maanantaina, joulukuuta 31, 2007

Hyvää uutta vuotta!

Onnellista uutta vuotta 2008!

Vera täyttää tänään 5kk. On löytänyt jalkansa, paras joululahja :D Ja nousee sitterissä pystyyn niin että meinaa kellahtaa yli. Ja alkanut vähän vierastamaan ihan vieraita ihmisiä. Porkkana maistuu hyvältä, peruna ei. Pieneksijääneitä vaatteita alkaa olla aika kasa. 5kk onnea ja iloa, uusia asioita, hurjaa kasvua ja oppimista, muutama lievä hermoromahdus ja vähän valvottuja öitä takana.

Vuoden 2007 jäädessä pikkuhiljaa taakse, mietin mitä tästä vuodesta jää mielen. Henkilökohtaisella tasolla asia on tietysti päivänselvä. Muuten minulle ainakin mieleen tulevat Jokelan koulusurmat, Suomen eduskuntavaalit ja uusi hallitus, Tehyn lakkouhka, ilmastonmuutoksen nouseminen keskeiseksi aiheeksi ruotsalaisessa mediassa, Al Goren rauhanpalkinto, Ingmar Bergmanin kuolema. Unohdinkohan jotain tosi keskeistä... Mitä sinä tulet muistamaan vuodesta 2007?

***
PS. 1.1.2008. Luettuani Arkipurkan blogissaan mietteitä menneestä vuodesta, on lisättävä vielä vuodesta 2007: viime vuonna minä itse, viisi kaveriani sekä kaksi serkun vaimoa sai vauvan. Mikä vauvavuosi! Yhdelle kaverille syntyi kolmas lapsi, kolmelle kaverille toinen lapsi ja yhdelle ensimmäinen. Molemmille serkuille myös ensimmäiset lapset.
Viime vuonna elämäni muuttui peruuttamattomasti kun minusta tuli äiti. Miten sellaista onnea voi kuvatakaan?

sunnuntaina, joulukuuta 30, 2007

Takaisin kotona

Länsirintamalla on tällä kertaa hyvin hiljaista. Joulu oli ja meni, lahjoja tuli kauheesti taas kerran vaikkei pitänyt ja sukulaisia tavattiin ja nyt on koko konkkaronkka takaisin Tukholmassa. Ja hui vuosi 2008 koputtaa ovelle, juurihan se oli 1990-luku, mihin nämä kaikki vuodet katoaa kohta on siis 2010-luku??? apua, siis onko ensimmäiset 1990-luvulla täyttäneet jo 18 vuotta??? Mulle kyllä taitaa oikeesti tulla ikäkriisi.

Huomenna on uudenvuodenaatto ja Vera täyttää 5kk, ja meille tulee 11 aikuista ja vauva (se joka oli paljussa) ottamaan vastaan vuotta 2008 ja vähän hirvittää, että miten me kaikki mahdutaan ja miten vauvat saadaan nukkumaan, mutta toisaalta hyvä kai vauvojen on tottua että välillä on meteliä ja ihmisiä ja juhliakin?

lauantaina, joulukuuta 22, 2007

Hyvää joulua!


Mari-Johanna ja Vera jäävät nyt joulunviettoon ja toivottavat kaikille ihanille blogin lukijoille RAUHAISAA JOULUA!




perjantaina, joulukuuta 21, 2007

Jatkuu kielistä ja auttamishalusta

Noniin, ei ole siis suomalaiset juuri ruotsalaisia parempia. Juuri eilen päivittelin Uppsalan kielipolitiikkaa, niin tänään sitten Hesarissa uutisoitiin, miten Helsingissä eräällä ala-asteella oli kielletty lapsia puhumasta keskenään venäjää. Kielto koski puhumista tunnin aikana, jolloin voi tietysti kyseenalaistaa, mitä siellä ylipäänsä puhutaan, mutta silti. Venäjänkieli on varmaan about samaa kaliiberia täällä kuin suomenkieli Ruotsissa. Että eipä olla juuri pekkaa pahempia (mistä tämäkin sanonta tulee muuten?), ja paha haukkua naapuria, ensin pitäisi kai siivota oma pesä.

Tänään olin sitten kokeilemassa suomalaisten auttamishalua keskustan jouluruuhkassa. Aika ystävällisiä ihmiset pääasiassa olivat. Edellä mennyt ei juuri taakseen katsellut eikä ovia pitänyt auki, mutta takana tuleva auttoi usemmiten kyllä senkin edestää. Ainoan supermiinuksen saa Stockan hissi: miksi halvatussa sinne hissiin on tungettava sellaisten, jotak liukuportaitakin pääsisivät. Vaunujen kanssa alaspääsyä odottaessa ja kolmannen täyden hissin tullessa kohdalle pääsi kyllä jo perkeleet suusta. Voisiko Stocka vaikka pyhittää yhden hissin "vaunuille, vanhuksille ja rollaattorin tai rullatuolin kanssa kulkeville"?

torstaina, joulukuuta 20, 2007

Yksittäisiä huomioita

Helsingissä ollaan jo joulutunnelmissa. Lunta ei tosin kuulu ei näy, mutta tänään on ollut ihanan aurinkoinen päivä. Ja jotenkin tuntui että auringonvaloa riitti Tukholmaa pitempään, tuo tunnin aikaero taitaa vaikuttaa tässä positiiviseen suuntaan.

Tiistaina synttärien kunniaksi J vei äidin ulos syömään, oli sopinut Veran hoitoon kummisedän perheen luo pariksi tunniksi. Hui kun oli jännää mutta hyvin meni! Vähän oli kylässä itketty, mutta myös nukuttu ja oltu ihan hissukseen, joten toivottavasti tuo sujui traumoitta...

Helsingin lento meni eilen ongelmitta, vaikka olinkin yksin Veran kanssa. Kun apua pyytää, sitä myös saa, mutta ei juuri ilman. Kyllä semmoista on tämä pohjoismainen meininki, että itse saa ovet avata ja matkatavaransa raijata, oli vauva vaunuissa tai rintarepussa ja kädet täynnään pakaaseja. Äijät vaan painelee laput silmillä, siinä saa raskaana olevat ja vauvalliset auttaa itse itseään. No, onneksi apua saa edes pyytämällä.

Suomessa uutisissa on ollut, että Uppsalassa olisi jossain virastossa esimies kieltänyt kahta alaistaan puhumasta keskenään suomea. Hyvänen aika, sehän on lainvastaista. Uppsalan sosiaaliviraston suomalaisia työntekijöitä kiellettiin viime vuonna jutustelemasta suomeksi käytävillä. Asiasta on kehkeytynyt kiista, jota joutuvat käsittelemään Ruotsin syrjintäasiamies ja Euroopan neuvosto. Hyvä, että saadaan kunnon keskustelua aikaiseksi. Tässä taas näkee, että 30 vuotta vanhoja asenteita on vieläkin olemassa. Järkkyä!

maanantaina, joulukuuta 17, 2007

Neuvolassa

Pitkästä aikaa oli neuvola tänään, ja strategiset mitat olivat: 65 cm, 6735 g. Lähennellään jo seitsemää kiloa siis mekin!

Samalla oli toka rokotus, ja sitä onkin itkeskelty ja nukuttu nyt sitten koko ilta. Pikku rassukka, tuntuuhan tuommoinen kauhea piikki.



Eilen käytiin muuten laulamassa joululauluja Tukholman suomalaisessa kirkossa. Tuttuun tapaan kirkko oli tupaten täynnä innokkaita laulajia. Vera viihtyi hyvin ja viihdytti ympärillä istuvia tätejä. Oli laulaja nuorimmasta päästä. Viime vuonna Vera oli muuten mukana äitin vatsassa n 6 viikon vanhana. Veralla on siis jo joulutraditio!

sunnuntaina, joulukuuta 16, 2007

Yörytmin harjoittelua

Tällä viikolla on totuteltu ja opeteltu uuteen ruokailurytmiin. Eli ruokailua ei useammin kuin 4 tunnin välein yöaikaan, mielellään 5-6 tunnin välein. Silti joka yö on kuitenkin herätty vanhasta tottumuksesta 3 tunnin välein ja tuijoteltu kopasta ja jokellettu ja ährätty vähintään puolisen tuntia keskellä pimeintä yötä, yleensä noin kolmen aikaan. Yörytmi menee siis näin:

Nukkumaan klo 19.00 ja 20.00 välillä
Ensimmäinen syöttö klo 23.30-00.30 aikaan
Yritys saada ruokaa 2.30-3.30 aikaan, tuttia ja taputuksia, yleensä takaisin uneen, välillä luovutus klo 3.30 ja syöttö
Syöttö joskus 4 ja 6 välissä
Unta palloon n 8.00-8.30 asti
Hereillä, mahdollisesti syöttö ja sängyssä loikoilua
Parhaassa tapauksessa takaisin uneen ja unta n. 10.00 asti

Tämä kello kolmen keekoilu kyllä vähän rasittaa. Neiti nukkuu päivisin edelleen suht pitkiä unia ja pärjää ilman ruokaa hyvinkin 5-6 tuntia. Miksi siis yöllä joku sisäinen kolmen tunnin kello herättää vaatimaan maitoa?

Eilen yritetiin itse tehtyä porkkanasosetta, ei mennyt kaupaksi. Tänään maistettiin ekaa kertaa purkkiporkkanasosetta, se olikin melkein succé. Sitä siis lisää.

Perjantaina äiti oli siis töiden joulujuhlissa. Ekaa kertaa "kunnolla ulkona" sitten, no siis yli vuoteen... ja eilen väsytti ja sattui päähän. Vaikka ei edes mitenkään hulvattomasti tullut juhlittua. Mutta ihan tarpeeksi myöhään ja ilmeisesti ihan tarpeeksi paljon kuitenkin. Aamulla meinasi rintamus räjähtää ja pää räjähtää. Että ei ehkä ihan heti uudelleen. Muuten oli kyllä ihan mukavat juhlat...

torstaina, joulukuuta 13, 2007

Kielipolitiikkaa 2

Niin, kielipolitiikka on se kuuma peruna. Tässä mummoni kanssa tänään jutellessa mietin taas kerran, miten karseaa 60-70-luvun yksi totuus -ilmapiiri on ollut. Silloin kun virallinen totuus Ruotsissa oli, että lapsi ei voi oppia kuin yhden kielen hyvin. Ja jos se on suomi, niin sittenhän lapsi kärsii koulussa kiusaamisesta, kun ei taida ruotsia, ja ruotsihan tietysti pitää osata Ruotsissa. Ja sitten ne sadat ja sadat suomalaisnaiset, jotka muuttivat Ruotsiin työn perässä ja tapasivat sen oman svenssoninsa, uskoivat että parempi niin. Mitäs silla suomen kielellä, sehän on niin rumaakin... ja muutenkin sitä nyt puhuu vaan juopot puistoissa ja rakennustyömailla.

Vaikka oma lapsi ei sitten ymmärräkään mummonsa puhetta, niin sehän on pieni menetys siitä ilosta, että lapsi integroituu ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Ja siinä siten kasvoi tuhansia lapsia, jotka nyt miettivät, miten kivaa olisi osta äitinsä kieli, jos. Niin, jos silloin jo olisi tiedetty paremmin.

Totuushan on siis se, että lapsi voi oppia vaikka kolme kieltä, kunhan vanhemmat ovat kielten käytössä ja opetuksessa johdonmukaisia. Jostain kaksikielisyyspapereista luin myös, että maailmassa itse asiassa enemmistö puhuu kotikielinään useampia kieliä. Ja eihän tarvitse katsoa kuin meidän suomenruotsalaisiamme, joista suurin osa puhuu täydellisesti sekä ruotsia että suomea. Ja se on siis myös fakta, että asuinmaan kielen, oli se sitten isän tai äidin tai ei kummankaan kieli, lapsi oppii joka tapauksessa.

Siis, 70-luvun harhaluulot on kumottu ja voimme todeta, että usemman kielen opettaminen on, ei pelkästään mahdollista vaan myös suhteellisen luonnollista.

Mutta onko se sitten helppoa? Kuten mainitsin, suomen kieli Ruotsissa on ollut ja valitettavasti on edelleen alemman statuksen kieli. Puiston setien, rakennustyöläisten ja sairaala-apulaisten kieli. Tämä on toki muuttumassa tai muuttunutkin osittain jo, ja osa tästä tunteesta on varmasti omassa päässä, mutta kyllä edelleenkin törmää näihin yllättyneisiin oi, puhutko lapsellesi suomea -kommentteihin. Kuinka ylläpitää ja saada aikaan erinomainen suomenkielentaito (kirjoitetaanko tämä yhteen, apua miten tämmöiset voi unohtaa...) tällaisessa ympäristössä? Varsinkin, kun kielen oppiminen nimenomaan perustuu siihen, että äiti, siis minä, puhun johdonmukaisesti AINA lapseni kanssa suomea. Jo nyt törmään välillä sen vaikeuteen, kuinka puhua aina suomea. Ehkä varsinkin nyt kun Vera ei vielä vastaa, kun tuntuu että jos ympärillä on ruotsia puhuvia ihmisiä, pitäisi olla kohtelias ja puhua lapselle ruotsia, jotta muutkin ymmärtävät. Siis haloo, itsekin tiedostan miten typerää tämä on. Siis kerrassaan typerä tunne, mutta siellä se on. Eli tässä on itsellä jokapäiväistä opettelemista.

Muuten, J osti muutama vuosi sitten suomenkielen oppikirjan Finska, lättare än du tror (!!), jossa, arvatkaapa mitkä kaksi ammattia opittiin ensimmäisessä kappaleessa? No, rakennustyöläinen ja sairaala-apulainenpa tietysti! Ei millään pahalla näitä kahta ammattia kohtaan, mutta kuinka yleisiä nämä nyt lienee nykyisin suomalaisten keskuudessa, edes Ruotsiin muuttaneiden... ja kamoon, lättare än du tror?? Oisko ehkä lääkäri ja juristi olleet helpompia oppia... laitetaan heti kättelyssä innokkammallekin oppijalle luu kurkkuun!

keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007

Kielipolitiikkaa

Pitääkin kertoa vielä tästä töissäpiipahduksesta, että yksi työkavereistani kun kuuli minun puhuvan Veralle suomea, hämmästeli että, oi puhutko suomea lapsellesi... voi anna mun kaikki kestää. Niin, onhan se tosiaan minun äidinkieleni, ja ruotsi on todellakin edelleenkin minulle vieras kieli... kyllä siis todellakin puhun äidinkieltä lapseni kanssa. Ihan ihme otuksia jotkut, miten ne edes saa pieneen mieleensä tuommoisia??? Ihan kun sitä jotenkin niinku muuttuisi ruotsalaiseksi kun muuttaa Ruotsiin. Sitähän vaan kokee itsensä kahta enemmän suomalaiseksi täällä. Niin, pitikin siitä kaksikielisyydestäkin kirjoittaa. Seuraavassa sitten.

Eroahdistusta

Eilen käytiin pitkästä aikaa äidin töissä näyttäytymässä. Pitäisi pomon kanssa "keskustella" ensi vuoden palkasta, ja varmaankin vähän jo suunnitelmaa takaisin paluun varalle. Vaikka siihen onkin vielä 8-9 kk aikaa. Keskustelu sovittiin ensi tiistaille. Työkaverit kyselivät kovasti, joko on ikävä takaisin töihin... ja rehellinen vastaus on kyllä, että ei todellakaan!! Oikeastaan melkein vaikeaa ymmärtää, miten jollakulla voisi olla kiire takaisin töihin... mutta meitä ja tilanteita on tietysti moneksi. Kun on jo melkein 10 vuotta kerennyt työelämässä paahtaa, tuntuu että juuri nyt ei tosiaankaan kaipaa sieltä mitään. On ihanaa olla kotona! Saada olla kotona vauvan kanssa! Mitä luksusta :D

Mutta oli silti mukava nähdä työkavereita. Ja on jännittävää mennä työpaikan joulujuhliin ensi perjantaina. Oikeastaan ensimmäinen kerta, kun äippä lähtee kunnolla ulos. Teemana on fancy (gold and black) ja paras puku palkitaan. Alkukekkereille on jopa tilattu muutama make up-artisti meitä meikkaamaan! Nyt vaan kurkkuun sattuu ja ilmeisesti flunssaa pukkaa, pakkoko se juuri nyt...? Ikäänkuin alitajuinen minä taas siellä ilmoittelisi, ettenhän minä haluakaan mennä juhliin ja olla Verasta erossa ja siksipä olisi hyvä tulla sairaaksi...?

Suurempi jännitysmomentti tosin vielä odottaa 1½ kuukauden päässä. Tammikuun lopussa on perinteinen työpaikan hiihtomatka Alpeille. Sinnekin olen ilmoittautunut, mutta nyt jo hirvittää. Pitkä viikonloppu poissa, miten ihmeessä se onnistuu? Voinko todellakin lähteä? Järki sanoo, että kyllä isä hoitaa todellakin ihan yhtä hyvin kuin äiti (ja isähän on ollut poissa pitkän viikonlopun jo ajat sitten), on ihan hyväkin että isä ja tytär saavat yhteistä aikaa, annamme korviketta jo nyt ja Vera täyttää siis jo 6kk siinä vaiheessa. Mutta tunne sanoo EIIIIIIIIII!!! Enhän voi! Eihän ne pärjää! Enhän MINÄ pärjää! Mitä tästä tulee! Apua! Voivoi. Saa nähdä kuinka siinä sitten käy.

maanantaina, joulukuuta 10, 2007

Ekoja kertoja

Tänä viikonloppuna on
1) syöty ensimmäisen kerran perunaa
2) nauraa rätkätetty ihan oikeesti

Perunasta meni naama ihan ruttuun, kerrassaan kiemuralle. Kieli tunki ulos suusta ja perunamössö pyöri pitkin poskia, kai siitä pienen pieni osa meni alaskin kun vähän sitten yskitti. Äitiä nauratti. Hyvä kun on aikaa totutella!

Naurunrätkätys tuli ilmoille eilen illalla mennessämme glögikutsuille, jossa eteisessä tuli vastaan 2 henkilöä, joita neiti ei ole koskaan tavannut. Nämä 2 henkilöä saivat siis kunnian ottaa vastaan ekat kunnon kätkätykset. Neiti istui autonistuimessa ja käkätti. Lienevät perin hassuja tyyppejä, muuten en käsitä miksi aivan tuikituntemattomat herättivät näin suurta hilpeyttä. Tai sitten vaan juuri sillä hetkellä tyttö tajusi, että hei, näin siis nauretaan... Viikonloppuna oli myös kummitäti miehensä kanssa kyläilemässä, mutta siis vasta tuntemattomat saivat aikaan naurunremakan. Suomen vieraat toivat Suomen tuliaisia ja kärsivät raukat Tukholman karseasta säästä. Ei ollut heillä etelänloma, todellakaan.

torstaina, joulukuuta 06, 2007

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää 90-vuotiaalle Suomelle! Ja erityisesti kaikille meille ulkosuomalaisille :D Miten sinä juhlistat Suomen itsenäisyyspäivää ulkomailla, vai juhlistatko mitenkään?

Onneksi täällä vierailla mailla voi sentään televisiosta katsella linnan juhlia :D Mikä on sinun veikkauksesi, kenellä on tänä vuonna linnan kaunein puku? Entä kuka kohahduttaa, kuka järkyttää, kenellä on kaamein mekko?

Tee myös HS:n testi, saisitko Suomen kansalaisuuden. Täytyy myöntää, että ei testi ihan helppo ollut! Muutama kysymys aiheutti todella pään vaivaa ja vastaus menikin ilmeisen metsään, sillä oikein meni 78 %; sillä olisi onneksi kuitenkin irronnut kansalaisuus.

keskiviikkona, joulukuuta 05, 2007

Ruotsalainen koulu sucks

Niin, Pisa tulokset tulivat taas. Suomen koululaiset loistavat listan huipulla, luonnontieteissä ja matikassa ekana ja lukemisessa tokana Etelä-Korean jälkeen. Hesari uutisoi:

Suomalaiskoululaisten menestys tuoreimman Pisa-tutkimuksen luonnontieteiden testissä rikkoi aiempien tutkimusten kaikki ennätykset. Suomen tulos oli myös merkitsevästi parempi kuin minkään muun 56 osallistujamaan.

Lisäksi:
Tasa-arvon lisäksi suomalainen koulutusjärjestelmä on kustannustehokas: huipputulokset saavutettiin keskimääräisin menoin. Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa oppilasta kohti käytetään enemmän rahaa.

Tästä huolimatta: ruotsalaiset oppilaat ovat keskikastia eivätkä edes enää OECD-maiden keskiarvon yläpuolella. Ruotsissa ei kertaakaan 2000-luvulla ole päästy lähellekään Suomen tuloksia. DN:n mukaan se tosiasia, että Suomessa on huomattavasti vähemmän ulkomaalaistaustaisia oppilaita ei juurikaan vaikuta lopputulokseen. Sitäkin enemmän vaikuttaa opettajien arvostus; opettajankoulutukseen vaaditaan Suomessa huippupisteet ja sinne on siis suhteellisen vaikeaa päästä, kun taas Ruotsissa arvostus on vähän sitä ja tätä ja opiskelemaan pääsee vähän huonommillakin arvosanoilla.

Miksi tämä nyt sitten erityisesti kiinnostaa? No tietysti siksi, että 7 vuoden kuluttua Vera aloittaa peruskoulun, ja tämä ei kyllä lupaa hyvää koulunkäynnin tason suhteen. Pitäisikö meidän muuttaa Suomeen vai oltaisiinkohan sitä ennen saatu aikaan muutos? Ainakin porvarihallituksen lupaamat muutokset koulujärjestelmään parantavat toivottavasti laatua hieman. Numeroita kun saanee jatkossa antaa aiemmin kuin vasta 8. luokalla ja opettajalla on jopa oikeus poistaa häirköivä oppilas luokasta. Ja kännykällä ei saa soittaa tunnin aikana! Olisitko uskonut, että näin yksinkertaisesta perusasiasta joutuu ylipäätään keskustelemaan..? Oi aikoja, oi tapoja.

tiistaina, joulukuuta 04, 2007

Kävelyohjeita


Ja meillähän on nyt myös kirja Barnvagnspromenader i Stockholm, mutta eihän tällä säällä voi mennä millekään pitkälle promenaadille. Siis eihän kukaan... eihän???

Ympäristöangstia

Siis onko nyt oikeasti joulukuu vai mitä. Kieltäydyn kohta menemästä ulos, kun monettako en tiedä päivää vaan sataa ja on pimeetä ja harmaata ja milloin viimeksi on nähty aurinko. En ala. Ei tämä mikään joulukuu voi olla. Kyllä mä tiedän että talven säät on täällä Pohjolassa nykyään ihan syvältä mutta silti. Tätä me tehdään tälle meidän pallolle kun ei vaan osata rajoittaa kulutusta eikä oikeasti ottaa tosissaan, että päästöjä on siis ihan pakko vähentää tai tämä meidän pallo siis vaan oikeesti kuolee käsiin.

DN:ssä on juuri ollut pitkä artikkelisarja ilmastonmuutoksesta ja mitä tapahtuu jos ilmasto lämpenee 1-6 astetta. Hesarissa en ole vastaavaa nähnyt, ei siellä tämmöiseen kyetä, Ruotsissa ollaan vaan ympäristötietoisempia kun Suomessa. Mutta kaikkein masentavinta on, että vaikka itse ottaisikin tosissaan ja yrittäisi jotain, niin nämä meidän tekoset ei juuri riitä jos monet maat vaan jatkaa porskuttamistaan. Suuret roistot on ihan muualla ja niiden asenne on siis niinku who cares kunhan mulle riittää kivaa tässä ja nyt.

sunnuntaina, joulukuuta 02, 2007

Asuuko maalla onnellisia lapsia?

No siis asuu. Ja ei asu. Hna:n kommenttilootassa käytiin pari päivää sitten keskustelua, pitääkö perheellisten asua tunnin bussimatkan päässä Keravan rajalla vai voiko sitä edelleen asua ihmisten ilmoilla (suora lainaus), ts. tämä perinteinen maalla-kaupungissa keskustelu parhaimmillaan. Siis tuleeko maalla kasvaneista lapsista onnellisempia ihmisiä? Onko väärin asuttaa kakarat kerrostaloasuntoon? Ja kasvaako pääkaupunkiseudulla kieroon (oli se sitten Helsinki tai Tukholma)? Asiaahan ei siis muotoiltu ihan juuri näin, mutta viivat suoriksi vetämällä päästään suurinpiirtein tähän kahtiajakoon.

Ja monesti olen oikeasti törmännyt siihen mielipiteeseen, että kyllä maalla vaan saa niin erinomaisen ja hienon lapsuuden. Varmaan saakin, jotkut ainakin. Mutta kyllä sellaisen lapsuuden hei oikeasti voi saada myös kaupungissa, pienessä tai isossa. Ei kai siellä maallakaan enää leikitä käpylehmillä. Eikä kaikki stadissa kasvaneet joudu hunningolle (en ainakaan tunnusta, jollei Tukholmaa lasketa hunningoksi?). Mustavalkoinen ajattelu siis ärsyttää. Itse olen iloinen, että sain kasvaa kaupungissa. Minusta se oli kivaa, suurimman osan aikaa. Tosin eipä minulla ole juuri vertailukohtaa, ja siksipä en menekään väittämään, että maalla olisi kurjempaa.

Vera kasvaa todennäköisesti ainakin ensimmäiset ikävuorensa keskustassa. Monet tutut ovat olettaneet, että kaipa mekin nyt aletaan katsella omakotitaloa lähiöstä. No ei aleta. En halua omakotitaloon, en halua autoa, eikä mielestäni lapsen kanssa ole mitenkään ongelmallista asua Tukholman keskustassa. Toki on mahdollista, että joidenkin vuosien kuluttua mieli muuttuu ja alan haikailla omaa pihaa ja sitä, ettei lasta tarvitse koko ajan vahtia kun oven avaa. Saunaakaan tuskin saisin omakotitaloon kaupan päälle, kun ei täällä sellaista juuri ole. Kerrostalossamme asuu lisäksi tällä hetkellä n 9-10v poika, n 3-4v tyttö, 2v poika sekä 1kk vanha tyttö Veran lisäksi. Ja hyvin näyttävät nuo vanhemmat lapsetkin viihtyvän.

Emme siis suunnittele muuttoa maalle, emme edes lähiöön.

perjantaina, marraskuuta 30, 2007

4 kk!


Vera täyttää 4 kuukautta (oikeestaanhan se on 31. päivä mutta ku ei sellasta tässä kuussa ole...). Ai hurjaa miten iso tyttö...

torstaina, marraskuuta 29, 2007

Päivityksiä raskausajan seulontoihin

Tällä viikolla on sekä Suomessa että Ruotsissa saatu hyviä uutisia raskauden aikaisista seulonnoista. Sattumoisin tiistain Hesarissa ja maanantain Dagens Nyheterissä oli melkeinpä samanlaiset jutut. Ruotsissahan niskapoimutestiä ei tähän mennessä ole tehty kuin 35v täyttäneille äideille, ja muille vain poikkeustapauksessa.

Nyt DN uutisoi, että kromosomtest erbjuds alla gravida, eli vielä tätä nupp-testiä (niskapoimu) kehittyneempää versiota kub-testiä (Kombinerat Ultraljud och Biokemi) aletaan tulevaisuudessa tarjota kaikille raskaana oleville naisille. Jo on aikakin! Musta oli todella hämmentävää, ettei nupp-testiä raskaana ollessani edes ehdotettu. Suomessahan se on automaatio kaikille, jotka sen haluavat tehdä. Kub-testi ilmeisesti on nyt tulossa myös Suomeen, HS:n mukaan. Kub-testissä yhdistetään niskapoimutesti, äidin verikoe sekä äidin ikä ja tietokone laskee todennäköisyyden saada down-lapsi. Tällä menetelmällä saadaan aiempaa tarkempi tulos.

Molemmissa lehdissä oli myös aivan vastaavat jutut down-lapsen äideistä, jotka ovat valinneet synnyttää down-lapsen ja jutuissa ihmetellään (vapaasti käännettynä), halutaanko yhteiskunnasta siivota pois kaikki poikkeavat. Niin, todellakin vaikea kysymys. Jos on riskinä saada vammainen lapsi, haluaako sellaisen riskin ottaa? Vaikka sitten down-lapset selviäisivätkin lopulta elämässään suhteellisen hyvin. Onhan niitä toisaalta paljon muitakin poikkeamia, joita ei mitenkään voida mitata ja riskejä aina olemassa. Mutta jos on suuri riski, kyllä minä ainakin ymmärrän ettei ehdoin tahdoin halua sitä ottaa. Ja että valitsee olla synnyttämättä vammaisen lapsen.

Aamu-uniset

Rakastan näitä aamuja, kun ei ole mihinkään kiire, herätään vähän ja syötetään ja jutellaan ja jokellellaan ja sitten nukahdetaan vielä hetkeksi vierekkäin Veran kanssa. Ei stressiä, ei töihinlähtöä, ei pakollisia menoja, ulkona sataa ropisee ja vieressä tuhisee oma pieni ihana lapsi. Nukutaan vaikka puoleen päivään jos huvittaa. Ah onnea!

keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007

Suomen tuliaisia









Kaveri tulee kylään viikonloppuna vauvansa kanssa ja kyseli mitä halutaan tuomisiksi.

2. Entistä Turun, nykyään kai Auran sinappia
3. Karjalanpiirakoita



Näitä löytyy huonosti jopa täällä Ruotsissa, itse kun en jaksa juuri mitään Suomi-puoteja etsiskellä.

Mitä sinä kaipaat tai kaipaisit Suomesta ulkomailla asuessasi?





tiistaina, marraskuuta 27, 2007

Pitkiä kävelylenkkejä

Uusia Tukholman maisemia. Tämä mamma oli oikein superlenkillä tänään Veran kanssa erinomaisen hyvin nukutun yön jälkeen!


Tämä talo löytyy Söderistä keskeltä Tukholmaa



Kummeksuttaa se, miten kaikki suomalaiset laivaturistit aina tunkee vaan vanhaan kaupunkiin sekä iänikuiselle Drottninggatanille. Mm. Söderissä olisi niin mahtavia paikkoja, maisemia, kahviloita, baareja, pikku putiikkeja, vanhoja taloja, ja vaikka mitä muuta. Olisin mennyt syömään Streetiin mutta sinne ei valitettavasti saa viedä vaunuja sisään. Ja kun Vera nukkuu vaunuissa, ei mielellään ala häiriköimään ja nostelemaan koppaa eestaas. Välillä tuntuu ettei ravintoloitsijoilla ole/ole ollut pieniä vauvoja, en minä ainakaan halua jättää nukkuvaa vauvaa oven ulkopuolelle vaunuihin?? Päädyin tylsähköön thai-ravintolaan, mutta korvasin sen sitten isolla lattella Gamla Stanin Tabac-kahvila-ravintolassa. Ah, mitä lattemammaelämää :D



Tämä oli joskus ihan viimeisin rajapyykki ennen landea, nykyään keskellä Söderiä




Montelius-vägen, maisemat vanhaan kaupunkiin ja yli Tukholman








Onko mieletön taivas vai mitä?





Mainio yksityiskohta, tämän talon ikkunoista kun tarkasti tiiraa, näkee valssia tanssivia ihmisiä. Mariahissenilla järjestetään senioritansseja tiistaisin!

maanantaina, marraskuuta 26, 2007

Jos asuisin muualla, joutaisin töihin

Jos asuisin melkein missä muualla tahansa maailmassa, joutuisin todennäköisesti takaisin töihin viimeistään ensi viikolla. Vera tosiaankin täyttää 4 kuukautta viikonloppuna! Iso tyttö, ei mikään ihan pieni vauva enää. Ja suurin osa maailman äitejähän elää todellisuudessa, jossa paluu töihin on edessä kun vauva täyttää 3-4 kk. Ihan järkyttävä ajatus, että vauva pitäisi laittaa hoitoon tässä vaiheessa.

Jenkeissä esim ei ole ollenkaan maksettua vanhempainlomaa. Päiviä siis xero, nada, niente, noll. 12 viikkoa voi pitää äitiyslomaa ilman korvausta. Monellakohan lienee siihen varaa? Osa työnantajista tietysti korvaa jotain, mutta se on ihan työnantajasta kiinni. Korvattua vanhempainlomaa: Singapore 12 viikkoa, Japani 14, Hong Kong 10. Uusi-Seelanti 14, Australia 0. Nolla! Itävalta, Ranska, Hollanti ja Espanja 16, Italia 22. Kerrassaan surullista. Palkatonta saa sitten ottaa erinäisiä määriä, mutta tosiaankin, ei sellaiseen kaikilla ole mahdollisuutta.

Onneksi asun täällä. Onneksi minun ei tarvitse mennä vielä takaisin töihin.

Vauva uniriepuna

Se toimi! Ei voi olla totta, se todellakin toimi. Vauvalle ruokaa, vauva viereen ja uni tuli samantien. No, ei nyt ihan, mutta sitten kun vauvan potkinta ja riehuminen oli rauhoittunut... lisäksi Vera nukkui poikkeuksellisen pitkät jaksot 4-5 tuntia kerrallaan, joten tänään on olo ihan ihanan levännyt.

Jo viikko sitten sovitut äiti-lapsi treffit kaverin kanssa tänään, mutta sitten vähennetään menojakin. Minusta tulee pesään käpertyjä -äiti! (mitenköhän tuo lie onnistuu, on niin luonteenvastaista....???)

sunnuntaina, marraskuuta 25, 2007

Sunnuntaimietteitä

Uusi yö edessä. Kukannuppu ehdotti vauvan vieressä nukkumista. Tätä lienee syytä kokeilla, alkoivathan univaikeudet suurinpiirtein kun alettiin nukuttaa Veraa erillään. Voiko tosiaan olla, että tarvitsen lapseni unirievuksi?? Viime yönä nostin lapsen viereeni ja nukahdin, mutta ehkä olisin nukahtanut muutoinkin, olihan kello siinä vaiheessa taas jo puoli kaksi.

Tähän päivään jotain oikein erityistäkin - päästiin J:n kanssa elokuviin kun J:n isä ja hänen naisystävänsä ottivat Veran hoitoon pariksi tunniksi. Todella jännää ja hienoa! Äiti oli ihan täpinöissään ja elokuvateatterissa tarkistettiin moneen otteeseen, että eihän vaan ole soitettu eikä tekstattu eihän, ei ole, kai siellä on kaikki hyvin siis. Elokuvaksi valittiin Michael Clayton, jossa on edelleenkin aika ihana George Clooney, ja lajina draama/thrilleri. Oli oikein hyvä valinta. Ja kun haettiin tyttö hoidosta, kaikki olikin mennyt hyvin.

lauantaina, marraskuuta 24, 2007

Kävelyterapiaa

Kävelyllä kirpeässä syyssäässä Södermalmilla. Väsytti ja nukutti huonosti nukutun viikon jälkeen, etukäteen jo stressaa ensi yö. Mutta ajattelin että raikas ilma ehkä tekisi hyvää. Aurinkoinen nollakeli. Käveltiin Hornstullista Skanstulliin ja sillä matkalla nähtyä:

Siirtolapuutarha-aluetta melkein Tukholman keskustassa




Södra stationin läheinen kiemuratalo...



... huomaatko autossa jotakin outoa?

Viety oli niin pyörät ovet kuin oikeastaan kaikki muukin peltiä lukuunottamatta! Hmmm, kuva voisi olla jostain Venäjältä ennemmin kuin Tukholmasta!

Yövalvomista

Täällä taas kukutaan. Koko viikko on mennyt nukkumisen suhteen ihan harakoille. Tyttö nukkuu, isä nukkuu, äiti valvoo. Tämä on nyt vissiin viides yö putkeen, olen jo laskuissa sekaisin. Kuvittelin, että kyllä tämä tästä ohi menee, näitähän nyt on välillä, mutta alkaa kyllä olla aika hajalla olo valvoessa. Aamusta onneksi saa nukkua, kun Verakin nukkuu usein vielä aamulla pari tuntia, mutta ei se silti oikein korvaa yöunta. Yritetty on mennä normaaliin 22 aikaan (tai mulle kylläkin aika epänormaaliin) nukkumaan, ei tullut mitään. 12 aikaan nukkumaan, ei onnistunut. Yhdeltä, eikä mitä. Kahden aikaan tuntuu olevan se hetki, kun tämä mamma kuukahtaa, yösyötön jälkeen.

Epäilen että tämä on jotain alitajuista stressiä, mikä on ihan naurettavaa, koska stressiin ei ole mitään aihetta. Mietin juuri, että koska yritän järjestää joka päivälle jotain ohjelmaa, olenko alitajuisesti stressaantunut siitä että on liikaa ohjelmaa, vai siitä, että ohjelmaa varmasti riittää?

Yritetään vihdoin nukuttaa Veraa omaan sänkyyn. Sängyssä nukkumisen kanssa on niin ja näin, mutta kopassa tyttö suostuu hyvin nukkumaan eli on joka tapauksessa saatu vieroitettua vieressä nukkumisesta. Stressaanko siis sitä, että kuinka se pärjää? Että kuinka minä pärjään ilman sitä?

En tiedä, mutta hermot menee. Oliskos kellään mitään neuvoja?!

perjantaina, marraskuuta 23, 2007

Joulun odotusta

Pimeetä, sadetta, pimeetä, sadetta... kyllä on marraskuun sää nimensä veroinen. EI paljoa naurata. Tällä viikolla yhtenä päivänä on näkynyt aurinkoa, ts maanantaina, ja silloin toivuttiin vielä Espanjan reissusta eikä päästy ollenkaan ulos! Muina päivinä onkin kyllä ollut ohjelmaa mutta sää ollut kyllä ihan suoraan sanonko mistä. Alkaa todellakin jo odottaa joulua, jos vaikka jossain vaiheessa tulisi vähän lunta ja ainakin sitten alkaa taas päivä pitenemään.

On muuten hauska huomata, miten itsellä on 100 kertaa enemmän joulutunnelmaa, nyt kun on lapsi. En ole oikein koskaan lapsuuden jälkeen ollut jouluhörhöilyyn taipuvainen, ennemminkin päinvastoin, mutta nyt on oikein joulun odotusta! Vaikka vauva itse ei vielä mitään joulun päälle ymmärräkään, niin me aikuiset vaan saadaan enemmän joulufiiliksiä lasten kanssa. Lahjojakin on kivempi ostaa ja antaa! Kun nyt vaan osaisi pitää järjen kädessä siinäkin, kun eipä tuo sittiäinen vielä niiden päälle ymmärrä ja tulee varmasti niitäkin jouluja, kun lahjojen määrää lasketaan. Eli nyt olisi vielä mahdollisuudet pysyä kohtuudessa - etenkin kun vietämme joulua koko perhe Helsingissä ja ne lahjat pitää sitten sieltä raahata kotiinkin...

sunnuntaina, marraskuuta 18, 2007

Äidinmaidonkorvikemysteeri

Takaisin kotona. 25 asteen Andalucian helteet vaihtuivat sateeseen ja harmaaseen marraskuiseen Tukholmaan. Ei siis ihme että suunnitellaan jo seuraavaa reissua :)

Koko viikon piti kirjoittaa tästä, mikä kummastutti todella Espanjassa. Koskaan ennen kun näitä imettämis- ja äidinmaidonkorvike asioita ei ole joutunut miettimään, niin en ollut tosiaankaan kiinnittänyt asiaan aiemmin huomiota. Espanjasta ei löytynyt valmistavarana äidinmaidonkorviketta alle 4 kuiselle vauvalle. Tarjolla oli ainoastaan pönttöjä, missä siis noin 100 annosta ja korvikkeet täytyy sotkea veteen itse. Ja tietty myös syöttää samantien, eli ei sovi mukana kuljetettavaksi. Kysyttiinkin asiaa yhdestä apteekista, johon apteekin henkilökunta ihmetteli, että miksi sellaista tarvitsisi. En kuitenkaan nähnyt kenenkään espanjalaisen äidin imettävän julkisella paikalla. Eivätkö siis espanjalaiset äidit mene lastensa kanssa ulos ensimmäisten 4 kuukauden aikana? Vai mitä he vauvoilleen antavat, jos eivät imetä eikä korviketta ole? Ja sittenhän vauvat viedäänkin jo hoitoon n 3-4 kuukauden iässä, jos äiti aikoo mennä takaisin töihin. Ei muuten näyttänyt kovin yleistä olevan korvikemaito edes 4 kk ylöspäin, joten ehkäpä tämä itsetehty on sitten käytössä myös päivähoidossa ja tarhoissa?

Siispä jos mietitte Espanjaan matkustamista alle 4 kuukautisen vauvan kanssa ja käytätte korviketta, pakatkaahan matkalaukku täyteen korviketta :D

perjantaina, marraskuuta 16, 2007

Granada & Alhambra

Jos nyt saisi niitä luvattuja Granadan kuvia tänne. Käytiin Alhambrassa, joka oli aivan käsittämättömän upea ja kaiken kuulemani kehujen arvoinen. Tavallisella kameralla otetut kuvat ei oikein edes tee nähtävyydelle oikeutta. Alhambraan pitää muuten muistaa varata liput etukäteen. Lastenvaunut sai viedä alueelle, mutta portaiden määrä meinasi välillä kyllä viedä mehut.





Generalife






Granada











Suomen uutisia ihmetellessä

Vieläkin ihan tyrmistynyt Pajusen eilisestä heitosta. Ehkä Pajunen ei ollut sanonut ihan niin? Ei voi uskoa, että äijä olisi todellakin niin haksahtanut. Tai sitten se oli hurja provokaatio. Sitä paitsi keskustatunnelin puolustajathan on koko ajan perustelleet sitä sillä, että autot saataisiin pois keskustasta. Itse en tähän todellakaan usko, mutta jos siihen uskoo, niin koko lausuntohan autojen määrästä ja keskustatunnelista on ihan äärettömän ristiriitainen. Ei kyllä käsitä.

Ja hallitus on näköjään laittanut kovat piippuun liittyen hoitajalakkoon. Hoitajat pakotetaan siis töihin. Ei lääkärilakon aikaan vaan muistaakseni tämmöistä kokeiltu.. Kylläpä Suomessa nyt tapahtuu. Ihan hämmentää täällä Espanjan rannoilla asti.

Meikäläinen innostui ilmeisesti vähän liikaa eilisestä 30 asteen helteestä ja hillui bikineissä liian pitkään altaalla, kun nyt pukkaa kurkkukipua ja pientä kuumetta. Yöllä en saanut nukuttua ja tänään olen ollut ihan töttöröö. Onneksi on ollut pilvinen sää ja huomennahan tullaankin jo kotiin.

torstaina, marraskuuta 15, 2007

Siis mitäääh häh?

Mun piti kirjoitaa Granadasta mutta eksyin hesarin sivuille ja... vad in i helvete...?!?! siis jaksanko uskoa tätä bullshitin määrää mitä kokoomuksesta nyt tyrkätään pitkin silmiä. Siis lisää autoja keskustaan??? Eikö sinne pitäisi saada IHMISIÄ, ei autoja??? Mä en jaksa. En vaan jaksa näitä idiootteja. Ensin musiikkitalo, johon ei sitten olekaan rahaa, tuleekin vaan kuoppa. Siihen paraatipaikalle eduskuntatalon eteen. Sitähän ne idiootit sitten voi katsella. Vaikka suurin osa niistä taitaa kuitenkin istua kaupungintalolla eikä eduskunnassa. Sitten keskustatunneli, joka tuo lisää AUTOJA keskustaan. Voi ääliön ääliö että melkein itkettää. No onneksi kokoomus ei sentään ihan yksin päätä Helsingin asioista, mutta hyvin ovat demarit jeesanneet idioottimaisessa musiikkitalopäätöksessä ja niin peesaavat myös keskutatunnelia. Ja eipä tietenkään viitsitä seurata Tukholman ruuhkamaksukokeilua, sehän on vissiin vaan viherpiipertäjien pelleilyä... Autot ne vaan tuo RAHAA keskustaan, jaajaa. Hyvin ovat autot ja ihmiset siirtyneet kauppakeskuksiin pitkin peltoja ihan ilman ruuhkamaksujakin. Ja keskustatunnelia pitkin voidaan jatkossakin ajaa keskustan ohi juu. Mikä logiikka tässäkin on? Voi itku.

maanantaina, marraskuuta 12, 2007

Turismia

Tänään käytiin Mijasissa (miten tämmöiset sanat taipuvat häh - Mijasissa? Mijaksessa?) ihastelemassa aitoa espanjalaista pikkukylää ja törmättiin viereisessä pöydässä ruokailevaan eläkkeellä olevaan norjalaiseen pariskuntaan lounasravintolassa. Olivat erinomaisen mukavia ja kertoivat, että asuvat puolet vuodesta Oslossa ja puolet jossain täällä lähistöllä. Ei hullumpaa elämää... kertoivat että Fuengirolan lähistöllä on suuri kolonnia suomalaisia ja norjalaisiakin piisaa siellä täällä. Me kun oltiin törmätty lähinnä ruotsalaisiin siis. Suomalaiset ja norjalaiset golffaa ilmeisesti vähemmän kuin ruotsalaiset. Mä olin taas ihan epätoivoisena aivot kippuralla yrittäessäni ymmärtää norjaa, J kun tietty snackaa sitä mennen tullen. Ei vaan meikäläinen taivu ei.

Huomenna autoillaan Granadaan ja ollaan siellä jopa yötä.

sunnuntaina, marraskuuta 11, 2007

Elämää aurinkorannikolla

Meidän perheen ensimmäinen isänpäivä. Vietetty sitä lökötellen kotosalla, auringossa parvekkeella ja uima-altaalla. Uima-altaan vettä ei tosin ole lämmitetty, joten uimassa ei olla käyty. Käytiin myös lasillisella läheisen hotellin terassilla.

Kämppä on loma-asunto golffarien paratiisissa. Itse en ymmärrä golfin päälle. Kyllähän siinä sinänsä aurinkoa ja liikuntaakin saa. Kenttien kunnossapitoon käytetään kuitenkin aivan järkyttävät määrät vettä täällä kuivuuden vaivaamassa Etelä-Espanjassa. Mitäpä ei tehtäisi rikkaiden brittien ja pohjoismaisten turistien vuoksi... ekologisuudesta viis. Ja ruotsalaisia on siis tietysti täälläkin ihan pilvin pimein. Niitä vaan on aina ja joka paikassa ja niin paljon että ei vaan oikein jaksaisi...

Täällähän ei siis voi tehdä mitään ilman autoa. Joka paikkaan on pitkä matka. Jalkakäytävistä ei ole tietoakaan. Täällä ilmeisesti suurin osa ajaa enempi vähempi hiprakassa iltaisin, miten sitä muuten voisi ulos mennä syömään - kyllähän espanjalainen nyt vähintään pari lasia viiniä ottaa? Taksien käyttö kun ei ole kovin yleistä myöskään. Pari kolaria on meilläkin ollut jo lähellä, yksikin tyyppi ei juuri jaksanut katsella peruutuspeiliin ja meinasi peruuttaa suoraan kyljestä sisään. Just ja just kerettiin alta pois.

Golf-hotelli on meiltä sentään lyhyen kävelymatkan päässä. Jos siis joku ilta jopa päästäisiin ravintolaan asti syömään...

***
ps. eilen äidyin törsäämään Gibraltarilla ja ostin Dolce & Gabbanan aurinkolasit! Melkein hävettää tämmöinen pröystäily (mutta ne oli oikeesti verovapaat eli sain ne "aika halvalla"). Mutta a) eipähän huku ihan heti kun oli niin törrrrkeen hintaiset ja b) olen himoinnut niitä jo pitkään...

perjantaina, marraskuuta 09, 2007

Pysäyttäviä uutisia

Suomen uutiset ovat järkyttäneet ja saaneet sanattomaksi. Amerikka tulee naapuriin. Suomalaisilla on paljon aseita ja mielenterveysongelmia. Itsemurhatilastot ovat maailman huippuluokkaa, väkivallan kulttuuria ihannoidaan (humalaisten pienet puukkotappeluthan kuuluvat kai kansalliseen identiteettiin?). Rahaa ei riitä nuorten
mielenterveyspalveluihin. "Hulluille" annetaan lääkkeitä kouraan ja tuupataan ajelemaan ratikalla ympyrää. Ihmisillä ei ole aikaa toisilleen. Ja silti ihmetellään että miten tällaista voi tapahtua Suomessa. Ja silti itsekin miettiin, miten se on mahdollista, Suomessa, lintukodossa. Ei ole lintukoto ollut enää aikoihin. Eikö Myyrmannista aikanaan opittu mitään?

Espanjan kuulumisia

24 astetta ja aurinkoa:



Vera nautti säästä:




tiistaina, marraskuuta 06, 2007

Dolly

Pappa hoiti viime yönä mallikkaasti syöttövastuun korvikkeella ja mamma sai kerrankin nukkua jopa 7 tuntia putkeen. Luksusta! Aamulla mamma katsoi peiliin ja takaisin katsoi Dolly Parton! Tarkemmin katsoessa ilmeni että toinen puoli taisi kuulua Dollyn köyhälle maalaisserkulle. Imetystä lienee jatkossa kohdennettava tasaisemmin molempiin rintoihin...

Huomenna perhe lähtee Espanjaan! Malagassa 24 astetta! Hola sanoo tämä mamma ja alkaa pakata. Kone nousee aamulla kuudelta ja aamuherätys on siten kello 3 ...

maanantaina, marraskuuta 05, 2007

Voi hallitusta

Hallitus rähmii skandaalista toiseen. Viimeisenä on paljastunut kokoomuspoliitikkojen pimeän työvoiman käyttö. Yhä useampi kokoomusvaikuttaja paljastuu ostavan siivousta tai kodinhoitoa pimeänä. Tällä kertaa EU-parlamentaarikko Charlotte Cederschiöld ja miehensä Carl, joka hänkin johtavissa tehtävissä Moderaterna-puolueessa. Oikeuttaako pimeän työvoiman käytön se, että vastustaa korkeita veroja?

Ja tietysti suurimpana viimeaikaisena kohuna tapaus Ulrika Schenström. Oi miksi oi miksi, aina ne on naiset kun saavat kenkää? Vaikka mies kämmisikin, niin hän saa vähän nuhteita ja joutuu hetkeksi arestiin, mutta naisparat erotetaan melkeinpä poikkeuksetta.

Tällä kertaa pääministeri Reinfeldtin valtiosihteeri Ulrika Schenström joutui eroamaan, kun hänen selvityksensä kohua aiheuttaneesta ravintolaillasta osoittautui perättömäksi. Rahaa oli palanut viinaan ja Ulrika oli ollut kovasti "glad i hatten". Ulrika oli istunut raflassa TV4:n poliittisen toimittajan kanssa, jota hän oli pussaillut ja halaillut avoimesti ja päätynyt Aftonbladetin otsikoihin. Tämä oli alkuperäinen päivittelyn aihe. Homma paisui, kun jälkeenpäin paljastui, että Ulrika oli samanaikaisesti hallituksen kriisipäivystäjä. Ja sitten Ulrika kaiken lisäksi kielsi olleensa alkoholin vaikutuksen alainen.

Nyt voi tietysti kysyä, mitä hallituksen kriisipäivystäjä tekee? Mihin hänen tulee olla valmiudessa? Jos sattuisi uusi tsunami, olisi tietysti hyvä, ettei kriisipäivystäjä ole kännissä kuin käki. Mutta onko Ulrika ensimmäinen, joka kriisipäivystyksen aikana istuu baarissa? Tämäkin jupakka lähti liikkeelle aivan muusta - kyse oli siitä, onko valtiosihteerin ja poliittisen toimittajan kähminnässä jotain epäsoveliasta. Jos tästä ei olisi ruvettu keskustelemaan, ei olisi paljastunut varsinaiseen eroon johtanut asiakaan. Ja pahinta jälkeä tuntuu aina tulevan, kun mokannut henkilö yrittää peittää tekonsa valheilla. Pääministeri olisi ehkä vielä voinut antaa anteeksi, jos Ulrika ei olisi pimittänyt häntä.

Ei kyllä käy kateeksi Reinfeldtia. Hieman huonoa rekrytointikykyä hän kyllä osoittaa. Aivan liian moni hallituksessa tai sitä lähellä on joutunut eroamaan veroskandaalien ja kaikenlaisen keplottelun vuoksi. Nyt hän lupaa, että kokoomuslaiset parantavat tapansa. Kyllä muakin masentaisi.

torstaina, marraskuuta 01, 2007

Isejä ja koomikkoja

Mamma oli eilen ulkona työkaverien kanssa katsomassa stand uppia ja oli niin täpinöissään kotiin tullessaan että nukkumisestahan ei sitten tullut mitään! Huhhuh. Kotirintamalla oli kaikki hyvin, pappa oli laittanut lapsen nukkumaan annettuaan ruokaa pullosta ja pienen kitinän jälkeen tyttö oli myös nukahtanut. Eli ei mitään syytä ollut huoleen ja uusiksikin uskaltaa ottaa. Mutta mammasta tuntui vähän kuin joku osa olisi kadoksissa kun se aina mukanaoleva ei yhtäkkiä ollutkaan mukana.

No, mammalla oli kuitenkin oikein mukavaa ja koomikoista erityisesti yksi oli oikein hyvä. Lavalla oli kaksi miestä ja yksi nainen. Eikä ollut eka kerta, kun miehet vaan olivat hauskempia. Mistä johtuu, että naisten on vaikeampi tehdä komiikkaa?

Oli mukavaa jutella muustakin kuin vaipoista ja imetyksestä. Mutta ei mulle silti tullut ikävä töihin. Kotiin tultua pyörin tuhnuttavan lapsen vieressä sängyssä ja kävin ylikierroksilla.

On se vaan muuten hyvä lähteä välillä pois jaloista ja jättää isä ja tytär keskenään. Saavat tutustua toisiinsa ja tehdä på pappas sätt. Ja on se vaan muuten kumma, että vaikka alussa (isyysloman aikana) jopa sattui niin että mamma kysyi papalta miten nyt tehdään? mitä tämä tarkoittaa?, niin nykyään on se mamman tapa se oikea tapa... ja tekisi niin mieli puuttua, että ei sitä vaippaa noin laiteta, ja tuo puku on ihan liian lyhythihainen tässä säässä, ja miksi te taas katsotte televisiota... hyvä, että välillä häipyy muualle niin että saavat tehdä juuri niin kuin tykkäävät.

keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007

Vera 3 kk

Vera täyttää tänään 3kk! Tässä päivänsankarin taidonnäyte :D


Ja äiti lähtee illanviettoon työkaverien kanssa. Isä on buukattu lapsenhoitoon jopa 5 tunniksi. Hui, kun äitiä jännittää!

tiistaina, lokakuuta 30, 2007

Baby-jumppaa

Tänään oltiin ekaa kertaa SatsBabyssa, äiti-lapsi jumpassa. Äitiä vähän jännitti, mutta hyvinhän se taas meni. Vera ei nukkunut aamulla ollenkaan (vaikka äiti kuinka yritti silitellä uneen) ja siten olikin niin uupunut tunnin alkaessa, että nukahti juuri ennen tuntia ja nukkui puolet jumpasta. Hyvät on unenlahjat joo kun pystyi nukkumaan steppilaudan vieressä kirkkaissa valoissa ja musiikin soidessa. Sali oli täynnä äitejä vauvoineen, suurin osa vauvoista noin 3-6 kuukautisia. Mennään uudelleenkin!

Huomenna tapahtuu: Vera täyttää 3kk! Jo 3 kuukautta...

Ensi viikolla tapahtuu: koko perhe matkustaa lomareissulle Espanjaan. Maltan tuskin odottaa, marraskuisessa pimeydessä ja sateessa.

Ja kohta on jo joulu.

sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007

Gamla Stan viikko




Ollaan käyty Gamla Stanissa peräti 4 kertaa viikon aikana! Yleensä tulee mentyä sinne ehkä kerran kuussa. Ensin oli nämä yritykset vierailla kuninkaanlinnaan sekä vierailu Nobel museoon, joka siis myös on Gamla Stanissa. Barnmorska vastaanottoni on myös Gamla Stanissa eli siellä siis jälkitarkastuksessa perjantaina. Ja eilen kävimme kävelyllä koko perheen voimin - Gamla Stanissa! Siellä turistien seassa tuntee myös itsensä aina vähän turistiksi omassa kaupungissaan. Pienet kujat Stortorgetin ympärillä ovat vallan ihastuttavia. Suomalaisen kirkon takapihalta löytyi muistomerkki talvi-ja jatkosodissa kaatuneille. Suomalainen kirkko on muuten todella viehättävä, ja sinne ei monenkaan suomalaisen turistin tie lie vienyt, valitettavasti. Muutoinkin valitettavaa on, miten suomalaiset turistit vaeltavat nimenomaan Västerlånggatanilla, joka on se pahin turistirysä täynnä karmeita krääsäkauppoja, eivätkä uskaltaudu sisarkadulle Österlånggatanille tai jopa syvemmälle vanhaan kaupunkiin.

Jatkoimme matkaa Slussenin ohi Södermalmille, ylös Götgatania jossa väkeä tungeksi valmistautumassa yöelämään. Itselle tuli aikamoisen outo ja nostalginen olo siinä vaunuja työnnellessä, ihan kuin olisi tirkistelemässä entistä elämäänsä. Ei siitä kauaa ole kun itsekin olisi ollut menossa baariin kaikkien näiden hip ihmisten seassa.. ja sitten me tultiin miehen ja lapsen kanssa kotiin viettämään lauantai-iltaa. Ihanaa niin.

Vera myös matkusti ensimmäistä kertaa metrossa! Nyt on sekin kokeiltu :) Tukholmassa muuten ilmaiseksi vaunujen kanssa pääsee vain busseihin, metroon ja junaan joutuu maksamaan. Risuja SL, eläköön HKL :)

perjantaina, lokakuuta 26, 2007

Jälkitarkastus

Tänään oli vihdoin ja viimein synnytyksen jälkitarkastus. Mun mielestä kummallisen myöhään, kun vasta 3kk synnytyksen jälkeen... tärkeintä kuitenkin oli, että kaikki oli kunnossa ja hyvin. Nyt voi mm aloittaa kunnolla jumpan (kai olisi aiemminkin voinut jos vaan oisi jaksanut...). Barnmorska kehoitti oikein tosissaan att knipa, eli näihin puristusharjoituksiin ettei joutuisi kärsimään pissankarkailuista. Karseeta, että tämmöiseen(kin) mummo-ongelmaan pitää tutustua jo kolmekymppisenä, aaaargh. Ens viikolla on onneksi hieroja, meinaan sekä selkä että käsivarret on aika koomassa kaikesta kanniskelusta ja imettämisestä.

Täällä todella suuri osa sairaanhoitohenkilökunnasta on suomensukuista; tämä(kin) barnmorska oli alunperin Suomesta (mutta puhuttiin silti ruotsia). Kertoi että he eivät olleet onnistuneet opettamaan lapsiaan kaksikielisiksi, vaan lapsensa siis osaavat vain ruotsia. Sen verran on nyt näitä varoittavia esimerkkejä kuullut, että on ymmärtänyt ettei se todellakaan ole niin yksinkertaista kuin on luullut. Tuleekohan siitä kaksikielisyyteen opettamisesta aika taistelu...

Haaste

Vihdoinkin saan vastattua nelikkohaasteeseen, joka tuli Johannalta:

Neljä työtä, joita elämäni aikana olen tehnyt:
1. au pair
2. lähetti
3. puhelinhaastattelija
4. projektipäällikkö

Neljä paikkaa, joissa olen elämäni aikana asunut:
1. Helsinki
2. Crawley, Englanti
3. Liège, Belgia
4. Tukholma

Neljä TV-ohjelmaa, joita tykkään katsella (juuri nyt):
1. Desperate Housewifes
2. Labyrint (ruotsalainen sarja)
3. Studio 60 on Sunset Strip
4. Big Love

Neljä paikkaa, joissa olen lomaillut:.
1. Australia
2. Vietnam
3. Cook-saaret (Rarotonga ja Aitutaki)
4. Italia

Neljä Internetsivua, jossa käyn päivittäin:
1. Yahoo sähköposti
2. Blogilista.fi
3. Oma blogi
4. Facebook

Neljä lempiruokaani:
1. J:n tekemät kunnon pihvi ja perunagratiini
2. sushi
3. lasagne
4. tacos

Missä haluaisin olla juuri nyt?:
Kotona on aika hyvä... mutta myös
1. lomalla jossain ihanan lämpimässä
2. Suomessa käymässä
3. nukkumassa
4. viettämässä pohjoismaista ihanaa aurinkoista kesäiltaa

Haastan edelleen:
1. Minttu
2. Kukannuppu
3. Pupu
4. Norppa

torstaina, lokakuuta 25, 2007

Ekat rokotukset


Pitkästä aikaa tiistaina oli neuvolakäynti. Tällä kertaa oli normaalien mittausten lisäksi luvassa ensimmäiset rokotukset: difteri, stelkramp (tetanus), kikhosta (pertussis), polio, hemofilus sekä erillinen, uusi rokote pheumonia eli lunginflammation. Tyttö sai siis kaksi pistosta ja äidillä meni sydän ihan sykkyrään kun semmoisia kamalia piikkejä pistettiin ja rassukka itki sydäntäsärkevästi. Mutta tietysti sen eteen, että nämä hirmutaudit pysyvät nyt poissa kestää pienet piikitykset.

Paino on nyt 3kk lähestyttäessä5820 ja pituus 61,5 cm. Käyrällä mennään.

Neuvolassa oli täti, joka ulkonäöstä päätellen kuuluisi jo vähintään 10 vuotta sitten eläkkeelle, sekä englantia puhuva sairaanhoitajaharjoittelija Ugandasta. Kyseinen täti ei ollut siis sama kuin meidän neuvolantätimme yleensä, mutta muistan kyllä hänetkin joskus tavanneeni neuvolan tiloissa. Mutta hän on tosiaankin kovasti iäkkään oloinen. Neuvolasta poistuessa mieleeni tuli kamalia ajatuksia, että itse asiassa aikamoinen usko on järjestelmään, kun antaa jonkun täysin tuntemattoman parivaljakon (noitatohtori + ugandalainen apulainen ????) pistää lapseensa jotakin mistä ei voi tietää onko se sitä mitä sanotaan. No, ihan turhaa tämmöisiä tietysti mietin. Kaikkea kamalaa sitä todella edes miettiikin... Kaikki meni oikein hyvin. Tosin Vera oli vähän kuumeisen oloinen samana iltana sekä nukkui hurjat päivä- ja iltaunet - ja valvoi sitten puoli yötä, mitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Selvästikin rokotus oli syynä tähän poikkeukselliseen unirytmiin, seuraavana päivänä kun palattiin taas vanhaan totuttuun ja onneksi viime yönä jo nukuttiin ihan normaalisti. En kyllä tajua miten ne vanhemmat jaksaa joiden lapset nukkuu kaikki yöt rikkonaisesti, kun itse olin jo ihan hajalla yhden yön jälkeen...

Meillä oli samaan aikaan myös vieraita Suomesta, hyvä ystävä 10kk vanhan lapsensa kanssa. Tässä kaksikko tutustuu toisiinsa. Ollaan kälätetty niin että sylki suuhun tuli ja ääni melkein meni ja kävelty pitkin poikin Tukholmaa. Käytiin Robert Capan valokuvanäyttelyssä Nobel-museossa, mutta se kaverin toive tutustumisesta kuninkaanlinnaan ei onnistunut vaikka pyörittiin linnan pihalla pariinkin otteeseen. Ekalla kertaa ei ollut vauvan rintareppuja mukana - linnaan ei saa viedä vaunuja - ja tokalla kertaa ajateltiin, että osallistutaan kierrokseen ja tullaan uudelleen, kun on kierroksen aika, mutta sitten ei kerettykään ja lopulta koko linna oli mennyt kiinni siinä vaiheessa kun kerettiin takaisin kulmille... no, onpahan tekemistä seuraavaksi kertaa :)
Huonosti nukutun yön jäljiltä olin aika sippi mutta aika hyvin jaksoin kuitenkin menossa mukana.




maanantaina, lokakuuta 22, 2007

Uusia temppuja

Viimeisen reilun viikon aikana opittua:


Tuijotus ja ymmärrys, että näillä heiluvilla systeemeillä (kuuluuko nämä ulokkeet muhun??)
voi yrittää tarttua:


Tiukka tarttumaote:

Kädet hakee, ja löytää...

...ja vie suuhun:



Ja lisäksi käsistä nostaen ponnistetaan pystyyn! Kohtahan me jo seistään!

sunnuntaina, lokakuuta 21, 2007

Tukholman kekkerit

Eilen oli sitten Veran tokat bileet, nimijuhlat, tällä kertaa Ruotsin kavereille. Avoimet ovet alkoivat kahdelta ja jatkuivat seiskaan, tosin vikat vieraat lähti vasta puol kymmenen aikaan ja silloinkin vain emännän ystävällisellä kehoituksella "nyt voisitte itse asiassa jatkaa turinaa baarin puolella" :) Isäntä lähti vieraiden seuraksi yhdelle, mutta sitten oli kuulemma iskenyt ikävä perhettä ja mies palaili kotiin vaikka oli ihan saanut luvan olla pidempäänkin! Hyvin on kasvatettu :D Emäntä oli aika kanttuvei illalla ja tytär vähän ylikierroksilla, nukahti vasta puolenyön tienoilla vaikka viime aikoina on otettu tavaksi nukuttaa 21-22 aikaan. Toisaalta tytön piti varmaan prosessoida kaikkea päivän aikana koettua kukkumalla pikkaisen pitempään.

Vieraita tuli sitten runsaasti, mutta onneksi aika tasaisesti pitkin päivää. Isoisä ja isoisän naisystävä veivät Veran päivällä pitkälle kävelylle, jotta isä ja äiti saivat leipoa ja tehdä pientä purtavaa (snittar på svenska) ja siivota ja laittaa itsensä valmiiksi. Takaisin tullessaan neiti nukkui sikeästi ja veteli hirsiä ensimmäiset 2½ tuntia juhlista! Keskellä mekkalaa ja ihailevia katseita neiti vaan kuorsasi vaunussaan! Todella hyvät unenlahjat, ihanaa että Vera nukkuu ihan kunnon metelissä, niin toivottavasti ei tule olemaan jatkossakaan nukkumisen suhteen pumpulista tehty. Tiedä sitä sitten; monet sanoo, että sekin voi muuttua moneen kertaan vielä... Osa vieraista ei siis kerennyt tavata päivänsankaria ollenkaan hereillä! Herättyään Vera kiersi sitten sylistä syliin, silmät ymmyrkäisenä ihmetteli, että mitä kumman tyyppejä nämä nyt oikein ovat??

Viiden aikaan paikka kuhisi lapsia, ainakin 7kpl kuukauden ja 1½ vuoden välillä olevaa ryömi ja taapersi ympäri kämppää aikuisten jaloissa. Nuorin oli tosiaan vasta kuukauden vanha turvakaukalossaan (kiva kun pääsitte Anu :), ja hitsi kun Vera olikin jo tosi iso tyttö tähän juhlan nuorimpaan verrattuna. Muutama vuosi sitten kun järkättiin tupareita, paikalla ei ollut yhtään lasta. Tietysti juhlan luonnekin oli eri, mutta silti tyypillistä että nyt reilusti 30+ ikäisessä kaveripiirissä kaikki ovat samaan aikaan innostuneet saamaan lapsia.

Kansallisuuksiakin oli peräti 6:sta eri maasta.

Ja lahjoja tuli ihan mieletön määrä! Eilen aloitettiin lahjojen avaaminen ja olo oli kuin lapsena jouluna konsanaan! Tälle illalle on varattu puolet avaamisen ilosta. Aivan ihania lahjoja tähän mennessä, vanhemmat tosin on paljon enempi innoissaan kuin varsinainen lahjojen saaja...

Nyt J istuu sohvalla ja tuijottaa formulaa, jossa ilmeisti Räikkösellä on mahdollisuudet voittaa. Hihkui juuri että "du måste titta sista 10 varv". Kumpikohan meidän perheessä on enemmän suomalainen???

perjantaina, lokakuuta 19, 2007

Bloggausnäkymä



Haaste: Ota kuva lähimmästä ikkunasta avautuvasta maisemasta, tai jos olet ulkona, kuvaa bloggausympäristösi. Liitä kuva blogiisi ja kerro, missä yleensä bloggaat (kotona, töissä, kirjastossa, kahvilassa) ja onko kuvassa kyseessä normaali bloggausympäristösi. Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia ilmoittamalla haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa.

Vihdoinkin sain tartuttua tähän haasteeseen. Mari-Johanna bloggaa lähes aina kotona olohuoneen ruokapöydän ääressä. Ikkunasta näkyy meidän parveke, takapiha, ja syksyinen Tukholma. Sataa. Naapuritalossa tehdään remonttia. Ikkunasta näkyy myös talon aivan ihanan sympaattinen pesutupa.

En taida enää haastaa ketään, koska kaikki lienee jo haastettu :D

keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007

Just ja just hengissä selvitty ristiäishulinasta

Ristiäiset on juhlittu ja Helsingistä palattu takaisin kotiin Tukholmaan. Kyllä oli hienot kemut ja juhlan keskipiste otti kaiken huomion ja hulinan tyynen arvokkaasti! Alun pientä riemunkiljahdusta lukuunottamatta tyttö tarkkaili pappia ja kummejaan hiljaa eikä hiiskunut edes saadessaan vettä päähänsä. Mun 10-vuotias kummipoikani oli papin apurina päätä pyyhkimässä kasteen päätteeksi ja kuulemma oli pyyhkinyt niin voimallisesti että melkein loppukin tukka lähti Veralta päästä :D

Onneksi päätettiin pitää nämä varsinaiset juhlat Suomessa, jotta 91-vuotias isoisoäiti pääsi myös mukaan ja tapaamaan tyttärentyttärensä ensimmäistä kertaa. Vera ja isomummo tosin taisivat olla kaiken hälinän ja hulinan jälkeen yhtä uuvuksissa ja levon tarpeessa. Vielä sunnuntainakin käytiin koko jengi vähän ylikierroksilla. Lisäksi hilluttiin koko maanantai kaupungilla tapaamassa ystäviä ja eilenkin oli kavereita kylässä, on rassukka kyllä mennyt sellaisen mankelin läpi että pulinat pois. Mummo ja ukki on tietysti hyörineet tytön ympärillä myös ahkeraan. Ja lauantaina on siis toiset kemut täällä Tukholman päässä, ja sinne tulee vielä enempi väkeä. On se hyvä että parin viikon päästä lähdetään Espanjaan lomalle, rauhoittumaan 10 päiväksi.

Mutta ei voi ainakaan sanoa etteikö olisi juhlittu!!!

On hurjaa tajuta, miten Vera on jo niin tosi iso tyttö. 2½ kuukautta. Samalla tajuaa, miten sitä, että on ensi kertaa äiti, ja on se pienenpieni nyytti sylissä ja tosi avuton olo, mutta kuitenkin tuntuu että just näin sen pitää olla - sitä ei voi enää koskaan kokea. Jos joskus tulee toinen lapsi, se on ihan eri juttu. Silloin tietää, mitä tekee ja miten, eikä todennäköisesti tunnu avuttomalta vaan kaikki on itsestäänselvää. Eikä hätäänny enää kaikesta eikä stressaannu asioista ja imetyskin varmaan sujuu kuin itsestään... Ja se on varmaan ihanaa sekin, ja varmaan ihanan helpottavaa olla äiti ilman että tarttee olla ihan paniikissa koko ajan; mutta on se kuitenkin been there, done that, ja tämä ainutlaatuinen tunne vanhemmuudesta, ja miten koko maailma mullistuu kertaheitolla, sen kokee vain kerran. Melkein on jo ikävä sitä ihan ensimmäistä vauva-aikaa, vaikka siitä ei ole kuin muutama kuukausi! Vaikkei se todellakaan edes ollut mitään erityisen ruusuilla tanssimista. Miten ne imetysogelmat tuntui silloin valtavilta, ja nyt ne on oikeastaan unohtanut... se tuntuu kaikki kamalan kaukaiselta. Koska siis Verahan on ollut meillä aina, eikä osaa ajatellakaan elämää ilman. Samaan aikaan toivoo, että voi kun aika pysähtyisi ja saisi pitää tuon pienen sittiäisen tuossa vieressä, ja kuitenkin miten ihanaa kun aika menee ja lapsi kehittyy ja kasvaa silmissä. Kohtahan se on jo 3kk...

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2007

Jumppaa

Käskettiin harjoittelemaan vatsallaan pään kannattelua...


...pää pysyy pystyssä....



... hyvin menee! Kukkuu!

perjantaina, lokakuuta 05, 2007

Ristiäisvalmisteluja

Tänään haettiin Veran passi, hieno tuli. Meikäläisen tytär sai siis Ruotsin passin - kuka olisi uskonut joskus hamassa menneisyydessä, kun inhosin ruotsinkieltä kouluaineena ;) No, nyt kelpaa tytön matkustaa ensi viikolla Helsinkiin ristiäisiin ja marraskuussa Espanjaan lomalle. Passissa lukee pituus 58 cm ja holder's signature: not able to sign. Hih, allekirjoitusta voisi ollakin 2 kuukautiselta vaikeaa saada :D

Ristiäiset on nyt siis Helsingissä perhepiirissä; lisäksi järjestetään avoimet ovet kotona Tukholmassa viikon päästä varsinaisista ristiäisistä. Juhlitaan nyt sitten oikein kunnolla kun juhlitaan. Avoimiin oviin on kutsuttu populaa niin että jos kaikki tulee, meillä tullee hikiset oltavat. Toivottavasti tulee hyvät bileet!

tiistaina, lokakuuta 02, 2007

Kerta vs kestovaippailua ja muuta hyvän vs pahantekoa

Välillä tunnen angstia kun pitäisi käyttää kestovaippoja (infoahan löytyisi vaikka kuinka). Ja minähän en käytä. Ja omaantuntoon koskee ja pistää ja tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi. Miksi emme käytä? Omasta mukavuudenhalusta ja jaksamisestahan se johtuu. Kun ei vaan jaksa kun siitä tulee sottaa ja vielä enemmän pyykkiä ja en mä nyt vielä jaksa ajatella koko asiaa... ja alitajunnassa kuitenkin pieni asia sanoo, että olisi nyt kuitenkin syytä. Mutta me siis edelleen käytetään kertavaippoja ja varmaan hamaan tappiin asti, loppujen lopuksi.

Ja me edelleenkin lennetään paljon lentokoneella. Ja siitäkin on huono omatunto, kun se nyt on ympäristön kannalta se kaikkein vihoviimeisin teko. Mutta eihän sitä oikeasti pääse mihinkään ilman lentokonetta. Tai siis mihinkään, pääsee kai, Göteborgiinkin mentiin junalla, ja maksoi enemmän kuin lentäminen olisi maksanut. Ja Suomeenkin pääsisi laivalla, just joo, ja menisi koko yö ja sekin on kalliimpaa itse asiassa kuin lentäminen. Eikä se edes ole siitä rahasta, vaan aivan järjettömästä ajan tuhlauksesta, kun senkin laivalla kököttämisen sijaan voisi istua mummolan lihapatojen ääressä - tai vaikkapa saunassa! Niinpä me siis lennetään, sinne tänne. Ensi kuussa Espanjaan lomalle. Mutta olen mä maksanut näistä Climate Carelle ja yrittänyt ostaa sillä puhtaamman omatunnon. Ja meillähän ei ole autoa, eikö siitä saa pisteitä ja vähän lentämistä anteeksi? Me kierrätetään kaikki mitä voidaan. Täällähän ei tosin kompostoida eikä kierrätetä maatuvia lainkaan - mitä en edelleenkään oikein ymmärrä, miten se voi kannattaa Suomessa mutta ei Ruotsissa. Näin kuitenkin tuntuu olevan. Kaikki muu me kuitenkin kierrätetään. Ja annetaan rahaa hyväntekeväisyyteen, ollaan jopa ympäristökummeja Ruotsin luonnonsuojeluliitossa. Siis eikö olla ihan hyviä, eikö, ja saada vähän anteeksi kertavaippailua?

Elämä on sellaista taiteilua hyvän tekemisen ja oman laiskuuden välillä. Kauanko tämä maailma pysyy pystyssä tällä menolla? Millaisen maailman jätämme lapsillemme?

2 kk

Vera täytti 2 kuukautta. Iso tyttö siis jo! Tuntuukin sekä pituudessa - 56 koko on jo liian pieni tai aika tiukka ja useat vaatteet ovatkin menneet pieniksi - että painossa, tässä nimenomaan nostellessa ja imettäessä kädellä kannatellessa. Pakko alkaa vähän seurata miten nostaa ja lasta pitelee, ettei selkä mene ihan jumiin. Pieni kätönen ei enää ole ihan niin pieni kätönen. Innolla odottaa, että tyttö alkaisi kunnolla kannattelemaan päätään - samalla tuntuu aika haikealta kun lapsi kasvaa. Tätä aikaa kun elää vain tämän kerran ja tajuaako sitä oikeasti nauttia tästä nyt tarpeeksi? Kaipaako tätä sitten joskus? (Niin, mitä sitä täällä netissä oikein pyörii kaiket ajat...)

Pitäisi ilmoitttautua vauvauintiin. Mutta onko sopiva aika aloitaa 3 kuukatisena vaiko 5 kuukautisena? Odotetaanko joulun yli, onko 3kk liian pieni?

ps. Vera kääntyi selältään mahalle eilen ihan yllättäen! Huimaa!

lauantaina, syyskuuta 29, 2007

Hei me nauretaan


Vera nukkuu mun rinnan päällä ja yhtäkkiä kuuluu hillitön hirnahdus. Menee hetki ennen kuin tajuan mitä on tapahtunut. Sehän nauroi! Tuijotan lastani äimistyneenä. Silmät on kiinni ja suu virneessä. Ensimmäinen nauru, vaikkakaan ei vielä hereillä. Hillitöntä! Hymyjä, silmän liikkeitä, kulman kurtistuksia, välillä lyhyt epätoivoinen itku menee samantien ohi, ja nyt naurua - voisipa nähdä uneen ja tietää mitä siellä oikein tapahtuu.

Hereillä ollessa hymyillään ja jokelletaan ja hyristään. Jalat ja kädet vispaa ja suusta tulee pieniä hihkauksia. Selvästikin on päästy juttelun makuun. Jos äiti häviää vähäksi aikaa näköpiiristä, tyttö näyttää hämmentyneeltä. Äidin ilmestyessä taas katse kirkastuu ja kädet heiluu.

Tässä on kaikki. Elämän tarkoitus.

perjantaina, syyskuuta 28, 2007

Punainen paita

Tänään piti pitää punaista paitaa tukeakseen Burman mielenosoittajia. Harmi vain, ettei ulkona ollessa punaista paitaa juuri näy. Itse en juuri huomannut paita-mielenosoitusta tänään kaupunkikuvassa, mutta uutisten mukaan 2000 mielenosoittajaa osallistui mielenosoitukseen Medborgarplatsenilla Burman tapahtumien johdosta. Jotenkin on aina vaan yhtä shokeeraavaa, miten maailmassa yhä vain riittää näitä kolkkia, jossa diktaattorit ja sotilasjuntat rellestävät ja käyttäytyvät täysin mielivaltaisesti. Ampuvat omia kansalaisiaan ja teurastavat rauhallisia mielenosoittajia ja munkkeja kadulle. Tuntuu ihan käsittämättömältä, miten tämä vain jatkuu ja jatkuu. Ja tyypillistä näissä kaikissa tapuksissa lienee, että kansa näkee nälkää samaan aikaan kun johtajat mässäilevät. Kiina hiljaisesti hyväksyy tapahtuneen, eipä heillä itselläkään demokratia ja kansalaisoikeudet oli häävisti hoidettu. Kyllä olisi enemmän kuin syytä harkita ensi vuoden olympialaisten boikotointia. Ja kun kerran jenkit ovat niin pelastamassa maailmaa kaiken maailman diktaattoreista, voi vaan kyseenalaistaa miksei Burman sotilasjuntan toimet, omien kansalaisten tappaminen ja sananvapauden tukahduttaminen ole ollenkaan yhtä paheksuttavaa kuin Saddamin toimet aikoinaan olivat. Eh, ai niin, Burmassa tosiaan ei ole öljyä...

Minäkin nassukirjassa


Aluksi olin kovasti epäileväinen tämän naamakirjan, Facebookin, suhteen. Nyt kun enemmän ja enemmän viestejä sekä kaikenlaisia kummallisia vampyyrinpuraisuja, ihmeellisiä lisätoimintoja ja kutsuja satelee niin jotenkin vaan minäkin joudun syvemmälle ja syvemmälle tähän outoon maailmaan. Entinen deittikin vuodelta 1992 (aaargh onko siitä niiiin kauan!!) jo ilmoitteli itsestään, kyseisen nassukirjan kautta. Monet muutkin tutut on ottaneet yhteyttä. Tuntuu että täällähän on siis melkein kaikki... Ei voi mitään, pakko hyväksyä että tää on nyt se juttu. Joo, tiedän, mä olen hidas... mä olen syntynyt väärällä vuosikymmenellä hei, mulla menee vähän aikaa omaksua uusia juttuja! Ja mistä ihmeestä tähänkin riittää aikaa...? Blogittaminenkin on jo ihan retuperällä kun on kaikkia mammakerhon treffejä melkein joka päivälle! Huh, tämä äitiyslomalla olohan on kiireistä :)

tiistaina, syyskuuta 25, 2007

8 viikkoisen eka lääkäri sekä passikuvaus


Vähän elonmerkkejä täältä pitkästä aikaa. Vera täyttää tänään 8 viikkoa! Hui, miten aika menee! Viikonloppuna tulee täyteen jo kaksi kuukautta...

Flunssa on iskenyt äitiin ja viime yö meni siitä kärsiessä. Tyttö nukkui hyvin, äiti ei. Nenä oli niin tukossa, että nukahtaminen oli vaikeaa. Toivottavasti ei nuha tartu Veraan, tässä kun ei oikein voi välttää lähikontaktia!

Viikonloppuna J oli työmatkalla Islannissa ja mulla oli Suomesta vieraina äitinsä kanssa pieni Ellen tyttö, 1½ vuotta. Ellen oli vauvasta ihastuksissaan. Kulki perässä ja toisteli "vauva! vauva!" välillä tosin muodossa hauva... huomaa muuten, että itse on innostunut muistakin lapsista paljon enemmän nyt oman saatuaan. Minä kun en aiemmin ole ollut mitenkään erityisen vauvakuumeinen tai lapsiorientoitunut. Viikonloppu meni mukavasti, mutta oli kyllä todella ihanaa, kun J tuli kotiin. Miten ihmeessä yksinhuoltajat oikein jaksaa??

Eilen Veralla oli eka lääkärikäynti. Kaikki oli kunnossa, kaikki arvot oli normaalisti käyrällä, pituus oli 58 cm paino oli 5090. Siitä ei onneksi siis tarvitse huolehtia enää. Vera jokelteli ja hymyili lääkärille niin että äiti oli pakahtua ylpeydestä! Kotonakin on nykyään pitkiä keskustelutuokiota. Ihan ihmeellistä seurata miten vauva kehittyy!

Lisäksi eilen haettiin Veralle Ruotsin passi. Ruotsissa passiin tuleva kuva otetaan poliisilaitoksella. Kätevää! Äitiä ja isää vähän jännitti, miten kuvaus onnistuisi. Hienosti meni! Vera istui isän sylissä, isän ja vauvan väliin työnnettiin valkoinen taustapahvi ja sitten hymyiltiin kameralle. Ensimmäinen kuva oli muuten loistava, mutta tyttö pulautti kunnon puklakokkareen leualleen juuri kuvattaessa. Poliisitädille olisi kelvannut, mutta äiti ja isi olivat kranttuja. Eihän nyt ole kiva matkustaa puklaisella kuvalla seuraavat viisi vuotta! Sitten yritettiin uudelleen, tässä välissä tytön mielenkiinto olikin siirtynyt muualle eli pää sojotti täysin väärään suuntaan. Äiti sitten heilutteli muumilelua pään yläpuolella, jotta saatiin katse kohdistettua suunnilleen kameran suuntaan. Meidän 2kk vanhan neidin passi on valmis ensi viikolla. Pituudeksi passiin merkittiin 58 cm. Söpöä!

keskiviikkona, syyskuuta 19, 2007

Eroahdistusta ja vähän politiikkaakin

Oltiin viikonloppuna illalliskylässä. Kotiuduttiin sieltä puoli yhden aikaan. Aiemmin ollaan kerran oltu Veran kanssa iltakylässä, mutta silloin palattiin "jo" 23 aikaan kotiin. Vaikka Veran nykyiseen rytmiin yleisesti kuuluu valveillaolo noin 22-24 tai 23-01, ei tämä lauantainen valvominen mennytkään ihan huomaamatta. Vielä maanantainakin oli väsymyksestä kuutamolla! Huh. Tätäkö tämä nykyään on? Ei vaan mamma jaksa enää samaan malliin kuin ennen vauvaa...

Viikonloppuna ostettiin myös vihdoin mekin pinnasänky. Uutena tuli sekin taloon, meillä kun ei ole autoa niin ei ole juuri blockettia tai muita käytettyjen tavaroiden markkinoita käytetty. Oikeastaan tämä onkin ollut autottomuuden suurin haittapuoli. Kun ei niitä kamoja oikein pääse mitenkään hakemaan ilman autoa. Ikeaankin on vaikeaa suhata. Eli tavaroihin on mennyt jonkin verran rahaa, mutta toisaalta lohduttaa se, miten paljon autottomuudessa säästää - auton osto, bensat, vakuutukset, parkkipaikat, tietullit... Pinnis tosin tuotiin lähipuodista kotiin taksilla!Mutta taksinkäyttökin silloin tällöin lienee halvempaa kuin autosta tulevat kulut.

Ollaan sittemmin yritetty totuttaa Veraa pinnasänkyyn, mutta niin on ollut sekä tyttärellä että äidillä vaikeaa. Ensimmäinen eroahdistus! Kun on tottunut tuhisemaan vierekkäin, ei vain kykene kuuntelemaan tuhinaa ja ähinää pinnasängystä. Nukkumisesta ei tule kummallakaan mitään.. niinpä pinnasänky on tällä hetkellä tyhjillään, mutta ehkä pikkuhiljaa totutellessa päästään sitäkin käyttämään.

Ruotsin hallitus on vuoden istuttuaan epäsuositumpi kuin koskaan. Tämä siitä huolimatta, että porvarihallitus on toteuttanut melkeinpä kaikki vaalilupauksensa. On tämä kummaa kansaa; mitä ne oikein haluavat? Vai onko se tosiaan niin, että hallitus on aina epäsuosiossa ja oppositio voimissaan, oli hallituksen politiikka mitä tahansa? Demarien kannatusluvut on korkemmat kuin neljän porvaripuolueen yhteensä. Vaikka veroja lasketaan ja jokaisella työssäkäyvälle vihdoinkin jää hiukkasen enemmän rahaa käteen kuussa. Mutta tämähän on ruotsalaisen mielestä epäsolidaarista politiikkaa - siinähän on jotain epäilyttävää, jos työnteosta jopa voi tienata rahaa...

sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007

Mammagrupp

Perjantaina oli eka mammaryhmä. Tai föräldrargrupp se on nimeltään, ja oli siellä yksi isäkin. Mutta kyllä sitä melkein voi mammagruppiksi kutsua, koska äitejä on niin ylivoimainen enemmistö. Yhteensä 10 äitiä ja yksi isä, joka oli äidin mukana. Tässä alkuvaiheessa lienee aika luonnollista tosin, että suurin osa kotonaolevista vanhemmista on äitejä. Varmaankin vuoden kuluttua tilanne olisi ihan toinen. Lapsista oli 8 poikaa ja kaksi tyttöä, meidän Vera pääsi siis hyvin poikavaltaiseen joukkoon.


Tapaamisessa paljastui, että Ruotsissa on kiellettyä mainostaa äidinmaidonkorviketta. Viiniä täälläkin saa kyllä mainostaa, mutta äidinmaidonkorviketta ei. Kumpi lienee yleisesti ottaen vaarallisempaa? Uskomatonta, millainen imetysfasismi jyllää. Oma imetys on onneksi alkanut sujumaan, mutta annetaan edelleen myös korviketta. Viikon päästä on eka lääkärikäynti; neuvolakäyntiä ei olekaan ollut aikoihin, joten jännittää miten Veran paino on sittemmin kehittynyt. Hyvin ainakin tytölle maito maittaa.

perjantaina, syyskuuta 14, 2007

Maksaa

Siis oikeesti, luettiin äitin kanssa Helsingissä ollessa mun vanhaa neuvolakorttia. Arvatkaa, mitä 2 kk vanhalle tarjottiin 70-luvulla? Maksaa ja tuoremehua! Huippua! Mä olen siis porskuttanut kaksikuisena maksalla menemään.... Äiti tosin väitti, ettei ollut syöttänyt mulle maksaa, mutta sitäkin enemmän appelsiinimehua. Kas kun tykkään edelleenkin appelsiinimehusta enkä millään lähde käyntiin aamulla ilman sitä - minkä pienenä oppii jne.

Releet

Sekä Minttu että hna haastoivat!

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Mulla on siis nykyään melkein aina päällä: casallin verkkarit (nykyään kotihousut, joissa kuolaa ja muuta puklua) ja musta äitiystoppi h&m:lta. Siinäkin erinäisiä läiskiä. Että voisiko tylsemmäksi mennä... kaikki on varmaan jo haastettu, vai onko? Haastan oravan, kukannupun ja tiitun.

torstaina, syyskuuta 13, 2007

Tytöt


Vera 5½ viikkoa ja ristiäislapsi vajaa 3kk.

Viikon kuulumiset

Viikon aikana tapahtunutta ainakin tämä:
  • Vera täytti 6 viikkoa!
  • Vera hymyilee usein ja paljon, oikeasti hymyilee meille eikä vaan kärsi vatsanpuruista
  • ensimmäiset lentomatkat Tukholmasta Helsinkiin ja takaisin menivät loistavasti
  • ensimmäinen bussimatka HKL:n sinisellä bussilla sujui hienosti (tyttö tosiaan lensi lentokoneella ennen kuin käytti bussia, vitsi mikä de luxe-matkustaja)
  • leikittiin ja laulettiin mummon ja ukin kanssa
  • tavattiin eno ensimmäista kertaa
  • oltiin ystävän ristiäisissä Helsingissä
  • tavattiin pappi ja käytiin tulevassa ristiäiskirkossa tutustumassa
  • ilmoittauduttiin Helsingin maistraatissa kirjoille, nyt odotellaan Suomen sosiaaliturvatunnusta
  • käytiin lounaalla ja shoppaamassa Helsingissä äidin, mummon ja kummitädin kanssa
  • ekat vaatteet meni pieniksi
  • tavattiin toinenkin kummitäti ja tädin mies ja lapset
  • saatiin sekä äitiyspakkaus että kassikaupalla vanhoja vaatteita lainaan, nyt ei vähään aikaan tarvitsekaan hankkia vaatteita
Ja mitä kaikkea vielä mitkä jo kerkesin unohtaa... miksi ei nykyään ikuna ole oikein aikaa kirjoittaa? Oliskohan syynä tuo napero sitterissä joka vaatii huomiota :)

sunnuntaina, syyskuuta 09, 2007

Minimi 56

Iiiih, ekat vaatteet on nyt menny pieniksi! Joko se tapahtui? Toisaalta luulin ennen Veran syntymää, että 56 kokoa pienempää ei ainkaan kantsi hommaa ollenkaan, siis eihän sellaisiin 50 kokoisiin kuteisiin voi ikuna mahtua mikään suomalainen vauva.. mutta sitten kun tyttö tuli niin sehän oli siis niin mini - vaikka oikeesti ihan iso vauvaksi - että 50 oli ihan sopiva ja 56 vähän iso ja varsinkin 62 ihan teltta! Mutta nyt siis ne 50 kokoiset ei vaan enää mee.. voi hurrrja. Ekat vaatekappaleet siirtyy komeroon. Ja tiistaina Vera onkin siis jo 6 viikkoa! Iiiiik.

Ja eilen saatiin mekin äitiyspakkaus! Siellä on kaikkea ihanaa tavaraa, ja värit on tosi kivat! Kiitos rakkaat ystävät! Voi niin kivaa, että mekin saatiin se. Ei ne vaan tajuu Ruotsissa, miten mahtava jutska äitiyspakkaus oikeesti on. Ja me siis myös päästiin kummiksi eilen. Niistä kekkereistä laitan vielä kuvan kunhan kerkeän.

perjantaina, syyskuuta 07, 2007

Lentobaby

Ensimmäinen lentomatka onnellisesti takana. Neiti nukkui melkein koko matkan! Otti siis ihan lungisti, kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä! Toisaalta, sen verran vähän on tyypillä ikää että ehkäpä kaikki ylipäänsä tuntuu ihan normaalilta ja asiaankuuluvalta. Lentoemännät olivat ihastuksissaan ja kovasti avuliaita ja saatiin jopa pieni SAS-lelu matkaan... ei edes tarvinnut syöttää, vaan nousut ja laskutkin menivät nukkuessa. Moottorin jylykin oli vain taustameteliä. Äiti pelkäsi lentokuoppia, tytär ei ollut moksiskaan. Tyypillistä muuten, että niitä sattuikin juuri nyt, kun muutenkin jännitti. Yleensä Tukholman ja Helsingin väli menee aika smoothisti.

Mutta täällä nyt ollaan, Helsingin mummolassa. Eno tapasi neidin ensimmäistä kertaa ja mummo, ukki ja täti ovat pyörineet koko päivän tättähäärän ympärillä. Äippä ja iskä ovat jopa päässeet rauhassa saunaan yhdessä. Mitä luksusta!

Btw, ihan pelkkä personbevis-paperi oli meillä matkassa (ei mitään henkkareita siis), eivätkä vaatineet mitään muuta SAS:n tiskillä eivätkä kyselleet mitään lentokentällä, eli hyvin meni senkin puolesta :) Toivottavasti päästään takaisin kotiin myös!

tiistaina, syyskuuta 04, 2007

Mitä verorahoilla saa?

Tänään lähti kummatäti kotiin. Kaksi viikkoa asuttiin saman katon alla ja vielä ollaan väleissä, ja ihan hyvissä sellaisissa. Eli hyvin meni! Kyllä otetaan täti toistekin kylään :) Todettiin lähdön hetkellä, ettei ollakaan näin pitkää aikaa asuttu saman katon alla sittemmin kun muutin pois yhteisestä kotoa ja siitä on muuten aikaa, 16 vuotta! Ensi viikonloppuna sitten tavataan taas, kun meikäläisten hullunkurinen perhe matkaa Helsinkiin.

Olin eilen hammaslääkärissä. Tarkastuksessa ja paikattiin yksi reikä. Loppulasku oli 1480 kruunua (n 160 euroa). Tähän sisältyy jo jonkinlainen valtion tuki, eli pennin hyrrää ei tästä saa takaisin. Hammashuolto ei kuulu Ruotsissa julkisten terveyspalvelujen joukkoon, eli yksityiselle on mentävä. Lapset 18 vuotiaaksi saakka saavat sentään ilmaisen hammashuollon, mutta sen jälkeen on maksettava hunajaisia hintoja. Mun mielestä on aika käsittämätöntä, että kansankodissa niinkin keskeinen terveydenhuollon alue kuin hampaat ei kuulu yleisen terveydenhuollon piiriin. Suomessa olen aina saanut hammashuollon julkisen terveydenhuollon kautta, vaikka jonottaa tarvitsisikin (välillä kohtuuttomankin kauan). Mutta halvaksi on tullut ja ihan kunnon hoitoa aina saanut. Luulisi näillä veroasteilla katettavan myös julkisen hammashuollon. Mutta ei, täällä asiasta vasta keskustellaan. Päivän lehdessä yksi kommentti jopa oli, että kansalaiset eivät sitten pitäisi niin hyvää huolta hampaistaan, jos siitä siis ei tarttisi maksaa maltaita. Siis hä, eikö tämä logiikka sitten päde muuhunkin terveyteen? Että kun hoitoa saa halvalla niin kannattaa olla paljon sairas?

Köyhä ei siis paljon paikkaile hampaitaan. Ehkä köyhä sitten tosiaan huoltaa hampaansa niin hyvin, ettei reikiä tule? Parempi välttää myös namuja - ei siis mene rahaa karkkiinkaan, siinähän säästää samalla sekä karkki- että hammaslääkärikuluissa :D

sunnuntaina, syyskuuta 02, 2007

Tänään seurataan yleisurheilua


Suomi voitti keihäskultaa! Hyvä Tero Pitkämäki, hyvä Suomi! Verakin juhlii, kuten kuvasta näkyy. Isänsä vastustuksesta huolimatta :) Ei silti, juhli Vera myös Carolina Klüftia - tasapuolisesti molempia maita. Hyvä kun voi juhlia useampaan otteeseen kun on kaksi kotimaata. Jee!

perjantaina, elokuuta 31, 2007

Drama queen

Tuli tässä mieleen edellisen postauksen jälkeen, ettei ehkä hautajaisia pitäisi laskea kategoriaan bileet... vai kuinka. Oli miten oli, Vera selvitti sekä kuukausisynttärinsä että hautajaiset kunnialla. Kirkossa ei pihahtanutkaan. Suhtautui tyyneydellä kehuihin ja ihasteluihin. Jatkoilla heitti tosin sellaiset puklat, että sitä tuli niin suusta kuin nenästäkin ja oh my gooood millä voimalla... Muutenkin viime ajat on kuluneet oksennuksen merkeissä. Joka syötön jälkeen on aiheellista heittää vähintään pienet ja useimmiten aika isotkin puklat. Tänään on vaihdettu vaatteita neljä kertaa. Vai onko meillä sellainen prinsessa, joka haluaa kokeilla ainakin kolmet eri kuteet päivässä?? Tai toteaa, että kamoon mutsi, nää on ihan hirveet releet, mitä sä mun päälle oikeen pistät, nää kyllä vaihtoon ja sassiin ja sitten pluaaah tulee tavaraa rinnuksille. Yleensä saa äiti tai isäkin vaihtaa vaatteet samaan syssyyn. Lisäksi kippura vetäisi sellaiset systeemit lavuaariin vaipanvaihdon yhteydessä, että koko putki meni jumiin. Onneksi tämä tapahtui sen jälkeen, kun oltiin jo tultu kotiin... Että sellainen päivä. Tytöltä tulee siis tavaraa riittämiin molemmista päistä, varmaan hyvä niin.

Prinsessoista puheen ollen - oletteko muuten huomanneet, että prinsessa Diana kuoli 10 vuotta sitten. Siis excuse me, voiko tätä uutista olla huomaamatta kun vähintään 3 tv-kanavaa pyörittää muisto-ohjelmaa ja muisto-ohjelman uusintaa neljättä päivää...?? Jotain rajaa. Ei kai se nyt niiiiin merkittävä tapahtuma ollut? Vaikka kai se lasketaan niihin, mistä ihmiset puhuvat "missä olit silloin kun Diana kuoli?". Ja suurin osa meistä varmaankin osaa myös vastata kysymykseen.

Tänään on juhlapäivä

Vera täyttää tänään kuukauden! Onnea Veralle! Mihin on tämä kuukausi mennyt? Toisaalta tuntuu, että ainahan tuo tyttö on tuossa ollut, ei osaisi ajatella elämää ilman sitä. Näinhän se kai menee. Yhtäkkiä se on vaan itsestäänselvyys, että meillä on lapsi ja että me ollaan äiti ja isä ja tämä on meidän perhe. Vaikka sitten välillä hätkähtää, kun joku kutsuu minua äidiksi, että äiti, kuka, missä??

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vera on myös ainakin kirppu, sittiäinen, tyylilyyli (kummitädin mielestä), tytsy, kippura ja kiemura. Se on niin pieni ja suurimman osan aikaa niin kiemuralla. Koko tyyppi on ihan käsittämättömässä kasassa. Miten se voikin olla niin pieni, ja niin täydellinen - kaikki jutut oikeassa paikkaa, jokainen sormi, jokainen pikku varvas, korva ja nykerö nenä ja suu jonka koordinaatio hakee vielä ratojaan. Ja kun kippuralla on nälkä se aukoo suutaan ja ojentelee kaulaansa kuin pieni linnunpoikanen. Ihan täydellinen pieni olento. Miten me ollaankin onnistuttu saamaan aikaan tuollainen? Näyttääkö se meiltä? Minkä näköinen siitä tulee?


Mahallaan ollessa neiti nostelee päätään tarmokkaasti ja selällään välillä tapittaa niin että taatusti kohdentaa jo vähän katsettaan. Kohta ihan kohta varmaan se jo katsoo ja sitten ehkä hymyilee niin että se ei ole enää vaan vatsanväänteitä. Ja nukkuessa se tuhisee ja ynisee ja, niin, menee kippuraan.



Tänään on juhlapäivän lisäksi surullinen päivä, kun menemme hautajaisiin. J:n eno on kuollut ja mekin osallistumme, huolimatta meikäläisen rintatulehduksesta ja lääkekuurista (jonka sain siis jo toiseen kertaan, damn it). Kirppu on ensimmäisen kuukauden aikana kerennyt jo ristiäisiin JA hautajaisiin. Mikä bilehai! Samalla tavataan ekaa kertaa kasa isän puolen sukulaisia. Jos siis ollaan hereillä edes hetken aikaa, mutta sukulaiset nyt ainakin tapaa kippuran jos vaikka kippura ei sitten ihan tajuissaan tapaisikaan ketään...


sunnuntaina, elokuuta 26, 2007

Ristiäiskemuja

Eilen oltiin ristiäisissä. Yhtäkkiä onkin sadellut ristiäiskutsuja - tähän vuoteen mennessä olin osallistunut tasan yksiin, kummipoikani ristiäisiin 10 vuotta sitten, sekä sukulaisten ristiäisiin paljon (todella paljon...) sitä ennen. Tänä vuonna ristiäisiä onkin jopa kolmet, sekä meidän omat tietysti - joita siis juhlitaan peräti kahteen otteeseen...


Kuten aiemmin mainittua, Ruotsissa ristiäiset on isot bileet. Nämäkin siis olivat. Tai itse asiassa nämä olivat kai enemmänkin nimiäiset, koska kyseessä ei ollut kirkollinen juhla. Kyseessä oli Dop & Grill, eli ristiäiset ja grillikemut yhdistettynä. Juhlat järjestettiin Tukholman saaristossa ulkona (ymmärtääkseni ilman varasuunnitelmaa, ruotsalaiseen hannu hanhi-tyyliin sää myös suosi ;), vieraiden istuessa vilteillä kastejuhlan ympärillä. Juhlaan kuului ristiäislapsen vanhempien puheet, laulua ja soittoa ja sitten varsinainen kaste. Joka tapahtui paljussa, jossa ristäislapsi lopuksi pullikoi. Aika epäortodoksinen kaste, sanoisin... Ja tämäkin ristiäislapsi oli täyttänyt jo 7-8 kuukautta.


Veralla oli pitsinen juhlamekko päällä. Hyvin sujui tämä ensimmäinen varsinainen pidempi reissu. Olimme vuokranneet auton (meillähän ei omaa ole) ja koko reissuun meni peräti 7 tuntia. Vera nukkui läpi seremonian, ja äitikin oli illalla väsynyt mutta tyytyväinen päivän kulusta. Tyttömme oli bileiden pienimmäinen ja sai paljon ansaittuja kehuja :)

Olemme myös päättäneet järjestää omat kirkkoristiäiset Suomessa ja avoimet ovet viikko myöhemmin Ruotsissa. Kahdet juhlat! Kirkko on jo varattu ja pappikin buukattu. Papin kanssa on treffit seuraavalla Helsingin reissulla.

Blogistanissakin on syntynyt vauvoja. Toisille keisarinleikkauksella ja toisille eteiseen. OMG. Onnea vaan kaikille vauvoja saaneille.