Synttäripäivä

Vera täytti tänään 2 vuotta. Onnea Vera!

Laivamatkailua ja maahanmuuttomietteitä

Espanjan lomailut päättyivät keskiviikkona ja lauantaina matkattiinkin jo Viking Isabellalla Tukholmasta Turkuun. Auto on vuokrattu kahdeksi viikkoa Ruotsista, hinnat kun ovat siellä puolet Suomen hinnoista ja vuokraus 2 vkoksi maksoi saman kuin Suomessa olisi maksanut viikoksi. Käytiin hakemassa tuliterä Volkkari Variant perjantaina autovuokraamosta ja lauantaina oli herätys klo 5.20 Turun laivalle, joka lähti klo 7.45.

Ajettiin läpi hiljaisen, aurinkoisen Tukholman Södermalmille Viking Linen terminaalille, kaunista. Harvoin tulee oltua siihen aikaan liikenteessä. Tukholma oli oikein parhaimmillaan.

Autojonossa Turun laivaan oli muitakin. Meille laivamatka oli ensimmäinen ja siksi eksoottinen, tähän asti on aina lennetty Suomeen. Itse palasin 30-40 vuotta ajassa taaksepäin, 60-luvun loppuun ja 70-luvulle, jolloin suomalaiset maahanmuuttajat palasivat kesäisin köyhään kotimaahansa kesäloman viettoon ja esittelemään uutta volvoaan ja Ruotsissa ansaittuja hyviä tienestejä. Mietin Ruotsiin töiden ja paremman liksan perässä muuttanutta perushoitajaa, joka oli tavannut ruotsalaisen puolison ja lähtivät lomalla sukulaisiin Suomeen. Lasta oli kielletty puhumasta suomea, koska se oli alempiarvoisempi kieli ja haittasi ruotsin oppimista.

Vaikka useissa tapauksissa oltiinkin muutettu ihan perhekunnittain, vanhemmat ja lapset, ja näin myös lähdettiin koko konkkaronkka kesämökeille ja sukulaisiin. Lapset ehkä vielä osasivat suomea, kun se oli molempien vanhempien kieli, eikä koulun kiellot vielä olleet täysin vieneet äidinkieltä mennessään. Suomessa tosin kylillä vähän brassailtiin, että "nää nää svenska svenska" että kyllä sitä osataan kieliä ja suomi on jo vähän ruostunut.

Aika nostalginen olo, vaikka tuskin itse olin syntynytkään tuohon aikaan. Jonossa oli varmasti vielä sitäkin, nyt jo eläkkeelle siirtynyttä sukupolvea.

Sitten sitä miettii, miten suomalaiset torjuvat jyrkästi elintasopakolaisuuden, paremman elämän perässä muuttamisen; Suomeenhan ei tällaisia vilunkipettereitä päästetä. Niin - suomalaisille se toki sallitaan, mutta ei muille. On se kumma, että "minä minä oma napa"-ajattelu elää, vaikka itse ollaan hyödytty maahan- ja maastamuutosta suunnattomasti. Ruotsissa on perinteisesti tajuttu maahanmuuton mahdollisuudet ja rikkaudet, vaikka monessa kohtaa voi politiikkaa myös kritisoida. Maahanmuuttoon sinänsä ei kuitenkaan koskaan ole suhtauduttu negatiivisesti, vaan tervetulleeksi on toivotettu niin suomalaiset tehtaisiin ja sairaaloihin kuin turkkilaiset ja italialaiset pizzerioihin, bussikuskeiksi ja kioskeihin. Suomessa itketään miten vanhustenhoito ja sairaanhoito tulevaisuudessa hoidetaan, samaan aikaan kuin maahan yrittävät kirotaan sosiaalipummeiksi ja hyödyntavoittelijoiksi. Suomessa, jossa maahanmuuttajia on edelleen erittäin vähän lähes mihin tahansa Euroopan maahan verrattuna.

Mitä olisimmekaan tehneet, jos Ruotsi ei olisi ottanut meitä vastaan avosylin niinä aikoina, kun Suomessa oli vaikeaa?

Aurinkoista kesää!

Nyt me jäämme hetkeksi tauolle ja

toivotamme kaikille lukijoille hyvää kesää ja ihanaa lomaa!

+33 asteessa altaalla

Tänään oli näin hyvää jälkiruokaa tarjolla

Ihan käsittämättömän kuumaa. Päivisin +32-35 ja illallakin niin lämmin terassilla, että ilmastoitu sisäilma +24 tuntuu melkein hyytävältä. Parasta onkin lojua altaalla, josta tarvittaessa aina pääsee veteen viilentymään.

Viikko ystävien seurassa sujui kuin sujuikin lopulta ihan hienosti. Muutama ärsyyntyminen toki kuuluukin asiaan, rasittaahan se välillä jopa oma perhekin ;)

Sääli oli sinänsä, että kaverien lapsi innostui leikkimään Veran kanssa vasta loppuviikosta, eli leikit olivat juuri päässeet käyntiin kun he lähtivätkin kotiin. Lapset ovat kyllä niin kovin erilaisia; Vera halaili Rebeccaa jo ekoina päivinä, mutta Rebecca vaan mutristeli äitinsä kyljessä. Vera taitaa olla aika sosiaalinen tyyppi.

Altaalla on ollut koko viikon aika hiljaista, tänään sinne oli ilmaantunut iso tanskalainen seurue, kaksi perhettä, yhteensä 6 lasta. Kerrostalon uima-allasalue on ollut melkeinpä meidän yksityiskäytössä tähän asti. Nyt muuttunee ääni kellossa, tanskalaiset käyttäytyivät kovasti omistajan elkein altaalla. Niin tosin varmaan mekin on tehty tähän asti... Vera ensin vähän jännitti uusia lapsia jotka riehuivat altaassa, mutta innostui sitten silmin nähden uudesta seurasta - jopa niin, että uiminen isän ja äidin sylissä olikin yhtäkkiä kivaa!

Tähän mennessä nimittäin Vera on parkunut naama punaisena joka kerta kun on uitettu altaassa. Istuminen altaan reunalla on ollut ok, mutta yhtään syvemmälle ei ole suostuttu ilman huutoa. Tulee selvästi äitiinsä - vesikammoinen lapsi raukka. Tosin tiistaina tapahtui se mitä olin pelännyt, jopa kahteen kertaan - tyttö molskahti altaasen hupsheijaa. Isänsä samantien perään ja selvittiin pienellä säikähdyksellä. Mutta kyllä otti sydämestä. Kamalaa. J on sitä mieltä, että pienet molskahdukset ovat vain hyvästä, siinähän oppii. Minua kauhistuttaa, että entä jos... ja kun ei Vera vielä juurikaan moisesta opi. Nämä on näitä lastenhoidon näkemyseroja - J:n mielestä minä olen taipuvainen curling-vanhemmuuten = huolehtii niin paljon että tekee lapselleen karhunpalveluksen. Kyllä varmaan näin osittain onkin, mutta luonnolleen ei kyllä juuri mitään mahda. Ja "better safe than sorry" on kyllä minun mottoni, ennemmin sitten ollaan vähän ylivarovaisia, ei voi mitään.