Olimme siis Sevillassa. Autolla. Ilman karttaa. J oli etukäteen todennut, että hotellin löytämiseen voi mennä hetki. J oli raapustanut paperilapulle pari ohjetta, muutama kadunnimi ja nuolia oikealle ja vasemmalle. Sevilla on Espanjan neljänneksi suurin kaupunki, asukkaita koko metropolialueella on vajaa 1,5 miljoonaa.
Eksyimme ohjeista jo heti kolmannen kadunnimen kohdalla. Tässä vaiheessa olimme vielä rauhallisia ja J vain totesi, että juu se on ihan vanhan kaupungin keskustassa, katedraalin lähellä. Senhän nyt löytää lapsikin. Joo. Kaksi tuntia ajoimme ympäri Sevillan keskustaa, iltapäiväruuhkassa, pääosin todella kapeita yksisuuntaisia kujia, jotka kiemurtelivat eri suuntaan kuin lähtiessään näyttävät, ilman tietoakaan kadunnimistä. Saatiin tosin noin tunti ajettuamme kartta yhdestä hotellista, mistä kysyimme neuvoa: "Miten pääsemme tähän hotelliin?" "Laskuvarjolla". Hehhee, hotellivirkailijahan oli vallan vitsikäs. Hotelli oli siis keskellä kävelykeskustaa. Sitäkään emme siis olleet huomioida etukäteen. Vaikuttaa hiukan ajosuunnitelmaan, vai mitä...
Lopulta mulla oli aavistus miten löydetään sinne parkkipaikalle mikä meille oli neuvottu. Siinä vaiheessa eksyttiin ajokaistalle, joka vei meidät joen yli poispäin keskustasta moottoritielle kohti Huelvaa/ Madridia! J hakkasi rattia raivon partaalla ja minä riivin karttaa takapenkillä itkua nieleskellen. Meinattiin jo luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin. Lopulta päästiin kuitenkin takaisintulokaistalle ja ajettiin lähimpään parkkihalliin. Sieltä oli vain reilunkilometrin kävelymatka hotellille, joten päätettiin mennä loppumatka jalan.
...Siis ei enää ikinä, ikinä Sevillaan autolla.
2. Ei hotelliöitä meille
Meillähän oli siis matkasänky Veralle mukana. Mutta koska jouduimme jättämään auton kilometrin päähän hotellilta, emme tietenkään saaneet sänkyä matkaan. Alunperin meille oli varattu kaksi yksittäistä sänkyä, saimme kuitenkin matrimonio-pedin, jossa nukuimme kaikki kolme. Nukuimme on tosin hiukan liioitellusti sanottu. Vera rullasi ympäri ja poikittain ja välillä oli varpaat nenässä ja pieni kantapää potki poskea. Nukkuminen meni siis ihan harakoille, ja aamulla noin neljän tunnin unen jälkeen oltiin ihan kuolemanväsyneitä. Lisäksi rassulle nousi vähän kuumetta, joka ei tietysti auttanut yhtään asiaa. Varmaankin kaikki lämpötilavaihtelut täällä vaikuttaneet asiaan.
Muuten Sevilla oli todella kaunis ja viihtyisä kaupunki. Ihania kujia, kävelykatuja, pieniä aukioita, ulkoterasseja, tapas-ravintoloita. Aivan ihana kävelykeskusta - joka autolla ajaessa auheutti harmaita hiuksia, mutta kävellessä oli tietysti fantastinen. Käytiin illalla syömässä tapaksia ja juomassa punaviiniä, oikein useammassa paikassa, Vera nukkui rattaissa tyytyväisenä. Aivan ihana ilta! Onneksi ei siinä vaiheessa tiedetty millainen yö oli tulossa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti