Lapsen kanssa harrastusta?

Yritin etsiä harrastusmahdollisuuksia Helsingissä /pääkaupunkiseudulla lapsen kanssa, mutta en löydä mitään. Hesarin sivuilta ei löytynyt mitään järkevää, työväenopisto ei näytä järjestävän lapsille mitään enkä tiedä mistä muualta hakisin. Olenko vaan vähän huono hakemaan vai mitä?Esimerkiksi jotain musiikki, laulu, tanssiryhmiä, kuka niitä järjestää? Ja siis ei mitään Tanssiopiston 500 euron balettikursseja, vaan marakasseja ja pomppimista...

Ajokokemuksia

Arvatkaa mitä tyttö sanoi Helsingissä ollessa, kun istuin rattiin ja aloin ajaa. Tuijotti silmät ymmyrkäisinä viereiseltä penkilta ja totesi: "Äiti osaa!". Siinä se tuli. Pakkohan sitä on ajaa enemmän, ettei ajaminen ole vaan isien hommaa!! Lisäksi kun tultiin perille, kysyin että "no eikös mennyt hyvin" - Vera katsoi mua totisena ja sanoi "pelottaa". Että silleen. Tämä juttu jää kyllä historiaan :)

Vanhemmuudesta ja yhteiskunnan tuista

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Suomalaisille isille annettiin isänpäivälahjaksi kaksi lisäviikkoa isävapaata. Hesari uutisoi tässä, että jos isä pitää vanhempainvapaan kaksi viimeistä viikkoa, saa hän lisäksi ekstraa aiemman kahden viikon sijaan neljä viikkoa. Tämä uudistus tosin tulee voimaan vasta ensi vuonna syntyneiden vauvojen kohdalla.

Harmi vain, että näitä isävapaita aika harva isä käyttää. Jutussa myös todettiin, että vain yksi kuudesosa isistä on käyttänyt isävapaita. Oletusarvona oli, että yksi viidesosa käyttäisi. Siis onnettomat 15-20 % isistä pitää mahdollisena /haluttavana olla lapsensa kanssa ekstra kaksi viikkoa. Vaivaiset kaksi viikkoa?? Mikä siinä on niin vaikeeta? Kaatuuko talous kahteen viikkoon? Vai eikö työt jousta? Vai eikö vaan huvita?

Tässä viime aikoina kun olen taas vertaillut Suomen ja Ruotsin vanhempainvapaajärjestelmiä (moni tuttu ja kaveri on raskaana tai saaneet vauvan molemmin puolin lahtea), kyllä täytyy sanoa että länsinaapuri voittaa mennen tullen sekä joustossa, monipuolisuudessa että tasa-arvossa. Vanhempainvapaapäiviä on Ruotsissa 480 lasta kohden. Nämä saadaan jakaa muuten miten vain, mutta 60 niistä on toisen vanhemman otettava. Mitään valmiiksi määriteltyä "äitiyslomaa" tai "isävapaata" ei ole olemassakaan, vaan päivät todellakin saa käyttää miten tahtoo (lukuunottamatta ko 60 päivää). Miksi ylipäänsä Suomessa pitää olla ensin 105 päivää äitiyslomaa? Entä jos äiti haluisikin olla kotona vähemmän ja isä loput? Äidin on siis oltava määrätyt kuukaudet kotona.

Suomessa vanhempainloma alkaa kun äitiysloma loppuu. Vanhempainloma kestää 158 päivää ja vanhempainlomalle voi jäädä äiti tai isä. Vanhemmat voivat myös olla vanhempainlomalla vuorotellen.

Isyysnetistä poimittua: vuosittaisesta lähes 60 000 suomalaisesta isästä kuitenkin vain 10.5% pitää vanhempainvapaata, joka on vapaasti jaettavissa vanhempien kesken. MAsentavaa. Siinä näkee, miten vapaaehtoinen kannustejärjestelmä toimii. Eipä juuri mitenkään.

Itse kannatan yhä lämpimämmin ruotsalaista systeemiä, jossa toisen vanhemman on otettava min. 60 päivää, muuten nuo päivät menettää. Kun ei kerran isät muuten jää kotiin, siihen on näköjään puoliksi pakotettava. Tai jossain tapauksessa niin päin, että jos ei äiti anna isän jäädä kotiin, niin siihen pitää puolipakottaa. Toki perhe voi myös jättää käyttämättä tuon 60 päivää, jos isä ei millään suostu kotiin jäämään. Johan tuo luku 10.5% osoittaa selvääkin selvemmin, ettei isiä muutoin kotiin saada kuin rahallisella puolipakolla (=menetät tuet muutoin).

Itse asiassa kun Ruotsin demarit nyt ehdottavat, että vanhempainvapaat tulisi jakaa tasaisemmin molempien vanhempien kesken, kannatan kyllä tätäkin. Yksi kolmasosa äidille, yksi isälle ja loput jaettavaksi miten haluaa. Kuten käsittääkseni Islannissa, ja hyvin toimii. Olen valmis suht radikaaleihinkin toimenpiteisiin, kun ei vapaaehtoisuus kerran toimi. Kun kuuntelee meilläkin töissä suomalaisten isien kommentteja tyyliin: " Soita sille, kyllä se varmaan tulee paikkaamaan, sehän on vaan isyyslomalla", nousee karvat pystyyn. Miten niin "vaan isyyslomalla"?? En todellakaan soita toiselle kesken isyysloman.

Lisäksi, isyyslomaa Suomessa isä voi saada vain jos isä asuu lapsen äidin kanssa. Miksi? Eikö isä yhtäkkiä olekaan isä, jos hän ei asu äidin kanssa yhdessä? Miten se yhdessäasuminen ylipäänsä isyyteen liittyy??

Joustavuuteen liittyen; Ruotsissa kyseiset 480 vanhempainvapaa päivää voi jakaa lapsen ensimmäisen 8 vuoden ajalle. Minä voin esimerkiksi edelleen hakea Verasta vanhempainvapaata vaikka puolittaisen päivän, jos minulla vain on edelleen päiviä jäljellä - ja sen olen tehnytkin. Vanhempainvapaan määrän voi päättää kuukausi kuukaudelta, esim ottaa osan kuukausista rahallista korvausta vain 4 päivää viikossa, osan 7 päivää viikossa. Päivät vähenevät sitä mukaa. Päiviä voi myös ottaa esimerkiksi isä 3 päivää viikossa ja äiti 2. Osa-aikainen työnteko on helppoa ja kaikenlainen yhdistely vaivatonta.

Suomen malli, ensi äitiysvapaa, sitten vanhempainvapaa, sitten kotihoidon tuki tuntuu todella jäykältä. Osittainen hoitovapaa näyttäisi onnistuvan, mutta yksi päivä siellä, toinen täällä ei. Tällä hetkellä voin esimerkiksi päättää jäädä viikoksi kotiin Veran kanssa ja hakea viikon vanhempainvapaata. Siihen ei taida Suomen järjestelmä joustaa.

No, rehellisyyden nimissä, onhan Suomen järjestelmä silti parempi kuin monessa muussa maassa. Siltikin, nyt muuton kolkuttaessa ovella, ei voi kuin todeta että siirrytään valiettavasti huonompaan suuntaan.

Inget kunde stoppa AIK

AIK pelasi tänään Göteborgissa Göteborg IFK:ta vastaan Ruotsin mestaruussarjan loppupelin. Ja voitti!! Aivan mahtavaa. Vuoden 2009 futismestaruus, kuka olisi uskonut. Fantastista, jopa minä, täysin futisnolla, vähän innostuin. Mies meni katsomaan matsia pubiin Solnaan AIK:n kotikentän Råsundan lähelle ja jäi sille tielleen juhlimaan. Milloin lienee tulee kotiin, tämän päivän vai huomisen puolella...

Me tytöt on sillä aikaa oltu naapurin 2 vuotiaan synttäreillä ja syöty illalliseksi sushia. Lohisushi on Veran lempparia. Miten pärjäämme Helsingissä ilman sitä?!

Kaksi kk muuttoon

Huomenna on marraskuu ja kaksi kuukautta muuttoon. Ei kyllä tunnu siltä, vaikka marraskuiselta tuntuukin. Vaikea tajuta edes, että ollaan muuttamassa...

Eilen tuli kutsu duunin joulujuhliin joulukuun alussa. Ruotsissa ei juhlita pikkujouluja, vaan nimenomaan erinäisiä joulujuhlia. Julbord on hyvin yleinen sekä työ- että kaveriporukoissa - meillä töissä sitä tosin ei ole juuri harrastettu. Meidän töiden joulujuhlat tuppaa olemaan aika hyvin valmisteltuja, mietittyjä sekä teemoitettuja, ja tällä kertaa aiheena on - Moulin Rouge.

Siinäpä pähkäilemistä. Mä en yleensä ole kauheasti innostunut teemoista ja jotenkin rasittavaakin alkaa hankkia teemaan sopivaa puvustusta, jota voi käyttää elämässään pahimmassa tapauksessa tasan kerran. Mutta ehkä sitä voisi kuitenkin vähän innostua ja hankkia vaikka peruukin...? Sattuisiko kukaan lukija tietämään peruukkikauppoja/hyvää naamiaiskauppaa tai vastaavaa Tukholmassa?

Tänään on taas ajeltu, käytiin metsässä samoilemassa. Sinne ajoi puolisen tuntia. Maaseutu on niin kovin lähellä, vaikka muka suurkaupungissa asutaan. Metsään on kuitenkin vaikeaa päästä ilman autoa. Auton omistamisen hyviä puolia. Nähtiin lehmiä ja hevosia, käytiin tallissakin. Vera oli intona. Syötiin metsässä eväitä ja oli mukavaa.

Hevosen kakka! Bajs! Sitä hoettiin pitkään...

Ollaan myös tyhjennetty ullakkoa, viety vanhoja vaatteita kierrätykseen ja vanhoja hajonneita tavaroita poisheitettäväksi. Sinne oli viety myös ehjiä vanhoja tavaroita, huonekaluja jne. J sanoi että ne tuhotaan. Återvinning sanana tarkoittaa minulle kierrätystä, mutta täällä käsittääkseni poistamista. Eli siis poisheittoa. Jos haluaisi viedä tavaroita suomalaisittain kierrätettäväksi, pitäisi kai sitten viedä antiikkikauppoihin tai kirppareille. Suomessa kierrätetään enemmän mun mielestä, Ruotsi on vähän kertakäyttökulttuuria. Ikea on varmaan totuttanut siihen? Ja se, että on aina ollut varaa. Suomessa on aina pitänyt nuukailla enemmän, ja siten ollaan myös ekologisempia (juuri tässä kysymyksessä, vaikkei ehkä muuten). Muut Ruotsissa asuvat, oletteko samaa mieltä?

Muuttomietteitä

Muuttoon on enää kaksi kuukautta. Asuntoa ei ole, ei tarhapaikkaa. No, onhan työ, ja auto. Ehkä voimme asua autossa ja ottaa lapsen mukaan töihin? No, leikki sikseen, vuokra-asuntoja ei ole juuri muita tarjolla kuin "vapaa heti", jollaisia emme aiemmin ole voineet katsella. Kunhan marraskuu alkaa, alkaa tuntua järkevältä katsella tarjontaa tosissaan ja sopia jotain näyttöjäkin. Olemme siis päättäneet muuttaa vuokralle, kunhan sopiva vaan löytyy.

Lastenhoitoon onneksi on back up ratkaisuna mummo, joka jäi viime keväänä eläkkeelle. Isovanhemmat painavat muutenkin vaakakupissa paljon, kun muuttoa alettiin harkita (sori vaan isovanhemmat, jouduitte vaakakuppiin :). Mummon harteille ei voi kuitenkaan vilkasta 2 vuotiasta täysin työntää, joten joku päivähoitoratkaisu on tietysti löydyttävä.

Nykyisessä päiväkodissa menee tosi hyvin, tädit on ihania, ryhmä on kiva, siellä on kaverit (Ama, Uuva, Itto ja Nina = Amanda, Tova, Victor ja Catalina). Ainostaan piha on todella ikävä, joten sen jättäminen ei harmita. Mutta muuten, kurjalta tuntuu kun on löytynyt niin kiva, suomenkielinen paikka lähellä meitä.

Onko sitä ihan kamala kun repii lapsen irti tutusta ympäristöstään? Toisaalta, tämä on kyllä ihan kulttuurijuttu - monessa maassa on ihan normaalia, että vanhemmat muuttavat useinkin töiden perässä. Meidät on vaan totutettu liian hyvään. Töidenkään perässä ei tarvitse muuttaa - enää.

Luinpas tässä juuri Heidi Köngäksen kirjan Jokin sinusta. Siinä perhe muutti 60-luvulla vuodeksi Ruotsiin töiden perään. En finne igen, tuli esiin siinäkin tarinassa. Suomalaiset olivat alhaista kastia. Ei ihme, ettei lapsille juuri opetettu suomea, olihan se ruma ja alempiarvoinen kieli.

Ja nyt sitten suomalaiset suhtautuvat samoin muualta tulleisiin.

Niin, muuttoon palatakseni. Lapsi varmaan selviää ilman suuria traumoja. Ja mitäänhän ei saa jos ei uskalla yrittää. Jos ja kun palataan, tiedetään että on ainakin kokeiltu. Jos kaikki vaikka meneekin ihan hyvin?

Puhetta piisaa

Veralta tulee tekstiä tuutin täydeltä. Tarina on ruotsin ja suomen sekamelskaa, mutta suomi on kuitenkin selkeästi vahvempi kieli. Niin suuresti se päiväkoti vaikuttaa, kyllähän siellä tulee kuitenkin oltua suuren osan päivistä. Kun muutamme Suomeen, Vera menee ruotsinkieliseen päiväkotiin. On jännää nähdä, vahvistuuko ruotsi kielenä.

Me vanhemmat pysytään aika hyvin jutuissa mukana, myös J osaa sen verran suomea, että hanskaa Veran jutut ongelmitta. Farfar paralla alkaa olla ongelmia. Sattuipa tässä eräänä kertana, että Vera oli pyytänyt maitoa nukkumaan mennessään. Koska maito ei puoli tuntia aiemmin ollut kelvannut, ei isoisälle tullut mieleen, että sitä nyt sitten haluttaisiinkin. Jonkin aikaa mietittiin mitä mahtaa olla "maito" ja lopulta Vera oli saanut - omenan! Tyttö oli kuitenkin mennyt tyytyväisenä nukkumaan, joten eipä tuosta suurta haittaa ollut. Sen kerran jälkeen tosin kirjoitimme sanalistan, josta löytyvät tärkeimmät suomen sanat käännöksineen.

Tänään olen sitten ajanut ensimmäistä kertaa uudella autolla. Aika huisa kokemus. Vähän kyllä pelottaa ihka uusi auto, mutta mäkilähdöissä auttava automaattijarru on sairaan siisti :)