Hei vaan kaikki...Muutahan ei voi sanoa siihen, että edellisestä blogipostaukseksta on mennyt - 3 kuukautta?! Ei nyt ihan kerkeä tähän hommaan kaiken elämän kiireen keskellä. Ihmettelee hän, että ketkä kerkeää bloggailla? Vähän välillä miettii, josko tämän lopettaisi kokonaan. Tai alkaisikin kirjoittaa toista blogia, ihan salaa! Samalla pohtii, että kun elämä menee tällaista vauhtia, osaako siitä oikeasti nauttia ollenkaan? Huomaako yhtäkkiä, että mihin se 10 vuotta katosi?
Olimme oikeasti muutama viikko sitten elämän ekoilla (sitten lapsuuden, ja silloinkaan niitä nyt ei juuri juhlittu) 50v juhlilla! Härremun ja kaikkea. Toisaalta on iso onni, että kaveripiirissä on monen ikäisiä. Oma vanheneminenkaan ei tunnu niin hurjalta (=kurjalta?) kun on kavereita jotka on vielä PALJON vanhempia ... :) Toisaalta mukavaa, kun on myös kavereita jotka on paljon nuorempia. Eihän se ole se fyysinen ikä vaan se henkinen? Ei kyllä siitäkään ihan aina ole paljoa jäljellä. Se 18-vuotias hippi (silloin ei vielä ollut hipsterejä ..) on kyllä aika kaukana meikäläisestä nykyään...
Meillä oltiin matkalla joulun jälkeen, sitten pääasiassa kotosalla paitsi viime viikonloppuna oltiin laskettelemassa Rommessa kaveriperheen kanssa. Lunta ei juurikaan ollut, mutta meidän laskuihin kuitenkin riittävästi. Vera oppi viikonlopun aikana ihan huimasti. Ennen pois lähtöä meni jo isolla hissillä ylös ja laski isoimman mäen ihan itse alas. Tosi mahtavaa, ottaen huomioon että tämä oli rinteessä eka kerta tänä talvena ja viime vuonnakin käytiin vaan kerran.Tänä talvena ei ole juuri lunta ollutkaan. Ei minua kyllä suuremmin haittaa, fiilis on mitä mainioin kun töistä lähtiessä on valoisaa ja linnut laulaa! Kevät! :)
Vaalivuosi on pitkällä ja minua lähinnä ahdistaa. Täällä Ruotsissahan on oikea supervaalivuosi, ensin eurovaalit ja syksyllä niin eduskunta, landstinget kuin kunnallisvaalitkin. En vaan oikeasti pysty samaistumaan yhteenkään puolueeseen Ruotsissa. Yritys on kova, mutta ei kun ei. Ehkä pitäisi vain luovuttaa. Suomen puolella olisi niin kovin paljon helpompaa. Olenkin ilmoittanut tutun ehdokkaan Johanna Sumuvuoren eurovaalikampanjaan, tosin kampanjointi tulee olemaan minimaalista täältä lahden väärältä puolen. Hengessä mukana kuitenkin!
Jos sitä vaikka jaksaisi kirjoittaa vähän aktiivisemmin taas. Eipä täällä liene juuri ketään lukijaakaan enää kun olen elellyt hiljaiseloa niin kauan! Jos joku vielä roikkuu langoilla, laittakaahan elonmerkki!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harrastukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harrastukset. Näytä kaikki tekstit
perjantaina, maaliskuuta 07, 2014
perjantaina, toukokuuta 10, 2013
Uutta oppimassa
Kaikkea mielenkiintoista sitä oppiikin joka päivä uusissa töissä. Se on muuten niin mahtavaa! Tällä viikolla opin, että minimipalkkaa ei Ruotsissa tosiaankaan ole. Jos sitä ei lue työehtosopimuksessa, sitä ei ole. Ja yhdessä meidän työehtosopimuksista lukee, että minimipalkka 20-vuotta täyttäneelle on 15 400kr kuussa. Mutta jos olet alle sen, ei ole mitään mainintaa. Eli 18-vuotiaalle saamme käytännössä maksaa mitä vain!!! Toki suurin osa työnantajista varmaankin maksaa tuon mainitun minimipalkan, mutta ei siis tarvitse. Lisäksi olemassa on myös "introduktionslön", joka on 75% minimipalkasta. Siis 11 550kr! Sillä ei kyllä Tukholmassa pitkälle pötki... Suomessa käsittääkseni on olemassa minimipalkka ihan laissa, vai onko? Muutoinkin on oppinut tässä menneiden 5kk aikana aikamoisen paljon ruotsalaisesta työelämästä, asioita joista ei ole ollut aiemmin aavistustakaan.
Meillä siis kaikki oppivat uutta koko ajan, niin lapset kuin vanhemmatkin. Katja mainitsi blogissaan ensimmäisestä kerrasta, kun peukalo osuu lapasessa oikeaan kohtaan. Sekin on meillä saavutettu. Hansikas ei vielä kyllä suju, eikä listalta voi poistaa vaippojakaan vielä. Kesällä meinataan harjoitella vihdoin, vaikkakaan potalla käynti ei ole mitenkään kovin pop.
Uimakoulussa on isompi harjoitellut uintia viimeiset viikot, ja alkaa tuntua siltä, että veteen vahingossa joutuessa pinnalla saatettaisiin peräti pysyä sen verran että apu saapuu. Muita harrasteita meillä ei keväällä olekaan ollut, koska ei olla jaksettu eikä haluttu stressata harrastusten kanssa. Kerkeää niitä ihan yllinkyllin myöhemminkin, ensi syksynä varmaankin alkaa tanssi yhdessä kaverien kanssa sekä ehkä joku maalaus- tai piirustusharrastus. Vidarillekin voisi sitten jo keksiä jotain. Mutta ei stressiä, hiki on tosiaan tullut vierestä seuratessa muutamien tuttujen ohjelmoitettua elämää.
Oppimisesta, ensi viikolla onkin sitten seuraava koulukäynti. Veralla oli viimeinen päiväkotiyöpyminenkin, kun ensi vuonna ei sitten enää tietenkään ole. Ensi vuonna ehkä uskalletaan jo kaverille yökylään, nyt ei vielä ole haluttu vaikka jotkut kaverit jo niin tekevätkin. Pari kaveria onkin jo jonossa yökyläilemään.
Nyt on vihdoinkin tullut kesä! Jopa tänne Suomeenkin, missä ollaan äitienpäivän vietossa. Tällä viikolla on ollut ensimmäiset todelliset hellepäivät, ja puihin tulleet lehdet. Ihanaa, tästä pitää nyt nauttia!
Meillä siis kaikki oppivat uutta koko ajan, niin lapset kuin vanhemmatkin. Katja mainitsi blogissaan ensimmäisestä kerrasta, kun peukalo osuu lapasessa oikeaan kohtaan. Sekin on meillä saavutettu. Hansikas ei vielä kyllä suju, eikä listalta voi poistaa vaippojakaan vielä. Kesällä meinataan harjoitella vihdoin, vaikkakaan potalla käynti ei ole mitenkään kovin pop.
Uimakoulussa on isompi harjoitellut uintia viimeiset viikot, ja alkaa tuntua siltä, että veteen vahingossa joutuessa pinnalla saatettaisiin peräti pysyä sen verran että apu saapuu. Muita harrasteita meillä ei keväällä olekaan ollut, koska ei olla jaksettu eikä haluttu stressata harrastusten kanssa. Kerkeää niitä ihan yllinkyllin myöhemminkin, ensi syksynä varmaankin alkaa tanssi yhdessä kaverien kanssa sekä ehkä joku maalaus- tai piirustusharrastus. Vidarillekin voisi sitten jo keksiä jotain. Mutta ei stressiä, hiki on tosiaan tullut vierestä seuratessa muutamien tuttujen ohjelmoitettua elämää.
Oppimisesta, ensi viikolla onkin sitten seuraava koulukäynti. Veralla oli viimeinen päiväkotiyöpyminenkin, kun ensi vuonna ei sitten enää tietenkään ole. Ensi vuonna ehkä uskalletaan jo kaverille yökylään, nyt ei vielä ole haluttu vaikka jotkut kaverit jo niin tekevätkin. Pari kaveria onkin jo jonossa yökyläilemään.
Nyt on vihdoinkin tullut kesä! Jopa tänne Suomeenkin, missä ollaan äitienpäivän vietossa. Tällä viikolla on ollut ensimmäiset todelliset hellepäivät, ja puihin tulleet lehdet. Ihanaa, tästä pitää nyt nauttia!
keskiviikkona, helmikuuta 27, 2013
Koulutielle!
Hurraa, koulupaikka vahvistui vihdoin! Eli syksyllä sitten alkaa koulutie suomalaisessa koulussa. Ainakin kaksi kaveria on myös saanut paikan, tosi kivaa että lapset pääsevät yhdessä kouluun. Nyt sitten pitää alkaa hoitaa Vidarille päiväkotipaikkaa koulun yhteydestä...
Tukholmassa aurinko paistaa ja on kevättä ilmassa! Ilmeisesti myös Helsingissä - kyllä se kevät pian sieltä tulee (toivossa eletään). Tänään oli ainakin sellaiset fiilikset. Viikonloppuna oltiin tosin vielä laskettelemassa, Vidar ekaa kertaa suksilla. Vera laski tosi hienosti, ottaen huomioon että edellisestä kerrasta oli jo vuosi. Aloittelijoille voin todellakin suositella paikka nimeltä Romme Alpin n 2-3 tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Ei tosiaankaan mitkään Alpit, mutta jos käy kerran vuodessa niin hyvin riittää ainakin meikäläisille!
Tukholmassa aurinko paistaa ja on kevättä ilmassa! Ilmeisesti myös Helsingissä - kyllä se kevät pian sieltä tulee (toivossa eletään). Tänään oli ainakin sellaiset fiilikset. Viikonloppuna oltiin tosin vielä laskettelemassa, Vidar ekaa kertaa suksilla. Vera laski tosi hienosti, ottaen huomioon että edellisestä kerrasta oli jo vuosi. Aloittelijoille voin todellakin suositella paikka nimeltä Romme Alpin n 2-3 tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Ei tosiaankaan mitkään Alpit, mutta jos käy kerran vuodessa niin hyvin riittää ainakin meikäläisille!
sunnuntaina, toukokuuta 13, 2012
Äitienpäivä, tosin ei Ruotsissa
Tänään oli Suomen äitienpäivä, Ruotsissa juhlitaan vasta kuun lopussa. Äitinä saan kaksi erillistä päivää, mutta isät vain yhden, koska se päivä sattuu molemmissa maissa olemaan sama.
Äitienpäivä alkoi Veran tanssitunnilla. Kurssin lopussa pääsee vanhemmat ja sukulaiset seuraamaan tuntia. Tunti vedetään kuitenkin muuten kuin normaalisti, eli mitään esityksiä ei ollut luvassa. Suomessahan tanssitunneilla oli loppujuhlat, joissa jokainen ryhmä esiintyi suurelle joukolle yleisöä. Tämä voi toki olla järjestäjäkohtaista- mutta koska molemmat tanssitunnit ovat olleet hyvinkin tavoitteellisia, tuntuu että erot olisivat Suomen ja Ruotsin välillä. Eli Ruotsissa ei voida ajatella asetettavan painetta 3-4 vuotiaille esiintymiseen. Ja siinähän joku voi olla vaikka "parempi" kuin toinen! En tiedä, Suomessa esitys meni tosi hienosti ja lapset tykkäsivät, joten vaikeaa nähdä siinä kauheasti väärää. Toki joku ujompi lapsi voi asiaa kauhistua?
Tässä ruotsalaisessa ryhmässä on n 16 lasta joista kolme on poikia. Oikein mukavaa, ettei tanssissa käy vain tyttöjä. Yksi pojista on ollut mukana viime syksystä lähtien, ja hänellä oli komea mekko tänään esityksessä päällä. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta kyllä tuntuu, että "only in Sweden". Hiukan välillä naurattaa, että gender ajattelu on Ruotsissa tosiaan ihan eri planeetalla kuin muissa maissa.
Kävimme lounaalla Hard Rock Cafessa, ja totesimme taas kerran miksi emme olleet käyneet siellä pitkään aikaan. Aivan yli-arvostettu, kuivaa hampurilaista törkeällä hinnalla ja hirveä mökä taustalla. Me no like.
Vasaparkenissa oli ihan järkyttävän paljon väkeä. Toukokuut meidän kulmilla on ihan mahdottomia, niin paljon lapsiperheitä täällä asuu. Puistoon ei käytännössä mahtunut.
Äitienpäivä alkoi Veran tanssitunnilla. Kurssin lopussa pääsee vanhemmat ja sukulaiset seuraamaan tuntia. Tunti vedetään kuitenkin muuten kuin normaalisti, eli mitään esityksiä ei ollut luvassa. Suomessahan tanssitunneilla oli loppujuhlat, joissa jokainen ryhmä esiintyi suurelle joukolle yleisöä. Tämä voi toki olla järjestäjäkohtaista- mutta koska molemmat tanssitunnit ovat olleet hyvinkin tavoitteellisia, tuntuu että erot olisivat Suomen ja Ruotsin välillä. Eli Ruotsissa ei voida ajatella asetettavan painetta 3-4 vuotiaille esiintymiseen. Ja siinähän joku voi olla vaikka "parempi" kuin toinen! En tiedä, Suomessa esitys meni tosi hienosti ja lapset tykkäsivät, joten vaikeaa nähdä siinä kauheasti väärää. Toki joku ujompi lapsi voi asiaa kauhistua?
Tässä ruotsalaisessa ryhmässä on n 16 lasta joista kolme on poikia. Oikein mukavaa, ettei tanssissa käy vain tyttöjä. Yksi pojista on ollut mukana viime syksystä lähtien, ja hänellä oli komea mekko tänään esityksessä päällä. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta kyllä tuntuu, että "only in Sweden". Hiukan välillä naurattaa, että gender ajattelu on Ruotsissa tosiaan ihan eri planeetalla kuin muissa maissa.
Kävimme lounaalla Hard Rock Cafessa, ja totesimme taas kerran miksi emme olleet käyneet siellä pitkään aikaan. Aivan yli-arvostettu, kuivaa hampurilaista törkeällä hinnalla ja hirveä mökä taustalla. Me no like.
Vasaparkenissa oli ihan järkyttävän paljon väkeä. Toukokuut meidän kulmilla on ihan mahdottomia, niin paljon lapsiperheitä täällä asuu. Puistoon ei käytännössä mahtunut.
sunnuntaina, heinäkuuta 03, 2011
Mökillä
Touhu on mennyt ihan mahdottomaksi. Oltiin pitkä viikonloppu mökillä ja äiti kyllä sai hermoraunion ukkelin kanssa, kun paikallaan ei viihdytä yhtään, sylissä ei jaksa olla, tuolissa ei ole kivaa, vaan eteenpäin pitäisi päästä ja laittaa suuhun kaikki, ihan kaikki siis mitä edestä löytää. Multa ja hiekka ja ruoho ja kaikenmaailman ötökät. Lisäksi paidat oli ihan mustana kun piti hinata itseään pitkin likaista kuistin lattiaa ja meinasi tippua kuistilta nenälleen kun sitä yhtäkään porrasta ei ymmärretä ihan vielä... en muista että Veran kanssa olisi ollut vastaavaa, vaikka samaisella mökillä oleiltiin noin samassa ikävaiheessa. Vera oli vaan vissiin niin paljon enemmän paikallaan pysyvää sorttia, sylissä viihtyvää ainakin. Myös se fakta, että yhden lapsen perässä jaksaa paremmin kuin kahden mahtoi vaikuttaa asiaan.
Muuten mökillä oli oikein kivaa, paitsi paarmoja oli ihan hirveästi ja koko ajan joku ötökkä surisi pään ympärillä - hirvittävän rasittavaa. Kädessä on ihan karseat puremat ja Veralla myös jaloissaan. Vidar selvisi tällä kertaa vähällä, liekö siitä syystä että ukkoa oli pakko pitää paljon sisällä (em syistä).
Lämpöä piisasi, yli 30 astetta, ja järvivesi oli peräti 26 asteista. Vera oppi uimaan lyhyitä matkoja uimarenkaan avulla. Vera on aiemmin ollut vähän vesipelkoinen (kuten äitinsä), mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Järvestä ei olisi haluttu ollenkaan pois, kun tämä uusi taito oli opittu. Hieno juttu! Vidar puolestaan on ihan mahdoton vesipeto - ainoa paikka, missä tyyppi pysyy mielellään paikallaan on amme sekä kahluuallas. Oi sitä räiskettä!
On tullut mieleen myös, että Vidar ehkä kuitenkin pitäisi syksyllä Tukholmassa laittaa babysimiin. En edes miettinyt asiaa aiemmin, kun aikanaan Vera ei ollut vauvauinnista kovin innoissaan. Mutta Vidarhan onkin ihan toista maata!
Vidar tosiaan on nyt myös oppinut nousemaan sängyssään seisomaan - ensi kertaa matkasängyssä mökillä, ja tänään palattuamme myös kotona pinnasängyssä. Silmät loistaen pikkumies seisoi sängyssään ja hihkui, vaikka oli nukkumaanmenoaika... Aamulla varmaankin sitten seisotaan sängyssä ja hihkutaan. Ja tätä riemua varmaan kestää jonkin aikaa...
Nyt sitten mennään jo heinäkuussa... Veralla oli vika päivä päiväkodissa viikolla, nostalgista sanoa heiheit, ei sitten enää nähdä. Meidän muutto tosiaan lähestyy hurjaa vauhtia. Elokuun puolessa välissä sitten lähdetään, ja mieli on jo jonkin verran Tukholmassa ja syksyssä, vaikka yrittääkin nauttia täysillä tästä kesästä-.
Muuten mökillä oli oikein kivaa, paitsi paarmoja oli ihan hirveästi ja koko ajan joku ötökkä surisi pään ympärillä - hirvittävän rasittavaa. Kädessä on ihan karseat puremat ja Veralla myös jaloissaan. Vidar selvisi tällä kertaa vähällä, liekö siitä syystä että ukkoa oli pakko pitää paljon sisällä (em syistä).
Lämpöä piisasi, yli 30 astetta, ja järvivesi oli peräti 26 asteista. Vera oppi uimaan lyhyitä matkoja uimarenkaan avulla. Vera on aiemmin ollut vähän vesipelkoinen (kuten äitinsä), mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Järvestä ei olisi haluttu ollenkaan pois, kun tämä uusi taito oli opittu. Hieno juttu! Vidar puolestaan on ihan mahdoton vesipeto - ainoa paikka, missä tyyppi pysyy mielellään paikallaan on amme sekä kahluuallas. Oi sitä räiskettä!
On tullut mieleen myös, että Vidar ehkä kuitenkin pitäisi syksyllä Tukholmassa laittaa babysimiin. En edes miettinyt asiaa aiemmin, kun aikanaan Vera ei ollut vauvauinnista kovin innoissaan. Mutta Vidarhan onkin ihan toista maata!
Vidar tosiaan on nyt myös oppinut nousemaan sängyssään seisomaan - ensi kertaa matkasängyssä mökillä, ja tänään palattuamme myös kotona pinnasängyssä. Silmät loistaen pikkumies seisoi sängyssään ja hihkui, vaikka oli nukkumaanmenoaika... Aamulla varmaankin sitten seisotaan sängyssä ja hihkutaan. Ja tätä riemua varmaan kestää jonkin aikaa...
Nyt sitten mennään jo heinäkuussa... Veralla oli vika päivä päiväkodissa viikolla, nostalgista sanoa heiheit, ei sitten enää nähdä. Meidän muutto tosiaan lähestyy hurjaa vauhtia. Elokuun puolessa välissä sitten lähdetään, ja mieli on jo jonkin verran Tukholmassa ja syksyssä, vaikka yrittääkin nauttia täysillä tästä kesästä-.
sunnuntaina, syyskuuta 05, 2010
Katse oikeaan mars
Vera on tykännyt jo pitkään esiintyä ja tanssia ja tehdä kaikenmaailman piruettiliikkeitä. Niinpä tuumin, että voisi olla kivaa mennä johonkin tanssi/jumppa/voimisteluryhmään. Ajatuksena, että siellä saisi pomppia ja tanssia musiikin tahtiin samanikäisten seurassa. Kuulostaa kivalta, eikö?
No, tänään oli sitten voimisteluseuran ensimmäinen tunti ja sinne mentiin innostuneesti (vaikkakin vähän väsyneenä, koska nykyään kotipäivinä ei suostuta nukkumaan päiväunia). Siellä ei sitten saaneet olla vanhemmat mukana, vaan lapset jätettiin ohjaajien kanssa keskenään. Ryhmä oli 3-6 vuotiaille, mutta jaettu kahtia, eli oletettavasti 3-4 vuotiaat keskenään. Ohjaaja sanoi, että jos tulee joku hätä on hyvä että vanhempi on lähettyvillä. No, odottelin ulkopuolella tunnin ajan ja oletin että kaikki oli mennyt hyvin kun sieltä ei mitään kuulunut.
Tunnin aikana kuuntelin hiukan epäilevänä sisältä kuuluvia ohjeita "katse oikeaan", "katse vasempaan", "hypätään", "hyvä tytöt", ei musiikkia, pelkkiä käskyjä... Eihän 3 vuotiaat edes tiedä mikä on oikea tai vasen?!! Ohjaajista osa oli venäläisiä ja lapsista hyvin monet. En halua olla ennakkoluuloinen, mutta touhu kuulosti kovalta valmennukselta venäläiseen malliin.
Kun tunti sitten oli, Vera tuli pelokkaan näköisenä viimeisten joukossa ulos. Sanoi ettei osannut. Ettei osannut, 3v!! Ohjaaja kertoi, että alussa oli mennyt hyvin, mutta sitten oli tullut vähän vaikeita juttuja ja äitiä ja isää ikävä (missä äiti?) ja lopun tuntia Vera oli istunut yhden ohjaajan sylissä. Olen aika järkyttynyt, ettei äitiä siinä vaiheessa haettu, vaikka ohjaaja selittikin, että yksi tunti on hyvä katsoa jos se siitä menisi. Hirveää talvisotameininkiä! Ja Vera sentään on päiväkotilapsi, joka on tottunut muiden seuraan ja yhteistoimintaan eikä yleisesti mitenkään kauhean pelokas, vaikka ehkä alussa ujo uudessa seurassa. Kyllä minä olisin olettanut, että äiti haetaan paikalle, kun kerran pyydettiin odottamaan lähettyvillä.
Meillä ei oikein ole tuuria näissä harrasteissa. Viime keväänä oltiin ruotsinkielisessä knatterytmikissä jossa kaikki tehtiin vetäjän ehdoilla. 2 vuotiaat lapset eivät olisi saaneet juosta ympäriinsä, vaan piti istua sylissä ja laulaa ja leikkiä siten mitä ohjaaja oli päättänyt (kenties ok 1 vuotiaalle muttei yhtään sopivia juttuja 2 vuotiaalle). Ohjaaja häiriintyi lasten käytöksestä. Nyt sitten tämä.
Tuntuu ihan kummalliselta, ettei tunteja tehdä lasten ehdoilla? Luulin että voimistelu 3 vuotiaalle olisi kivaa hyppimistä, ei mikään armeijaleiri. Tämän tunnin perusteella tuntui, että vanhemmat alkavat harjaannuttaa lapsiaan 3 vuotiaasta telinevoimistelun huipulle. Haloo.
Kuulemma on ok, että minä menen seuraavalla kerralla tunnille mukaan jos halutaan vielä tulla. No taatusti menen, jos vielä ylipäänsä osallistutaan. Rahat saa kuulemma takaisin jos ei haluta enää osallistua. Hyvä sentään. Tarkoitus ei ihan ollut laittaa lapsiparkaa venäläiselle harjoitusleirille kohti telinevoimistelun maailmanmestaruutta. Helvetti sanon vaan, ihan hulluja ovat. Onko tämä jotenkin suomalaista tehdä naama irvessä juttuja pienestä pitäen vai onko meillä tosiaan ollut vaan huono onni? Jotenkin vaikea kuvitella että Ruotsissa olisi vastaavaa... tämähän olisi suorastaan lapsiparkojen kiusaamista.
Oltiin sitten vielä kylässä tänään päiväkotikaverin luona (onneksi siellä sentään oli tosi kivaa :), ja hänen äitinsä kertoi että heillä oli ollut tosi onnistunut tanssitunti, eri paikassa. Sinnekään ei saanut vanhemmat mennä mukaan mutta lapsi oli jälkeenpäin ihan innoissaan. Ajattelin että jos vaikka sitten kokeilisi sitä. Varsinkin jos pääsisi kaverin kanssa samalle tunnille, olisi sitten myös joku tuttu siellä.
Toisaalta Vera jälkeenpäin väitti, että haluaa mennä jumppaan uudelleen. Mutta voiko 3 vuotiasta uskoa?
No, tänään oli sitten voimisteluseuran ensimmäinen tunti ja sinne mentiin innostuneesti (vaikkakin vähän väsyneenä, koska nykyään kotipäivinä ei suostuta nukkumaan päiväunia). Siellä ei sitten saaneet olla vanhemmat mukana, vaan lapset jätettiin ohjaajien kanssa keskenään. Ryhmä oli 3-6 vuotiaille, mutta jaettu kahtia, eli oletettavasti 3-4 vuotiaat keskenään. Ohjaaja sanoi, että jos tulee joku hätä on hyvä että vanhempi on lähettyvillä. No, odottelin ulkopuolella tunnin ajan ja oletin että kaikki oli mennyt hyvin kun sieltä ei mitään kuulunut.
Tunnin aikana kuuntelin hiukan epäilevänä sisältä kuuluvia ohjeita "katse oikeaan", "katse vasempaan", "hypätään", "hyvä tytöt", ei musiikkia, pelkkiä käskyjä... Eihän 3 vuotiaat edes tiedä mikä on oikea tai vasen?!! Ohjaajista osa oli venäläisiä ja lapsista hyvin monet. En halua olla ennakkoluuloinen, mutta touhu kuulosti kovalta valmennukselta venäläiseen malliin.
Kun tunti sitten oli, Vera tuli pelokkaan näköisenä viimeisten joukossa ulos. Sanoi ettei osannut. Ettei osannut, 3v!! Ohjaaja kertoi, että alussa oli mennyt hyvin, mutta sitten oli tullut vähän vaikeita juttuja ja äitiä ja isää ikävä (missä äiti?) ja lopun tuntia Vera oli istunut yhden ohjaajan sylissä. Olen aika järkyttynyt, ettei äitiä siinä vaiheessa haettu, vaikka ohjaaja selittikin, että yksi tunti on hyvä katsoa jos se siitä menisi. Hirveää talvisotameininkiä! Ja Vera sentään on päiväkotilapsi, joka on tottunut muiden seuraan ja yhteistoimintaan eikä yleisesti mitenkään kauhean pelokas, vaikka ehkä alussa ujo uudessa seurassa. Kyllä minä olisin olettanut, että äiti haetaan paikalle, kun kerran pyydettiin odottamaan lähettyvillä.
Meillä ei oikein ole tuuria näissä harrasteissa. Viime keväänä oltiin ruotsinkielisessä knatterytmikissä jossa kaikki tehtiin vetäjän ehdoilla. 2 vuotiaat lapset eivät olisi saaneet juosta ympäriinsä, vaan piti istua sylissä ja laulaa ja leikkiä siten mitä ohjaaja oli päättänyt (kenties ok 1 vuotiaalle muttei yhtään sopivia juttuja 2 vuotiaalle). Ohjaaja häiriintyi lasten käytöksestä. Nyt sitten tämä.
Tuntuu ihan kummalliselta, ettei tunteja tehdä lasten ehdoilla? Luulin että voimistelu 3 vuotiaalle olisi kivaa hyppimistä, ei mikään armeijaleiri. Tämän tunnin perusteella tuntui, että vanhemmat alkavat harjaannuttaa lapsiaan 3 vuotiaasta telinevoimistelun huipulle. Haloo.
Kuulemma on ok, että minä menen seuraavalla kerralla tunnille mukaan jos halutaan vielä tulla. No taatusti menen, jos vielä ylipäänsä osallistutaan. Rahat saa kuulemma takaisin jos ei haluta enää osallistua. Hyvä sentään. Tarkoitus ei ihan ollut laittaa lapsiparkaa venäläiselle harjoitusleirille kohti telinevoimistelun maailmanmestaruutta. Helvetti sanon vaan, ihan hulluja ovat. Onko tämä jotenkin suomalaista tehdä naama irvessä juttuja pienestä pitäen vai onko meillä tosiaan ollut vaan huono onni? Jotenkin vaikea kuvitella että Ruotsissa olisi vastaavaa... tämähän olisi suorastaan lapsiparkojen kiusaamista.
Oltiin sitten vielä kylässä tänään päiväkotikaverin luona (onneksi siellä sentään oli tosi kivaa :), ja hänen äitinsä kertoi että heillä oli ollut tosi onnistunut tanssitunti, eri paikassa. Sinnekään ei saanut vanhemmat mennä mukaan mutta lapsi oli jälkeenpäin ihan innoissaan. Ajattelin että jos vaikka sitten kokeilisi sitä. Varsinkin jos pääsisi kaverin kanssa samalle tunnille, olisi sitten myös joku tuttu siellä.
Toisaalta Vera jälkeenpäin väitti, että haluaa mennä jumppaan uudelleen. Mutta voiko 3 vuotiasta uskoa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)