Isänpäivää!

Hyvää isänpäivää kaikille niin Suomessa kuin Ruotsissakin! Tätä päivää vietetään molemminpuolin lahtea, äitienpäivähän meillä naapureilla on eri aikaan. Äiti saa meidän perheessä siis 2 päivää, isä vain yhden. Lisäksi meidän perheessä osuu isin synttäritkin vielä samaan syssyyn, joten isäparka ei juuri moneen otteeseen vuodessa juhli. Äidillä taas kemuja riittää :)

Me vietämme isänpäivää tällä kertaa vaarinpäivänä Helsingissä. Suomessa ollaan surullisesta syystä, oma rakas isoäiti kun nukkui pois reilu kaksi viikkoa sitten. Hän kerkesi huimaan 96 vuoden ikään ja oli loppuvaiheessa kovasti huonokuntoinen, joten tämä oli hänelle itselleen kyllä odotettu ja helpotuskin. Mutta tietysti meille läheisille silti surullista ja etenkin hautajaiset ovat kovasti itkettävät. Itselläni on miljoonia ihania, hauskoja, rakkaita yhteisiä muistoja mummosta ja hänen kanssaan vietetyistä ajoista ja nehän tietysti säilyvät sydämessä aina. Mummo sai myös elää pitkän, aktiivisen ja tapahtumarikkaan elämän, josta voi myös itse iloita. Kun muistaisi pitää huolta lähimmäisistä heidän vielä täällä ollessaan. Siinä ohjetta meille kaikille!

Meidän natiaiset on olleet sorsia syöttämässä oman mummonsa ja vaarinsa kanssa ja palailevat juuri mummolaan. Täällä ollaan huomiseen asti, isi onkin Saksassa työmatkalla joten juhlimmekin isänpäivänä vaaria.

Isänpäivän kunniaksi kaupat ovatkin täällä Suomessa kiinni - maitoa saatiin onneksi kioskilta sentään... Ruotsissahan kaupat eivät käytännössä ole koskaan kiinni, vain juhannuksena ja joulupäivänä. Lie kumpi sitten parempi?

Kuukauden saldo

Aika liitää ja puoli kesää on pian ohitse! Säistä ei sitä kyllä huomaisi - sateisessa pohjolassa ei edes työnteko harmita, kun mittari näyttää 12-13 astetta ja bikineille ei ole juuri ollut vielä käyttöä. Juhannus oli ja meni maalla, hyttysten syötävänä, sentään aattona oli mainio sää ja päästiin ihan nauttimaan lämmöstä. Porukat hyytyi aikaisin, yksi sairastelun takia, toinen koska oli raskaana ja loput vaan ihan lapsia nukuttaessa. Että sellainen railakas juhannus! Lapset on raukat ihan syötyjä, muhkuroita ja patteja riittää joka puolelle kroppaa.

Meillä oli tapahtumarikas kesäkuu, kun alkukuusta löydettiin asunto, josta tehtiin tarjous jo ennen näyttöä ja se sitten meni pikkuisilla muutoksilla läpi. Kyseessä on piharakennus Tukholman keskusta-alueella - siis talo keskellä keskustaa! Täydellistä!

No, sitten tulikin paniikki, koska alkuperäinen tarkoitus oli ollut, että remontoidaan omamme ja myydään ensin, ja sitten vasta ostetaan.  Näinhän se usein menee, varsinkin Ruotsissa, että kun sopiva asunto tulee kohdalle, pitää tilaisuuteen tarttua heti - ja koko hommaan voi mennä n 2-3 päivää. Oltiin jo kaveri varattu remonttihommiin 2 viikoksi heinäkuussa lomamme aikana. Soitetttiin sitten hänelle torstaina, että voisitko tulla viikonloppuna ja aikaa onkin n 5 päivää. Kaveri tuli sitten, raukka hommiin koko viikonlopuksi. Lisäksi olin juurikin Bostonissa kun tämä tapahtui, eli kerkesin käydä asuntoa katsomassa ennen lähtöä ja sitten kaupat oli tehtävä matkan aikana!!

Siinä sitten maalattiin ja paklattiin, korjattiin seiniä ja ovia ja roikkuvia ovenkahvoja. Yksi ovi oli mm potkaistu sisään, kun lukko meni tässä keväällä rikki eikä ovea saatu muuten auki... Lasten kanssa oltiin 2 päivää evakossa. Vanhemmat tuli kyläilemään remonttia seuraavana maanantaina, jolloin J lähti työmatkalle Norjaan. Yllättäen meklari halusikin ekan ennakkonäytön jo keskiviikolle, ja kysynnän vuoksi yleisen näytön jo lounasaikaan torstaille (kun aluksi piti olla su ja ma) - ja torstai-iltana asunto oli myyty!

Olimme ostaneet uuden asunnon edellisenä torstaina - siis viikon aikana ostimme asunnon, remontoimme, vanhemmat tulivat kylään, olin työmatkalla USA:ssa, mies oli työmatkalla Norjassa ja ostimme uuden asunnon! Mikä viikko...

Sen jälkeen onneksi sai vähän rauhoittua, kohti juhannusta, tosin samanaikaisesti kaiken kanssa Veralla oli sitkeä silmätulehdus. Onneksi vanhemmat olivat apuna, muuten homma olisi varmasti mennyt ihan käsille...

Muutto on joka tapauksessa jo elokuun alussa, nyt vielä muutama päivä töitä Suomesta käsin -sitten lomaillaan Suomessa ja vähän myös Espanjassa, ja kunhan sieltä palataan niin sitten jo muutetaankin.

Yökylässä

Vera oli viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa yön yli hoidossa, ja meikäläinen ekaa kertaa koko yön poissa. Mummo ja ukki hoitivat homman ihan suvereenisti (kiitos vielä kerran!!) eikä kertaakaan ollut tullut suurempi hätä. Ja minä kun niin jännitin! Mökkiviikonloppu serkusten kesken (kiitos sisko, veli ja serkut :) ilman lapsia oli ihan mainio ja vahvisti uskoa, että kyllä tämä äidin ja lapsen asteittainen erottautuminen ja se päiväkodin aloituskin varmaan ihan hyvin sitten sujuu...

Ja nyt on sitten siis tokavika päivä menossa. Koko perhettä taitaa vähän jännittää tämä muutos, tuleehan isällekin yhtäkkiä ihan uudet kuviot. Ja miten ihmeessä aamuisin jaksaa herätä ja mennä töihin ilman niitä tavallisia aamupäivätorkkuja???

Sukulaisvierailu

Kummitäti ja eno olivat Tukholman vierailulla, ja kaupunki näytti parhaita puoliaan säteilevässä auringonpaisteessa. Myös Vera nautti vierailusta.

Terassilla Söderissä

Vaunuajaelulla Drottninggatanilla

Hmm, tuolla on tuo mielenkiintoinen lampunkatkaisin.. pääsisiköhän sinne konttaamalla vai ryömimällä paremmin?

Lujaa karkuun...

.. tuleehan se perässä?

Ja viimeinkin enolta saatu Suomi-paita päällä! Suomi rules!

Ihania lastenvaatteita

Mummo ja ukki olivat tällä viikolla vierailulla ja löydettiin Söderistä aivan superihania lastenvaateputiikkeja. Äiti on joutunut ostokieltoon mutta onneksi mummo oli mukana, ostokielto kun ei koskenut mummoa :D Tässä mekko ja sukkahousut Juliet-putiikista. Netin kautta tilaaminen onnistuu myös.

On muuten aikamoinen ero ottaako kuvan salamalla vai ei. Väreiltään todentuntuisempi mutta valitettavasti suttuisempi on tuo ylempi.

Lisäksi on ihan pakko päästä vielä ostoksille UNI-lastenvaatekauppaan. Siellä myydään unisex-lastenvaatteita ja sekin löytyy siis Söderistä. Nettikauppakin löytyy. Mutta sinne tähdätään ehkä vasta ensi kuussa, kun ostokielto hellittää ja ehkä jopa vaatetarvekin on taas suurempi.

Suomen vierailusta

Suomen reissu sujui hienosti, lukuunottamatta em vatsatautia tietysti. Sekä lentomatkat Helsinkiin ja takaisin että automatkat Jyväskylään sujuivat aivan esimerkillisesti. Automatkoista Vera nukkui suurimman osan ja muutoin oli suurinpiirtein hyväntuulinen. Sukulaisia oli tosi kivaa nähdä, Vera tapasi uusia ja vanhoja pikkuserkkujaan ja isomummon tapaaminen oli tietysti erityisen tärkeää. Jopa hotelliyöpymiset sujuivat tällä kertaa todella hienosti, verrattuna edelliseen kokemukseen. Sokos Hotel Alexandra oli hoitanut meille hienon vauvansängyn, jossa Vera nukkui puolet öistään, puolet äidin vieressä. Tyytyväisenä, paikallaan, niin että sekä äiti että vatsatautinen isä toisella puolella petiä saivat myös kohtuullisesti unta. Aamuherätykset olivat seiskan molemmin puolin, ja puoli kasin aikaan äiti sai kiikuttaa tytön mummon luo viereiseen hotellihuoneeseen hoitoon. Äiti sai vielä tunnin puolitoista lisää unta ja sitten ihanalla runsaalle hotellin aamiaiselle. Ah! Järjestely toimi kuin rasvattu ja kaikki olivat enemmän kuin tyytyväisiä (paitsi ehkä vatsatautinen isä ylipäänsä oloonsa ja suomenkieliseen kaahatukseen ympärillä...).

Nyt ollaan palattu takaisin länsinaapuriin ja herätys oli tänään 5.30... eli siis samaan aikaan kuin Suomessakin, mutta se tunnin aikaero. Mitenköhän tätä aamuheräämistä saisi lykättyä pikkaisen myöhemmäksi??? No, yöt menee kuitenkin todella upeasti nukkuessa, joten aamuherätys on pieni päänvaiva, varsinkin kun ekat "päiväunet" otetaankin sitten jo klo 7.30...

Lentobaby

Ensimmäinen lentomatka onnellisesti takana. Neiti nukkui melkein koko matkan! Otti siis ihan lungisti, kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä! Toisaalta, sen verran vähän on tyypillä ikää että ehkäpä kaikki ylipäänsä tuntuu ihan normaalilta ja asiaankuuluvalta. Lentoemännät olivat ihastuksissaan ja kovasti avuliaita ja saatiin jopa pieni SAS-lelu matkaan... ei edes tarvinnut syöttää, vaan nousut ja laskutkin menivät nukkuessa. Moottorin jylykin oli vain taustameteliä. Äiti pelkäsi lentokuoppia, tytär ei ollut moksiskaan. Tyypillistä muuten, että niitä sattuikin juuri nyt, kun muutenkin jännitti. Yleensä Tukholman ja Helsingin väli menee aika smoothisti.

Mutta täällä nyt ollaan, Helsingin mummolassa. Eno tapasi neidin ensimmäistä kertaa ja mummo, ukki ja täti ovat pyörineet koko päivän tättähäärän ympärillä. Äippä ja iskä ovat jopa päässeet rauhassa saunaan yhdessä. Mitä luksusta!

Btw, ihan pelkkä personbevis-paperi oli meillä matkassa (ei mitään henkkareita siis), eivätkä vaatineet mitään muuta SAS:n tiskillä eivätkä kyselleet mitään lentokentällä, eli hyvin meni senkin puolesta :) Toivottavasti päästään takaisin kotiin myös!

Mitä verorahoilla saa?

Tänään lähti kummatäti kotiin. Kaksi viikkoa asuttiin saman katon alla ja vielä ollaan väleissä, ja ihan hyvissä sellaisissa. Eli hyvin meni! Kyllä otetaan täti toistekin kylään :) Todettiin lähdön hetkellä, ettei ollakaan näin pitkää aikaa asuttu saman katon alla sittemmin kun muutin pois yhteisestä kotoa ja siitä on muuten aikaa, 16 vuotta! Ensi viikonloppuna sitten tavataan taas, kun meikäläisten hullunkurinen perhe matkaa Helsinkiin.

Olin eilen hammaslääkärissä. Tarkastuksessa ja paikattiin yksi reikä. Loppulasku oli 1480 kruunua (n 160 euroa). Tähän sisältyy jo jonkinlainen valtion tuki, eli pennin hyrrää ei tästä saa takaisin. Hammashuolto ei kuulu Ruotsissa julkisten terveyspalvelujen joukkoon, eli yksityiselle on mentävä. Lapset 18 vuotiaaksi saakka saavat sentään ilmaisen hammashuollon, mutta sen jälkeen on maksettava hunajaisia hintoja. Mun mielestä on aika käsittämätöntä, että kansankodissa niinkin keskeinen terveydenhuollon alue kuin hampaat ei kuulu yleisen terveydenhuollon piiriin. Suomessa olen aina saanut hammashuollon julkisen terveydenhuollon kautta, vaikka jonottaa tarvitsisikin (välillä kohtuuttomankin kauan). Mutta halvaksi on tullut ja ihan kunnon hoitoa aina saanut. Luulisi näillä veroasteilla katettavan myös julkisen hammashuollon. Mutta ei, täällä asiasta vasta keskustellaan. Päivän lehdessä yksi kommentti jopa oli, että kansalaiset eivät sitten pitäisi niin hyvää huolta hampaistaan, jos siitä siis ei tarttisi maksaa maltaita. Siis hä, eikö tämä logiikka sitten päde muuhunkin terveyteen? Että kun hoitoa saa halvalla niin kannattaa olla paljon sairas?

Köyhä ei siis paljon paikkaile hampaitaan. Ehkä köyhä sitten tosiaan huoltaa hampaansa niin hyvin, ettei reikiä tule? Parempi välttää myös namuja - ei siis mene rahaa karkkiinkaan, siinähän säästää samalla sekä karkki- että hammaslääkärikuluissa :D

Kumma täti tuli kylään

Meille tuli eilen kummitäti Suomesta kylään. Hänkii totes, että onpa se pieni! Pienihän se on juu kirppu muutaman viikon vanha.. Kyllä nyt suku ihmettelee ja kummastelee. Tässä kuvassa kummatäti ja meidän sittiäinen, huom. matchaavat korvakorut ja tutti :)

Kummitäti uskalsi kuin uskalsikin ottaa kirpun syliin ja nyt menee jo ihan suvereenisti. Tänään pääsi äiti joogaan - tavalliseen joogaan ekaa kertaa sitten huhtikuun! - kun kotijoukot, kummitäti ja iskä, pitivät tytöstä huolen. Hyvin meni! Huh! Ja äiti sai pitkästä aikaa vähän treeniä - ja olla itsekseen, mikä oli muuten aika kummallinen olotila!!! Tuntui oudolta jättää pikkuinen kotiin. Jumpassa vilkuili 10 minuutin välein kännykkään, ettei vaan kotijoukot jo kutsu äitiä apuun. Hyvin pärjäsivät (enkö minä olekaan korvaamaton? no ehkä olen vielä jonkin aikaa :) Kätilö sairaalassa sanoi, että oikein raskasta jumppailua ei saisi harrastaa ennen kuin vähintään kuukausi synnytyksen jälkeen, joten aloitetaan kevyehköllä joogalla ennen kuin voi siirtyä rajumpiin lajeihin... Ja ensi viikollahan siitä on kuukausi. Ensi viikolla todellakin Vera täyttää kuukauden! Sitten kyllä leivotaan kakku ja juhlitaan :)

Ensi viikolle on äitille myös varattu kampaaja ja hammaslääkäri ja kummatäti buukattu kärryjä työntelemään siksi aikaa. Huippua! Nyt onkin menoja melkein päivittäin, enempää kuin yksi meno/tekeminen per päivä ei kyllä edes kykene. Tänäänkin päästiin puistoon vasta puoli kolmen aikaan. Toisaalta tämähän tässä ajassa onkin niin kovin ihanaa, ettei ole kiirettä eikä stressiä mihinkään! Ihmeellistä seurata pienen elämän alkua, pikkuisen tuhinaa ja haistella vauvan tuoksua.

Mummo ja ukki kylässä!

J oli tämän viikonlopun Gööteborkissa hyvän ystävänsä häissä ja minä ja Vera saatiin Suomen mummo ja ukki kylään. Oli ihanaa! Uunituore mummo osoitti tarhatädin kykynsä heti kättelyssä ja lauloi ja leikitti pariviikkoisen vauvan ihan ymmyrkäiseksi ihmetyksestä. Molemmat totesivat, että ovatko nykyajan vauvat noooooin pieniä... taitaa muisti tehdä isovanhemmille tepposia! Päästin J:n sillä ehdolla viikonloppureissulle, että sain huoltojoukkoja tueksi ja kyllä tosiaan olivat superhuoltojoukot! Tehtiin pitkiä kävelylenkkejä ja leikittiin ja Veralla oli niin sosiaalinen viikonloppu, että on tyttö ollut ihan kanttuvei tänään koko päivän.

Tutti!



Viikonlopun aikana kokeiltiin uusia juttuja: esiteltiin välinerepertuaariin ensin tutti, ja sitten sitteri. Molemmat osoittautuivat todellisiksi menestyksiksi! Tutin kanssa kävelyillä ei vihdoin tarvinnut jännittää, että milloin on pakko etsiä hätäpäissään ensimmäinen mahdollinen imetyspaikka jostain jorpakosta. Ja sitterissä istuttiin lepoasennossa ja seurusteltiin pitkät pätkät.



Viikonloppu meni siis tosi kivasti mutta kyllä se on niin surku sanoa heiheit, vaikka seuraava tapaaminen onkin jo ihan muutamien viikkojen päästä. Olisi se niin kivaa jos oltaisiin samassa kaupungissa. Täytyy yrittää lohduttautua, että jos olisi vaikka Oulussa niin sieltä olisi paljon pidempi matka kuin Tukholmasta, ja toisaalta voitaisiin olla paljon paljon pitemmälläkin. Vera lähettää heiheit Helsingin mummolle ja ukille!




Seuraava vierailu onkin jo keskiviikkona kun sisko-kummitäti tulee kyläilemään peräti kahdeksi viikoksi. Ja kun kummitäti lähtee kotiin, on vain kolme päivää ensimmäiseen lentomatkaan ja Suomen reissuun! Kyllä on kovasti jännittävää!