää vinkkejä sekä Tukholmaan että Helsinkiin liittyen, ja mielellään jos tiedätte mitä voi ex tempore 3 vuotiaan kanssa tehdä keskustassa, kertokaa?
Huomenna lähdemme koko konkkaronkka peräti viikoksi Tukholmaan - saa nähdä tuleeko mieli muuttaa samantien :) Mukavaa ja jännittävääkin, kun mies meinaa tehdä ensi viikolla töitä ja mun pitää hoidella lapsi-vauva-aktiviteetit ainakin muutamana päivänä. Onneksi parikin kaveria lapsineen on buukattu meille seuraksi.
Ja kotiin palattuamme Vidar täyttää jo 4kk! Aika lentää, ja ukko kasvaa niin että kohisee. Kohta ei kyllä enää rintamaito riitä, mutta 4kuisena saa toki alkaakin maistella pöperöitä.
Mutta mutta... Valitin tätä jo joskus aiemminkin, mutta pakko taas purnata, kun tänään oltiin kaupungissa enkä keksinyt mitään ei-kaupallista tekemistä 3-vuotiaalle. Onko missään museossa lapsille ei ohjelmoitua tilaa /leikkipaikkaa? Mieleen tuli Postimuseo, mutta sepäs olikin tämän loppuviikon kiinni. Sopivasti, kun ihmisillä olisi aikaa mennä museoihin?? Tiedän että kansallismuseossa on jotain, mutta se on käsittääkseni maksullista (ainakin aikuiselle)? Kiasmassa tai Ateneumissa ei käsittääkseni ole mitään, mikä on aivan käsittämättömän kummallista. Ettei tänä päivänä satsata tuleviin kuluttajiin???
Tukholmassa kun näitä paikkoja on pilvin pimein, ja se peseekin Helsingin ihan kuusnolla- ihan heti tulee mieleen
Kaupunginmuseo,jossa on aivan mahtava tori lapsille (ilmainen)
Kulturhuset (ilmainen aivan upea lastentila)
Poliisimuseo (maksullinen)
Astrid Lingren maailma Junibacken (maksullinen, mutta ainoastaan lapsille tarkoitettu)
Tekniska museet (maksullinen)
muissakin museoissa on lapset huomioitu. Voitte lähettää vinkkejä sekä Tukholmaan että Helsinkiin liittyen, ja mielellään jos tiedätte mitä voi ex tempore 3 vuotiaan kanssa tehdä keskustassa, kertokaa?
Huomenna lähdemme koko konkkaronkka peräti viikoksi Tukholmaan - saa nähdä tuleeko mieli muuttaa samantien :) Mukavaa ja jännittävääkin, kun mies meinaa tehdä ensi viikolla töitä ja mun pitää hoidella lapsi-vauva-aktiviteetit ainakin muutamana päivänä. Onneksi parikin kaveria lapsineen on buukattu meille seuraksi.
Ja kotiin palattuamme Vidar täyttää jo 4kk! Aika lentää, ja ukko kasvaa niin että kohisee. Kohta ei kyllä enää rintamaito riitä, mutta 4kuisena saa toki alkaakin maistella pöperöitä.
torstaina, joulukuuta 09, 2010
3kk
Vidar täytti sitten jo 3kk tiistaina. Iso poika! Vielä mennään pelkällä rintamaidolla (imetys toimii nyt alkuongelmien jälkeen hienosti), mutta tammikuussa voi sitten jo alkaa maistella ruokia jos siltä tuntuu.
Mies vei Veran tänään päiväkotiin ja tällaiset uniaamut vauvan kanssa on kyllä ihania. Ei mihinkään kiire, pötkylä tuhisee vieressä. Huomenna tuleekin sitten Ruotsin vieraat ristiäisiin ja viikonloppuna riittää tekemistä...
Ja lunta tulee, meillä ollaan ihan alppikylätunnelmissa. Täytyy sanoa, että vaikka Espoota muuten aina mollaan, niin auraamisessa kaupunki on kyllä onnistunut yli odotusten. Tänä käsittämättömän lumisena alkutalvena ei oltaisi varmaan muuten päästy mihinkään, mutta täällä meillä peräti pyörätietkin on aurattu siististi vaunuilijan kulkea! Meidän hiekkatie ajellaan hienosti päivittäin. Hesarin mukaan Helsingissä on todellisia ongelmia lumen kanssa, ja ainakaan viime talvena ei ollut toivoakaan Etelä-Haagassa ajaa pienemmille kaduille. Jotain kredittiä siis (autokaupunki)Espoolle, kun pyörä- ja kävelyväylätkin hoidetaan mallikkaasti!
Mies vei Veran tänään päiväkotiin ja tällaiset uniaamut vauvan kanssa on kyllä ihania. Ei mihinkään kiire, pötkylä tuhisee vieressä. Huomenna tuleekin sitten Ruotsin vieraat ristiäisiin ja viikonloppuna riittää tekemistä...
Ja lunta tulee, meillä ollaan ihan alppikylätunnelmissa. Täytyy sanoa, että vaikka Espoota muuten aina mollaan, niin auraamisessa kaupunki on kyllä onnistunut yli odotusten. Tänä käsittämättömän lumisena alkutalvena ei oltaisi varmaan muuten päästy mihinkään, mutta täällä meillä peräti pyörätietkin on aurattu siististi vaunuilijan kulkea! Meidän hiekkatie ajellaan hienosti päivittäin. Hesarin mukaan Helsingissä on todellisia ongelmia lumen kanssa, ja ainakaan viime talvena ei ollut toivoakaan Etelä-Haagassa ajaa pienemmille kaduille. Jotain kredittiä siis (autokaupunki)Espoolle, kun pyörä- ja kävelyväylätkin hoidetaan mallikkaasti!
lauantaina, marraskuuta 13, 2010
Ravintolakokemus
Mies täytti eilen vuosia ja kävimme ulkona syömässä. Vera oli mummolassa yökylässä, Vidar tuli mukaan ravintolaan. Vuosi sitten olin antanut miehelle synttärilahjaksi ravintolaillan Luomossa, joka sitten vähän synttärin jälkeen palkittiin peräti Michelin-tähdellä. Alkuvuodesta olin jo varannut pöydän, mutta sitten alkuraskaus ja iltapahoinvointi yllätti = mulle maistui pelkkä spaghetti. Ei hirveästi huvittanut mennä yhteen Helsingin kalleimmista ravintoloista nirsoilemaan :) Kokeellinen keittiö epäilytti myös raskauden osalta - raskaana kun tunnetusti on hyvin rajoittunut ruokavalio. Joten nyt siis vihdoin sain annettua miehelle viime vuoden synttärilahjan!
Ensinnäkin, viikko sitten kirjoitin lapsista ja ravintoloista - voi sanoa, että Luomossa oli erinomainen vastaanotto "vauva mukana" kombolle. Ei mitään ongelmaa, tosin mitään erillistä soppea ei löytynyt kun paikkoja on vain 30. Mutta tunnettiin itsemme ja vauva tosi tervetulleiksi, eikä imetyskään tuntunut hirvittävän vaivaannuttavalta. Palvelu oli loistavaa.
Ruoka oli todella hyvää, jännittäviä yhdistelmiä ja uusia makuja. Luomossa on vain yksi menu, josta voi valita joko 3 aterian, 5 tai 7 aterian menun. Lisänä voi ottaa juustolautasen. Luomon www-sivuilta löytyy myös kuvia annoksista. Todella wow, ruokataidetta ! Voin todellakin suositella (jos haluaa vähän luksusta). Mutta tänne en ottaisi sitä 3 vuotiasta mukaan. Vidar taas käyttäytyi kuin pieni enkeli, heräsi kesken ruokailun mutta istui sylissä tyytyväisenä ja tarkkaili ympäristöä, ja nukahti maidon jälkeen vanhempien alkaessa jälkiruoalle. Tämähän oli jo Vidarin toinen ravintolakeikka ilta-aikaan, myös Tukholmassa Vidar pääsi äidin mukaan suomityttöjen illalliselle ihanaan Haga Deliin. Hienosti meni myös siellä.
Vähän harmitti kun jouduttiin aika kauan odottamaan junaa kotiin, että "ajattele jos asuttaisiin keskustassa, miten helppoa tällainen olisi". Kun lähdettiin alkuillasta rankkasateessa junalle (en ymmärrä miksei Suomessa ole takseja joihin saisi tilata vauvanistuimen, todella surkeaa), joka tietysti VR:n tapaan oli 15 min myöhässä, hiukan ketutti tämä lähiöelämä....
Vidar on nykyään kovasti seurallinen, lukee kuvakirjaa innokkaasti ja heiluttelee räpyliään siihen malliin kirjan suuntaan että pian varmaan tarttumishommat on lähellä. Hellyyttävää!
Nyt ukko huutelee tuolla joten pitää mennä - hyvää isänpäivän aattoa kaikille!
Ps. Luinpas tässä vanhoja blogimerkintojä Veran ekalta 3kk ajalta - mielenkiintoista pienet erot Suomen ja Ruotsin välillä, mm jälikarkastus Suomessa 1½ synnytyksestä, Ruotsissa 3kk päästä vasta. Rokotuksetkin tulee vähän eri tahtiin, Ruotsissa eka jo 3kk kun Suomessa silloin saa ainoastaan Rotan. Rotaa ei Ruotsissa ainakaan aiemmin saanut ollenkaan.
Huvitti myös kommentti, että tokan kanssa kaikki olisi varmaan erilaista. Imetyskin sujuisi kuin itsestään. Buaahaaa, vähänpä sitä tiesi...
Ja sitten olin lähdössä illanviettoon ja Vera jäi ekaa kertaa isälle hoitoon kun Vera täytti 3kk. Nyt olen ilmoittautunut työpaikan joulujuhliin 3.12. joten suunnilleen samoihin mennään.
Ensinnäkin, viikko sitten kirjoitin lapsista ja ravintoloista - voi sanoa, että Luomossa oli erinomainen vastaanotto "vauva mukana" kombolle. Ei mitään ongelmaa, tosin mitään erillistä soppea ei löytynyt kun paikkoja on vain 30. Mutta tunnettiin itsemme ja vauva tosi tervetulleiksi, eikä imetyskään tuntunut hirvittävän vaivaannuttavalta. Palvelu oli loistavaa.
Ruoka oli todella hyvää, jännittäviä yhdistelmiä ja uusia makuja. Luomossa on vain yksi menu, josta voi valita joko 3 aterian, 5 tai 7 aterian menun. Lisänä voi ottaa juustolautasen. Luomon www-sivuilta löytyy myös kuvia annoksista. Todella wow, ruokataidetta ! Voin todellakin suositella (jos haluaa vähän luksusta). Mutta tänne en ottaisi sitä 3 vuotiasta mukaan. Vidar taas käyttäytyi kuin pieni enkeli, heräsi kesken ruokailun mutta istui sylissä tyytyväisenä ja tarkkaili ympäristöä, ja nukahti maidon jälkeen vanhempien alkaessa jälkiruoalle. Tämähän oli jo Vidarin toinen ravintolakeikka ilta-aikaan, myös Tukholmassa Vidar pääsi äidin mukaan suomityttöjen illalliselle ihanaan Haga Deliin. Hienosti meni myös siellä.
Vähän harmitti kun jouduttiin aika kauan odottamaan junaa kotiin, että "ajattele jos asuttaisiin keskustassa, miten helppoa tällainen olisi". Kun lähdettiin alkuillasta rankkasateessa junalle (en ymmärrä miksei Suomessa ole takseja joihin saisi tilata vauvanistuimen, todella surkeaa), joka tietysti VR:n tapaan oli 15 min myöhässä, hiukan ketutti tämä lähiöelämä....
Vidar on nykyään kovasti seurallinen, lukee kuvakirjaa innokkaasti ja heiluttelee räpyliään siihen malliin kirjan suuntaan että pian varmaan tarttumishommat on lähellä. Hellyyttävää!
Nyt ukko huutelee tuolla joten pitää mennä - hyvää isänpäivän aattoa kaikille!
Ps. Luinpas tässä vanhoja blogimerkintojä Veran ekalta 3kk ajalta - mielenkiintoista pienet erot Suomen ja Ruotsin välillä, mm jälikarkastus Suomessa 1½ synnytyksestä, Ruotsissa 3kk päästä vasta. Rokotuksetkin tulee vähän eri tahtiin, Ruotsissa eka jo 3kk kun Suomessa silloin saa ainoastaan Rotan. Rotaa ei Ruotsissa ainakaan aiemmin saanut ollenkaan.
Huvitti myös kommentti, että tokan kanssa kaikki olisi varmaan erilaista. Imetyskin sujuisi kuin itsestään. Buaahaaa, vähänpä sitä tiesi...
Ja sitten olin lähdössä illanviettoon ja Vera jäi ekaa kertaa isälle hoitoon kun Vera täytti 3kk. Nyt olen ilmoittautunut työpaikan joulujuhliin 3.12. joten suunnilleen samoihin mennään.
perjantaina, joulukuuta 18, 2009
Helsinki vs. Tukholma
Yksi lukija tässä kommentoi, ettei Tukholmaa ja Helsinkiä voi verrata ja jäin sitä miettimään. Lopputulos: ei tietenkään tarvitse, mutta kyllä minun mielestäni voi. Kaksi pohjoismaista kaupunkia, suunnilleen samaa kokoluokkaa, minusta on ihan luontevaa verrata niitä keskenään. Toki voisi verrata myös Osloa ja Helsinkiä, tai Köpistä ja Helsinkiä, mutta itselleni on toki sopivaa verrata juuri Helsinkiä ja Tukholmaa, molemmissa kaupungeissa pitkään asuneena. Ja koska etenkin nyt miettii paljno sitä, kummassa ennemmin asuu ja molemmat ovat mahdollisia, on toki aika keskeinen kysymys: kumpi kaupunki minun mielestäni on kivempi?
Siitä olen toki samaa mieltä, ettei mitenkään voi päätellä, että toinen kaupunki olisi toista PAREMPI. Mutta eri mittapuilla on ihan kohtuullista mielestäni verrata, ja tulla ehkä eri tuloksiin riippuen mitä puolia kaupungeissa katselee. Joissain asioissa Helsinki voittaa, toisissa Tukholma. Toki moni asia on lisäksi subjektiivinen - onko kansainvälisyys hyvästä vai pahasta, onko pienempi koko mukavaa vai ahdistavaa?
Muutamia itselleni mieleen tulevia juttuja:
Omasta mielestäni on ihan selvää, että Tukholmassa on runsaampi ja monipuolisempi ravintolatarjonta. Noin korttelin sisään mahtuu 4-5 sushipaikkaa, pari thai-ravintolaa, muutama pizzeria, yksi vietnamilainen, yksi korealainen, yksi ranskalainen, pari intialaista, kebab-paikkoja ja sitten sitä tavallista ravintolaa päälle. Verrattuna Helsingin Töölöön, no way. Helsingissä on tosin enemmän venäläisiä ja nepalilaisia ravintoloita, jostain kumman syystä. Mutta tässä näkyy se fakta, että Ruotsiin on muutettu suuressa määrin, kulttuurien kirjo ja muualta tulleiden määrä on ihan toista luokkaa kuin Helsingissä.
Toki asian voi myös nähdä niin päin, että Ruotsiin on aina tullut liikaa väkeä muualta ja Ruotsi on surkeasti epäonnistunut maahanmuuttajapolitiikassaan. Täällä Tukholman lähiöt (tai Malmön tai Göteborgin) on maahanmuuttaja-ghettoja, sellaista ei Helsingissä onneksi ainakaan vielä ole.
Minä kuitenkin näin monikulttuurisuuden enemmän rikkautena, ja rakastan sen mahdollistamaa ravintolatarjontaa. Ja vaikka Helsingissä sushia jo saisikin, ei sitä vaan löydy joka korttelista, vai väitättekö vastaan? Ravintolatarjontaa tullee siis ikävä.
Toisaalta Helsingin yöelämä on hauskempaa, kapakat on auki pidempään, tarjonta on parempaa ja mielenkiintoisempaa. Helsingin meno on boheemimpaa, vähän outoa verrattuna tähän ruotsalaiseen keskivertomeininkiin (tai sitten mä olen vaan liian vanha & out täällä...)
Molemmissa toimii julkinen liikenne, mutta Tukholmassa on loistava metroverkko, Helsingissä ihan tynkä. Toisaalta nostan hattua Helsingin politiikalle antaa vaunujen kanssa liikkuvan kulkea ilmaiseksi kaikissa kulkuvälineissä. Tukholmassa näin saa tehdä ainoastaa bussissa, metroon ja junaan pitäää maksaa. Kovin epätasa-arvoista, väitän. Pääset halvemmalla jos asut bussilinjan kuin metrolinjan varrella.
Tukholmassa joka jannu näyttää tasan samalta. H&M:stä tai vastaavasta ostetut vaatteet, sama frisyyri, samat kengät. Kuunnellaan samaa musiikkia, mielelllään amrerikkalaista tai ruotsalaista poppia. Tylsää. Svedut on tosi samasta puusta veistettyjä. Kaikkein pitää itse asiassa toimia samoin. Yritäpä poiketa ruodusta...
Tukholmalaiset ovat ylimielisiä. Ruotsi ja Tukholma ovat maailman napa eikä muista tarviste välittää. Mikä Suomi? Mikä Norja? Jotain pikkuvaltioita Ruotsin imperiumin laidalla...
Tukholmassa asuu keskusta-alueella paljon lapsiperheitä. Helsingissä ne ovat lähes kadonneet, joka on mun mielestä tylsää. Meidänkin talossa asuu tosi monta lapsiperhettä, ja puistoon tuskin mahtuu kun lapsia on kun pipoo.
Tukholmassa on paljon lähikauppoja, joissa on hyvä tarjonta ja lihatiski ym. Helsingissä suurin osa lähikaupoista on Alepoja ja Siwoja, jos niitäkään. Suuri osa ruokaosotoksista on siirtynyt kehien varrelle supermarketteihin. Tosin se ehkä riippu siitä missä asuu? Lukijat ehkä tietää paremmin?
Helsingissä on Hietsu. Tukholmassa ei ole vastaavaa hiekkarantaa, keskellä kaupunkia. Tukholmassa on saaristo, kertakaikkiaan käsittämättömän upea saaristo ja meri joka puolella.
Tukholmassa autot pysähtyy ja päästää jalankulkijan yli tien. Helsingissä autot kiihdyttää nähdessään jalankulkijan.
Tukholmassa kaupat sulkee viikolla seitsemältä. Helsingissä ne on auki yhdeksään.
Helsinki on rosoinen, Helsingissä on särmää. Rakastan rantoja ja Suomenlinnaa, kauppatoria ja Hakaniemen hallia, Kallion katuja, kirpputoreja ja jopa niitä puistoissa juopottelevia porukoita. Rakastan sitä, ettei tarvitse olla poliittisesti korrekti, ettei tarvitse tehdä niin kuin muutkin.
Tukholma on ihana kaupunki, ja loppujen lopuksi täällä saattaa olla kivempi asua (aika moni asia puhuu itse asiassa sen puolesta, pelottavaa!), mutta kyllä Helsinki tulee aina olemaan mun kotikaupunkini, mun sielunmaisemani.
Siitä olen toki samaa mieltä, ettei mitenkään voi päätellä, että toinen kaupunki olisi toista PAREMPI. Mutta eri mittapuilla on ihan kohtuullista mielestäni verrata, ja tulla ehkä eri tuloksiin riippuen mitä puolia kaupungeissa katselee. Joissain asioissa Helsinki voittaa, toisissa Tukholma. Toki moni asia on lisäksi subjektiivinen - onko kansainvälisyys hyvästä vai pahasta, onko pienempi koko mukavaa vai ahdistavaa?
Muutamia itselleni mieleen tulevia juttuja:
Omasta mielestäni on ihan selvää, että Tukholmassa on runsaampi ja monipuolisempi ravintolatarjonta. Noin korttelin sisään mahtuu 4-5 sushipaikkaa, pari thai-ravintolaa, muutama pizzeria, yksi vietnamilainen, yksi korealainen, yksi ranskalainen, pari intialaista, kebab-paikkoja ja sitten sitä tavallista ravintolaa päälle. Verrattuna Helsingin Töölöön, no way. Helsingissä on tosin enemmän venäläisiä ja nepalilaisia ravintoloita, jostain kumman syystä. Mutta tässä näkyy se fakta, että Ruotsiin on muutettu suuressa määrin, kulttuurien kirjo ja muualta tulleiden määrä on ihan toista luokkaa kuin Helsingissä.
Toki asian voi myös nähdä niin päin, että Ruotsiin on aina tullut liikaa väkeä muualta ja Ruotsi on surkeasti epäonnistunut maahanmuuttajapolitiikassaan. Täällä Tukholman lähiöt (tai Malmön tai Göteborgin) on maahanmuuttaja-ghettoja, sellaista ei Helsingissä onneksi ainakaan vielä ole.
Minä kuitenkin näin monikulttuurisuuden enemmän rikkautena, ja rakastan sen mahdollistamaa ravintolatarjontaa. Ja vaikka Helsingissä sushia jo saisikin, ei sitä vaan löydy joka korttelista, vai väitättekö vastaan? Ravintolatarjontaa tullee siis ikävä.
Toisaalta Helsingin yöelämä on hauskempaa, kapakat on auki pidempään, tarjonta on parempaa ja mielenkiintoisempaa. Helsingin meno on boheemimpaa, vähän outoa verrattuna tähän ruotsalaiseen keskivertomeininkiin (tai sitten mä olen vaan liian vanha & out täällä...)
Molemmissa toimii julkinen liikenne, mutta Tukholmassa on loistava metroverkko, Helsingissä ihan tynkä. Toisaalta nostan hattua Helsingin politiikalle antaa vaunujen kanssa liikkuvan kulkea ilmaiseksi kaikissa kulkuvälineissä. Tukholmassa näin saa tehdä ainoastaa bussissa, metroon ja junaan pitäää maksaa. Kovin epätasa-arvoista, väitän. Pääset halvemmalla jos asut bussilinjan kuin metrolinjan varrella.
Tukholmassa joka jannu näyttää tasan samalta. H&M:stä tai vastaavasta ostetut vaatteet, sama frisyyri, samat kengät. Kuunnellaan samaa musiikkia, mielelllään amrerikkalaista tai ruotsalaista poppia. Tylsää. Svedut on tosi samasta puusta veistettyjä. Kaikkein pitää itse asiassa toimia samoin. Yritäpä poiketa ruodusta...
Tukholmalaiset ovat ylimielisiä. Ruotsi ja Tukholma ovat maailman napa eikä muista tarviste välittää. Mikä Suomi? Mikä Norja? Jotain pikkuvaltioita Ruotsin imperiumin laidalla...
Tukholmassa asuu keskusta-alueella paljon lapsiperheitä. Helsingissä ne ovat lähes kadonneet, joka on mun mielestä tylsää. Meidänkin talossa asuu tosi monta lapsiperhettä, ja puistoon tuskin mahtuu kun lapsia on kun pipoo.
Tukholmassa on paljon lähikauppoja, joissa on hyvä tarjonta ja lihatiski ym. Helsingissä suurin osa lähikaupoista on Alepoja ja Siwoja, jos niitäkään. Suuri osa ruokaosotoksista on siirtynyt kehien varrelle supermarketteihin. Tosin se ehkä riippu siitä missä asuu? Lukijat ehkä tietää paremmin?
Helsingissä on Hietsu. Tukholmassa ei ole vastaavaa hiekkarantaa, keskellä kaupunkia. Tukholmassa on saaristo, kertakaikkiaan käsittämättömän upea saaristo ja meri joka puolella.
Tukholmassa autot pysähtyy ja päästää jalankulkijan yli tien. Helsingissä autot kiihdyttää nähdessään jalankulkijan.
Tukholmassa kaupat sulkee viikolla seitsemältä. Helsingissä ne on auki yhdeksään.
Helsinki on rosoinen, Helsingissä on särmää. Rakastan rantoja ja Suomenlinnaa, kauppatoria ja Hakaniemen hallia, Kallion katuja, kirpputoreja ja jopa niitä puistoissa juopottelevia porukoita. Rakastan sitä, ettei tarvitse olla poliittisesti korrekti, ettei tarvitse tehdä niin kuin muutkin.
Tukholma on ihana kaupunki, ja loppujen lopuksi täällä saattaa olla kivempi asua (aika moni asia puhuu itse asiassa sen puolesta, pelottavaa!), mutta kyllä Helsinki tulee aina olemaan mun kotikaupunkini, mun sielunmaisemani.
sunnuntaina, marraskuuta 15, 2009
Lapsen kanssa harrastusta?
Yritin etsiä harrastusmahdollisuuksia Helsingissä /pääkaupunkiseudulla lapsen kanssa, mutta en löydä mitään. Hesarin sivuilta ei löytynyt mitään järkevää, työväenopisto ei näytä järjestävän lapsille mitään enkä tiedä mistä muualta hakisin. Olenko vaan vähän huono hakemaan vai mitä?Esimerkiksi jotain musiikki, laulu, tanssiryhmiä, kuka niitä järjestää? Ja siis ei mitään Tanssiopiston 500 euron balettikursseja, vaan marakasseja ja pomppimista...
keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2009
Päivähoidosta
Aiempaan päivähoitokommenttiin liittyen, välillä kyllä ihmettelee mitä Helsingissä oikein tapahtuu. Tiedän helsinkiläisen päiväkodin, jossa eräässä ryhmässä on ollut viime ajan erittäin suuri vaihtuvuus, vakituinen lastentarhanopettaja on ollut sairaslomalla marraskuusta lähtien, ja sen jälkeen ryhmässä on ollut 17 sijaista - jopa 3 eri sijaista viikossa. Siis 17 sijaista 4 kuukauden aikana!
Tämähän on aivan järkyttävää ryhmän lapsia kohtaan. Ryhmässä on 23 3-5 vuotiasta lasta ja 2 lastenhoitajaa hoitaa käytännössä myös lastentarhanopettajan työt, koska lastentarhanopettajan sijaiset vaihtuvat koko ajan. Lapset eivät jaksa enää edes kysellä kuka uusi sijainen mahtaa olla - sehän kohta lähtee kuitenkin pois. Puhu siinä sitten luottamuksellisesta päivähoitosuhteesta.
En tiedä, onko tämä yleistäkin, mutta ei todellakaan anna kovin hyvää kuvaa Helsingin kaupungin päivähoidosta. Kun eräs ryhmän hoitaja haluaisi eläkkeelle jäämisen sijaan jatkaa osa-aikaisena, oli ylemmältä taholta todettu, että se ei todellakaan onnistu, kukas ne hommat sitten tekee. Parempi että tyyppi jää kokonaan eläkkeelle, ja saadaan ryhmään yksi vaihtuva sijainen lisää. (Eikä muuten ihan tue Vanhasen linjaa siitä, että suomalaiset saataisiin pysymään töissä pidempään... toinen käsi ei taas tiedä mitä toinen tekee)
Ja kun oli vedottu että perjantaisin on vähän väljempää, että jos edes silloin, oli vastaus ollut: väljempää! Eihän sellaista saa olla! Kiintiöt on täytettävä! Lapsia lisää, ovista ja ikkunoista, jotta saadaan kaikki neliöt varmasti käytettyä ja papereihin hyvän näköiset numerot.
Tämähän on kuin aikanaan Neuvostoliitossa, väliäkö sillä onko kovin järkevää, mutta kun tavoitteessa lukee 1000 saapasta niin tuhat saapasta tuotetaan, vaikka kukaan ei niitä haluaisi. Vaikka ei kovin järkevää, paperissa lukee että jokaista hoitajaa ja neliötä kohden pitää olla 7,3 lasta niin sitähän on oltava ne 7,3 lasta paikalla.
Eipähän kaipaa takaisin Helsinkiin kun tämmösitä kuulee.
Tämähän on aivan järkyttävää ryhmän lapsia kohtaan. Ryhmässä on 23 3-5 vuotiasta lasta ja 2 lastenhoitajaa hoitaa käytännössä myös lastentarhanopettajan työt, koska lastentarhanopettajan sijaiset vaihtuvat koko ajan. Lapset eivät jaksa enää edes kysellä kuka uusi sijainen mahtaa olla - sehän kohta lähtee kuitenkin pois. Puhu siinä sitten luottamuksellisesta päivähoitosuhteesta.
En tiedä, onko tämä yleistäkin, mutta ei todellakaan anna kovin hyvää kuvaa Helsingin kaupungin päivähoidosta. Kun eräs ryhmän hoitaja haluaisi eläkkeelle jäämisen sijaan jatkaa osa-aikaisena, oli ylemmältä taholta todettu, että se ei todellakaan onnistu, kukas ne hommat sitten tekee. Parempi että tyyppi jää kokonaan eläkkeelle, ja saadaan ryhmään yksi vaihtuva sijainen lisää. (Eikä muuten ihan tue Vanhasen linjaa siitä, että suomalaiset saataisiin pysymään töissä pidempään... toinen käsi ei taas tiedä mitä toinen tekee)
Ja kun oli vedottu että perjantaisin on vähän väljempää, että jos edes silloin, oli vastaus ollut: väljempää! Eihän sellaista saa olla! Kiintiöt on täytettävä! Lapsia lisää, ovista ja ikkunoista, jotta saadaan kaikki neliöt varmasti käytettyä ja papereihin hyvän näköiset numerot.
Tämähän on kuin aikanaan Neuvostoliitossa, väliäkö sillä onko kovin järkevää, mutta kun tavoitteessa lukee 1000 saapasta niin tuhat saapasta tuotetaan, vaikka kukaan ei niitä haluaisi. Vaikka ei kovin järkevää, paperissa lukee että jokaista hoitajaa ja neliötä kohden pitää olla 7,3 lasta niin sitähän on oltava ne 7,3 lasta paikalla.
Eipähän kaipaa takaisin Helsinkiin kun tämmösitä kuulee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)